Rehellisen työmiehen muisto

Työmiehen ystävässä oli vuonna 1875 kirjoitussarja Työn sankarit. Valitut henkilöt eivät olleet niinkään "työntekijöitä" vaan paremminkin keksijöitä eli sarjan aloitti Yrjö Stephenson ja häntä seurasivat Jaakko Watt, Höyrykoneen tekijät ja R. Polhem. Viidenneksi osaksi löytyi suomalainen mies, joka ei ole yhtä tunnettu kuin edeltäjänsä.

Suomi on köyhä maa, niin hyvin luonnon kuin älynki lahjoista. Siis ei meidän työmiehien seassa olekkaan maailman mainioita ilmestynyt. vaan hyvä vähäki. On meidänki maassa aina välistä joku elänyt, joka työn alalla, muiston ansaitsee. Semmoinen oli myös kihlakunnan vanhin eli herastuomari Martti Lassus, joka viime helmikuun 27 päivänä Karvatin kylässä Vöyrin pitäjää Pohjanmaalla päätti hyödyllisen elämänsä noin 70 vuoden ikäisenä. Tästä työmiehestä kirjoittaa A. S—g Hbl:n muun muassa seuraavaa:

Kihlakunnau vanhin Martti Lassus oli pohjaisessa Suomessa lavealta tunnettu kultaajataidostansa. Moniat Pohjanmaan kirkoista loistavat hänen ahkeralla kädellään hankitussa rikkaassa kultauksessansa. Kenenkään opettamatta oli hän siinä harjoittainut varsinaiseksi taideniekaksi. Munsalan kirkko, jonka sisällys on rikkaasti kullattu, loistaa vielä tänäänki alkuperäisessä kirkkaudessaan, ehkä Lassus jo 40 vuotta sitten sen kultasi.

Vainaja on elämässään myös osoittanut oivaa keksijä-älyä koneiden valmistuksessa. Mainittavin siinä suhteessa on jauhomylly, jonka valmisti Oonääsin koskeen Oravaisissa. Siinä ei kuitenkaan voinut vedenlaskua riittävään määrään myllyn eduksi käyttää. Tukholman kautta matkusti hän siis Ruotsiin, siellä Arbogan kaupunkissa tutkimaan uusia keksintöjä sillä alalla. Palattuansa valmisti hän myllynsä, joka uyt on esikuvana myllyn rakentajoille.

Kivenhakkaajana on Martti Lassus tullut lavealta tunnetuksi. Enimmät muistopatsaista Pohjanmaan etevimmillä haudoilla ovat hänen valmistamiansa, ja osoittavat neki sitä älyä ja ahkeruutta, kuin hänessä osoittui.

Kansan muinaismuistojen säilyttämistä ahkeroitsi hän kaiken ikänsä. Näitä pyhiä muistoja esi-isiemme ajoista ja pyrinnöistä kokoisi hän minkä ennätti. Usein oikeuspaikallaki jätti hän yksitoikkoset lakiasiat sikseen, kokoisi keräjiin kokoontnneet maanmiehet ympärillensä), haastoi heille tietojaan menneistä päivistä, sai vähän kultaki uusia tietoja ja kehoitti kansaa muinaismuistojaan säilyttämään. Nämät muistelmansa kirjoitti Martti Lassus kirjaan, joka Vöyrin kirkon arkistossa säilytetään.

Kansankoulut Pohjanmaalla saivat hänessä yhden etevimmistä puolustajitansa. Maan miehillä on tapana kansakouluja ja muitaki uusia vehkeitä vastustaa; mutta semmoinen ei ollut Lassus. Siitäpä, jos ei muusta, nähdään hänen terävä älynsä. Lempiällä, sydämestä lähtevällä ja sydämeen juurtuvalla puheellansa, sai hän kansalaisten vastahakoiset mielet muuttumaan; sillä sai hän kaikki ystäviksensä ja arvattavasti ei hänellä yhtään pähansuopaa eli vihamiestä ollutkaan. vielä viimeisinä elämänsä vuosina mietti ja puuhasi hän vaatetus- ja apurahastoa seudun kansakoulun käypiä köyhäin lapsia varten. Tämä jalo hanke raukesi kuitenki sikseen.

Kauan on tämän rehellisen työmiehen muisto pysyvä niillä tienoilla, missä hän eli ja ahkeroitsi kaikkea hyvää ja hyödyllistä; monet kaipaavat häntä ja hänen älykkäitä lempeöitä neuvojansa. Hänen hankkeensa, hänen työnsä elävät vastedeskin kaukaiseen tulevaisuuteen, ehkä hän itse, toimistansa väsynyt ijällisenä muutti haudan hiljaiseen lepoon. (Työnmiehen ystävä 25.3.1875)

Mårten Lassuksen muistiinpanoista julkaistiin jo hänen elinaikanaan Oskar Ranckenin toimittama kirja Några traditioner från Wörå (1862).

Agneta ja toisaalla kuolleet aviomiehensä

Agneta Johansdotter syntyi vuonna 1739, todennäköisesti jossain Vaasan ja/tai Vöyrin ympäristössä. Hän meni Korsholman seurakunnassa 28.4.1765 naimisiin Michel Jacobssonin kanssa. He asuivat ensin Vöyrin Jöralassa, mikä viittaa siihen, että Michel oli kylän talollisen 5.9.1742 syntynyt poika. Nuorelleparille syntyi siellä 12.7.1766 tytär Carin.

Michel ryhtyi sotilaaksi ja kirjattiin 23.4.1767 Pohjanmaan rykmentin rulliin, joiden mukaan hän oli syntynyt Pohjanmaalla ja 26-vuotias vuonna 1770 eli syntynyt vuoden 1744 paikkeilla.[1] Työetuihinsa kuului asunto Rekipellon kylässä, jossa syntyivät Jacob 12.12.1767, Maria 4.9.1769 (k. 13.2.1770) ja Anna 2.11.1772 (k. 8.2.1774).[2] Elettiin rauhan vuosia, mutta ilmeisesti Michel komennettiin rykmentin mukana linnoitustöihin, sillä hän kuoli Viaporissa 7.4.1773.[3] 

Lombyn kylässä kuoli 63-vuotiaana 8.3.1774 Beata Mattsdotter ja 17 vuotta nuorempi miehensä jäi leskeksi. Tämä armeijasta eronnut sotilas Petter Ahlgren vei Agnetan vihille 28.4.1776 ja kahdeksan kuukautta myöhemmin heille syntyi poika Johan 30.12.1776. Talouteen kuului myös ainakin kirkonkirjoissa Agnetan ensimmäisen avioliiton Jacob-poika.[4]

Elämä muuttui merkittävästi Kustaa III:n sodan myötä. Petter Ahlgren liittyi takaisin armeijaan 61-vuotiaana vuonna 1788 ja lähti seuraavana vuonna kuormarenkinä kohti Venäjän rajaa. Eikä koskaan palannut. Johan-poika kuoli 16-vuotiaana 24.10.1790.[5] 

Kului seitsemän vuotta ennen kuin Agneta suunnitteli uutta avioliittoa, jota varten tarvittiin varmempi tieto Petterin kuolemasta. Niinpä seurakunnan pappi lähetti puolestaan kuulutuksen Inrikes Tidningariin.

Petter Ahlgren merkittiin rippikirjaan kuolleeksi, mutta Agnetan avioliittoaikeet raukesivat. Hän kuoli 64-vuotiaana 5.10.1803.[6] 

[1] Generalmönsterrullor - Österbottens regemente 1058 (1770) Bild 570 / sid 109 (AID: v997892.b570.s109, NAD: SE/KrA/0023)

[2] Vöyri RK 1764-1769 Rekipelto soldater; RK 1770-1775, Rekipelto, soldater; Kastetut; Haudatut

[3] Generalmönsterrullor - Österbottens regemente 1059 (1775) Bild 300 / sid 51 (AID: v997893.b300.s51, NAD: SE/KrA/0023)

[4] Vöyri RK 1776-1780, Lomby soldater; RK 1781-1787, Lomby Soldater; 

[5] Vöyri RK 1788–1793, Lomby Soldater; Inrikes Tidningar 11.9.1795

[6] Vöyri RK 1794-1799, Lomby soldater; RK I 1800-1809, Lomby

Kirkkomurtoja ja varkaita 1783-1785

Osallistuin tällä viikolla Jyväskylän yliopistolla järjestettyyn Kustaa Vaasa -seminaariin, jonka teemana oli rikos. Nehän ovat minua jaksaneet kiinnostaa, joten päivät olivat antoisat. Erityisesti kolahti Antti Räihän esitys itäisistä kirkkovarkauksista, jotka tuntuivat määrältään ja saaliiltaan varsin erilaisilta kuin muistikuvani läntisistä. Olin äskettäin avannut vanhan käsikirjoitukseni, jossa kerroin, että Kokemäellä syksyllä 1761 

Varkaat olivat syyskuun 11. ja 12. päivän välisenä yönä ilmeisesti rautakangella rikkoneet ensiksi sakariston oven ja sitten tunkeutuneet kolmella lukolla varustettuun arkkuun. Suurin osa kirkon varoista oli lainattuna, joten saaliiksi rikolliset saivat vain 9 taaleria rahaa. Mutta he veivät myös kultaseppä Nils Bomannin valmistaman hopeakannun ja yhden aatelisvaakunan. (Lähteenä Aino Hallamaan laudaturtyö Seurakuntaelämää Kokemäellä vuosien 1721-1809 välisenä aikana (1932).)

Blogihaku kertoi, että muistikuvani perustuivat myös kuulutuksiin vuonna 1771, sanomalehtikirjoitukseen 1786 ja yksittäiseen kuulutukseen vuodelta 1787. Löytyi myös keskeneräiseksi jäänyt kooste, joka vahvistaa sanomalehtikirjoitusta, jossa kuulopuheena mainittiin Turun ja Porin läänissä yhdessä vuodessa tehdyt 13 kirkkovarkautta. Näköjään levotonta oli samaan aikaan myös Vaasan läänissä. Valitettavasti olen tehnyt vain lyhyet muistiinpanot ja hävittänyt kuulutuksista ottamani valokuvat.

Juuri ennen joulua, joulukuun 21. ja 22. päivän välisenä yönä 1783 Härmän kappelikirkosta varastettiin 566 kuparitaalarin ja 4 äyrin edestä enimmäkseen lantteja. Seuraavana yönä talonpoika Heikkilä kylässä Vuoskåki (lienee tarkoitettu Alahärmän Vuoskoskea) menetti hevosen ja reen tarpeineen. Molemmista rikoksista epäiltiin ruotsalaista sotilasta, joka etsintäkuulutettiin Vaasan maaherran kansliassa 14.2.1784 laaditussa kuulutuksessa.

Syyskuun 1. päivää vasten yöllä Evijärven kappelikirkolta vietiin 2 taalaria, 8 killinkiä ja 9 runstykkiä. Kuulutus annettiin 18.9.1784. 

Varkaat kävivät Harjun kappelista Pirkkalassa vuonna 1783 (?) ja veivät ainakin ehtoolliskalkin. Kuulutus Vaasasta 6.11.1784.  

Lokakuun lopussa 1784 Isojoen kappelilta varastettiin 80 taalarin arvosta rahaa. Kuulutus 12.11.1784. 

Maalahden kirkosta 7.3.1785 vietiin ainakin 24 riikintaalarin edestä rahaa. Kuulutus 17.3.1785.  

20-vuotias Anders Henricsson Haga Vöyristä oli tuomittu kirkkovarkaudesta 30 parin raipparangaistukseen, kirkkorangaistukseen ja 10 vuoden pakkotyöhön Viaporissa. Hän onnistui 4.5.1785  karkaamaan. Löytämisen helpottamiseksi 7.5.1785 annetussa kuulutuksessa kuvattiin vaatetuksensa ja kerrottiin, että miehellä saattoi olla mukanaan papintodistus edelliseltä keväältä, jolloin hän oli suunnitellut lähtöä merelle Pietarsaaresta tai Kokkolasta. 

Kyseisestä nuoresta miehestä annettiin uusi etsintäkuulutus 21.5.1785. Siinä tarjottiin kuuden taalerin palkkio, mikä on näkemieni kuulutusten joukossa epätavallista. Nyt Andersin kerrottiin kulkevan naisten vaatteissa ja romanien joukossa. Hänen epäiltiin yrittävän pääsyä Ruotsin puolelle. 

Anders ei ollut ainoa karkuun päässyt. Oravaisten kirkosta varastanut Matts Mattson oli saanut raippansa, mutta karkasi, kun häntä kuljetettiin elinikäiseen pakkotyöhön Viaporiin. Löytämisen helpottamiseksi 30.5.1785 annetussa kuulutuksessa oli kuvaus vaatetuksestaan. 

Preussilaisten käsistä päässyt vöyriläinen

Sanomalehdessä Inrikes tidningar 16.3.1761 julkaistun kirjeen mukaan Vöyriin oli kiirinyt tieto, että sikäläinen sotilas nimeltä Tapper oli Peenemünden niemellä Pommerissa jäänyt preussilaisten sotavangiksi.

Tapper oli onnistunut maksamaan itsensä vapaaksi ja palannut rykmenttinsä riveihin. Osoittamansa isänmaan uskollisuuden johdosta pitäjäläiset keräsivät hänelle palkkioksi 102 kuparitaalaria. Sitä miten ja milloin ne miehelle toimitettaisiin ei uutinen kerro. Pommerin sota päättyi vuonna 1762 eli mahdollisesti tämän jälkeen Tapper on päässyt palaamaan Pohjanmaalle.

Vöyrin rippikirjassa 1757-63 on sotilaita sivukaupalla, mutta niiden läpikäynnissä en Tapperia löytänyt. Sotilasrullat olisivat tietenkin vielä parempi lähde kertomaan pääsikö hän takaisin kotimaahansa.

Pyörimistä Vöyrin saunamäessä

Syksyinen esi-isäni Kaustisten lukkari Matti Jokelinin tutkimus tuotti jonkinlaista edistystä, joten yrityksen ansaitsee myös vaimonsa juuret, jotka olivat yhtä tyngässä kunnossa arkistoidussa esityksessäni.

Matti meni Vöyrissä 5.5.1844 naimisiin Anna Matintytär Backan (s. 19.9.1820 Vöyri) kanssa. Kastetiedoissa vanhempinaan "Bd. Matts Johansson Badstubacka" ja 36-vuotias "Brita Jakobsdr". Hiski-haku viittaa siihen, että oikea kylä voisi olla Rekipelto. Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen rekisterin mukaan se on "Vöyrin suurin kylä vauraalla jokilaakson viljelyseudulla" eli selattavaa riittää. Digihakemistoon onneksi on tehty yksi hakemisto, joka paljastaa Bastubackan kylän taloksi 19.

Tällä avulla rippikirjasta 1819-1825 löytyy Anna vanhempineen sivulta 56. Sen mukaan Matts Johansson on syntynyt kesäkuussa 1766 ja Brita Mattsdotter 23.5.1787 Ylivetelissä (*). Rippikirjassa 1810-1818 s. 50 on pari lisätietoa. Mattia on kuulusteltu väärän rahan levityksestä ja Brita on tullut Vöyriin Ylihärmstä 1811. Pari siis vihitty Vöyrissä 20.6.1811, jolloin Britan titteli talonpojan tytär, patronyymi Eliadr ja kotitila Martåis Lombyssä.

Matts on rippikirjassa 1800-1809 Bastubackassa edellisen vaimonsa Caisan (s. 1767 k. 1809) kanssa ja jo rippikirjassa 1794-1799 s. 30. Heidät oli vihitty Isokyrössä 14.10.1788, kun Matts oli vielä "talonpojan poika". Rippikirja 1788-1793 kertookin selvästi, että Matin isä oli Johan Mattsson s. 1744. Ja isän äiti vuonna 1706 syntynyt Carin? Ainakin Matts on Bastubackan poika. Rippikirjoissa syntymävuodestaan alkaen: 1764-1769,  1770-1775, 1776-1780, 1781-1787.

Vöyrin kirkon on kuvannut Jonund. Wikimedia CC0.

(*) Entä useiden patronyymien Brita? Vetelin kastettujen listan mukaan hän oli syntynyt Halsuan kylän Ruuskan talossa vanhempinaan "Matts Mattsson" ja "Brita Henr.d:r". Rippikirja 1788-1794 kertoo, että isänsä (s. 1760) on tullut taloon reittä myöden ja äitinsä (s. 25.10.1748 k. 23.10.1788) oli sieltä kotoisin. Mutta verkon sukutaulu Karstulan ja Halsuan Ruuskat paljastaa tämän virhetulkinnaksi.

Brita Heikintytär tullut Ruuskaan edellisen avioliittonsa myötä. Hän meni 23.11.1783 naimisiin renki Matts Hasusen kanssa. Brita oli kotoisin Vetelin Haukilahden talosta ja on siellä rippikirjassa 1755-1774. Sen mukaan isänsä Henrik Jakobsson oli syntynyt vuonna 1725. Hänet löytää lukuisista sukutauluista verkossa ja todennäköisesti juurensa kiertyvät yhteen tai useampaan jo juurissani olevaan veteliläiseen taloon.

Esteettömyyttään kuuluttavia (2/2)

Espoon Frisanin rusthollin rakuuna Jacob  Finn poistui paikkakunnalta kesällä 1794. Hänen epäiltiin lähteneen kotiseudulleen Liivinmaalle. Kaipaamaan jäi vaimo Greta Johansdotter, joka kyllästyi odotteluun vuoden 1796 lopulla ja aikoi uusiin naimisiin. Vaadittu kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 16.1.1797.

Mynämäen Heikkilän Seppälän talon poika Mats Anderson värväytyi armeijaan vuonna 1781 ja oli viimeksi käynyt kotonaan joulun aikaan 1787. Tämän jälkeen hänestä ei oltu kuultu ja vaimonsa Anna Eriksdotter oli valmis menemään uusiin naimisiin kymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 25.8.1797.

Kuninkaallisen Stackelbergin rykmentin varakorpraali Carl Ramelius aikoi naimisiin Viaporissa ja kuulutti esteettömyyttään sanomalehdessä Inrikes tidningar 21.11.1798. Hänet vihittiin Espoossa 30.6.1799 tiilimestarin leski Caisa Görans d:r Hultin kanssa.

Samassa lehdessä oli samalla sivulla toisen Viaporissa olleen varakorpraalin Matts Wåghals vastaava kuulutus.

Raahelaisen uudisviljelijän vävyn Eric Hemmingsson Ahon vaimo Brita Larsdotter oli lähtenyt vuonna 1788 Tukholmaan eikä hänestä tämän jälkeen ollut mitään kuultu. Eric aikoi uudestaan naimisiin vuonna 1798 ja kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 4.12.1798.

Viaporin papit saivat tottumusta ilmoitusten kirjoittamisessa. Kuninkaallisen laivaston vapaaehtoinen Carl Brongelsson sanoi syntyneensä Tukholmassa Pyhän Jaakobin seurakunnassa, mutta ei pystynyt todistamaan esteettömyyttään avioliittoon. Kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.4.1804 ja 24.4.1804.

Hatuntekijän kisäli Carl Grönholm oli syntynyt 1775 Taivassalon seurakunnassa ja asui vuonna 1804 Turussa. Väliin jäävinä vuosina hän oli oleskellut useita vuosia ulkomailla ja esteettömyytensä avioliittoon täten kyseenalainen. Kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 14.11.1804.

Viaporissa palveluksessa olleen varakorpraali Eric Ringin tai Byströmin vaimo Brita Stina Malm oli vuoden 1802 paikkeilla lähtenyt Tukholmaan eikä seuraavaan 5 vuoteen antanut kuulla itsestään. Tilanteen selvittämiseksi julkaistiin ilmoitus sanomalehdessä Posttidningar 22.8.1807.

Viaporissa syntynyt Anna Stina Link eli leskenä tyttärensä Anna Johanna Johansdotterin kanssa Ruotsin Dalhemissä vuonna 1822. Uusi avioliitto oli mielessään, mutta esteettömyystodisteet puutteelliset. Ilmoitus sanomalehdessä Post- och inrikes tidningar 7.1.1823.

Palkittuja opettajia vuonna 1899

"Matts Anderson Granlund, lasten opettaja Vöyrin Andialan kylässä, synt. 1822. On opettanut Vöyrissä yli 47 vuotta eikä vielä ole saanut mitään julkista tunnustusta ahkerasta työstään kansanvalistuksen palveluksessa. Alkoi opettajatoimensa 1841 ja on yhä vielä toimessa kuitenkin, niin että pari viimeistä vuotta on täytynyt luopua siitä sunnuntaikoulusta, jota hän entisten oppilainsa kanssa omasta harrastuksestansa ja aivan vapaaehtoisesti kaiken tämän aikaa on pitänyt muun väsyttävän opetustoimensa linnalla. Hänen palkka on riippunut yksinomaan oppilasmäärästä ja mitä lasten vanhemmat ovat maksaneet, kunnalta hän ei ole saanut mitään, joten hän, paitsi asuntoa ja ruokaa lukukausien aikana, ei ole nauttinut palkkaa muuta kuin korkeintaan 60 tai 70 mk vuodessa."

"Sofia Antoinetta Forssell, leskirouva Helsingissä, synt. 1823. Alotti koulutoimensa 1843 äitinsä apulaisena hänen pikkulasten koulussa ja jatkoi hänen kuoleman jälkeen v. 1859 itsenäisenä vuoteen 1891 asti, siis kaikkiansa 48 vuotta. Opetusaineet olivat uskonto, sisäluku, kirjoitus ja laskento ja pidettiin rouva F aikanaan innokkaana ja kunnollisena opettajana. Nöyrästi ja vaatimattomasti on hän hoitanut työnsä eikä hänelle koskaan ole julkista tunnustusta osaksi tullut, eikä hänellä ole siitä ollut aineellista etua sen vertaa että olisi riittänyt eläkkeeksi, vaan saa hän elää hyväntekeväisyyden turvissa. Hänen näkönsäkin on jo aivan heikontunut."

Opettajana toiminut äiti Antoinette Helena Dyberg oli syntynyt Ruotsin Vingåkerissa (Ruotsissa) 7.2.1784 (Lähde). Hänen ensimmäinen aviomiehensä oli lippujunkkari Rosenblad, jonka kuoltua hän meni Helsingissä 23.9.1823 naimisiin leskeytyneen merimiehen Alexander Sandströmin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi 13.9.1823 Sofia Antoinetta, joka menetti isänsä 4-vuotiaana. Äitinsä kolmas avioliitto solmittiin Helsingissä 3.9.1829 Johan Mennanderin kanssa.

Sofia Antoinetta meni Helsingissä 29.12.1840 naimisiin ylimääräisen kanslisti Rudolf Mauritz Forsellin kanssa. Tämä kuoli 37-vuotiaana vuonna 1850. Opetustoimi oli siis alkanut jo ennen tätä.

"Liisa Pikkutupa, synt 1830, on Karijoella harjoittanut lastenopetusta 25 ikävuodestaan asti. Hän on siis toiminut opettajana jo yli 40 vuotta eikä ole milloinkaan saanut kunnalta eikä muuten julkisella tavalla mitään palkintoa tästä toimestaan. Elantonsa on hän saanut niistä usein niukoista antamista, mitkä koululasten omaiset ovat kulloinkin hänelle antaneet. Koulussaan on hän opettanut pääasiassa lukemisen alkeita ja katkismusta. Kauan oli Pikkutuvan Liisan koulu ainoa pitäjässä ja aina hyvin suosittu. Nuorena isorokon kautta toisen silmänsä menetettyään on hän vanhoilla päivillä tullut heikkonäköiseksi, joten hänen alkaa käydä hankalaksi lastenopetusta enää hoitaa."

Lainaukset: 14.1.1899 Päivälehti
Kuva Helsingistä: Vuer af Helsingfors år 1838 / stentryck af F. Tengström 
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto