Strutsi ja lähdekritiikki

Kun kokosin anekdootteja "Tattu" Wigrenin sanomuksista (osa 1 ja osa 2), panttasin yhden, sillä se liittyi minulle rakkaisiin asioihin: Kokemäkeen, tilastoihin ja lähdekritiikkiin. Muun muassa Björneborgs Tidningissä 17.08.1937 julkaistu juttu kuului näin:  

Monta herran vuotta sitten Turusta kotoisin oleva, paljon puhuttu henkikirjoittaja ja suuri humoristi ”Tattu” Wigren toimi vt. kruununnimismiehenä Kokemäellä. Tuohon aikaan oli tapana, että nimismies lähetti vanhan perinteen mukaisesti vuodenvaihteessa lääninhallitukselle tilastotiedot siitä, kuinka monta hevosta, lehmää, lammasta, sikaa ynnä muuta kussakin talossa oli.

Asioiden laidan huolellinen selvittäminen olisi tietysti ollut äärimmäisen aikaavievää ja rasittavaa. Tästä syystä kruununnimismiehet kopioivat yleensä vanhat tiedot edelliseltä vuodelta. Omaperäinen kun oli, Tattu Wigren merkitsi kuitenkin erään maalaistalon tietoihin muun muassa: ”ja lisäksi yksi strutsi!” 

 

Uusi kuvakirja (1889)

 

Seuraavana päivänä Wigren sai Turun lääninhallitukselta virkakirjeen, jossa häneltä vaadittiin kiireellistä selvitystä siitä, mistä strutsia oli ilmestynyt. Mutta ”Tattu” ei jäänyt vastausta velkaa:

”Ilmasta tietenkin”, kuului vastaus, ”kuten kaikki muutkin tilastotiedot.”

Lähdekritiikki maataloustilastojen kohdalla ei toki ole uusi juttu. Maaliskuussa 2012 iloitsin, että oli Maataloustilastoja saatavilla! Nimettömäksi jättäytynyt kommentoi "Hieman epäilyttää, että kaikkien viljojen jyväluku on ihan tasan 6!"

Tarkkoja rikostilastoja 1800-luvun puolivälistä

Päätin kaksinnaintitrilogiani (osa 1, osa 2, osa 3) toteamalla, että Miikka Vuorelan kokoamassa tuomiotilastossa harvinaisia rikoksia oli ryhmitelty yhteen eli niiden määrää ei saanut selville. Vastaava ongelma on S. I. Baranoffskin kirjasessa Bråttmåls-statistik i Finland (1850).

Sittemmin toista harvinaista rikosta sanomalehdistä hakiessani huomasin, että niissä oli muutaman vuoden ajan koko maan rikostilastot, joihin Vuorelankin työ perustuu. Mallia oli ehkä otettu Ruotsista, sillä Finlands Allmänna Tidning julkaisi sikäläisen vuoden 1849 tilaston alkuvuodesta 1851. Katsaukset ovat kiinnostavat minua rikollisuuden julkisuuden kannalta, mutta ovat myös mahdollisesti myöhemmin hyödyllisiä, joten talteen.

• Om civila rättegångärenderna och brottmålen i Finland år 1849: I (FAT 2.5.1851 ) & II (FAT 3.5.1851 )
• Om civila rättegångärenderna och brottmålen i Finland år 1850: I (FAT 12.5.1852 ) & II (FAT 13.5.1852  )
• Om civila rättegångärenderna och brottmålen i Finland år 1851: I (FAT 11.10.1852 ) & II (FAT 12.10.1852  ) & III (FAT 13.10.1852  )
• Om civila rättegångärenderna och brottmålen i Finland år 1852 I: (FAT 31.10.1853) & II (FAT 1.11.1853) & III (FAT 2.11.1853) 
• Om civila rättegångärenderna och brottmålen i Finland år 1853 I: (FAT 7.10.1854 ) & II (FAT 9.10.1854  ) & III (FAT 11.10.1854  )
• Om civila rättegångärenderna och brottmålen i Finland år 1856: FAT 3.10.1857  & FAT 5.10.1857 
• Om civila rättegångärenderna och brottmålen i Finland år 1860: FAT 14.10.1861  & FAT 15.10.1861  & FAT 16.10.1861 
• K. senatens underdåniga berättelse angående rättegångsärenderna i Finland för år 1861: FAT 25.11.1862  & FAT 26.11.1862 
• K. senatens underdåniga berättelse angående rättegångsärenderna i Finland för år 1863: FAT 27.10.1864  & FAT 28.10.1864 

Alkuun palaten: näistä selvisi, että esimerkiksi vuonna 1850 alioikeudet antoivat kaksi tuomiota kaksinnainnista.

Tuontia ja vientiä Suomen ja Ruotsin välillä 1813-1822

Koska rakastan tavaralistoja ja tietoja liikkumisesta, innostuin keskivertolukijaa enemmän Handels Tidningissä julkaistuista tilastoista. Läheskään kaikki niiden osat eivät löytyneet tekstihauilla, joten kokoamistyö on syytä laittaa talteen.

Vienti Suomesta Tukholmaan vuosina 1813-1815 lueteltiin tullinimikkeittäin numeroissa  5.1.1819, 8.1.1819, 12.1.1819, 15.1.1819 (vuonna 1813 karhuntaljoja 139), 19.1.1819, 22.1.1819, 26.1.1819 (lammasturkkien tuotanto/menekki laskeva: 643, 261, 130), 2.2.1819, 5.2.1819.

Yhteenveto viennistä Suomesta toisiin Ruotsin satamiin samoina vuosina oli laskettu yhteen ja vaati vähemmän tilaa numeroissa 23.3.1819 ja 2.4.1819. Lammasturkkeja tässä vain kuusi kappaletta.

Näkymä 1800-luvun alun Tukholmaan.
Kirjasta Stockholmsbilder från fem århundraden 1523–1923 (1923)

Vuoden 1817 viimeiseltä kvartaalilta löytyi numerosta 17.4.1818 osa listaa Tukholman meritullin kautta Suomeen menneestä tavarasta, mutta en paikantanut sen alkuosaa tai muuta vastaavaa.

Listaus toiseen suuntaan touko-kesäkuussa 1818 kulkeneesta tavarasta julkaistiin numerossa 3.11.1818. Yhteensä vuonna 1818 Tukholmaan tuli Suomesta 240 alusta, joiden lasteista esitettiin yhteenveto numerossa 15.1.1819. Kahdeksassa päälastina oli lasitavara ja 38 kuljetti matkustajia.

Vastaava listaus vuodelta 1819 kertoi 197 aluksen päälastin, joka 43 tapauksessa oli pelkkiä matkustajia (28.1.1820). Tavaraviennistä Suomesta Tukholmaan vuonna 1819 julkaistiin myös yksityiskohtaisempi tilasto numeroissa 12.1.1821 ja 16.1.1821. Erikseen esitettiin vienti Suomesta muihin Ruotsin satamiin numerossa 19.1.1821. Osa tavarasta, kuten kaviaari, oli tuotu Suomeen toisaalta ja useimmiten todennäköisesti Venäjältä.

Tukholmaa ei enää eritelty vuoden 1820 tilastoinnissa. Vienti Suomesta Ruotsiin lueteltiin numeroissa 8.1.1822 (A-I) ja 11.1.1822 (K-Å). Tuonti Ruotsista Suomeen numeroissa 15.1.1822 (A-F), 29.1.1822 (G-O), 1.2.1822 (P-S) ja 8.2.1822 (T-Ö). Karamelleja ei näy, mutta mukana on 40 poronkieltä. Erikseen kerrottiin numerossa 5.1.1821 Tukholmaan tulleen Suomesta 176 alusta vuonna 1820.

Lisäksi lehdessä alkoi Tukholman satamaliikenteen lähes ajantasainen raportointi, jossa Suomi oli eroteltu omaksi osiokseen. Laivoista selviää lähtösatama ja päälasti, joten lasitehtaiden kuljetukset erottuvat selvimmin.

Heinäkuu 1820 (22.8.1820 ), Elokuu 1820 (12.9.1820 ), Syyskuu 1820 (6.10.1820), Lokakuu 1820 (7.11.1820), Marraskuu 1820 (8.12.1820 )

Vastaavat listaukset jatkuivat seuraavina vuosina pienempinä paloina, joita en kaikkia viitsinyt hakea.

1.6.-15.6.1821 (26.6.1821), 18.6.-23.6.1821 (29.6.1821), 25.-27.6.1821 (6.7.1821), 9.-14.7.1821 (20.7.1821), 16.-20.7.1821 (31.7.1821), 1.-11.8.1821 (21.8.1821), 13.-18.8.1821 (24.8.1821), 20.-31.8.1821 (11.9.1821), 1.-8.9.1821 (18.9.1821), 16.-20.10.1821 (30.10.1821), 29.-31.10.1821 (16.11.1821), 1.-10.11.1821 (16.11.1821), 12.-17.11.1821 (27.11.1821), 19.-30.11.1821 (7.12.1821) 1.-8.12.1821 (14.12.1821)

22.-30.4.1822 (7.5.1822), 1.-11.5.1822 (17.5.1822), 13.-18.5.1822 (28.5.1822), 20.-25.5.1822 (7.6.1822), 1.-8.6.1822 (18.6.1822), 8.-13.7.1822 (23.7.1822), 19.-24.8.1822 (30.8.1822), 23.-26.9.1822 (4.10.1822), 28.-30.10.1822 (8.11.1822), 1.-7.12.1822 (13.12.1822)

Kauppalaivatilastoja 1796-1806

Yllänäkyvä tilasto alkuvuodesta 1805 Alicantessa käyneistä ruotsalaisista laivoista julkaistiin Handels Tidningissä 23.8.1805. Erilaisia katsauksia ulkomaisista satamista löytyy satunnaisesti, mutta Handels Tidning julkaisi 1800-luvun alkuvuosina myös järjestelmällisemmin tilastotietoa Ruotsin kaupunkien kauppalaivastoista. (*) Kaikki Suomen kaupungit eivät ole aina mukana, mutta tein koosteen omaksi opikseni.

Björneborg. 

• 1797: 12 fartyg om 538 läster med 116 sjömän. 
• 1798: 11 fartyg af 519 lästers drägtighet samt 86 sjömän. 
• 1799: 15 fartyg om 641 lästers samt 82 sjömän. 
• 1800: 19 fartyg om 822 läster och 84 sjömän. 
• 1801: Fartyg 19 / Lästetal 658 / Skeppare 22 / Sjömanskap 156. 
• 1804: Fartyg 16 / Lästetal 757. 
• 1805: Fartyg 15 / Lästetal 546.
• 1806: Fartyg 15 / Lästetal 716 3/4.

Borgo. 

• 1801: Fartyg 8 / Lästetal 534 / Skeppare 8 / Sjömanskap 59. 
• 1804: Fartyg 4 / Lästetal 546 1/6. 
• 1805: Fartyg 4 / Lästetal 634 1/2.
• 1806: Fartyg 5 / Lästetal 711.

Brahestad. 

• 1796: 7 fartyg om 620 1/2 läster med 88 sjömän. 
• 1797: 7 fartyg af 709 lästers drägt, med 81 sjömän. 
• 1798: 8 fartyg af 821 läster och 91 sjömän. 
• 1799: 7 fartyg om 664 läster och 74 sjömän. 
• 1800: 10 fartyg af 909 läster, med 58 sjömän. 
• 1801: Fartyg 7 / Lästetal 658 / Skeppare 7 / Sjömanskap 55. 
• 1804: Fartyg 6 / Lästetal 536 1/2. 
• 1805: Fartyg 4 / Lästetal 382 1/2.
• 1806: Fartyg 1 / Lästetal 76. (matkoilla olleita aluksia ei ilmoitettu)

Christinestad. 

• 1796: 1 fartyg om 51 läster samt 48 sjömän. 
• 1797: 4 fartyg om 175 läster och 52 sjömän. 
• 1798: 5 fartyg om 231 läster, och 58 sjömän. 
• 1799: 3 fartyg af 76 lästers drägt och sjömän. 
• 1800: 4 fartyg af 227 läster och 56 sjömän. 
• 1801: Fartyg 3 / Lästetal 182 / Skeppare 6 / Sjömanskap 70. 
• 1804: Fartyg 6 / Lästetal 364. 
• 1805: Fartyg 6 / Lästetal 368.
• 1806: Fartyg 7 / Lästetal 424.

Ekenäs. 

• 1796: 10 fartyg om 673 2/3 lästers drägt med 62 sjömän. 
• 1797: 11 fartyg, innehållande tillhopa 692 läster, och 68 sjömän. 
• 1798: 15 fartyg af 975 läster och 89 sjömän. 
• 1799: 10 fartyg af 589 läster och 65 sjömän. 
• 1800: 9 fartyg af 536 läster samt 57 sjömän. 
• 1801: Fartyg 9 / Lästetal 530 / Skeppare 9 / Sjömanskap 54. 
• 1804: Fartyg 8 / Lästetal 582. 
• 1805: Fartyg 9 / Lästetal 646.
• 1806: Fartyg 7 / Lästetal 494 1/4.

Gamla Carleby. 

• 1796: 13 fartyg af 1630 2/3 lästers drägtighet och 156 sjömän. 
• 1797: 15 fartyg om 1519 lästers drägtighet och 194 sjömän. 
• 1798: 13 fartyg af 1487 lästers drägtighet samt 144 sjömän. 
• 1799: 17 fartyg om 1804 läster med 201 sjömän. 
• 1800: 16 fartyg af 1706 lästers drägtighet samt 204 sjömän.
• 1801: Fartyg 19 / Lästetal 2288 / Skeppare 20 / Sjömanskap 211. 
• 1804: Fartyg 23 / Lästetal 2282. 
• 1805: Fartyg 24 / Lästetal 2163.
• 1806: Fartyg 19 / Lästetal 1806 1/4.

Helsingfors. 

• 1796: 17 fartyg, innehållande tillsammans 1255 7/10 läster, med 176 sjömän. 
• 1797: 21 fartyg af 1442 lästers drägt och 144 sjömän. 
• 1798: 20 fartyg om 1520 läster och 200 sjömän. 
• 1800: 25 fartyg om 1817 lästers drägtighet, med 245 sjömän. 
• 1801: Fartyg / Lästetal / Skeppare / Sjömanskap. 
• 1804: Fartyg 25 / Lästetal 2545. 
• 1805: Fartyg 25 / Lästetal 2742 1/4.
• 1806: Fartyg 26 / Lästetal 2988.

Jakobstad. 

• 1796: 13 fartyg om 940 läster och 100 sjömän. 
• 1797: 14 fartyg om 1168 läster samt 128 sjömän. 
• 1798: 8 fartyg, innehållande tillsammans 609 läster samt 129 sjömän. 
• 1799: 12 fartyg om 892 läster samt 176 sjömän. 
• 1800: 22 fartyg om 1831 läster och 224 sjömän. 
• 1801: Fartyg 17 / Lästetal 1479 / Skeppare 23 / Sjömanskap 198. 
• 1804: Fartyg 19 / Lästetal 1610. 
• 1805: Fartyg 16/ Lästetal 1324 1/2.
• 1806: Fartyg 11 / Lästetal 923.

Kaskö. 

• 1796: 3 fartyg tillhopa af 318 1/2 läster jemte 23 sjömän. 
• 1797: 4 fartyg om 369 läster, med 30 sjömän. 
• 1798: 4 fartyg af 369 läster och 34 sjömän. 
• 1799: 4 fartyg, hållande tillsammans 366 läster, med 35 sjömän. 
• 1800: 2 fartyg om 262 läster och 30 sjömän. 
• 1801: Fartyg 3 / Lästetal 315 / Skeppare - / Sjömanskap 25. 
• 1804: Fartyg 2 / Lästetal 151. 
• 1805: Fartyg 1 / Lästetal 102 1/2.

Lovisa. 

• 1796: 5 fartyg om 1102 läster, 168 matroser.  
• 1797: 6 fartyg om 1180 läster och 136 sjömän. 
• 1798: 6 fartyg om 1133 läster med 157 sjömän. 
• 1799: 9 fartyg af 1708 läster och 184 sjömän. 
• 1800: 11 fartyg om 1916 läster, med 185 sjömän. 
• 1801: Fartyg 11 / Lästetal 2039 / Skeppare 12 / Sjömanskap 185. 
• 1806: Fartyg 10 / Lästetal 1263.

Ny-Karleby. 

• 1800: ingen utrikes sjöfart. 
• 1801: ingen utrikes sjöfart. 
• 1804: Fartyg 2 / Lästetal 167.
• 1806: Fartyg 3 / Lästetal 315 1/4.

Torneå. 

• 1796: -- 15 sjömän. 
• 1797: -- 17 sjömän. 
• 1798:  -- 19 sjömän. 
• 1799:  -- 17 sjömän. 
• 1800: 2 fartyg om 133 läster och sjömän. 
• 1801: Fartyg 2 / Lästetal 164 / Skeppare 2 / Sjömanskap 29. 
• 1804: Fartyg 4 / Lästetal 490. 
• 1805: Fartyg 4 / Lästetal 490 3/4.
• 1806: Fartyg 3 / Lästetal 485.

Uleåborg. 

• 1796: 6 fartyg af 474 lästers drägt med 110 sjömän. 
• 1797: 5 fartyg om en sammanräknad drägtighet af 563 läster, 150 sjömän. 
• 1798: 8 fartyg om en sammanräknad drägt 845 läster, med 137 sjömän. 
• 1799: 9 fartyg tillhopa af 1105 lästers drägtighet och 224 sjömän. 
• 1800: 11 fartyg om 1348 läster och 245 sjömän. 
• 1801: Fartyg 12 / Lästetal 1497 / Skeppare 12 / Sjömanskap 212. 
• 1804: Fartyg 5 / Lästetal 684 1/2. 
• 1805: Fartyg 5 / Lästetal 736.
• 1806: Fartyg 3 / Lästetal 408.

Wasa. 

• 1796: 6 fartyg om 818 läster och 101 sjömän. 
• 1797: 6 fartyg om 878 läster samt 102 sjömän. 
• 1798: 7 fartyg af en sammanräknad drägtighet af 908 läster med 119 sjömän. 
• 1799: 10 fartyg, inalles af 1033 lästers drägtighet, med 118 sjömän. 
• 1800: 9 fartyg om 1014 lästers drägtighet, med 66 sjömän. 
• 1801: Fartyg 9 / Lästetal 1169 / Skeppare 10 / Sjömanskap 83. 
• 1804: Fartyg 8 / Lästetal 1090 5/6. 
• 1805: Fartyg 11 / Lästetal 1319 1/3.
• 1806: Fartyg 9 / Lästetal 1029.

Åbo. 

• 1796: 18 fartyg om 2663 läster samt 427 sjömän. 
• 1797: 19 fartyg, innehållande 2423 läster, och 468 sjömän. 
• 1798: 19 fartyg af 2735 läster, med 399 sjömän. 
• 1799: 16 fartyg om 1922 lästers drägt samt 456 sjömän. 
• 1800: 16 fartyg af 2140 läster samt 449 sjömän. 
• 1801: Fartyg 15 / Lästetal 1815 / Skeppare 23 / Sjömanskap 318. 
• 1804: Fartyg 17 / Lästetal 2305. 
• 1805: Fartyg 15 / Lästetal 2301.
• 1806: Fartyg 17 / Lästetal 2527.

(*)

• Om Swenska Coopvaerdi-farten på utrikes orter. Handels Tidning 16.4. 1802 & 20.4.1802
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg och Sjömanskap för år 1799. Handels Tidning 22.2.1803.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg och Sjömanskap för år 1800. Handels Tidning 12.6.1804.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg och Sjömanskap för år 1801. Handels Tidning 15.6.1804.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg  för år 1804. Handels Tidning 24.12.1805.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg för år 1805. Handels Tidning 17.6.1806.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg för år 1806. Handels Tidning 19.6.1807.

Kauppiaiden ja käsityöläisten määrä Suomen (Ruotsiin kuuluneissa) kaupungeissa 1801-1805

Tukholmassa ilmestynyt Handels Tidning julkaisi 30.3. ja 2.4.1802 listan Ruotsin kaupunkien kauppiaiden ja käsityöläisten määrästä vuonna 1801. Lähteenä olivat maistraattien kauppakollegioon lähettämät tilastot ("Utdrag ur de till Kongl. Kommerse-Collegium af Magistraterne insända Tabeller"), mutta joukosta puuttuu useita Suomen kaupunkeja, kuten esimerkiksi Helsinki ja Porvoo.

• Björneborg: 11 Bodhandlande, 9 andra Handlande, 82 Borgare, 76 Handtwerckare
• Brahestad: Handlande 35, Handtwerkare 17 med 15 Gesäller och 7 Lärlingar
• Cajana: 2 Handlande, och 8 Handtwerkare
• Cristinestad: 32 Handlande, 27 Handtwerkare med 2 Gesäller och 2 Lärlingar
• Ekenäs: 6 Handlande och 5 Bodswenner, 55 Handtwerkare med 11 Gesäller och 28 Lärlingar
• Gamla Carleby: tillsammans 85 Handlande och Handtwerkare, 19 arbets och Förwars-karlar samt 237 Sjömän
• Jakobstad: 29 Handlande, 38 Handtwerkare, 15 Gesäller och 7 Lärlingar
• Kaskö: 7 Handlande, 14 Handtwerkare och 1 Lärlinge
• Lovisa: 17 Handlande, 51 Handtwerkare med 23 Gesäller och 47 Lärgossar
• Nystad: 106 Borgare, 9 Borgare Enkor, 2 Kryddkrämare, 25 diverse Handtwerkare
• Wasa: 23 Handlande och 86 Handtwerkare med 36 Gesäller och 47 Lärgossar
• Åbo: 41 Handlande, 202 Handtwerkare med 315 Gesäller och 294 Lärlingar 

Myös vuoden 1802 tiedot julkaistiin epätäydellisinä, mutta eritellen erilaiset käsityöläiset:

• Handels Tidning 30.8.1803 (69): Borgo, Brahestad, Cajana, Christinestad
• Handels Tidning 2.9.1803 (70): Ekenäs, Gamla Carleby
• Handels Tidning 6.9.1803 (71): Jakobstad, Kaskö
• Handels Tidning 9.9.1803 (72): Lovisa
• Handels Tidning 13.9.1803 (73): Uleåborg, Wasa
• Handels Tidning 16.9.1803 (74): Åbo

Vuodesta 1803 ei julkaistu yhdenkään B:llä alkavan kaupungin tilastoja

• Handels Tidning 19.10.1804 (84): Cajana, Christinestad
• Handels Tidning 23.10.1804 (85): Jakobstad, Kaskö, 
• Handels Tidning 26.10.1804 (86): Ny Carleby, Nådendal
• Handels Tidning 30.10.1804 (87): Wasa
• Handels Tidning 2.11.1804 (88): Uleåborg, Åbo

Vuoden 1804 tilastoja julkaistiin entistä useammasta kaupungista, mutta ei edelleenkään Helsingistä.

• Handels Tidning 23.8.1805 (68):
• Handels Tidning 30.8.1805 (70): Brahestad
• Handels Tidning 13.9.1805 (74): Björneborg, Borgo
• Handels Tidning 20.9.1805 (76):
• Handels Tidning 24.9.1805 (77):
• Handels Tidning 27.9.1805 (78): Ekenäs, Gamla Karleby
• Handels Tidning 1.10.1805 (79):
• Handels Tidning 4.10.1805 (80): Jakobstad, Kaskö
• Handels Tidning 8.10.1805 (81): 
• Handels Tidning 11.10.1805 (82): Ny Carleby, 
• Handels Tidning 22.11.1805 (94):
• Handels Tidning 26.11.1805 (95): Wasa, Åbo

Vasta vuoden 1805 tilastoissa on mukana Helsinki:

• Handels Tidning 2.9.1806 (N:o 70): Björneborg, Borgo, Brahestad, Cajana, 
• Handels Tidning 5.9.1806 (N:o 71): Christinaestad, Ekenäs
• Handels Tidning 9.9.1806 (N:o 72): 
• Handels Tidning 12.9.1806 (N:o 73): Gamla Carleby, Helsingfors
• Handels Tidning 14.10.1806 (N:o 81): Jacobstad, Kaskö, 
• Handels Tidning 14.10.1806 (N:o 82):
• Handels Tidning 17.10.1806 (N:o 83): Lovisa
• Handels Tidning 31.10.1806 (N:o 87): Ny-Carleby, Nystad
• Handels Tidning 7.11.1806 (N:o 89): Nådendal, Raumo
• Handels Tidning 18.11.1806 (N:o 92):
• Handels Tidning 28.11.1806 (N:o 95):
• Handels Tidning 12.12.1806 (N:o 99):

Täydennysosia

1) Aikojen alussa en saanut Appelbergin peltoa Töölön kartalle. Tuolloin kaipaamani Helsingin kaupunginmuseon kartta vuodelta 1833 on nykyään digitoitu ja kertoo pellon sijainneen sokeritehdasta vastapäätä Furuhjelmin huvilan ja krouvin välissä. Krouvi esiintyi jo tarkastelussa Takaisin Töölön varhaisiin karttoihin (1/2) ja (2/2)

2) Pari vuotta sitten vuoden 1731 Tukholmassa kohtaamani afrikkalainen prinssi tuli vastaan Ilkka Mäntylän Tornion kaupungin historiassa I 1621-1809 (1971):

Vuonna 1732 Tornioon saapui itseään Libanonin ruhtinaaksi kutsuva mies. Sanomattakin on selvää, ettei tällaista kruunupäätä todellisuudessa ollut olemassakaan, vaan arvonimi oli tekaistu. Torniolaiset järjestivät tummapintaiselle huijarille hyvän vastaanoton. Kaupungin palvelijat olivat jo rannassa häntä vastassa ja saattoivat hänet raatimies Abraham Hellanderin taloon, jossa häntä syötettiin ja juotettiin kaupungin laskuun. Libanonin ruhtinasta sattui vaivaamaan rahapula ja auliisti hänelle lainattiin kaupungin kassasta 87 kuparitaalaria. Lopulta outo vieras jatkoi kiertomatkaansa Pohjanmaan ja länsipohjan kaupungeissa. Vasta viisi vuotta myöhemmin kaupunkilaisissa heräsi epäilys, mahtoiko ruhtinas olla oikea monarkki, kun lainattuja varoja ei kuulunut takaisin. Raatimies Hellander sai tiukkaan sävyyn velkoa vieraasta koituneita kulujaan kaupungilta "koska hän ei ollut prinssiä luokseen kutsunut sen enempää kuin muutkaan" (s. 506-507)

3) En tietenkään ollut myöskään ensimmäinen Gottlundin Bellman-suomennosten paikannimien ihmettelijä. Eino Salokas käsittelee teemaa artikkelissa Bellmanin runous Suomessa (Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja 1929). Siitä käy ilmi, että SKS:n arkistossa on painettua laajemmat luettelot Gottlundin valinnoista. 

80:nnessä epistolassa mainitusta Töölön tullin ulkopuolella olevasta torpasta on tässä luettelossa seuraava selitys:

»Thölön torppa oli Thölön aluella ja moalla kuuluvilla, Reätäri-leskeltä Sohvi So paiseita asetettu mökki, kussa Ulla Muikkunensak kanssa kävivät kahen käsken hakiin huvituksensak.»

4) Turun 1800-luvun ulkomaalaisista ei ole ainoastaan kortistoa vaan myös lista viranomaisilta kadonneista yksilöistä. Tästä pitkästä listasta kertoo Johanna Wassholm blogitekstissä Åbo som gränsstad i det ryska imperiet – övervakning och kontroll av utlänningar i början av 1800-talet.

5) Viime vuonna kokosin tekstejä kuminan viljelystä ja viennistä 1800-luvulla. Olin kuitenkin liian laiska tarkistamaan viralliset tilastot, vaikka eihän siihen mennyt kuin muutama minuutti. Arveluni viennin ilmoittamisesta rahana päti vuodesta 1871 eteenpäin, mutta sitä ennen annettiin paino tässä ja tässä. Olin sisällyttänyt blogitekstiin pätkän, jossa viitattiin tilastoihin ja kiloihin ja silti kuvittelin, ettei tietoa ollut. Idiootti. 

Polkupyörien määrä Helsingissä 1800-luvun lopussa

 

Taannoisen Töölön Taipale -proggikseni yhteydessä kiinnosti monen muun asian lomassa mahdollisuus liikkua Taipaleeseen ja sieltä pois polkupyörällä. Luulin, että löytäisin Helsingissä vuodesta 1895 alkaen rekisteröityjen polkupyörien määrän kätevästi Helsingin kaupungin tilastollisesta vuosikirjasta, mutta ainakin vuoden 1920 osa tuotti pettumyksen, sillä numerosarja alkoi vuodesta 1905. Alaviitteessä tietona "Poliisikamarissa otettuja numeromerkkejä: vuosina 1907, 1912, 1914 ja 1918 alettiin uudet sarjat". Voisi kuvitella, että vuonna 1895 aloitettu numerointi olisi päässyt vasta vuonna 1904 yli kolmen tuhannen. Näin ei kuitenkaan ole.

Kiitos 1890-luvun lopun sanomalehtien kiinnostuksen kulloinkin "korkeimpaan polkupyöränumeroon", maininnoista on rakennettavissa varsin tarkka kehityskulku.

Kesällä 1900 todettiin, että joka kymmenennellä kaupunkilaisella (mukaanlukien lapset, vanhukset ja liikuntakyvyttömät) oli polkupyörä (Nya Pressen 16.6.1900).

Pienemmät numerot kertoivat pidemmästä harrastamisesta, joten olivat joidenkin silmissä arvokkaita. Tai ainakin yksi kaupungista poismuuttanut yritti myydä numeroaan.

Hbl 9.9.1899

Vuosittaisten rekisteröintien määrä väheni vuosisadan vaihteen jälkeen. Vuonna 1900 uusia rekisteröintejä oli 1631, vuonna 1901 1170, vuonna 1902 631 ja vuonna 1903 "vain" 562 (Helsingfors-posten 3.1.1904). Numerointi alkoi uudestaan luvusta 10000, sillä sitä isommat eivät eivät varmaankaan mahtuneet polkupyörien kyltteihin. Vuoden 1903 lopussa toista numerosarjaa oli käytössä 2208 numeroa (Hbl 1.1.1904). Vuotta myöhemmin luku oli 2728 (Hbl 1.1.1905). Ilmeisesti tämä sarja kasvoi seuraavana vuonna tilastojulkaisun lukuun 3624. Vuonna 1912 saavutettiin siis 20 tuhannen polkupyörän määrä. 

Uusi kasvu alkoi vasta 1910-luvulla. Tämän selitystä on varmaan joku jo miettinyt. Sortovuosina vastustettiin rekisteröitäviä tuotteita? Vanhat pyörät kestivät ja kiersivät uusille omistajille numeroineen? Polkupyörien tuotanto keskeytyi? Niistä saatiin jossain päin maailmaa parempaa hintaa? Helsingin kadut tai pyörätekniikka paranivat 1910-luvulla? Talous koheni ja rahaa oli useammalla? Mielenkiintoisesti kasvu alkaa ennen maailmansotaa ja jatkuu sen läpi.

Kansallisarkisto on digitoinut Helsingin polkupyörärekisteröinnit vuosilta 1895-1914. Ne löytyvät polulla Helsingin poliisilaitoksen keskuspoliisiosaston liikennetoimiston I arkisto > B LUETTELOT > Bh Muut luettelot > Bh I Polkupyöräluettelot 1895-1943.

Tehdaslistauksia ja tilastoja ennen 1800-luvun loppuosaa

Erilaisten Kansalliskirjaston digitointihakujen tuloksena on tullut eteen varhaisen 1800-luvun tehdasluetteloita, mutta kun niitä olen tarkoituksella lähtenyt hakemaan en löydä mitään. Joten aika tehdä edes puutteellinen listaus. Vastaavat tiedot ovat varmasti (tai ehkä?) jossain asiallisemmassakin paikassa, mutta toisinaan (koskaan?) ei jaksa lähteä kotikonetta kauemmaksi.

Folkwännen 7.4.1884

Statistiska Upplysningar rörande Helsingfors 1841 och 1842 (Helsingfors Tidningar 21.5.1842) ei ole varsinainen Helsingin tehtaiden listaus, mutta antaa käsityksen niiden määrästä.

Förteckning å de i Finland privilegierade och i verksamhet varande Fabriker och Manufactur-Inrättningar, classificerade efter deras olika ändamål, jemte uppgift om deras tillstånd vid slutet af år 1843 (FAT 31.12.1845) sisältää tehdaskohtaista tietoa eli ilmeisesti samaa kuin Öfversigt af Fabrikerne och Manufaktur-inrättningarne i Lander vid början af år 1844 (Borgå tidning 15.1.1845 & 18.1.1845), joka mainitsee yksittäiset yritykset, työntekijöiden määrän ja tuotannon arvon.

Sammandrag af förteckningen öfver de Hall-Rätterne i finlands Städer underlydande och i versamhet varande Fabriker och Manufactur Inrättningar, jemte öfversigt ad deras tillstånd vid slutet af år 1847 (FAT 10.10.1848) ei sisällä yrityskohtaista tietoa.

Sammandrag af förteckningen öfver de Hall-Rätterna i Finlands städer underlydande och i verksamhet varande Fabriker och Manufakturinrättningar jemte öfversigt af deras tillstrånd vid slutet af år 1849 (FAT 9.12.1850) on nimensä mukaisesti yleistilasto. Se liittyy samassa lehdessä julkaistuun tekstiin Manufaktur-Direktionens i Finland årsberättelse för åren 1848 och 1849.

Gabriel Reinin kirjassa Statistisk teckning af storfurstendömet Finland (1853) on aiempiakin vuosia kattava osio teollisuudesta. Siihen sisältyy sivulta 149 alkava maaherrojen selvitys vuoden 1850 tehtaista, joista mainitaan Uudenmaan läänin osalta luvan saantipäivä, mestarien ja työväen määrä sekä tuotannon arvo ja muista lääneistä vähemmän yksityiskohtia.

Fabriker och manufakturer i Finland år 1851 (Efter Nordiska Biet) (ÅU 5.11.1852) mainitsee suurimpia tuotantolaitoksia.

Helsingin kaupungissa ja sen seuduissa löytyviä Fabrikiä ja Käsityön laitoksia vuoden 1851 lopulla (Maamiehen ystävä 1.5.1852 ja 8.5.1852)

Fabriker och Manufakturer, underlydande Hallrätten i Helsingfors stad, år 1852. (Teknisk tidskrift 5/1853) on erittäin informatiivinen listaus Helsingistä ja muutamista lähiseudun laitoksista.

Handtverkerier och fabriker i Finland (Morgonbladet 9.11.1854) vertaa vuotta 1843 vuoteen 1853 virallisten vuosikertomuksien varassa.

Fabriker i Helsingfors under år 1855 (FAT 12.12.1856) mainitsee omistajat.

Fabriksväsendet i Finland under åren 1856 och 1857 (FAT 14.1.1859 & FAT 15.1.1859) perustuu painettuun vuosikertomukseen Manufakturdirektionens i Finland underdåniga årsberättelse för åren 1856 och 1857. Yksittäisiä tehtaita ei mainita, mutta hyvää taustoittavaa tietoa erilaisista tehtaista. Tästä on edelleen tiivistetty katsaus Teollisuudesta Suomessa (Sanomia Turusta 1.2.1859).

Manufaktur-Direktionens i Finland till Hans Kejserliga Majestät afgifna underdåniga årsberättelse för åren 1858, 1859 och 1860.

Jemförande öfversigt af Finland fabriker åren 1857 och 1860. Ströskrifter 1/1861 mainitsee kaupungit, joissa erityyppisiä tuotantolaitoksia on ollut sekä näiden työväen määrän ja tuotannon arvon.

Helsingin Fabriker och Manufakturinrättningar listataan vuoden 1861 osoitekalenterissa.

Den industriella verksamheten i Finlands hufvudstad (Helsingfors Dagblad 23.4.1862, 27.4.1863, 1.5.1863) on kriittinen katsaus Helsingistä 1860-luvun alussa kerättyyn tietoon.

Kirjassa Beskrifning öfver storfurstendömet Finland. Statistisk handbok (1864) on kvantitativisen katsauksen jälkeen listaus suurimmista tehdaslaitoksista.

Manufaktur-Direktionens i Finland till Hans Kejserliga Majestät afgifna underdåniga årsberättelse för åren 1871, 1872 och 1873

Vuonna 1871 ilmestyi ensimmäinen Finlands handelskalender, jonka tarkoituksena on listata yrityksiä. Seuraava julkaistiin vuonna 1876 ja kolmas vuonna 1883. 

Varhaisista Helsingin tehtaista on katsaus julkaisussa Bergh, Edv. & Forsgren, Eemil. Helsingin käsityö- ja tehdasolojen matrikkeli sekä esitys Helsingin käsityö- ja tehdasyhdistyksen toiminnasta viime vuosisadalla. Helsingin käsityö- ja tehdasyhdistys 1904. Se on kuitenkin merkittävämpi siksi, että sivuilla 153-335 (plus täydennyksiä suvulta 301 alkaen) on "Luettelo ammattienharjoittajista Helsingissä yhdeksännellätoista vuosisadalla sekä erinäisiä tietoja heistä". Silmäillessäni sitä huomasin monia puutteita eli mukana ei ollut kaikkea toimintaa eikä varsinakaan sen päättymisajankohtia. Lista on kuitenkin hyödyllinen sekä lähtökohtana että kontekstina. Julkaisuun sisältyy myös "Elämäkerrallisia tietoja Yhdistyksen valtuutetuista sekä muista luottamusmiehistä 1868-1900" sivuilla 245-300.

Väkilukutiedot paikkakunnittain?

Blogitekstin Paljonko Helsingissä oli väkeä? Mastodontti-jakoon sain kommentin 

Mielenkiintoista olisi tietää miten nälkävuodet 1866-68 verottivat Helsingin väkilukua ja oliko eroja eri väestöryhmien välillä?

Täällä samaan tekstiin tuli anonyymi kommentti

Tilastokeskuksen palvelusta löytyy kuntien viralliset väkiluvut vuodesta 1980 lähtien. Kiinnostaisi tietää kotikuntani virallinen väkiluku myös aiemmilta vuosilta. Harmi kun ei Tilastokeskus ole niitä mitenkään julkaissut.

Molempia usutin lyhyesti Tilastokeskuksen digitoitujen julkaisujen pariin, mutta kun en suoralta kädeltä muistanut mistä ajasta valmiit paikkakuntakohtaiset väkiluvut alkavat, niin on syytä tarkastaa ymmärrykseni/oletukseni. (Väkilukutietoja on toki mukana kaikissa hyvissä paikallishistorioissa.)

Varhaisin yleistilasto Yhteenveto kuvernöörien viisivuotis-kertomuksista vuosilta 1861–1865 on kauttaaltaan läänien tasolla, valitettavasti. Hieman yksityiskohtaisempaa tietoa pitäisi hakea arkistosta, kyseisistä kertomuksista. 

Suomen väestö joulukuun 31 p:nä 1865 kertoo taulukossa I (pdf:n sivulta 38 alkaen) kunkin seurakunnan väkiluvun otsikon mukaisesti 31.12.1865. Alaviitteessä todetaan, että "Kun maamme Kreikaluis-Wenäläisistä seurakunnista ei ole saatu mitään ilmoituksia vuodelta 1865, niin on täytynyt ottaa tämän uskonnon tunnustajat nykyiseen tauluun vuoden 1860 oloa myöten." Vastaavia väläystietoja:

• Suomen väkiluku 31. p. joulukuuta 1875 sekä yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin vuosina 1875-1877 (Seurakunnittain väkiluku  31.12.1870 ja ikäryhmittäin 31.12.1875 sekä väkiluvun muutokset 1875, 1876 ja 1877)
• Suomen väkiluku 31. p:nä joulukuuta 1880: 1:nen vihko (kunnittain väkiluku, sisältää m.m. kielijaon)
• Suomenmaan väkiluku 31. p:nä joulukuuta 1880: Jälkimäinen vihko (kunnittain vammaisten määrä)
• Suomen väestö 31:nä p:nä joulukuuta 1890 (seurakunnittain väkiluku 1880 ja 1890, jälkimmäinen jaettuna siviilisäädyttäin ja vammaisuuden mukaan 

Syntyneet, vihityt ja kuolleet vuosina 1865-1868 ynnä katsahdus väkiluvun muutoksiin vuodesta 1812 alkaen sisältää seurakunnittain "Vihittyin pariskuntain ja syntyneitten lukumäärän 1861-1868" (pdf s. 76) ja "Kuolleitten lukumäärän" (pdf s. 93) Muut tiedot on esitetty lääneittäin, mutta kuolinsyyt voisivat tarjota suku- ja henkilöhistorioitsijoille hyödyllistä kontekstia. Sarjat jatkuvat julkaisussa Katsaus väkiluvunmuutoksiin vuosina 1869-1874, joka sisältää seurakunnittain "vihittyin pariskuntain ja syntyneiden lukumäärän" (s. 48, 148, pdf s. 68, 124), "kuolleitten lukumäärän" (s. 82, pdf s. 85) seurakunnittain ja imeväiskuolleisuuden kaupunkien ja rovastikuntien osalta (s. 114, 165 pdf s. 101, 141). Myöhemmin muutosten esitys on tiiviimpi, mutta edelleen seurakunnittainen 

• Yleinen katsaus väkiluvun-muutoksiin Suomessa v. 1878
• Yleinen katsaus väkiluvun-muutoksiin Suomessa v. 1879
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuosina 1880 ja 1881
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa 1886
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1887
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1888
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1889
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1890 ynnä jälkikatsaus vuosikymmeneen 1881-1890
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1891
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1892
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1893
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1894
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1895
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1896 jne.

Kertomus suostuntaverosta vuonna 1871 tarjoaa kunkin seurakunnan väkiluvun ohella käsityksen varakkuudesta ja sen jakautumisesta. Vastaavasti Kertomus Suomenmaan suostuntaverosta vuonna 1877 ja Kertomus Suomenmaan suostuntaverosta vuonna 1881.

• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1891 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1888 ja 31.12.1890)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1892 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1880 ja 31.12.1889)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1893 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1890)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1894 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1890 ja 31.12.1891)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1895 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1890 ja 31.12.1892)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1896 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1890 ja 31.12.1893)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1897 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1890 ja 31.12.1894) jne.

Olin sekä oikeassa että väärässä. Seurakuntakohtaisia väkilukuja on poimittavissa tilastojulkaisuista vuodesta 1865 alkaen. Mutta täyden sarjan kokoaminen vaatii enemmän askartelua kuin mielessäni kuvittelin.

Tilastoista kiinnostuneen kannattaa digitointien ohella tutustua Tilastokeskuksen sivustoon Historiallisen tilastotiedon opas.

Helsingin tilastollista(kin) historiaa

Aloitin eilen kurssin Arkistolöytöjä ja Helsingin historiaa - miten tulkinnat muuttuvat, jonne oli pääsy avoimen yliopiston kautta. Ensinnäkin siksi, että haluan selvittää onko tiedoissani aukkoja ja jos on, niin mitä ne ovat. Toiseksi siksi, että haluan luoda itselleni uskoa siihen, että väikkärin teon jälkeen on elämää, jolloin voin vetää yhteen Töölön Taipaleesta keräämäni tiedot. Kolmanneksi on ihan hyvä, että on joku harrastus, joka pakottaa seuraamaan viikonpäiviä ja poistumaan kotoa. Ja lisäksi siksi, että väikkäriä on helpompi tehdä, kun on Helsingin yliopiston tunnarit voimassa. 

Eka luento oli kaupunkihistoriaa pohjustava eikä herättänyt montaa kertaa intoa muistiinpanoihin. Laura Kolbe korosti arkistojen merkityksen ohella ainakin kerroksellisuutta, kontekstia ja komparatiivisuutta. Valideja pointteja. Taipaletta tutkiessani olen kartoittanut joitakin Töölön muita vuokra-alueita, joten jonkin verran on eväitä viimeksi mainittuun. Luennosta selvisi myös, että käynnissä on Helsingin vuosien 1860-1930 historian uudelleenkirjoitus, joka sopivasti valmistumalla tukisi hankettani.

Kuten nimestä näkyy, arkistoaineisto on kurssille keskeistä ja on annettu ymmärtää, että pitäisi roudata läppäri mukaan. Eilen sille ei ollut käyttöä, sillä aikaa ei jäänyt aiottuun Helsingin tilastollisten vuosikirjojen katsaukseen. Saimme "kotitehtävän, vaikka yliopistossa ei anneta läksyjä" tarkastella yhtä vuosikirjakappaletta ja miettiä siitä irtoavaa itselle uutta tietoa. 

Luulin, että olisin jo tehnyt kyseisten vuosikirjojen annista Töölön osalta jonkun blogitekstin, mutta asiasanoituksella löytyy vain väestönlaskun tietoja vuodelta 1880. Vuonna 2015 olen sivunnut tilastollisia vuosikirjoja ja kommentoija on kertonut niiden tulleen digitoiduiksi. Ja silti en ole tehnyt yhtään blogitekstiä niistä? Kurssihan hyödytti oitis.

Arvotaan vuosi 1910. Heti aluksi on huomionarvoista, että opus on julkaistu 1913 eli tiedon prosessointi on ottanut aikansa. Sisällysluetteloa silmäillessä ei ole epäselvää, mikä on tärkeintä: rakennuksille huoneineen on kymmeniä tauluja ennen kuin päästään väestöön. On tosin huomattava, että tilastointiin on voitu käyttää jotain kansallista tai kansainvälistä mallia. 

Ennen taulukkoihin tutustumista hyppäsin lopussa olevaan väestökarttaan, jossa Etu-Töölö (13) yllätti tyhjyydellään. Ei sillä, että asutuksen tiheys Töölössäkään (14) oli kummoinen verrattuna Punavuoreen ja Ullanlinnaan. Taulusta 10 selviää numeerisesti, että 13. kaupunginosassa oli 39 tonttia, joista 17 oli rakennettuja, ja 14. kaupunginosassa 277 tonttia, joista 94 oli rakennettuja. Asian oikeasti ymmärtämiseksi tarvittaisiin tontin määritelmä ja tieto kaavoitustilanteesta. Taulusta 16 selviää, että molemmissa kaupunginosissa oli tontteja myyty vuodesta 1908 alkaen.

Rakennetuista kiinteistöistä on kaupunkiosittain tietoa taulussa 20. Töölössä "rakennettuja kiinteistöjä" oli 84 ja rakennuksia yhteensä 403. Mikä mahtaa olla tontin ja kiinteistön ero ja suhde? Tauluissa 25, 26, 27, 28, 32, 34 ja 35 on rakennuksien lämmitys-, materiaali- ja kerrostietoja kaupunginosittain. Lähteenä "Käsikirjoitus Tilastokonttorissa". Olisipa mukava, jos jossain olisi tallessa lähtötiedot. Jostain syystä vuosivuokrat on taulussa 36 esitetty vain kaupunginosista 1-10. 

Taulusta 37 eteenpäin on väestötietoja. Töölössä asui henkikirjojen mukaan 3758 henkeä vuonna 1910. Taulusta 46 selviää, että "todellisesta" väkiluvusta 1470 olivat Helsingissä syntyneitä ja 2675 muualta tulleita ja 62 syntymäpaikaltaan tuntemattomia. Tämä antaa mielenkiintoisen näkymän yhteisöön, varsinkin, jos tiedoista keräisi aikasarjan.

Taulusta 48 selviää, että Töölösn asukkaista 1582 puhui suomea eikä ollenkaan ruotsia, 548 paremmin suomea kuin ruotsia, 960 ruotsia eikä yhtään suomea ja 846 paremmin ruotsia kuin suomea. Venäjää puhui 222 ja muita kieliä 49. Tästäkin olisi mielenkiintoista tehdä aikasarja. 

Taulussa 145 esitetty "Kansankirjaston Töölön haaraosaston lainausliike" on kiinnostavampaa otsikoiltaan kuin luvuiltaan. Lainat on nimittäin jaettu ryhmiin "Kerralta maksettuja", "Puolen vuoden tilauksella" ja "Kuukausitilauksella". Milloin kirjastoistamme tuli lähtökohtaisesti maksuttomia? Miksi en tiedä vastausta?

Taulusta 204 selviää, että Töölössä oli vuonna 1910 "kauppiaita ja kauppayhtiöitä" 16 kappaletta. Valtaosaa eli 12 verotettiin alle 5200 markan tulosta. Lähteenä taksoitusluettelot.

Valitettavasti taulun 218 pika-ajureja, kuorma-ajureja, venemiehiä, polkupyöriä ja automobiileita ei ole jaoteltu kaupunginosittain. Lähteenä "Tietoja Poliisikamarista ja Satamakonttorista", polkupyörien osalta "Poliisikamarista otettuja polkupyöränumeroita".  Vuoden 1907 dippaus polkupyörien määrässä herättää kysymyksiä rekisteröinnin hinnasta ja valvonnasta.

Tauluissa 220-222 esiteltyjen postilähetysten, sähkeiden ja puheluiden määrien kehitys olisi mielenkiintoista vertailtavaa. 

Kaupunkiosakohtaista tietoa on jälleen taulussa 250, jossa esitetään kunnallisesti äänioikeutettuja äänimäärineen. Käsittääkseni nämä riippuvat tuloista tai varallisuudesta, joten vertailu asukasmääriin kertoisi kunkin alueen elintasosta. Valitettavasti vaan Etu-Töölö ja Töölö on yhdistetty riviin "Huvilat ja saaret". Molemmat ovat taas erillään kunnallisverojen kohdalla taulussa 257. Töölössä verotettuja oli 726 henkeä eli 19,3% henkikirjoitetuista. Kyseinen osuus oli korkein toisessa kaupunginosassa: 30,0%. Erot ovat selviä myös taulussa 259, jossa toisessa kaupunginosassa keskitulo on 4381 markkaa ja Töölössä 1751 markkaa. Tämäkin tieto olisi kiva saada taulustoksi, jossa näkisi pidemmän kehityksen.

Yleisen näyttelyn jälkikirjoitus: Suomi vuonna 1876

Kesän 1876 Yleistä näyttelyä varten tuotettiin näyttelykatalogin lisäksi satasivuinen katsaus Suomen suuriruhtinaskunta : tilastollisia tietoja Suomen ensimäisen yleisen näyttelyn Helsingissä 1876 johdosta, jonka kirjoitti K. E. F. Ignatius. 

Ensisijaisesti ulkomaiselle yleisölle (*) kirjoitetussa esittelyssä on tuttuja teemoja:

Järvirikkauden suhteen ei mitään maata Europassa, ci kenties koko maan päällä, taideta asettaa Suomen rinnalle. Lasketaan että järvet tekevät noin 12 % Suomenmaan pinnan-alasta.

Onkohan joku selvittänyt, milloin tämä markkinointi aloitettiin?

Koko kirjanen voisi olla hyödyllistä luettavaa, mutta rajoitan poimintani väestötietoihin. Suomenkieliset ja ruotsinkielisen muodostavat Ignatukselle omat kansallisuutensa, joiden yhtenäisyyttä korostetaan, jättäen muut ryhmät erillisiksi:

Mitä näihin molempiin kansallisuuksiin koskee, on kumminkin muistutettava, että sama uskonto ja samanlaiset valtiolliset, kunnalliset ja oikeudelliset olot ynnä yhteiset kohtalot 700 vuoden kuluessa ovat niin yhdistäneet ne toisihinsa, että ne tekevät yhden kansan. Tähän tulee että sivistyneiden luokkain useimmat perheet ovat syntyisin alkuperäisestä suomalaisesta tahi sekaisesta suomalaisesta ja ruotsalaisesta väestöstä. Paitsi näitä kansallisuuksia löytyy maassamme Wenäläisiä (noin 6,000 henkeä, paitsi sotaväkeä), enimmiten kauppiaita kaupungeissa sekä kyläläisiä Wiipurin läänissä, Saksalaisia (noin 1,200 Wiipurissa ja Helsingissä), Mustalaisia (1,000 henkeä), jotka liikkuvat enimmin itä-osissa maatamme, sekä Lappalaisia (noin 600) pohjoisimmissa seuduissa.

Uskonnollisesti maa oli hyvin yhtenäinen. Lutherin-uskolaisia 98,04%, Kreikalais-Venäläisiä 1,91% ja Ruomin-katholin-uskolaisia 0,05%. "Paitsi maahan sijoitettua venäläistä sotaväkeä, jota ei ole otettu ylläseisoviin summiin, on erinäisiin kaupunkeihin asettunut Juutalaisia ja vähemmässä määrässä Mahometin-uskolaisia. Helsingissä, Turussa ja Wiipurissa löytyi vastamainittuna vuonna 404 juutalaista ja 86 mahometilaista. Edelliset eivät noudatettavana olevan la'in mukaan voi saada suomalaista kansalais-oikeutta, vaan oleskelevat sen vuoksi täällä passilla."

Vuonna 1873 koottiin Suomessa ensi kerran nimellisiä tietoja sokioiden lukumäärästä. Tiedot, jotka vaan koskivat maan lutherin-uskoista väestöä, antoivat johtopäätökseksi että molemmilta silmiltä kokonansa sokeiden summa teki 3,842 sekä molemmilta silmiltä puoleksi sokeiden eli semmoisten, joidenka näkövoima oli niin heikontunut etteivät saattaneet eroittaa paksumpaa pränttiä.

Näkökyvyttömyyden merkittävänä syynä Ignatius näki kansan tavat

mutta tuo vanha tapa että useat kerrat viikkoonsa kylvetään kuumissa, savua täynnä olevissa saunoissa elää vielä eikä voi olla vaikuttamatta siihen että silmätauteja paljon tavataan. Samaa lienee sanottava myös tuosta Suomalaisille omituisesta tavasta että kuivataan ja puidaan eloa lämmitetyissä riihissä.

Tilastotietoa kuurojen määrästä ei ollut käytettävissä, vaikka niitä oli kyllä runsas kymmenen vuotta aikaisemmin ainakin kertaalleen kerätty. "Mielipuolia löytyi vuonna 1865 yhtehensä 3,143 eli yksi joka 587 asujamen suhteen. Viimeisiltä vuosilta ei ole täydellisiä tietoja tästä annettu."

Tilastoja ei myöskään ollut siirtolaisuudesta.

Ulosvaellus, varsinkin itä-osasta maatamme, ei kumminkaan ole niinkään vähäpätöinen asia. Sieltä vaelletaan parhaasta, päästä Wenäjälle. Vuonna 1864 oli esim. Pietarin kaupungin asukkaista 14,743 syntynyt Suomessa. Toinen, vaikka vähempi tulva ulosvaeltajia on jo muutamien vuosikymmenien kuluessa kääntynyt Norjalaista Jäämerenrannikkoa kohden, jossa suomalainen kansallisuus näkyy olevan kovasti enenemään päin. Viimeksimainitusta maasta, ja vaan harvoin suorastaan Suomesta, on paitsi sitä vaellettu Amerikaankin. Hancockissa Michigan nimisessä valtakunnassa löytyy muun muassa niin suuri määrä suomalaisia perheitä, että heidän keskensä kysymys on nostettu oman kirkonseurakunnan perustamisesta.

Väestötietoja julkaisussa seuraa sivulta 23 alkava Historiallinen kerronta. Sen tulkintojen setviminen ja kontekstointi vaatisi blogitekstiä pidemmän tekstin.

(*) Alkuperäinen ruotsiksi: Storfurstendömet Finland : statistiska anteckningar i andledning af den första finska allmänna utställningen i Helsingfors 1876. Saksaksi: Grossfürstenthum Finnland: statistische Mittheilungen mit Veranlassung der Ersten Finnischen Allgemeinen Austellung in Helsingfors 1876 ja venäjäksi. 

Helsingin vuoden 1871 kolerakartan ainekset

Wikimedia

Ehkä tunnetuin tai ainakin toistetuin kertomus datan visualisoinnin merkityksestä on John Snown kartta koleratapauksista Lontoossa vuonna 1854.  Esimerkiksi YouTubessa on vähintään tusina esitystä siitä, miten tapauksien esittäminen kartalla näytti yhteyden yksittäiseen kaivoon.

Niinpä kun Hufvudstadsbladetissa huomasin tonttikohtaisen luettelon Berättelse till stadesn Sundhetsnämnd om koleran i Helsingfors 1871 (Hbl 76, 77, 78, 84/1872), heräsi oitis halu kokeilla visualisointia. Mutta hulluudellani on sentään rajansa. Epidemiasta tunnettiin 399 sairastunutta ja 230 kuollutta, joten pisteitä olisi piirrettäväksi runsaasti. Ihan eri asia olisi, jos olisi valmiina karttapohja, johon voisi vain nakutella luvut taulukoituna... Valitettavasti kaupungin asemakaava on aina muuttuvainen, joten tällaisen ratkaisun tekemistä olisi vaikea perustella.

Helsingin tietoja keväällä 1872 pyöritellyt E. Qwist ei liene käyttänyt kartallistusta, mutta paikallistuntemuksella hän päätyi johtopäätökseen, että paikallistetuista sairaustapauksista vain 20 oli erillään muista. Tämä siis puhui sairauden leviämisen paikallisuudesta, joka Qwistin mukaan pitäisi vastaavissa tapauksissa jatkossa ottaa huomioon. 

Mikropaikallishistoriallisen kiinnostukseni kohteessa eli Töölössä esitetyt tiedot eivät kartallistamiseen olisi riittänetkään.

Nykyisen Etu-Töölön alueella sijainneessa suhteellisen isossa työväen asuinrakennuksessa oli kolmasosa sairaustapauksista "länsitullin ulkopuolella". He ovat saaneet vetensä varmasti eri paikasta kuin sokeritehtaan väki pohjoisessa. "Ryytimaaplantaasien" asunnot kattavat maantieteellisesti välialueen. 

Venäläisen tykistön kasarmilla oli joko suhteellisen vähän väkeä tai puhdas vesi. Kaartin kasarmilla sairastuneita oli 66, meriekipaasin kasarmilla 2, Kampin kasarmilla 36 ja Viaporissa 72. Nämä "kaupungin ulkopuolisina" eivät sisälly edellä olevaan summaan, toisin kuin tykistöpiha, mikä tuntuu epäloogiselta. Venäläiset ja kaupungin ympäristön mukaan lukien sairastapauksia oli 605 ja kuolemia 305.

(Kalmistopiirissä ilmestyi muutama päivä sitten Jasmin Vanha-Majamaan kirjoitus Kulkutaudit ja media – kolera helsinkiläislehdissä 1890-luvulla.)

Turun akatemian ylioppilaat syksyllä 1761

Äskettäin taas kerran alkaneeseen lukukausimaksukeskusteluun sopivasti tuli sanomalehtiläpikäynnissäni vastaan vuoden 1762 Inrikes Tidningareissa tilastoja yliopistojen ja lukioiden oppilaista. Turussakin tartuttiin trendiin ja kerrottiin syyslukukauden 1761 tilanne (IT 4.11.1762).

Tuolloinen ikäjakauma varmasti eroaa nykyisestä, ainakin alle 20-vuotiaiden osuudessa. Mutta iäkkäitä oli opiskelemassa tuolloinkin, mikä yli 40-vuotiasta opiskelijaa lohduttaa.

Lukukausimaksukeskustelussa luonnollisesti otettiin esiin se, miten korkeakouluihin edelleen hakeudutaan enimmäkseen perheistä, joissa vanhemmat ja ehkä aikaisemmatkin sukupolvet ovat korkeakoulutettuja. Tämä ilmiö on näkyvissä jo vuonna 1761, mutta säätykierron kannattajaa miellyttää isohkot luvut porvarien ja talonpoikien riveillä.

Läsnäolevia näistä 538 opiskelijasta oli lukukautena vain 204. Jos joku ymmärtää näiden (?) jakautumisen ryhmiin Promoti / Stipendiarier / Hafwa Academisk Condition, niin tieto kommenttikenttään tervetullut. En myöskään ymmärrä viimeistä riviä, sillä miten ylioppilaat voidaan kattaa luokilla "läsnä lukukautena" ja "poissa viimeisen 2 vuoden aikana"? Kirjoitusvirheestä ei ole kyse, sillä Uppsalan ylioppilaat ryhmiteltiin samoin.

Yksityisopetus oli mahdollisuus vain vähemmistölle

Lääketiede ei alana houkutellut.

Suurin osa toi ruokansa mukanaan. Mihinkähän tällainen tilasto perustuu? Opiskelijat näyttivät lompakkonsa ilmoittautuessaan?

Lopun sekalaisissa luvuissa lisää tulkinnanvaraa, mutta 18 Venäjän kansalaista oli Turussa. Arvatenkin itärajan läheisyydestä.

(Kevälukukauden 1762 tiedot jaettiin IT:ssä 15.11.1762, luvut olivat samantapaisia.)

Huomioita Tukholman tuonnista 1793

Eipä taitaisi mikään lehti nykypäivänä keksiä palstan täytteeksi tuontitilastoja. Mutta tähän blogiin moinen sopii mainiosti ja ainekset julkaisi Inrikes Tidningar 7.3-19.3.1794. Kyse on Tukholmaan tuodusta tavarasta, mutta sieltähän jotain haettiin Suomeenkin

Taannoisen puutarhahistoriallisen hutkimuksen jälkeen oli mielenkiintoista huomata listassa puutarhasiemenet ja kukkasipulit.

Valitettavasti yksikkönä raha, samoin kuin lyijykynissä, joiden käyttöön tämä oli kyllä kiva lisä. Eli aiheeseen palatessa pitäisi etsiä lisää tilastoja. Tietenkin.

Hedelmissä appelsiineja ja sitruunoita, aivan kuten 1800-luvun tuontitilastoissa. Huom! kappalemäärät.

Ryynien joukossa ennestään tutut saagoryynit, joiden rinnalla macron kai makaroonia/pastaa? SAOB:n mukaan makron kylläkin nykyinen macaron, mutta ottaen huomioon ryyniryhmityksen kyse lienee hakusanasta makarongryn. Vermisellihän on nykykielessä ohutta pastaa..

Pietarista juhtinahkaa, josta puhuttiin taannoisessa seminaarissa. Tässä tapauksessa painosta voisi kai jollain tarkkuudella arvioida kappalemääriä.

Mineraalivesi yllätti. Muistaakseni tässä vaiheessa osattiin tehdä jo keinotekoisesti, joten rahdatut määrät näyttävät suurilta.

Niin kovin monenlaista paperia!

Salmiakki ei ollut apteekkitavaran joukossa, vaan omana rivinään.

Ja suola on tuontitavarana totisesti omassa sarjassaan.

Töölö 1880 tilastollisesti

Eilisen asunto-osakeyhtiön kokouksen innoittamana paikallishistoriaan paluu, joka ei liene lukuelämys, mutta ehkä kuitenkin toimii muistutuksena tilastojen antamista tiedoista.

Harmittavasti Helsingin vuoden 1880 väestönlaskun yhteenvedossa keskusta esitetään osin korttelitasollakin, mutta "Töölö ja huvilat Espoon tullin ulkopuolella" on yhtenä klimppinä. Mutta eiköhän se enimmäkseen ole nykyistä Töölöä ja Taka-Töölöä.

Taloja tai kiinteistöjä oli vuonna 1870 ollut 35 ja nyt 77. Ne olivat enimmäkseen yksityisomistuksessa, yhden omisti "Suomen kruunu", 4 kaupunki ja 3 "erinäiset kunnat ja yhtiöt". Yksityisomistajissa isoin ryhmä oli "kaikki muut", joilla oli 36 taloa. Tehtailijoilla ja ammattilaisilla 10, sisä- ja ulkomaankauppiailla 9, virka- ja palvelumiehillä sekä näiden leskillä 6 ja muilla elinkeinoharjoittajilla 8.

Kylmiä ulkorakennuksia oli 313.

Asuinrakennuksia ja muita lämmityslaitoksilla varustettuja oli vuonna 1870 ollut 101 ja nyt 162. Näistä 11 oli kivestä tai tiilestä, joista kuusi 1-kerroksisia, neljä 2-kerroksisia ja yksi 5-kerroksinen. Viimeksi mainittu ei ollut asuinrakennus, sillä yksikään huonekunta ei asunut 4. tai 5. kerroksessa. Lämmitetyistä rakennuksista 19:ssä alakerta kivestä ja yläkerta puusta. Puisista asuinrakennuksista 121 oli 1-kerroksisia, 26 2-kerroksisia ja 4 3-kerroksisia.

Kaikkiaan lämmitettyjä huoneita oli 1169. Näistä 208 oli "huoneita, joita käytettiin virastoja, kouluja ja tehtaita varten, kauppapuoteina, kasarmeina, sairashuoneina y.m.". Jäljellejäävissä asui 676 huonekuntaa, joihin kuului 1463 miestä ja 1370 naista. Tyypillisimmässä huonekunnassa oli kolme henkeä, mutta kolmessa huonekunnassa oli 20 tai enemmänkin.

Arvatenkin yhden hengen huonekunnat kuuluvat enemmistönä niihin 123:een, jotka "asuvat toisten huonekuntain kanssa yhdessä huoneessa". Huonekuntia, joiden asuntoina oli 1 huone oli 430 eli suuri enemmistö. Kaksi huonetta oli 62 huonekunnalla, kolme huonetta 22:lla jne. Yhdellä huonekunnalla oli 12 huonetta ja kahdella enemmän kuin 12 huonetta ja voi vain toivoa, että nämä olivat ne kolme yli 20 hengen huonekuntaa.

Väestön kielijakaumassa kielien määrä yllätti, mutta muuta kuin ruotsia, suomea tai venäjää puhui vain murto-osa väestöstä.

Saksan kieli oli kaupungissa niin merkittävä, että se oli nostettu myös kielittäin tehtyihin lukutaitotilastoihin. Lukutaidottomia yli 10-vuotiaita oli suomenkielisissä 17, ruotsinkielisissä 14, venäjänkielisissä 51 ja saksankielisissä ei yhtään

Venäjää puhui 337 ja kreikkalais-venäläistä uskoa tunnusti 361 eli joukossa oli muitakin kieliä puhuvia. "Israeliitoja" eli juutalaisia asui Töölössä 41 ja kun "juutalais-saksaa" puhui 40 henkeä, niin kyse lienee samasta ryhmästä. Helsingin 10 "mahometilaista" eli islaminuskoista asuivat neljännessä ja viidennessä kaupunginosassa.