Kaksi Alankomaihin haudattua suomalaista

 

Valokuva: Jos van Zetten.
CC BY 2.0.
Wikimedia 

Alankomaan rannikkoa reunustaa kapeiden raarien nauha. Yksi näistä saarista on Terschelling, jossa on vanha hautausmaa nimeltä Strieperkerkhof.

Saarelle poikkesi lokakuun lopulla 1880 suomalainen merikapteeni.

Tulitornin päällysmies pyysi meitä tulemaan hänen huoneesensa juomaan kupin kahvia, jonka myös teimme. Puheltuamme yhtä ja toista, tuli myös puheeksi kuinka monta kymmentä laivaa vuodessa joutuu hukkaan tämän saaren rannalla, sillä siitä pistää pitkät ulkomatalat. 

Puhuessamme sanoi päällysmies löytyvän meren puolisella rannalla erään haudan, jonka päällä on kivi ja siinä kirjoitus, jota ei yksikään ihminen osaa lukea, vaikka sitä on paljon oppineita miehiä Gröningin yliopistosta käynyt katsomassa. Siitä haudasta kertoi hän käyvän kaikellaisia puheita saaressa, että siinä muka pimeinä iltoina kuului koiran haukkuminen, nähtiin palavan valkioita j. n. e., ja kuinka 2 vuotta takasin oli nähty enkelin istuvan koko päivän tämän kiven päällä, jota muka kaikki majakka-vahdit olivat nähneet. 

Kuultuani kaiken tuon, pyysin minä majakkamestaria, että hän olisi niin hyvä ja lähtisi näyttämään sitä paikkaa, jonka hän myös kernaasti teki. Tultuamme paikalle ja puhdistettuamme kiven, joka oli sammaltunut, pisti minulle jotakin outoa silmään, ja vähän aikaa kummasteltuani, sanoin majakkamestarille, että minä osasin sen lukea, jota hän ei missään tapauksessa voinut us koa. Vaikka sanoin että se oli minun äitinkieltä, suomea, väitti hän vain, että jos se olisi semmoista kieltä, jota vielä maailmassa puhutaan, niin kyllä siitä olisi selvä saatu. Näin oli latinaisilla kirjaimilla kir joitettu: 

"Cuollu ja hautattu tähän baiccan Jacobus Andreaccen boica Mutru syntyny Viiburi 28 Sebtember 1558 cuoli 15 October 1601. Jumala armaha meiden bäle cun caicci voibi Amen“.

Vähän ylömmä maalle päin on toinen hauta, jossa on seuraava ruotsinkielinen päällekirjoitus: "Captain Jacob Kumelius född i Gamla Garleby afled här den 30 September 1846 i sin 53 lefnads år".

 Luultavasti, ja aivan selvästikin, nuot hautakivet ovat laivakumppalein tekemät. Mutta mistä nuot kivet ovat saaneet, ei tämän kirjoittaja voi ymmärtää, sillä saaressa minä en huomannut mitään kiviä. Kivet ovat sinertävän taulukiven lajia, pehmeitä ja hakkamattomia, soikion tapaisia; kirjaimet selvästi näkyvät. Kaksi sataa vuotta takasin ei saaressa ole ollut yhtään ihmistä. (Uusi Suometar 8.11.1880)

Ensimmäinen ruotsalainen risteilyalus Helsingissä

 Vuoden aluksi sopii vanhan virheen tunnustaminen. Kesälomalla 2008 lainasin Anders Ramsayn muistelmaa kesältä 1836 otsikolla Ensimmäinen höyrylaiva Helsingissä. Kyseessä ilmeisesti oli ensimmäinen Ramsayn lapsuudessaan näkemä höyrylaiva, mutta ei suinkaan ensimmäinen höyrylaiva Helsingissä. Totta ei myöskään ole Helsingin sataman historiateksti, jossa väitetään että

Ensimmäinen Helsingin satamaan saapunut höyrylaiva oli nähtävyys, jota kiirehdittiin katsomaan maakuntaa myöten. Satama oli mustanaan väkeä, kun höyryalus Ischora rantautui keväällä 1833 sisuksissaan itse keisarillinen majesteetti ja hänen puolisonsa.

Tämän tajusin, kun hain Suomi-mainintoja Bernadottelandian varhaisista sanomalehdistä. Esimerkiksi Granskaren kertoi 17.7.1824, että herra Owen tulisi järjestämään höyryaluksellaan Stockholm huvimatkan Helsinkiin ja Pietariin, jossa nähtäisiin Pietarinhovi. Noin kolme viikkoa kestävä matka maksoi 100 riikintaaleria, jos halusi käyttöoikeuden salonkiin ja oman hytin. Hintaa yritettiin selittää edulliseksi huomauttamalla, että majoitus Helsingissä ja Pietarissa olisi ollut kallista. (Sama lehti kertoi myös ensimmäistä kertaa höyrylaivalla järjestetystä huviretkestä Gripsholmista Drottningholmiin.)

Teksti vastaa Dagligt Allehandassa 26.7.1824 julkaisua mainosta, josta käy lisäksi ilmi, että Pietarissa voitaisiin seurata keisarinnan nimipäiväjuhlallisuuksia 3.8.1824. Helsingissä oli tarkoitus pysähtyä päiväksi meno- ja tulomatkalla. Sekä se, että ruoka ja muu virkistys laivalla piti maksaa erikseen.

Kuva kirjasta Samuel Owen : teknik- och ångbåtspionjär

Granskaren raportoi 27.7.1824, että höyrylaiva Stockholm oli lähtenyt kohti Pietaria edellisenä iltapäivänä kyydssään noin 20 matkustajaa.   Sama lehti välitti 7.8.1824 tiedon, että Stockholm oli tullut Helsinkiin 29.7.1824 eli noin kolme päivän matkustuksen jälkeen. Paluumatkallaan Stockholm tuli Helsinkiin 21. ja 22. päivän välisenä yönä ja lähti kohti Tukholmaa 25.8.1824 (Argus 1.9.1824). Palatessaan Tukholmaan 30.8.1824 aluksessa oli 39 matkustajaa (Stockholms Dagblad 31.8.1824).

Granskaren kertoi 31.8.1824 tuoreeltaan matkan sujumisesta. Keisarinnan nimipäiväjuhlallisuudet oli peruttu, eivätkä matkalaiset eivät päässeet retkeilemään Pietarin ulkopuolelle. Raportoijan käsityksen mukaan alus oli ollut ensimmäinen Pietariin tullut matkustaja-alus ja ilmeisesti passi- sekä tulliformaliteetteihi oli tuhraantunut yllättävän paljon aikaa. Paluumatkan Helsingin päivinä tehtiin kaksi huviretkeä, mutta valitettavasti näistä ei kerrota enempää. Lisämatkustajia oli tullut sekä Pietarista että Helsingistä.

Enempää tietoa tästä matkasta ei ole myöskään kirjassa Samuel Owen : teknik- och ångbåtspionjär (2009), mutta se kertoo, että höyrylaiva Stockholm oli rakennettu vuonna 1820. Sillä oli ollut tarkoitus jo tuolloin lähteä Pietariin, mutta ilmeisesti tämä aie ei toteutunut. Moottorin vaihdon jälkeen kesällä 1821 alus teki hupiristeilyjä Tukholman ympäristössä. Syyskuussa mainostettiin lähtöä Turkuun lokakuun 1. päivänä laiturilta Kustaa III:n patsaan läheisyydessä. Matkalipun hinta oli 8 riikintaalaria ja lähtöön tarvittiin passi. Perillepääsyn aika on epäselvä, mutta paluumatkalle lähdettiin 6.10.1821 ja Tukholman satamassa oltiin 9.10.1821.

Lokakuussa oli tarkoitus tehdä vielä toinen ja Helsinkiin koukkaava matka, mutta tämä ei toteutunut. Turkuun kuitenkin lähdettiin toistamiseen 17.10.1821 ja perille päästiin 20.10.1821. Tällä kertaa ohjelmassa oli huvimatkoja saaristossa ennen kuin 22.10.1821 lähdettiin takaisin Tukholmaan. Kolmas matka tehtiin marraskuussa, jonka pimeydessä tuskin kukaan oli kiinnostunut ylimääräisistä saaristokierroksista.

Huhtikuussa 1822 käynnistyi vuoroliikenne Tukholman ja Turun väliin. Matkoja oli kahden viikoin välein syksyyn asti. Vuonna 1823 suunniteltiin matkustajien kuljetusta Turun, Helsingin ja Tukholman väleillä, mutta joku kaivoi esiin Suomessa voimassa olleen vuonna 1726 annetun määräyksen, joka kielsi ulkomaisilta laivureilta rahdin ja matkustajien kuljetuksen kotimaisesta satamasta toiseen.

Kesällä 1824 Stockholm oli käynyt heinäkuun alussa Turussa ennen Pietarin risteilyä. Vuonna 1825 alus ei liikennöinyt enää itään päin. 

Uudenkaupungin lokikirjat ja muut kirjat

Kansalliskirjaston uutiskirje johdatti minut tiedotteeseen Uutta Finnassa: Oikopolku tutkimukseen -sisältöalue laajenee museoiden ja arkistojen aineistoilla ja se puolestaan sivulle Oikopolku tutkimukseen. Uusien tutkimusjulkaisujen päällimmäisenä sattui olemaan kirja-arvostelu vuodelta 2007, joten hyppäsin oikeaan laitaan, jossa hieman ristiriitaisesti Tutkimusaineistoista annetaan esimerkit "kuvia esineitä, kirjeitä, arkistoaineistoja", mutta uutuussyötteen otsikkona on "Uusia arkistoaineistoja".Tuon listan kakkosena sattui olemaan Journal till Skonerten Alkaja; lokikirja; laivapäiväkirja ja tämän alkapuolella lisää lokikirjoja, joita en ollut aiemmin avannut yhtään. 

Enkä avannut nytkään, sillä Finnan kautta on tarjolla vain kansikuvat. Tämäkin on tietenkin askel oikeaan suuntaan, sillä pitkäaikaisena ongelmanahan on ollut se, ettei museoiden arkistokokoelmien sisällöstä ole ollut saatavilla tietoa (Ks. Täydennysosa 5 joulukuulta 2022). Tuonti Finnaan palvelee tiedonhakijaa, joka etsii lokikirjoja tai tiettyä alusta. Tutkija jää miettimään, mitä on tuotu esille ja mitä - syystä tai  toisesta - ei. Eli edelleen kattavaa arkistoluetteloa jään kaipaamaan.

Selatessani uutuuksia eteenpäin lokikirjojen lomaan, tuli vastaavasti kansiensa dokumentoinnin saaneita suomalaisittain varhaisia painotuotteita, kuten esimerkiksi Tohtori Martti Lutheeruksen Isä Meidän Selitys. Sekä Saksan että Ruottin kielestä suomennettu. 1841. Museon näkökulmasta kyseessä ei ole kirja vaan "arkistomateriaali". Tämä tarkoittaa sitä, että jos joku jostain syystä käyttäisi Finnaa kirjojen fyysisten kappaleiden etsintään ja hyödyntäisi käyttöliittymän vasemman reunan suodatinta Aineistotyyppi > Kirja, tämä kappale jäisi löytymättä.

Mutta, yllätyksekseni, myös arkistomateriaaliksi luokiteltu postikortti Turku-postikortti, Betel-kirkko on hakutuloksissa senkin jälkeen kun tekee rajauksen Aineistotyyppi > Kuva. Minähän päivänä saisin aikaiseksi opetella Finna-haun perusteet?

 

Problemaattinen Edvard Schoultz

Eva Maria Stör (s. 24.12.1804) muutti kirjansa Kirkkonummelta Helsinkiin vuonna 1822 [1] Hän synnytti 16.1.1831 pojan, joka kastettiin nimellä Fredrik Edvard. Kastemerkinnässä ei ole sanaakaan lapsen isästä, mutta etunimien jälkeen on merkitty sanat "kallar sig Schoultz"  

Rippikirjaan ehdittyään Fredrik Edvard Schoultz merkitään merimieheksi ja sitten merikapteeniksi. Maissakin hän ehtii käymään, ehtollismerkintöjä on 1851, 1852, 1853 ja 1861.[2] 

Tämän ajan matrikkelit Helsingin merimieshuoneesta eivät ole kovin rikkaita sisällöltään, mutta aakkosellisia, joten nopeasti selviää, että Schoultz oli kirjoilla vuodet 1850-1866. [3] Mielenkiintoisin lisätieto on vuoden 1858 listassa, jossa Fredrik Edvard Schoultzin annetaan ymmärtää tulleen porvariksi Helsingissä 1855. Maistraatin pöytäkirjojen hakemistosta ei löydy tähän vahvistusta. 

Hieman erikoista on myös Schoultzin esiintyminen vuoden 1866 listassa. Helsinkiläinen sanomalehti nimittäin kertoi, että "Kofferdiskepparen Fredrik Edward Schoultz" oli kuollut 32-vuotiaana 22.2.1863.[4] Kirjaus on myös rippikirjassa, mutta vastaavaa hautausta ei ole Helsingin seurakunnan listassa. Hänelle ei ole tehty kaupungissa myöskään perukirjaa. Tämä ja viiveellä ilmoitettu kuolema viittaavat ulkomaille. Mutta miksei miestä ole poistettu merimieshuoneen kirjoista?

Ristiriitoja pahentava asiakirja on Massachusettsin kansallisuushakemusten joukossa päiväyksellä 27.6.1855. Edward Shultz ilmoitti syntyneensä Helsingissä 21.11.1830 ja olevansa nyt 256-vuotias. Hän oli saapunut Bostoniin 1.8.1849 ja antoi ymmärtää asuneensa siellä siitä asti. Ehtoollismerkintöjen valossa tämä on mahdottomuus. Mutta ketään toista Edvard Schoultz/Schultzia en Suomesta löydä. Kansalaisuushakemus on allekirjoitettu niin tottuneella kädellä, että olisi vaikea uskoa, että henkilö ei tietäisi omaa syntymäpäiväänsä ja -paikkaansa.

[1] Helsinki. Naimattoman työväestön rippikirjat, I Aa:13, 1820-1826, S; Helsinki. Naimattoman työväestön rippikirjat, I Aa:14, 1827-1837, 273; Helsinki. Naimattoman työväestön rippikirjat, I Aa:15, 1838-1853, 251

[2] Helsinki. Naimattoman työväestön rippikirjat, I Aa:16, 1844-1860, 141, 145; Helsinki. Rippikirjat I, 1856-1869, 982

[3] HKA. Helsingin merimieshuone. Bc:12 Matrikkeli 1852 - 1859 & Bc:13 Matrikkeli 1860 - 1866

[4] Helsingfors Tidningar 11.04.1863 no 82

Suomalaiset merillä ja helsinkiläinen Tahitilla 1799

Posttidningar julkaisi 1.2.1800 Lontoossa marraskuun alkupuolella pappi Nisserin kirjoittaman koosteen merimiehistä keräämistään tiedoista. Pitkässä kirjoituksessa on useita suomalaisia, mutta tietojen laatu on heikko.

Joh. Pet. Holmgren Helsingistä oli kirjoittanut omaisilleen ollessaan viimeksi Lontoossa joulukuussa 1798. Sittemmin hän otti pestin laivalle, joka lähti Granadaan.

Kuolintiedoissa oli mukana Länsi-Intiassa hukkunut Jakob Björkström Suomesta, kotimatkalla Martiniquesta kuollut J. Lindfors Turusta, Länsi-Intiassa kuollut Math. Julén, Kingstonissa 1799 kuollut And. Östberg Kokkolasta. Lisäksi äskettäin Lontoossa kuoli kahdessa päivässä kuumeeseen noin 19-vuotias Johannes, joka oli kotoisin joko Pietarsaaresta tai Kokkolasta.

Lisäksi oli saatu tieto, että vuonna 1797 Tahitilla eli kaksi ruotsalaista, jotka toimivat englantilaisten lähetyssaarnaajien tulkkeina eli osasivat sekä paikallista kieltä että melko hyvää englantia. Toinen heistä oli noin 40-vuotias ja kotoisin Helsingistä. Nimensä oli välittynyt Lontooseen muodossa Peter Haggerstein, mutta pappi piti todennäköisempänä, että sukunimi oli Hägersten. 

Wikipediaan on valittu nimiasu Peter Hagerstein. Miehen vaiheista Polynesiassa näyttää olevan hämmästyttävän paljon tietoa, mutta kukaan ei ole onnistunut jäljittämään elämänsä alkua. Epätarkan nimen, iän ja ehkä myös todellisen lähtöpaikan ansiosta jälkien löytäminen olisikin haastavaa.

Lontoosta lähetetyn katsauksen muotoilu viittaa siihen, että vastaavia oli julkaistu aiemminkin. Valmiiksi minulla oli tallessa Handels Tidningissa 22.4.1803 julkaistu tieto Tripolista, jossa Helsingissä syntynyt 19-vuotias J. Borgström oli kuollut.

Tuontia ja vientiä Suomen ja Ruotsin välillä 1813-1822

Koska rakastan tavaralistoja ja tietoja liikkumisesta, innostuin keskivertolukijaa enemmän Handels Tidningissä julkaistuista tilastoista. Läheskään kaikki niiden osat eivät löytyneet tekstihauilla, joten kokoamistyö on syytä laittaa talteen.

Vienti Suomesta Tukholmaan vuosina 1813-1815 lueteltiin tullinimikkeittäin numeroissa  5.1.1819, 8.1.1819, 12.1.1819, 15.1.1819 (vuonna 1813 karhuntaljoja 139), 19.1.1819, 22.1.1819, 26.1.1819 (lammasturkkien tuotanto/menekki laskeva: 643, 261, 130), 2.2.1819, 5.2.1819.

Yhteenveto viennistä Suomesta toisiin Ruotsin satamiin samoina vuosina oli laskettu yhteen ja vaati vähemmän tilaa numeroissa 23.3.1819 ja 2.4.1819. Lammasturkkeja tässä vain kuusi kappaletta.

Näkymä 1800-luvun alun Tukholmaan.
Kirjasta Stockholmsbilder från fem århundraden 1523–1923 (1923)

Vuoden 1817 viimeiseltä kvartaalilta löytyi numerosta 17.4.1818 osa listaa Tukholman meritullin kautta Suomeen menneestä tavarasta, mutta en paikantanut sen alkuosaa tai muuta vastaavaa.

Listaus toiseen suuntaan touko-kesäkuussa 1818 kulkeneesta tavarasta julkaistiin numerossa 3.11.1818. Yhteensä vuonna 1818 Tukholmaan tuli Suomesta 240 alusta, joiden lasteista esitettiin yhteenveto numerossa 15.1.1819. Kahdeksassa päälastina oli lasitavara ja 38 kuljetti matkustajia.

Vastaava listaus vuodelta 1819 kertoi 197 aluksen päälastin, joka 43 tapauksessa oli pelkkiä matkustajia (28.1.1820). Tavaraviennistä Suomesta Tukholmaan vuonna 1819 julkaistiin myös yksityiskohtaisempi tilasto numeroissa 12.1.1821 ja 16.1.1821. Erikseen esitettiin vienti Suomesta muihin Ruotsin satamiin numerossa 19.1.1821. Osa tavarasta, kuten kaviaari, oli tuotu Suomeen toisaalta ja useimmiten todennäköisesti Venäjältä.

Tukholmaa ei enää eritelty vuoden 1820 tilastoinnissa. Vienti Suomesta Ruotsiin lueteltiin numeroissa 8.1.1822 (A-I) ja 11.1.1822 (K-Å). Tuonti Ruotsista Suomeen numeroissa 15.1.1822 (A-F), 29.1.1822 (G-O), 1.2.1822 (P-S) ja 8.2.1822 (T-Ö). Karamelleja ei näy, mutta mukana on 40 poronkieltä. Erikseen kerrottiin numerossa 5.1.1821 Tukholmaan tulleen Suomesta 176 alusta vuonna 1820.

Lisäksi lehdessä alkoi Tukholman satamaliikenteen lähes ajantasainen raportointi, jossa Suomi oli eroteltu omaksi osiokseen. Laivoista selviää lähtösatama ja päälasti, joten lasitehtaiden kuljetukset erottuvat selvimmin.

Heinäkuu 1820 (22.8.1820 ), Elokuu 1820 (12.9.1820 ), Syyskuu 1820 (6.10.1820), Lokakuu 1820 (7.11.1820), Marraskuu 1820 (8.12.1820 )

Vastaavat listaukset jatkuivat seuraavina vuosina pienempinä paloina, joita en kaikkia viitsinyt hakea.

1.6.-15.6.1821 (26.6.1821), 18.6.-23.6.1821 (29.6.1821), 25.-27.6.1821 (6.7.1821), 9.-14.7.1821 (20.7.1821), 16.-20.7.1821 (31.7.1821), 1.-11.8.1821 (21.8.1821), 13.-18.8.1821 (24.8.1821), 20.-31.8.1821 (11.9.1821), 1.-8.9.1821 (18.9.1821), 16.-20.10.1821 (30.10.1821), 29.-31.10.1821 (16.11.1821), 1.-10.11.1821 (16.11.1821), 12.-17.11.1821 (27.11.1821), 19.-30.11.1821 (7.12.1821) 1.-8.12.1821 (14.12.1821)

22.-30.4.1822 (7.5.1822), 1.-11.5.1822 (17.5.1822), 13.-18.5.1822 (28.5.1822), 20.-25.5.1822 (7.6.1822), 1.-8.6.1822 (18.6.1822), 8.-13.7.1822 (23.7.1822), 19.-24.8.1822 (30.8.1822), 23.-26.9.1822 (4.10.1822), 28.-30.10.1822 (8.11.1822), 1.-7.12.1822 (13.12.1822)

Kauppalaivatilastoja 1796-1806

Yllänäkyvä tilasto alkuvuodesta 1805 Alicantessa käyneistä ruotsalaisista laivoista julkaistiin Handels Tidningissä 23.8.1805. Erilaisia katsauksia ulkomaisista satamista löytyy satunnaisesti, mutta Handels Tidning julkaisi 1800-luvun alkuvuosina myös järjestelmällisemmin tilastotietoa Ruotsin kaupunkien kauppalaivastoista. (*) Kaikki Suomen kaupungit eivät ole aina mukana, mutta tein koosteen omaksi opikseni.

Björneborg. 

• 1797: 12 fartyg om 538 läster med 116 sjömän. 
• 1798: 11 fartyg af 519 lästers drägtighet samt 86 sjömän. 
• 1799: 15 fartyg om 641 lästers samt 82 sjömän. 
• 1800: 19 fartyg om 822 läster och 84 sjömän. 
• 1801: Fartyg 19 / Lästetal 658 / Skeppare 22 / Sjömanskap 156. 
• 1804: Fartyg 16 / Lästetal 757. 
• 1805: Fartyg 15 / Lästetal 546.
• 1806: Fartyg 15 / Lästetal 716 3/4.

Borgo. 

• 1801: Fartyg 8 / Lästetal 534 / Skeppare 8 / Sjömanskap 59. 
• 1804: Fartyg 4 / Lästetal 546 1/6. 
• 1805: Fartyg 4 / Lästetal 634 1/2.
• 1806: Fartyg 5 / Lästetal 711.

Brahestad. 

• 1796: 7 fartyg om 620 1/2 läster med 88 sjömän. 
• 1797: 7 fartyg af 709 lästers drägt, med 81 sjömän. 
• 1798: 8 fartyg af 821 läster och 91 sjömän. 
• 1799: 7 fartyg om 664 läster och 74 sjömän. 
• 1800: 10 fartyg af 909 läster, med 58 sjömän. 
• 1801: Fartyg 7 / Lästetal 658 / Skeppare 7 / Sjömanskap 55. 
• 1804: Fartyg 6 / Lästetal 536 1/2. 
• 1805: Fartyg 4 / Lästetal 382 1/2.
• 1806: Fartyg 1 / Lästetal 76. (matkoilla olleita aluksia ei ilmoitettu)

Christinestad. 

• 1796: 1 fartyg om 51 läster samt 48 sjömän. 
• 1797: 4 fartyg om 175 läster och 52 sjömän. 
• 1798: 5 fartyg om 231 läster, och 58 sjömän. 
• 1799: 3 fartyg af 76 lästers drägt och sjömän. 
• 1800: 4 fartyg af 227 läster och 56 sjömän. 
• 1801: Fartyg 3 / Lästetal 182 / Skeppare 6 / Sjömanskap 70. 
• 1804: Fartyg 6 / Lästetal 364. 
• 1805: Fartyg 6 / Lästetal 368.
• 1806: Fartyg 7 / Lästetal 424.

Ekenäs. 

• 1796: 10 fartyg om 673 2/3 lästers drägt med 62 sjömän. 
• 1797: 11 fartyg, innehållande tillhopa 692 läster, och 68 sjömän. 
• 1798: 15 fartyg af 975 läster och 89 sjömän. 
• 1799: 10 fartyg af 589 läster och 65 sjömän. 
• 1800: 9 fartyg af 536 läster samt 57 sjömän. 
• 1801: Fartyg 9 / Lästetal 530 / Skeppare 9 / Sjömanskap 54. 
• 1804: Fartyg 8 / Lästetal 582. 
• 1805: Fartyg 9 / Lästetal 646.
• 1806: Fartyg 7 / Lästetal 494 1/4.

Gamla Carleby. 

• 1796: 13 fartyg af 1630 2/3 lästers drägtighet och 156 sjömän. 
• 1797: 15 fartyg om 1519 lästers drägtighet och 194 sjömän. 
• 1798: 13 fartyg af 1487 lästers drägtighet samt 144 sjömän. 
• 1799: 17 fartyg om 1804 läster med 201 sjömän. 
• 1800: 16 fartyg af 1706 lästers drägtighet samt 204 sjömän.
• 1801: Fartyg 19 / Lästetal 2288 / Skeppare 20 / Sjömanskap 211. 
• 1804: Fartyg 23 / Lästetal 2282. 
• 1805: Fartyg 24 / Lästetal 2163.
• 1806: Fartyg 19 / Lästetal 1806 1/4.

Helsingfors. 

• 1796: 17 fartyg, innehållande tillsammans 1255 7/10 läster, med 176 sjömän. 
• 1797: 21 fartyg af 1442 lästers drägt och 144 sjömän. 
• 1798: 20 fartyg om 1520 läster och 200 sjömän. 
• 1800: 25 fartyg om 1817 lästers drägtighet, med 245 sjömän. 
• 1801: Fartyg / Lästetal / Skeppare / Sjömanskap. 
• 1804: Fartyg 25 / Lästetal 2545. 
• 1805: Fartyg 25 / Lästetal 2742 1/4.
• 1806: Fartyg 26 / Lästetal 2988.

Jakobstad. 

• 1796: 13 fartyg om 940 läster och 100 sjömän. 
• 1797: 14 fartyg om 1168 läster samt 128 sjömän. 
• 1798: 8 fartyg, innehållande tillsammans 609 läster samt 129 sjömän. 
• 1799: 12 fartyg om 892 läster samt 176 sjömän. 
• 1800: 22 fartyg om 1831 läster och 224 sjömän. 
• 1801: Fartyg 17 / Lästetal 1479 / Skeppare 23 / Sjömanskap 198. 
• 1804: Fartyg 19 / Lästetal 1610. 
• 1805: Fartyg 16/ Lästetal 1324 1/2.
• 1806: Fartyg 11 / Lästetal 923.

Kaskö. 

• 1796: 3 fartyg tillhopa af 318 1/2 läster jemte 23 sjömän. 
• 1797: 4 fartyg om 369 läster, med 30 sjömän. 
• 1798: 4 fartyg af 369 läster och 34 sjömän. 
• 1799: 4 fartyg, hållande tillsammans 366 läster, med 35 sjömän. 
• 1800: 2 fartyg om 262 läster och 30 sjömän. 
• 1801: Fartyg 3 / Lästetal 315 / Skeppare - / Sjömanskap 25. 
• 1804: Fartyg 2 / Lästetal 151. 
• 1805: Fartyg 1 / Lästetal 102 1/2.

Lovisa. 

• 1796: 5 fartyg om 1102 läster, 168 matroser.  
• 1797: 6 fartyg om 1180 läster och 136 sjömän. 
• 1798: 6 fartyg om 1133 läster med 157 sjömän. 
• 1799: 9 fartyg af 1708 läster och 184 sjömän. 
• 1800: 11 fartyg om 1916 läster, med 185 sjömän. 
• 1801: Fartyg 11 / Lästetal 2039 / Skeppare 12 / Sjömanskap 185. 
• 1806: Fartyg 10 / Lästetal 1263.

Ny-Karleby. 

• 1800: ingen utrikes sjöfart. 
• 1801: ingen utrikes sjöfart. 
• 1804: Fartyg 2 / Lästetal 167.
• 1806: Fartyg 3 / Lästetal 315 1/4.

Torneå. 

• 1796: -- 15 sjömän. 
• 1797: -- 17 sjömän. 
• 1798:  -- 19 sjömän. 
• 1799:  -- 17 sjömän. 
• 1800: 2 fartyg om 133 läster och sjömän. 
• 1801: Fartyg 2 / Lästetal 164 / Skeppare 2 / Sjömanskap 29. 
• 1804: Fartyg 4 / Lästetal 490. 
• 1805: Fartyg 4 / Lästetal 490 3/4.
• 1806: Fartyg 3 / Lästetal 485.

Uleåborg. 

• 1796: 6 fartyg af 474 lästers drägt med 110 sjömän. 
• 1797: 5 fartyg om en sammanräknad drägtighet af 563 läster, 150 sjömän. 
• 1798: 8 fartyg om en sammanräknad drägt 845 läster, med 137 sjömän. 
• 1799: 9 fartyg tillhopa af 1105 lästers drägtighet och 224 sjömän. 
• 1800: 11 fartyg om 1348 läster och 245 sjömän. 
• 1801: Fartyg 12 / Lästetal 1497 / Skeppare 12 / Sjömanskap 212. 
• 1804: Fartyg 5 / Lästetal 684 1/2. 
• 1805: Fartyg 5 / Lästetal 736.
• 1806: Fartyg 3 / Lästetal 408.

Wasa. 

• 1796: 6 fartyg om 818 läster och 101 sjömän. 
• 1797: 6 fartyg om 878 läster samt 102 sjömän. 
• 1798: 7 fartyg af en sammanräknad drägtighet af 908 läster med 119 sjömän. 
• 1799: 10 fartyg, inalles af 1033 lästers drägtighet, med 118 sjömän. 
• 1800: 9 fartyg om 1014 lästers drägtighet, med 66 sjömän. 
• 1801: Fartyg 9 / Lästetal 1169 / Skeppare 10 / Sjömanskap 83. 
• 1804: Fartyg 8 / Lästetal 1090 5/6. 
• 1805: Fartyg 11 / Lästetal 1319 1/3.
• 1806: Fartyg 9 / Lästetal 1029.

Åbo. 

• 1796: 18 fartyg om 2663 läster samt 427 sjömän. 
• 1797: 19 fartyg, innehållande 2423 läster, och 468 sjömän. 
• 1798: 19 fartyg af 2735 läster, med 399 sjömän. 
• 1799: 16 fartyg om 1922 lästers drägt samt 456 sjömän. 
• 1800: 16 fartyg af 2140 läster samt 449 sjömän. 
• 1801: Fartyg 15 / Lästetal 1815 / Skeppare 23 / Sjömanskap 318. 
• 1804: Fartyg 17 / Lästetal 2305. 
• 1805: Fartyg 15 / Lästetal 2301.
• 1806: Fartyg 17 / Lästetal 2527.

(*)

• Om Swenska Coopvaerdi-farten på utrikes orter. Handels Tidning 16.4. 1802 & 20.4.1802
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg och Sjömanskap för år 1799. Handels Tidning 22.2.1803.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg och Sjömanskap för år 1800. Handels Tidning 12.6.1804.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg och Sjömanskap för år 1801. Handels Tidning 15.6.1804.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg  för år 1804. Handels Tidning 24.12.1805.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg för år 1805. Handels Tidning 17.6.1806.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg för år 1806. Handels Tidning 19.6.1807.

Meriarkeologiasta legoilla

Kävin Vasa-museon siinä määrin intensiivisesti läpi joitakin vuosia sitten, etten olisi sinne palannut ellen olisi verkkosivuilta huomannut vaihtuvaa näyttelyä, johon australialainen lego-taiteilija on rakentanut malleja useista historiallisista hylyistä. Hyvä, että huomasin, sillä lippu aikaslottiin piti ostaa etukäteen.

Näyttely osoittautui erinomaiseksi katsaukseksi meriarkeologiaan ja oli kiinnostava myös historian esityksenä, sillä legot mahdollistivat visuaalisuuden, joka ei voinut olla niin realistinen, että sen mieltäisi aidoksi, mutta, joka välitti kolmiulotteista tietoa enemmän kuin sitä pystyi vastaanottamaan. Erityisen rikas oli näyttelyn aloittanut hylky, josta oli rakennettu sekä malli löydöistä että lähtöpaikan tunnelmasta

Kronologisesti kulkeneen näyttelyn ensimmäiset hylyt Ulu Burun (1300-luku eaa) ja Shinan (1323), keskittyivät siihen, mitä hylkyjen lasti voi kertoa ajasta ja toiminnasta. Ulu Burunin vieressä sai kokeilla tavaroiden ja alkuperien yhdistämistä Välimeren itäpuolen kartalla enkä onnistunut kakkosyrityksellänikään. Aasialaisen Shinanin kohdalla esillä olivat nauhaan pujotetut kolikot ja go-peli merimiesarkun kannessa.

Seuraavana oli vuorossa Vasa-laiva, jonka epästabiliteettia demonstroitiin mahdollisuudella kiepauttaa koko malli ympäri. Oli rakennettu myös Vasan nostosta erillinen malli, josta en huomannut ottaa kuvaa. 

Vuonna 1629 uponnut Batavia oli näyttelyn tähti, sillä hylky on nykyisen Australian halussa. Tässä kohtaa esiteltiin kuvaustekniikoiden kehitystä varhaisista painokuvista filmikameroiden rajoitettuihin ruutuihin ja vanhoista kuvista tehtyihin 3D-malleihin, joiden avulla tutkimusta voidaan tehdä etäältä. Lisäksi kerrottiin hylystä pienelle saarelle pelastautuneiden hautausmaan parinkymmenen ruumiin isotooppitutkimuksista, joiden mukaan miehistö oli laajalta alueelta. Joku Ruotsistakin?

Vuonna 1791 uponneesta Pandorasta oli legoista rakennettu vain jäänteet ja niiden tutkijat, mutta näytön käteen ottamalla sai esiin laivan muodon ja muutakin ekstraa. 

Luoteisväylällä kulkemista vuonna 1846 yrittäneet alukset Terror ja Erebus löytyivät vasta kun inuiittien perintötieto otettiin todesta, yli sadan vuoden jälkeen. Hylkyjen tutkimukseen käytetty kuvakelkka oli rakennettu legoista 1:1-koossa.

Käsittelemättä ei voinut tietenkään jättää modernin ajan tunnetuinta haaksirikkoa eli Titanicia. Sen malli kuvasi putoamista kohti pohjaa.

Haaksirikot ovat vakavia asioita. Tämä ei mielestäni päässyt unohtumaan, vaikka materiaalina olivat legot ja Batavian vieressä merenneito. Vihoviimeiseksi esiteltiin 2000-luvun konttilaiva Rena, josta päässeet öljyt pilasivat maorien rantoja ja elämää. 

Miten merille lähdettiin 1800-luvun puolivälissä?

Fredrika Pietilä vuonna 1865
Museovirasto
CC-BY 4.0

Oulussa 29.10.1837 syntyneen Fredrika Pietilän lyhyehköä kirjaa Kihlatut pidetään jossain määrin omaelämäkerrallisena. Pietilä itse ei tietenkään lähtenyt merille, mutta merimiehen tyttärenä ala oli hänelle tuttu, joten seuraava kirjan pätkä todennäköisesti tavoittelee realismia.

Kuten muistamme oli Antti aina isänsä keralla menossa hevosen perille saati vaan hän kykeni. Äiti oli monta palavaa saanut pyyhkästä otsaltaan pikku Antin lukemisen tähden; sillä niinpian kun pojan oli lukeminen äidin vieressä äidin ensin äännettyä joku kirjain eli tavu, niin poika, kun vaan sattui kuulemaan kärryn kolinan eli reen rotinan pihalta, loi pyytävän silmäyksen äitiinsä, laski kirjan kiini ja kiireemmiten lausui mennessään: "Äiti, kun Antti tulee isoksi, lukee se koko kirjan aivan kannesta kanteen." Pojalla ei viittä kuutta kertaa jalat ottaneet maahan mennessään talliin hevosta korjaan isän kanssa. Päivä päivältä oli äiti tullut huomaamaan pojastaan, jotta siitä työn tekiä tulee; mutta lukeminen, kas se oli vaikea tehtävä.

Kun Antti oli täyttänyt kolmetoista ikävuottansa, näki hän isänsä ensi kerran sairasvuoteella. Yhtenä aamuna ajuri Matin viruessa neljättä päivää tautivuoteella, vaikka perheen niukat varat eivät olisikaan sitä myönnyttäneet, kavahti Antti yht'äkkiä istuimelta sairaan vuoteen vierestä, riensi äitinsä luo ja kuiskasi hiljaa hänelle: "minä menen merelle äiti." Tavallisesti olit pojan jutelmat lyhyintä laatua eikä hän nytkään muuta virkkanut, odotti vaan äidiltään myödyttävää pään nyökäystä. Mutta, kun sitä ei tullut niinpian, miten toivoi, matkipa entiset sanansa, ehätti oveen lakki kädessä yhä vaan katsoa tuijottaen äitiin. Äiti tiesi hyvin sen, ettei poikansa mene luvatta, tiesi senkin ettei Antin valitsema elinkeino ole muu, kuin ankarin; mutta mikäpä pojasta tässä kotonaki tulee, ajatteli äiti ja leppiästi nyökähytti päätään Antille. Siitä paikasta riensi poika oitis erään hyvä maineisen merikatteinin luo; ilmoitti ankaran halunsa päästä merelle millä palkalla hyväänsä aluksi, kunhan vaan sitenkään voisi huojentaa vanhempainsa surua jokapäiväisestä toimeen tulosta. Laivan johdattaja entuudesta tunsi ajuri Matin rehelliseksi, ahkeraksi mieheksi ja sen nojalla ajatteli samaa pojastaki, joka noin ujostelematta osasi ajaa asiaansa sekä senki etunenässä vanhempansa eduksi.

Hän neuvoi pojan menemään laivan omistajan puheille. Mutta se sattuiki olemaan ruotsalainen sekä mieleltä, että kieleltä eikä poika arvannut mielin määrin kumarrella hänelle. Kova herra ei muuta, kuin ajoi pojan pois luotaan nimitellen sitä suomalaiseksi tolvanaksi. Kova oli vastus ensimäinen vastus. Antti kertoi kaikki rehellisesti äidilleen, joka älyttyään harvasanaisen poikansa puhettavan olleen ainoana syynä, jonka takia ruotsalainen herra patruuni pois ajoi pojan. Äiti ei enempää vitkastellut, vaan pisti kyläkengät jalkaansa, nakkasi mustan pyhänutun hartioilleen ja samosi kiireemmiten patruunia tapaamaan.

Hän oli nuoruudessaan palvellut ruotsalaista herrasväkeä ja oli hyvin tullut tietämään miten oli sanat sovittaminen, jos mieli asian onnistua; semmoisille tulee kumarrella vasten tahtoaanki enemmän, kuin mikä onkaan maullista suomalaiselle luonteelle. Ajurin vaimo toimitti asian poikansa puolesta niin hyvin, että poika otettiin laivaan kajuttapojaksi.

Kesämyrskyssä 1782 kuollut

Heinäkuun 14. ja 15. päivän välisenä yönä Mats Kräki oli laivallaan kotimatkalla Kööpenhaminasta Uuteenkaupunkiin. Hän seurasi Ruotsin rannikkoa ja oli jossain Ystadin ja Sandhammaren välillä kun puoli yhdeltä yöllä alukseen osui myrsky. Se kaatoi aluksen ja jätti miehistön veden varaan.

Kräkin 14-vuotias poika Frierch oli ollut kajuutassa nukkumassa, mutta onnistui pääsemään sieltä ulos. Meressä hän huusi pari kertaa apua, mutta hukkui.

Pinnalla pysyneet poimittiin toisen Uudenkaupungin kauppiaan Jacob Wadénin laivaan. Se joutui sään takia jatkamaan matkaansa keräämättä ruumitta ja sukeltamatta uponneesta laivasta arvotavaraa.

Koska Friedrichin ruumista ei tuotu Uuteenkaupunkiin, hänestä ei ole mainintaa haudattujen luettelossa. Rippikirjaan on merkitty oikea kuolinpäivä, mutta ei syytä eikä paikkaa.

Onnettomuudesta kirjoitettiin 14.9. ja osa kirjeestä julkaistiin Inrikes Tidningarissa 7.10.1782.

Cecilian merihätä ja päivät Suomessa joulukuussa 1564

Cecilia 
Wikimedia

Jostain vuosia sitten luin, että matkallaan Englantiin Kustaa Vaasan Cecilia-tytär koukkasi Suomen rannikolle ja joutui merihätään. Yritin löytää lisätietoa, mutta en onnistunut. Ennen kuin joulun aikaan tavasin Kristiina Savinin jo pariin kertaan täällä mainittua väitöskirjaa Fortunas klädnader. Savin käsittelee siinä James Bellin tekstiä Queen Elizabeth and a Swedish Princess: Being an Account of the Visit of Princess Cecilia of Sweden to England in 1565. Hän huomauttaa, että kertomuksen tosiperäisyys on kyseenalaistettu, ja suhtautuu itsekin totuudellisuuteen kriittisesti.

Minua kiinnosti juttu silti ja yliopistotunnareilla sain auki Margaret Morisonin litteroiman version (Transactions of the Royal Historical Society Vol. 12 (1898), pp. 181-224). Omissa silmissäni jo ilmaus "the huge and monstruous Rockes of Fynnelande" asetti kirjoittajan luotettavuuden kyseenalaiseksi. 

Hänen mukaansa seurue lähti Tukholmasta 12.11.1564. Vaxholm ohitettiin seuraavana päivänä. Seuraavat kolme päivää (14.-16.11.) oltiin jatkuvasti merellä: "beinge contynuallye at sea ; they haled over to Hellengenhaven in Eolande". Eolande tarkoittanee Ahvenanmaata, mutta Hellengenhaven? Tässä vaiheessa ohitettiin jo mainitut suuret ja hirviömäiset kalliot. Tämän jälkeen jouduttiin myrskyyn, josta selviydyttiin ja oltiin Suomen rannikolla? Kopsasin alle jatkopätkän, jossa hypätään hämmentävästi marraskuun 17. päivästä joulukuun viidenteen, jolloin oleskelu Suomessa alkoi. Pois oli lähdettävä 9. päivä, sillä ruokaa ei seurueelle ollut. Ennen pääsyä Rääveliin yövyttiin yksi yö täysin autiolla saarella, jossa Cecilia värjötteli palvelijoiden viittojen alla ja nämä niitä ilman.

Overpassed I saye, for eskaped how should I saye, since ymediatelye by necessitie forced they must venter upon no lesse daungerous a Coaste; but (for that which happened) farre more full of terrour, for directinge forward their course, they approched neere a pointe named the Quinelaxe, a marvailous daungerous passadge: where beinge under saile the XVIIth of November, not able to staye their course, sawe before their eies one shippe rashte in pieces, and the mariners crienge for helpe to them that even now were lyke to be helples them selves, for the same course that thother ranne before, they muste needes and did roonne presently after, But by the grace of God eskaped. After this saylinge still betwixte the rockes on thone side, and in the face of their enemies the Danes (readye allwaies to pushe in upon them) on thother side. 

Arryved at laste at user in the same countrey of Fynnelande the Vth daie of Decembre, and there remayninge till the IXth of the same (the countrey not beinge able to provyde them victuell) standinge betwixte too extremyties, chose rather to hassarde themselves in the terryble seas, then by longer abode to fall into extreame penurye of necessaries. 

So that they took shippinge in a moste terryble tempeste what tyme the storme comynge upon them wonderfull faste, and the wind beinge outragious, and the shippe boye, (for wante of heede) havinge cut the sayle before the ancre was wayed, The shippe betwixte the full sail and the faste ancre holde, was lyke to put her nose quite  sail and the faste ancre holde, was lyke to put her nose quite under water, or w:th the recoylinge of the surges and waves in daunger to be crashte in pieces. And yet this storme w:th lyke happe overpassed, they sayled forwarde betwixte the Rockes. And towardes nighte, as the winde waxed more calme, the seas also abatinge somewhat in courage, and her grace allmoste weriedd in thes perplexyties, was desirous to repose herselfe ashore. 

So that somewhat before nighte she was sette a shoare in her shippe boate in a lande to her unknowen, in wylde and deserte wooddes, forsaken, (as it were) for the unfrendlynes thereof as well of brute and savadge beastes, as everie other inhabytaunte. And that no parte of her iourney mighte wante cause of feare and pensyveness, The boate hadd not yet attayned the shippe, before there arose a soddaine Tempeste and almoste drowned the Boate, the Shippemaster, Pylote, and all the beste maryners. Duringe which time her grace was a shore accoumpanied but with a verie fewe, and contrarye to her expectacone without house or herberow, having no victuell in a deserte nor entertaynement in a barren Countrey, must needes with gladdesome will, yelde over all that wynter nighte in all thextremytie of colde to the colde grounde. And because the place mynistered no soccoure from the smarte boisteous wyndes, muste be contented to shrowde herselfe in her servantes cloakes, whiles they were enforced to shippe about therewhiles in their Jerkines, to gette heate to their Lymes, which otherwise mighte have waxed styffe before morninge throughe the hoarye froste and wante of warmer mantelles. Besides this they hadd no meate to refreshe their houngrie bodies, but suche fowle as some of the servauntes mighte happelie kill with their goonnes. A verie freshe entertaynemente to refreshe a weried princes. But suche was the extremytie of the time, and the wyldnes of the savadge wydernes: wherewith she seemed almoste nothinge to be dismaiedd. But cherefullie callinge her Servauntes together: 'Come hither (quod she) what is this for a colde Lodginge. Let us nowe talke of the Quene of Englande: who knoweth not in what case I am now: The remembraunce of whom hathe allwaies hitherto putte awaie all troubles, feares and daungers owt of my heade,' and so passed over all that colde nighte. The nexte daye tooke shippinge and arryved at Renell, a cytie within the province of Lyfelande. 

Tarkistusgooglaus toi eteen aivan uunituoreen ja avoimen Anna Swärdhin artikkelin James Bell’s Narrative of Cecilia Vasa’s Journey to England: Travelogue as Encomium (English Literary RenaissanceVolume 51, Number 1 Winter 2021). Svärdhille Suomesta alkavat ja läpi matkan jatkuvat vaikeudet ovat tarkoituksellinen narratiivi, jonka totuudellisuuteen hän ei ota kantaa. Alaviitteidensä perusteella mielipiteitä ja mahdollisesti faktojakin olisi läpikäytäväksi. Kai Tallinassa huomattiin ja pantiin johonkin paperiin muistiin prinsessan käynti? Kauanko matka Tukholmasta sinne oikeasti kesti?  

Runoilijan jäljillä

Project Gutenberg julkaisi kesällä Irene Mendelinin runokokoelmat Koivikossa I ja Koivikossa II. En ollut Mendelinistä koskaan kuullutkaan, mutta Wikipedia-sivuaan oli tehty huolella. Siinä ei näkynyt mitään ilmeistä blogitekstin aihetta, mutta lopun lähdeluettelossa huomioni kiinnitti Oulun kaupunginkirjaston julkaisu Saran sisaret : naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun. Vaikka olen naistoimijoita nyt vuosikymmenen keräillyt, moni nimi oli vieras. Vähiten tekstiä oli saanut Ida Castalia Lönnbeck (o.s. Lindström 1845-1920), jonka Wikipedia-sivu on myös hyvin niukka. Löytyykö Kansalliskirjaston digitoinneista lisätietoa?

Varhaisin osuma on jouluaaton 1862 FAT, jonka virkamiesten eläkekassan listauksessa on kruununvouti Henrik Johan Lindströmin leski Matilda Carolina Wilhelmina Löfman ja alaikäiset lapset Ernst August, Hilda Wilhelmina ja Ida Castalia.

Naiskirjailijoiden joukkoon Ida Castalia on päässyt runoillaan, joita hän Wikipedian mukaan julkaisi nimimerkeillä ***talia, -talia tai ...talia. Lehden Lekmannen : tidskrift för religion och allmän sedlighet vuoden 1883 lopulla julkaistussa näytenumerossa on nimellä Castalia allekirjoitettu uskonnollinen runo. Lehden varsinaisissa numeroissa on 4/1884 Castalian tekemiä käännöksiä laulun teksteille (4, 6, 7/1884) ja omia runoja (5, 8, 12, 21/1884). 

Castalia mainittiin kirjoittajana seuraavan kerran Finsk Veckobladin aloittaessa tammikuussa 1888 ja esitellessä toimittajansa. Näihin kuului myös Fredrik Waldemar Lönnbeck, jonka kanssa Ida Castalia oli mennyt naimisiin vuonna 1885. Aviomiehen muistokirjoituksessa kerrotaan, että Ida Castalia oli nimimerkillä  ...talia tunnettu kirjoittaja (Dagens press 9.11.1914). Samaisesta tekstistä käy ilmi (samoin kuin Lönnbeckin Wikipedia-sivulta), että mies oli merimiehenä ollessaan saanut Englannissa vapaakirkollisen herätyksen ja palattuaan Tammisaareen vuonna 1883 perustanut edellä mainitun lehden Lekmannen.

Ida Castalian runoilu saattoi olla uskon tai miehen innoittamaa, mutta hän ei ollut perheensä ainoa kirjoittaja. Uusi Suometar raportoi 18.10.1891 merimies Ernst August Lindströmin kuolleen tammikuun 16 päivänä Montevideossa. Tämä oli kadettikoulun yleiset luokat suoritettuaan lähtenyt 16-vuotiaana (eli vuoden 1864 paikkeilla) merille. Näin hän päätyi Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisena hän jatkoi merenkulkua Pohjois- ja Etelä-Amerikan väliä. "Matkoiltaan on hän lähettänyt hauskoja päiväkirjaotteita kotimaahansa, tiet W. N". Valitettavasti lähteenä käytetty Västra Nylandin juttu 16.10.1891 ei kerro enempää

 

Ida Castalian aviomies muutti muistokirjoituksensa mukaan vuonna 1900 Lontooseen ja vuonna 1901 Tukholmaan. Ainakin jälkimmäisessä muutossa vaimonsa Ida Castalia oli mukana ja hän jäi Ruotsiin miehensä kuolemankin jälkeen. Täyttäessään 70 vuotta Uusi Suometar 27.1.1915 esitteli hänet toimittajan ja raittiusmiehen leskenä, joka

on kotoisin Tammisaaresta, mutta asunut jo monta vuotta Tukholmassa. Nuoruutensa runot julkaisi hän pienenä parikymmentä vuotta sitten ilmestyneenä vihkosena. Salanimellä -talia kirjoitti hän useita muitakin runoja.

Wikipedian mukaan Ida Castalia oli syntynyt Tammisaaressa, mutta poikansa allekirjoittamassa kuolinilmoituksessa Åbo Underrättelserissä 5.12.1920 syntymäpaikka on Espoo. Jälkimmäisen vahvistaa Espoon kastettujen lista, jonka mukaan perhe asui Martinkylässä, joka nykyään tunnetaan Hannuksena. Kovin pitkään Ida ei ollut espoolainen, sillä perhe muutti marraskuussa 1846 Helsinkiin, jossa veli Ernst August syntyi vuonna 1849 (RK Espoo 1840-46 s. 340). Isän ura vei perheen sittemmin Tammisaareen, jossa isä kuoli 56-vuotiaana Ida Castalian ollessa 15-vuotias (Helsingfors Tidningar 6.10.1860).

Laivauutisia kesältä 1761

Blogiluonnoksistani löysin tämän kokoelman, johon olin poiminut tetoja otsikon Sjöfarande alta. Mutta olinko käynyt kaikki lehdet järjestelmällisesti läpi vai tehnyt hakuja? Todennäköisesti jälkimmäistä. Opetus: merkkaa muistiin! (Juu, olisin voinut tarkistaa selatessani kyseisen vuosikerran noin viikko sitten, mutta oli muuta mielessä. Mahdollisimman tarkkoja muistiinpanoja tehdessäni.)

Inrikes tidningar 28.5.1761: Turkuun suolaa Portugalin Setúbalista

Inrikes tidningar 15.6.1761: Helsinkiin Tallinnasta maltaita, ruista, pellavaa ja hamppua, mutta Jurricka Jurri (laivurin nimi?) on tuonut suolanvihreää (?) lihaa. Lyypekkiin lähti yksinkertaisia lautoja.

Inrikes tidningar 13.7.1761: Helsinkiin suolaa Espanjasta

Inrikes tidningar 20.7.1761: Loviisaan suolaa kapungin omissa pitkän matkan laivoissa, joista kaksi tulossa Välimereltä ja kolmas Göteborgista.

Inrikes tidningar 27.7.1761: Turkuun hamppua ja pellavaa Pernajasta ja viiniä Bordeauxista. Helsinkiin lihaa Haminasta ja Ibizasta suolaa, rusinoita ja viiniä.

Inrikes tidningar 24.8.1761: Turusta on lähtenyt Amsterdamiin tervaa ja rautaa, Riikaan tervaa. Helsinkiin on tuotu taas Virosta suolavihreää lihaa eli joku sitä täällä osti ja söi.

Inrikes tidningar 31.8.1761: Helsinkiin Tanskasta hiekkaa painolastina.



Inrikes tidningar 5.10.1761: Tukholmaan tullut Vaasasta tervaa, traania ja elintarvikkeita, Kokkolasta tervaa ja elintarvikkeita, Uudestakaupungista elintarvikkeita ja tuohta, Naantalista elintarvikkeita, Porvoosta ruista ja ruisjauhoa, Porista eläimiä ja polttopuuta. Sato oli saatu korjttua ja meri ei vielä ollut jäässä.

Inrikes tidningar 8.10.1761: Tukholmaan edelleen Porista lihaa, voita, eläimiä ja polttopuuta, Tammisaaresta eläimiä, polttopuuta ja humalaa, Oulusta lohta, voita, talia ja tervaa, Naantalista lihaa, Loviisasta viljaa, Turusta lihaa, elintarvikkeita, ruisjauhoja ja kangasta, Raahesta voita, lihaa ja tervaa, Porvoosta ruista.

Inrikes tidningar 12.10.1761: Tukholmaan Turusta kangasta, jauhoja ja elintarvikkeita, Uudestakaupungista polttopuita, tuohta ja lihaa sekä Helsingistä lautoja

Kadonnut vai kuollut merimies?

Porin rippikirjassa 1737-43 on Kirkkokorttelissa porvari Matts Bruunin puotirenkinä Anders Bruun, jolla on vaimo Greta Öberg. Eeli Granit-Ilmoniemi ei tiedä Mattsista paljoakaan, mutta kuolinpäiväkseen 21.3.1741. Tämä sopii rippikirjaan, jossa sekä Matts, että vaimonsa on ylivedetty ja vaimon kohalle kirjoitettukin "död". (Tyttäret Maria ja Anna jäävät eloon.) Anders Bruunia ei ole vedetty yli, mutta nimensä viereen on piirretty risti. Viimeinen ehtoollismerkintä on vuodelta 1739.

Rippikirjan sekavassa jatkeessa 1744-1751 Greta Öberg on kirjattu Maria Bruunin ja Anna Bruunin väliin Kirkkokorttelin sivun loppuun. Andersin puuttuminen puhuu sen puolesta, että hän on kuollut. Rippikirjaan merkitty Marian kuolema tarkentuu haudattujen listasta päivään 4.6.1746. Annan ehtoollismerkinnät loppuvat samana vuonna, mikä sopisi siihen, että hän on "Anna Mattsd:r", joka 1.4.1746 meni naimisiin Henrik Melcherin kanssa. Tämä oli edellisessä rippikirjassa Bruunien kanssa samalla sivulla.

Rippikirjassa 1751-1757 (s. 10)  ei siis yllätä Greta Öbergin (s. 4.2.1699) kirjaus yksinään. Hän kuoli 26.8.1753. Haudattujen listan mukaan hän oli merimiehen leski.

Kaikki selvää? Kyllä, ellei satu löytämään Posttidningarissa 24.9.1753 julkaistua ilmoitusta. Siinä kerrotaan, että Greta eli Margaretha oli testamentannut omaisuutensa porilaiselle porvarille Carl Sillström. Mitään tietoa ei ollut miehestään Anders Brunista, joka noin 10 vuotta aiemmin oli lähtenyt merille! Mitään tietoa ei myöskään ollut Greta Öbergin lähiomaisista, joten testamentin vahvistamiseksi valtakunnallinen kuulutus oli tarpeen. (Nämä eivät tähän aikaan olleet yhtä yleisiä kuin myöhemmin.)

Kuolleista merimiehistä

Rannikkokaupungeissa tutkimusta tehdessä ei ole harvinaista, että joku perheen poika lähtee merille ja kohtalonsa jää epäselväksi. Tai näin on ainakin käynyt omissa tutkimuksissani useammin kuin kerran. Joskus on kirkonkirjoihin tehty luotettavan oloinen kirjaus kuolinpaikasta kaukana, mutta useammin tietoa löytyy lehdistä.

Jo ennen merimiehiin erikoistuneita lehtiä. Olen aiemmin jakanut esimerkin 1700-luvulta ja Inrikes tidningar tarjoaa toisen 28.2.1800.

Turusta Henric Tallberg, Elias Wileen ja Johan Alander, Helsingistä Eric Hagelberg, muualta Uudeltamaalta Wilhelm Sohlberg olivat kuollessaan jättäneet jotain omaisuutta, jota sopi tiedustella Tukholman merimieshuoneelta.

Yritin titteleillään hakemalla löytää vastaavaa Suomen varhaisimmista sanomalehdistä, mutta epäonnistuin. Merimiestä Johan Halander kuulutettiin (Åbo Tidningar 4.12.1797 ) ja ahvenanmaalaista merimiestä oltiin julistamassa kuolleeksi (Åbo Allmänna Tidning 14.11.1815). Hieman myöhemmin oli useampia kuulutuksia, joilla merimiehen vaimot hakivat vapautta uuteen avioliittoon, mutta ei kuolinilmoituksia. Eli ilmeisesti olivat harvinaisia.

Johtopäätöstäni vahvistaakseni tein sjömanhus-haun ruotsalaisiin sanomalehtiin ja löysin lehdestä Hwad nytt? 18.3.1785 toisenlaisen harvinaisuuden: ilmoituksen merimiehen kuolemasta kuivalla maalla.

20-vuotias Carl David Norman Suomesta kuoli kuumeeseen eksyttyään matkalla Göteborgista Tukholmaan.

Hirmumyrsky Samoalla 130 vuotta sitten

Samoan saarilla osattiin maaliskuussa 1889 odottaa myrskyä ja paikalliset toimivat tämän mukaisesti. Mutta satamassa olleet isot sotalaivat eivät arvovaltasyistä siirtyneet, sillä saarien hallinnasta oli käynnissä kiista Saksan, Yhdysvaltojen ja Britannian välillä.

Kun syklooni osui satamaan 15.-16. maaliskuuta se tuhosi kuusi sotalaivaa ja kuusi kauppa-alusta. Kuolleita oli satoja. 

Tämä käytännöllisesti katsoen toisella puolella maapalloa tapahtunut onnettomuus tuli suomalaisille tiedoksi parissa pikku-uutisessa, jotka oli lähetetty Lontoosta ja Berliinistä 30.3. ja julkaistiin Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä kaksi päivää myöhemmin.

Myöhemmin esimerkiksi Savonlinna näki tarpeelliseksi 18.4. julkaista parin palstan mittaisen yksityiskohtaisen selostuksen saksalaisten näkökulmasta.

Mutta vasta huhtikuun lopussa selvisi, että "Siinä kamalassa haaksirikossa, joka 16 p. viime maalisk. tapahtui Samoan luona, kertoo Ö. F. hukkuneen kaksi suomalaistakin, Magnus Eriksonin ja H. P. Stålmanin, molemmat kotoisin Turun seuduilta. Muuan Uuraan asukas [alkup. Trångsundsbo], joka myöskin oli läsnä samassa tapaturmassa amerikalaisella lippulaivalla „Trentonilla", lienee pelastunut."

Helsinkiläiset Hollannin laivastossa

Perjantaisen merihistoriasession keskustelussa mainittiin, että suomalaisia on ollut myös Alankomaiden Itä-Intian komppanian laivojen miehistöissä, joista on koottu tietokanta. Joku taisi aiheen kimpussa olla, mutta ryntäsin silti kokeilemaan itsekin. Turkua (tai sen näköistä) oli aivan liian pitkä lista, joten valitsin testaukseen kotikaupunkini. Paikannimien kirjoitusasuissa on tavanomaista variaatiota, joten Helsingiksi tulkitsemiini on voinut eksyä joku muukin.

Gezicht op Kaap de Goede Hoop te Zuid-Afrika, Rijksmuseum

Kustakin miehestä löytyy tiedot tulosta, menosta ja laivasta sekä linkki alkuperäiseen dokumenttiin. Työekonomian nimissä olen lisännyt käsityönä hakutuloksiin vain palvelusvuodet. En vertaillut tietoja kovin tarkasti ja alusten nimien avulla miesten nimiä voisi yhdistyä lisää sekä arvailujani vahvistua/kumoutua.

1. Abraham Bizaan  1787-1788 (kuollut)
2. Adam Nijborg 1785-1787
3. Adam Rief 1785-1788 (kuollut)
4. Anders Troufast 1786-1788 (kuollut)
5. Andreas Nustroom 1789-1791 (kuollut) Nyström? Lienee sama kuin Andries Nustroom 1786-1789
6. Andries Hageman 1775-1776 (kuollut)
7. Andries Hendrikson 1786-1787 (kuollut)
8. Andries Olander 1769-1770 (kuollut)
9. Andries Oman 1790-1792 (kuollut) Åman?
10. Andries Lindstroom 1785-1787 Lindström?
11. Andries Mallenbergh 1738-1740 (kuollut)
12. Andries Jusilius 1784-1785
13. Carel Witkop 1757-1765
14. Carel Strumberg 1792-1796
15. Carel Nuwstroom  1766-1767 (kuollut) Nyström?
16. Carel Johannes Salovius 1774-1776 (kuollut)
17. Carel Jansz Stroom 1721-23 (kuollut) 
18. Carel Carelson 1777-1779
19. Carel Groenholm 1773 (kuollut) Grönholm? Lienee sama kuin Carel Greunholm  1772-1773
20. Carel Limnander 1787-1793
21. Carel Witkop 1771-1773
22. Christiaan Wik 1787-1788. Lienee sama kuin Christiaan Wik 1786-1788
23. Christiaan Westling 1768-1769 (kuollut) Lienee sama kuin Christiaan Westling 1768-1769 ja Christiaan Westling  1767-1768 
24. Christiaan Niestroom 1794-1795 (kuollut) Nyström? Lienee sama kuin Christiaan Nustrom 1790-1791
25. Claas Tutterman 1767-1769 (kuollut) Lienee sama kuin Claas Putterman 1767-68
26. Daniel Swerin 1792-1793 (kuollut)
27. Dirk Linquest  1785-1787 Lienee sama kuin Dirk Linquest 1787 (kuollut)
28. Dirk Oman 1767-1769  
29. Dirk Ooman 1767 (kuollut)
30. Dirk Jansse 1771-1773 (kuollut)
31. Dirk Tomander 1774-1777
32. Erich Lingforst 1785-1788 (kuollut)
33. Erik Larman 1787-1788 (kuollut)
34. Erik Peterel 1785-1786
35. Erik Wakkelien 1792-1793
36. Frans Hendrik Noortberg 1764-1765 (kuollut)
37. Gabriel Numan 1767-1769 Nyman? Lienee sama kuin Gabriel Numan 1769-1771
38. Gabriel Pien 1786-87
39. Gabriel Lemstroom 1787-1789
40. Hans Waalman 1768-1774 (kuollut)
41. Harmen Juliander 1763-1764 (kuollut)
42. Hendrik Tolstrom 1785-1788
43. Hendrik Bergkwist 1788-1791 Lienee sama kuin Hendrik Bergkwist 1791-1796
44. Hendrik Vloede 1790
45. Hendrik Kraanberg 1786-1787 (kuollut) Granberg?
46. Hendrik Forstram 1792
47. Hendrik Vostrum 1783-1784
48. Hendrik Hendrikson 1784-1785 (kuollut)
49. Hendrik Louwstroom 1775-1776 (kuollut)
50. Hendrik Kortman 1764-1766
51. Hendrik Brand 1771-1772  Lienee sama kuin Hendrik Brandt 1771-1772 
52. Hendrik Jonas 1786-87 (kuollut)
53. Jacob Loman 1770-1771 (kuollut)
54. Jacob Uberg 1775-1777
55. Jacob Oman 1764-1765 (kuollut)
56. Jan Vorstman 1713-1717
57. Jan Aspelin 1776-1777
58. Jan Jansse 1772 Ehkä sama kuin Jan Janssen 1772 (kuollut)
59. Jan Laurein 1788-1791 Lienee sama kuin Jan Lorijn 1791-1792
60. Jan Carlien 1790-91 (kuollut)
61. Jan Jans 1767-1769
62. Jan Woesstroom 1770-1772
63. Jeremias Seuderman 1776-1780 Söderman?
64. Johan Hallien 1785-86 (kuollut)
65. Johan Heinrich Sibbern 1788-1792
66. Johan Pieterson 1787
67. Johan Vors 1767-1768 (kuollut) Fors?
68. Johan Landien 1787-1789
69. Jonas Hasselgreen 1767-1769 Lienee sama kuin Jonas Hasselgreen 1772-1773 (kuollut)
70. Louwerens Meijer 1773-1775
71. Maarte Matijsse 1711-1712
72. Mathijs Dirckz: 1712-1715
73. Mathuijs Harteling 1762-64 Lienee sama kuin Matthijs Harteling 1762-1764 ja Matthijs Hartling 1765-1766
74. Matthias Friek 1775-1776 (kuollut)
75. Matthijs Fostroom 1767-1768 (kuollut)
76. Matthijs Lantstroom 1773-1777
77. Matthijs Sanstroom 1768-1772 Sandström? Sama kuin edellinen
78. Matthijs Zeeman 1771-1778 (kuollut)
79. Matthijs Niklij 1771-1772 (kuollut)
80. Maurits Winderquist 1787-1788 Lienee sama kuin Maurits Winderquist 1787-1798
81. Michil Fammelien 1773-1774 (kuollut)
82. Moses Williams 1787-1790 (kuollut)
83. Otto Wilhem Brommer 1786-1792
84. Peter Grundaal 1787-1788 Lienee sama kuin Pieter Grundaal 1786
85. Petter Tahlstroom 1792-1793 Dahlström?
86. Pieter Mathijzen 1696-1698 (kuollut) 
87. Pieter Hansen 1783
88. Pieter Stroomfort 1788-1792
89. Thomas Blomster 1766-68 Lienee sama kuin Thomas Blomster 1768-1770
90. Willem Carter 1790-1791