Tutkintavangit 1750-1807 nimellä haettavissa

Kaupallinen palvelu Arkiv Digital on saanut valmiiksi rekisterin digitoimiinsa vankirulliin, joista olen viime vuosina tehnyt tänne katsauksia kuten Turun linnan vankeja 1757. Niitä kootessa on mielessä on käynyt tietokannan luonti, mutta onneksi en hötkyillyt. Nyt - erityisesti sukunimellisiä - voi seurata vaikka linnasta linnaan. 

Äkkiseltään en keksinyt ketään haettavaa, mutta tarkastellesani täysin satunnaiselta kuukaudelta Helsingin kruununvankeudessa tutkintavankeudessa istuneiden rikosrakennetta huomasin tutun nimen: P. J. Sunn. Kokosin miehen elämää kahteen blogitekstiin kirjoittaessani kirjaa isoisästään Petter Sundista: Kaupungista karkoitettu ja Helsingistä karkoitettu Tukholmassa.

Nimihaku paljasti, ettei Petter Johan ollut vankeudessa vain kerran. Ensimmäinen hakuun tarttunut istunto alkoi maaliskuussa 1774, kun entinen hanlankari Petter Johan Sunn oli tuomittu linnanoikeudessa Viaporissa vahdin kimppuun käymisestä. Oikeustyypin takia hän ei odottanut tuomion vahvistusta Turun hovioikeudelta vaan kuninkaalta. Vasta marraskuussa 1774 selvisi, että hänen pitäisi istua vedellä ja leivällä ja joulukuussa Petter Johan Sunn siirettiin tuomion toteuttamista varten Viaporiin. Maaherran kirje 3.2.1775 vahvisti, että Petter Johan voitiin päästää vapaalle jalalle.(*)

Jo lokakuussa 1775 hän oli kuitenkin takaisin Helsingin vankilassa saatuaan varkaudesta tuomion, joka oli alistettu sotakollegiolle/sotaylioikeudelle. Hän pääsi ulkoilemaan helmikuussa 1776 Viaporissa pidettyyn sotaoikeuden istuntoon ja vastaava keikka tehtiin syyskuussa. Vasta tammikuussa 1777 sotaylioikeus päätti Johanin tuomioksi vankeuden vedellä ja leivällä, mitä varten hänet siirrettiin Viaporiin. (**)

Kolmas vankeus käynnistyi toukokuun 1781 lopulla rikosnimekkeellä "crimen falsi och andre brott" muutamalla päivällä Hämeen linnassa, josta Petter Johan Sunn lähetettiin 30.5.1781 kohti Helsinkiä liittyen hovioikeuden 10.6.1774 ja 27.10.1780(?) antamiin päätöksiin. Helsingissä vankilistaan merkittiin, että Petter Johan odotti tuomion toimeenpanoa Helsingin pitäjän puolella.  

Marginaalimerkinnästä käy ilmi, että kyse ei ollut kuolemantuomiosta vaan 40 raippaparista. Sopiva ajankohta oli käräjät, joille lähes kaikki pitäjän miehet kokoontuivat eli Petter Johan Sunn lähetettiin Helsingin pitäjän käräjille 23.10.1781 eikä palannut Helsingin vankilaan. (***)

(*) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 104 (AID: v567690.b104, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 113 (AID: v567690.b113, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 123 (AID: v567690.b123, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 132 (AID: v567690.b132, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 142 (AID: v567690.b142, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 64 (AID: v567690.b64, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 74 (AID: v567690.b74, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 155 (AID: v567690.b155, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 164 (AID: v567690.b164, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 172 (AID: v567690.b172, NAD: SE/RA/1340101)

(**) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 116 (AID: v567692.b116, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 191 (AID: v567692.b191, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 200 (AID: v567692.b200, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 570 (AID: v567698.b570, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 650 (AID: v567698.b650, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 670 (AID: v567698.b670, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 720 (AID: v567698.b720, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 800 (AID: v567698.b800, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1030 (AID: v567698.b1030, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1180 (AID: v567698.b1180, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1330 (AID: v567698.b1330, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1480 (AID: v567698.b1480, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1610 (AID: v567698.b1610, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 860 (AID: v567698.b860, NAD: SE/RA/1340101)

(***) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:129 (1781) Bild 109 (AID: v567729.b109, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:129 (1781) Bild 112 (AID: v567729.b112, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:129 (1781) Bild 121 (AID: v567729.b121, NAD: SE/RA/1340101)

Carl Friedrich Indreenin elämästä

Turun lääninkansliassa 19.8.1772 päivätyssä ja sittemmin painetussa kuulutuksessa etsittiin muiden muassa 26-vuotiasta renki Carl Friedrich Indreeniä. Tämän tiedettiin syntyneen Turun Beckholmenilla eli Tervasaarella, jossa isänsä oli ollut kirjanpitäjä. Tämä tieto on varmistettavissa Turun ruotsalaisen seurakunnan kastelistasta, jossa 16.6.1746 syntyneen pojan vanhemmat ovat Michel Indren ja Maria Wallandra. He olivat menneet naimisiin jo 8.1.1736. Avioliitossa ennen Carl Friedrichiä syntyneet lapset olivat kuolleet pienokaisina (Gustaf s. 22.9.1736 k. 13.11.1736, Johan Adolf s. 7.2.1738 k. 26.6.1738, Eric s. 15.3.1739, Adam s. 24.12.1740 k. 5.1.1741, Elsa Maria s. 13.3.1742 k. 14.8.1743). 

Carl Friedrich jäi (siis) eloon, mutta menetti vanhempansa varhain. Isänsä kuoli 59-vuotiaana 15.4.1756 ja äitinsä 50-vuotiaana 7.12.1757.

Dahlströmin kortiston avulla selviää, että edelleen alaikäisen Carl Friedrichin holhoojana  oli ensin ollut isän sukulainen kaupunginviskaali Ephraim Stener. Tämä oli opettanut pojalle lukemista, kirjoittamista sekä kreikkaa. Näillä taidoilla Carl Friedrich oli päässyt oppipojaksi kirjanpainaja Frenckellille. Jostain syystä holhoojaksi vaihdettiin kesällä 1758 äitinsä veli kersantti Johan Wallander. 

(Wallander oli naimisissa esi-isäni Petter Sundin tyttären Anna Helenan kanssa. Sund-kirjaa tehdessäni totesin, ettei Anna Helenasta ollut tietoja pikkuvihan jälkeen. Modernein keinoin ja aviomiestä etsien hän ja ensimmäisestä avioliitosta syntynyt tytär löytyvät Pernajan rippikirjoista (1743-49, 169; 1750-1763, 259).)

Ehkä holhoojan muutos liittyi siihen, että kirjanpaino-oppilaana olo ei sujunut toivotulla tavalla. Jo vuonna 1757 Carl Friedrich oli ollut Loviisassa oppipoikana (RK 1757-1763, 10) ellei kyse ollut täysikaimasta. Loviisasta yksi tai toinen Carl Friedrich Indreen oli vuonna 1765 tullut Turkuun kuparisepän oppin, Dahlströmin kortiston mukaan. Kupariseppän toimi sopii tammikuussa 1772 kuulutettuun Porin rykmentin rekryyttiin, joka oli kutsunut itseään Hinric Ahlrothiksi, mutta jonka oikeasti tiedettiin olevan Carl Friedric Indreen. 

Samaan aikaan eli vuonna 1771 ja vuoden 1772 alussa Janakkalassa (1770-75, 73) oli kirjoilla C. F. Indren, joka lähti todistuksen kanssa Helsinkiin... 

Kesällä 1772 Carl Friedrich oli Johan Mauritz Lombergin palveluksessa. Tämän upseerin puustelli oli 21.2.1770 alkaen Kokemäen Pukkala (RK 1772-77, 5). Sieltä Carl Friedrich lähti luvatta ja maksamatta Ulvilassa ja Kokemäellä lainaamiaan rahoja. 

Etsintäkuulutuksen mukaan hän oli keskikokoinen. Hiuksensa ja kulmakarvansa olivat tumman ruskeat (swartbruna). Kadotessaan päällään oli harmaa takki ja liivit, siniset housut, valkoiset villasukat ja kengät, joita koristivat soljet. Mainitsemisen arvoista oli myös se, että Carl Friedrich osasi puhua sekä suomea että ruotsia.

Kirjattoman, karjattoman ja perheettömän miehen elämän jatkoa en saanut selvitettyä.

P. S. Elokuisessa kuulutuksessa etsittiin myös 27-vuotiasta varreltaan vähäistä ja vaaleahiuksista Michel Eklundia. Häntä kutsuttiin löysäläiseksi, vaikka hän oli edellisestä pääsiäisestä alkaen ollut palveluksessa Lohjan Pusulan kappelin rusthollarilla Gabriel Jöransson Mäkkylä. Eklund oli lähtenyt luvatta 3. heinäkuuta ja ottanut mukaansa 2 paitaansa, siniset sarkaiset liivit (Wäst), joissa oli messinkiset napit, puna-siniraitaiset liivit (Lifstycke), joissa oli litteät messinkinapit, mustan hatun, kaksi valkoista pellavaista kaulaliinaa, parin valkoisia villasukkia sekä remmikenkäparin. Eklundin isäksi muisteltiin Uudenkirkon vähtäriä, mutta en onnistunut löytämään sopivaa kastetta

Sisko eli Petteriä pidempään

Viime viikon päivästä Tukholmassa ei irtoa kolmatta postausta, mutta samaisesta kaupungista tein vähän ennen reissua tutkimuslöydön, joka kaipaa dokumentointia.

Olen varmaan aiemminkin todennut, että sukututkimus 1700-luvun Tukholmassa on oma lajinsa. Ei toivoton sellainen, sillä perukirjat auttavat usein ja seurakunnista on pääsääntöisesti historiakirjat tallella sekä osaan hakemistotkin. Hakemistoja on myös tutkimukselle oleellisiin henkikirjoihin, joita valitettavasti on säilynyt vain hajavuosilta.

Mutta ne henkikirjojen hakemistot ovat vanhoja ja käsinkirjoitettuja. Nimet eivät alkukirjaimen jälkeen ole aakkosjärjestyksessä. Jos ei tiedä minkä seurakunnan alueelta henkilöä pitäisi hakea, läpikäynti on rasittavaa sekä fyysisistä kappaleista kaupunginarkistossa että ArkivDigitalissa.

Ei toki mahdotonta ja kun välttämättä halusin tarkistaa kaikki lähteet yhdestä Schiltistä, niin kävin kirjoja yksi toisensa jälkeen läpi... ja löysin Petter Sundin siskon!

Överståthållarämbetet för uppbördsärenden G1BC:16 (1730-1730) Bild 90 / sid 61
(AID: v573341.b90.s61, NAD: SE/SSA/003106)

Tämä ennen isoavihaa Helsingissä asunut nainen katosi toisen avioliittonsa jälkeen näkyvistä. Viime vuonna julkaistuun kirjaan raavin kokoon mainintoja aviomiehestään, mutta en pystynyt sanomaan naisesta itsestään mitään. Ilmiselvää slarvausta, sillä hän oli hakemistossa sekä omalla että miehensä nimellä. Ja asuvat alueella "Ladugårdlandet nedre", josta käytännöllisesti kaikki (tai ainakin yli puolet) tutkimistani henkilöistä löytyvät.

Itse henkikirjasta näkyy, että pariskunta asuu piikansa kanssa korttelin Hafsswalget tontilla n:o 6, jonka omistaja on Örebrossa.

Överståthållarämbetet för uppbördsärenden G1BA:13:2 (1730-1730) Bild 180 / sid 116
(AID: v367133a.b180.s116, NAD: SE/SSA/003106)

Korttelin saa kartalle esimerkiksi kaupunginarkiston sivulla Kvarters och adressnyckel 1730–1810, jonka mukaan tontti 6 on nykyään Artillergatan 18. Halutessaan asian voi varmistaa vielä Stockholmskällanin karttavertailusta.

Aivan Armemuseumin vieressä eli tuostahan viime viikollakin (taas) kävelin! Museoalue oli 1730-luvulla armeijan aktiivikäytössä ja vieressä on kirkko eli mainio paikka kievarinpidolle, joka Catharinan miehellä henkikirjan mukaan oli ammattina.

Kun alue oli selvillä ei ollut mitään syytä jättää seuraavaa käytettävissä olevaa hakemistoa vuodelta 1741 tarkistamatta.

Överståthållarämbetet för uppbördsärenden G1BC:26 (1741-1741) Bild 72 / sid 15
(AID: v573351.b72.s15, NAD: SE/SSA/003106)

Catharina on siis jäänyt leskeksi.

Överståthållarämbetet för uppbördsärenden G1BA:18:1 (1741-1741)
Bild 137 / sid 27 (AID: , NAD: SE/SSA/003106)

Hän asuu edelleen samassa korttelissa, mutta nyt sen tontilla n:o 3. Häntä ei näemmä ole vapautettu henkirahasta, vaikka iäkseen arvioidaan 70, sillä Catharina ansaitsee edelleen oman elatuksensa kehräyksellä.

Kun asuinpaikka on aivan Hedvig Eleonoran kirkon vieressä on selvää, minkä seurakunnan kirjoihin Catharinan miehen ja todennäköisesti Catharinan itsensä hautaus on merkitty. Ja kyseisiin kirjoihin on jopa edellä mainittu hakemisto, joten ihmettelen entistä enemmän tutkimukseni aukkoa... paitsi, että kumpaakaan ei G:n eikä S:n kohdalta löydy.

Perukirjahakemistot olen takuulla Sund-kirjaa tehdessä tarkistanut, mutta varmuuden vuoksi... ainoa Golden-alkuinen nimi on Goldenou. Kehräämisellä eläneen naisen perukirjattomuus ei ole ihme, mutta perukirja olisi kyllä ollut aarre, sillä kaikki muutkin Petterin sisarukset ovat sodan jälkeiseltä ajalta hukassa.

1500-luvun aateliselämää?

Jatketaan kesään sopivilla kartanoilla, mutta vaihtelun vuoksi eilistä oikeammalla. Hämeenkylän kartano ei 1700-luvun alun läänintileissä ollut kartano-kartano, mutta sen verran kartano että sen rakennuskantaa vahdittiin (ks. esim 8175:2218 (1726) & 8226:1024 (1737)). Kun kuulin, että paikalla järjestettäisiin arkeologiset kaivaukset, muistutin Andreas Koivistoa vuoden alussa kartanoa jonkinaikaa hallinneesta Petter Sundista julkaisemastani kirjasta ja hän hyvin ystävällisesti mainitsi sen Vantaan kaupunginmuseon blogissa.

Mutta Petter tai surkea poikansa Carl eivät päässeet kärjeksi museon tiedotteeseen. Sen otsikko oli "Museo kaivautuu aatelisten arkeen Hämeenkylässä". Museon twiitissä aateliselämä ajoitettiin 1500-luvulle: "Arkeologiska #utgrävningar i Vanda avslöjar hur #adeln levde på 1500-talet." ja linkitettiin Ylen videoon, joka on otsikoitu "Kom med och gräv adelns skatter i Vanda". (Kuvat yllä otoksia videosta.)

Täh-mitä-häh sanoin minä ja kaivoin Jully Ramsayn rälssisuvut esiin. Hämeenkylän kartaous alkaa kuin (sukulaismieheni) Bengt Severinsson Juusten sai sen läänitykseksi vuonna 1579. Hänet aateloitin vasta vuonna 1591. Tämän jälkeinen elämänkulkunsa liikkuu siellä ja täällä, muttei kovin lähellä Helsinkiä.

Testamenttinsa hän kirjoittaa Tenholan Olsbölessä ja hänet haudattiin Tenholassa. (Mielenkiintoista tässä kartanoiden ja aatelin ihailun maassa on, että Olsbölen rakennusympäristösivulla Bengt ei ole Juusteen eikä aateloinnin jälkeinen Gyllenlood vaan "valtakunnanamiraali Severinsson".)

Jos Hämeenkylän kaivauksissa mahdollisesti löytyvää 1500- ja 1600-luvun esineistöä tullaan esittelemään aateliskulttuuriin kuuluvana, toivottavasti tueksi on myös asiakirjoja, jotka osoittavat Bengtin tai jälkeläistensä asuneen tilalla eivätkä vain nostaneen sen veroja. Bengtin jälkeen Hämeenkylä oli Hans-pojallaan, joka Ramsayn mukaan kirjoitti itsensä "till Olsböle i Tenala och Tavastby i Sibbo socken". Vaimonsa oli kotoisin Helsingistä, joten ehkä tässä vaiheessa Hämeenkylässä on yövytty.

Hämeenkylän hallintaa Hansin jälkeen olen jo kertaalleen pähkäillyt, enkä sittemmin uutta tietoa saanut. Tosin tuolloin en avannut Ramsayta vaan tuijotin aateliwikiä, ai-jai. Olen tulkinnut Hansin jälkeen haltijaksi poikansa Axelin ja lopuksi Hansin pojanpojan Erik, jonka kohdalla Ramsay ei mainitse Hämeenkylää, mutta säterin Kemiössä ja hautauksen Tenholaan eli siteet Hämeenkylään tuntuvat aika hölliltä.

AR 20: Länna eli matkan loppu

Uppsalasta lähdettyäni auton navigaattori heitteli minua motarien ja pikkuteiden välillä niin, etten tiennyt missä menin. Yhtäkkiä huomasin ajavani Finstan läpi ja ehdin lukea kyltistä paikalla olevan Pyhän Birgitan rukoiluluolan. Kuten olen noin 23000 kertaa todennut Pyhä Birgitta on esitätini, mutta synnyinpaikkansa eli esivanhempieni koti oli yksi lukuisista juurikohteista, jotka eivät ohjelmaan mahtuneet.

Mutta tietenkin siihen kuului Petter Sundin kotipitäjä lapsuudessaan ja isovihan pakolaisena. Viis siitä, että kirja on ollut kansissa jo kuukausia. Länna on nykyään osa Norrtäljeä ja sieltä on alle 70 kilometriä Tukholmaan, joten valmistauduin kohtaamaan lähiöasutusta tms.

Ehei. Kun käännyin Lännan kirkkotielle oli se yhtä kapoinen ja kääntyilevä kuin matkan aiemmissakin maalaiskohteissa. Kirkossa olisi ollut kolme tuntia myöhemmin konsertti, mutta paikalla ollessani ovet olivat tiukasti kiini, joten kuvasin ulkoa kirkkojärvi taustalla

ja kirkkojärvi takanani.

Palatessani samaa tietä takaisin huomasin rakennusryhmän edessä infotaulun. Siitä selvisi, että kyseessä oli (tietenkin) pappila, jonka nykyinen sivurakennus oli olemassa jo 300 vuotta sitten.

Isommalle tielle palatessani kiitettävän selkeällä viitoituksella oli merkitty pitäjän kartano eli Penningby, jonka historiaa kirjaprojektin ohessa selvittelin.

Sen viereen oli tulkintani mukaan luvallista ajaa ja parkeerata, joten näin tein. Kartano tuntui paikan päällä huomattavasti pienemmältä kuin miltä kuvissa oli vaikuttanut. Penningbyn takana melkein pilkotti vesireitti, jota myöten Petterin Mörtsundasta on soudettu kirkkoon.

Päivän ja koko matkan grande finaali piti olla Mörtsundan tila. Kun siellä nykyään pidetään tilakauppaa, luulin suunnistuksen olevan triviaalia enkä ollut satsannut siihen montaa ajatusta. Paikan päällä kirosin laiskuuttani, sillä en tiedä olinko täsmälleen oikeassa paikassa. Toisin kuin aiemmissa maalaiskohteissa, täällä rantaan oli rakennettu ilmeisesti kesämökkeinä käytettäviä taloja ja maisema täten merkittävästi eri kuin Petterin aikana. Mutta luulisin seisseeni Mörtsundan mailla tätä kuvaa ottaessani.

Ilmestynyt: Munkkiniemessä vuonna 1735 kuollut Petter Sund

Vihdoinkin. Vuonna 2005 alkanut projekti saatettu kansien väliin. Ehdottomasti kokonaisuus on nyt merkittävästi parempi kuin alkuhetkillä. Työtä on tehty, uutta on opittu ja muiden (lue: Seppo Aallon) valmistuneet tutkimukset ovat auttaneet eteenpäin.

Kirjassa on suhteellisen kronologinen  kertomus Petter Sundin elämästä, selvitykset vaimojensa perheistä, Petterin lapsuuden perheestä keräämäni tiedot, Petterin jälkeläistaulut mieslinjaisina sekä analyysini Hans Sundista, joka mielestäni ei ole Petterin poika (mutta jos kuitenkin on, niin hänenkin jälkipolviaan on mukana).

Tämän kokonaisuuden voi aiempieni kirjojeni tapaan ostaa verkkokirjakaupoista ja/tai anoa kirjastoon ostettavaksi. Ainakin Petterin jälkipolvia luulisi kiinnostavan ja heitähän löytyy jopa SSS:n Genoksen toimitusneuvostosta ja varmaan monesta muustakin paikasta.

(Oma yhteyteni Petteriin syntyy Kiikassa 18.10.1844 syntyneen Emma Karoliinan kautta ja tietääkseni isänsä Wilhelm Mikonpoika Ahlbergin (s. 31.1.1806 Kiikka) jälkeläisiä on muissakin sukututkijoissa. Wilhelmin äidinisä oli Gustaf Herkepaeus (s. 8.11.1747 Mietoinen) ja tämän äidinäiti Brita Sund, Petter Sundin tytär.)

Tukholmassa avioitunut ja Eskilstunassa eronnut

Itselleni merkityksellinen cliffhanger maanantain postauksessa vaati tietenkin lisäselvitystä. Oliko 9.10.1796 Tukholmassa avioitunut Wendela Lovisa Sunn kotoisin Helsingistä?

Häät Jonas Holmgrenin kanssa vietettiin suomalaisessa seurakunnassa, jonka kuulutuskirja vastaa kysymykseen varman kyllä. Ja vaientaa viimeisenkin epäselvyyden Tukholman Petter Johan Sunnin yhdistämisestä Helsinkiin.

Aiemmin en ollut näihin kuulutuskirjoihin kurkistanutkaan. Hiskiin Tukholman seurakunnan vihittyjä on toistaiseksi viety vasta vuodesta 1813, mutta otettu huomautuksina mukaan vastaavia syntymäaikoja ja -paikkoja. 1700-luvun lopussa vihittyjen listoista näitä lisätietoja ei löydy eli kuulutuskirjakin kannattaa kaivaa esille. (Ja kannatenee muissakin seurakunnissa, mutta Suomessa nämä ovat harvinaisia.)

Kirjani sukutaulujen rajausten noudattamiseksi keräsin Tukholman lähteistä Vendelan elämänvaiheet, jotka eivät perukirjojen vähäisten sivujen ja lukuisten lasten kuolemien perusteella olleet aurinkoiset. Pitkän elämän sai ainoastaan tyttärensä Helena Lovisa Holmgren (1797-1876).

Innostuin tarkistamaan hänenkin kohtaloaan. Avioliitostaan syntyi kaksi poikaa. Molemmat kuolivat nuorina aikuisina, mutta toiselta jäi kaksi lasta. Lapsista toinen, tytär Maria Lovisa Didriksson (s. 28.4.1853 Klara), oli isoäitinsä Helena Lovisan ainoa perijä.

Isoäidin perukirjan mukaan Maria Lovisa asui vuonna 1876 äitinsä ja isäpuolensa luona Falunissa. Verkosta löytynyt artikkeli (*) kertoi, että Maria Lovisa meni 3.3.1880 naimisiin Eskilstunan pormestarin Olof Sixten Almin kanssa.

Avioliitosta tuli erittäin lyhyt. Kööpenhaminasta käsin Maria Lovisa ilmoitti syyskuun lopulla 1880 jättäneensä miehensä ja hakevansa avioeroa. Tuomiokapituli myönsi parille avioeron vuodenvaihteessa 1880-81. Sukututkimuslehteen artikkelin kirjoittanut ei ollut kaivanut esiin tuomiokapitulin papereita, joissa voisi olla karkaamisen taustan selitys.

Tukholman kaupunginarkiston sivuilla olevan Rotemansarkivetin avulla voisi halutessaan seurata Maria Lovisan asumista Tukholman osoitteissa lähes elämänsä loppuun asti. Hän kuoli 25.6.1931 perijöinään sisaruspuolia lapsineen. Vendla Lovisan jälkeläisiä he eivät olleet.

(*) Margareta Bergqvist: Borgmästare Alm i Eskilstuna. Anbudet. Informations blad för Eskilstuna - Strängnäs släktforskarförening 1/99 (pdf)

Naimisiin menolla ei ole yläikärajaa

Kun viikko sitten julkaisin tarpeettoman epäkohteliaan tekstini Niin s******* vaikeeta? arvasin, että joudun ennen pitkää tunnustamaan yhtä alkeellisen virheen liian tiukkoihin oletuksiin jämähtämisestä. Mutta olisin toivonut aikaa menneen vähän kauemman.

Ei auta itku markkinoilla, niin makaat kuin petaat. Pilkka osuu omaan nilkkaan. Olin sanomalehdestä löytänyt ilmoituksen, jonka mukaan Helsingissä koko elämänsä elänut 59-vuotias Gustava Wilhelmina määrättiin "heikkomielisenä" veljensä holhoukseen. Tulkitsin tämän päässäni mielenvikaisuudeksi ja sieluni silmillä näin Gustava Wilhelminan virumassa Lapinlahdessa omituisten hoitojen uhrina. (*)

Aivan älyvapaata. Kun hän kerran oli veljensä holhouksen alla ja veli muutti itään, niin paljon järkevämpää olisi ollut hakea naista sieltä suunnalta. Simppeli Katiha-haku olisi paljastanut oleskelunsa Koivistolla vuoden 1862 paikkeilla ja vihkimisen avioliittoon samassa seurakunnassa.

Ja vaikka en missään tutkimuksessa ole kohdannut 60-vuotiasta vanhaapiikaa solmimassa ensimmäistä avioliittoaan, olisin voinut työntää nimen silti HisKi-hakuun ja löytää vihkimerkinnän Koivistolla.

Mutta ei. Piti paljastaa julkisesti älyttömyyteni ja avuttomuuteni ja onnekseni tuttavani Kari K näki hakemisen vaivan ja jätti tuloksensa kommentiksi. Kiitos!

(*) Etsin kuvitukseksi Lapinlahden sairaalan kuvaa aikakauslehdistä ja osuin Naisten äänen 21/1909 juttuun, jossa heikkomieliseksi julistettu nainen oikeasti oli suljettu sairaalaan. Ei siis täysin epärealistista. (Oikeudessa naista puolusti Suomen ensimmäinen naisasianajaja Agnes Lundell, josta kuulin vasta äskettäin.)

Kuvaaja Eadweard J. Muybridge (George Eastman Museum, Flickr Commons)

Kadonneiden lampaiden koonti

Petter Sund -projektini hilautuu eteenpäin loppusuorallaan. Jos asettaisin laatuvaatimukseksi aukottoman jälkeläistauluston (*), en julkaisi kirjaa koskaan. Mutta kuinka paljon katkonaisia haaroja eli kadonneita lampaita on?

(*) Taulusto on rajattu mieslinjaisesti niin, että tyttärillä on taulunsa, mutta ei heidän jälkeläisillään. Näin pääsen työekonomisesti ja sivumäärällisesti järkevään määrään, eikä jouduta henkilötietolakia lähellekään.

Ensinnäkin kadoksissa ovat lähes kaikki 1600-luvun lopulla syntyneet Petterin ensimmäisen avioliiton lapset, joita vaimonsa kuollessa oli elossa viisi, joista neljästä on havainto 1700-luvun alusta. Yhdestä on varma tieto kuolemasta aikuisiällä Helsingissä ja yksi pojista oli suuren Pohjan sodan aikaan Petterin kanssa Ruotsissa ja esiintyi upseerina. Ruotsin tuomiokirjat Petterin ympäristöstä läpikäytyäni en ymmärrä miten muuten kuin sattumalla lapset löytyisivät. Tällä en siis ole suuremmin päätäni vaivannut.

Toisen avioliiton tytäristä Anna Helena häviää pikkuvihan aikaan ja lapsiaan Genoksessa selvitellyt Armas Gräsbäck on tyytynyt toteamaan, että vain yhden pojan kohtalo tunnetaan. Itse löysin yhdestä tyttärestä todenäköisen jäljen, mutta en tietä eteenpäin.

Petterin pojan Julius Johan Sundin lapsista Engla Christinan kuolinaika ja mahdollinen tytär eivät selvinneet selaamalla viime viikolla Loviisan perukirjoja enkä keksi enää muutakaan. Veljensä Axel Eric päätyy mahdollisesti Tukholmaan. Ja veli Petter Johan varmasti. Petter Johanin lapsista kuolintiedot puuttuvat 1765/1766 syntyneeltä Abrahamilta ja 29.4.1767 syntyneeltä Vendela Lovisalta (*). Viimeiset havainnot heistä on Helsingin lastenkirjassa 1752-88 s. 185. Petter Johanin lapsenlapsista kohtalo on auki vuonna 1802 syntyneeltä Anders Carlilta, jonka isä muutti Tukholmasta Loviisaan. Sekä Gustava Vilhelminalta, joka kesällä 1860 "heikkomielisenä" määrättiin veljensä holhoukseen.

Juliuksen Karl-veljen lapsista on häviksissä vuoden 1737 paikkeilla syntynyt isänsä kaima Carl Petter, josta viimeinen havainto on porvariksi otto Tukholmassa vuonna 1761. Ilmeisesti hän eli jossain vielä vuonna 1774, sillä mainitaan äidin perukirjassa. Pikkuveljensä Gabriel (s. 20.10.1743) ja Friedrich Augustus (s. 28.10.1745) on listattu äidin perukirjaan 1774, mutta viimeinen havaintoni heistä on triviaalikoulun aloitus pari vuosikymmentä aikaisemmin. Työlistalle: käydä kaupunginarkistossa katsomassa perukirja, josta käytössä ollut vain Åkermanin tiivistelmä.

Petterin 2. avioliiton Isak-pojan lapset olen kaikki saanut hautaan asti. Isakin pojantytär Christina Sophia (s. 13.5.1764) oli Tallinnassa vuoden 1790 lopussa ja enempää en tiedä. Enkä ole Tallinnaan niin perehtynyt, että tietäisin kuinka vaikeaa/mahdotonta hänet olisi sieltä löytää. Serkkunsa Carl Petter Sunnin Adolph-poika lähti merille vuonna 1820 ja oli siellä äitinsä perukirjaa laadittaessa 1833. Älyvapaana en tarkistanut Loviisan merimieshuoneen papereita Hämeenlinnassa käydessäni.  

Että tällainen lista.

(*) FamilySearch pelitti jälleen. Tukholmassa mene naimisiin 9.10.1796 Wendela Lovisa Sunn...

Kuva kirjasta 'Poetry of the year. Passages from the poets descriptive of the seasons. With twenty-two coloured illustrations from drawings by eminent artists. (1853)

Vapaaehtoista etsimässä

Ihastukseni FamilySearchin hakuun kasvaa, mutta viekö se harhaankin? Tarkistellessani Petter Sundin jälkeläistaulujen aukkoja syötin hakuun Petterin pojan Julius Johan Sundin pojan Axel Ericin. Viimeinen varma tieto hänestä on äidin perukirjasta vuonna 1768: vapaaehtoinen jossain armeijayksikössä ja naimisissa Stina Jespersdotterin kanssa. Olen huolimattomasti etsinyt häntä Helsinkiin sijoitettujen yksiköiden rullista saamatta tuloksia.

FamilySearchin kautta löytyy Axel Erik Sunn, joka avioituu Tukholmassa 6.11.1774 Ulrica Eleonora Starckin kanssa Hedvig Eleonoran seurakunnassa.  Avioliitossa syntyy 3.9.1775 tytär Eva Elisabet, joka kastetaan Hedvig Eleonoran seurakunnassa ja 19.4.1781 poika Eric Johan, joka kastetaan Skeppsholmin amiraliteettiseurakunnassa.

Kuulutusmerkinnässä Axel Ericin tittelinä (ArkivDigitalin kuvaamana)

Toisaalla samassa yhteydessä

Avioliiton merkinnässä

Kasteen yhteydessä

Tulkitse nämä Tukholman kaupunkikaartiin kuulumisena. Sen arkistoluettelon perusteella rullia tältä ajalta ei ole ja digitointeja miltään ajalta en löydä.

Viisi vuotta myöhemmin pojan kasteessa

Skeppsholmenille en ole aiemmin päätynyt, joten tarkistin kaupunginarkiston sivuilta onko sinne tehty hakemistoja. Ilahduttavasti rippikirjoihin 1770-1852! Mutta listalta ei löydy Axel Ericiä Sundina eikä Sunnina. Ikävää, mutta viittaa (tavallaan) siihen, että kyse on edelleen samasta vapaaehtoisesta, kun tätä kuulutetaan avioliittoon Lena Larsdotterin kanssa toukokuussa 1783.

Vihkimerkinnässä 27.7.1783 titteli on taas epäinformatiivinen

mutta tuon edellisen perusteella uskallan yrittää armeijan laivaston rullia, joista sopivin on vuodelta 1786 (Generalmönsterrullor - Arméns flotta 1941 (1766-1789)). Joko Axel Ericin pesti oli ennen tuota päättynyt tai silmäni hyppäsivät nimensä yli, mutta miestä en löytänyt enkä myöskään komppaniansa komentajaa. Jo pelkkä ikätieto olisi auttanut päättämään, voisiko kyseessä olla Helsingissä tunnettu mies.

Helsingistä karkoitettu Tukholmassa

Aamupäivän ohjelmana oli tehdä blogipostaus, johon kokoan kaikki Petter Sundin kadoksissa olevat jälkeläiset ja todistan tehneeni kaiken järjellisen heidän löytämisekseen. Ja kuten hiljaa mielessäni toivoin listausta tehdessä tuli mieleen kaikenlaisia tarkistuksia, joilla löytyi lisätietoa.

Yksi näistä oli Tukholman kaupunginarkiston henkikirjahakemistoon työnnetty haku Sunn. Odotin nollatulosta, mutta hakemiston varhaisimpana vuonna 1800 kaupungissa henkikirjoitettiin 4 Sunnia, joista kolmella oli tutut nimikirjaimet. Vuoden 1800 henkikirjoitusta ei ole ArkivDigitalissa, mutta SVARilla on ja sehän avattiin maksuttomaksi tämän kuun alussa.

Ensimmäisenä listalla on Petter Sundin pojanpojanpoika majui Gustaf Magnus Sunn, joka oli vihitty avioliitoon Mustasaaressa neljä vuotta aiemmin eikä minulla ollut mitään syytä etsiä häntä Tukholmasta. Henkikirjoituksestaan Kungsholmenilla ei irtoa uutta tietoa, mutta mielenkiintoinen detalji on, että mukana on nimen kanssa 3-vuotias poikansa, vaikka tästä ei veroa maksettu. Vaimon nimeä sen sijaan ei merkitty.

Kolmen tyttären äiti Margareta Sunn Adolf Fredrikin seurakunnassa voisi olla jonkun sotilasuralle kadonneen jälkeläisen vaimo. Tai sitten ei mitään sukua, sillä Sunn on suosittu nimi armeijassa.

Viimeisenä, mutta ei mitenkään vähäisimpänä listalla oli P J Sunn Katarinan seurakunnassa. Tittelistä hemmansbrukare tuli mieleen vuodelta 1799 löytynyt lehtileike, jonka arvelin mahdollisesti liittyvän Helsingistä karkoitettuun ja kadonneeseen Petterin pojanpoikaan Petter Johan.

Tiedot henkikirjassa tuskin voisivat olla niukemmat, mutta ikä on luottettavan epäpyöreä luku ja stemmaa Helsingin Petteriin! Syytä siis katsoa ympärille ja todeta kortteliksi Formanen ja tontinnumeroksi ehkä 7/8. Kaupunginarkiston Registernyckel för fastigheter 1730 och 1810 kääntää nämä osoitteeksi Sillpackargatan 13. Jota ei löydy nykykartalta, mutta tästä koosteesta saa osviittaa.

Katarinan runsaslukuisen seurakunnan haudattujen listaan ei ole tehty hakemistoa. Kun on mahdollista, että Petter Johan vielä muuttaakin toisaalle vanhoilla päivillään... Ainakaan hän ei ole edellä mainitun hakemiston mukaan enää missään Tukholmassa 1810 henkikirjoituksessa. Henkikirjoituksen 1790 hakemisto on ArkivDigitalilla ja sieltä hemmansbukare löytyy samalta alueelta.

Ifrån Nyland! Jees! Ikä on nyt päin mäntyä, mutta missään Sunn-haussa Suomen puolella ei ole ilmaantunut miehelle kaimaa, joten kaupungista karkoitettu on siis vuoden 1790 paikkeilla tullut Tukholmaan hoitamaan hakemusasiaa ja jämähtänyt paikalleen ainakin kymmeneksi vuodeksi.

Munkkiniemen haltijoista

Aloin eilen vihdoin tavata aiemmin löydettyjä juttuja liittyen Munkkiniemen hallintaan. Lainhuudossa Petter Sundille toukokuussa 1725 ei ole mitään epäselvää, mutta aiempien vaiheiden hahmotus tuotti vaikeuksia, joten syytä kirjoittaa auki.

Ote tiluskartasta 1701

Markku Kuisman pitäjänhistoriasta ei ole suuremmin apua, mutta tarjoaa alkupisteen. Kruunun säteritilaksi muunnetun kartanon haltijana oli vuoteen 1698 sotakomissaari Johan Gripenberg, jonka tunnemme jo Hämeenkylän kartanosta. Aatelis-wikin mukaan Gripenberg oli avioitunut vuonna 1698 ja ilmeisesti vaimonsa tarjoamien mahdollisuuksien kautta siirtynyt varsinaisen Ruotsin puolelle.

Tulkitsen henkikirjat 1703, 1706 ja 1708 niin, että Munkkiniemen hallintaoikeus oli rykmentinkirjuri Nils Erssonilla, jolla oli vaimo Ingeborg. Mahdollisesti heidän poikansa oli Lennart/Leonhard Nilsson, joka on erillisellä rivillä henkikirjassa 1708 ja tilan päänä henkikirjassa 1710. Myöhempien oikeusjuttujen perusteella Lennart Nilssonilla ainakin oli virallinen hallintaoikeus.

Nilsson kuoli suuren Pohjan sodan aikana, sillä vaimonsa Elisabet Juliana Bildsten esiintyy leskenä pitäjän käräjillä kesällä 1722. Joko Nilsson tai leskensä on myynyt Munkkiniemen hallinnan eteenpäin ennen rauhaa, elokuussa 1721 (kämnerinoikeus 27.5.1725, raastuvanoikeus 17.11.1725).

Tulkintani lainhuudosta on, että tässä vaiheessa hallinta siirtyi maanmittari Jacob Siptonille. Tämä oli naimisissa Elisabet Juliana Tegelsköldin kanssa ja aatelis-wikin mukaan Sipton kuoli Tukholmassa 1723. Tätä ennen hän oli 19.9.1722 päivätyllä asiakirjalla siirtänyt Munnkiniemen hallinnan kapteeni ja paroni Johan Carl Gustafssonille. Kiitos Lewenhauptin karoliinimatrikkelin tämä nimi yhdistyi aatelissukuun Natt och dag.  Liekö Creutz-suvusta saatu morsian vaikuttanut siihen, että Munkkiniemestä sopi luopua jo 12.8.1723.

Tuolloin hallintaoikeuden sai kelloseppä David Hindrick/Hans Starcke, josta en verkkolähteistä löytänyt muuta tietoa kuin Munkkiniemen Starcken tyttären kasteen maaliskuussa 1724. Tässä ei mainita äidin nimeä, mutta kämnerinoikeudessa 1725 esiintyy Starcken puolesta vaimonsa Christiana Term.

Starcke on se, joka 22.4.1725 tekee kauppakirjan hallintaoikeudesta Petter Sundin kanssa ja Petter pitää sen sitten kuolemaansa asti eli kymmenisen vuotta.

Mutta kuka näistä pykäsi vuonna 1726 arvioidut säterin täydelliset rakennukset?

Petter Sundin asuintapaa hakemassa

Yksi viime viikon Skansenin käynnin pointti oli nähdä paikan päällä Petter Sundin Munkkiniemen mahdollinen tyyli. Mutta olinko laittanut talon nimen ja paikan muistiin? E-hen. Järjestelmällinen kiertokävelyni päätyi kaupunkimiljööseen ja mitään muistikuvaani vastaavaa ei ollut näkynyt. Masentuneena ja kiukkuisena itselleni en jaksanut enää lukea kylttejä ja olin melkein lampsinut alueen läpi ennenkuin huomasin, että yksi taloista oli vuodelta 1700.

Yritin terästäytyä ja palasin takaisin. Yhdellä sisäpihalla kattolinjan yläpuolella pilkisti säterikatto. Olin ollut hakemani Jacobsbergin kohdalla juuri kun lakkasin sitä hakemasta!

Petterin isonvihan jälkeinen kaupunkikämppä saattoi muistuttaa tätä vuoden 1700 paikkeilla valmistunutta taloa (Sparbanken)

tai tätä 1725 valmistunutta (Boktryckeriet)

tai vähintäänkin Södermalmin maalaismaista asuintaloa (Skomakarhuset) vuoden 1700 paikkeilta.

Turvekatoista ja matalista sekä leveistä ikkunoista on maininta 1600-luvun ulkomaisen matkailijan kuvauksessa ruotsalaisista kaupungeista. Toinen esimerkki näistä Bergmangårdenin asuinrakennuksesta.

Bergmansgårdenilla kurkkasin keittiöön ja totesin lieden matalaksi kuin hollantilaisissa maalauksissa.

Porvariksi oton lähteistä Tukholmassa

Sund-tutkimuksen puitteissa ja Tukholman kaupunginarkistossa käydessä minulla oli syytä ja mahdollisuus tutustua kahteen porvariksiottoon Tukholmassa 1700-luvulla. Molemmissa oli kyse Suomessa syntyneestä miehestä, joten ajattelin, että aihe voisi kiinnostaa muitakin.

Ensinnäkin porvariksioton jäljille on melko vaivatonta päästä, jos on ArkivDigital-tilaus tai voi kaupunginarkistossa selata hakemistoa Register öfver borgare i Stockholm 1689-1750. Osin tämän kanssa päällekkäinen on Bevarade burskapshandlingar före 1765, joka on avoimesti verkossa.

Ensiksi mainitusta löysin Petter Sundin poikapuolen, joka otettiin porvariksi isovihan aikana 1719. Jo hakemistosta näin päivämäärän ja varsinainen asiakirja lisäsi tähän vain ilmoitetun syntymäpaikan ja porvaritakaajat.

Paljon parempi tilanne on, jos mies löytyy jälkimmäisestä kortistosta eli porvariksihaun paperit ovat tallella. Niistä (ainakin omassa tapauksessani) löytyy hakijan nimikirjoitus.

Nimimuoto etunimi-sukunimi-patronyymi on aika outo, mutta tässä tapauksessa auttoi vahvistamaan yhdistämistä Helsingistä kadonneeseen mieheen.

Vaiheistaan sain varsin yksityiskohtaista tietoa hakemuksen liitteinä olleista kolmen kauppiaan todistuksista. Keskimmäisenä on helsinkiläisen Gustaf Bockin sukulaispojalle antama paperi. Tukholman arkistosta löytyisi varmaan muidenkin suomalaiskauppiaiden käsialanäytteitä.

Tuomiokirja vs. isäntäluettelo

Tiedostan olevani hieman (myöhäis)herännäisintoinen tuomiokirjojen käytössä ja paikallishistorian tilaomistusten kritisoinnissa, mutta kun asia on minulle valjennut vasta yli 20 vuoden harrastuksen jälkeen, toistoa voi tarvita joku muukin. (Edellinen osa)

Tämänkertainen esimerkki alkoi siitä, että googlaus(!) tarttui SSHY:n tuomiokirjatietokannan sivuun, jossa nimi Petter Sundh esiintyi yli 10 vuotta minun Petter Sundin kuoleman jälkeen. Eli todennäköisesti joku toinen?

Tai sitten ei. Nurmijärven Klaukkalan kahden isännän välisessä jutussa on todistajana yli 50-vuotias Johan Jacobsson, jonka isä oli hänen syntyessään ollut Ollaksen tilan viljelijä (åbo). Isän kuoltua tila oli jäänyt autioksi ja sitten Petter Sund (!) oli ottanut siihen viljelijän.

En löydä Klaukkalaa SAY:n osasta Helsingin pitäjä, Nurmijärvi 1694 - 1713, mutta Päiviö Tommila on Nurmijärven pitäjän historian I osassa (1958) hyödyntänyt Jalmari Finnen työtä isäntälistauksessa. Siinä Klaukkalan Olli (s. 395-6) on autiona vuodet 1697-1699. Patronyymin perusteella todistajana toimineen Johan Jacobssonin isä on Jaakko Juhanpoika, joka Finne/Tommilalla "isäntänä 1700-1707" ja sitten saumattomasti vuodesta 1708 "isäntänä" on Erkki Juhanpoika Ohlberg.

Isännän vaihdon aikaan Petter Sund teki puukauppoja Nurmijärvellä. Olisiko hän siis myös voinut ottaa yksittäisen kruununtilan nimellisesti hallintaansa ja sitten ottaa tilalle vuokraviljelijän. Mikä ettei? Ei vaan käy mistään muualta ilmi. Ja isännyys on terminä väljä, mitä olen itsekin hyödyntänyt.

Apropoo Petter Sund ja pohjoinen ulottuvuus sekä paikallishistoriat. Risto O. Peltovuori toteaa Suur-Tuusulan historiassa II (1975) sivulla 58

Buchtin vaimo Anna Liisa (Elisabet), o.s. Sund, kuului tunnettuun porvarisukuun, jonka jäsenellä kauppias ja rusthollari Petter Sundilla oli aikoinaan Helsingin pitäjän kirkonkylän majatalo. Isakilla oli varmaan krouvausasioissa suurta apua ilmeisen pontevasta vaimostaan. Leskirouva Bucht käräjöi usein kyläläisten kanssa varsinkin yhteismetsän käytöstä ja luvattomasta väkijuomien myynnistä.

Kappaleen ainoa lähdeviite (jonka olen nyt vihdoin tarkistanut) on kahten leskirouvan riitajuttuun. Ilmeisesti sukulaisuuden todisteena on vain Anna Liisalle ja Petterille yhteiset

1. sukunimi
2. kievaritoiminta
3. ahkera käräjöinti

Ei ihan riitä.

Hämeenkylän kartanon hallinnasta

... eli osa n+1 sarjassa älä luota lähdeviitteettömiin isäntäluetteloihin

Sain tällä viikolla Petter Sundille Hämeenkylän säterirusthollin hallintaan eli pääsin vuoteen 1703. Vanhoissa käsikirjoitusversioissani Hämeenkylän haltuunotto oli ajoitettu ja lähteistetty epävarmuudella. Mutta käräjiä läpikäydessäni löysin aivan selvän (jopa omalla lukutaidollani!) kirjauksen, että Petter Sund oli marraskuussa 1702 ostanut tilan (tai oikeammin sen hallintaoikeuden) Axel Lorentz Lindekrantzilta. Lisäksi mainittiin, että tila oli aiemmin ollut Hedvig Göösillä.

Verrataan Markku Kuisman Helsingin pitäjän historia 1550-1713 sivuihin 210-211:

Kun säteri vuonna 1683 peruutettiin ja muodostettiin säteriratsutilaksi, oli se edelleen Juustenin perillisten, Gyllenloodien aatelissuvun hallinnassa. Kornetti Axel Gyllenloodin vuonna 1683 kuoltua otti sotakomissaari ja reduktiokomission puhenjohtaja Johan Gripenberg kartanon hallintaansa, mutta tila palasi jo 1700-luvun alussa, tosin vain lyhyeksi aikaa, takaisin Gyllenloodeille.

Sisso. Tässä kohtaa Kuisman kirjaa ei ole lähdeviitteitä ja hän lienee nojautunut kartanokirjoihin, joita en lähde kirjastoon selaamaan, sillä ei niissäkään lähdeviitteitä ole. Tarkastetaan niiden sijaan SAY, jossa ilmeisesti verovapauksien vuoksi niukasti tietoja: Axel Gyllenlood 1678, Erich Gyllenlood 1694 ja Lindecrantz 1703. Maakirjoissa Eric Gyllenlood on Hämeenkylän säterin kohdalla ainakin 1699 (8082:9), 1700 (8089:9) ja 1702 (8087:10). Lisäksi säteriluettelossa 1702 (8088:499).

Vertailevia huomioita. Johan Gripenbergiä ei näy missään, mutta mahtuu toki Axelin ja Erichin väliin. Nämä eivät olleet aateliwikin perusteella isä ja poika vaan Eric oli Axelin veljenpoika. Aateliwikin mukaan Eric kuoli vuonna 1697 eli nimensä kummitteli useita vuosia tämän jälkeen verotustiedoissa. Vaimonsa oli Helena Elisabet Giös, joka voitaneen tulkita "Hedvig Göös"iksi paremman puutteessa.

Ilmeisesti Axel Lorentz Lindcrantzin hallintakausi Hämeenkylässä jäi varsin lyhyeksi. Velipuolensa omisti Puotilan säterin, mutta muuta yhteyttä Helsingin pitäjään ei sukutaulusta irtoa. SFHS:n wikissä on mystinen sivu, jossa kauppa Sundille on ajoitettu aivan oikein, mutta lainattu artikkeli/kirja "Lindholm 1959" tietää Lindcrantzin olevan Juustenin jälkeläinen neljännessä polvessa.

(Sivu oli loistava löytö Sundin peltoanastuksien osalta! Yksityiskohtien perusteella voinen löytää oikeat käräjätapaukset. Pienellä ähellyksellä selvisi, että teksti oli kirjasta Hundra år vid Kungsvägen. Tavastby svenska ungdoms- och allmogeförening 1908-2008. Enpä olisi moista älynnyt avata 1700-luvun alun tiedon toivossa.)

Kuisman jatko-osassa annetaan Hämeenkylän säterirusthollin hallinnasta sivuilla 134-135 jatko(väliaika)tiedot

1750: rälssivouti Eric Ytterberg, jonka aikana 1761 tila lunastettiin perinnöksi
1790: everstiluutnantti Karl Fredrik Ridderstrom
1830: todellinen valtioneuvos Gustaf W. Ladau. 

Parempi tuokin kuin artikkeli, jossa Petter Sundista on tehty Peter Lund.

Kuvana ote kartasta Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Espoo - Vanhakartano / Gammelgård; Gammelgård och Tavastby i Helsinge socken: Karta öfver egorne med beskrifning 1700-1700 (B7:14/1-3)

Tie Venäjälle tukossa

Kirjoittaessani viime vuonna esitädistäni Mellunkylässä en avannut tuomiokirjoja, mutta nyt kun tämä Petter Sundin tytär oli käsikirjoituksessa käsiteltävänä niin katsoin tarpeelliseksi. Ja hyvä näin, pääsin tekemään uusia tulkintoja, huomasin yhden lapsen hävinneen listoilta käräjäriitojen aikana ja totesin, että nuorin tytär oli yhdessä listassa täydellisemmällä nimellä Anna Catharina. (Syntynyt viimeistään vuonna 1736, sillä isänsä kuoli edellisenä vuonna.)

Näin ollen uskallan yhdistää hänet viime vuotta vahvemmin tähän Virolahden kasteeseen lokakuulta 1765.

Mikrofilmillä tuhraantunut ja osin taitteeseen jäänyt paikka on (varmaankin alkuperäisestä mustiin kirjoihin kopioituna) tulkittu Hiskissä Miehikkälän Turuksi. Kuten viime vuonnakin totesin, pariskunnasta ei näy sen rippikirjan sivulla jälkeäkään.

Mitään viitettä kastetun lapsen aviottomuudesta ei ole, joten rohkenen kutsua lapsen isää Anna Catharinan aviomieheksi. Hän oli Keisarillisen Rjasanin (Rjazanin) rykmentin luutnantti Andreas Lefebvre. Vaikuttaa eksoottiselta, mutta kummeista löytyy kaksi samaa sukunimeä käyttävää: apteekkarin vaimo Anna ja mademoiselle Maria. Ehkäpä myös luutnantti Jacob, jonka sukunimen kirjaimet ovat aika tiiviissä asetelmassa.

Venäjän armeija on niin outoa aluetta, että kysyin apua yksityisesti tuttavalta ja julkisesti SukuForumilla. Sain linkin erinomaiseen Ulla-Riitta Kaupin Genos-artikkeliin, josta selvisi, ettei luutnantin ranskalaisessa nimessä ollut ihmettelemistä eikä myöskään samannimisissä kummeissa.

Venäjän armeijassa oli suoranainen pula sivistyneistä, luku- ja kirjoitustaitoisista upseereista. Pietari Suuri oli jo 1700-luvun alussa värvännyt upseerikuntaa ulkomailta, Saksasta, Hollannista, Ranskasta ja Italiasta. Niinpä Viipurin kuvernementtiin tullut upseeri oli ylempää yhteiskuntaluokkaa ja syntyperältään usein ei-venäläinen. [...] Upseeriston piirissä oli yleisempää ottaa perhe mukaan ja siihen kuului usein puolison ja lasten lisäksi leskianoppi, naimaton sisar sekä palvelusväkeä suomalaista piioista ja rengeistä ranskalaisiin kotiopettajattariin. 

Yrjö Kaukiaisen Vironlahden historia I selostaa venäläisiä joukkoja pitäjässä sivuilla 433-436. Rjasanin rykmentti tuli Virolahdelle 1750- ja 1760-lukujen vaihteessa ja oli lähtenyt 1780-luvun alkuun mennessä, mikä sopii erinomaisesti kasteen ajankohtaan. Rykmentin 5 komppaniaa majoitettiin pitkin 300 talon pitäjää ja muodostivat merkittävän rasituksen väestölle.

Seurakunnan kastetuista ei tuolta ajalta löydy muita rykmentin upseerien lapsia enkä löydä vastaavia kasteita muualtakaan tähän aikaan, mikä jättää olon aika kädettömäksi. Oliko luutnantti Virolahdella vain hetken vai kauemmin? Oliko hän sukua samannimiselle Napoleonin marsalkalle? (Lyhyen googlailun perusteella Lefebvre on niin yleinen nimi, että eri suvut erotetaan paikannimien avulla.)

Ja mitä tapahtui Anna Catharinalle ja tyttärelleen Anna Marialle?

Kun perhe katoaa

Sukutaulusiivouksessani Petterin tyttären Catharina Maria oli yksinkertainen tapaus. Hän meni naimisiin isonvihan pakolaisena toisen samanlaisen kanssa Tukholmassa. Jos siellä syntyi lapsia, ne ovat löytymättä. Muta Åkermanin perukirjalistauksien perusteella Catharina Marialla ei ollut kuollessaan elossa olevia lapsia, joten ainoa Helsingin kastetuistakin poimittu on kuollut ennen äitiään.

Jumiuiduin kuitenkin mietimään Catharina Marian lapsipuolia. Aviomiehensä Johan Fritz oli (Kotivuoren mukaan) aiemmin naimisissa oululaisen Margareta Holstin kanssa. Aminoff-Winbergin toimittamien pakolaisluettelojen mukaan Fritzillä oli huollettavanaan vain yksi lapsi, mutta omassa perukirjoituksessaan (1743/45) lapsia on (Åkermanin mukaan) kaksi: "Anna Helena, gift med landsekreteraren Anders Strömborg, och Peter, tullnär i Pellinge". Kotivuori on minusta ylivarovaisesti merkinnyt ylioppilaan Petter Reinhold Fritzin "luultavasti" Johanin pojaksi, minusta suhde on käytännösä varma.

Ylioppilasmatrikkelista ei löydy lääninsihteeri Anders Strömborgia, vaikka luulisi hänen jotain oppia saaneen. Mennessään 20.4.1738 Anna Magdalenan kanssa naimisiin, hän oli Helsingin kaupungin notaari. Sama titteli hänelle merkittiin, kun 10.5.1739 syntynyt tytär Anna Catharina kastettiin ja ikävä kyllä myös tämän hautausmerkintään marraskuussa 1739.

Kun 21.2.1741 syntynyt Johannes ja 26.2.1742 syntynyt Carl Henric kastettiin Helsingissä, isäänsä tituleerattiin raatimieheksi. Andreas-pojan syntyessä 27.5.1744 hän oli jo lääninsihteeri. Matti Wallan virkamiesmatrikkelin mukaan Anders Strömborg oli Uudenmaan ja Hämeen läänin lääninsihteeri vuosina 1743-1746. Walta ei tunne Strömborgin sukutaustaa, mutta tietää kuolinvuodekseen 1746, jolta ei Helsingissä ole säilynyt hautaustietoja. Åkerman ei esittele Strömborgin perukirjaa.

Helsingin henkikirjoihin tottuneena muistin, että lääninhallinto on ensimmäisellä sivulla eli Strömborgin löytäminen sieltä voisi olla melko vaivatonta. Paitsi, että vuonna 1743 (pikkuvihan takia?) järjestystä ei noudatettu. Seuraavana vuonna Anders Strömborg on etusivulla 8257:329. Talouteensa ei kuulu vaimoaan, joka on voinut kuolla pikkuvihan aikana kuten isänsäkin? (Talouteen kuuluu vaimo veli Petter Fritz ja imettäjä/lastenhoitaja Maria.)

Strömborgin lapsista Hiski-hakuni eivät tuottaneet mitään lupaavia jälkiä. Heidän kohtalonsa ja Petter Fritzin 100% varmentamiseksi pitäisi
a) Lähteä Helsingin kaupunginarkistoon tutkimaan tonttikortteja, sillä joku on perinyt ja kaupannut eteenpäin Johan Fritzin Helsingin keskustassa omistaman tontin ja talon (vid Storagatan mellan rådmännen Georg Wilhelm Clayhills och Zacharias Govinius tomter)
tai
b) Selvittää Tuomarinkylän rusthollien Skeppars ja Långhansas kohtalo Johan Fritzin kuoleman jälkeen. Hänelle ne tulivat Petter Sundilta, mutta kuka ne peri ja kauppasi eteenpäin? Tämä minun olisi pitänyt jossain vaiheessa kymmenen vuoden tutkimusprojektia tietääkin, sillä olen kaikki Tuomarinkylän kartanoa käsittelevät jutut yrittänyt lukea.

Tätä kirjoittaessa lainassa olevassa kirjallisuudessa Markku Kuisman Helsingin pitäjän historia III kertoo, että "kartanon" omisti vuonna 1750 kuvernementtisihteeri Svante Drydeen (s. 137, sivulla 282 hänellä tai jälkeläisellään on etunimi Sven). Henkikirjassa 1749 (8277:20v) Skeppars kuuluu tarkastaja Fritzille (eli Petterille?) ja Långhansasissa henkikirjoitettiin lääninsihteeri Strömborgin leski. Anna Magdalena elää yhä!

Uteliaisuuteni ei riitä kihlakunnan käräjien selailuun ja sieltä tuskin selviäisi se, minne Anna Magdalena mahdollisesti edelleen elävien lastensa kanssa päätyy. Veljensä kuoli Loviisassa 26.10.1774. Turvautumalla MyHeritagen indeksointeihin viimeinen rippikirjauksensa löytyi Loviisasta (1764-1775 s.110). Siinä ja kaupungin aiemmissa rippikirjoissa (1750-1756 s. 145 & 1757-1763 s. 114, 156, 167) hän on ypöyksin. Kotivuoren arvailu naimattomuudesta näyttää siis todennäköiseltä. Perukirjansa olisi yksi mahdollisuus saada sisaren ja lastensa kohtalosta selvyyttä, mutta pitäisi lähteä Hämeenlinnaan sitä lukemaan.

Nanoserkun mekko ja toisen muotokuva

Olen tänään vihdoin alkanut siivota Petter Sundin jälkeläisten tauluja julkaisukuntoon ja kuten arvasinkin, yhdessä päivässä eteneminen oli marginaalista. Voimat loppuivat Petterin pojan Isakin pojantyttären taulun kohdalla. Pojantyttären lapsista on aiemmassa tekstissä vilahtanut Kirkniemen kartanon omistanut Karl Ulrik ja Beata Carolina, jonka lapset vaikuttivat Venäjällä ja todennäköisesti kokivat olevansa venäläisiä.

Lisäksi olen maininnut heidän sisarensa Ulrica Charlotan, josta sattui tulemaan Munkkiniemen kartanon rouva. Mutta kirjaprojektini profiilia hieman nostaakseni "paljastan" nyt, että hänen tyttärensä (eli edelleen Petterin jälkeläinen) oli Amalia Kiseleff, joka Helsingin kaupunginmuseon tietojen mukaan tässä puvussa

Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

"osallistui Valtiopäivätanssiaisiin 18.9.1863 keisarinna Maria Aleksandrovnan seurueessa. Tanssiaiset järjestettiin Helsingin tuolloin uudessa asemarakennuksessa." Amalian aviomies Feodor Kiseleff muistetaan Albergan nykyisen kartanorakennuksen rakennutajana. Ja Albergasta tulee aina mieleen Gallén-Kallelat...

Gallén-Kallelan vaimolle Marylle Amalia Kiseleff oli isotäti eli myös Mary (ja tietenkin lapsensa) ovat Petter Sundin jälkeläisiä! Alla Petteri Summasen valokuva Gallén-Kallelan maalauksesta Madonna, jonka Gallen-Kallelan museo on jakanut Wikimediassa vapaasti käytettäväksi. 

Viimeksi Tarvaspään maisemissa kävellesäni ajattelin Munkkiniemeä ja Petter Sundia, mutta ei tainnut tulla mieleeni, että häneen liittyy myös Tarvaspään emäntä. Tai oikeastaan kaksi Tarvaspään emäntää, sillä Tarvaspään kahvilana nykyään toimiva huvilarakennus tehtiin alunperin Amalia Kiseleffille huvilaksi. 

Kaikenlaista löytää, kun lähtee hakemaan, mutta täydellistä jälkipolviselvitystä Petter Sundille en tee enkä julkaise vaan tytärten lapset jäävät tauluitta. Joskus pitää tulla valmistakin.

Paikallishistoriaa etäältä eli Länna Roslagenissa

Petter Sund -kirjoituksistani on ehkä käynyt ilmi se, että on erinomaisen hauskaa tutkia menneisyyden henkilöä, joka on elänyt itselle tutussa maisemassa. Olen päässyt katselemaan tonttejaan ja kulkemaan teillään. (Ja joku päivä ryhdistäydyn ja kävelen keskustasta Tuomarinkylään.)

Hauskaa ja onnekasta on myös se, että sain selville Petterin lapsuudenkodin ja isonvihan pakopaikan eli Mörtsundan tilan Lännassa. Mutta vaikka se on vain noin tunnin automatkan päässä Tukholmasta, alkaa näyttää siltä, etten saa aikaiseksi retkeä paikan päälle.

Karttapohjana Cohrs' atlas över Sverige

Miten sitten saada otetta Lännasta, josta ei ole kirjoitettu paikallishistoriaa suomalaiseen tapaan? Vuonna 1850 julkaistu Beskrifning öfver Stockholms län ei parilla Länna-sivullaan sukututkimustani taustoita.

Roslagenin alueesta on joitakin kirjoja, mutta näkemissäni vanhoista ajoista käsitellään lähinnä venäläisten laivastohyökkäys kesällä 1719, joka tietenkin onkin tutkimukselleni oleellinen. Tuolloin tuhoutui Lännaa lähinnä ollut kaupunki Norrtälje, jossa Petterin on jonkun kerran täytynyt käydä. Kaupunki näytti 1600-luvun lopulla tältä.

Suecia.kb.se

Wikipediasta saan Lännasta perustiedot, joista voi kiinnittää huomita esimerkiksi itärajalla kulkevaan laivaväylään kohti Tukholmaa. Joku verkkohaku osui digitoituun kirjan lukuun (?) Allmogeresor enligt bondedagböcker (pdf). Siitä selvisi, että Lännan Grovsta-kylässä (jossa Petterin Sara-sisko oli yhden talon emäntänä) oli pidetty muistiinpanokirjaa vuosina 1777-1829. Tuolloin Tukholman reissuja oli tehty keskimäärin 5 vuodessa. On siis täysin mahdollista ja todennäköistä, että Petter käytti (oikeuslähteiden mukaan) ostamaansa kuuttia joskus Tukholmassa käyntiin.

Karttapohjana Charta Öfwer Upland Och Söder Törn Med Kongl Maj:ts nådigste Privilegio Utgifven af Des Landtmäterj Contoir. Universitetsbiblioteket, Lunds universitet. CC BY-NC-ND 2.5 SE
(HUPS! Rikoin lisenssiä tekemällä muokkauksia. Jään odottamaan seurauksia.)

Tukholmaan päästiin toki tietä, joka näkyy karttaotteessa. Verkkohakuni osui kevyehköön, mutta asialliseen inventointiraporttiin, jonka linkki sittemmin kuoli. Lännaan tultiin Tukholmasta samaa postitietä, joka Grisslehamin ja Ahvenanmaan kautta kulki Suomeen. Tie pidettiin siis hyvässä kunnossa ja postiaikatauluista saan käsitystä matka-ajasta.

Lännan kohdalla ollut kestikievari on kuvattu sata vuotta Petterin ajan jälkeen. (Kuva löytyi ruotsalaisesta Alvin-portaalista, jossa ainakin tällä hetkellä lukee "All digitized materials in Alvin may be downloaded and used freely!")

Bergshammars Gästgifvaregård i Länna Socken.
Uppsala universitetsbibliotek urn:nbn:se:alvin:portal:record-91745

Lännan kirkko oli kuvattuna Wikipedian pitäjäsivulla, mutta sillä on omakin sivunsa.

August Schagerströmin valokuva Lännan kirkosta 1910-luvulla. KMB/RAÄ

Ulkoa varsin karun näköisen keskiaikaisen kivikirkon sisustuksesta on kuvia sekä Riksantikvarieämbetetin Kulturmiljöbild-kokoelmassa että Historiska museetin kokoelmatietokannassa.

Anställd vid SHM SHM

Kastettiinkohan Petter tämän upean hökötyksen äärellä? Kirkon sisustuksen lisäksi saan käsityksen myös Petterin tunteman kirkkoherran ulkonäöstä!

Magnus Gåsen muotokuva. KMB/RAÄ 

Olen kylläkin annettujen metatietojen armoilla ja epäilyksiä herättää se, että Lännan vuonna 1732 kuolleen kirkkoherran nimi oli Nils eikä Magnus. Tämä ei ollut ainoa fiba KMB:n tiedoissa, valitettavasti.

Näytti kirkkoherra miltä hyvänsä niin hänen puinen pappilansa on edelleen olemassa! Ja seisoi jo isovihan aikaan eli kuuluu Petterin maailmaan. Valitettavasti verkon kuvauksista on vaikea saada tolkkua siitä kumpi pihapiirin rakennus on kumpi.

Alf Nordström 1964. Stockholms läns museum AN-02700. CC BY-ND-NC

Pappilaan Petterillä oli varmasti asiaa, mutta entä säätyläisten omistamaan linnaan? Ainakin hänen on täytynyt joskus nähdä se ulkopuolelta.

Carl Gustaf Rosenberg. KMB/RAÄ

Itse Mörtsundan saa Petterin aikaisille kartoille Lantmäterietin sivuilla, jos tietokoneen selaimessa on sopivat lisäkkeet. Suureksi ilokseni tila on edelleen olemassa ja nykyinen isäntäväki jakaa Instagramissa kuvia, joiden ansiosta mielikuvani paikasta on hyvin aurinkoinen. (Lähistöllä on toinenkin Mörtsunda, joten ihan kartasta katsoin, että tämä valokuvattu oli Lännassa.)

Sata vuotta Petterin aikaa myöhemmin naapurikylästä tallennettiin tämä tunnelmakuva.

Mora i Länna Socken : Tecknadt efter naturen af A F Cederholm 1814.
Uppsala universitetsbibliotek urn:nbn:se:alvin:portal:record-94232

Lännan kotiseutuyhdistys on aivan äskettäin julkaissut kirjan Mörtsundasta ja Moran kylästä. En ole vielä sortunut sitä tilaamaan. Mutta sain yhteyden paikalliseen historiaharrastajaan, joka kertoi m.m. Mörtsundasta äskettäin löytyneestä muistiinpanovihosta vuosilta 1719-1739! Valitettavasti sen kannessa oli aivan tuntematon nimi, joten se lienee kulkeutunut taloon myöhempien omistajien mukana.