Paul Widemarkin eläkevuodet

Sanomalehdet eivät kerro mitään Paul Widemarkin työstä postiljoonina. Kyseinen ura jatkui, kunnes hän sai toimesta eron ja eläkkeen vuonna 1903, kun kaupunginlääkäri todisti Paavon olevan "vaikean reumatismin takia kokonaan kykenemätön toimeensa". Eläkerahoista vastaavan yhdistyksen kokouksessa väitettiin alkuvuodesta 1912, että Paavo ei enää ollut työhön kykenemätön sairas, mutta sama lääkäri todisti, että tämä "sairastaa vaikeata reumatismia ja vasemmanpuoleista ohimovikaa, jonka takia hän on kaikeksi ijäksensä kykenemätön työhön". (Postimies 5/1912 & 19/1913) 

Eläköityessään Paavo oli vasta 55-vuotias ja eläkettä hän sai vain 120 markkaa vuodessa (~670 eruroa). Puutarhaviljely täytti päiviä, mutta aikaa jäi myös sanomalehtikirjoitteluun.

• Perjantai pakinoita I. Laatokka 24.12.1902 no 100 A 
• P. W-rk. Perjantai pakinoita II. Laatokka 10.01.1903 no 3. 
• P. W-rk. Perjantai pakinoita III. Laatokka 14.01.1903 no 4 
• P. W-rk. Perjantai pakinoita IV. Laatokka 21.01.1903 no 6 
• P. W-rk. Perjantai pakinoita V. Laatokka 28.01.1903 no 8 
• P. W-rk. Perjantai pakinoita VI. Laatokka 04.02.1903 no 10 
• P. W-rk. Perjantai pakinoita VII.Laatokka 07.02.1903 no 11 
• P. W-rk. Perjantai pakinoita VIII.Laatokka 18.02.1903 no 14 
• P. W-rk. Perjantai pakinoita IX Laatokka 26.03.1903 no 24 
• P. W-rk. Perjantai pakinoita XI Laatokka 03.06.1903 no 44 
• P. Pajumaa: Miten lukkarin lesken koulu teki Lehtimäestä kansakoulun suosijan. Kuvaus Entis-ajoilta. Laatokka 06.05.1903 no 36 
• Paavo Pajumaan pakinoita I Uudenkaupungin Sanomat 10.01.1903 no 3 B 
• Paavo Pajumaan pakinoita II Uudenkaupungin Sanomat 30.05.1903 no 60 B 
• Paavo Pajumaan pakinoita III Uudenkaupungin Sanomat 23.06.1903 no 69 B 
• P. W-. Sananen paikkakuntamme maamiehille I. Laatokka 15.07.1905 no 78 
• P. W-. Sananen paikkakuntamme maamiehille II. Laatokka 18.07.1905 no 79 
• P. W-. Sananen paikkakuntamme maamiehille III. Laatokka 25.07.1905 no 82 
• P. W. Mietelmiä entisistä ja nykyisistä markkinoista. Laatokka 03.10.1905 no 112
• P. W-. Sananen kotieläinten teurastuksesta I. Laatokka 19.10.1905 no 119 
• P. W-rk. Eläinsuojelusalalta sananen. Laatokka 30.01.1906 no 11, 
• P. W-rk. Eläinsuojelusalalta sananen II. Laatokka 08.03.1906 no 27 
• P. W-rk. Eläinsuojelusalalta sananen III. Laatokka 27.03.1906 no 35 
• P. W-rk. Eläinsuojelusalalta sananen IV. Laatokka 07.04.1906 no 40 
• P. W-rk. Kunnallisista eläin-vakuutus-yhtiöistä. Laatokka 28.11.1907 no 134 
• P. W-rk. Kuntain Eläinvakuutuksesta vieläkin sananen. Laatokka 17.12.1907 no 142 

Maaliskuussa 1906 Paavolla oli uusi ajatus.

Eläinsuojelustyö woittaa alaa Raja-Karjalassa. Posteljooni P. Widemark, joka on päättänyt uhrata elämänsä lopputyön eläinten hywäksi, on viime tammikuun kuluessa matkustellut Salmissa pitämässä luentoja eläinsuojelustyöalalle kuuluvista aineista. Seurauksena oli se, että sinne perustettiin eläinsuojelusyhdistys, joka alkaa toimintansa kohta kuin se on saanut itselleen laillistetut säännöt.

Samallaisia luentoja aikoo hra Widemark ensi maaliskuussa pitää Impilahdella ja Kitilässä sekä jatkaa toimintaansa Salmissa mikäli keliä kestää. (Laatokka 1.3.1906)

Loppukesästä 1906 mennessä Paavo teki vielä suuremman muutoksen ja muutti vaimonsa kanssa Virolahden Virojoelle, jossa hän sai elantoa eläinvakuutusyhtiön asiamiehenä (Koitar 28.8.1906, 22.11.1906). Lisäksi hän oli Uudenmaan eläinsuojelusyhdistyksen haaraosaston puheenjohtaja (Eläinsuojelus 11-12/1907, Eläinten ystävä 3/1909). Kirjoittamisensa alkoi käsitellä menneisyyttä.

• Paavo Pajumaa. Perämaan Pekko. Rajavahti 14.06.1909 no 63 & 16.06.1909 no 64 
• Paavo Patvela: "Kui tuatto - mugai poigu." (Tarina Salmista) Omahinen 15.04.1910 no 14 
• Paavo Patvela: Kaltto kauppa. Omahinen191013.05.1910 no 18 
• Paavo Patvela: Karhua kaadamassa! Omahinen191021.10.1910 no 35 

Paavon kolmas vaimo Lovisa kuoli Virolahdella 1.7.1910 (Laatokka 05.07.1910). Neljänneksi vaimokseen tuli 6.8.1912 Maria Lovisa Laitinen o. s. Luilander. Yhdessä hänen kanssaan Paavo palasi takaisin Sortavalaan vuonna 1913. Samana vuonna alkoi kirjoitussarja Loruja Lokalasta, jossa Vakka-Suomi lupasi 8.2.1913 erään Lokalahdella syntyneen vanhuksen pirteästi ja usein varsin hauskassa muodossa kertovan vanhoja muistelmiaan synnyinseudultaan.

• Paavo Pajumaa. Loruja Lokalasta I Vakka-Suomi 11.02.1913 no 17
• Paavo Pajumaan pakinoita. I. Lapsuusaikani. Kodin Lehti 08.02.1913 no 5
• Paavo Pajumaa. Loruja Lokalasta. Vakka-Suomi 18.02.1913 no 20 & 22.02.1913 no 22 
• Paavo Pajumaan pakinoita 2. Itämaisen sodan aikana. Kodin Lehti 01.03.1913 no 8
• Paavo Pajumaa. Loruja Lokalasta. Vakka-Suomi 11.03.1913 no 29
• Paavo Pajumaa. Loruja Lokalasta. Vakka-Suomi 15.03.1913 no 31
• Paavo Pajumaa. Loruja Lokalasta. Vakka-Suomi 03.04.1913 no 37
• Paavo Pajumaan pakinoita. Paimenena. Kodin Lehti 05.04.1913 no 13
• Paavo Pajumaa. Loruja Lokalasta. Vakka-Suomi 10.04.1913 no 40
• Paavo Pajumaa. Loruja Lokalasta. Vakka-Suomi 22.04.1913 no 45
• Paavo Pajumaa. Wakkasuomalaisia nuorisoleikkejä. Kodin Lehti 10.05.1913 no 18
• Paavo Pajumaa: Loruja Lokalasta. Vakka-Suomi 29.05.1913 no 59
• Paavo Pajumaa: Loruja Lokalasta.Vakka-Suomi 05.06.1913 no 62
• Paavo Pajumaa: Loruja Lokalasta.Vakka-Suomi 15.07.1913 no 78
• Paavo Pajumaa: Loruja Lokalasta.Vakka-Suomi 17.07.1913 no 79
• Paavo Pajumaa: Loruja Lokalasta.Vakka-Suomi 07.08.1913 no 88
• Paavo Pajumaa: Loruja Lokalasta. Vakka-Suomi 04.09.1913 no 100
• Paavo Pajumaa: Loruja Lokalasta. Vakka-Suomi 18.12.1913 no 145 & 30.12.1913 no 148 
• Paavo Pajumaan pakinoita. Muistelma. Vakka-Suomi 10.04.1915 no 39

Viimeistään elintarvikepulan vuosina Paavo aloitti jälleen viljelyksen ja 1920-luvun alussa hän haki sanomalehti-ilmoituksin maalaistyttöjä kasvitarhaharjoittelijoiksi. Hän näki myös pitkästä aikaa aihetta kirjoittaa Kotitalouden alalta I (Karjalan Ääni 30.03.1922 no 36) ja Kotitaloudelliselta alalta III (Karjalan Ääni 22.04.1922 no 44) 

HS 19.12.1924

Puoli vuotta myöhemmin samassa lehdessä oli Paavon lyhyt muistokirjoitus.

Kuollut. Toissailtana kuoli kotonaan kello 11 iltapäivällä puutarhuri P. Widemark 76 vuoden ikäisenä. Vainaja oli tunnettu herttaisena ja reippaana ihmisenä. Suremaan jäi vaimo y.m. omaisia. (Karjalan Ääni 18.12.1924)

Muistelmatekstit on tunnistettu Paul Widemarkin (1848-1924) kirjoittamiksi asiakirjojen, sanomalehti-ilmoitusten ja Laatokan historiikin (Laatokka 30.11.1911) avulla.  

Tie Venäjälle tukossa

Kirjoittaessani viime vuonna esitädistäni Mellunkylässä en avannut tuomiokirjoja, mutta nyt kun tämä Petter Sundin tytär oli käsikirjoituksessa käsiteltävänä niin katsoin tarpeelliseksi. Ja hyvä näin, pääsin tekemään uusia tulkintoja, huomasin yhden lapsen hävinneen listoilta käräjäriitojen aikana ja totesin, että nuorin tytär oli yhdessä listassa täydellisemmällä nimellä Anna Catharina. (Syntynyt viimeistään vuonna 1736, sillä isänsä kuoli edellisenä vuonna.)

Näin ollen uskallan yhdistää hänet viime vuotta vahvemmin tähän Virolahden kasteeseen lokakuulta 1765.

Mikrofilmillä tuhraantunut ja osin taitteeseen jäänyt paikka on (varmaankin alkuperäisestä mustiin kirjoihin kopioituna) tulkittu Hiskissä Miehikkälän Turuksi. Kuten viime vuonnakin totesin, pariskunnasta ei näy sen rippikirjan sivulla jälkeäkään.

Mitään viitettä kastetun lapsen aviottomuudesta ei ole, joten rohkenen kutsua lapsen isää Anna Catharinan aviomieheksi. Hän oli Keisarillisen Rjasanin (Rjazanin) rykmentin luutnantti Andreas Lefebvre. Vaikuttaa eksoottiselta, mutta kummeista löytyy kaksi samaa sukunimeä käyttävää: apteekkarin vaimo Anna ja mademoiselle Maria. Ehkäpä myös luutnantti Jacob, jonka sukunimen kirjaimet ovat aika tiiviissä asetelmassa.

Venäjän armeija on niin outoa aluetta, että kysyin apua yksityisesti tuttavalta ja julkisesti SukuForumilla. Sain linkin erinomaiseen Ulla-Riitta Kaupin Genos-artikkeliin, josta selvisi, ettei luutnantin ranskalaisessa nimessä ollut ihmettelemistä eikä myöskään samannimisissä kummeissa.

Venäjän armeijassa oli suoranainen pula sivistyneistä, luku- ja kirjoitustaitoisista upseereista. Pietari Suuri oli jo 1700-luvun alussa värvännyt upseerikuntaa ulkomailta, Saksasta, Hollannista, Ranskasta ja Italiasta. Niinpä Viipurin kuvernementtiin tullut upseeri oli ylempää yhteiskuntaluokkaa ja syntyperältään usein ei-venäläinen. [...] Upseeriston piirissä oli yleisempää ottaa perhe mukaan ja siihen kuului usein puolison ja lasten lisäksi leskianoppi, naimaton sisar sekä palvelusväkeä suomalaista piioista ja rengeistä ranskalaisiin kotiopettajattariin. 

Yrjö Kaukiaisen Vironlahden historia I selostaa venäläisiä joukkoja pitäjässä sivuilla 433-436. Rjasanin rykmentti tuli Virolahdelle 1750- ja 1760-lukujen vaihteessa ja oli lähtenyt 1780-luvun alkuun mennessä, mikä sopii erinomaisesti kasteen ajankohtaan. Rykmentin 5 komppaniaa majoitettiin pitkin 300 talon pitäjää ja muodostivat merkittävän rasituksen väestölle.

Seurakunnan kastetuista ei tuolta ajalta löydy muita rykmentin upseerien lapsia enkä löydä vastaavia kasteita muualtakaan tähän aikaan, mikä jättää olon aika kädettömäksi. Oliko luutnantti Virolahdella vain hetken vai kauemmin? Oliko hän sukua samannimiselle Napoleonin marsalkalle? (Lyhyen googlailun perusteella Lefebvre on niin yleinen nimi, että eri suvut erotetaan paikannimien avulla.)

Ja mitä tapahtui Anna Catharinalle ja tyttärelleen Anna Marialle?

Erik Sjögrénin kuolemaan johtanut työtapaturma

Erik Salomon(sson) Sjögren oli renki avioituessaan Virolahdella 29.2.1843 haminalaisen Anna Lovisa Sillbergin kanssa. Lasten kasteissa (Anna Greta s. 23.11.1843, Maria Lov: 22.6.1845, s. Johannes s. 22.6.1847, Johannes s. 21.12.1848) hänen tittelinään on brännmäst tai Bränvins bränn: ja perheen asuinpaikkana Harjun kartano.

Kartanonisäntä Beckmanille ei riittänyt alkoholin valmistus kotitarpeisiin vaan hän oli syksyllä 1857 aikeissa rakentaa varsinaisen olut-tehtaan (Sanan-Lennätin 3.10.1857). Kymipediasta selviää, että "Talossa ollut viinanpolttimo muutettiin olutpanimoksi, jonka mäski syötettiin karjalle. " Erikin titteli viittasi siis viinanpolttoon.

Oluttehdas valmistui ja Suomen Julkisia Sanomia kertoi 7.3.1859 Virolahdelta:

Täällä tapahtui 8 p. helmikuuta surkea tapaus. Herra luutnantti Beckmanin uudessa olut-tehtaassa kaatui oluen keittäjä ( ei tämä ollu päämestari, työmies vaan) yksinäisyydessänsä suureen kiehuvaan olut-kattilaan. Kuin miestä ruvettiin etsimään, löydettiin se palaneena ja kurttuun kiehuneena olut-kattilasta. Näin surkeasti kuoltuansa, jäi vainajalta vaimonsa ja 7 lasta häntä suremaan. Vainaan vanhinko arvellaan tapahtuneen siten, että, kuin oli mies muka istunu kattilan vieressä ja vaski-kolalla hämmentäny kiehuvaa kattilaa, niin kola luiskahti hänen kädestänsä kattilaan ja hän, sitä kukatiesi tavottaessansa, meni päilleen kattilaan. Olkoon tämäkin surkea tapaus varoitukseksi kaikile senlaisissa työpaikoissa oleville.

Työntekijät varokoot, työnantajilla ei ole mitään vastuuta. Kirkonkirjoissa Erikin kuolemansyy noteerattiin sanoilla "drunknad i ölkittelln". Mies oli 51-vuotias.

P.s. Kymipedian lisäksi Kymenlaaksosta on verkkotietoutta mukavan pelin muodossa. Ja monimuotoisesti sivustolla Finnica Kymenlaakso. Kotkan alueelta vielä linkitettävissä Sirkka Takalan opinnäyte Ruotsinsalmen linnoituksen ruutikellari nro 84 : restaurointisuunnitelma.