Kysymyksiä Hedvig Eleonora Ahlgrenin elämästä ja kuolemasta

Selatessani Turun tuomiokapituliin kuninkaalta tulleita kirjeitä vastaan tuli Turun hovioikeuden asessori Lars Johan Schultzin avioerohakemukseen 2.12.1762 annettu päätös (E I 9:101). Siinä kerrattiin Schultzin esittämät perusteet: vaimo Hedvig Eleonora Ahlgren oli sairautensa/heikkoutensa tähden suljettu Seilin sairaalaan.

Paleografiset taitoni ovat niin puutteelliset, etten väitä ymmärtäväni saiko Schultz eron vai ei. Kiistatonta kuitenkin on, että vuonna 1762 Hedvig Eleonora Ahlgren oli elossa.

Olinkin sitten varsin hämmentynyt avatessani Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin, jossa väitettiin, että Ahlgren oli kuollut vuonna 1755 ja Schultz solminut vuonna 1756 uuden avioliiton Magdalena Sofia Ruuthin kanssa. Ruuth-suvun kohdalla Adelsvapen-wikissä (eli todennäköisesti myös Elgenstiernassa) Ahlgren kuolee myös 1755, mutta kakkosavioliiton ajoitus on 12.4.1763. Tälle päivälle löytyy kirjaus Rymättylän vihittyjen listasta. Joko avioerohakemus meni läpi tai Ahlgren kuoli juuri sopivasti. Jos uusi avioliitto perustui avioeroon, montakohan vuotta Ahlgren joutui viettämään Seilissä, jossa hän todennäköisesti myös kuoli?

Geni-profiilia katsoen kuolinvuosi 1755 on todennköisesti keksitty lapsisarjan päättymisestä. Hedvig Elisabet s. 10.5.1748, Laurentia Catharina s. 10.6.1749 & k. 12.6.1753, Ulrika Eleonora s. 23.11.1750, Lars Johan Schultz s.&k. 21.8.1751, Johan Reinholdt s. 3.8.1752, Karl Ludvig s. 9.9.1753 ja Maria Eva Schultz s. 14.10.1754. Ainoastaan poika Karl Ludvig näyttää eläneen aikuiseksi tai kiinnostaneen jotakuta taitelijana tai jostain muusta syystä. Mitä muille lapsille tapahtui? Tiesikö Karl Ludvig äitinsä kohtalon?

Serkuksia kuninkaan luvalla naimisiin 1758

Kuningas Adolf Fredrik lähetti Turun tuomiokapituliin vuonna 1758 neljä kirjettä, joilla annettiin naimalupa neljälle parille, jotka olivat keskenään liian läheistä sukua (E I 8:264, 283, 291, 298). (Aiemmin poimin serkusten naimalupia Oikeusrevision pöytäkirjasta vuodelta 1792.)  

Loimaalla lupaa tarvitsivat Sieppalan kylän Tiirin Anders Mattson ja Lisa Michelsdotter Ylistaron Mäenpään kylästä. Kuninkaallinen kirje oli päivätty 25.4.1758 ja häät vietettiin jo 9.7.1758. Vihkimerkinnästä käy ilmi, että Anders oli vanhaisäntä ja että Lisa "naikkonen" eli todennäköisesti oli saanut avioliiton ulkopuolella ainakin yhden lapsen. Rippikirjastakin (1758-63:323) näkyy, että 15.11.1688 syntynyt Anders oli jo siirtänyt isännyyden Simon-pojalleen (s. 23.10.1710). Lisa Michelsdotter oli pojan ikäluokkaa eli syntynyt 1714. Syntymävuosi on niin varhainen, että kirkonkirjoilla tarkka sukulaisuussuhteensa Andersiin ei siis ole selvitettävissä. Kovin pitkää avioliitosta ei tullut, sillä Anders on kuollut 9.5.1767.   

Kuninkaan 12.7.1758 päivätyllä kirjeellä saivat avioitua nimismies Henrik Swahn ja Hedvig Christina Fontelia. Geni-profiilien perusteella Henrikin äidin Christina Uhoniuksen vanhemmat ovat Johan Uhonius ja Christina Johansdotter Utter. Hedvigin äidin Maria Ulrika Uhoniuksen vanhempia ei (tätä kirjoittaessani) ole esitetty, mutta vaikuttaisi todennäköiseltä, että Henrikin ja Hedvigin äidit olivat sisaruksia. Henrik ja Hedvig vihittiin avioliittoon Vehmaalla 28.8.1758.

Sukulaisuussuhteen tarkka määrittely oli tietenkin tarkkaa ja oletettavasti esitetty hakemuksissa. Päiväyksellä 1.8.1758 naimaluvan saaneet Elias Palm ja Catharina Elias olivat "halfsyskonebarn" eli eivät täysserkuksia. Tarpeelliseksi oli nähty mainita, että he olivat romanisukua.

Neljäs kirje oli päivätty 9.11.1758 ja koski pariskuntaa, joka piti häänsä Bromarvissa vasta 1.3.1759. Bromarvin (kyllä, tila on samanniminen kuin seurakunta) "nuori rusthollari" Michel Jöransson oli syntynyt 14.8.1726 eli ennen säilyneen kastelistan alkua. Morsian Catarina Henriksdotter oli Tenholan puolelta Germundbyn Kärran tilalta ja syntynyt 4.4.1738. Tenholassa kastettujen tietoja on säilynyt 1600-luvun lopultakin, mutta vuoden 1738 kohdalla on aukko, joten suoraviivaista reittiä serkussuhteen vahvistamiseen ei ole. (Syntymäpäivät poimittu Bromarvin rippikirjan 1768-74 sivulta 15.)

Sokean miehen kolme avioliitoa

Limingan vihittyjen listan mukaan 10.7.1734 menivät naimisiin "sokea renki" Johan Ehrsson Tuhkanen ja "naisihminen" Brita Thomasdotter. Veikko Perttusen puhtaaksikirjoittamissa Pohjois-Pohjanmaan rippikirjoissa pariskunta on Limingassa vuonna 1732 aloitetussa kirjassa ja vuonna 1738 aloitetussa kirjassa, jossa Johanin syntymä vuodeksi on merkitty 1709. Isänsä nimi oli vähemmän yllättävästi Erik Tukhanen, mikä näkyy seuraavasta, vuonna 1745 aloitetusta kirjasta, jossa tämä on poikansa taloudessa. Vuonna 1752 aloitetussa kirjassa  Brita on erillisellä sivulla merkinnällä "Tuhcases skilda hu". Avioliitto oli ollut voimassa vielä 15.11.1752, jolloin Karin-piialle syntyneen Elisabet-tytön isäksi kastelistaan merkittiin "gifta karl Johan Tuhkanen".

Avioeron vahvistaa Turun tuomiokapituliin kuninkaan lähettämä kirje päiväyksellä 9.8.1758 (E I 8:290). Kirjeestä käy ilmi, että Johan oli saanut avioeron Britasta, mutta tarvitsi nyt erillisen luvan uuteen avioliittoon. Tarve liittyi siihen, että Johan oli saattanut raskaaksi Margareta Eskilsdotterin. Kuningas oli onneksi myötämielinen, joten "sokea mies" meni jälleen naimisiin "naisihmisen" kanssa Limingassa 24.10.1758. Tuoreen avioparin esikoinen syntyi 5.11.1758 ja sai isänsä etunimen.

Vuonna 1759 aloitetussa rippikirjassa Johanin perheessä on Karinin synnyttämä tytär ja uudessa avioliitossa syntyneet Johannes ja Anna (s. 24.11.1761). Seuraavassa, vuonna 1765 aloitetussa rippikirjassa perhettä ei ole ollenkaan. Vuonna 1771 aloitetussa rippikirjassa näkyy 5.12.1763 syntynyt poika Erik ja Margaretan kuolema vuonna 1773. 

Kolmanne aviolittonsa Johan Eriksson Tuhkanen solmi Greta Johansdotterin kanssa, mikä näkyy Vuonna 1775 aloitetussa rippikirjassa. Vuonna 1781 aloitetussa rippikirjassa Johan-pojallaan on jo oma perhe ja vuonna 1788 aloitetussa kirjassa Anna-tyttärellä avioton lapsi. Vuonna 1795 aloitetussa rippikirjassa perhe on asuinpaikkansa mukaisesti nimeltään Okkonen eikä Tuhkanen. Johan Erikson kuoli 11.2.1796.

Pätevä syy avioeroon 1765

Näin komealla sinetillä varustettiin kuningar Adolf Fredrikin 10.7.1765 päivätty päätös, jolla Margareta Johansdotter sai avioeron miehestään Lars Moilasesta. Kirje lähetettiin Turun tuomiokapituliin ja tieto sieltä eteenpäin seurakuntaan (E I 9:394).

Margaretan perustelu pyynnölleen on surullinen. Lars Moilanen oli tuomittu sisarenpoikansa poikalapsen surmasta ja hovioikeus oli määrännyt 14.3.1762 hänet Kruunupyyn hospitaaliin. Margareta jäi näin taloudellisesti vaikeaan asemaan.

Kuten tavallista päätöksestä ei selviä, missä Margareta ja Lars olivat eläneet yhdessä. Hiski-haku tuo esiin Paltamolta 21.1.1752 vihityn parin "Enkl. Lars Larsson Moilanen" ja "Pig. Marg. Joh.dr Curetar". joille oli syntynyt useita lapsia (Anna s. 12.1.1753, Laurentius s. 29.12.1754, Elin s. 15.1.1757 ja Catarina s. 17.11.1760). Rippikirjan 1761-66 Uuralan Möttölä sivulta selviää, että kyseessä on oikea pariskunta, sillä Lars Moilasen (s. 1727) kohdalla on merkintä "1762 bortfört til Cronoby Hospital". 

Sekä rippikirjasta että vihittyjen listasta näkyy, että Margareta Johansdotter Kuretar (s. 1729) solmi uuden avioliiton Matts Mattson Hurskaisen (s. 30.12.1738) kanssa 6.1.1766. Heille syntyivät Uuralassa kastelistan mukaan lapset Matths s. 31.1.1767, Michel 2.1.1769 ja Anders 10.12.1770. Rippikirja 1767-1772 kertoo sivulla 144, että Margareta kuoli 18.12.1770. Lapsivuoteeseen, kuten Geni-profiilissaankin todetaan. 

Margaretan aviomieheksi linkitetyn Larsin Geni-profiilista näkyy, että hänellä oli monta sisarta ja näillä puolestaan lukuisia poikia. Jätän haravoimatta kenen lapsi kohtasi väkivaltaisen kuoleman. (Profiilin mukaan kyseinen Lars kuoli Paltamon Kiehimässä 1.1.1788 eli on rippikirjan 1786-1791 sivun 165 uudisraivaaja, jolla on vaimo Walb. Määttä (s. 1735). Olen Paltamossa itselleni vieraalla alueella, mutta rohkenen väittää, että on sekoitettu keskenään kaksi samana vuonna syntynyttä Lars Moilaista. Lars ja Walborg nimittäin avioituivat 6.1.1763, jolloin edellä seuratun Larsin avioliitto Margaretan kanssa oli edelleen voimassa.)

Kukun Tuomaksen naissuhteet

Vampulan Tamareen kylän Kukku on ollut sukututkijoiden kiinnostuksen kohteena ainakin 1600-luvun osalta, mutta minun eteeni talo ja sen poika tulivat eteen selatessani Turun tuomiokapituliin lähetettyjä kuninkaallisia kirjeitä. Talollisen poika Thomas Simonsson oli päähenkilö 12.10.1757 päivätyssä kirjeessä (E I 8:243).

Thomas Simonsson oli syntynyt vapunpäivänä 1726 vanhempinaan Simon Thomasson ja Kaisa Jacobsdotter. Hän sai siis isoisänsä nimen ja kaksoisveljensä Simon isännimen. Ties minkälaista  Eesau&Jaakoppi-meininkiä ennemmin tai myöhemmin käytettiin, mutta Simonista tuli aikanaan talon isäntä ja suvun jatkaja, jolla on elämän loppuun asti täytetty Geni-profiili, toisin kuin Thomasilla.

Kukun talon piika Walborg Jacobsdotter synnytti 21.9.1756 pojan, jonka kastemerkintään tuli etunimen Michel ohella huomio, että isän sanottiin olevan Thomas Simonsson. Mies oli tässä vaiheessa 30-vuotias eli alaikäisyys ei estänyt avioliittoa, mutta sitä hän ei Walborgin kanssa solminut.

Lupaa avioliittoon hän kuitenkin kuninkaalta asti anoi. Tarve anomukseen juontui siitä, että Thomas oli ollut kihloissa Loimaan Ylistaron Mäenpään kylän  Anna Henriksdotterin kanssa. Kihlat oli purettu asiallisesti ja Anna oli jo 7.1.1755 mennyt naimisiin talollisen poika Matts Mattsonin kanssa. Oli vaan niin, että Thomas halusi mennä naimisiin Annan Maria-siskon kanssa ja sukulaisuussuhteen takia vaadittiin lupa kuninkaalta asti. Lupa saatiin ja sekä Loimaan että Vampulan vihittyjen listasta näkyy, että avioliitto solmittiin 28.12.1757. 

Loimaan Ylistaron Mäenpään Eskolan tutkijat ovat tehneet Geni-profiilit sekä Annalle että Marialle. Nyt Thomas on jäänyt ilman sukutaustaa, mutta selviää, että elämässään oli vielä yksi nainen eli 15.10.1758 syntynyt tytär. Tuomas kuoli Eskolassa 6.12.1763.

Preussin ottamien sotavankien vaimot

Kaisa Johansdotter vihittiin Vehmaalla 21.8.1757 avioliittoon sotilas Matts Brömsin kanssa. Yhteiselo jäi lyhyeksi, sillä Matts lähti Pommerin sotaan, jossa hän jo vuonna 1759 jäi preussilaisten vangiksi. Sittemmin hänestä ei mitään kuultu, joten kuningas Adolf Fredrik näki 29.2.1764 sopivaksi antaa Kaisalle oikeuden uuteen avioliittoon (Turun tuomiokapituli E I 9:223). 

Häät sotilas Friedrich Jacobssonin kanssa vietettiiin 21.10.1764. Friedrichiä tituleerataan torppariksi 6.8.1768 syntyneen Johan-pojan kastemerkinnässä, mutta sotilaaksi tyttärien Anna (s. 25.10.1770) ja Sara (s. 14.3.1773) kasteiden yhteydessä.

Vastaavasti 1.3.1764 päivätyllä kuninkaallisella kirjeellä sai Pommerissa preussilaisten vangiksi jääneen sotilas Simon Hasselqvistin vaimo Walborg Michaelsdotter luvan uuteen avioliittoon toisen sotilas Jacob Jen kanssa  (E I 9:229). Nämä ovat eläneet seurakunnassa, jonka kirjat eivät jostain syystä ole Hiskissä.

Anna Hansdotter oli mennyt 1750-luvun lopulla jossain naimisiin sotilas Erik Eklöfin kanssa. Erik, joka tunnettiin myös nimellä Löf, oli tuolloin ehkä jo Pommerin sodassa, jossa hän jäi preussilaisten vangiksi eikä saanut enää mitään viestiä ruotsalaisille. 

Anna (s. 1740)  lopetti odottamisen parin vuoden sisään ja sai 5.4.1764 päivätyllä kuninkaan päätöksellä luvan solmia avioliitto sotilas Erik Liljeroosin (s. 10.4.1728) kanssa  (E I 9:247; Paimio RK 1766-1771 s. 89). Kyllelän kylässä heille syntyivät tyttäret Anna (s. 31.8.1768) ja Elisabeth (s. 24.11.1770).

Pommerin sotaan jäi myös Anna Jacobsdotterin sotilasmies Olof Lemberg. He olivat menneet naimisiin Laitilassa 13.10.1754, jolloin Olof oli Laitilan komppanian Pyhämaan "Rohdais" ruotusotilas ja Anna Laitilan Hartikkalan talontytär, joka oli palveluksessa Vahantaassa. Viimeisin tieto Olofista oli joulukuulta 1759. Vierähti aika monta vuotta ennen kuin Anna alkoi miettiä uutta avioliittoa, jota varten hän sai kuninkaalta luvan 14.8.1766 (E I 9:492). 

Häänsä Kaukolan vanhan leskimiehen Magnus Almgrénin kanssa pidettiin Laitilassa 28.10.1766. Laitilan rippikirjan 1768-73 sivulta käy ilmi, että Annan syntymäpäivä oli 30.11.1725 ja Magnuksen kuolinpäivä 31.7.1772. Annan vanhemmat olivat siis Hartikkalan Jacob Erichs:  ja Marg: Jöransdr. Geni-profiilistaan puuttuu tätä kirjoittaessa aiempi avioliitto ja kuolinpäivä.

Toistamiseen naimisiin Urjalassa

Urjalan rippikirjassa 1764-71 on Taipaleen Juvelan sivulla tavanomaisesta poikkeava perhe. Sotilas Mats Henriksson Dahlströmin (s. 9.2.1736) ja vaimonsa Maria Henriksdotterin (s. 1734) jälkeen luetellaan Henrik Mattsson (s. 1756), Bertil Johansson (s. 12.7.1762), Michel Mattsson (s. 1764), Johan Mattsson (s. 23.8.1766), Maria Matsdotter ja Lisa Matsdotter. Ensimmäisenä tulee mieleen, että Mats on ollut kahdesti naimisissa ja Bertil on Marian aiemmasta liitosta.

 

Näin ei kuitenkaan ole, sillä kastelistassa Bertil eli "oikeasti" Bartholomáus on isätön ja äitinsä "sold. h:u Maria Henr.dr". Arvatenkin Mats Dahlström oli ollut Pommerin sodassa tai muuten niin kaukana Urjalasta, että oli ilmeistä, ettei hän ollut vaimonsa lapsen isä.

Lisätietoa tilanteesta saadaan kuninkaan 21.11.1764 päiväämästä päätöskirjeestä Turun tuomiokapitulille (E I 9:330). Siitä selviää, että Mats ja Maria olivat jo kertaalleen virallisesti eronneet, mutta vanha suola janottanut, joten kuninkaalta pyydettiin lupaa uuteen avioliittoon. Koska Urjalasta ei ole vihittyjen listoja tältä ajalta ja Michelin kastetietoakaan ei ole, tapahtumien ajoitus jää hieman epäselväksi. Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjassa voisi olla jotain relevantteja tiedonmuruja.

Jonas Barfothin perhesuhteista ja jälkikirjoitus kaksintaistelusta

Sukuyhdistyksen perhetaulun mukaan Jonas Henric Barfoth syntyi vuonna 1716. Ilmeisesti jossain päin Etelä-Ruotsia. Suomeen miehen toi kahteen otteeseen armeija eli Wirilanderin virkatalolistauksen mukaan uransa eteni näin:

PrJR Majoittaja. Huittinen, Karhiniemi, Kouhi 30.12.1744-8.6.1749

PrJR Kersantti. Vesilahti Maarva Karhula 8.6.1749-28.3.1752

PrJR Kersantti. Ikaalinen Niemi 28.3.1752-26.7.1753

PrJR Vänrikki. Eurajoki, Kaukonpieli 26.7.1753-4.10.1755

PrJR Luutnantti. Lempäälä Tiurala Ruoppa 4.10.1755-9.12.1760 (sitten Jämtlannin rykmenttiin)

TJR Luutnantti. Lappi Skinnarla 23.8.1763-16.10.1764

TJR Luutnantti. Finby Kiviniemi 16.10.1764-22.4.1766 (sitten Länsipohjan rykmenttiin) 

Lempäälän rippikirjassa 1761-66 Barfothin alla rippikirjassa on ikäänkuin vaimona "Mad. Anna Cath Nybling" (s. 22.11.1720) ja aviolasten omaisesti tyttäret Anna Brita (s. 1.10.1758) ja Hedvig Margareta (s. 21.1.1753) sekä poika Carl Henric (s. 10.4.1761). Barfoth ja Nybling eivät kuitenkaan olleet naimisissa, mikä näkyy selvästi Lempäälän kastettujen listasta, jossa Anna Brita on merkitty aviottomaksi ja Carl Henrikin yhteydessä on maininta annetusta avioliittolupauksesta. Hedvig Margaretan syntymäpaikkaa ja kastetta en onnistunut jäljittämään. 

Turun tuomiokapitulille (E I 9:378) kuninkaan lähettämästä 3.5.1765 päivätystä päätöksestä käy ilmi, että Anna Catharina Nybling oli taloudenhoitaja eikä Barfothilla ollut suurempaa intoa toteuttaa lupaustaan avioliitosta. Arkistotyöni oli niin hätäistä ja hultteetonta, että en kuvannut kirjeen kääntöpuolta enkä tehnyt muistiinpanoihin tulkintaa kuninkaan päätöksestä. Mitään merkkiä avioliiton toteuttamisesta ei ole tullut esiin. Nyblingistä lapsineen ei ole havaintoja Lempäälän jälkeen.

Googlauksissa kylläkin tuli eteen ikivanha blogi"tekstini", jossa olin ihmetellyt Jonaksen veljen jälkijättöistä sanomalehtikuulutusta perinnönjaosta. Jonas kuoli 20.9.1769 Turussa. Posttidningarissa julkaistiin 2.11.1769 kuolinilmoituksen tapainen:

Tämän veljensä muisti olleen lehdessä syyskuussa 1770, kun hän maaliskuussa 1772 alkoi miettiä sitä, mitä veljen perinnölle oli tapahtunut. Veljessuhteista ei synny kovin lämmintä kuvaa.

P. S. Dahlströmin kortiston mukaan Turussa aloitettiin vuonna 1775 uudelleen edesmenneen luutnantti Barfothin ja Gustaf Emanuel Silfversvanin kaksintaistelun selvittely (kortti, kortti). Renovoidun tuomiokirjan pykälistä (RP 1.3.1775 §3 & RP 24.4.1775 §7) saan selville, että juttu on palautettu/siirretty hovioikeudesta. Luutnantti Barfoth oli toinen taisteluun osallistunut, mutta nimeään ei mainita eikä käy ilmi kuoliko hän taistelussa tai sen seurauksena.

Pommerin sodasta Lohtajalle palaamattomia

Turun tuomiokapituliin saapui keväällä kuninkaan 21.4.1763 päiväämä lupa avioliitolle. Pohjanmaan rykmentin Lohtajan komppanian sotilas Petter Reén halusi mennä naimisiin Brita Isakdotterin kanssa. Tämän aiempi aviomies Anders Jernström oli Pommerin sodan aikana vuonna 1759 karannut armeijasta, mistä oli kuninkaalle toimitettu armeijan kapteenin todistus. Sillä naimalupa heltisi ja häät vietettiin Lohtajalla 29.6.1763. 

Parille syntyi tyttäret Brita Catharina 29.1.1764 ja Maria 20.12.1766. Liitosta ei tullut pitkää, sillä Brita kuoli 40-vuotiaana 14.5.1768.

Niinpä Lohtajan rippikirjan 1769-80 sivulla 265 Petterillä on jo toinen vaimo. Samalla Marinkaisten sivulla on myös toinen sotilasperhe, jonka olivat perustaneet Johan Trastlund (s. 1733) ja Brita (s. 1733). He olivat saaneet kuninkaalta luvan avioliitolleen 24.8.1763 ja häät oli vietetty 25.3.1764. Lupa tarvittiin, sillä Britan aiempi mies, Lohtajan komppanian sotilas no 75 Mats Fält, oli karannut armeijasta Pommerissa.

Tosin edellisessä rippikirjassa 1762-69 sivulla 136 on kaksi eri(?) Johan Trastlundia, joten on olemassa virhetulkintojen mahdollisuus. Samalla sivulla on joka tapauksessa Britan aiempi aviomies.

Pommerin sotaan miehensä menettänyt Margareta

Viimeistään hattujen sodan jälkeen Pohjanmaan jalkaväkirykmentin Pyhäjoen komppanian vahvuuteen kuului korpraali Jacob Jöransson Blomström. Kalajoen kastettujen listasta voidaan seurata tämän Margareta Jöransdotterin kanssa perustaman perheen kasvua:  Anna Maria s. 13.11.1745, Brita s. 15.8.1747, Margareta s. 15.7.1750, Georgius s. 1.8.1754 ja Johannes s. 13.6.1757. 

Kehitys katkesi, kun Ruotsi liittyi mukaan Pommerin sotaan ja Pohjanmaan rykmenttikin laivattiin toiselle puolelle Itämerta. Elokuussa 1759 Blomström otti siellä jalat alleen ja juoksi kohti vihollista. Viimeisimmän ruotsalaisille tulleen tiedon mukaan hän oli liittynyt presussilaisten rakuunarykmenttiin.

Kotona odotti Margareta kolmen lapsen kanssa. Palkkaviljojen saanti loppui tietenkin heti kun saatiin tietää korpraalin jättäneen paikkansa. Margareta ei voinut jäädä pitkäksi aikaa tyhjän päälle ja tilallinen Samuel Samuelsson Kärkinen oli valmis viemään hänet vihille. Niinpä kuninkaalle lähti anomus mahdollisuudesta uuteen avioliittoon. Turun tuomiokapitulille lähetetty vastaus päivättiin 6.3.1761 (E I 8:423-424). Pari vihittiin 11.5.1761 ja avioliiton kohdalle tehtiin pieni merkintä kuninkaan erityisluvasta. 

 Geni-profiilissa on Margaretan elämän loppupuoli seurattu rippikirjoista, mutta näköjään elämänsä alku on selvittämättä.

Pommerin sodan aikana Loimaalla

Loimaalla asuneen Matts Mattsson Färdigin (s. 23.1.1728 Yläne) Geni-profiili on varsin täydellinen. Hän oli "Turun läänin jalkaväkirykmentin Loimijoen komppanian Virtsanojan ruodun n:o 94 sotamies 16.11.1750 - 1785". Hän meni 8.11.1752 naimisiin Lisa Henriksdotterin kanssa ja perheeseen syntyi ainakin Caisa 2.7.1753 ja Brita 2.10.1756. Sitten avioelämässä oli muutaman vuoden tauko, sillä Mats lähti Pommerin sotaan, jossa hän Timo Verhon tulkitseman rullan mukaan "giordt 5 års Campagnie i Pommern, undertiden blifwit fången den 18. Januarii 1759 i Staden Demin, ranzionerat sig den 30.Martii 1760".

Samaan aikaan Suomessa Lisa synnytti 24.10.1760 pojan, joka kastelistaan nimen Antti lisäksi merkinnän aviottomuudesta, sillä Mats oli ollut sodassa edelliset kolme vuotta.

Tapahtunutta käsiteltiin kihlakunnanoikeudessa 11.10.1762, jonka pöytäkirjasta käy esiin se, että käsittely jatkui edellisestä istunnosta. Lisäksi tekstistä näkyy, että vaimon synnyttämä lapsi oli annettu Mattsin tietoon Pommerissa, jossa hän antoi lausuntonsa sotaoikeudelle.

Kihlakunnanoikeus tuomitsi avioparin eronneeksi, mutta tätä ei pantu toimeen, sillä Matts halusi antaa vaimolleen anteeksi. Avioliiton jatkamiseen tarvittiin tai ainakin haettiin kuninkaalta päätös, jonka tämä antoi 23.2.1763 ja lähetti Turun tuomiokapituliin (E I 9:139). Kuten sekä Geni-profiilista että Hiskistä näkyy, avioliitto jatkui vuosia ja sitä siunattiin vielä monella lapsella.

Serkuksia kuninkaan luvalla naimisiin 1760-luvulla

Kuningas Adolf Fredrik lähetti Turun tuomiokapituliin päätöskirjeitä, joilla annettiin m.m. naimalupa viidelle parille, jotka olivat keskenään liian läheistä sukua (E I 9:185,213, 217, 396, 446). (Aiemmin poimin serkusten naimalupia Oikeusrevision pöytäkirjasta vuodelta 1792.)   

Päiväyksellä 19.10.1763 saivat luvan avioliittoon Simon Simonsson ja Maria Johansdotter Rymättylässä. Häitään vietettiin 22.1.1764. Molemmat näkyvät rippikirjassa 1753-66 Maisaaressa. Maria oli syntynyt 11.1.1734 ja Simon toukokuussa 1743. Yhteisiä isovanhempiaan en näillä eväillä lähtenyt hakemaan.

Kun tuomiokapituliin saatiin 17.1.1764 päivätty kuninkaan päätös, viesti lähti Lempäälään, jossa pitäjänräätäli Thure Mattson ja Brita Gabrielsdotter sitä odottivat. Häät vietettiin 8.4.1764 ja Bartholomiukseksi kastettu poika syntyi 1.9.1764.  

Brita oli 24.9.1741 syntynyt Jokipohjan kylän Katilan talontytär, vaikka tätä kirjoittaessa häntä ei ole merkitty isänsä Geni-profiiliin. Äitinsä vanhempia ei ole selvitetty, joten valmista vastausta yhteisistä isovanhemmista ei ole tarjolla. Thurelle on rippikirjaan merkitty syntymäajaksi 1733 eli hän on voinut syntyä Lempäälän ulkopuolella. Tai sitten räätälin työn harjoittelu oli vienyt kotipaikan ulkopuolelle niin, että tarkka päivä oli unohtunut. 

Päiväyksellä 26.1.1764 annettiin naimalupa Keuruulle, jossa pari viikkoa aiemmin (9.1.1764) oli syntynyt Maria-nimellä kastettu tyttö vanhempinaan "Matts Mattss. Mäntsä" ja "Syskoneb. Lisa Michelsdr." Samoin ilmaisuin kirjattiin avioliittonsa 25.7.1764. Avioliitto päättyi Matsin kuolemaan vuonna 1798. Kun pari on kirjoilla Mäntsän Pättiniemen torpassa (RK 1764-72:15; 1797-99:111) Matsille merkittiin syntymäpäivä 17.2.1736 ja Lisalle 16.11.1741. 

Molemmat löytyvät kastelistojen ohella verkon sukutaulusta, jossa Matsin äiti on "Vappu, Valpuri Mikontytär Asunta Taavettila 1706-?1790" ja Lisan isä "Mikko Mikonpoika Asunta Taavettila ca 1712-1747", jotka vähemmän yllättävästi ovat keskenään sisaruksia. 

Päiväyksellä 15.7.1765 kuningas Adolf Fredrik antoi luvan rakuuna Johan Bergströmin ja Valborg Jeremiasdotterin avioliitolle. Paimion kastetuissa on Kananojalla 13.12.1765 syntynyt  Fredrich, jonka vanhemmilla on kyseiset nimet, mutta Hiski-hauin en löytänyt avioliittoaan enkä muita lapsia.

Kirjeessä päiväyksellä 12.3.1766 on harvinaisen selvästi kerrottu, että serkusavioliittoluvan saivat Vehmaan Laittisen kylän Heikkilän talollinen Anders Hindricsson ja Maria Ericsdotter. Kyseinen Anders (s. 1743) vei kuitenkin vihille 15.3.1767 Lisa Larsdotterin.  

Miesten kanssa epäonninen Maria

Somerniemen rippikirjassa 1741-1746 Keltiäisen Kossassa Grels Jeremiasson Wenströmiltä (s. 1719) puuttuu kaikki lukutaitomerkinnät, joiden paikalle on yksinkertaisesti kirjoitettu "förrymt" eli karannut. Vaimonsa Maria Hindricsdotter (s. 9.3.1716) on puolestaan käynyt lähes joka vuosi kolme kertaa ehtoollisella eli on pysynyt paikallaan.  

Seuraavalla vuosivälillä 1755-1761 Maria on Keltiäisen Nikulan sivulla, mutta kohdallaan on muuttomerkintä vuonna 1757. Sen tausta näkyy Turun tuomiokapitulin saamassa kuninkaallisessa kirjeessä, joka oli päivätty 22.6.1757 (E I 8:229-230). Tekstistä käy ilmi, että Marian mies Grels oli ollut sotilas Uudenmaan jalkaväkirykmentissä. Hattujen sodan aikana rykmentti vietiin Venäjän miehityksen alta Ruotsiin vuonna 1743 eikä mies sittemmin palannut eikä antanut mitään elonmerkkiä itsestään.

Kun Maria oli synnyttänyt lapsen ilmiselvästi avioliittonsa ulkopuolella, tilanteelle oli aika tehdä jotain. Kuninkaallinen kirje tuomiokapitulille oli myönteinen vastaus uuden avioliiton lupa-anomukseen. Pidempään aikailematta Somerniemellä vihittiin 23.10.1757 Marian kanssa leski Thomas Jöransson Tammelan Liesjärveltä.

Uusi avioliitto päättyi Tuomaksen kuolemaan jo vuoden 1759 alkaessa.

Maria Elisabet Langin elämästä

Maria Elisabet syntyi Helsingissä 6.5.1730. Isosisko Ulrika oli 5 vuotta vanhempi ja isoveli Petter kolme vuotta vanhempi. Pikkusisko Anna Sophia syntyi syksyllä 1733, mutta kuoli alle vuoden ikäisenä. Pikkuveli Claesin syntyessä Maria Elisabet oli jo melkein viisivuotias. Samana keväänä Helsinki jäi taakse ja perhe muutti Turkuun.

Voitto Ahonen on selvittänyt artikkelissaan Kirkkomaalari Claes Langin vaiheet (Genos 63(1992), s. 42-49, 60) perheen isän Claes Langin elämää ja töitä. Molemmista veljistä tuli maalareita, joten on melko todennäköistä, että myös tytöt osallistuivat jollain tavalla maalaustöihin. Maalejahan ei ostettu valmiina kaupasta.

Turku Itu* 5/- -
Charta öfver Stapel Staden Åbo, KA

Maria Elisabet oli vain kymmenvuotias menettäessään äitinsä 11.5.1740. Viisi vuotta myöhemmin eli 15.10.1745 hän ja sisaruksensa saivat äitipuolekseen Maria Hasselbergin. Perhe asui Mätäjärven korttelissa tontilla, joka Gadolinin kartassa on merkitty numerolla 190. Talouteen liittyi Ruotsista tullut maalari Jonas Bergman, joka mentyään 19.10.1749 naimisiin Maria Elisabetin isosiskon kanssa, perusti omaan talouden toisaalle.

Maria Elisabetin löysi Hämeentieltä tai toisaalta Turussa kauppias Michael Lexen ja hään vietettiin 17.1.1754. Esikoistytär syntyi 4.1.1755 ja sai nimen Maria Ulrica. Poika Johan Claes syntyi 1.10.1757, mutta ei elänyt kauaa kasteensa jälkeen. Kolmas Turussa kastettu lapsi oli 10.6.1759 syntynyt Carl Fridric.  

Dahlströmin kortiston perusteella Michael Lexenin talous meni vahvasti miinukselle vuoden 1758 paikkeilla (kortti, kortti). Maria Elisabetin äitipuolen tavaratkin olivat selvityksissä mukana (kortti). Lexenin asioita käsiteltiin myös oikeudessa koskien asiakirjaa, johon liittyi iso rahasumma (kortti, kortti, kortti, kortti). Kesken tämän tilanteen Maria Elisabeth menetti isänsä, joka kuoli 71-vuotiaana 13.7.1761.

Dahlströmin kortiston perusteella Michael Lexenin tilanne ei näytä ollenkaan niin pahalta kuin Turun tuomiokapitulin arkiston kuninkaallisessa kirjeessä, joka oli päivätty 5.5.1762 (E I 9:35, 67). Se käsitteli Maria Elisabethin hakemaa avioeroa, jota oli perusteltu Lexenin raastuvanoikeudessa saamalla kuolemantuomiolla. Sen seurauksena Maria Elisabet oli joutunut lapsineen taloudelliseen ahdinkoon ja lisäksi rehellinen väki vältteli hänen seuraansa niin kauan kuin hän oli sidoksissa mieheensä. Jos tulkitsin kirjeet, joista jälkimmäinen on päivätty 9.8.1762, oikein, niin nämä perustelut eivät riittäneet avioeron myöntöön.

Lexenistä ei ole havaintoja vuoden 1762 jälkeen. Pari vuotta Maria Elisabetin tukena saattoi olla äitipuoli, joka pyöritti maalarinverstasta, jossa työskenteli ainakin ulkomaillakin kouluttautunut Claes-veli (kortti, kortti, kortti). Äitipuoli ehti ennen kuolemaansa solmia uuden avioliiton ruukkumaakari/kaakeliuunimestari Carl Deutschin kanssa 9.9.1763. Avioliitto ei kestänyt kuin puoli vuotta ja tontti 190 jäi Deutschille. Claes kuoli joulukuussa 1764.

Ahonen tietää, että Maria oli tuomittuna kehruuhuoneeseen vuonna 1766, mutta kohtalostaan tämän jälkeen ei ole tietoa. Isosiskonsa Ulrica kuoli 45-vuotiaana 9.3.1770 Turussa ja Petter eli vain kymmenen vuotta kauemmin. 

Britan neljä avioliittoa

Brita Thomasdotter syntyi myöhempien rippikirjojen mukaan vuonna 1710 eli aikaan, jolta tuskin mistään Suomen seurakunnasta on tallella kastelistauksia. En myöskään onnistunut löytämään merkintää (todennäköisesti? ehkä?) ensimmäisestä avioliitostaan Nils Larsson Kutilaisen (s. ~1705) kanssa. Heille syntyi 15.4.1741 Anna-tytär Iisalmen Partalassa, jossa Brita tunnettiin jollain H-alkuisella sukunimellä. (Kyseessä ei kuitenkaan ole Iisalmessa 1734 vihitty pariskunta "Soldat Nils Snelström" & "Pigan Britha Haloin", sillä heillekin syntyi lapsi kesällä 1741.)

Kesällä 1743 pari asui Paavolan Pehkolassa, jossa 5.7.1743 syntynyt poika sai nimekseen Nils. Kun 3.4.1745 syntynyt Brita-tytär kastettiin, isänsä merkittiin edesmenneeksi. Hän oli kuollut 5.3.1745.  

Brita Thomasdotter solmi seuraavan avioliittonsa 27.4.1746 sotilas Johan Grelsson Asproothin kanssa. He asuivat Pehkolassa, kun Johannes-poika syntyi 17.3.1747. Johanin hautausta en löytänyt Paavolasta. Brita meni leskenä 7.10.1753 naimisiin sotilas Christian Branderin kanssa. Parin Joseph-poika oli syntynyt jo 11.6.1752 Pehkolassa.

Se, että kyse on samasta Britasta, käy ilmi Veikko Perttusen puhtaaksikirjoittamasta Paavolan "asukasluettelosta 1755-1762", jonka suluissa on Perttusen huomautuksia.

Christer Brander 1726 (d. abt 1763)
hu Brita Thomasdr 1710 (uusi avio 8.1.1764 sivulle 20)
sv moder Anna Pehrsdr 1691 (d. ?)
son Johan Johansson Brander 17.3.1747 i Vihandi hos Anders Ojala
dr Brita Johansdr Brander 1745 hos Junelius i Brahestad
son Joseph Christersson Brander 11.6.1752 (SL) ( vuoden 1763 jälkeen sivulla 20)

Sukunimen Brander ovat saaneet molemmat Britan aiemmista avioliitosta syntyneet lapset ja Brita-tyttärelle on merkitty isäpuolensa patronyymi. Toisaalla samassa kirjassa on "pig Anna Nilsdr Kutilainen 1740 gift till Vihandi 1760". Britan tytär oli 29.9.1760 mennyt naimisiin reserviläinen Johan Johansson Widjebomin kanssa.

Britan yhteiselo Christer Josepsson Branderin kanssa päättyi Pommerin sotaan, jonne mies lähti Pohjanmaan rykmentin everstiluutnantin komppanian sotilaana 33. Paikan päällä Brander karkasi Ruotsin armeijasta (tai hävisi muuten luvatta) 4.10.1760. Brita Thomasdotter ei halunnut jäädä ihmettelemään tai odottelemaan ja sai kuninkaalta 14.9.1763 luvan uuteen avioliittoonsa (Turun tuomiokapituli E I 9:175). Häänsä Pehkolan kylän Niemelän talon vanhan isännän Erik Erikssonin (s. 1701) kanssa pidettiin 8.1.1764.

Perttusen puhtaaksikirjoittama asukasluettelo 1763-1775 kertoo, että avioliitto jäi varsin lyhyeksi, sillä Erik kuoli 22.3.1766. Sekä Brita että Joseph-poikansa muuttivat vuonna 1767 Vihantiin. Joseph merkittiin siellä rippikirjaan renkinä ja Brita oli ainakin hetken ensimmäisestä (?) avioliitostaan syntyneen Annan perheessä. Myöhempi kohtalonsa on tuntematon.

Kuninkaan luvalla alaikäisenä naimisiin 1756-57

Kuningas Adolf Fredrik lähetti Turun tuomiokapituliin vuosina 1756-57 neljä kirjettä, joilla annettiin naimalupa viidelle parille (E I 8:132, 197, 208, 220). Aiemmin poimin serkusten naimalupia Oikeusrevision pöytäkirjasta vuodelta 1792. Näissä tapauksissa lupa oli tarpeen, sillä sulhaset olivat alaikäisiä, mutta yhteinen lapsi jo syntynyt. Kuten selostaessani avioliiton ikärajoja 1700-luvulla totesin, sulhasen piti olla 21-vuotias ja morsiamelle riitti 15 vuotta. Ikäiseni ihmiset muistavat vielä ajan, jolloin Suomessa vastaavissa tilanteissa presidentti saattoi antaa luvan avioliittoon. 

Ensimmäinen pari oli Loimaalta: renki Anders Andersson Kuninkaisista ja Anna Jacobsdotter. Kuninkaallinen kirje oli päivätty 31.5.1756 ja häät vietettiin 18.9.1756. parin ensimmäinen lapsi oli syntynyt 8.9.1755 ja saanut nimen Michail. Avioliiton solmimisessa ei ollut syytä viivytellä, sillä pikkuveljensä Johannes syntyi 26.12.1756. Perhe Kuninkaisten Vällärissä lisääntyi myöhemmin vielä Carl-pojalla 13.5.1760 ja Stina-tyttärellä 18.12.1762. Margarethan synnyttyä 19.3.1765 Anders on merkitty itselliseksi ja todennäköisesti saman parin lapsi on vielä Hinsalassa 3.7.1767 syntynyt Caisa. Rippikirjojen (1751-57, 232; 1764-69) merkinnät eivät ole selvimpiä mahdollisia, mutta tulkintani on, että Huittisista Loimaalle muuttanut Anna oli syntynyt vuonna 1727 ja Anders syntynyt 8.10.1736 eli hänen takiaan vihille ei päästy kun tarvetta ja haluakin oli.

Samalla kirjeellä saivat Maariassa naimaluvan reservin sotilas Johan Michelsson ja Maria Jacobsdotter. Hiski ei tunne heitä selvästi koskevaa vihkimerkintää.

Tammelan Kankaisten rusthollissa palvellut reserviläinen Jöran Sigfridsson (s. 4.3.1736) ja Maria Johansdotter saivat luvan avioliitolleen 15.12.1756 päivätyllä kirjeellä. He menivät naimisiin Tammelassa 3.4.1757. Heidän Kaukolan kylässä syntyneitä lapsiaan olivat Lisa 27.7.1756, Maria 20.2.1758, Brita 4.10.1759, Walborg 26.4.1761, Maria 5.3.1763, Eva 2.7.1765, Hinric 3.1.1767, Anna 27.6.1769 ja Helena 20.6.1772.

Kirjeessä päiväyksellä 4.2.1757 ei mainita seurakuntaa. mutta kylän nimellä ja Hiskin avulla selviää, että kyseessä oli Marttilan Brungilan kylästä Matts Mattsson ja Chirstin Jacobsdotter, jotka vihittiin avioliittoon 4.4.1757. Avioliittoa oli edeltänyt Mats-pojan syntymä 22.10.1756.

Päiväämättömällä kirjeellä luvan avioliitolleen saivat Lapväärtin Bötomin kylän renki Johan Andersson ja Kauhajoelta tullut Maria Jacobsdotter, jotka vihittiin 15.5.1757. Avioliittoa oli edeltänyt Elisabeth-tyttären syntymä 16.8.1755.

Tämän kokoelman perusteella taidan miettiä hieman tarkemmin förskottilasten syitä ja tarkistaa isän iän.

Kuninkaallinen kirjamarkkinointi 1760-luvun arkkitehtuurille

Kuninkaan kirjeitä Turun tuomiokapitulille läpikäydessäni tuli vastaan muutama "kirjamainos" eli kuninkaan allekirjoittama (tai allekirjoitusleimallaan varustettu) suositus tuoreelle kirjalle. Kävi ilmi, että tällaisia oli tuomiokapitulien lisäksi lähetetty maaherroille. Aiemmin tuttua Porvoon tuomiokapitulin kiertokirjeistä se, että osa suosituksista välitettiin papeille. Kirjoittajan ja kustantajan kannatti siis tehdä itseään tykö kuninkaalle.

Siitä miten se tapahtui, en tiedä mitään, mutta toimessa onnistui ainakin kapteeni Carl Wijnblad. Tämän tiilitehtaita käsittelevää kirjaa kuningas suositteli maaherroille vuonna 1762 ja tuomiokapitulin arkistoonkin päätyi kirjeestä jäljennös (E I 9:31). Kolme vuotta myöhemmin tuomiokapituli sai suoran suosituksen Wijnbladin uudesta teoksesta, joka kuparipiirroksin neuvoi maaseudulle sopivia rakennusmalleja (E I 9:428).

Carl Wijnbladh ei ole unohdettu hahmo Ruotsin arkkitehtuurihistoriassa, vaikka minä en ollut hänestä koskaan kuullut. Ensiksi mainittu kirja oli Afhandling om mur- och tak-tegelbruks inrättande, jämte beskrifning huru tegel på fördelaktigt sätt brännes med stor besparing af wed, samt nödiga ritningar på lerbråkor, lador och ugnar, förestälta uti 6 kopparstycken (1761). Maaseudun hyväksi ilmestyi vuonna 1765 kaksi julkaisua: General planer til fem sätesgårdar, uti koppar stuckne, med deras förklaring. Upritade och til en del anlagde af Carl Wijnblad (1765) ja Tilökning af General-planer til tio sätesgårdar, förestälte uti 11 kopparstycken med deras förklaring. (1765). Nämä saivat valtiopäivien suosion, mihin kuninkaallinen kirjekin liittynee, ja seuraavana vuonna parhaat palat uudelleenjulkaisun Beskrifning, huru allmogens bygnader, så af sten, som träd, måge med största besparing upföras enligit bifogade project-ritningar uti sex koppar-stycken , samt förslager uppå nödiga bygnings-ämnen. Utgifwen på kongl. maj:ts allernådigste befallning, efter föregångit gillande wid riks-dagen år 1765, af Carl Wijnblad (1766).

Ainakaan viimeksi mainitussa ratkaisut eivät ole kovin erikoisia, eivätkä siis myöskään epärealistisia. 

Henrik-tietokanta todistaa, että Wijnbladin näkemyksiä tuli Suomeenkin. Eversti Didric Blomcreutzin kirjaston huutokaupasta 1775 kapteeni Brunow osti sekä oppaat säterirakennuksiin että rahvaan pytinkeihin. Samana vuonna huutokaupattiin myös luutnantti Coyettin kokoelmasta Wijnbladin 70 rakennusmallin kirja, jossa oli 25 kuparipiirrosta. Sen osti majuri Stierncrona. 

Luettelematta kaikkia osumia todettakoon, että kyseinen 70 mallin kirja kuului vuonna 1779 konrehtorin leski Helena Lundbeckin kuolinpesään ja vuonna 1790 Anders Hellantin kuolinpesään. Ohjeet tiilitehtaaseenkin olivat päätyneet Suomeen ainakin yhtenä kappaleena, joka kuului vuonna 1791 puutarhuri Gabriel Kiellströmin kuolinpesään.