Kuninkaan luvalla alaikäisenä naimisiin 1756-57

Kuningas Adolf Fredrik lähetti Turun tuomiokapituliin vuosina 1756-57 neljä kirjettä, joilla annettiin naimalupa viidelle parille (E I 8:132, 197, 208, 220). Aiemmin poimin serkusten naimalupia Oikeusrevision pöytäkirjasta vuodelta 1792. Näissä tapauksissa lupa oli tarpeen, sillä sulhaset olivat alaikäisiä, mutta yhteinen lapsi jo syntynyt. Kuten selostaessani avioliiton ikärajoja 1700-luvulla totesin, sulhasen piti olla 21-vuotias ja morsiamelle riitti 15 vuotta. Ikäiseni ihmiset muistavat vielä ajan, jolloin Suomessa vastaavissa tilanteissa presidentti saattoi antaa luvan avioliittoon. 

Ensimmäinen pari oli Loimaalta: renki Anders Andersson Kuninkaisista ja Anna Jacobsdotter. Kuninkaallinen kirje oli päivätty 31.5.1756 ja häät vietettiin 18.9.1756. parin ensimmäinen lapsi oli syntynyt 8.9.1755 ja saanut nimen Michail. Avioliiton solmimisessa ei ollut syytä viivytellä, sillä pikkuveljensä Johannes syntyi 26.12.1756. Perhe Kuninkaisten Vällärissä lisääntyi myöhemmin vielä Carl-pojalla 13.5.1760 ja Stina-tyttärellä 18.12.1762. Margarethan synnyttyä 19.3.1765 Anders on merkitty itselliseksi ja todennäköisesti saman parin lapsi on vielä Hinsalassa 3.7.1767 syntynyt Caisa. Rippikirjojen (1751-57, 232; 1764-69) merkinnät eivät ole selvimpiä mahdollisia, mutta tulkintani on, että Huittisista Loimaalle muuttanut Anna oli syntynyt vuonna 1727 ja Anders syntynyt 8.10.1736 eli hänen takiaan vihille ei päästy kun tarvetta ja haluakin oli.

Samalla kirjeellä saivat Maariassa naimaluvan reservin sotilas Johan Michelsson ja Maria Jacobsdotter. Hiski ei tunne heitä selvästi koskevaa vihkimerkintää.

Tammelan Kankaisten rusthollissa palvellut reserviläinen Jöran Sigfridsson (s. 4.3.1736) ja Maria Johansdotter saivat luvan avioliitolleen 15.12.1756 päivätyllä kirjeellä. He menivät naimisiin Tammelassa 3.4.1757. Heidän Kaukolan kylässä syntyneitä lapsiaan olivat Lisa 27.7.1756, Maria 20.2.1758, Brita 4.10.1759, Walborg 26.4.1761, Maria 5.3.1763, Eva 2.7.1765, Hinric 3.1.1767, Anna 27.6.1769 ja Helena 20.6.1772.

Kirjeessä päiväyksellä 4.2.1757 ei mainita seurakuntaa. mutta kylän nimellä ja Hiskin avulla selviää, että kyseessä oli Marttilan Brungilan kylästä Matts Mattsson ja Chirstin Jacobsdotter, jotka vihittiin avioliittoon 4.4.1757. Avioliittoa oli edeltänyt Mats-pojan syntymä 22.10.1756.

Päiväämättömällä kirjeellä luvan avioliitolleen saivat Lapväärtin Bötomin kylän renki Johan Andersson ja Kauhajoelta tullut Maria Jacobsdotter, jotka vihittiin 15.5.1757. Avioliittoa oli edeltänyt Elisabeth-tyttären syntymä 16.8.1755.

Tämän kokoelman perusteella taidan miettiä hieman tarkemmin förskottilasten syitä ja tarkistaa isän iän.

Niin väsynyt ettei jaksa valittaa, toiseen kertaan

Olen kertonut Maria Ulrika Fahlstenista aikaisemmin, mutta unohtanut asian ja näköjään jättänyt paljon lähteitä (jopa omaa SukuForum-kommenttiani) käyttämättä, joten otetaan uusintakierros.

Maria Ulrika syntyi Turussa 19.4.1752 porvari Jöran Sigfridsson Nahkalan ja tämän vaimon Maria Mårtendotter Endahlin tyttäreksi. Isä otti myöhemmin käyttöön sukunimen Nucander, joka on Maria Ulricallakin vihkimerkinnässä 24.8.1775. Sulhasensa Henrik Fallsten suoritti samana vuonna maanmittarin tutkinnon. 

Margareta Damstenin selvityksen mukaan pariskunnan kolme ensimmäistä tytärtä kastettiin Turussa. Kevääseen 1782 mennessä oli muutettu Marttilaan ja Henrik oli saanut vuonna 1781 varamaanmittajan viran tai paikan. Vuonna 1797 aloitetussa Marttilan rippikirjassa Prunkilan Kapan tai Orimäen sivulle on listattu kymmenestä syntyneestä lapsesta puuttuu vain yksi pienokaisena kuollut ja esikoistytär, joka oli mennyt isän virkaveljen kanssa naimisiin 16.7.1793. Suraavaksi vanhin tytär oli tuonut talouteen pojan, jonka hän oli synnyttänyt vuonna 1796, mutta molemmat muuttivat syksyllä 1797 pidettyjen häiden seurauksena.

Vuotta myöhemmin Maria Ulrika katsoi tarvitsevansa ja ansaitsevansa apua. Hän kirjoitti 

Siunatut kanssaihmiset! Jumalan armollisuuden johdosta, auttakaa kärsivää, joka on kokenut uskomattomia kärsimyksiä; mutta on nääntymässä taakkansa alle. Olen niin väsynyt, että en enää jaksa valittaa..

Kuitenkin hän jaksoi kertoa, että miehensä oli testamenttikiistan vuoksi menettänyt omaisuutensa ja vapautensa. Kyseessä ei ollut vankeusrangaistus vaan velkavankeus, josta tämä oli ystävien avustuksella päässyt vapaaksi, mutta sitten saanut halvauskohtauksen. Viisi pintä lastaan ovat alastomia ja nälkiintyneitä. Viidenneksi nuorin lapsensa oli 10-vuotias, mutta Marttilan pappi Jacob Zidén vahvisti esityksen todeksi ja lähetti sen eteenpäin. Teksti julkaistiin Åbo Tidningarissa 1.10.1798 ja Inrikes Tidningarin etusivulla 12.12.1778.

Jo kuukautta myöhemmin (ÅT 19.11.1798) Zidén kertoi Turun lehden lukijoille postin tuomista lahjoituksista joita oli yhteensä 33 riikintaaleria ja 12 killinkiä. Lukijat eivät tulkinneet listaa tarvitun avun saamiseksi vaan seurattavaksi esimerkiksi, jota Zidén vahvisti seuraavista lahjoituksista kertoessaan mainiten talouden koko koon ja vakuuttaen väen olevan nälkiintynyttä (ÅT 21.1.1799). Zidén oli 4.3.1799 mennessä saanut rahaa useista lääneistä (ÅT 11.3.1799). Inrikes tidningarissa lahjoituslista piti jakaa kahteen numeroon (IT 14.6.1799 & IT 16.8.1799). 

Zidénin 9.7.1799 lähettämä lista ei Inrikes Tidningarin sivuille mahtunut (IT 12.3.1800). Sama kohtalo oli Suomesta raportoiduilla lahjoituksilla 

• leskirouva Bäckmanille (o.s. Hirn) (Anjalan pappila, A. J. Kiljander)
• rälssipehtoori Johan Sannforsille (Tammisaaren postikonttori, Z. Warnberg)
• aatelissukuinen upseerinleski J. E. von Konow (Pirkkalan pappila, M. Tolpo), 
• Maria Jul. Lostjerna, 
• neidot Margareta ja Maria Elisabet Ullberg (Paattisen pappila, A. Paulin), 
• sairas maamittari Thermen (Hämeenlinna Z. Cygnaeus) 

Ilmiselvästi Inrikes Tidningarin toimitus oli saanut listoista tarpeekseen (Toisin kuin minä, sillä aloitin niiden alkuvaiheen selvittelyn väitöskirjani käsikirjoitukseen vasta tällä viikolla. Esimerkkejä ilmiöstä olen toki jakanut usein, m.m. Lostjernasta jutuissa Tammisaari paloi 1799 ja Valitusta Tammisaaresta.) 

Halvauksen kärsinyt Maria Ulrikan aviomies kuoli 15.9.1799, mutta tämä ei auttanut tilannetta, minkä Zidén pääsi vielä lehdistössä kertomaan (ÅT 03.01.1801 & IT 10.6.1801), mutta hakuihini ei osunut tämän jälkeisiä tietoja lahjoituksista tai muustakaan. 

Vanhassa tekstissäni olen todennut, että Maria ja kaksi lapsista muuttivat 1802 Mietoisiin ja muut ovat menneet minne mikin. Hiskistä löytyy Eva Catharinan avioliitto 25.2.1812 Iisalmessa räätälin kanssa. "mad:m Juliana Petronella Fahlsten" avioituu 25.3.1841 Sammatissa torpparin pojan kanssa. (Muiden lasten avioliitot on selostettu edellä linkitetyssä Genos-artikkelissa.) Maria Ulrika Fahlsten (o.s. Nucander) kuoli 15.12.1825 Angelniemellä, jossa vävynsä oli kappalaisena.

Niin väsynyt ettei jaksa valittaa

"Olen niin väsynyt, etten jaksa valittaa" kirjoittaa sanomalehteen Inrikes tidningar Maria Ulrika Fahlsten ja hänen kirjeensä julkaistiin 12.12.1798 varustettuna Marttilan kirkkoherra Jacob Zidénin lausunnolla.

Maria Ulrika saa ajatuksiaan kokoon sen verran, että hän kertoo miehensä testamentin kautta tullen sekaantuneeksi asiaan, joka vei hänen omaisuutensa ja vapautensakin. Vankilasta hän oli päässyt ystävien avulla, mutta sai sitten halvauksen. Tähän ei kuitenkaan kuollut vaan valittaa nyt sekavasti särkyä ja nälkää. Samalla 5 pientä lasta uikuttavat alastomuuttaan ja nälkäänsä.

Maria ei voinut nähdä tulevaisuuteen, mutta Hiskiin kurkistamalla voi nyt tarkistaa, että miehensä, komissiomaanmittari Henrik Fahlsten kuoli vuonna 1799. Hautauslistasta on päivämäärän tulkinta haastavaa. Kuollut 15.9. ja haudattu 11.10.?

Perustiedot vainajasta - ilman oikeusongelmia - löytyvät ylioppilasmatrikkelista, jossa kuolinpäivä on tulkittu 15.10. No, eiköhän Maria ole vielä yhden kuukauden kestänyt.

Kuinka pienten lasten kanssa hän jäi elämistä yrittämään? Rippikirjan sivulla lapsia näyttää olevan paljon enemmän kuin 5, osa kyllä vanhempia kuin pikkulapsia.

Maria ja kaksi lapsista muuttivat 1802 Mietoisiin ja muut ovat menneet minne mikin. Jo kaksi vuotta ennen isänsä kuolemaa oli tytär Ulrika Charlotta avioitunut Johan Fredrik Sevonin kanssa. Anna Sofia, jota ei rippikirjan sivulla näy, oli Marttilassa mennyt 16.7.1793 naimisiin Pehr Samuel Mörnin kanssa. Hiskistä löytyy Eva Catharinan avioliitto 25.2.1812 Iisalmessa räätälin kanssa. "mad:m Juliana Petronella Fahlsten" avioituu 25.3.1841 Sammatissa torpparin pojan kanssa. Sara Elisabet kuoli 12.5.1849 Porissa inspehtori Walrosin vaimona.

Maria kuoli 15.12.1825 Angelniemellä, jossa vävynsä oli kappalaisena.

Ja tässä vaiheessa on mukava havaita, että perhe on esitelty Genoksen artikkelissa.

P. S. Maanmittareiden elämäntarinoita löytyy kirjasta Samlingar i landtmäteri /
Tredje samlingen. Bilder ur landtmätarnes lif (1901-1902) , mukana myös Suomessa vaikuttaneita.