Salomon ja hukattu vaimo

Salomon syntyi Loimaan Mellilässä 26.7.1768 rakuuna Henrik Mellbergin ja vaimonsa Maria Eriksdotterin perheeseen. Aikuiselämänsä aloitettuaan hän oli saman kylän Kyröläisen talon renkinä vuoteen 1788 ja seuraavat pari vuotta Hirvikosken kylässä kappalaisen isännöimässä Kiskossa. Siellä palveli myös Maria Andersdotter (s. 1760), josta tuli Salomonin vaimo (Loimaa RK 1781-85, 57; 1786-61). 

Mutta ainoastaan Salomon merkittiin vuosina 1791-92 Hirvikosken Knuutilaan. Vuonna 1793 molemmat olivat käyneet samalla ehtoollisella Kesärlän Köönikästä. Samoin seuraavana vuonna Alastaron Mälläisten Sakesta. Tämän jälkeen Salomon kävi yksinään ehtoollisella vuosina 1797-98 Tammiaisten Rekolasta, josta käsin hän haki 1798 muuttokirjan Vampulaan.(Loimaa RK 1786-91; 1792-97; Alastaro RK 1793-99)

Selitys yksin liikkumiselle ei löydy haudattujen luettelosta vaan Turun ja Porin lääninkansliassa 24.4.1799 kirjoitetusta kuulutuksesta. Monien muiden aiheiden ohella kerrottiin, että Loimaan käräjillä 19.10.1799 oli käsitelty Loimaan kylän Rekolassa asuneen renki Salomon Henricssonin hakemusta avioerosta vaimostaan. Tämä Maria Johansdotter oli omavaltaisesti hylännyt miehensä, jolla ei ollut tietoa hänen olinpaikastaan. Niinpä Mariaa oli nyt vuosi ja yö aikaa ilmoittautua, jos hän halusi avioliittoa jatkaa. 

Vampulassa Salomonia odotti jo kihlattu morsian Walborg Johansdotter, joka synnytti Ester-tyttären 8.3.1801 ennen kuin avioliittoa päästiin solmimaan.(Vampula RK 1795-1801, 110; 1805-1810, 90) Häät vietettiin, joten joko Maria oli kuollut tunnistamattomana vainajana, ei kuullut kuulutusta tai oli haluton jatkamaan avioliittoa Salomonin kanssa.

Serkuksia kuninkaan luvalla naimisiin 1758

Kuningas Adolf Fredrik lähetti Turun tuomiokapituliin vuonna 1758 neljä kirjettä, joilla annettiin naimalupa neljälle parille, jotka olivat keskenään liian läheistä sukua (E I 8:264, 283, 291, 298). (Aiemmin poimin serkusten naimalupia Oikeusrevision pöytäkirjasta vuodelta 1792.)  

Loimaalla lupaa tarvitsivat Sieppalan kylän Tiirin Anders Mattson ja Lisa Michelsdotter Ylistaron Mäenpään kylästä. Kuninkaallinen kirje oli päivätty 25.4.1758 ja häät vietettiin jo 9.7.1758. Vihkimerkinnästä käy ilmi, että Anders oli vanhaisäntä ja että Lisa "naikkonen" eli todennäköisesti oli saanut avioliiton ulkopuolella ainakin yhden lapsen. Rippikirjastakin (1758-63:323) näkyy, että 15.11.1688 syntynyt Anders oli jo siirtänyt isännyyden Simon-pojalleen (s. 23.10.1710). Lisa Michelsdotter oli pojan ikäluokkaa eli syntynyt 1714. Syntymävuosi on niin varhainen, että kirkonkirjoilla tarkka sukulaisuussuhteensa Andersiin ei siis ole selvitettävissä. Kovin pitkää avioliitosta ei tullut, sillä Anders on kuollut 9.5.1767.   

Kuninkaan 12.7.1758 päivätyllä kirjeellä saivat avioitua nimismies Henrik Swahn ja Hedvig Christina Fontelia. Geni-profiilien perusteella Henrikin äidin Christina Uhoniuksen vanhemmat ovat Johan Uhonius ja Christina Johansdotter Utter. Hedvigin äidin Maria Ulrika Uhoniuksen vanhempia ei (tätä kirjoittaessani) ole esitetty, mutta vaikuttaisi todennäköiseltä, että Henrikin ja Hedvigin äidit olivat sisaruksia. Henrik ja Hedvig vihittiin avioliittoon Vehmaalla 28.8.1758.

Sukulaisuussuhteen tarkka määrittely oli tietenkin tarkkaa ja oletettavasti esitetty hakemuksissa. Päiväyksellä 1.8.1758 naimaluvan saaneet Elias Palm ja Catharina Elias olivat "halfsyskonebarn" eli eivät täysserkuksia. Tarpeelliseksi oli nähty mainita, että he olivat romanisukua.

Neljäs kirje oli päivätty 9.11.1758 ja koski pariskuntaa, joka piti häänsä Bromarvissa vasta 1.3.1759. Bromarvin (kyllä, tila on samanniminen kuin seurakunta) "nuori rusthollari" Michel Jöransson oli syntynyt 14.8.1726 eli ennen säilyneen kastelistan alkua. Morsian Catarina Henriksdotter oli Tenholan puolelta Germundbyn Kärran tilalta ja syntynyt 4.4.1738. Tenholassa kastettujen tietoja on säilynyt 1600-luvun lopultakin, mutta vuoden 1738 kohdalla on aukko, joten suoraviivaista reittiä serkussuhteen vahvistamiseen ei ole. (Syntymäpäivät poimittu Bromarvin rippikirjan 1768-74 sivulta 15.)

Kukun Tuomaksen naissuhteet

Vampulan Tamareen kylän Kukku on ollut sukututkijoiden kiinnostuksen kohteena ainakin 1600-luvun osalta, mutta minun eteeni talo ja sen poika tulivat eteen selatessani Turun tuomiokapituliin lähetettyjä kuninkaallisia kirjeitä. Talollisen poika Thomas Simonsson oli päähenkilö 12.10.1757 päivätyssä kirjeessä (E I 8:243).

Thomas Simonsson oli syntynyt vapunpäivänä 1726 vanhempinaan Simon Thomasson ja Kaisa Jacobsdotter. Hän sai siis isoisänsä nimen ja kaksoisveljensä Simon isännimen. Ties minkälaista  Eesau&Jaakoppi-meininkiä ennemmin tai myöhemmin käytettiin, mutta Simonista tuli aikanaan talon isäntä ja suvun jatkaja, jolla on elämän loppuun asti täytetty Geni-profiili, toisin kuin Thomasilla.

Kukun talon piika Walborg Jacobsdotter synnytti 21.9.1756 pojan, jonka kastemerkintään tuli etunimen Michel ohella huomio, että isän sanottiin olevan Thomas Simonsson. Mies oli tässä vaiheessa 30-vuotias eli alaikäisyys ei estänyt avioliittoa, mutta sitä hän ei Walborgin kanssa solminut.

Lupaa avioliittoon hän kuitenkin kuninkaalta asti anoi. Tarve anomukseen juontui siitä, että Thomas oli ollut kihloissa Loimaan Ylistaron Mäenpään kylän  Anna Henriksdotterin kanssa. Kihlat oli purettu asiallisesti ja Anna oli jo 7.1.1755 mennyt naimisiin talollisen poika Matts Mattsonin kanssa. Oli vaan niin, että Thomas halusi mennä naimisiin Annan Maria-siskon kanssa ja sukulaisuussuhteen takia vaadittiin lupa kuninkaalta asti. Lupa saatiin ja sekä Loimaan että Vampulan vihittyjen listasta näkyy, että avioliitto solmittiin 28.12.1757. 

Loimaan Ylistaron Mäenpään Eskolan tutkijat ovat tehneet Geni-profiilit sekä Annalle että Marialle. Nyt Thomas on jäänyt ilman sukutaustaa, mutta selviää, että elämässään oli vielä yksi nainen eli 15.10.1758 syntynyt tytär. Tuomas kuoli Eskolassa 6.12.1763.

Pommerin sodan aikana Loimaalla

Loimaalla asuneen Matts Mattsson Färdigin (s. 23.1.1728 Yläne) Geni-profiili on varsin täydellinen. Hän oli "Turun läänin jalkaväkirykmentin Loimijoen komppanian Virtsanojan ruodun n:o 94 sotamies 16.11.1750 - 1785". Hän meni 8.11.1752 naimisiin Lisa Henriksdotterin kanssa ja perheeseen syntyi ainakin Caisa 2.7.1753 ja Brita 2.10.1756. Sitten avioelämässä oli muutaman vuoden tauko, sillä Mats lähti Pommerin sotaan, jossa hän Timo Verhon tulkitseman rullan mukaan "giordt 5 års Campagnie i Pommern, undertiden blifwit fången den 18. Januarii 1759 i Staden Demin, ranzionerat sig den 30.Martii 1760".

Samaan aikaan Suomessa Lisa synnytti 24.10.1760 pojan, joka kastelistaan nimen Antti lisäksi merkinnän aviottomuudesta, sillä Mats oli ollut sodassa edelliset kolme vuotta.

Tapahtunutta käsiteltiin kihlakunnanoikeudessa 11.10.1762, jonka pöytäkirjasta käy esiin se, että käsittely jatkui edellisestä istunnosta. Lisäksi tekstistä näkyy, että vaimon synnyttämä lapsi oli annettu Mattsin tietoon Pommerissa, jossa hän antoi lausuntonsa sotaoikeudelle.

Kihlakunnanoikeus tuomitsi avioparin eronneeksi, mutta tätä ei pantu toimeen, sillä Matts halusi antaa vaimolleen anteeksi. Avioliiton jatkamiseen tarvittiin tai ainakin haettiin kuninkaalta päätös, jonka tämä antoi 23.2.1763 ja lähetti Turun tuomiokapituliin (E I 9:139). Kuten sekä Geni-profiilista että Hiskistä näkyy, avioliitto jatkui vuosia ja sitä siunattiin vielä monella lapsella.

Kuninkaan luvalla alaikäisenä naimisiin 1756-57

Kuningas Adolf Fredrik lähetti Turun tuomiokapituliin vuosina 1756-57 neljä kirjettä, joilla annettiin naimalupa viidelle parille (E I 8:132, 197, 208, 220). Aiemmin poimin serkusten naimalupia Oikeusrevision pöytäkirjasta vuodelta 1792. Näissä tapauksissa lupa oli tarpeen, sillä sulhaset olivat alaikäisiä, mutta yhteinen lapsi jo syntynyt. Kuten selostaessani avioliiton ikärajoja 1700-luvulla totesin, sulhasen piti olla 21-vuotias ja morsiamelle riitti 15 vuotta. Ikäiseni ihmiset muistavat vielä ajan, jolloin Suomessa vastaavissa tilanteissa presidentti saattoi antaa luvan avioliittoon. 

Ensimmäinen pari oli Loimaalta: renki Anders Andersson Kuninkaisista ja Anna Jacobsdotter. Kuninkaallinen kirje oli päivätty 31.5.1756 ja häät vietettiin 18.9.1756. parin ensimmäinen lapsi oli syntynyt 8.9.1755 ja saanut nimen Michail. Avioliiton solmimisessa ei ollut syytä viivytellä, sillä pikkuveljensä Johannes syntyi 26.12.1756. Perhe Kuninkaisten Vällärissä lisääntyi myöhemmin vielä Carl-pojalla 13.5.1760 ja Stina-tyttärellä 18.12.1762. Margarethan synnyttyä 19.3.1765 Anders on merkitty itselliseksi ja todennäköisesti saman parin lapsi on vielä Hinsalassa 3.7.1767 syntynyt Caisa. Rippikirjojen (1751-57, 232; 1764-69) merkinnät eivät ole selvimpiä mahdollisia, mutta tulkintani on, että Huittisista Loimaalle muuttanut Anna oli syntynyt vuonna 1727 ja Anders syntynyt 8.10.1736 eli hänen takiaan vihille ei päästy kun tarvetta ja haluakin oli.

Samalla kirjeellä saivat Maariassa naimaluvan reservin sotilas Johan Michelsson ja Maria Jacobsdotter. Hiski ei tunne heitä selvästi koskevaa vihkimerkintää.

Tammelan Kankaisten rusthollissa palvellut reserviläinen Jöran Sigfridsson (s. 4.3.1736) ja Maria Johansdotter saivat luvan avioliitolleen 15.12.1756 päivätyllä kirjeellä. He menivät naimisiin Tammelassa 3.4.1757. Heidän Kaukolan kylässä syntyneitä lapsiaan olivat Lisa 27.7.1756, Maria 20.2.1758, Brita 4.10.1759, Walborg 26.4.1761, Maria 5.3.1763, Eva 2.7.1765, Hinric 3.1.1767, Anna 27.6.1769 ja Helena 20.6.1772.

Kirjeessä päiväyksellä 4.2.1757 ei mainita seurakuntaa. mutta kylän nimellä ja Hiskin avulla selviää, että kyseessä oli Marttilan Brungilan kylästä Matts Mattsson ja Chirstin Jacobsdotter, jotka vihittiin avioliittoon 4.4.1757. Avioliittoa oli edeltänyt Mats-pojan syntymä 22.10.1756.

Päiväämättömällä kirjeellä luvan avioliitolleen saivat Lapväärtin Bötomin kylän renki Johan Andersson ja Kauhajoelta tullut Maria Jacobsdotter, jotka vihittiin 15.5.1757. Avioliittoa oli edeltänyt Elisabeth-tyttären syntymä 16.8.1755.

Tämän kokoelman perusteella taidan miettiä hieman tarkemmin förskottilasten syitä ja tarkistaa isän iän.

Valborgin lankeemus

Aivan 1620-luvun alussa oli Valborg Mickelsdotter Loimaan pitäjän kylästä "Kårkala" mennyt naimisiin Erik Mattsonin kanssa. Heidän yhdentoista vuoden avioliittonsa jäi lapsettomaksi.

Erik päätyi armeijaan ja Valborg oli joukkoyksikön mukana Ruotsin puolella syksyllä 1632. Erik lähetti vaimonsa Suomeen ja lupasi tulla pian perästä.

Mutta Erikin sijaan Valborgin luo tuli Hans Eskholltzin komppanian nihti Jacob Eriksson, joka satuili Erikin kuolleen ja sai Valborgin hetkeksi syliinsä ja siunattuun tilaankin.

Kun Valborg tuli kesällä 1633 Tukholmaan, sai hän kuulla miehensä Erikin kuolleen vasta äskettäin. Valborg ei ryhtynyt syyttämään Jacobia valehtelusta vaan vei odottamansa lapsen isän vihille. Tämän jälkeen Jacob jätti Valborgin.

Asiaa käsiteltiin oikeudessa 25.11.1633 ja oleellista oli, että Valborg oli rikkonut aviolupauksensa. Viimeisillään raskaana ollut Valborg tuomittiin kuolemaan.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XXI 1633 (2006) s. 54, 231-232

Tilanvaihdon selitys Loimaalla 1699

Jaakko Matinpoika esitti vuoden 1699 syyskäräjillä anomuksen ottaakseen viljelykseen autioituneen Hasson tilan Kosken kylässä Loimaalla. Hasso oli 2/3 manttaalin kruununtila ja Jaakko isännöi jo 1 2/3 manttaalin Vällärin perintörusthollia useamman kilometrin päässä. Mitäs järkeä tässä on?

Totuus oli, että Jaakko oli velkaantunut. Jättämällä Vällärin langolleen Olavi Klemetinpojalle, Jaakko pelasti sukupolvien ajan suvussa kulkeneen tilan velkojiltaan.

(Tiedot Sami Männistön artikkelista Autiotila – Murhenäytelmä vai maattoman mahdollisuus. Kirjassa Ympäristohistorian monet kasvot. Turun yliopiston Historian laitoksen julkaisuja 62. 2002)

Että tällaistakin voi piillä SAY:n vaihtuvien isäntien nimien takana. Loimaan SAY ajankohdalta löytyy otsikolla Loimijoki 1694 - 1713. Autioitunut Hasso ja Jaakon saapuminen sivulla 83 ja selityksetön häviäminen sivulla 105. Jos muistaisi ulkoa missä tuomiokunnassa Loimaa on, voisi Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta metsästää vielä tuomiokirjan otteenkin? Jäi vaan artikkelia lukiessa lähdeviite muistiin merkitsemättä.

Eli tilat eivät aina siirtyneet isältä pojalta. Mekanismien suhteellista yleisyyttä käsittelevään artikkeliin törmäsin kirjassa ... och fram träder landsbygdens människor... Studier i nordisk och småländsk historia.... Eino Jutikkala oli tarkastellut muutaman pitäjän isäntäluetteloita ja vetänyt keskimääräisistä isännyysajoista johtopäätöksiä. Mielenkiintoinen lähestymistapa, mutta luotettavuustekniikan puolelta olisi löytynyt parempiakin analyysimenetelmiä tällaiseen tarkoitukseen. Historiantutkijoille ei taideta tilastomatematiikkaa ja matemaattista mallintamista montaa kurssia opettaa?

Selviytyjäleski Loimaalla 1700-luvun alussa

Loimaalla Euran kylän Punkin talon emäntä oli hyvästellyt miehensä Juho Mikonpojan tämän jouduttua kolmikassotamieheksi vuonna 1700. Mies ei palannut.

Valpuri Markuntyttären ainoa apu oli alle 10-vuotias poika Simo. Sota-aikana työvoimaa ei saanut rahallakaan. Koko Euran kylässä ei ollut kuin 3 täysikasvuista miestä ja he kaikki yrittivät saada autiotilastaan kannattavaa.

Punki oli kruununtila ja asumisoikeudella ei ollut markkinoita. Vouti toi tilalle uuden isännän (Erkki Olavinpoika) vuonna 1705. Valpuri yritti vielä vuoden 1708 kesäkäräjillä saada tilan takaisin, mutta oikeus katsoi Valpurin olevan ahkera, mutta köyhä. Simo-poika oli vasta 14-vuotias. Erkillä puolestaan oli kolme ratsutilallista takaajinaan.

Valpurista tuli nyt itsellinen. Hän muutti vävynsä luo naapuritaloon Sosille. Sieltäkään ei ollut irronnut apua aikaisemmin?

(Tiedot Sami Männistön artikkelista Autiotila – Murhenäytelmä vai maattoman mahdollisuus. Kirjassa Ympäristohistorian monet kasvot. Turun yliopiston Historian laitoksen julkaisuja 62. 2002)

Muut Kyläkosket - minikatsaus

Jätin Ilmoniemen kokoelmasta kertoessani pienehkön cliffhangerin - mitä oli Kyläkosken kohdalla?

Sukupuupala, jossa oli Lemminkäinen Kyläkoski, vaimo, tytär ja tyttären aviomies.

Lemminkäinen kuuluu "Merikarvian" Kyläkoskiin. Sisarussarja Lemminkäinen (s. 19.7.1875 Merikarvia), Muista Siveys (s. 2.1.1879 Merikarvia), Aino (s. 2.2.1881 Merikarvia), Hyve (s. 11.12.1884 Merikarvia), Matti (s. 21.9.1887 Merikarvia), Lyyli (s. 22.8.1890 Merikarvia) ja Pekka (s. 29.6.1892 Merikarvia) vaihtoivat nimensä Leinebergistä Kyläkoskeksi 12.5.1906. (Perheeseen oli syntynyt myös Toivo vuonna 1883.)

Heidän isänsä Frederik Leineberg oli kansakoulunopettaja, kuollut jo vuonna 1894. Lapsista Aino, Hyve, Lemminkäinen, Lyyli ja Pekka opiskelivat Sortavalan seminaarissa. Ainakin Pekan poika jatkoi opettajaperinnettä ja opiskeli Rauman seminaarissa.

Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto mainitsee Merikarvialta Unto Tapio Kyläkosken (s. 14.06.1918 k. 16.08.1941). SSS:n sivuilla oleva Luettelo puolustusvoimain ylipäällikön talvisodassa 1939-40 antamista kunniamerkeistä ja muistomitaleista, joita ei ole voitu toimittaa saajille sisältää Aino Lyyli Kyläkosken (s. 6.1.21) Merikarvialta.

(Lähteet linkitettyjen ohella: SSS:n nimenmuutoskanta, Hiski, Jyväskylän seminaarin matrikkeli, Sortavalan seminaarin matrikkeli, Rauman seminaarin matrikkeli)

Samalla päivämäärällä kuin Leineberg-sisarukset on Kyläkosken nimen ottanut myös Kalle R. Johansson Karjalohjalta. Mahdollisesti jäänyt lapsettomaksi tai sitten vaihtanut uudestaan nimeä, sillä joskus silloin kun Väestörekisterikeskuksen sukunimikartta oli toiminnassa pääsin vetämään sen johtopäätöksen, että Kyläkoskia oli kolmea plaatua: Kokemäki, Merikarvia ja Loimaa.

Ylläoleva ilmoitus Aura-lehdestä 15.1.1889 (löytyi Historiallisen sanomalehtiarkiston kautta) viittaa siihen, että loimaalaiset, ovat Ensimmäisiä Kyläkoskia. Kokemäkeläinen isäni isoisä otti nimen käyttöön vuosisadan vaihteessa.

Kojonkulma on Loimaalla kuuden kylän alue. Selasin rippikirjaa, mutta Joel Kyläkoskea ei osunut silmiin. Yllättävän paljon Joeleita kylläkin.

Ajallisesti seuraava havainto löytyy sivustolta Sukutilat webissä. Se kertoo, että loimaalainen isäntä Frans Kyläkoski on kuollut vuoden 1925 paikkeilla. Ollut naimisissa Sanni Pehun kanssa ja tätä kautta Haitulan kylän Pehun isäntä. Löysin Sannin viimeisestä mikrofilmatusta rippikirjasta, joka on Kansallisarkistossa käytettävissä, mutta se oli ennen avioliittoa. Henkikirjassa 1920 tämä Pehun isäntäpari oli sukunimeltään Pehu.

Henkikirjasta sain Fransin syntymävuoden 1882. Selasin onniarvoon Loimaan kastettuja ao. vuodelta, mutta en löytänyt selvää kandidaattia. Yllättävän paljon Franseja kylläkin.

Tilamatrikkeleista löytyy myös myöhempiä Kyläkoskia Loimaalta, samoin kuin edellä mainituista koulumatrikkeleista lisätietoja Leineberg-Kyläkoskista. Mutta kun ei ole tarkoitus rustata rekisteriotetta eikä tehdä tämän enempää tutkimusta, niin todettakoon vain tasapainoitukseksi, että Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto mainitsee Loimaalta naimattoman Veikko Johannes Kyläkosken (s. 06.01.1922 k. 27.06.1944) .

"Loimaalla"

Eilen hakkasin muistiin Loimaan historian antia. Oli oikealta ajalta pappilan kuvaus ja papin palkatkin. Joku kaunis (tai paremminkin huonosäinen) päivä on sitten vuorossa tekstin kirjoittaminen.

Viimeksi kun tulin yksityiskyydillä kakkostietä kohti Helsinkiä kävi mielessä kunnanrajaa ylittäessä sivistävä poikkeaminen Loimaalle. Tarkistus kartasta todisti kuitenkin, että olimme varsin kaukana kirkonkylästä. Täytyy vaan opiskella karttoja lisää. (Kansalaisen karttapaikka on uudistunut, isompi ruutu hyvä lisäys.)

Loimaasta muuten löytyi netistä siisti paikallisbibliografia.