Jonas Barfothin perhesuhteista ja jälkikirjoitus kaksintaistelusta

Sukuyhdistyksen perhetaulun mukaan Jonas Henric Barfoth syntyi vuonna 1716. Ilmeisesti jossain päin Etelä-Ruotsia. Suomeen miehen toi kahteen otteeseen armeija eli Wirilanderin virkatalolistauksen mukaan uransa eteni näin:

PrJR Majoittaja. Huittinen, Karhiniemi, Kouhi 30.12.1744-8.6.1749

PrJR Kersantti. Vesilahti Maarva Karhula 8.6.1749-28.3.1752

PrJR Kersantti. Ikaalinen Niemi 28.3.1752-26.7.1753

PrJR Vänrikki. Eurajoki, Kaukonpieli 26.7.1753-4.10.1755

PrJR Luutnantti. Lempäälä Tiurala Ruoppa 4.10.1755-9.12.1760 (sitten Jämtlannin rykmenttiin)

TJR Luutnantti. Lappi Skinnarla 23.8.1763-16.10.1764

TJR Luutnantti. Finby Kiviniemi 16.10.1764-22.4.1766 (sitten Länsipohjan rykmenttiin) 

Lempäälän rippikirjassa 1761-66 Barfothin alla rippikirjassa on ikäänkuin vaimona "Mad. Anna Cath Nybling" (s. 22.11.1720) ja aviolasten omaisesti tyttäret Anna Brita (s. 1.10.1758) ja Hedvig Margareta (s. 21.1.1753) sekä poika Carl Henric (s. 10.4.1761). Barfoth ja Nybling eivät kuitenkaan olleet naimisissa, mikä näkyy selvästi Lempäälän kastettujen listasta, jossa Anna Brita on merkitty aviottomaksi ja Carl Henrikin yhteydessä on maininta annetusta avioliittolupauksesta. Hedvig Margaretan syntymäpaikkaa ja kastetta en onnistunut jäljittämään. 

Turun tuomiokapitulille (E I 9:378) kuninkaan lähettämästä 3.5.1765 päivätystä päätöksestä käy ilmi, että Anna Catharina Nybling oli taloudenhoitaja eikä Barfothilla ollut suurempaa intoa toteuttaa lupaustaan avioliitosta. Arkistotyöni oli niin hätäistä ja hultteetonta, että en kuvannut kirjeen kääntöpuolta enkä tehnyt muistiinpanoihin tulkintaa kuninkaan päätöksestä. Mitään merkkiä avioliiton toteuttamisesta ei ole tullut esiin. Nyblingistä lapsineen ei ole havaintoja Lempäälän jälkeen.

Googlauksissa kylläkin tuli eteen ikivanha blogi"tekstini", jossa olin ihmetellyt Jonaksen veljen jälkijättöistä sanomalehtikuulutusta perinnönjaosta. Jonas kuoli 20.9.1769 Turussa. Posttidningarissa julkaistiin 2.11.1769 kuolinilmoituksen tapainen:

Tämän veljensä muisti olleen lehdessä syyskuussa 1770, kun hän maaliskuussa 1772 alkoi miettiä sitä, mitä veljen perinnölle oli tapahtunut. Veljessuhteista ei synny kovin lämmintä kuvaa.

P. S. Dahlströmin kortiston mukaan Turussa aloitettiin vuonna 1775 uudelleen edesmenneen luutnantti Barfothin ja Gustaf Emanuel Silfversvanin kaksintaistelun selvittely (kortti, kortti). Renovoidun tuomiokirjan pykälistä (RP 1.3.1775 §3 & RP 24.4.1775 §7) saan selville, että juttu on palautettu/siirretty hovioikeudesta. Luutnantti Barfoth oli toinen taisteluun osallistunut, mutta nimeään ei mainita eikä käy ilmi kuoliko hän taistelussa tai sen seurauksena.

Serkuksia kuninkaan luvalla naimisiin 1760-luvulla

Kuningas Adolf Fredrik lähetti Turun tuomiokapituliin päätöskirjeitä, joilla annettiin m.m. naimalupa viidelle parille, jotka olivat keskenään liian läheistä sukua (E I 9:185,213, 217, 396, 446). (Aiemmin poimin serkusten naimalupia Oikeusrevision pöytäkirjasta vuodelta 1792.)   

Päiväyksellä 19.10.1763 saivat luvan avioliittoon Simon Simonsson ja Maria Johansdotter Rymättylässä. Häitään vietettiin 22.1.1764. Molemmat näkyvät rippikirjassa 1753-66 Maisaaressa. Maria oli syntynyt 11.1.1734 ja Simon toukokuussa 1743. Yhteisiä isovanhempiaan en näillä eväillä lähtenyt hakemaan.

Kun tuomiokapituliin saatiin 17.1.1764 päivätty kuninkaan päätös, viesti lähti Lempäälään, jossa pitäjänräätäli Thure Mattson ja Brita Gabrielsdotter sitä odottivat. Häät vietettiin 8.4.1764 ja Bartholomiukseksi kastettu poika syntyi 1.9.1764.  

Brita oli 24.9.1741 syntynyt Jokipohjan kylän Katilan talontytär, vaikka tätä kirjoittaessa häntä ei ole merkitty isänsä Geni-profiiliin. Äitinsä vanhempia ei ole selvitetty, joten valmista vastausta yhteisistä isovanhemmista ei ole tarjolla. Thurelle on rippikirjaan merkitty syntymäajaksi 1733 eli hän on voinut syntyä Lempäälän ulkopuolella. Tai sitten räätälin työn harjoittelu oli vienyt kotipaikan ulkopuolelle niin, että tarkka päivä oli unohtunut. 

Päiväyksellä 26.1.1764 annettiin naimalupa Keuruulle, jossa pari viikkoa aiemmin (9.1.1764) oli syntynyt Maria-nimellä kastettu tyttö vanhempinaan "Matts Mattss. Mäntsä" ja "Syskoneb. Lisa Michelsdr." Samoin ilmaisuin kirjattiin avioliittonsa 25.7.1764. Avioliitto päättyi Matsin kuolemaan vuonna 1798. Kun pari on kirjoilla Mäntsän Pättiniemen torpassa (RK 1764-72:15; 1797-99:111) Matsille merkittiin syntymäpäivä 17.2.1736 ja Lisalle 16.11.1741. 

Molemmat löytyvät kastelistojen ohella verkon sukutaulusta, jossa Matsin äiti on "Vappu, Valpuri Mikontytär Asunta Taavettila 1706-?1790" ja Lisan isä "Mikko Mikonpoika Asunta Taavettila ca 1712-1747", jotka vähemmän yllättävästi ovat keskenään sisaruksia. 

Päiväyksellä 15.7.1765 kuningas Adolf Fredrik antoi luvan rakuuna Johan Bergströmin ja Valborg Jeremiasdotterin avioliitolle. Paimion kastetuissa on Kananojalla 13.12.1765 syntynyt  Fredrich, jonka vanhemmilla on kyseiset nimet, mutta Hiski-hauin en löytänyt avioliittoaan enkä muita lapsia.

Kirjeessä päiväyksellä 12.3.1766 on harvinaisen selvästi kerrottu, että serkusavioliittoluvan saivat Vehmaan Laittisen kylän Heikkilän talollinen Anders Hindricsson ja Maria Ericsdotter. Kyseinen Anders (s. 1743) vei kuitenkin vihille 15.3.1767 Lisa Larsdotterin.  

Kalle, Leena ja kuusi lasta Lempäälässä

Anders Ekman. 
Kansallisgalleria

Hämäläisessä 5.11.1858 on Lempäälästä mielenkiintoinen juttu, jonka on kirjoittanut lukkari G. Lindell.

Penikulma Tampereen kaupungista Lempäälän pitäjän sisällä oleva köyhä mökki, jonka pirtti on neljä eli 5 kyynärää kummakkin eli nelinkulmaan ja syltä korkee

Eli pirtin seinät 2,4-3 metriä ja asuintilaa täten enintään 9 neliömetriä. Korkeutta oli tuskin tarkalleen 1,78 metriä, mutta ilmeisen matalalla katto oli.

ja jonka sisällä ei ole ollenkaan lämmitysmuuria, vaan etu mökistä joka on vielä vähempi pirttiä, jossa on kiuvas, tulee oven auvastua lämpimä, ja niin kuumaa että peitota laattialla sopii levätä. — Tämänkaltaisessa mökissä, joka on rakennettu melkeen kiviraunion päälle aivan maantien viereen, ja on oleva mainitun pitäjän pappilan takamaan mettän loholla, asuu Ittellismies nimeltä Kalle vaimonsa Leenan kanssa, joilla on kuusi pientä lasta, niinmuodon summa kahdeksan henkee luettu Isän ja Äidin kanssa yhteen, kuin asuu tämänkaltaisessa ahtaassa mökissä. Näitten lasten ja itsensä elatukseksi täytyy Isän ja äitin hankkia muualta ravinnon työllänsä; kyllä käskee kokoon haparoittemaan, ennenkuin niin monta henkee saapi päivän mitassa ravinnon.

Etunimillä löytyy Hiskistä kasteet vuosilta 1854 ja 1857, joissa isä on Pappilan Sipilän torppari Carl Mattson ja äiti Lena Mattsdotter. Voi pohtia, miksi pappi olisi merkinnyt miehen torpparikseen ja lukkari kertoo surkeasti asuvasta itsellismiehenä. Oikeasta perheestä on kyllä kyse, sillä muita samoillla etunimillä ei kasteissa ole ja rippikirjassa (1853-1859 s. 464) on seitsemän lasta, joista vanhin on muuttanut muualle ennen kirjoitusajankohtaa. Kirjoitukseen varsinaisine pointteineen onkin jo korkea aika palata.

Mutta mitäs tapahtui; kuin hänen ylhäisyytensä Herra Kenraali Kuvernööri ja Kreivi Berg , hänen seuransa kanssa matkusti Tamperelta Lempälään päin, varhain aamulla viimes Syyskuun alussa tänä vuonna saman mökin ohitse, seisahti hän, seuransa kanssa mainitun mökin kohdalle, ja astui alas vaunustansa ynnä seuransa kanssa, ja meni katselemaan tätä syltä korkiata mökki pytinkiä, jota on oleva niinkuin kymmenen kyynäröö maantieltä, ja mökin oven auvastua, näki hän sielä kuusi pientä lasta Isänsä kanssa, sillä Äiti ei ollut sillä hetkellä sisällä, vaan paraikaa oli muutaman kyynärön mökistä mettän syrjällä suuruksen neuvoa keittämässä; mutta juuri kuin Äiti mökkiä kohden tuli, näki hän miehensä halailevan ja kiittelevän hyväntahtoisuudesta Herra Kenraali Kuvernööriä polvista, siitä hyvästä kuin mies sai viimesmainitulta kuusi ruplaa hopeessa lahjaksi , niinmuodon ruplan joka lapselle. — Tämä almu oli aivan suuresti tarpeellinen siinä köyhässä ja vihelijäisessä mökissä, ettei sitä asiaa mökkiläiset unhota niinkauvan kuin he elävät. 

 

Mutta mitäs senjälkeen vielä tapahtui; sillä ei se asia vieläkään siksensä jäänyt; olipa muutama viikko senjälkeen, lähetti Tampereen pumpuli Fapriikin Pattrooni trenkillään samoille lapsille, kullenkin valmiiksi tehdyt paltoo-takit ja neljä leiviskää jauhoja — joka luullaan olevan saman Herra Kenraali Kuvernöörin toimesta. 

 

Olis vielä tähän lisättävä: muutama aika viimesmainittuin lahjojen jälkeen, matkusti saman mökin ohitse tuntematoin Herrasmies, ja seisahti samalle paikalle kuin nämät edellisetkin, ja istahti maantien viereen kiven päälle, ja kysyi saman mökkiläisten läsnäolevalta lapselta, "mikä sinun nimes on;" — "vastaus Maria", — "noh, kostas nimes niin puhtaasti osasit sanoa ilman ujoilemata, niin minä lahjoitan sinulle puoli kalikkoo;" — ja senjälkeen meni reisaavainen matkaansa. 

 

Tästä viimeisestä kuin myös edellisistä lahjoista niinkuin kukin sen ymmärtää, oli Isä ja Äiti aivan mielihyvissänsä, joilla rahoilla ostivat itsellensä Lehmän, jonka maidosta lapset suuresti saavat itsiänsä ilahuttaa.

Jörkka ja Pentti valittivat kuninkaalle

Jöran Larsson Ylhäin ja Bengt Laurila Alkulan kylästä Lempäälässä eivät olleet tyytyväisiä 16.7.1792 tehtyyn isojakoon ja valittivat kuninkaalle. Vastaus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 5.4.1797:

 

Aatelistytön lapsuutta 1800-luvun lopulla

Katri Savolaisen kirja Palmikkopäinen tyttö on aikoinaan markkinoitu nuortenkirjana. Minusta siitä puuttui (hyvällä tavalla!) jotain tyypillistä, ehkäpä siksi, että kirja perustuu todellisuuteen. Savolainen paljastaa alkusanoissaan, että kertoo äitinsä tyttövuosista niinkuin hän oli niistä lapsilleen kertonut. Päähenkilön nimen Savolainen on vaihtanut, mutta internetin aikana on helppo saada selville kenestä on kyse.

Olga Armfelt (1866-1936) oli August Edvin Armfeltin (1836-1905) toisen avioliiton esikoinen. Savolaisen mukaan August Edvin oli tavannut "kauniin talonpoikaistytön" ja vienyt tämän "vihille koko suvun vastusteluista huolimatta". Kyseessä oli Johanna Mathilda Ahlroos (1844-1924) Halikosta.

Verkon aatelistietojen mukaan August Edvin oli tämän avioliiton alussa töissä lennätinasemalla Torniossa ja sitten Viipurissa. Savolaisen kertomuksessa

Mutta mikä lienee syynä ollut, hän ei kauan pysynyt siinäkään työssä, vaan siirtyi paikasta toiseen. Junan penkillä ja kyytihevosen rattailla sai pikku Anna-Maria [eli Olga] istua nyökytellä äitinsä sylissä muuttotavaroiden keskellä pitkät päivät. Päädyttiin viimein sitten Tuurilaan kreivillisten sukulaisten siipien suojaan.

Tarkoitettaneen Viurilaa Halikossa, jossa Olgan isälle annettiin piharakennus asuttavaksi ja tilejä hoidettavaksi. Olga päätyi kreivillisellä käskyllä isänsä äitipuolen kotiin ja sieltä Pietarin Pyhän Katariinan tyttöopistoon.

Savolaisen kirjan mukaan Olga ei koko kouluaikana nähnyt vanhempiaan, eikä jäänyt heidän luokseen pääsytodistuksen Suomeen tuotuaankaan. Kirjassa kerrotaan sitten hänen palveluspaikoistaan ennen lupausta onnellisesta lopusta papin vaimona.

Taitavasti kirjoitettuna ja todellisuuden makuisena pidin kirjasta kovasti ja suosittelen sitä lämpimästi 1800-luvun lopun elämästä kiinnostuneille. Todellisuuspohjassa jäi kaivertamaan Olgan isän ensimmäinen vaimo, jonka elämänvaiheista luulisi jonkun jossain kirjoittaneen. Vaikkapa romaanin?

Tämä Amanda Carolina Lindh meni August Edvin Armfeltin kanssa naimisiin Lempäälässä 15.3.1859. Liitto päättyi avioeroon 3.1.1863 ja Amanda Carolina meni 20.3.1864 Lempäälässä naimisiin August Edvinin veljen kanssa. Savolaisen nimimuunnoksin

Henrik-setä oli kerran ottanut mukaansa Suomesta veljensä, Anna-Marian isän vastavihityn vaimon, hienon ja komean Dora-rouvan, josta sitten tuli hänen vaimonsa. Mutta pelkkää onnettomuutta tämä huikenteleva nainen oli Henrik-sedällekin tuottanut. Sillä tuskin oli pikku Elisabet kapaloistaan päässyt, kun tuo tunnoton äiti toisen kerran karkasi jonkun näyttelijän kanssa teille tietymättömille, jättäen tyttösensä Njanjan - imettäjän - haltuun.

Aatelissivuston mukaan toinen avioliitto päättyi viralliseen eroon vasta heinäkuussa 1890. Kolmannen liittonsa Amanda Carolina solmi Venäjän armeijan kapteenin kanssa 24.8.1890.

Valokuvan Pietarista vuonna 1898 tarjosi Rijksmuseum.