Miesten kanssa epäonninen Maria

Somerniemen rippikirjassa 1741-1746 Keltiäisen Kossassa Grels Jeremiasson Wenströmiltä (s. 1719) puuttuu kaikki lukutaitomerkinnät, joiden paikalle on yksinkertaisesti kirjoitettu "förrymt" eli karannut. Vaimonsa Maria Hindricsdotter (s. 9.3.1716) on puolestaan käynyt lähes joka vuosi kolme kertaa ehtoollisella eli on pysynyt paikallaan.  

Seuraavalla vuosivälillä 1755-1761 Maria on Keltiäisen Nikulan sivulla, mutta kohdallaan on muuttomerkintä vuonna 1757. Sen tausta näkyy Turun tuomiokapitulin saamassa kuninkaallisessa kirjeessä, joka oli päivätty 22.6.1757 (E I 8:229-230). Tekstistä käy ilmi, että Marian mies Grels oli ollut sotilas Uudenmaan jalkaväkirykmentissä. Hattujen sodan aikana rykmentti vietiin Venäjän miehityksen alta Ruotsiin vuonna 1743 eikä mies sittemmin palannut eikä antanut mitään elonmerkkiä itsestään.

Kun Maria oli synnyttänyt lapsen ilmiselvästi avioliittonsa ulkopuolella, tilanteelle oli aika tehdä jotain. Kuninkaallinen kirje tuomiokapitulille oli myönteinen vastaus uuden avioliiton lupa-anomukseen. Pidempään aikailematta Somerniemellä vihittiin 23.10.1757 Marian kanssa leski Thomas Jöransson Tammelan Liesjärveltä.

Uusi avioliitto päättyi Tuomaksen kuolemaan jo vuoden 1759 alkaessa.

Muutin Köyhäintalontielle?

Tietenkään en jättänyt uuden asuinympäristöni historian selvittelyä pelkkien karttojen (huolimattomaan) katseluun vaan hankin käsiini Kaija Hackzellin ja Kirsti Topparin korttelikirjan Töölöntullin molemmin puolin (1997). (Löytyi helposti. Olinhan sen vanhemmilleni hankkinut heidän ostettuaan asunnon Taka-Töölöstä.) Siitä opin että

Etu- ja Taka-Töölön raja Hesperianpuisto on monessa suhteessa merkityksellinen alue. Sitä pitkin kulki vanhastaan talitie, ja 1740-luvulla, pikkuvihaan johtaneen hattujen sodan aikana, se toimi Ruotsi-Suomen etuvartiolinjana.

Näkynee jotenkin kartassa Helsingfors under 1741-1743. (Helsinki Ic* 7/- -) ?

Teksti jatkuu

Viime vuosisadan lopulla ehdotettiin nimeä Kristiina-kuningattaren puistokatu, mutta yleisesti se tunnettiin Kivelän köyhäinhoitolaitokseen johtavana Köyhäintalontienä. Hesperia-nimi on vuodelta 1906.

Köyhäintalo eli Fattighus lienee yhdistetty vuoteen 1877 mennessä Edetistä ja osasta Stengårdia, jotka näkyvät varhaisemmissa kartoissa.

Plan af Helsingfors. (Helsinki Ic* 44/- -)

Kivelä-nimi on käännös Stengårdista. Sanomalehtien alueellisissa nimityksissä näkyy ensin "Eedeswiikin työ ja köyhäintalo" ja myöhemmin "Uusi köyhäintalo" (Uusi Suometar 25.9.1883, SWL 29.11.1888). Sen lähellä oli edelleen olemassa oleva Pauligin huvila (Uusi Suometar 29.11.1887, 5.7.1888). Päivälehdessä 24.11.1899, jolloin käsiteltiin kaavaehdotuksia 11. kaupunginosalle, on ainoa osuma Köyhäintalontiestä. 

Varsinainen digitoitu lähde olisi kunnalliskertomukset 1875–1974. En kuitenkaan ihan heti keksinyt, että asiahakemistossa oikea sana oli 'kunnalliskoti'. Tämän avulla selvisi, että virallinen nimi 1875 oli "Työ- ja vaivaistalo". Verkosta löytyneen Helsingin sosiaaliviraston henkilöstölehden mukaan "Vuonna 1912 vanha köyhäintalo muutettiin sairaalaksi ja nimi Kivelän sairaala olettiin virallisesti käyttöön." ja Wikipedia täydentää kertomalla, että "Vuonna 1912 uusi Forsbyn vaivais­talo ja työ­laitos päätettiin rakentaa Koskelaan".

Selasin valoja ja harjoittelin hakemiston tekoa

Pikkuviha"koosteessani" työlistalle siirretyt uskollisuudenvalat palasivat kiitettävän nopeasti työpöydälle. Kiitos digitaaliarkiston ei tarvitse kuin selata. Ja selata ja selata. Satunnaisesti erotin seurakunnan nimen ja valateksti tapasi aloittaa uuden dokumentin. Joko käsin kopioituna tai painettuna.

Henkilönnimiä oli nimikirjoituksina ja toisten kirjoittamana listana puumerkeillä tai ilman. Ylioppilaiden nimmarit olivat selkeimpiä.

Yhden niteen kahlasin läpi näkemättä Kokemäestä muuta kuin Kokemäenkartanon vuokraajan:

Mutta ei ollut mitään syytä lopettaa kesken kaiken. Eikä myöskään tihrustella seurakuntien nimiä laittamatta niitä samantien muistiin! Niinpä otin ensimmäisen kerran käyttöön Kari Kujansuun kehuja saaneen digihakemiston. Kirjasin sinne vihkon reunaan tekemäni muistiinpanot ensimmäisstä yksiköstä ja aloitin toisen. Jos Kokemäen vannojia kuitenkin löytyisi, vaikka Tapio Salminen ei moisesta maininnut Kokemäen historiassa yhtään mitään.

Klik-klik, ja kas, Kokemäki tuli näkyviin ja hakemiston tekoni lopui. Toivottavasti joku jatkaa ja myös korjailee aikaansaannoksiani, talkoistamishengessä. Kiva olisi myös jos Arkistolaitoksen omat hakemistotyökalut ja tietomallit paranisivat. Upeaa olisi, jos joku kaunis päivä ilmaantuisi summa, jolla kaikki digitoinnit tehtäisiin uudelleen originaaleista. Kuvan laatu Kokemäen kohdalla on tässä aineistossa lähestulkoon lukukelvotonta, eikä parin sivun päässä bongattu esi-isä Gabriel Gottlebenin nimmari ole myöskään tarkkuudella pilattu.

Pikkuvihasta ja vähän muustakin

Sain viime viikonloppuna käsikirjoitukseeni aikaan ekan version pikkuvihasta 10-vuotiaan satakuntalaistytön näkökulmasta. Kevytkin kirjallisuustutkimus paljasti jälleen törkeitä aukkoja tiedoissani. Lisää voisi siis lukea. Vaikkapa ulkomaalaisesta näkökulmasta, kuten projektini London Gazetten ja suuren Pohjan sodan kanssa. Tai helpommin valmiina pakettina Samuel Boysen kirjasta An Historical Review of the Transcations of Europe, from the Commencement of the War with Spain in 1739, to the Insurrection in Scotland in 1745... Vol I (1747)

Näihin englanninkielisiin aikakausjulkaisuihin satunnaiset hakuni ovat osuneet säännöllisen epäsäännöllisesti. Olin toisenkin säilötyn linkin yhteyteen kirjoittanut "pikkuviha?", mutta kun nyt  kirjoitusharjoitukseni on vielä muistissa tiedän että vuosi 1749 ei ole pikkuvihaa. Eli pian pikkuvihan jälkeen oli tilanne, jossa Venäjä katsoi tarpeelliseksi koota joukkojaan rajoille "jos tulisi tarvetta". Tai ainakin he näin väittivät ulkomaailmaan

 Tämä leike on kuukausittain ilmestyneestä lehdestä Universal Magazine of Knowledge and Pleasure. Komea otsikko jatkuu sivun verran ja hieno on myös kuva, jossa viisaus leviää Brittein saarilta. Kiva, että universaali on toisinaan venynyt kattamaan Suomenkin.

Tokihan tallessa oli muitakin pikkuvihalinkkejä. Mutta niistä sainkin (taas) oivan läksyn dokumentoinnista. Jos kirjoittaa muistiin "http://helda.helsinki.fi/handle/10138/16907 (44) pikkuvihasta, uudenmaan retkestä" on kädetön, kun linkki ei enää toimi. Kyse oli jostain digitoidusta sarjajulkaisusta, joka on nyt siirretty toisaalle? Noh, onneksi muisti pelaa vielä joten kuten ja ongelman ratkaisu pienen testailun jälkeen protokolla s:n takana: Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk; 44. Siitä voi lukea kenraali J. Keithin sotapäiväkirjan 1741-1743. ("uudenmaan retkestä" viittasi muinaismuistoretkeen 1876)

Toisessa sarjan osassa (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk; 16 ) on muistiinpanoja suomalaisista alkemisteista ja eräästä episodista vuonna 1742.

SLS:n Förhandlingar och uppsatser on päätynyt amerikkalaiseen digitointiin. Sisällössä Savon ja Karjalan puolustussodasta 1741-1742. (Sekä Fordell-suvun historiasta ja kahdesta ranskalaisesta. Jälkimmäiset esittäytyivät lokakuussa 1795 Turussa kauppiaanpoikina Strasburgista, mutta juttua riittää niin paljon, että kyse oli jostain monimutkaisemmasta.)

SukuForumilla mainittiin äskettäin Arkistolaitoksen digitoimat Uskollisuudenvaloja Uudeltamaalta keisarinna Elisabetille ja kruununperijä Peter Feodorovitsille 1742-1742 (7084), Uskollisuudenvaloja Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Ahvenanmaalta keisarinna Elisabetille ja kruununperijä Peter Feodorovitsille 1742-1742 (7083a, 2/2 f. 1-469) ja Uskollisuudenvaloja Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Ahvenanmaalta keisarinna Elisabetille ja kruununperijä Peter Feodorovitsille 1742-1742 (7083, 1/2 f. 1-155). Laitoin työlistalle.

Loppukaneetiksi vielä pieni sotilas valmiusasennossa juuri ennen pikkuvihaa eli vuonna 1739, jos yläkulmasta oikein erotan. Tuolloin 9-vuotiaan Johan Bengt Aminoffin maalasi Carl Gustaf Pilo. Maalauksen mv-valokuvasi Daniel Nyblin ja tarjosi käyttöön Kuvataiteen keskusarkisto.