Turkulaisesta opettajasta

Kimmo Ikosen Turun koulut aikansa ilmiöinä. 140 vuotta yleissivistävää opetusta 1872–2012 (pdf) kertoo aikarajaustaan edeltävästä ajasta m.m. että "Rouva Aurora Danetin internaatti oli hyvässä maineessa ollut koulu, jossa mm. J. L. Runeberg on opettanut historiaa ja maantietoa." Voidaanko sanoa enempää?

Christina Aurora Halling syntyi vuonna 1771 sokerileipuri Zacharias Hallingin perheeseen. Verkon sukupuun mukaan Tukholmassa syntynyt Halling oli saanut vuonna 1760 porvarinoikeudet Turussa eli Christina Aurora lienee kasvanut samaisessa kaupungissa. Äitinsä isä Anders Gylling oli Paraisten kappalainen, joten kirjallinen kulttuuri ja kasvatus on voinut olla perheessä läsnä.

Turussa Christina Aurora vihittiin avioliittoon 12.12.1794 kertaalleen leskeksi jääneen Turun akatemian ranskanopettajan kanssa. Tämä Georg Danet kuoli 68-vuotiaana 13.9.1819. Hän oli ainakin asunut kirkkokorttelin tonteilla 135 ja 151.

Danetin testamentin nojalla kaikki omaisuutensa jäi leskelleen (FAT 17.1.1820). Christina Aurora ei siis ilmeisesti leskenä jäänyt aivan toivottomaan rahatilanteeseen. Ainakin hän on voinut vuonna 1829 lainata Starckin neideille 500 riikintaalaria ja lukkari Dahlille 333 riikintaalaria. Jälkimmäisen lainan vakuuden hän on vahvistuttanut vielä vuonna 1838. (Ruotsin puolella vuonna 1825 höyrylaivan koneenkäyttäjän vuosipalkka oli 444 taalaria.)

Koulunpidosta Dahlströmin kortteihinsa keräämät tiedot eivät kerro mitään. Jos Runeberg koulussa ehti opettamaan, sen on täytynyt olla toiminnassa 1820-luvulla.

Vuodesta 1834 Christina Aurora henkikirjoitettiin Eteläisen korttelin tontilla 110, jossa hän asui vielä kuollessaan (1834, 1836, 1840, 1831-1844, perukirja). Lehden Alempi kansanopetus numerossa 1/1915 julkaistun kirjoituksen mukaan

Aurora Danet kuoli lokakuun 12 p:nä 1844 yhdeksän viikon kestäneen sairauden jälkeen lapsettomana ja ilman perillisittä. Hänen jälkisäädöksensä on päivätty heinäkuun 31 p:nä 1838. Jälkisäädös määräsi: 1) Hänen rahansa säästöpankissa annetaan yleiselle lähetyslaitokselle (allmänna missiousverket), jonka ohessa hän lausuu toivomuksen, että muut Turun kaupungin asukkaat lisäämällä rahalahjoja tätä rahastoa kartuttaisivat. 2) Jäännös hänen varoistansa lankee pitäjänkoulun (siis alkukoulun) aikaansaamiseksi Hauhon pitäjässä, missä rahvaan lapsia, sekä poikia että tyttöjä opetettaisiin pääasiallisesti lukemaan ja ymmärtämään kristillisyytensä sekä kirjoittamaan ja lukua laskemaan sekä käsitöitä.

Hauhon seurakunta sai täten vuonna 1846 1,580 ruplaa 83 kopeekkaa. Sitä ei kulutettu vaan muodostettiin rahasto, jossa vuonna 1910 oli 32000 markkaa, minkä pääoman vuotuinen korko käytettiin neljän kiertokoulunopettajkan palkkoihin. Rahamuseon laskurilla tuo sadan vuoden takainen summa on nykyrahassa 126 900 euroa.

Mitään ilmeistä yhteyttä Christina Auroralla Hauholle ei ollut. Ilmeisesti hän oli ottanut mallia toisesta hyväntekijästä.

Kuva muokattu. Alkuperäinen Auguste Edouart - Online Collection of Brooklyn Museum; Photo: Brooklyn Museum, 64.195.97.jpg, Public Domain

Hauhon tanssista 28 p. maaliskuussa 1864

Weitikassa 4/1872 julkaistiin tällä otsikolla alla oleva runo, joka "Laul. kuin: "Arvon mekin ansaitsemme j. n. e."". Se näyttää aidolta paikallistuotteelta, jonka reittiä lehden täytteeksi en lähde arvailemaan. Kaikki merkitykset eivät enää avaudu, mutta elämänilo ainakin välittyy. Niin ja osaan laulaakin määrätyllä nuotilla.

Kirkas kevä-aurinkoinen
Heitti hienon sätehen.
Oli pääsiäis päivä toinen,
Mentiin Lehdesmäkehen;
Siellä oli silloin juuri
Ko'olla joukko aivan suuri, 

Herrat, talonpoika-sääty,
Pulskat pojat, neitoset.
Naurusuulla puheet pääty,
Kaikki olit iloiset;
Pohjan prinsessa vaan vielä
Oli surussansa siellä. 

Musiikkikin siellä soitti
Säveleitä somasti,
Nuorukaiset tanssit koitti,
Polskaa pistit kovasti.
Edeskäyvät yhtä päätä
Virvoittivat vatsaa, päätä. 

Ilta kului ilosesti
Tanssilla ja laululla,
Vaikka "Miinat" vihasesti
Häpäisivät naurulla,
Kun ei heitä kutsuttukaan
Muitten tyttylöisten mukaan. 

Pulskat pojat pitäjässä
Nämät huvit hankkivat,
Teitä nauraa tytöt tässä
Kuinka o'otte kankiat;
Olkaa rohkeet - riiatkaatte
Niin tee niistä vaimon saatte!

Kuva Fyren 51/B/1904 

Måns Pederssonin häissä

Tukholmalaisen oikeuden eteen tuotiin 16.8.1620 Thomas Buraeuksen palvelija Bencht Masson. Päder Jacobsson Norrmalmllta väitti, että edellisenä talvena Hauhon Konkolassa (Kokkala, Kokkila vai Kuckola?) vietetyissä Måns Pederssonin häissä Bencht oli miekalla kuoliaaksi pistänyt toisen palvelijan nimeltä Eschil Simonsson.

Bencht todisti, että Eschil oli pyytänyt hänet ulos häätuvasta tappelemaan. Syynä maljan juomatta jättäminen? "at han icke wille giöra honom besched een schåll som honom war till druckenn"

Tappelussa Bencht kertoi osuneensa miekallaan Eschiliä päähän ennenkuin heidät oli toisistaan erotettu. Sitten he olivat mennneet takaisin tupaan ja juhlineet yhdessä muun väen kanssa. Kunnes miesten välille tuli taas sanakopua ja he olivat toistamiseen pihalla. Tappelun aikana Eschil kaatui ja sai kuolemaan johtaneen piston omasta veitsestään. Näin väitti Bencht.

Koska muita todistajia ei ollut, oikeus siirsi käsittelyn tapahtumapaikkakunnalle.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv,  Del XII 1620-21. (1976) s. 79
Kuva miekan käsisuojuksesta LSH

Pakkasta kestävä hevonen

Turun Wiikko-Sanomat 28.6.1823 kertoi

Seuraava merkillinen tapaus näyttää, että hevonen taitaa kylmässä pakkasessa Talvella elää ilman ruata 14 vuorokautta: Sinä 28:nä p. menneessä Tammikuussa oli Hauhon kirkonkylässä, yhdet maahanpaniaiset (peiahaiset) jossa oli paljon Herrasväkee koossa, ja ehtoolla kello 6:den aikaan, lähti peljästymisestä yksi parhaassa ijässä oleva ja hyvin lihava tamma-hevonen karkuun, meni metsään, tarttu siellä suitsista ja siloista puihin kiinni. Tätä hevosta kyllä etsittiin, vaan ei löytty, ennen kuin 11:nä päivänä Helmikuussa. Niin muodon oli tämä hevos parka 14 vuorokautta ilman ruata kovassa pakkasessa, sillä siinä paikassa jossa hän oli, ei ollut edes pieniä puita eli varpuja, joita se olis tainnut syödä, vaan oli kiinni paksuen kuusipuiten välillä. Löyttäissä oli se aivan laiha ja voimaton, taisi kuitenkin kulkee kotionsa, vähän enemmän kuin puolen penikulmaa, ja on nyt jo täydessä voimassa. 

Jos jokuu epäilee tämän tapauksen totuutta, saa sen kuulla koko Hauhon pitäjän, sekä korkeilta että alahaisilta seurakunnan jäseniltä, ja myös itse hevosen omistajalta Herra Översti Charpentierildä. 

(Kuitenkin taitais ehkä joku kysyä, jos ei tätä asiaa niin saattais selittää, että joku konna olis pitänyt hevosen tykönänsä vähällä rualla, ajanut sen laihaksi, ja sitten vienyt sen siihen paikkaan, jossa se löyttiin.)

Ainakin hautajaisten päivämäärä on kerrottu uskottavasti. Hiskistä selviää, että 28.1.1823 haudattiin varakihlakunnantuomari C. J. Hangelinin 31-vuotias vaimo Brita Amalia Schriij tai Schrey.

Talvimaisema Pekka Halosen käsialaa, Emma via Google art via Wikimedia 

Mystinen luettelo vuodelta 1795

Suurin osa ruotsalaisista 1700-luvun sanomalehdistä löytämistäni jutuista ja ilmoituksista ovat olleet ymmärrettäviä. Joko pelkän tekstinsä kautta tai sitten verrattuna aiemmin näkemiini 1800-luvun materiaaleihin verrattuna.

Merkittävin poikkeus on sanomalehden Inrikes tidningar numero 17.2.1795. Siinä on useamman sivun luettelo, jonka otsikkona on yksinkertaisesti
eli "Lista Uudenmaan ja Hämeenlinnan läänin luovuttajista/antajista, joiden vapaaehtoiset lahjat Kuninkaalliselle valtiokonttorille ovat tapahtuneet perustuen aiemmin sanomalehdissä julkaistuun kuulutukseen." Täh! Vapaaehtoiset lahjoitukset kruunulle?

Selasin läpi loput kuukauden numerot ja aiemmat vuoden numerot enkä löytänyt mitään vastaavaa. Edellisen vuoden sanomalehtiä ei ole digitoitu, joten niistä ei ole apua. En keksi mistä etsiä tietoa tällaisesta valtion talouden paikkauksesta. Joten viisaampien kommentteja kuulisin mielelläni.

Pitkästä listasta näytteenä Hämettä, jossa on mukana myös rahvaan nimiä, jotka puuttuivat joidenkin toisten paikkakuntien kohdalta.

Favorin lopetti poikansa hyysäämisen

Yksi suhteellisen yleinen ilmoitustyyppi on se, jossa sukulainen sanoutuu taloudellisesti irti toisen veloista. Alla Hauhon Luopioisten Kantolassa päivätty teksti (Inrikes tidningar 1.5.1798), jolla A. F. Favorin kertoo, että poikansa Claes Robert Favorin on kuluttanut velkarahaa vähemmän tarpeellisiin asioihin eikä hänelle saisi enää antaa luottoa.

Ylioppilasmatrikkelista päätellen Claes Robert sai elämänsä sittemmin raiteilleen. Ilmoituksen aikaan olikin vain 20-vuotias ja alaikäinen, mikä ilmoituksessa todetaankin.

Ylioppilasmatrikkelissa mainitut paikat Siuntion Suitia ja Luvian Sunti ärsyttivät molemmat muistinystyröitä. Suitia tietenkin vielä(kin) käynnissä olevan Ångerman-projektin puitteissa, mutta koskien siis aivan eri vuosisataa. Luvia liittyy rosvotutkimukseen, jonka julkaisin Tavarantasaajina. Pieni googlailu tuotti oman (!) kyselyni SukuForumista. Ilmeisesti juuri Claes Robertin leski jäi taloudellisesti melko yksinkertaisiin oloihin ja muttei taipunut tupaan tulleiden rosvojen edessä.

Kun maa järisee

Vasemmalla uutisointia sanomalehdestä Inrikes tidningar 17.4.1783. Hollolassa oli joku vetänyt maastonmuodoista johtopäätöksen, että tälläkin puolella Pohjanlahtea maa oli joskus järkkynyt. Tällä alustuksella päästiin tuoreeseen maanjäristykseen, jollainen oli havaittu 25.12.1782 yhden aikaan päivällä. Suuremmat rakennukset olivat tärisseet ja matalammissa majoissa kattoon jämähtänyt noki pudonnut lattialle. Lammella sama ilmiö oli tuntunut niin voimakkaana, että uuninrappaukset varisivat ja jossain taisi sortua piippukin. Havaintoja järistyksestä oli laajahkolta alueelta: Hauhosta, Tuuloisista sekä Asikkalasta, jonka Särkijärven kylässä oli huomattava kallio murtunut.

Tuskin oli tästä toivuttu niin maa järkkyi uudellen 16.1.1783.

Verkosta löytyvä Suomen maanjäristysluettelo 1610 - 1999 kuittaa tämä tapaukset hieman kliinisemmillä riveillä. Omia tutkimuskohteita koskevia järistyksiä voi olla helpompi hakea kartasta Suomen maanjäristyksistä 1610 - 1964

Tarinaa Turun maanjäristyksestä 1755 on Salme Kotivuoren blogissa. Juha Vuorela on blogissaan kertonut maanjäristyksestä Ahvenanmaalla 1823 sekä Riihimäellä ja Viipurissa 1904. Eric Tuneldin klassikossa Inledning til Geographien öfwer Sweriges Ricke mainitaan maanjäristys Pohjanmaalla 1626 (s. 515) ja Kymenlaaksossa 1751 (s. 549).

Itse en ole vielä maanjäristystä koskaan kokenut, mutta uskoisin olevan järisyttävä kokemus, kuten monet muutkin luonnonilmiöt, joiden yhteyksistä sukututkimukseen keskusteltiin taannoin SukuForumilla.

Karhunkaataja ja muuta metsästyksestä

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään: Eero Heinäkangas. Kuva on Land och Stad- lehden numerosta 21.01.1891, jossa on hauholaisesta miehestä myös juttu. Juttua löytyy myös Kansallisbiografiastamme, karhun kaataminen ei ole mikään pikkuasia.

Heinäkankaaseen törmäsin myös Tapio Riikosen Gutenberg-sivustolle toimittamassa Onni Wetterhoffin suomeksi käännetyssä kirjassa Saloilta ja vesiltä I-II. Metsästys- ja pyyntiretkiä. Sen ensimmäinen osa on nimenomaan omistettu aiheelle "Eero Juhani Heinäkangas ja hänen karhumajansa Hämeessä". Toisessa osassa otsikot "Onkimaretki Kankaisten järvelle", "Puutis'en ilvesajo joulujuhlina 1882", "Kokko-Kustaa", "E. Doll'in hylkeenpyyntiretket Liivinmaan rannikoilla" ja
"H. Molanderin metsästysretki vainukoirilla Hirvimäen pitäjäässä".

Wetterhoff ei ollut metsästänyt Heinäkankaan kanssa vaan käynyt haastattelemassa häntä 87-vuotiaana. Into petojen tappoon saattoi olla lapsuuden perua, sillä siitä kerrotaan

Kylän karjaa kaitsi hän jo 7 vuoden ikäisenä yhdessä erään häntä vähän vanhemman naapurinpojan kanssa. Usein viipyi hän viikkoja yöt ja päivät läpeensä kylän hiehokarjan kanssa noissa laajoissa iänikuisissa havumetsissä. Uutteraan puhaltelivat pienet paimenet tuohitorvihinsa, siten karjasta ulohtaalla pitääkseen petoeläimiä, joita siihen aikaan oli paljoa runsaammin kuin nyt ja jotka useinkin köyhille asukkaille tuottivat kurjuutta ja nälkää, kun ne saaliikseen veivät joko ainoan hevosen, lehmän tai koko lammaslauman. Suurinta vahinkoa saattoivat sudet; vaan muutamina vuosina tekivät karhutkin pahoja veritöitä seuduilla.

Heinäkankaan nimellä Google-haku tuotti esiin Pirjo Ilvesviidan väitöskirjan Paaluraudoista kotkansuojeluun. Suomalainen metsästyspolitiikka 1865-1993. Sen luvusta 3.1 löytyy vähän aikaa sitten kaipaamani yhteenveto metsästyslainsäädännöstä. Kristofferin maanlaissa oli Suomessa saatu erioikeus metsäkauriin ja hirven metsästykseen, joka valtakunnan rintamailla oli varattu aatelille ja kuninkaalle. Metsästyssäännöt 1647 ja 1664 täydensivät maanlakia, Ilvesviidan tekstillä

Sisällöltään suuresti toisiaan muistuttavat säännöt mahdollistivat ritaristolle ja aatelistolle erioikeudet metsästyksen harjoittamiseen. Hirven, peuran ja metsäkauriin metsästysoikeus siirtyi em. säätyjen oikeudeksi. Suomen asema jäi ennalleen: suurriistan metsästyksessä maanlakien määräykset olivat edelleen voimassa. Muilla kuin aatelistolla ja ritaristolla sitä vastoin ei ollut oikeutta pyydystää teertä, metsoa, joutsenta, metsähanhea, sorsia ja jäniksiä. [...] Aatelitonta luokkaa koski kuitenkin poikkeus - ellei erityistä syytä kieltoon ollut - pyydystää omilla maillaan lintuja ja jäniksiä ansoilla, mutta ampuminen pidätettiin ylempien luokkien etuoikeudeksi. Tätä säännöstä ei kuitenkaan ollut enää vuoden 1664 laissa. [...] Vuoden 1664 asetus oli voimassa koko 1700-luvun ajan, vaikka sen määräyksiä pienriistan suhteen tuskin noudatettiin Suomessa. Vuonna 1734 säädetty valtakunnan laki ei tuonut juuri mitään uutta aikaisempiin säännöksiin. "

Ja vuoden 1734 lain rakennuskaaren XXIII luku alkaa

1.§. Carhun, suden, ilwexen, ketun, näädän, saucon, majawan, hylken, ja muita wahingollisia eläwiä, nijn myös cotcan, haucan, hyypiän, cockolinnun, ja muita raatelewia linduja, mahta joca mies syytöinnä ambua, eli satimilla käsittää, ja ne pitää.

Ilvesviita toteaa "Muilta osin laki noudatteli aikaisemman lain säännöksiä.", mutta minä en löydä pupuja enkä joutsenia mistään pykälästä. Joku lukutaitoisempi voisi auttaa?

Hedelmättömiä perintöjuttuja

Kaikilla tarpeellisilla luvilla varustettuna lähti Gustaf Bomberg Viroon 22.9.1781. Oli kuninkaallisen viranomaisen antama passi ja Turun akatemian todistus. Ei kuitenkaan päätynyt sinne minne piti, vaan kirjoitti lokakuussa Kivinavalta. Sitten ei kuulunutkaan enää mitään, mikä muodostui ongelmaksi kun Bomberg peri osuuden Hauhon Pietilästä. Iäkkääksi tullut holhooja kuulutti pojan perään kolmannen kerran sanomalehdessä Inrikes tidningar 2.11.1796.

Bombergin tiedot löytyvät Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista niin täydellisinä, ettei leike tarjoa juuri mitään uutta.

Turun ruotsalaisessa seurakunnassa haudattiin syksyllä 1769 luutnantti Jonas Bahrfot (Hiski). Hänen "lihallinen" veljensä Henrik Georg Barfoth sai tietää kuolemasta sanomalehteä lukemalla ja maaliskuussa 1772 tämä pappismies heräsi ihmettelemään veljen perinnönjaon viipymistä. Sen sijaan että olisi lähettänyt asiallisen kirjeen paikallisille viranomaisille, hän lähetti ylläolevan ilmoituksen sanomalehteen. Julkaistiin Inrikes tidningarin sivulla 9.4.1772.

En minä tästä keksi tämän enempää kommentoitavaa. Hidasta oli tiedonkulku ja outoja suunnat.

Suomen maantiedosta 1762

Kirja Inledning til Geographien öfwer Sweriges Ricke vuodelta 1762 kertoo Suomen viljelyskasveista muun muassa että

Förutan den wanliga Säden, sås i Björneborgs-Län et slags hwita Ärter, som äro större än de små grå Ärter, och mogna tidigare än de. ... den äkta Rhabarbaren har i Helsingfors, och i Academie-Trägården i Åbo, blifwit med framgång planterad.

Kasvitietämykseni riittää raparperiin, mutta ei herneisiin, jotka ovat nykyään enimmäkseen vihreitä eikä valkoisia tai harmaita?

Kirja esittelee, kuten odottaa saattaa, Suomen pääkohteet, kuten kaupungit. Mutta maaseudulta on poimittu hieman erikoisempia asioita. Nousiaisten jälkeen mainitaan

Lillheikilä, en Kongs-Ladugård, i Pykie Härad och St. Karins Socken, blef bort-arrenderad til den mästbjudande, genom Auction den 12 Januarii år 1761. Gåprden består af 30 Tunnelands årligt Utsäde, 157 Parmar Hö, några Dagswärks-Torp, samt ringa Skog och Fiske.

Uudenkaupungin jälkeen

Killanketo, på Swenska Dans-Hed, är en ljuflig Lustskog omkring en slättmark i Wirmo Socken, hwarest i fordna tider allahanda öfningar blifwit af Ungdomen anstäldte, förmedelst springande, dansande, kastande. I berget Warkainwuori, icke långt derifrån, äro stora Hål, såsom Kamrar. Det Berget Jutinwuori, i samma Socken, har bekommit namn af et Fältslag, som med de Danska der för sig gådt.
Saris, en gammal Kongsgård, I Wirmo Socken, war Gref Gustaf Gustafsson af Wasaborg förlänt; men är nu Öfwerste-Boställe wid Kongl. Lif-Dragone Regementet: der skal i fordna tider, såsom menas, hafwa warit et Konunga-Säte, hwilket ock namnets ursprung, Saar, Stoor-Herre, tyckes medgifwa.
Pyhä, en wacker Kongs-Ladugård, i samma Socken belägen.

Kokemäen kohdalla noteerataan Kokemäenkartano ja sitten lähde, jonka erikoisesta käyttäytymisestä en muista muualla lukeneeni (mutta muistini on pettäväinen)

Här är en Källa, som skal hafwa communication med en annan i Wirmo Socken, kallad Tursenpärä-Källa: bägge af den beskaffenhet, at de på åtskilliga tider hafwa til- och aflopp; men när den ena aftager, så tiltager, så tiltager den andra.

Kuka tuollaisen on voinut huomata? Kaksi kirjeenvaihtotoveria raportoineet lähdeveden tasosta paremman aiheen puutteessa? Huomattavasti asiallisempaa tietoa on löytynyt Orivedestä

Oriwäsi, en socken, 22 mil ifrån Åbo: Näst Råg och Korn är gröna Linet Inbyggarenas förnämsta Näringsmedel, hwilket de tillaga på et egit och särskildt sätt. Det har en gröngul färg, och är tågrikare, längre och mera hållfast, än det hwita Linet. Somlige Bönder kunna här sälja til 20, 50 à 60 Lisspind Lin, och hwzart Pund håller til 6, 7 à8, och äfwen til 10, 12 à 14 marker finhäckladt Lin.

Alkaa syntyä mielikuva, että Googlen ja internetin puutteessa kirjoittaja on tainnut lähettää kirjeitä kirkkoherroille tms. ja pyytänyt tiedonantoja, jotka on sitten kopioinut muun tekstin jatkoksi. Tai kopsannut sanomalehtien ilmoitukset. Ainakin Pohjanmaalle päästyä, Kokkolan kohdalla kerrotaan miehestä, joka oli esiintynyt jo sanomalehdessäkin.

En half mil från Sockne-Kyrkan, har framledne Klockaren Math. Rasmus uprögt et nybrukt Hemman, upbrutit Åker af stenbackar, och den tillika med en del af Ången infredat med Sten murar; samt Fä- och Fårhuset upmurat af sten, i en byggnad af 48 alnars längd, och 21 alnars bredd.

Hämeestä, Hauhon tienoilta on raportoitu isonvihan kauheuksista

Denna orten har ock måst förfara Ryssens gufwliga medfart i de twänne sidsta olyckeliga Krigen; och i synnerhet år 1713, då däggande Barn blefwo tillika med sina Mödrar med Spjut genomrände, eller ock lefwande upbrände, och på Störar uphängde, samt Barnen med händren fattade och mot Wäggar ihjälslagne.

Uudeltamaalta löytyy kiinnostukseni kohde, Espoon terveyslähde:

I Esbo Socken, 2 1/2 mil från Helsingfors, har blifwit nyligen en Hälsobrunn uptäckt och inrättad, derest en artig konstbyggnad är gjord, så at Brunswatnet, ifrån 3 alnars bredt och rundt Stenkar, igenom 7 pipor eller spiror, likt en Krona, i högden upspringer, och gifwer hwarje tima med detta konstwärket öfwer 420 kannor klart watten.

Savossa tiedetään kevään tulo

Alla år om Wårtiden gå wilda Renar til tusendtals från Lappmarken til Sawolax Sjöarna. Inbyggarne som bo i Nordost berätta, at dessa Renar komma tågande ifrån Paldamo Socken i Öster-Botten, genom en stor Skog, kallad Korholan Sydenma, oc sedan de gådt förbu flera Insjöar, såsom Sywarä och Pera???ret, samt kommit til Karhuwesi, fördela de sig, liksom efter nåpgon anwisning, til de stora Sjöarna, dels i Leppäwirta, deld i Kuopio. Ibland dessa wilda finnas ock tama Renar.

Viimeisenä esitellään Kymenlaakso ja Ruotsin osaksi pikkuvihan jälkeen jääneet Karjalan pitäjät. Sitten siirrytään Ruotsin hallitsemiin Saksan osiin, joiden kuvauksesta olisi ollut iloa tehdessäni Hohenthal-kirjaa. Yksi joukko esivanhempiani kun asui tässä esitellyn opuksen julkaisun aikaan sillä suunnalla. Mutta vielä tätä löytöä ehtii käyttämään muuhunkin kuin yhteen blogitekstiin. Jos muistaa.

Muutama Olli

Muutaman Olaffin erotan viidenneksi alimmalta riviltä, mutta dokumentti Hauhosta vuodelta 1454 on tässä sisältönsä sijaan esimerkkinä Arkistolaitoksen digitaaliarkiston annista polulta Pergamentti-kokoelma > Pergamentti-kokoelma> ASIAKIRJAT .

Dokumentin oikeaan yläkulmaan on joku viehättävästi muuten kirjoittanut viitteen FMU 2955. Sen tekstithän ovat nykyaikana luettavissa Diplomatarium Fennicum –tietokannasta. Pitäisiköhän alkuperäiseen dokumenttiin kirjata myös sen URL?

Näkemyksiä Hauhosta

Ernst Lampén otti reippaasti kantaa kulkiessaan Suomea ristiin ja rastiin. Hauhon Sappeen kylään matkustaessaan vuonna 1916 hän ohittaa Puutikkalan kylän ja toteaa siitä:

"En voi sanoa, että juuri olisin ihastunut sellaiseen kylään, jossa 24 taloa on tungettu yhteen, niin lähekkäin kuin mahdollista. Siellä oli navetta navetassa kiinni, sikolätti sikolätissä, luhti luhdissa ja tunkio tunkiossa. Kukahan voisi lukea kaikki ne rakennukset, kun joka talolla on joukko ulkohuoneita, ja kun paljon tilatonta väkeä sitäpaitsi asuu talojen ympärillä. Se muistutti aikalailla unkarilaisia kyliä, jotka ovat suorastaan kauheita."

Kylä oli palanut perusteellisesti 40 vuotta aiemmin, mutta rakennettu silti tiheäksi. Länsi-Suomea vierastava Lampén kirjoittaa "Mitenkä paljon ylhäisempää onkaan itäsuomalaisten tapa asua jokainen kummullaan, tilukset aivan talojen ympärillä, niin että kylät muistuttavat seitsemän kukkulan kuuluisaa kaupunkia."

Sappeelle päästyä tekstiin ilmestyy vähän aikaa sitten sanomalehdestä poimimani Yrjö Schildt. Suomenkielinen etunimi tuli hänen hautakiveensä veljenpoika Volmar Styrbjörn Schildtin eli Kilpisen toimesta "vaikka sedällä, kaikkien pyhimysten nimessä, aina oli ollut nimenä rehellinen "Georg". Jos Sappeen setä eläessään olisi kuullut nimen "Yrjö", olisi hän varmasti käyttänyt sitä miellyttävänä vaihteluna kirosanojen seurassa."

Sappeen setä "uskoi Jumalaan ja kiroili kuin turkkilainen, kuten ruotsalaisilla kapteeneilla on ollut tapana kaikkina aikoina. Talonpojat kertovat, että ukon ympäristö tuoksui tulikivelle, kun hän oikein oli sillä päällä. Mutta kirosanan "hiisi" ukko miedonsi aitohauhomaisesti "hiilen", "hiilestä", "hiilessä"."

Tältä Hämeen matkaltaan Lampén esittelee kylien jälkeen Vihavuoren kosket ja Kukkiajärven. Vuonna 1913 hän oli autoilumatkallaan tutustunut Syrjäntaan majataloon, joka "oli täysin uudenaikainen, hämäläinen talonpoikaistalo. Sisustus taaskin täysin uudenaikainen, huoneet isot ja niitä oli useita, kaksi asuinrakennusta, navetta, talli, jotka ovat viimeisen mallin mukaan varustetut."

Lampén jatkoi sieltä Hauhon majataloon, joka oli "erään kauniin lahden rannalla sijaitsevassa, tieheään rakennetussa kylässä, missä eri talojen rakennusten ja ulkohuonerivien välitse kaartelee joukko eksyttäviä kujasia. On ihan mahdotonta osata majataloon ilman opasta, sillä tienviittaa luonnollisesti ei ole olemassa. Se on selväpiirteisin hämäläiskylä, minkä olen nähnyt. Useat rakennukset olivat koko joukon yli satavuotisia. Mutta kaikki ne olivat siistityt, puhtaus vallitsi kaikkialla ja hyvinvointi kuvastui myöskin kaikkialta."

Hauhon historia on muuten ilmestynyt...

Muistokirjoitus vuodelta 1864

Taas meni multaan yksi Sota-vanhus v:lta 1808: Katteini Yrjö Vilhelm Schildt. Hän syntyi syyskuun 17 p. vuonna 1786 Sappeen kylässä Hauhon pitäjässä Hämeenlinnan läänissä ja kuoli joulukuun 29 p. 1863. V:na 1795 hän otettiin Vapaa-sotilaaksi ennen olleeseen Uuden-maan Jalka-rykmenttiin. Tuli 1797 Furiiriksi ylimääräiselle kannalle Suomen Tykistön rykmenttiin. Sai 1801 kersantin viran ja palkan viime-mainitussa rykmentissä. Pääsi 1802 syyskuun 22 p. Vänrikiksi Uudenmaan jalka-rykmenttiin. Sirrettiin 1807 Ajutantiksi entisen Hämee-linnan rykmentin jääkeri-pataljoonaan. Kävi 1808 sotaa venäläisiä vastaan, ja oli seuraavissa verisissä melskeissä: Okeroisissa, Ypperissä, Viiretissä, Uus-kaarlepyyn eli Joensuun kaupunnissa Pohjan-maalla, Lapualla, Sika-joella, Soklotissa, Ruonassa, Salmessa ja Alavuudessa. Pääsi Luutnantiksi 1809 helmikuun 9 p. Joutui maaliskuun 24 p. sota-vangiski Kaalisten pitäjässä Länsi-Pohjanmaalla. Sai pyynnöstänsä virka-eron Ruotsin palveluksesta 10 p. heinäkuuta 1810 ja jäi Suomeen. Ruotsin kuningas antoi hänelle silloin Katteinin nimen ja arvon, tahtoen niin hänelle ”ilmottaa armollista mieli-suosiotansa hänen uskollisesta palveluksestaan ja yhä osotetusta oiva-käytöksestänsä”.

Sitten hän antaantui rauhallisiin töihin ja hyveisiin; harjotteli maa-viljelystä ja sen sivutoimia uutterasti ja väsymättömästi, jotta harva – jos kukaan – maassamme sinä hänelle vertoja veti. Kyllä suot sulivat sen käsissä viljaviksi ja heinä-maiksi. Tämä vaatimaton, itsestään pitämätön kunnian-mies ei rakastanut joutavaa turhuutta, mutta kyllä oli hänessä sydämellistä hyvän-tahtoisuutta kaikille ihmisille, joilla hänen kanssaan oli tekemistä. Kysy sitä ylhäisiltä, alhaisilta; kysy rikkailta, köyhiltä; kysy hänen palkollisiltaan, jotka vuosi-kymmeniä häntä palvelivat, muutamat noin 30:kin aastaikaa. – Suomen kieltä hän palveli sulavasti, ja olipa nuoremmalla iällä vähin laulu-runojakin sommitellut suomeksi. Esim. Sampo-nimisessä runo-kirjassa on laulu: ”Jos sinulla on ystävä, niin juo!” vainaan tekemä,

Kirjoitus on julkaistu Suomettaressa 2.2.1864. Siinä annetut syntymätiedot pitävät paikkansa; Hiskistä löytyy Hauhosta Sappeen kylän Alastalosta kasteelle tuotu 17.9.1786 syntynyt Georg Wilh., vanhemmat "Liutn. Xstoph. Schildt " ja "Hedvig Biörkell ". Täydellisemmin heidät on kirjattu 29.8.1780 syntyneen lapsen kasteessa: "Hr.adjut. Christopher Schildt" ja "Fru Hedvig Cath. Biörckel ". Ossian Mestertonin taulusta löytyy Christopherin esipolvia.

Hiskin avulla ei löytynyt Yrjölle lapsia eikä täten myöskään aikuisiän elinpaikkaa. (Luopioisissa on 31.3.1813 kastettu avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, jonka isä Yrjö taisi olla.)

Mainion nimistä runoa en onnistunut löytämään.