Näytetään tekstit, joissa on tunniste laki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laki. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. maaliskuuta 2026

Yksi selitys rotokollien mitoille

Kirjoitin helmikuussa arviota artikkelikokoelmasta, josta itselleni nousi keskeiseksi kysymys tuomiokirjojen sisällöstä suhteessa "todellisuuteen". Ja kun asia oli mielessä, vastaan tuli relevantilta tuntuva kuvaus.

Jos vanha tuomari hankkii itselleen vapautuksen niiden tai näiden käräjien istumisesta ja määräyksen jollekin nuorelle auskultantille ne istumaan, tai jos, kuten tiedän muutamissa paikoin käyneen, hän jättää kokonaan jonkun käräjäkunnan nuoremman miehen hoitoon, ei hän maksa apulaisilleen palkkaa, vaan apulaisen on edellisessa tapauksessa hankittava tulonsa käräjissä esiintyvistä töistä, jälkimmäisessä vielä maksettava joku määrätty summa isännälleen siitä hyvästä, että saa käräjäkuntaa hoitaa. 

Tuo nyt kyllä ensi silmäyksellä näyttää jotenkin yksityiseltä asialta, jonka kanssa ei yleisöllä luulisi olevan mitään tekemistä, mutta lieneekö tositeossa asian laita niin. Tuomarin velvollisuus on valvoa oikeuden ja lain mukaista järjestystä yhteiskunnassa, ja oikeuden etsijöiden tulee myös oikeuden edessä saada se. Mutta monessa - niin jopa hyvin monessa tapauksessa - on oikeuden etsiminea jotenkin epämääräistä laatua ja sellaisissa tapauksissa tulisi tuomarin ehdottomasti koettaa saada asiamiehet joko kokonaan sopimaan tai ainakia nuhteen kautta ajattelemaan, mikä heidän rauhaansa sopii. 

Mutta jos nyt nuoren tuomarin aineellinen toimeen-tulo riippuu siitä, kuinka monta "rotokollaa" hän saa kirjoittaa, niin on selvä ettei hän tällaisiin toimiin ryhdä, vaan antaa kunkin asian mennä menojaan. (Olenpa kuullut senkin seikan että kun lautamies kerran on asian "kirjoittanut sisään" ei asiapuolet enää saa sitä sopia ilman sovinto rotokollaa, vaikka ennen jutun esille ottoa siitä ovat tuomarille ilmoittaneet.) Luonnollista on että sellaisissa suhteissa ihmisen luonnossa piilevän itsekkäisyyden riitahalu saa esteittä kehittyä ja "parakrahvit" käräjissä kasvavat satoihin jopa tuhansiin. 

Jos olisi tehdä tilastollinen taulu suhteesta niiden käräjäkuntien, joissa vanhat tuomarit istuvat, ja niiden välillä joissa nuoret ovat tuomareina, niin luulen aivan varmaan, että se taulu osoittaisi riitahalun huomattavassa määrässä kasvaneen jälkinmäisissä. Jos sitävastoin tuomarin aineellinen toimeentulo olisi turvattu ja vakava huolimatta siitä suuremmasta tai vähemmästä työmäärästä, mikä hänen on tehtävä, niin luulempa todella useampien asiamiesten saavan "astua ulos" — sopimaan, eikä oikeutta turhanpäiten vaivaamaan, kuin mitä nyt on tapana. Sillä niin turhan päisistä asioista kuin nyt käräjöidään useastikin, tuskin silloin tuomari ottaisi rotokollaa tehdäkseen. (Olen omin korvin kuullut oikeudessa vaadittavan 12 penniä (sic) ja sen tuomittavan maksettavaksi 12 markan käräjäkuluilla — todella ilmeinen makkaratikusta sopan keittäminen). 

Itsestään siis johtuu ajatus siihen loppupäätökseen että tuomarien, alaoikeuksissa ainakin, tulisi olla miehiä sellaisilla palkkaeduilla, ettei enempi tai niukempi työ käräjissä vaikuttaisi ainakaan missään sanottavassa määrässä heidän aineelliseen toimeentuloonsa. (Oulun lehti 12.3.1887)

perjantai 1. elokuuta 2025

Elokuun jumalanpalveluksissa 1800-luvun alkaessa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Elokuun ohjelmassa oli tavallista vanhempaa tekstiä, jo syksyllä 1694 annettu Kuning:sen Maij:tin Kieldo, ettei yxikän Ulosmittaja mahda vaatia jotain ulosmittamisen vaivastaan koska he Yhteisen Kansan ja Alammaisten luonna Ulostekoja eli muita Kruunun velkoja ulosmittavat.

"Yli koko Valdakunnan, paitsi niisä paikkakunnisa, kusa ulosannettuin Asetusten kautta, erittäin on käsketty, ja joisa tämä Asetus ei ollengan vaikuta" luettiin vuonna 1681 päivätty Kuning:sen Maj:tin käsky ja Asetus, kuinga Pappein ylöskando, Yhteiseldä Kansalda Kihlauxisa, Lasten risitimisisä, Vaimoin kirkkoon ottamisisa, Ruumiisten hautamisisa, niinkuin myös heidän Saatavansa Talon Isändäin ja Emändäin kuoleman jälken, Kymmenexet ja mitä Kappalaisten ja Lukkareiden ylöspitoon tule, pitä ulostehtävän ja maxettaman. Lukemisen ajoitus liittyi varmasti siihen, että kymmenysten maksuaika oli lähes käsillä. 

Pappien keräämien maksujen moninaisuus oli minulta osin unohtunut enkä ole koskaan keskittynyt niiden alueellisiin eroihin. Jostain syystä elokuussa ainoastaan Hämeenlinnan läänisä luettiin vuonna 1694 annettu Asetus Pappein Ylöskannosta ja Sisälletuloista Yhteiseldä Kansalda Turun Hiippakunnasa.

(Tähän päättyy vuoden kestänyt läpikäynti.)

maanantai 30. kesäkuuta 2025

Heinäkuun jumalanpalveluksissa 1800-luvun alkaessa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Tuolloinkin hallinto havitteli uusia kaivoksia, joten vuosittain oli syytä lukea vuonna 1723 annettu Armollinen Plakati ja Säändö niistä vapauxista ja Eduista, kuin kaikkein niiden yhteisesti pitä nautita saaman, jotka täsä Vantakunnasa ja sen omaisisa Maakunnisa jongun-kaldaisia Metall- ja Mineral Suonia ja hyödyllisiä Kivenlaatuja löytävät, ilmei andavat ja käymän saattavat. Tekstissä lueteltiin metalliesimerkkeinä "Kulda, Hopiata, Vaskea, Tina, Plyijyä, Elävätä hopia ja Rauta"

Useampia eli lähes kaikkia koski tammikuussa 1738 annettu Asetus kaikinaisten Rättyin kokomisesta Paperi-Brukeihin Waldakunnasa. Tekstiilien keruu paperitehtaisiin kuului jumalanpalvelusten ohjelmistoon myös lääninkanslian kuulutusten aiheena. Turun kuulutusten läpikäynnissä nämä ovat erottuneet poikkeuksellisella kaksikielisyydellään (1760176317941797)

Vaikka tavanomainen palveluksenvaihtoaika oli syksyllä heinäkuun lukuohjelmaan kuului vuonna 1757 annettu Asetus, niiden rangaistuxesta, jotka kirjoittavat eli andavat kirjoittaa itsellensä petollisia Orlofs- eli Lupa-Sedeleitä taicka Ero-Sedeleitä irti palveluxesta. Liikkumiseen liittyi myös vuoden 1741 Asetus Irrallisesta ja hyödyttömästä Väestä, kuin Ulkomalda sisälle tule niin myös kerjäämisen estämisestä, johon sisältyy mielenkiintoisia rinnastuksia.

kaiki Judalaiset, Sawojardit, Liinan dansajat, Commediantit, ja muut kuoharit mikä nimi heillä olla mahda, Mustalaiset, Zigenarit, jotka moninaisella Jumalattomuudella, ennustuxilla, vallheilla ja varkaudella tekevät Yhteiselle Kansalle suuren vaivan ja rasituxen, niin myös muut senkaltaiset, jotka Barometerein, kaikenlaisten klasein, Theen ja muiden vähemmän tarpeellisten kaluin kansa Ulkomaalda Valldakundaan tulevat, ja valmista rahaa myötänsä poisvievät 

Tähän nuorallatanssijoiden liikkumisen kieltämiseen törmäsin, kun selvittelin karhujen tanssittajia. En ehkä tuolloin lukenut asetusta huolellisesti, sillä nyt herää kysymys savojardien ansaintatavoista eli paheksutusta toiminnasta. Olof Dalinin lehdessä 1700-luvun alussa savojardilla on selässään laatikko, spelwärk. Posetiivareita? SAOB:n artikkelista syntyy sama mielikuva.

Kulkemiseen liittyi vielä myös vuonna 1748 annettu asetus jonga kautta ne niin kutsutut Tattarit eli Mustalaiset ja Zigenarit, kuin myös irralinen ja Joutilas väki, kieletän kulkemasta ymbäri Maata, joka toistettiin heinäkuussa "raja maissa", kun se oli jo maaliskuussa luettu koko maassa.

Lisäksi "niisä Paikkakunnisa Merimaista jotka makavat Merenkulmalla" luettiin syksyllä 1750 annettu asetus niistä Merimenoon harjaunduneista Miehistä, jotka jo ovat andaneet, eli tästälähin tahtovat andaa enrolerata eli sisällekirjoitta heidän nimens, palvelemaan Kuningallisen Amiralitetin alla.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2025

Kesäkuun jumalanpalveluksissa 1800-luvun alkaessa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Lokakuussa 1723 annettu asetus Trakunain ja Sotamiehen Munderingein visiteramisesta Rusthållarein ja Ruotuin tykönä luettiin kokonaan, joten rusthollareilla ja ruotuihin jaetuilla talollisilla piti olla selvät sävelet varustusvelvollisuuksistaan. 

Lokakuussa 1723 annettu Uudistettu Asetus ja Käsky, jonga jälken kaikkein oikeutta hakevaisten tule heitäns kuuliaisesti käyttä, ennen kuin he rohkenevat, anomuxellans Kuning:sen Maj:tin tygö tulla pyrki lopettamaan alamaisten valitus- ja anomusmatkat Tukholmaan. Piti ensin käydä läpi muut keinot eli maaherrat, tuomioistuimet, kollegiumit ja konsistorit.

Vuoden 1734 laista luettiin Pahanteon kaaresta pykälät 1 & 2 luvusta "Pilkasta Jumalata vastan, ja luopumuxesta sijtä puhtasta Evangeliumin opista", 2. pykälä luvusta "Taikauxesta" sekä pykälät 1-8  luvusta "Kirouxista ja Sabbatin rikoxesta".

Ennen juhannusta oli olennaista muistaa eli täten myös lukea helmikuussa 1773 Uudistettu Kieldo Kirkkoin lehdittämistä ja Lehtimajain rakendamista vastan, jonka aiempi versio oli annettu joulukuussa 1734. Syynä ei ollut koettu pakanallisuus vaan se, että "Lehtimetsät turhaan kaunistuxeen raiskataan ja tuhlataan". Puiden polttoa juhannuskokoissa ei ilmeisesti koskaan valtakunnallisesti kielletty tai ainakaan en sellaista tietoa löytänyt kirjoittaessani katsauksen Joitakin täydennyksiä juhannuskokkojen historiaan

Vuoden 1800 tienoilla kolmas rukouspäivä osui tyypillisesti kesäkuulle. Silloin luettiin vuonna 1746 annettu Asetus, Nijden rangaistuxesta, jotka luvattomasti avavat toisten Lähetyskirjoja, ja niistä ulosottawat rahaa, Banko-Sedeleitä, eli muita rahan vertaisia.

Meren rantojen seurakunnissa toukokuussa piti lisäksi lukea lokakuussa 1730 kuninkaan antama Protektoriali Dykerin eli Sukeldamisen Osanottaille ja heidän Palvelioillens, marraskuun 1734 asetus Dykeristä sekä asetuksesta viisi vuotta myöhemmin annettu selitys.

torstai 8. toukokuuta 2025

Hovioikeuden päätöksistä sanomalehdissä

 Yksi sukunimihaun yleinen tulos 1800-luvun sanomalehdistä on hovioikeuden päätoslistaukset. Nyt kun Kansallisarkistolla on digitoituna hovioikeuden aineistoa, luulin hyppäämisen niihin olevan helppoa. Mutta ei. Otetaan esimerkiksi Åbo Underrättelser 10.8.1872, jossa on kaksi eri listaa kesäkuulta.

Oikeanpuoleinen lista "gifna utslag" on samoilla päiväyksillä asiakirjassa "Aha:12 Päätösten julkipanokirjat 1869-1875". 

Jos esimerkiksi ottaa ylimääräisen kanslistin Lindeberg, huomaa kohdallaan myös päivämäärän 15.5.[1872]. Sama nimi ja päivämääräyhdistelmä varhaisemman mukaan järjestettynä löytyy asiakirjasta "Dbb:55 Päätösnide, Tammi-kesäkuu 1872-1872". 


Vastaavasti löytyi yläpuolella ollut keissi ja kolmaskin testini oli tuloksellinen.

Vasemmanpuolisen listan "utgifna domar" keissejä ei näy julkipanokirjoissa eli en tiedä miten ne helpoiten löytyvät asiakirjasta "Dba:55 Tuomionide, Tammi-kesäkuu 1872-1872", joka on myös järjestetty aikaisemman päivämäärän mukaan. Esimerkiksi Leidenin 5.6.1872 annettu tuomio on sijoitettu päivämäärän 5.2.1872 kohdalle ja Nordströmiä koskeva julkistus 12.6.1872 päivämäärän 8.2.1872 kohdalle. Avain lienee jossain digitoimattomassa listassa. 

Hakemani keissi oli vasemmanpuolisessa listassa eikä kärsivällisyyteni riittänyt yli 1000 kuvan järjestelmälliseen läpiselaukseen. Aivan sattumalta löysin tapauksen asiakirjasta "Aca:46 Vetoasiain diaari 1872-1872" päiväyksillä 3.2.1872 & 9.2.1872 sekä huomautuksella "lepää 30 päivää". Kävin toiverikkaasti tuomioniteestä läpi maaliskuun alun, mutten löytänyt tapausta. Joissakin diaarin kirjauksissa oli "huutopäivä", mutta tämäkään ei auttanut poimimaan kyseisiä keissejä tuomioniteestä. Luovutin.

perjantai 2. toukokuuta 2025

Toukokuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Toukokuussa karja pääsi laitumelle ja alkoi tuottaa maitoa, joten pakolliseen ohjelmaan kuului tammikuussa 1773 annettu asetus Rangaistuxen Kowendamisesta nijlle, jotka lypsävät toise miehen Lehmän, Lamban, elli Vuohen. Vuoden 1734 laissa määrätty häpeärangaistus, jossa seisottiin julkisella paikalla maitoastia kädessä oli osoittautunut tehottomaksi, joten sen oheen tuli miehille uhaksi raipat ja naisille vitsat.

Laitumelta Hevoisen, Eläimen, eli muun Luondokappaleen varastaneiden rankaisuja oli kovennettu jo elokuussa 1748 ja tämäkin teksti oli aiheellista toistaa joka toukokuussa.

Luettava oli myös huomattavasti pidempi ote lokakuussa 1723 annetusta asetuksesta Salpeterin Keitos-Töissä Vandakunnasa, mitä niitten ylösauttamiseen ja voimasans pitämiseen tulee. Salpietarin tuotannosta piti lukea myös kuninkaan kirje kesältä 1729keittäjien rikoksista vuonna 1746 annetun asetuksen otekuninkaan päätökset rahvaanvalitusten perusteella syyskuussa 1741 sekä syyskuussa 1743 ja valtiopäiviltä 1756 säätyjen sekä kuninkaan kirjoitukset.

Kevään myötä alkoi tietenkin merenkäynti, joten meren rannalla sijainneissa seurakunnissa piti lukea vuonna 1766 annettu asetus Rangaistuxesta niille, jotka tapahtuisa Haaririkoisa ei jätä pikaista apua ja palvellusta

maanantai 31. maaliskuuta 2025

Huhtikuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Kuning:sen Maj:tin Armollinen Asetus Maan-Viljelemisestä annettu sinä 25:nä päiwänä Maaras-Kuusa 1740 pointtina oli "Soiden, Rahkain ja muun Kylmän Maan tekeminen hedelmitä kandawaisixi maixi" ja tätä seuraava verovapaus. Asetusta täydensi Kuning:sen Maj:tin Armollinen Selitys Asetuxen ylitse sjitä 25:stä päiwästä Marras-Kuusa 1740, Maan-Wiljelemisestä. Annettu sinä 17:nä p. Heinä-Kuusa 1747.

Kuning:sen Majt:in Armollinen Asetus Juopumusta wastan. Annettu Stockholmisa Raadi-Kammarisa sinä 17.nä p. Huhti-Kuusa 1733 on juuri sitä, mitä otsikko antaa ymmärtää. Rangaistus oli luvassa kun "Kuka ikänäns itsens juomisella niin rasitta, että jokainen kuin hänen näke, taita hawaita, että hän on juopunut".

Kuning:sen Maj:tin Armollinen Asetus Wäen lisämisen edesauttamisexi Waldakunnasa. Annetu Stockholmisa Neuwo-Kamarisa sinä 8:nä päiwänä Malis -Kuusa 1770 vapautti "kaikki Maanwiljelät eli Werollelasketut Torparit", joilla oli "Neljä Lasta Mantal-kirjasa", "kaikista personal- eli hengi-Ulosteoista". Samoin "Giärningimiehet, niin myös Köyhät, ynnä, Työmisten, Kalastajain Kaupungeisa ja muiden kanssa, jotka ei ole sisällekirjoitetut Borwarit, Ryttärit, Sotamiehet, Dragonat, Båtsmannit ja heidän vertaisens" "njin kauwan kuin heillä on Neljä Lasta elosa eli sen ylitse, ja sixi että se nuorin on täyttänyt Kahdexan wuotta". 

Lyhyt asetusteksti herättää nytkin kysymyksiä, joten ei yllätä, että luettavana oli myös Kuning:sen Maj:tin Armollinen Selitys, Hänen Armollisen Asetuxens ylitse, Wäen lisämisen edesauttamisesta Waldakunnasa sijtä 8. p. Maalis-Kuusa 1770. Annettu Stockholmin Linnasa s. 19 p. Helmi-Kuusa 1773. Se tosin ei vastannut epäselvyyksiin ja sekoitti pakkaa ottamalla mukaan kivirakennusten tekemisen.

lauantai 1. maaliskuuta 2025

Maaliskuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Ajankohtainen teema oli metsästys tai tarkemmin sanottuna sen kieltoaika eli ääneen luettiin Kuning. Maj:tin lawiambi awoin Päällepano Metsän eläwitten ja Linduin pyytämistä ja Ambumista waastan, Puoli-Pastosta Olowin päiwähän asti; s.18 p. Maalis-Kuusa 1754 ja Kuning Maj:tin Armollinen Kieldo, Peldo-ja Metsä-Kanain (Rapphöns) luwatoinda saalista, ambumista ja myymistä wastan, annettu s. 6. p. Marras Kuusa 1772. Samaan aiheeseen liittyi "ainoastans njisä Maanpaikoisa, jotka Merenrannoilla owat" luettu Kuning.sen Maj:tin Armollinen, Julistus ja Kieldo, sitä Saari-Maisa tawallista Munamista, eli Wesi- Linnun Munain poisottamista ja häwittämistä wastan, s. 28. p. Syys-Kuusa 1762.

Lukuohjelmaan kuului myös Ulosweto Kuning:sen Maj:tin Armollisesta Asetuxesta, niiden njin kutsuttuin Tartareitten eli Mustalaisten, ja Zigeunein, njin myös muun laiskan irtaimen Wäen ymbärins Maata juoxemiscn estämisestä, sjitä 24 p. Maalis-Kuusa 1748. Siinä romanit saivat oman pykälänsä, jonka jälkeen "Kaikki irtain-wäki yhteisesti, niinmyös Judalaiset, Langain- ja Hakaintekiät, Luundansarit ja muut sen kaldaiset Taskuspelarit, tulewat tämän kanssa kowasti poiskieldyxi, kulkemasta ymbärins Maata mingä nimen alla se ikänäns olla mahta, koska ej heillä ole rehellisiä Passeja eli Matkakirjoja ylösnäyttä"

Lisäksi vuoden ensimmäinen rukouspäivä määrättiin 1700-luvun lopulla useimmiten maaliskuulle. Silloin piti lukea Kuning:sen Maij:tin Säändö, meidän Kristillisen Opimme ja Uskomme oikiasta harjoituxesta ja woimasa pitämisestä, tehty Stockholmisa s. 25 p. Kesä-Kuusa 1655.

lauantai 1. helmikuuta 2025

Helmikuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Harvempia taisi kiinnostaa Kuning. Maj.tin kielto, ettei Laquejiat, Trengit ja Gesällit saa kaanda mieckoja, eikä myös sisälle korteratut ja Garnizonisa makawat Soldatit, kosta ej he ole wahdin päällä ja Commenderingeisa, sinä 19 p. Loka-Kuusa 1719.

Lähes kaikkia sen sijaan koski Kuning:sen Maj.tin Armollinen Asetus njiden Sakotuxesta ja rangaistuxesta, Jotka Laimin lyöwät tuleman saapuitte Catechismuxen-Kuulustelemuxen. s. 4. p. Joulu Kuusa 1765. Ensimmäisellä kerralla "Wanhembain, Perhenisändäin ja Emändäin" kinkereiltä poisjääminen maksoi maalla 4 hopeaäyriä  ja "jokaizen heidän Lapsensa eli Palkollisensa edestä, joka ej tule sapuille" kaksi hopeaäyriä. Toisella ja kolmannella kerralla sakkosummat kaksinkertaistuivat. "Jos ej tämäkän mitän waikuttais, niin pitä se, joka on uppiniskainen, neuwon-pitämisen jälken Kirko-Radin kansa, langetettaman Tucki-rangaistuxeen yhdexi eli usiammaxi Sunnundaixi, eli myös erinäisiin Rahasackohin Seurakunnan Waiwaisille" jne.

"Ainoastans niisä Kaupungeisa kusa Garnizoni maka" luettiin Kuning. Maj:tin uudistettu Asetus, kuinga menetettämän pitä, koska Palweljat ja Työmiehet Manufacturi-Werkeisä Waldakunnasa Wärwäreildä tygöpuhutellan, sinä 25 p. Loka-Kuusa 1750.

"Ainoastans niisä Paikkakunnisa Merimaista, jotka Makawat Merenkulmalta" luettiin Kuning. Maj:tin Armollinen Asetus liikuttawa Wäkiwallan estämistä Walkia-ja Johto-Pååkein päälle. Annettu Stockholmisa s. 21 p. Heinä.-Kuusa 1761.

keskiviikko 1. tammikuuta 2025

Tammikuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Ensinnäkin Ulosweto Kuning.sen Maj:tin Armollisesta Edespanosta ja Waroituxesta yhteisille Alammaisille Waldakunnasa, Sunnuntai-ja Juhla- päiwäin welwollisesta wiettämisestä. Annettu Stockholmisa Raadi-Kammarisa sinä 28 päiw, Touko-Kuusa 1746. Vuonna 1746 oli havaittu, että "Kirkot, niinä aikoina, kuin julkisexi Jumalan palweluxexi walitut owat, owat pian tyhjänä, matkoja ja muita mailmallisia askareita tehdän lakkamata; ja se kuin walitettawain on, että Sabathin päiwä usiammast juopumuxesa, speleisä ja kaikellaisia muisa laitettawisa harjoituzisa häpiällisesti wärinkäytetän". Oi, voi! 

Kuning:sen Maj:tin Armollinen Käsky, niistä Wero- ja Palka-Jywäin ulostekemisexi aikaa toisen perään ulostulleista Reglementeisiä ja Resolutioneista, siitä 21 p. MaalisKuusa 1770 oli esipuhe seuraaville, joilla oli merkitystä kaikille talollisille. Ja tähän aikaan maksettiin veroja?

Kuning:sen Maj:tin Armollisesta Selityxestä muutamain Puuttein ylitze, siinä 5:nä p:nä Tammi Kuusa 1684. Sota-ja Maa-Statin Palweljoille, ulosannetusa Reglementisä, Taloin Ruokkomisestä ja nautitzemtsestä. jotka heille owat palkaxi määrätyt. Annetin Stockholmsa sinä 7:nä p:nä Huhti-Kuusa 1685 oli pykälä 2 veroviljojen kuljettamisesta edelleen relevantti. 

Samasta asiasta oli kyse pykälässä 56 Kuning:sen Maj:tin Armolisesta Resolutionista Yhteisen-Kansan Ruotzisa ja Suomesa Yhteisten Valitusten päälle. Annettu sinä 1:nä p:nä Elo-Kuusa 1727. Ongelmallista oli se, että talonpojille veroviljaa kalliimpaa oli sen kuljettaminen. Myös veroviljan hinnasta oli ollut valittamista, joka ei heti päättynyt, sillä luettavana oli myös Ulosweto, Yhteisen-Kansan Yhteisten -Walitusten päälle. Annettu sinä 16:na p. Maalis-Kuusa 1739.

Lopuksi vielä Ulosweto Kuningsen Maj:tin Armollisesta Selityxestä, kuinga sisällejaettuin ja sisällejakamattomain Wero Jywäin ulostekemisen kanssa menetettämän pitä. Annettu sinä 8:na p:nä Tammi Kuusa 1748.

sunnuntai 1. joulukuuta 2024

Joulukuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Marraskuussa luettujen mittojen jatkoksi joulukuussa kuunneltiin Kuning:sen Maij:tin Armollinen Asetus, Mittaretten rangaistuxen kowendamisesta, jotka tawataan petollisudella Mittamisesa, sijtä 1 p. Lokakuusa 1752. Eksoottisempi on Kuning:sen Maij:tin ja Waldakunnan Kommerse-Kollegiumin Julistus, Sikain Harjasten kokoilemisesta ja myymisestä Harjantekiäin Embetille. Annettu Stockholmisa s. 27 p. Syys-Kuusa 1770. Lisäksi luettiin "ainoastans nijsä paikkakunnisa, kusa Aljo-Poroja löytywät" Kuning:sen Maij:tin Armollinen Asetus niiden rangaistuxesta, jotka salaisesti ja luwattomasti ambumat ja tappawat muiden Aljo-Poroja, sijtä 21 päiw. Elo-Kuusa 1766.

En tiedä olenko koskaan nähnyt tai koskenut sianharjakseen. Jostain syystä oli tarpeen määrätä näille kiinteä hinta, joka sitten pysyi samana vuosikymmeniä. 

Julitustuksen motivointina esitetään, että harjantekijäin ammattikunta tarvitsi välintään 40000 naulaa eli lähes 20 tuhatta kiloa sian harjaksia. Näiden piti myytäessä olla "puhdistamattomia ja ainoastans kimppuihin kootuita". Tämä oli niin olennaista, että se toistettiin, kun todettiin, ettei irroittamistavalla ollut merkitystä: "taikka kalttamisella eli ilman ja ettei yhtän puhdistamista tarwita, wan sijnä on kyllä, että ne heidän  juurinens ja kimpuisa yhtensidotut edestuodan". Paljonkohan yhden sian harjakset painoivat?

torstai 21. marraskuuta 2024

Velkavankeuden loppu

Karl August Tavaststjerna (Juhani Ahon suomentamana) kuvasi tarinassaan Väärinkäsitys tunnelmaa velkavankeuden viimeisenä päivänä:

Vankilan ylikerrassa lähellä sen luoteista kulmaa oli Heikki Hytönen saanut auki velkavankilansa ikkunan. Iltarusko oli jo kadonnut ja rauhassa voi hän hengittää viileää ilmaa, — velkavankeja ei pidetty tiukalla, eiväthän ne olleet vaarallisia pahantekijöitä. Raollaan oli ikkuna sentään ja sen takana tuumaili Hytönen omia tuumiaan.

Huomenna on hän istuttavansa istunut ja pääsee kotiinsa heinäajaksi, pieneen mökkiinsä Pieksämäellä. Siltavoudin velka on siis silloin maksettu! Alussa oli Heikki Hytönen kyllä valitellut saamamiehen kovuutta, kun panettaa hänet kahdenkymmenen markan velasta kiinni kiireimpänä työaikana, mutta muutamien päivien kuluttua hän rauhoittui. Entäpä sitten, vaikka tässä nyt istuukin, — eihän tuosta kunniakaan mene! Akka ja vanhin poika hoitavat kyllä mökkiä sill'aikaa, — ja onhan tässä oikeastaan itsekin rahaa ansaitsemassa. Puhdasta rahaa ansaitsemassa! Huomenna on velka maksettu, tuntui oikein hyvältä sitä ajatellessa. Hulluhan se on tuo siltavouti, joka tällä tavalla velkaansa maksattaa, vaan oma asiansapahan lienee.

Hytönen oikasi vähän kankeita jäseniään ja ajatteli sitä, miten hän muutamain päiväin perästä kotiniityllään viikatetta heiluttaa, — eivät ne vielä liene kotiniittyä niittäneet.

 Satakunnan Kansassa 10.10.1937 julkaistusta artikkelista selviää, että

Vuoden 1734 laki määrää velkavankeuden ja työpakon velkojan aseiksi velallista vastaan. Velkavankeutta käytettiin jonkinlaisena vakuuskeinona ja myöhemmin tavallaan ulosottovälineenä. Velkavankeuden tarkoituksena oli nimittäin pakottaa niskoiteleva velallinen ilmaisemaan salatut omaisuutensa. On kuitenkin huomattava, että velkojan oli suoritettava velallisen ylläpitokustannukset, ellei velallinen itse kyennyt niitä maksamaan. [...]

Vuonna 1868 annettiin täällä asetus, joka määräsi velkavankien käytöstä ja samalla antoi velkojalle oikeuden käyttää velallista työssä velkansa suorittamiseksi. Viimeksi mainittua asetuksen kohtaa ei liene täällä kuitenkaan koskaan käytetty. Joulukuun 3 päivänä vuonna 1895 velkavankeus poistettiin.  

Vielä käytössä olleena velkavankeutta kritisoitiin Wuoksessa 4.3.1893 m.m. näin:

Velkavankeus ei ole sellainen velan ulosotto keino, jolla velan antaja tulisi omansa takaisin saamaan. Pikemmin voimme sitä nimittää kuritukseksi ja rangaistukseksi velallista kohtaan. velkavankeudella ei velkoja saa omaisuuttaan useastikaan takaisin, vaan menettää yhäti entisen lisäksi kun ylläpitää velallisen vankihuoneessa. Ainoa hyöty siitä on, jotta saapi kerskua ja iloita kostostaan saadessaan riistetyksi toiselta vapauden. 

Tosin saattaa hän toivoa, että velallinen ennemmin maksaa velkansa kuin lähtee vankeuteen, mutta jos velallinen on niin köyhä ettei voi maksaa, niin täytyy hänen sinnekin mennä. Tästä on velkojalle toinenkin vaara tarjona. Velallinen saattaa tehdä — päästäkseen velkavankeuteen menemästä — konkurssin ja senkään kautta ei velkoja tule kuin osan omaisuudestaan takaisin saamaan joten siltäkään puolen ei velkojalle ole hyötyä, vaan päinvastoin lopullinen tappio. velkavankeus ulosottokeinona ei ole siis miltään kannalta katsoen velkojalle eduksi. Jos velkoja sitä vastoin käyttäisi muita laillisia pakkokeinoja, voisi hän aina vähin erin omansa takaisin saada, ja niissä ei ole vaaraa, jotta kulungit joutuvat velkojan vahingoksi.

Tavastjernan tarina ilmestyi kokoelmassa Kertomuksia ja kuvauksia (1896)

perjantai 1. marraskuuta 2024

Marraskuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Marraskuun lukuohjelmassa oli Kuning:sen Maij:tin uudistettu Asetus, Mitasta ja Painosta. Annettu Stockholmisa Raadi-Kammarisa sinä 29 p. Touko-Kuusa 1739.Tässä määrättiin Tukholman kyynärä valtakunnalliseksi kyynäräksi, joka puolestaan sisälsi kaksi Ruotsalaista jalkaa. "Geometrialaisen jaon jälken pitä Jalka Kymmenen Desimal Peukalota, jokainen Peukalo Kymmenen Linija, ja nijn edespäin, kuin Tabelli osotta". Peukalo tarkoittaa nykysuomeksi tuumaa. 

Toiseen suuntaan: "Pitkä-mitan jälken täyty Ruotsalaisen Penikuorman pitämän 36000 Jalkaa, eli 18000 Kyynärötä." Vastaavasti käytiin läpi kaikki muutkin mitat, jotka toistuvasti lunttaan Wikipediasta. Tätä tekstiä luulisi monen kirkonpenkissä kuunnellen tarkasti omaa muistia testaten. Mittojen ohella heille oli merkittävää kuulla, miten verovilja mitattiin. 

Asetuksesta käy myös ilmi, että puntarien painot ja "keilinkaltaiset kannut" kruunattiin niiden oikeakokoisuuden vahvistamiseksi. Mutta en löytänyt oikean mittaisen kyynärän levitystapaa.

tiistai 1. lokakuuta 2024

Lokakuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

"Lokakuusa Ylösluetan Yli koko Waldakunnan" Kuning.sen Maij:tin Lawiambi Armollinen Asetus, Niistä, jotka luwattomasti ja salaisesti andawat itzens ulos Waldakunnasta, siitä 18 p. Helme-Kuusa 1768. sekä "ainoastans nijsä paikoisa, jotka Merenraanalle owat" Ulosweto Pahategon Kaaresta 21. luku. Yhteisestä maa- ja tie-rauhasta sekä Ulosweto 42 Lugusta Pahanteon Kaaresa Koto-warkaudesta ja julmasta sisuwarkaudesta. Jälkimmäisissä oli kyse hylynryöstöistä.

Ensiksi mainitussa oli "erinomaisella mielikarwaudella ja lewottomudella" havaittu lihas- ja aivovuoto, jonka tukkimiseksi tarkennettiin ohjeita koskien 1:sti, Työntekiöistä Brukeisa ja Wuorimenoisa; 2:xi, Merellä kulkewaisista; 3:xi, Soldateista ja Sotawäestä; 4:xi, Käsityömiehistä, ja Palkawäestä; 5:xi, Säätypersonaista ja Yhteisestä Kansasta. 

Pitkä teksti oli merkityksetön lähes kaikille kirkonpenkeissä istujille, mutta passeista ja ihmisten liikkumisesta kiinnostuneelle yksityiskohdat ovat mielenkiintoisia. Esimerkiksi

Tulli Palweliain pitä myös, paremman oikeuden saamisexi, erinäiseen päiväkirjaan Alphabetin jälken ylöskirjoittaman matkustawaisten nimet ja kotopaikat, ynnä päiwän ja kuukauden kanssa, jona he owat mennet ja takaisintullet, nijnmyös passit jättänet, sen päälle että, jos joku epäluulo tapahtuis, silloin taitaisin kirjasta löytä nimet, ja yhtä haawa tietä saada, millä tawalla ne, jotka ulkomatkalla owat passin saanet, Raja-Tulleisa welwollisesti itsens edesandanet owat. Nämät päiväkirjat, ynnä jätettyin passein kansa pitä sitten Tulli-Palwelioilda joka kuukausi lähetettämän Meri Tulli Contoiriin; ...

Ilmeisesti nämä päiväkirjat ja monet muut mainitut kirjaukset ovat sittemmin arkistoista kadonneet, sillä en ainakaan niiden olemassaoloon missään ole törmännyt. 

Lokakuussa oli tyypillisesti myös 4. rukouspäivä, jolloin luettiin Ulosweto Kuning:sen Maij:tin armollisesta Säännöstä ja Käskystä, että kaikkinaiset Exytyxet ja niiden uloslewittämiset puhdasta Ewangelinmin Oppia wastan estettäisin. Annettu Stockholmisa Neuwo-Kammarisa s. 20 p. Maalis-Kuusa 1735. Lisäksi luettiin Kuning:sen Maj:tin uudistettu Plakati ja Kieldo, luwattomista Kokouxista, jotka yxinäisisä huoneisa erinäisen ja erinomaisen Jumalan Palwelluxen tähden pidetään; niin myös niiden rangakstuxesta, jotka nijsä tawataan. Stockholmisa Neuwo-Kammarisa s. 12 p. Tammi-Kuusa 1726. "ainoastans nijsä paikkakunnisa, ja nijsä tiloisa, koska luwattomia Kokouxia yxinäisisä huoneisa erinäisen Jumalan Palwelluxen tähden piditään".

sunnuntai 1. syyskuuta 2024

Syyskuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Syyskuussa oli ilmeisesti kaikilla parempaakin tekemistä, sillä ainoa vuosittain luettava lakiteksti oli "Kuning:sen Maij:tin Armollinen Asetus ja Käsky, Postin kuljettamisen Rauhattomutta ja estämistä wastaan Waldakunnasa sijtä 14 p. HelmeKuusa 1752." Seurakunnan vanhimmat olivat siis jo kymmeniä kertoja kuulleet, että

kuinga walituxet owat monesta Maan-paikasta usiasti sisälle tulleet, että ajattelemattomat matkustawaiset, ja myös Yhteinen-Kansa ei ole tahtoneet andaa Postinpitäjälle ja Postinajajalle Postia kuljettaisa yhtäkän osaa tiestä, ehkä he owat Postisarwella merkin andaneet, waan sitä wastaan, ja erinomattain, koska tiet owat olleet ahtaat sywän lumen tähden, uhanneet, häpiällisillä sanoilla soimanneet ia lyöneet heitä; 

Postia kuljettaneen postisarven soiton kuulleen ja rintamerkin nähneen piti antaa "puoli tietä" kulkutilaa tai hän joutuisi maksamaan sakkoa 10 hopeataalaria. 

torstai 23. huhtikuuta 2020

Kun lohi luki ja lahna lauloi

Viime viikon herutuslahjoista jatkaen. Raimo Jussilan tekstistä ”Lahja lain lumoo” selvisi, että lahjan erottaminen lahjuksesta tuli suomen kieleen vasta 1800-luvun lopulla.

Mehiläisessä 12/1836 Elias Lönnrot kommentoi sananlaskua "Raha rikkahan kuluvi, pää menevi köyhän miehen." selventäen sen muotoon "Rikas pääsi rahallansa, köyhä selkänahallansa" ja jatkaen
Ennen oikeuden ja muun hallituksen epävakaisempia ollen taisi niin välistä tapahtua'ki, kun sananlasku lausuu, vaan nykyaikoina jopa lukisimma mahdottomaksi, niin konsa käydä. Monta muutai sanalaskua on Suomalaisilla lain lumoamisesta, lainehtimasta, lahjoista ja muista, joilla entisaikana toki taisiki perustuksensa olla niin meidän maassa, kun monessa muussa.
Vuotta myöhemmin Mehiläisen 9/1837 sananlaskupalstalla oli vuorossa "Voilla voian vouin rinnan, tuomarin sianlihalla, jottei tuomari toruisi, eikä vouti vormahtaisi". Tämä oli Lönnrotin mukaan "Vanhanaikainen sanalasku, jota harvon nykyaikoina taitaa muistella tarvita."

Tuomarit eivät olleet ainoita ruokatavaralla lahjottuja. Suomen Kuvalehdessä 49/1917 ilmestyneestä Ernst Lampénin juttusikermästä:
Vanha mies, maantierosvo ja hevoshuijari, teki hengenlähtöään. Pitäjän rovasti oli saapunut mökkiin ja tutkisteli potilaan kristinopin taitoa ennen armonvälikappaleitten jakoa. Potilaan vastaukset menivät päin seiniä. Ei kuoleva kyennyt edes erottamaan jumaluuden kolmea persoonaa toisistaan.
— Kristinveljeni! Miten olet läpäissyt rippikoulun ja monet kinkerit näin vaillinaisilla tiedoilla autuudenopissa? sanoi rovasti.
— Voi veikkonen, vastasi vanhus. — Kun minä olin nuori, ka, silloin lohi luki ja lahna lauloi. Samassa hevosmies heitti henkensä. Lohi luki = pappi sai lohen, lahna lauloi = lukkari sai tyytyä lahnaan.
Eikös siinä ole hurjaa mielikuvitusta, kun komentaa mykimmät kaikista eläimistä lukemaan ja laulamaan laiskan syntisen puolesta. Voiko hienommalla tavalla viitata meillä muuten hyvin harvinaiseen tapaan lahjoa pappia. Ja lopuksi, voiko sanoa sanottavansa sirommalla tavalla: lohi luki, lahna lauloi. Niissä sanoissa on sointua.
Jaakkimassa oli väitetty pari kymmentä vuotta aiemmin, että "Ani harva vanha elää seassamme, joka muistaa niitä aikoja "jolloin lohi luki, lahna lauloi, itse kauppaa kävi"" (Laatokka 31.1.1891). Päivitys markka-aikaan Juho Reijosen kertomuksessa Ryöstövouti (Koitar 29.10.1903) viittaa siihe, että näin ei ollut kaikkialla.
Minun aikanani rippikoulussakin lohi luki ja lahna lauloi, ja kymmenmarkkasellahan ne pääsivät kumpikin minun poikankin rippikoulustaan.
Kuvat: V. Jääskeläinen, Museoviraston kansatieteen kuvakokoelmaCC BY 4.0Wilhelm von Wright, Kansallisgalleria

maanantai 3. syyskuuta 2018

Perintöoikeudesta ja suvun maista

Viime tiistaina juhlistettiin Mia Korpiolan ja Anu Lahtisen toimittamien artikkelikokoelmien (*) julkaisua tilaisuudella, johon lähdin uusien tietojen ja ajatusten toivossa. Enkä pettynyt.


Kirjojen artikkeleita esitellessä Mia Korpiola totesi, että Ruotsissa jälkeläisen perinnöttömäksi tekeminen oli keskiajalla lähes mahdotonta. Sitähän se oli myös 1900-luvulla. Tämän opin perintölakia dramatisoimalla opettaneesta tv-ohjelmasta, joka on ilmeisesti ollut lapsuuteni vaikuttavimpia katselukokemuksia, sillä muistan yksityiskohtia edelleen.

Mutta toisaalta, kuten oli juuri edellisenä päivänä keskiajan kurssin luennon yleisökysymyksessä huomautettu, sukutila jäi käytännössä vain yhdelle eikä muille jaettu irtain ollut alkuunkaan saman arvoista. Tästä löytyi julkistustilaisuuden osallistujilta omakohtaista kokemusta 1900-luvulta ja oli sitä lähiomaisellanikin.

Lisäksi tulin kotimatkalla ajatelleeksi paperilla reilummilta tuntuneita 1800-luvun sukupolvenvaihdoksia, joissa tila siirtyi eteenpäin kaupalla ja sisaruksille jaettiin velkakirjat osuudestaan (**). Kuinka lähellä kauppasumma on markkinahintaa ja maksoiko tilan saanut oikeasti velkansa? Hintavertailut ja velkakirjojen perukirjamerkintöjen tarkistus jäi minulta tekemättä.

Korpiola muisti Maria Ågrenin kirjoittaneen perintöoikeuden käytännön sovelluksesta ja ystävällisesti toimitti minulle artikkelin viitetiedot (***). Ågren artikkelissaan tunnistaa ja todentaa ilmiön, jossa sisarukset eivät vaadi heille lain mukaan kuuluvaa osaa. Hän olettaa omien etujen uhraamisen taustalla olevan painostusta ja vallan käyttöä. Sosiaalisilla konventioilla sukumaan säilyttämisestä yhtenäisenä on varmasti myös osansa asiassa.

Samasta kirjasta silmäilin myös Gudrun Anderssonin artikkelin (****), jossa huomattiin 1700-luvun ruotsalaisessa kaupungissa perinnönjaon sujuneen hyvin tarkasti ja tasa-arvoisesti. (Ainoana poikkeuksena pojille maksettu koulutus.) Anderssonin mukaan kaupunkielämässä resurssijako oli strategia, jolla ylläpidettiin perheen asemaa yhteisössä.

Yhdessä ympäristössä yksi tapa ja toisessa toinen. Ja maaseudun ympäristö muuttui kun 1800-luvun lopulta alkaen oli lisää mahdollisuuksia elannon hankkimiseen. Nykyäänhän lukee useammin lehtijuttuja, joissa joku on joutunut jäämään sukutilan viljelijäksi kuin maan menettäjien katkeruutta.

Yleistävästi: lakiteksti ei (suoraan) kerro käytännöstä.

(*) Dying Prepared in Medieval and Early Modern Northern Europe ja
Planning for Death. Wills and Death-Related Property Arrangements in Europe, 1200-1600
(**) Kaisa Kyläkoski: Yli-Forsbystä Kyläkoskeksi. 2007
(***) Maria Ågren: “Individualism or self-sacrifice? Decision-making and retirement within the early modern marital economy in Sweden.” Kirjassa The Marital Economy in Scandinavia and Britain 1400–1900. 2005, s. 221-236
(****) Gudrun Andersson: "Forming the partnership socially and economically: A Swedish local elite, 1680-1770s" Kirjassa The Marital Economy in Scandinavia and Britain 1400–1900. 2005, s. 57-73 Kuvituksena Hilkka Finnen piirros kirjasta Kylän lapset.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Mitä ihmettä Kansallisarkisto?

Naismuistiin mahtuu se, kun Kansallisarkisto henkilötietolain pelossa jätti verkkoon avaamatta lainhuutokortiston, joka ulottui osin 1920-luvulle. Hyvin muistan myös huolen, jolla passinhaltijain kortistoa 1904-1918 pidettiin lukkojen takana kunnes tänä vuonna tuli maaginen sata vuotta täyteen. (Kuten vuosi sitten totesin, samaan aikaan oli jo auki 1918 oikeusjuttuja. Tähän ilmeiseen ristiriitaan en koskaan saanut selitystä, mikä selittänee osaltaan kummastustani kirjoitukseni varsinaisesta aiheesta. Mihin päästään pian.)

Aina on ollut suurin huoli aineistoista, joista ihmiset ovat helposti haettavissa. Ja arkaluontoisisia tietoja pitäisi lain hengen mukaan eniten varjella. Eikä avata ainakaan, jos ihmiset voivat vielä olla elossa.

Aidosti siis järkytyin, kun eilen illalla törmäsin Kansallisarkiston digiaineistoissa Korkeimman oikeuden tuomiotaltioihin. Toki oikeuden päätökset ovat julkisia, mutta onko todellakin tarpeellista satunnaisella sukunimihaulla osua tietoihin kaukaisten sukulaisten varkauksista? Eikä kyseessä ollut vain ensin näkemäni listaus tuomioista, vaan tarkemmin tutustuen huomasin tarjolla olevan - otsikon mukaisesti - tuomiot.

Esimerkki, josta MINÄ olen peittänyt nimet, mutta joka on viitetietojen perusteella löydettävissä, kuten ammattilaiset asialliseksi katsovat.


Kun taas esimerkiksi Asutushallituksen virkatalo-osaston arkiston Anomusdiaarit vuosilta 1922-23 ovat "näyttörajoitettua ja on katsottavissa Kansallisarkiston tutkijasalien asiakaspäätteillä ilman kirjautumista.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lisää lakeja ja asetuksia

Eilen istuin iltaa Ihan Oikeiden Historiantutkijoiden kanssa. Keskustelussa vilahtivat digitoidut Ruotsin kauden lait, joilla on siis käytännön merkitystä.

Olisikohan kenelläkään käyttöä näille suuriruhtinaskunnan ajan kokoelmille? Vaikka ei ollut valtiopäiviä niin uusia määräyksiä kyllä saatiin.
Sakregister till Finlands Författningssamling. I. Hänförande sig till Författnings- och Brefsamlingarne från år 1808 till år 1860. 1876
Sakregister till Finlands Författningssamling. II. 1860-1869. 1876
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1808-1812. 1831
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1813-1816. 1831
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1817-1820. 1831
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1821-1824. 1826
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1825-1829. 1831
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1830-1834. 1835
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1835-1838. 1840
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1839. 1841
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1840-1841. 1843
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1842-1844. 1845
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1845-1846. 1847
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1847-1848. 1849
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1849-1850. (Tai, tai) 1851
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1851-1852. 1853
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1853-1855. 1856
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1856-1857. 1862
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1858-1859. 1862

perjantai 8. joulukuuta 2017

Laki on kuin se luetaan?

Paluulentoni Lontoosta viime yönä oli myöhässä, mutta ei onneksi niin paljon, että en olisi ehtinyt ja jaksanut lähteä seuraamaan Charlotte Cederbomin (aik. Vainio) väitöstilaisuutta Helsingin yliopistolle.
Kuva: Anu Lahtinen
Cederbom puolusti väitöskirjaansa The Legal Guardian and Married Women. Norms and Practice in the Swedish Realm 1350-1450, joka nimensä mukaisesti käsittelee Ruotsin valtakunnan oikeuskäytäntöjä keskiajalla koskien naisten mahdollisuuksia toimia, erityisesti taloudellisissa asioissa kuten maakaupoissa. Käytäntöön päästäkseen Cederbom on käynyt järjestelmällisesti läpi tuhansia asiakirjoja. Valitettavasti tätä hän ei voinut jatkaa enää 1400-luvun loppupuolella, sillä säilyneiden asiakirjojen määrä on suurempi.

Vastaväittäjä Maria Sjöberg käytti aikaa lähdekriittiseen pohdintaan olemassaolleiden ja säilyneiden asiakirjojen suhteesta. Tämä on siis tarpeellista, mutta päästäänkö siitä koskaan muuhun kuin arvailuihin? Kun pitkään säilyneetkin pergamentit ovat saattaneet tuhoutua vasta 1800-luvun pikkuvandaalin kätösissä.

Cederbomin mielenkiintoisiin tuloksiin kuului se, että naisten asema lähteissä näyttää olennaisesti erilaiselta eteläisemmässä Ruotsissa kuin pohjoisemmassa. Tätä voi selittää aiempi oikeuskäytäntö tai paikalliset olosuhteet kuten maanomistuksen luonne ja kirkon vaikutusvalta. Niin tai näin, olemassa ollutta maanlakia ei ensimmäisen sadan vuoden aikana tulkittu joka puolella samalla tavalla.

Eikä jatkuvasti samalla tavalla vaan tilanne muuttui. Ulkomaisten vaikutteiden johdosta? Kirkon kanonisen oikeuden vaikutuksesta? Muiden ajan ilmiöiden seurauksena? Vastaväittäjän kommentin perusteella Cederbom ei näihin kysymyksiin ollut pyrkinytkään vastaamaan. Mutta oli siis osoittanut, että naisien toimintavapaus oli suurempi kuin miltä lain kirjaimeen tuijottamalla näyttää.

Olisikohan niin, että elävä elämä aina poikeaa laeista ja normeista?