Nils Eriksson Berguddin kuusi lasta

Kuten Nils Eriksson Berguddin elämäkerran yhteydessä lupasin, erikseen nyt lapsistaan. Perustuen ruumissaarnaan, Sulvan varhaiseen kirkonkirjaan (sivu 1 ja sivu 2, kiitokset paikallistuksesta Matti Lundille) ja muihin lähteisiin.

Ruumissaarnan perusteella kaikki Berguddin lapset ovat avioliitosta Maria Mattsdotter Schildtin kanssa. Tämä ei ole ollut aiemmin selvää, sillä Yrjö Kotivuori on ylioppilasmatrikkelissaan joutunut merkitsemään Marian vain todennäköiseksi äidiksi kahdelle Bergudd-ylioppilaalle.

Ruumissaarnan kannen sisäpuolella ilmoitetaan surijoiksi kuusi lasta.

Tarkemmin lukemalla huomaa, että mukana on myös yksi vävy ja yksi miniä. Samaisen painatteen personalia-osuudessa kerrotaan, että lapsia oli kaikkiaan kuusi ja yksi poika ja yksi tytär olivat kuolleet ennen isäänsä. He jäävät siis nimettömiksi. (Pojan nimeksi vahva veikkaus on Matts äidinisän mukaan.)

Eli Nils Eriksson Berguddin ja Maria Matsdotter Schildtin 4.10.1653 solmitussa avioliitossa syntyneet aikuiseksi eläneet lapset, jotka jo Gunnar Rosenholmin kysymyksen yhteydessä julkaistiin Genoksessa 2/1951 s. 45, ovat ikäjärjestyksessä

• Poika Erik Bergudd s. elokuussa 1654, k. 1694/1695. Manttaalikomissaari Pohjanmaalla.
• Tytär Maria Bergudd, syntynyt kuoleman yhteydessä annetun ikätiedon perusteella vuoden 1658 paikkeilla. Avioliitto (1.) Gabriel Mathesius k. 1692. Poika Nils Mathesius s. 29.8.1676 Kalajoki. Avioliitto (2.) Hans Preutz k. 1695. Avioliitto Johan Mickelsson Tammelader k. 1702 +? Avioliitto Matts Mickelsson Tamerlander, raatimies Raahessa ja kuollut ennen vuotta 1707. Kuollut 18.7.1735 Pyhäjoki 77 vuoden 2 kuukauden ja 6 päivän iässä. Poikansa Nils tuolloin Pyhäjoen kirkkoherra.
• Poika Nils Bergudd, s. 4.10.1660 Sulva. Lääninsihteeri Pohjanmaalla. Oletettu elossa olevaksi 1707 Rebekka Schildtin perukirjassa Tukholmassa. Avioliitto 4.3.1689 Elsa Bergenheim. Lapsia Petrus s. 24.1.1690 Sulva [Kommentti 10.4.2018: mistä minä tämän keksin?], Nils s. 1.8.1691, k. 5.5.1752.
• Poika Gustaf Bergudd s. 1663, haud. Tukholmassa 1697. Maanmittari.

Nils Eriksson Berguddin 54 vuotta

Miten 1600-luvun mies päätyy Ruotsin sisämaakaupungista Pohjanmaalle keräämään aatelin verosaatavia? Usein tällaisiin kysymyksiin ei saa vastauksia, mutta Nils Eriksson Berguddin ruumissaarnan personalia-osa on antoista. (Huom! Kansalliskirjaston henkilöhistorialliset painatteet eivät kaikki ole mikrokorttiluetteloissa!)

Nils syntyi Filipstadissa 26.7.1625 äitinään Cicilia Hansdotter ja isänään raatimies Erik Eriksson. Hän kävi ensin kaupungin omaa koulua, mutta aloitti vuonna 1639 eli 14-vuotiaana Karlstadin "kuuluisassa koulussa". Kolme vuotta siellä opiskeltuaan hän sattui olemaan käymässä kotona, kun Filipstadissa oli liikkeellä Carl Bonden hovimestari etsimässä lupaavia nuoria miehiä palvelukseen.

Ehkä halukkaasti tai ehkä koulukuluihin kyllästyneiden vanhempien painostuksesta Nils tarttui tarjoukseen. Kahden vuoden jälkeen hän eteni kamaripalvelijaksi ja jatkoi siinä asemassa kolme vuotta kunnes 16.8.1649 hän sai tehtäväkseen Bondelle läänitettyjen tilojen veronkeruun Uplandin ja Västmanlandin alueella. Seuraavana vuonna hänestä tehtiin myös kirjanpitäjä.

Alkuperäisen herransa kuoltua helmikuussa 1652 perilliset tarjosivat Nilsille tehtäväksi Laihian vapaaherrakunnan veronkeruuta ja muuta valvontaa. Otettuaan tehtävän vastaan hän tuli personalian mukaan paikan päälle Pohjanmaalle vuonna 1652. Laihian historian kirjoittaneen Armas Luukon mukaan tuomiokirjat vahvistavat Nilsin olleen toimessaan viimeistään talvikäräjillä 1653 (s. 194).

Vielä ainakin kertaalleen Nils jätti Pohjanmaan, sillä häitänsä Maria Mattsdotter Schildtin (esitätini!) kanssa vietettiin Nyköpingin linnassa 4.10.1653. Linna paloi 1665, joten sen komeudesta on mahdotonta esittää kuvaa.

Ny Illustrerad tidning vuoden 1880 tienoilla

Avioliiton lapsia käsittelen ruumissaarnan ja muiden tietojen perusteella myöhemmässä blogitekstissä. Jossain vaiheessa sukunimen Bergudd omaksunut Nils oli Luukon esityksen perusteella hoitanut velvollisuuksiaan veronkeruussa ahkerasti ja sijoittanut runsasta palkkaansa ainakin omaan tilaan Sulvassa. Sekä kirjoihin, jotka ruumiissaarnan pitänyt Maalahden kirkkoherra Olof Arenius tunsi ja mainitsi tekstissään.

Palkanmaksu katkesi, kun Bondet menettivät vapaaherrakunnan 10.12.1674. He tarjosivat Nilsille toisaalta uutta työtä, mutta hän ei halunnut enää muuttaa. Nils kuoli kotitilallaan aamulla 3.5.1680. Hautajaiset kaikella komeudella pidettiin 6.6.1680 Sulvan kirkossa, jonne Maalahden pitäjänkertomuksen mukaan perilliset lahjoittivat haudan yläpuolella riippuneen kahdeksanhaaraisen kynttiläkruunun "sillä ehdolla, että he ja perillisensä saisivat haittaamatta pitää haudan".

Jossain vaiheessa marmorikivi, jossa oli kaiverrukset

ja joka kulmassa paksut rautarenkaat, oli siirretty uuden (1783-1786 rakennetun?) kirkon kirkonportaaksi. Vuoden 1863 kirkonkokous päätti siirtää sen takaisin muistitiedon ja arvelujen varmuudella alkuperäiselle paikalleen. Mistään myöhemmästä verkkolähteestä en löydä kivestä tietoa.

Näkemyksiä Hauhosta

Ernst Lampén otti reippaasti kantaa kulkiessaan Suomea ristiin ja rastiin. Hauhon Sappeen kylään matkustaessaan vuonna 1916 hän ohittaa Puutikkalan kylän ja toteaa siitä:

"En voi sanoa, että juuri olisin ihastunut sellaiseen kylään, jossa 24 taloa on tungettu yhteen, niin lähekkäin kuin mahdollista. Siellä oli navetta navetassa kiinni, sikolätti sikolätissä, luhti luhdissa ja tunkio tunkiossa. Kukahan voisi lukea kaikki ne rakennukset, kun joka talolla on joukko ulkohuoneita, ja kun paljon tilatonta väkeä sitäpaitsi asuu talojen ympärillä. Se muistutti aikalailla unkarilaisia kyliä, jotka ovat suorastaan kauheita."

Kylä oli palanut perusteellisesti 40 vuotta aiemmin, mutta rakennettu silti tiheäksi. Länsi-Suomea vierastava Lampén kirjoittaa "Mitenkä paljon ylhäisempää onkaan itäsuomalaisten tapa asua jokainen kummullaan, tilukset aivan talojen ympärillä, niin että kylät muistuttavat seitsemän kukkulan kuuluisaa kaupunkia."

Sappeelle päästyä tekstiin ilmestyy vähän aikaa sitten sanomalehdestä poimimani Yrjö Schildt. Suomenkielinen etunimi tuli hänen hautakiveensä veljenpoika Volmar Styrbjörn Schildtin eli Kilpisen toimesta "vaikka sedällä, kaikkien pyhimysten nimessä, aina oli ollut nimenä rehellinen "Georg". Jos Sappeen setä eläessään olisi kuullut nimen "Yrjö", olisi hän varmasti käyttänyt sitä miellyttävänä vaihteluna kirosanojen seurassa."

Sappeen setä "uskoi Jumalaan ja kiroili kuin turkkilainen, kuten ruotsalaisilla kapteeneilla on ollut tapana kaikkina aikoina. Talonpojat kertovat, että ukon ympäristö tuoksui tulikivelle, kun hän oikein oli sillä päällä. Mutta kirosanan "hiisi" ukko miedonsi aitohauhomaisesti "hiilen", "hiilestä", "hiilessä"."

Tältä Hämeen matkaltaan Lampén esittelee kylien jälkeen Vihavuoren kosket ja Kukkiajärven. Vuonna 1913 hän oli autoilumatkallaan tutustunut Syrjäntaan majataloon, joka "oli täysin uudenaikainen, hämäläinen talonpoikaistalo. Sisustus taaskin täysin uudenaikainen, huoneet isot ja niitä oli useita, kaksi asuinrakennusta, navetta, talli, jotka ovat viimeisen mallin mukaan varustetut."

Lampén jatkoi sieltä Hauhon majataloon, joka oli "erään kauniin lahden rannalla sijaitsevassa, tieheään rakennetussa kylässä, missä eri talojen rakennusten ja ulkohuonerivien välitse kaartelee joukko eksyttäviä kujasia. On ihan mahdotonta osata majataloon ilman opasta, sillä tienviittaa luonnollisesti ei ole olemassa. Se on selväpiirteisin hämäläiskylä, minkä olen nähnyt. Useat rakennukset olivat koko joukon yli satavuotisia. Mutta kaikki ne olivat siistityt, puhtaus vallitsi kaikkialla ja hyvinvointi kuvastui myöskin kaikkialta."

Hauhon historia on muuten ilmestynyt...

Muistokirjoitus vuodelta 1864

Taas meni multaan yksi Sota-vanhus v:lta 1808: Katteini Yrjö Vilhelm Schildt. Hän syntyi syyskuun 17 p. vuonna 1786 Sappeen kylässä Hauhon pitäjässä Hämeenlinnan läänissä ja kuoli joulukuun 29 p. 1863. V:na 1795 hän otettiin Vapaa-sotilaaksi ennen olleeseen Uuden-maan Jalka-rykmenttiin. Tuli 1797 Furiiriksi ylimääräiselle kannalle Suomen Tykistön rykmenttiin. Sai 1801 kersantin viran ja palkan viime-mainitussa rykmentissä. Pääsi 1802 syyskuun 22 p. Vänrikiksi Uudenmaan jalka-rykmenttiin. Sirrettiin 1807 Ajutantiksi entisen Hämee-linnan rykmentin jääkeri-pataljoonaan. Kävi 1808 sotaa venäläisiä vastaan, ja oli seuraavissa verisissä melskeissä: Okeroisissa, Ypperissä, Viiretissä, Uus-kaarlepyyn eli Joensuun kaupunnissa Pohjan-maalla, Lapualla, Sika-joella, Soklotissa, Ruonassa, Salmessa ja Alavuudessa. Pääsi Luutnantiksi 1809 helmikuun 9 p. Joutui maaliskuun 24 p. sota-vangiski Kaalisten pitäjässä Länsi-Pohjanmaalla. Sai pyynnöstänsä virka-eron Ruotsin palveluksesta 10 p. heinäkuuta 1810 ja jäi Suomeen. Ruotsin kuningas antoi hänelle silloin Katteinin nimen ja arvon, tahtoen niin hänelle ”ilmottaa armollista mieli-suosiotansa hänen uskollisesta palveluksestaan ja yhä osotetusta oiva-käytöksestänsä”.

Sitten hän antaantui rauhallisiin töihin ja hyveisiin; harjotteli maa-viljelystä ja sen sivutoimia uutterasti ja väsymättömästi, jotta harva – jos kukaan – maassamme sinä hänelle vertoja veti. Kyllä suot sulivat sen käsissä viljaviksi ja heinä-maiksi. Tämä vaatimaton, itsestään pitämätön kunnian-mies ei rakastanut joutavaa turhuutta, mutta kyllä oli hänessä sydämellistä hyvän-tahtoisuutta kaikille ihmisille, joilla hänen kanssaan oli tekemistä. Kysy sitä ylhäisiltä, alhaisilta; kysy rikkailta, köyhiltä; kysy hänen palkollisiltaan, jotka vuosi-kymmeniä häntä palvelivat, muutamat noin 30:kin aastaikaa. – Suomen kieltä hän palveli sulavasti, ja olipa nuoremmalla iällä vähin laulu-runojakin sommitellut suomeksi. Esim. Sampo-nimisessä runo-kirjassa on laulu: ”Jos sinulla on ystävä, niin juo!” vainaan tekemä,

Kirjoitus on julkaistu Suomettaressa 2.2.1864. Siinä annetut syntymätiedot pitävät paikkansa; Hiskistä löytyy Hauhosta Sappeen kylän Alastalosta kasteelle tuotu 17.9.1786 syntynyt Georg Wilh., vanhemmat "Liutn. Xstoph. Schildt " ja "Hedvig Biörkell ". Täydellisemmin heidät on kirjattu 29.8.1780 syntyneen lapsen kasteessa: "Hr.adjut. Christopher Schildt" ja "Fru Hedvig Cath. Biörckel ". Ossian Mestertonin taulusta löytyy Christopherin esipolvia.

Hiskin avulla ei löytynyt Yrjölle lapsia eikä täten myöskään aikuisiän elinpaikkaa. (Luopioisissa on 31.3.1813 kastettu avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, jonka isä Yrjö taisi olla.)

Mainion nimistä runoa en onnistunut löytämään.