Mihin esivanhempien etsintä hyytyikään?

Otin pitkästä aikaa käteeni kirjaseni Flachsenius, muistiinpanoja (2009). Esiäidistäni, tukholmalaisen porvarin Hans Meisnerin leskestä Margareta Nilsdotterista (haud. 27.10.1695), kirjoitin sivulle 38 "[tyttäriensä] Annan ja Susannan hautajaispainatteiden mukaan Margareta oli ruotsalaista pappissukua, joka oli vaikuttanut Sångan seurakunnassa". Hämärästi muistan, että havaitsin Sångan seurakuntia olevan kaksi ja homma hyytyi tähän tai pappisluetteloiden olemattomuuteen/löytymättömyyteen.

Syytä tarkistaa tekosiaan. Valitettavasti kumpaakaan hautajaispainatetta, jotka kuuluvat Kansalliskirjaston Fennica-kokoelmaan, ei vielä ole digitoitu. Molempien käyttö - syystä - vaatii erikoisluvan, joten jätän tarkistamisen väliin ja luotan epämääräiseen ilmaisuuni. Märta Edquist on kirjassaan Petrus Diferici Arenbechius och hans tid (1943) todennut, että Annan ja Susannan sisarentyttären Elisabeth Arenbechian ruumissaarnapainatteessa on käytetty vain ilmaisua "gammal svensk prästesläkt" (s. 373). 

(Äskettäin huomasin, että Gunnar Hellström toteaa Tukholman paimenmuistossa Edquistin kirjasta "Detta arbete bör dock begagnas med största försiktighet såsom innehållande grava felaktigheter både i personhistoriskt och topografiskt hänseende." Toivottavasti olin huomannut saman jo yli vuosikymmen sitten, sillä molemmat kirjat ovat kirjaseni lähdeluettelossa. Edquistin kevyt käyttö Meisnerin kohdalla oli tosin muistaakseni erehdys eikä tarkoituksellista.) 

Nyky-ymmärryksellä ja Härnosandin hiippakunnan paimenmuiston tiedoilla on varsin epätodennäköistä, että hautajaispainatteissa olisi tarkoitettu Härnosandin läheisyydessä olevaa Sångaa, jolla ei ollut omaa pappia. Uskottavampi Sånga on myös lähempänä Tukholmaa.

Nykyään se on osa Tukholman hiippakuntaa ja voi olla, että en vuonna 2009 hiffannut, että oli aivan turha etsiä Tukholman hiippakunnan varhaisia paimenmuistoja, sillä hiippakuntaan kuuluvat alueet olivat 1600-luvulla joko Uppsalan tai Strängnäsin hiippakuntaa. Koska ArkivDigitalin tilaukseni on voimassa, edellisen antiikkinen paimenmuisto (Fant & Låstbom. Upsala ärkestifts Herdaminne) oli helppo tarkistaa ja Sånga löytyi kolmososasta....

Paimenmuistoja vuosikymmeniä selanneena odotin näkeväni pappisluettelon, jossa vilisee poikia ja vävyjä. Mutta ei. Eikä yhtään Nils-nimistä kirkkoherraa. Lähimpänä mahdollista sukulaista - ja hautajaispainatteiden genre ja ilmaisu antavat mahdollisuuden kotiinpäin vetoon eli epämääräisyyteen - on kirkkoherrana viimeistään vuodesta 1633 ollut Sveno Nikolai Bothniensis, joka voisi olla Margaretan veli. Perheestään ees tai taaspäin ei kuitenkaan ole mitään tietoa. Paitsi Wikipediassa, joka yhdistää Svenon Bure-sukuun, jonka sukutauluihin Luulajasta Tukholmaan päätynyttä Margaretaa ei ole lisätty.

Vaikuttaa siltä, että joko olen lukenut tai tulkinnut paikannimen väärin tai elämäkertojen kirjoittajat muistaneet väärän seurakunnan. Se, että Margaretalla oli joku yhteys pappissukuun on kyllä uskottavaa.

Flachsenius, lisämuistiinpanoja

 

ArkivDigital heitti eilen postilaatikkoon tarjouksen kahdesta viikosta kuudella eurolla. Oli tarpeen puolikas, joten tartuin mahdollisuuteen ja varsinaisen asian tultua (kiitos perukirjahakemiston) nopeasti hoidettua testailin jo 1700-luvun puolellekin edistynyttä historiakirjojen hakemistoa. Vaihteeksi Flachseneilla, jotka olivat mielessä Mari Välimäen saatua Jalmari Finnen säätiöltä rahaa projektiin "Professorin perhekunta. Turun kuninkaallinen akatemia sukuyhteisönä 1600-luvulla".

Kun kokosin kirjan "Flachsenius, muistiinpanoja" vuonna 2009 loppuun ArkivDigital oli jo olemassa, mutta en edes selvittänyt mitä ja paljonko käyttö olisi vaatinut. Ähelsin kyllä Tukholman kaupunginarkistossa istuen 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa eläneitä Flachseneita esiin Tukholman perukirjahakemistoista, mutta mitä jäi löytymättä?

Haku tähän mennessä ArkivDigitalissa indeksoituihin kasteisiin tuotti 9 lapsukaista, joiden äidit olivat tyttönimeltään Flachseneja. Näistä olivat ennestään tuttuja (kirjaseni sivut 90-91) Johanna Christina, jolle löytyi toinen lapsi, ja sisarensa Carolina Theresia. Sisaruussarjaan kuului myös Eva Maria, joka 3.10.1762 meni naimisiin Johan Fredrik Hoffmanin kanssa. Tämän jälkeisestä elämästään tuli nyt kastehausta esiin Sorundan seurakunnassa 19.3.1768 syntynyt tytär. Onneksi sain osuman myös perukirjahakemistosta, sillä Evan perukirjassa lapsia oli enemmän. Eli kastehakemisto on vielä kaikkea muuta kuin kattava. 

Perukirjassa mainitun Evan tyttärenpojan sukunimi oli siinä määrin erikoinen, että kokeilin googlausta. Ja kas, miehen elämäkerta ja kuva! Varsin fiksun oloinen nanoserkku. Suhteellisen luotettavat perhetietonsa puolestaan löytyivät Otto Mauritz Kugelbergin kirjasta Postmästare i Sverige och Finland från äldre till närvarande tid : biografiska anteckningar.

Mutta Hoffman on niin yleinen nimi, että Evan muiden lapsien mahdolliset menestystarinat jäävät tässä välissä tuntemattomiksi.

Jäljellä olevien kasteiden kaksi äitiä näyttivät vieraammilta, mutta kirjaani selaillen (miksi en tehnyt kunnon kaavioita ja henkilöhakemistoa?!) selvisi, että Susanna Flachsen oli ennestään tuttu professori Jacob Flachseniuksen pojantytär. Lapsiaan en ollut selvittänyt (s. 45), joten kaikki kolme olivat uusia tuttavuuksia. Kurkkaus Geniin kuitenkin paljasti, että hakemiston tarjoama sarja ei ollut taaskaan täydellinen. ArkivDigitalin hakuominaisuudet ovat Hiskiin verrattuna surkeat, joten en tehnyt testailuja siitä oliko kyse indeksoinnin puuttumisesta vai kirjoitusasusta, joka ei tarttunut hakuun. Kesken tekemisen tajusin (sentään) kokeilla alkuperäisen'flachsen*' -haun lisäksi muodot Flachse* ja Flaxe* ja edellä mainitun Evan lapsisarja täydentyi merkittävästi.

Genissä Susannan sisaruksista puuttuu Elisabet, joka paimenmuiston mukaan mainittiin kummina 1740 eli kuulumisensa perheeseen voi olla tentatiivinen. Yhtä hennosti voin ehdottaa, että samainen Elisabet on Norrköpingissä 23.2.1766 syntyneen Catharina Elisabethin äiti. Aviomiehensä Hans Eneroth osoittautui (suhteelliseksi) julkkikseksi, sillä googlaus toi esiin tekemänsä kaappikellon huutokaupan. 

ArkivDigitalin perukirjahakemisto paljasti Hans Enerothin kuolleen 17.1.1781 Norrköpingin sijaan Nyköpingissä. Tuolloin Elisabet oli elossa, mutta lapseton Nyköpingiin Norrköpingistä saadun vakuutuksen mukaan. 

Testaus Kungliga Biblioteketin digitoimaan Norrköpingin paikallislehteen kertoi pariskunnan menneen naimisiin Norrköpingissä keväällä 1764. Kyseiseltä vuodelta sattuukin puuttumaan kaupunginseurakunnan vihityt eli tieto ei tule koskaan mihinkään hakemistoon. 

Rohkaistuneena avioliitto-osumasta sanomalehdissä testailin niitä Flachsen-variaatioilla, vaikka voin vannoa tehneeni saman useita kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mutta ehkä en ole jaksanut silmäillä tukholmalaisen laivurin dominoimia tuloksia tai vasta nyt tuli esiin loviisalaisen Johan Petterin tekemä lahjoitus

Inrikes Tidningar 28.10.1794

ja kuolemansa jälkeinen velkojien kuulutus, jossa mainitaan elossa olleet tyttärensä vänrikin leski Brita Maria Kerckisudd ja Johanna Christina Flachsen.

Posttidningar 31.3.1804

En kymmenen vuotta sitten onneksi ollut aivan kädetön vaan olin tavannut samat perillisten nimet itse perukirjasta (s. 82). Siitä oli selvinnyt, että Johanna Christina asui Pietarissa ja tämän jälkeen en ole hänestä kuullut. 

Sukulaismies sekoitettu Ruotsin vaaleihin

Olen parin viime vuoden ajan seurannut somessa Ruotsin suomenkielisen vähemmistön viestintää. Kuten juuri eilen tuli todettua, lakia ei aina toteuteta kuten se on kirjoitettu ja näin on näköjään yksikieliseksi identifioituvassa Ruotsissa vähemmistökielten kanssa. Asia on erityisen ajankohtainen muutaman päivän kuluttua pidettävien vaalien takia.

Suomenkielisten on luonnollista vedota historiaan. Viime viikollahan opin, että Tukholmaan perustettiin suomenkielinen seurakunta 1533 ja  metsäsuomalaisethan tunnetusti saivat pidettyä kielestään kiinni satoja vuosia.

FB-sivulla Språkrevolten i Botkyrka - Kielikapina Botkyrkassa oli 27.8. kirjoitettu 

Botkyrka i sig har dessutom en intressant finsk historia. På 1600-talet fanns t ex något som kan liknas vid Sveriges första minoritetsminister (Alice Bah Kunkes föregångare). Han hade sitt kontor i Norsborg dit sverigefinnar fick ta sig om de hade klagomål eller behövde hjälp på något sätt. Självklart service på finska. Henrik Tawast hette han. Botkyrka har alltså en central plats i den sverigefinska historien.

"Itsestäänselvästi palvelua suomeksi"?  1620-luvulla ehkä syntyneen Henrikin isä, myös Henrik, oli turkulainen kauppias ja raatimies. Poika vietti siis nuoruutensa Turussa, jossa suomea oli kuultavissa ja sen ymmärtäminenkin käytännöllistä kotikielestä riippumatta. Turun akatemiassa opiskeltuaan hänestä tuli kenraalikuvernementinkanslian esittelijä 1648 ja toimi Kuninkaallisen kanslian Suomen toimituskunnan esittelijänä vuodesta 1655 vuoteen 1693.

Jälkimmäisen toimen botkyrkalaiset ovat nykyaikaistaneet vähemmistöministeriksi oikaisten ainakin sen verran, että Suomen toimituskunta arvatenkin käsitteli maantieteellistä aluetta eikä suomenkielisiä. Joudun arvailemaan, sillä pikaisella verkkohaulla en toimituskunnasta löydä mitään tietoa eikä se ole tuttu ennestään.

Ei, vaikka Henrik tavallaan on. Hän meni nimittäin vuonna 1657 naimisiin Anna Meissnerin kanssa ja Annan isästä Hans Meisnerista kirjoitin alaluvun kirjaani Flachsenius, muistiinpanoja (2009) Oma polveutumiseni hänestä Margareta Meisnerin tyttären Elisabeth Arenbeckin kautta olen kirjassa varustanut kysymysmerkillä, sillä varsinaista todistetta Margaretan yhdistämiseen perheeseen en tuolloin löytänyt.

Asiaa en ole sittemmin miettinyt, mutta tutkimus on toisaalla edennyt. Olin jättänyt Johan-pojan elämän lopun epäselväksi, mutta viitannut kyllä kohdallaan Yrjö Kotivuoren ylioppilasmatrikkeliin. Se on sittemmin päivittynyt ja nyt näkyvillä olevassa versiossa päiväyksellä 11.8.2013 kerrotaan, että Johan meni naimisiin Engel Skytten kanssa ja poikansa Petter Johan aateloitiin nimellä Gyllenecker.

En tiedä oliko oluenpanija Hans Meisner ensimmäisen polven maahanmuuttaja, kuten työn alla olevan SSH-tutkimuksen aloittava Matthias Schildt, mutta perheitä yhdistää raju säätykierto ylöspäin.

Täydennysosia

1) Kirjoitettuani 1700-luvun postiaikatauluista Suomesta Tukholmaan törmäsin digitoituna kirjaan Vägvisare igenom Stockholm (1790), jossa oli listattuna postin tulo eri suunnilta. Suomesta ei tullut mitään?!

Suurin osa kirjasta on osoitekalenteria, joten jos on joku varakkaampi henkilö kaupungissa kiinnostuksen kohteena, kannattaa selata. Omista tutkimuskohteistani ainakin kaksi Flachsenus-jälkeläistä listattuna. (Ovat mukana kirjassani Flachsenius, muistiinpanoja)

2) Kansallismuseon näyttelyhuomioilleni löytyi vahvistusta Artefaktan keskustelusta, jossa Jyrki Lammi kirjoitti

Uskonnot näyttelyssä esineet ovat vain ja ainoastaan ilmiön kuvia. Esimerkiksi tiibettiläisestä veistoksesta esineenä kerrotaan: "Valettua pronssia" Ei siis mitään muuta. Seikkailu(!) Siperissa näyttelyssä on 3 esinettä ja kaikki muu on kuvaa tai tekstiä (tunne ja elämys jäävät nekin aika laimeiksi). Metsäsuomalaiset näyttelyssä on toki esineitä, joista kerrotaan perustiedot, mutta se jää avoimeksi ovatko esineet tyypillisen ruotsalaisia, suomalaisia vai nimenomaan metsäsuomalaisia. Esineet ovat esillä lähinnä siksi, koska ne on satuttu aikoinaan keräämään.

Museon puolesta Ildikó Lehtinen vastasi m.m. "Koska tekstiä on usein kolmella kielellä, ei joka esineestä voi laatia tyhjentäviä tietoja. Se ei tarkoita sitä, että kokoelmatutkijalla ei olisi niitä tietoja."

3) Dies Mediavales -raportointiin (osa 1 ja osa 2) olisi sopinut tuoreimmat "keskiajan" opinnäytteet, mutta tulkoon tähän

• Kanerva, Kirsi: Porous Bodies, Porous Minds. Emotions and the Supernatural in the Íslendingasögur (ca. 1200–1400)
• Ellis Nilsson, Sara E.: Creating Holy People and Places on the Periphery. A Study of the Emergence of Cults of Native Saints in the Ecclesiastical Provinces of Lund and Uppsala from the Eleventh to the Thirteenth Centuries 
• Lauri, Erika: Karja ja rauha, maa ja irtaimisto : lainsuojattomuudella rangaistujen rikosten kehitys 1100-1350-lukujen ruotsalaisissa ja norjalaisissa maakunta-, maan- ja kaupunginlaeissa
• Kivelä, Hanna: Ei koruja yli yhdeksän markan - Säädellyt ylellisyydet ja niiden kulutus 1520-luvun Tallinnassa
• Sivén, Selja: Keskiaikainen pukeutuminen ennen ja nyt sekä keskiaikatyylisen vaatteen suunnittelu ja toteutus
• Leppäkoski, Henriikka: Mahdollisuuksien paletti : keskiaikaisten markkinoiden sponsoritoiminnan kehittäminen

Ja vielä digitoitua kaunokirjallisuutta keskiajasta

• Carl Georg Starbäck: Engelbrekt Engelbrektinpoika I ja Engelbrekt Engelbrektinpoika II

Procopaeus, Flachsenius

Huolimatta olemattomasta tai oikeastaan negatiivisesta markkinointistrategiastani keväällä ilmestynyt kirjani Olof Ångermanin aika ja elämä on myynyt 8 kappaletta. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan ostajien henkilöllisyydestä, mutta olen varma, että he ovat älykkäitä, hyvännäköisiä ja menestyviä. Ihan niinkuin kaikki blogini lukijat, mutta jonkin verran enemmän.

Kirjan ostajiin tuskin kuuluu vielä kaikki sukututkimuksesta kiinnostuneet Procopaeus-suvun jälkeläiset. Oma vikani, sillä olen tainnut unohtaa selkeästi sanoa, että jos uskoo Victor Procopén Helsingfors släktforskaren julkaisussa esittämää, Olof Ångerman on Procopaeus-suvun kantaäidin Margareta Larsdotterin isänisä. Kas näin:

Olofista nyt siis tarjolla elämänkerta. Lähimmässä verkkokaupassa tai fyysisen kirjakaupan tiskiltä tilattuna.

Ångermanin elämän menekki on kylläkin ollut huomattavan paljon suurempaa tai ainakin vauhdikkaampaa kuin vuonna 2009 ilmestyneen Flachsenius-kirjani. Myytyjä kappaleita tähän mennessä 7. Muistutettakoon, että kysessä on (tietääkseni) toistaiseksi ainoa Flachsenius-suvun kokonaisesitys, joka on oleellisesti täydellisempi kuin aiemmin kiertäneet koosteet. Myös tämä kirja edelleen myynnissä.

Nimikirjoituskokoelman täydennystä

Arkistolaitoksen tiedote Turun Luostarikorttelin arki avautuu Digitaaliarkistossa promottiin onneksi Facebookissa, olisi muuten voinut mennä ohi. Ja suurin osa sisällöstä meni nytkin, sillä luettuani kohdan

Hankkeen myötä arkistolaitoksen Digitaaliarkistossa on julkaistu Petter Claessonin
(1739–1810) arkiston asiakirjoja ja kirjeitä vuosilta 1762–1815.

päähäni ei mahtunut enää muuta ajatusta kuin että "eikös se ollut se kirjearkisto, jossa oli Flachseenien kirjeitä, joita en lähtenyt Turkuun katsomaan?"

Kyllä oli. Vakan kuvauksen mukana on "Eva Maria Flachsen 1782-83, Jacob Flachsen 1776--1801, S. J. Flachséen 1790-94". Eikun selaamaan. Arkistoyksikössä oli sentään sisällysluettelon runko, jolla olisi luullut pääsenänsä F-kirjaimen alkuun. No, osumatarkkuus ei ollut ihan mitä olisi voinut toivoa, mutta pienellä haravoinnilla löytyy niin monta Flachseen allekirjoitusta , että ei tiedä minkä ottaa.
Allekirjoituksen piirtänyt Jacob Flachseén syntyi Lännassa 4.8.1731 luutnantti Jakob Flachsenin ja Elisabet Spångin pojaksi. Hänen vaimonsa Eva Marian kirjeitä on myös Claessonin arkistossa ja samaten heidän poikansa Samuel Jakobin. Perheestä ja sen sukulaisuusyhteydestä Turun professoriveljiin Flachsenius tietoa kirjassani Flachsenius, muistiinpanoja.

Projektikatsaus

Pikkumimmi lehdestä Barnavännen.

Viikonloppuna ryhdistäydyin ja sain Tavarantasaajat Österholm ja Sutki -käsikirjoitusta hieman eteenpäin. Sutkista on nyt kaikki materiaali aukikirjoitettuna, mutta aukkoisena.

Österholmin osalta asiat menivät viime viikolla hyvään, mutta työlääseen suuntaan. Hiffasin nimittäin tilata senaatin oikeusosaston valitusaktit. Ja niissä oli oikeuspöytäkirjojen kopiot, joissa paljon kivoja yksityiskohtia. Ja luettavaa. Olin jo aikaisemmin keväällä (?) käynyt diaarit läpi, mutten ollut niistä tajunnut, että keisseissä oli jotain materiaalia. Diaarissa ei nimittäin ollut mitään selvää viitenumeroa. Mutta olen viime aikoina ryhtynyt niin tuttavalliseksi Kansallisarkiston päivystys-Villen kanssa, että ei ollut kynnystä mennä sinne asiasta kysymään ja saamaan tilausohjeita.

Flachsenius on ollut käsikirjoituksen osalta pysähdyksissä toukokuun lopusta. Järkyttävää, mutta tietokone muistanee asian paremmin kuin minä. Käsittelemättömän materiaalin pinoa on siis Turun reissulta asti. Sittemmin sain Loviisan reissulla idiksen hakea Johan Petter Flachsenin perukirjaa kadonneiden tyttärien jäljittämiseksi. Löytyi dokumentti ja yksi "ylimääräinen" aikuiseksi kasvanut tytär.

Gabriel Nikanderin Loviisan kaupungin historiakin tuli vihdoin avattua ja löysin sieltä kaupungin kartan 1750-luvulta. Tonttien haltijoiden nimet oli kirjoitettu tonttien kohdalle, joten hakeminen oli hieman kinkkistä, mutta löysin Johan Petterin hetken silmäilyn jälkeen. Onneksi tontilta, jota minulla ei ollut vaikeuksia sijoittaa nyky-Loviisaan. Se oli nimittäin sama kadunkulma kuin missä 1700-luvun markkinoita pidettiin! Ja "rouva Clayhills" asui kadun toisella puolella, joten todellakin ihmettelen miksei hän muistanut sukulaistani...

Turun arkistossa

Varsinainen syy neljän päivän visiittiin Turussa oli Turun maakunta-arkiston anti. Piti hakea Sukutiedon 1/2009 neuvojen mukaisesti "rosvojeni" hovioikeusjuttuja. Hyvin sujui, osa löytyi, osaa ei.

Sitten selasin lainhuutoja ja perukirjoja kauvatsalaisille juurilleni arkiston kortistoista. Perukirjoja oli Kauvatsalta ja Huittisista, johon se kuului pitkän aikaa, hämäävän vähän. Mutta jotain sentään löytyi. Muun muassa yksi 1700-luvun kappale (josta en saanut sitten kunnolla selvää) yksityisarkiston kätköistä. Ilman kortistoa olisi takuulla jäänyt löytämättä.

Lainhuutoja löytyi hieman enemmän. Jokaisessa syytinkisopimus. Muistan kuinka onnessani olin nähdessäni ensimmäisen vuosia sitten. Mutta kirjoitettuani puoli tusinaa käsin muistiin... Matkan ehdoton moka oli lähteä liikenteeseen mukana (vaihteeksi) kunnon kamera, mutta unohtaa a) tarkastaa akku ja b) ottaa laturi mukaan. No, TMA:n tiukan kuvauspolitiikan johdosta kameran käyttö muistiinpanovälineenä olisi kuitenkin ollut hankalaa. Mutta niin paljon nopeampaa...

Dahlströmin kortistojen kanssa hypin laatikosta toiseen ja sain täydennettyä edellisillä kerroilla kerätyt Flachseniusten tonttiostot tonttinumeroilla ja arkiston seinällä olleiden karttojen avulla jopa varsinaisilla sijainneilla. Professori Johan Flachseniuksen jälkeläiset voisivat kerääntyä sukukokoukseen hovioikeuden rakennuksen ja Hämeenkadun väliseen puistikkoon, jonka kulmassa perheen kotitalo oli 1600-luvun lopussa.

Johanin poika akatemian kvestori Johan Petter Flachseen, oli 1720-luvulla omistanut jonkin aikaa tontin, joka tänä päivänä on Runebergin puiston leveämpi pää.

Tutkimustarina Espoosta

Flachsen-väsäyksen ilona ja etuna on se, että voi keskittyä pieniin paloihin kerrallaan. Viime viikolla kirjoittelin pätkää, jonka piti päättymän salaneuvos Axel Ludvig Borniin. Hänen sisaruksistaan minulla oli aluksi ollut vain määrällinen tieto, mutta kiitos SukuForumin kirjoittajan, löytyi Helsingin rippikirjan sivu, jossa koko porukka oli koossa. Siitä näkyi kuitenkin heti, että lapset olivat liidelleet sinne tänne, Ruotsiinkin asti, joten katsoin parhaaksi tilata Bornin perukirjan, jossa sisarusten kohtalo pitäisi olla esitettynä. Kun kerran kuoli lapsettomana. Mutta perukirjaa ei Hämeenlinnan maakunta-arkistosta löytynyt.

Hiski-haku osui avioliittoon Espoossa 15.10.1833 "Casseur. v. Kejs. Finsk. Sjökipaget Herr Erik Born" ja "Demois. Hedvig Maria Gust. Carolina Kurtén", joka vaikutti lupaavalta. Helsingistä löytyi 26.1.1840 syntynyt poika Otto. Hedvig Maria oli häiden yhteydessä merkitty olevan kotoisin Backbystä, joten kun tarkistin ylioppilasmatrikkelin Axel Ludvig Bornille antamaa "Omisti Espoon Kunnarlan" tietoa digitaaliarkistosta löytyvistä henkikirjoista tarkistin myös Backbyn. Ja siellä asui 1875&1880 leski H. M. Born vuonna 1840 syntyneen Otto pojan kanssa.

Aika siirtyä "Sukutilojen" antiin. Kunnarlan eli Gunnarsin kohdalla "Tilan lahjoitti Espoon kunnalle v. 1885 salaneuvos A. L. Born, hänen veljenpojallaan oli siihen hallintaoikeus kuolemaansa saakka vuoteen 1918." Backbyn kohdalla taas "Omistaja v:sta 1918 Ernst von Freymann." Tutkimushypoteesi: Otto oli salaneuvoksen veljenpoika ja kuoli vuonna 1918. (Otto lahjoitti Espoolle koulurakennuksen pitäjäntuvaksi.)

Backby ei ollut mikään pieni tila: 900 hehtaaria maata. Pienen googlauksen jälkeen selvisi, että tila on tänä päivänä Kartanokylpylä Kaisankoti. Päärakennus uusittiin 1937-1938 ja näyttää nyt tältä:

Kuva on Flicker-sivustolta ja oikeusasetustensa mukaan käytettävissä, kunhan lähde mainitaan eikä kuvaa muunneta.

Hiskistä löytyi myös toisen Axel Ludvigin todennäköisen veljen avioliitto. Seurakunnassa "Ensimmäinen Suomen meriekipaasi" vihittiin 12.7.1833 "midsk. m. herr Carl Born " ja Espoon pitäjästä "välb. jungfru Joh. Maria Ståhlhane". Oikein aatelinen morsian? Pariskunta löytyi SukuForumin avulla Martti Strangin tekemästä taulusta, jonka mukaan Carl kuoli 30.6.1845 Porvoossa ja Johanna 10.4.1867 Espoossa.

Miten siivotaan sukuesitystä?

Yksinkertaisesti. Eihän sitä tarvitse kaikkea tietää. Vasemmalla esitetty Per Vilhelm Vargentin kuittasi tätinsä muistiinpanoissaan 1783 näin "Anna W: gift med Actuarien i Åbo Hof-Rätt, Johan Lidman. Om hon lemnat posteritet, är mig obekant."

Joopa joo. Ihan turha todeta, että Anna hengaili Pohjan sodan aikana Turun linnassa vangittuna olleen Petter Schäferin kanssa. Ja että Pietari omantunnon ja seksin puutteen paineissa tekaisi heidän välilleen avioliitonkin. Tapahtuihan tämä jo monta vuotta (alle kymmenen) ennen Perin syntymää.

Suhteen yksityiskohtia voi lukea Matti Piispan toimittamasta Pietarin päiväkirjasta Minä Pietar ja minä Anna. Minulla parhaillaan lukemistossa.

Verkkohakujen yhteydessä löytyi Anna Katarina Frosterus, oikein muotokuvan kanssa. Tämä oli naimisissa Per Vilhelmin velipuolen kanssa. Edellä mainittujen muistiinpanojen mukaan "Dotter af Prosten Frosterus i Kemi." Ylioppilasmatrikkeli vahvistaa, että isä oli Erik Frosterus. Mutta museosivun lainaamien Sukukirja tietojen ja Ylioppilasmatrikkelin välillä on ristiriita. Jos Anna Katarina oli syntynyt 1704, äiti ei ollut Kristina Burman. Jätetään tarkistettavaksi asiasta oikeasti kiinnostuneille, nätti kuva kyllä.

(Marginaalinen yhteys omiin tutkimuksiin edellä esitetyllä on se, että Perin isän ensimmäinen vaimo oli Flachsenius-suvun edustaja.)

Isonvihan pakolaisista / Gravander

Erinomaisen käyttökelpoinen Johanna Aminoff-Winbergin kokoama isonvihan ajan pakolaislista on SSS:n sivuilla, toistaiseksi vanhan näköisillä eli osoite voi muuttua. Ilokseni, ennen kuin ehdin kirjastosta etsiä, löysin saman tekijän väitöskirjan vapaasti ladattavana tiedostona. Täytyy lukea, vaikka ei yhtään tuttua hakemiston perusteella olekaan käsitelty.

Kaikkia pakolaisia ei toki edellä mainitusta löydy. Aikanaan olin käynyt läpi Tukholman henkiverohakemistoja ja huomannut Johan Petter Flachseenin siellä. Äskeisellä Tukholman reissulla tarkistin alkuperäisen verokirjauksen vuodelta 1721. Mies löytyi Ladugårdslandista, hämäävästi asumassa Gravander-nimisten immeisten kanssa. Tuo nimi kun ollut tutuksi Gottlebenien yhteydessä ja se haara on sukupuussani varsin etäällä Flachseniuksista.

Edelleenkään en käynyt Gravanderien varsinaisia perukirjoja läpi (hakemisto kun on niin paljon helppokäyttöisempi), joten Genokseen väsätty tiedonanto on edelleen vaiheessa. Ja jäänee siihen. Gottleben-sukututkimukselle oleellinen seuraavassa, jos siitä olisi jollekin vaikka jotain iloa?

Gabriel Gottlebenin ja Katariina Gravanderin avioliitto solmittiin Tukholmassa vuonna 1722 [Muistoruno. Kansalliskirjasto]. Tukholman perukirjojen hakemistosta löytyy Anders Gravanderin (k. 6.8.1731) perukirjan tiedot; hänen perillisiinsä kuului Katariina Gravander, tytär ensimmäisestä avioliitosta. Katariinan aviomiehenä mainitaan Gabriel Gottleben eli on kyse oikeasta naisesta. Tässä perukirjassa mainittu Andersin leski Elisabet Gran on ilmeisesti ”Elisabet Gravander”, joka esiintyy Gabriel Gottlebenin taloudessa Porissa ennen kuolemaansa samaisessa kaupungissa 12.10.1750.

Andersin aikaisempi avioliitto oli päättynyt Catharina Waxmuthin kuoltua 29.5.1727. Tämän perukirjoituksessa Andersin tyttären Katarinan mainitaan olleen aikaisemmasta avioliitosta ja jälleen mainitaan avioliitto Gabriel Gottlebenin kanssa.

Ilmeisesti ensimmäisen avioliittonsa Anders oli solminut vuonna 1698 Catharina Jonasdotter Kiöpingin kanssa [Muistoruno. Upsalan yliopiston kirjasto]. Tämä kuoli marraskuussa 1706. Perukirjoituksessa vuonna 1713 Katarina-tyttären mainitaan olevan 12-vuotias eli syntynyt noin vuonna 1701. Tämä syntymäaika sopii Porin rippikirjan tietoon, että Katariina oli vuonna 1749 49-vuotias. Syntymävuosi 1700 tai 1701 on avioliiton ajankohtaan nähden realistisempi kuin Bergholmin Sukukirjan tarjoama helmikuu 1709.

Catharina Kiöpingin isä on kauppias Jonas Andersson Kiöping (k. 1697). Tämän vaimon Anna Mårtensdotterin (k. 24.8.1706) perunkirjoituksessa Catharina on mainittu tyttärenä.

Anders Gravander oli Tukholman Hedvig Eleonoran seurakunnan ensimmäisen kirkkoherran Jonas Gravanderin (s. 4.2.1636 k. 15.8.1697) ja hänen vaimonsa Magdalena Wansonian (s. 19.6.1646 k. 1680) poika. Anders oli kastettu isänsä seurakunnassa 2.4.1677 ja haudattu 8.8.1731 samassa seurakunnassa. Hän teki oman uransa amiraliteetin palveluksessa.

Sunnuntai Tukholmassa

Hyvän hoteliaamiaisen voimin kävelin Södermalmin ylämäen etsien Katarinan kirkkoa. Seurakunnassa oli aikoinaan saarnannut esi-isäni Petrus Arenbeckius. Asunut perheineen kirkon länsipuolella. Ja itäpuolella 1800-luvulla yksi viimeisistä Flachseeneista.

Kirkon ympäristö näytti uudelleenrakennetulta, mutta onneksi katselin vähän pidemmälle ja löysin 1720-luvulla rakennetut puurakennukset. Niitä kuvattuani kuivasin kirkkoon, jossa kuoro avasi ääntään jumalanpalvelusta varten. Katselin ympärilleni, ostin kirjan kirkon historiasta. Paloi viimeksi 1990.

Ja sitten Tukholman kaupunginmuseoon. Ilmainen. En tosin ehtinyt tutustumaan näyttelyihin vaan istuin neljä tuntia putkeen Faktarummetissa kirjoittaen sekalaisia muistiinpanoja esillä olevasta kirjallisuudesta.

Kuten niin usein hyödyllinen löytyi lähes sattumalta. Olin jo yhdestä kirjasta oppinut, että Hans Meisnerin talosta ei ole jäljellä mitään – tietoakaan. Mutta tartuin sitten kuitenkin pari vuotta sitten tehtyyn inventointiin. Pienen hämmennyksen jälkeen ymmärsin edellisen illan sekaannukseni syyn. Katunumerointia oli muutettu 1900-luvun alun jälkeen! Hain Lilla Nygatan 23:a ja löysin sen väärästä korttelista. Uusi yritys numerolla 19 – sujui kivuttomammin.

Lauantai Tukhomassa

(Kuvassa kaupungintalo. Onneksi en ollut nähtävyyksiä katselemassa)

Lensin aamukoneella Tukholmaan ja olin hyvissä ajoin 9:15 kaupunginarkistolla. Hyvissä ajoin siihen nähden, että arkisto avasi ovensa klo 10! Olipahan aikaa etsiä parin korttelin päästä pieni leipomo, jossa myytiin sairaan hyviä pullia.

Kaupunginarkisto oli siirtänyt mikrokortin lukukoneet varsinaiseen lukusaliin, joten aivoni vaativat pienen kalibroinnin ennen kuin pääsin työn touhuun. Ei suurempaa ruuhkaa. Eikä suurempaa edistymistä ennen kuin tajusin, etten ollut(kaan) hakenut Flachseniuksia 1800 jälkeen perukirjahakemistosta. Ihan pikku fiba. Jonka korjaamiseen lauantain puitteissa oli vain pari tuntia aikaa, joten onneksi on maanantai ja tiistai jäljellä.

Löysin hotellini vanhassa kaupungissa ennen kuin ehdin hakeakaan. Heti sen ulkopuolella oli Suurkirkko, jonka oli Flachsenius+Meissner-maailmassa sekoittanut Riddarholmenin kirkkoon. Jälkimmäisessä saarnasivat suomalaisen seurakunnan kirkkoherrat muk. luk. pari esi-isääni. Ja Suurkirkkoon haudattiin Hans Meissner, esi-isäni.

Hänen potentiaalisia kotikulmiaan etsin sumuisessa kaupungissa erinäisiä askelia. Täysi labyrintti. Mutta nyt toisenlainen kun tiedän Hans Meissnerin perheineen liikkuneen ”samoilla” kaduilla.

Akateeminen museoesine

Selatessani läpi kirjan Kulturhistoriska axplock tillägnade Gabriel Nikander 21 Maj 1954 (Skrifter utgivna av Historiska Samfundet i Åbo V) mielenkiintoisimmaksi osoittautui Nils Cleven artikkeli En akademisk minnesbägare.

Flachseniusten sukuun melko tiivisti lyöttäytynyt David Lund oli vastaanottanut puolen kilon painoisen hopeapikarin Pohjalaisen osakunnan edustajilta loppuvuodesta 1694. Se on malliltaan yksinkertaisen kaunis, laajeten hieman alhaalta ylös. Turkulaisen mestarin Michel Biörmanin leimoilla varustettu. Pikarin sivussa on soikea alue, johon on kaiverettu lahjan antaja ja saaja sekä ajankohta.

Lundin muutettua Turusta Viipurin kautta Växjö’ön pikari jätti Suomenmaan. Pohjalaiselle osakunnalle tarjottiin vuonna 1878 mahdollisuutta ostaa se. Rahaa ja/tai innostusta ei löytynyt ja niin muistoesine päätyi Göteborgin museon kokoelmiin vuonna 1905 ja on kai siellä edelleen. Onkohan koskaan lainattu Suomeen?

Hopeapikarin ei voi sanoa tuovan kosketusta akatemiaprofessorien arkielämään, mutta jotain konkreettista kuitenkin. Ainakin Pohjalainen osakunta lahjoitti inspehtoreilleen 1700-luvun kuluessa viitisentoista arvokasta lahjaa. Tapaa pidettiin 1700-luvun alussa vanhana, joten saattoi Flachsenius-veljestenkin kaappiin jotain vastaavaa ilmaantua virkakautensa aikana.

Lykästi taas

Tiistainen käynti Kansalliskirjastossa ei ensin vaikuttanut lupaavalta. Katselin painettuja hautajaisrunoja, mutta niistä ei löytynyt sukulaisuussuhteita. Harhailin sitten hyllyjen välissä ja eksyin Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimitusten pariin.

Ajattelin, että niistä voisi löytyä joku lisäpiirre Flachsenius-professoriveljesten elämään. Silmäilin niteiden selkiä ja tarkistin hiukankin lupaavien hakemistot. Nimike Suomen uskonnollisten liikkeiden historiasta asiakirjoja ja tutkimuksia oli oikeaan suuntaan... ja henkilöluettelossa oli nimi Flacksen...

Parempaa kuin olisin voinut toivoakaan! Kirjaan oli painettu neljä Ernst Grabben kirjettä Petter Schäferille. Petteriä oli ahdingossa kymmenisen vuotta aikaisemmin auttanut ”kanssapietisti” Isak Laurbecchius, joten Grabbe ajatteli häntä kiinnostavan kuulla että:

”Sal. Laurbeckens Enckia med 3 barn, har gifwit sig i giffte med leutnant Flacksen.” [Päiväys Halikon Immolassa 3.9.1724]

Avioliitto Elisabet Brotteran kanssa on esitettynä Ylioppilasmatrikkelissa ja parissa muussakin paikassa, mutta tämä oli ensimmäinen asiallinen viite avioliitosta ja ajoituksellekin sain rajaa. Piikkiön ja Halikon oikeuspöytäkirjojakin tuli viime vuoden lopulla katsottua ja niissä Elisabet Brottera mainittiin nimeltä ja ilman uutta miestä vielä 27.9.1723.

Elisabetin juurista ei kuulemma ole tietoa eikä kukaan varmaan tiedä Isakin kolmen lapsenkaan kohtalosta?

Ernst Grabbe (Halikon Joensuun kartanon pehtori) vaikuttaa mielenkiintoiselta persoonalta, mutta verkosta en löydä mitään kokonaisvaltaista linkitettävää. Stefan Löfvingin Päiväkirjasta pääsee toki lukemaan isonvihan aikaisista tapahtumista, joissa Ernst Grabbella oli pieni osa:

18 p. samaa kuuta olin kirkossa, ja kun palasin sieltä kotia, tuli venäläinen rakuuna ja tahtoi hevoseni kyytiin. Kun hän ei sitä saanut, löi hän minua kepillä käsivarteen, jota iskua minä sain pitää hyvänä isännän tähden. Sitten kävin minä Turussa, ostamassa paperia ja lakkaa maisteri Paulin'ille; niin ainakin kerroin siellä, eikä se pelkkää valhetta ollutkaan, koska sille paperille kirjoitin hänelle kirjeen hra Grabben nimessä. Aikomukseni oli koettaa, oliko hän yhtä uskollinen venäläisiä kohtaan teossa kuin sanoissa...

Perhehistoriaa ja vähän muutakin

Keskiviikkona tapasin äitini töiden jälkeen Hakasalmen huvilassa, jossa oli esillä valokuvia Helsingistä vuosilta 1967-77. Äiti asui samoihin aikoihin Helsingissä, joten kuvissa oli paljon tuttua ja kaikenlaisia mielleyhtymiä ja juttuja tuli mieleen. Koskaan en ollut kuullut, että äitini ystävätär (äitini kyydissään) oli ollut ajaa kolarin Kekkosen auton kanssa.

Pikaisen ruokailun jälkeen kävimme katsomassa ruotsalaisen elokuvan Maria Larssons eviga ögonblick / Ikuistetut hetket. Paljon rankempi kuin oletin, mutta hieno. Tapahtumat sijoittuivat 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin ja mukana oli mm. rankkaa fyysistä työtä, sosialismia ja lanttuja ensimmäisen maailmansodan aikaan. Viinaa ja raittiusliikettä. Elokuvan kertojana on päähenkilön vuonna 1901 syntynyt Maja-tytär. Häntä haastatteli vanhuuden päivinä enonsa pojan tytär Agneta Ulfsäter Troell, joka kirjoitti tarinasta kirjan Att människan levde : Maria Larssons eviga ögonblick. (Agnetan ja Majan välinen sukulaisuussuhde on kerrottu kirjan myyntisivulla.) Ja nyt hänen miehensä on ohjannut siitä sitten elokuvan. Mitään ei olisi ollut ilman iäkkään sukulaisen haastattelua...

Pääsin vihdoin kotiin kahdeksalta ja ovien välissä, johon postini ohjautuu, odotti kirje Ruotsista. Jee! Alingsåsin museon intendentti oli ystävällisesti (montako kertaa olen jo täällä mainostanut ystävällisiä ruotsalaisia? on kyllä niitäkin, jotka eivät vastaa tiedusteluihin) kopionut parikymmentä sivua Alingsåsin paikallishistoriasta Froman-tietoja. Kaukolainanakin kirjaa olisi voinut yrittää saada käsiinsä, mutta muistaakseni sitä on painettu vain 300 kappaletta. Ja Froman kiinnostukseni ei ollut ihan niin syvällistä.

Puntasta sain irti mm. sen, että Ulrika Maria Flachsenin aviomies Jonas Froman oli papin poika, mikä ei Flachsen-kuvioissa olisi pitänyt olla suuri yllätys. Vaikka ilta oli pitkällä, niin otin esiin Flachsenius-kirjan raakileen ja tarkastelin tilannetta. Elän varmasti unelmissa, jos kuvittelen saavani sen valmiiksi "alkuvuodesta". Pääprojektit (Gustava Adriana Gottelebenin esipolvien ja Petter Sundin elämän kirjoittaminen) eivät tule koskaan etenemään, jos tartun jatkuvasti "pieniin", "helppoihin" ja "nopeisiin" harjoituksiin.

Apropoo, minulle soitti sukuyhdistyksen puheenjohtaja tällä viikolla. Kun jäsenet niin kovasti haluaisivat sukukirjan. En oikein ymmärrä mitä tekemistä asialla on minun kanssani, kun en edes kuulu yhdistykseen. Mutta sovin keskustelevani asiasta perjantai-iltana. Tänään menen syömään "jouluateriaa" äidin, mummon ja enon kanssa eli Pyhänkorvan kartan kuvaaminen jää lauantaille niinkuin arvelinkin.

Kärkisudd, Kerkisudd jne.

Brita Maria Flachseenin kautta olen vuosien varrella kerännyt joitakin tietoja perheestä Kärkisudd. Löydettyäni vanhoja muistiinpanoja on aika laittaa tämä porukka kertaalleen kokoon.

Reilu vuosi sitten Juhani Pesu kertoi SukuForumilla varmana tietona, että Loviisassa havaittu linnoituksen kassanhoitaja Abraham Henrik Kerkisudd (1722-1787) oli Lauri Kärjen ja Maria Lechlinin poika. Lauri Kärki nousi kuuluisuuteen toimimalla Savossa sissipäälikkönä Pohjan sodan aikana. Hänet muistetaan siviiliväestöön kohdistuneesta häikäilemättömyydestään ja armottomuudestaan. Sodan loputtua Kärki palasi Suomeen ja viljeli autiotaloa Juvan Nääringissä ja käytti aatelisnimeään Kärkisudd. Juvalla syntyivät 29.6.1725 kaksoset Hindrich ja Abraham. Heidän isänsä Lauri kuoli joko 1727 tai 1728. Perheessä saattoi olla myös tytär Agneta, sillä Mikkelissä kastetaan 1751-1763 kolme lasta, joilla äiti ”Agneta Kerkisudd”.

Loviisa oli tuskin ehditty perustaa kun siellä kastettiin avioliiton ulkopuolella 25.1.1751 syntynyt Abraham Henric, jonka isänä oli ”Fortific: Vice Casseuren Abraham Hind: Kerckisudd” ja äitinä ”Christina”. Abraham (vanhempi) saatiin papin eteen 15.5.1756, jolloin hän oli ”suspenderad fortificationscasseur” ja morsian ”för några år sedan lägrad qwinnsperson Helena Is”. Mahdollisesti sama kuin ”Christina Ishman”, joka oli 3.11.1760 synnyttänyt Abrahamille pojan Lorens Johan. Avioliiton solmimisen jälkeen syntyi vielä 3.11.1765 Anna Christina, äitinä ”Christina Ihsman”.

Perhe näkyy Loviisan rippikirjassa 1783-88 sivulla 5. Lorens Johanin nimi on nyt muodossa Lars Johan ja syntymäpäivä 23.11.1760. Abraham että Christina kuolivat vuonna 1787, mutta olivat ehtineet kuulla ja nähdä lapsenlapsensa, Lars Johanin aviottoman pojan Carl Gustaf, joka syntyi 5.2.1786, äitinä ”Anna Lisa Grefvenhielm”. Seuraavan (?) Lars Johanin lapsen synnytti Brita Maria Flachsen Pernajassa 25.12.1789. Pari vihittiin avioliittoon siellä 27.1.1790.

Lars Johanin titteli oli 1786 kersantti, joulukuussa 1789 ” Fendricken vid Björneb: reg”. Hän oli Hämeen läänin jalkaväkirykmentin vänrikki 4.8.1790-4.6.1799, jolloin erosi. Tähän virkaan kuului virkatalo Purala Jaalan kylässä Iitissä, jossa hänen ja Brita Marian poika kuoli 14.10.1793.

Lars Johanin kuolinaikaa ja –paikkaa ei ole toistaiseksi löytynyt. Oliko hän vielä ”Joh. KjerkisUdd”, jota väitettiin Loviisassa 26.4.1809 syntyneen tyttären isäksi? Juhani Pesun mukaan tässä on kyse Lars Johanin ja Anna Lisa Grefvenhielmin pojasta, mutta Hiskin mukaan tämän nimi on Carl Gustaf. Todennäköisesti väitetty isä on 27-vuotias ”und. off. corp. Johan Kjerkisudd”, joka hukkui 4.8.1809 Loviisassa.

Tämä Loviisassa syntynyt tytär, Maria Charlotta, käytti sukunimeä Kjerkesudd ja vaikutti Loviisassa 1830-luvulla. Hän sai aviottomat tyttäret 11.6.1833, 3.1.1837 ja 20.7.1844. Esikoisensa (?) Carolina Christina rikkoi suvun perinteet menemällä naimisiin 4.11.1856 (tontilta 3 qv. N:o 35) ”Åkar: Carl Jonas Lagert”in kanssa ja synnyttämällä tyttären vasta tämän jälkeen. Carolina Augustan kasteen aikaan elokuussa 1858 perhe asui tontilla 3 qv. N.o 17.

Lähteet: SukuForum, Suuren Pohjansodan ja Isonvihan tapahtumat Mikkelin seudulla, Loviisan rippikirja, Wirilanderin matrikkeli ja Hiski.
Lisätietoa Lars Kärjestä: Några axplock från flydda tider

Aling-soosissa

1800-luvulla Alingsåsin kaupunki upposi ylläolevan kuvan tapaan maastoon, joten ei se varmaankaan eroittunut 1700-luvun puolivälissä paljon kummemmin. Minua kaupunki kiinnostaa, sillä yksi Flachseen-tyttäristä avioitui sinne ja hänen veljensäkin asui kaupungissa muutaman vuoden ajan.

SukuForumilla käytiin viime viikolla (?) lyhyt keskustelu Ruotsin verkkopalvelujen maksullisuudesta. Ilmaisiakin toki on. Näistä tähän väliin esimerkiksi http://www.slaktdata.org/, jossa on Hiskin tapainen puhtaaksikirjoitettujen kirkonkirjojen haku. Ei tietenkään alkuunkaan yhtä kattava.

Mutta sieltä löytyy Ulrika Marian ja Jonas Fromanin pojan Johan Petterin syntymä/kaste 14.7.1752, Ulrika Maria Flachseenin kuolema 66-vuotiaana 8.4.1791, Johan Petterin avioliitto Brita Maria Ahlbohmin kanssa sekä heidän lastensa kasteet. Klikkaamalla yksittäisen tulosrivin auki, saa eteensä detaljit kuten viitteen alkuperäiseen asiakirjaan ja kasteiden yhteydessä kummit. Johan Petteriä kastettaessa kummina "herr Flecksen" - enonsa ja kaimansa Johan Petter Flachseen?

Alingsåsista löytyy verkosta runsaasti tietoa. Yllä oleva kuva on kirjasta Genom Sveriges bygder.

Mähkärlä, Lokalahti, Vehmaa/Uusikaupunki

Heräsin tänä aamuna uneen, jossa selasin tuoreen oloista matrikkelia. Jotenkin sattumalta huomasin sen lopussa tekstiosan. Sieltä sitten paljastui, että Flachseniusten veljesten vanhempien nimet tiedetään siksi, että Margareta synnytti lapsen aitassa, lapsi siirrettiin sieltä pois liian aikaisin (?!) ja tästä tuli oikeusjuttu.

Ilmeisesti muistissani yhdistyi eilen paikallishistoriasta luettu älyvapaa 1600-luvun oikeusjuttu ja Melanderin Personskrifter-selailu. Jälkimmäisestä löytyi tiedot kahdesta Flachsenius-veljesten hautausjulkaisusta, joissa on henkilötietoja. Mutta nämä ovat vain Kungliga Bibliotekissa. Tukholmassa olisi kiva käydä, mutta vapaata aikaa siihen ei kovin pian löydy.

Olettaisin, että näihin tai muuhun vastaavaan aineistoon perustuu matrikkelien tiedot isästä nimeltä Henrik Henriksson ja äidistä nimeltä Margareta Jacobsdotter. Toisinaan veljesten syntymäpaikaksi ilmoitetaan vain Vehmaa, mutta Tengström matrikkelissaan tarkentaa paikaksi Mätkälä (Johan Jakob Tengström: Chronologiska förteckningar och anteckningar öfver Finska universitets fordna procancellerer samt öfver faculteternas medlemmar och adjuncter: från universitetets stiftelse inemot dess andra sekularår). SAY:stä löytyy Vehmaan Lokalahdelta Mätkärlä ja sieltä Henrik Henriksson, jolla vaimo Margareta. Koska vanhempien nimet on (teoriassa) voitu arpoa samoista veropapereista kuin mihin SAY perustuu, mielelläni jokin päivä tarkastaisin KB:n hautausvihkoset.

Vaikka varmuutta ei (tässäkään asiassa) ole, niin lähdin hakemaan Mätkälä/Mähkärlää kartalta. Kansallisarkiston digitaaliarkiston parasta antia (SAYn ohella) ovat Pitäjänkartat sekä Senaatin kartat. Pitäjänkartassa Mähkärlällä on selkeät rajat:


Senaatin kartan anti on Varsinais-Suomessa näköjään ihan eri tasoa kuin Kokemäellä, jossa topografisia käyriä ei pahemmin tarvitse piirrellä. Suunnistuskokemuksesta olisi hyötyä, maisema ei minulle ihan tästä aukea:

Mutta parempaa tietoa nämä tarjoavat, kuin Googlen satellittikuva:

Hedvig Charlotta ja Brigitta Christiina Flachseen

Konsistorin istunnossa 5.2.1747 kvestori Johan Petter Flachsenin ja Brita Sundin tyttären Hedvig Charlotan holhoojaksi ehdotettiin siskon miestä, Johan Herkepaeusta. Brigitta Christinan holhoojaksi taas oli ehdolla ”LandtCammeraren härstädes Gustaf Krook”. Vallan virkamiesmatrikkelista löytyy Gustaf Krook, joka oli Turun ja Porin läänin lääninkamreeri 1743-1756. Ja avioitunut 3.3.1730 Helsingissä isovihan jälkeen vaikuttaneen Hans Sundin Anna Christina-tyttären kanssa.

En ole löytänyt mitään todistetta suuntaan tai toiseen siitä, onko Helsingin Hans Sund sama kuin Petter Sundin 1. avioliitosta 14.10.1688 Helsingissä syntynyt Hans-poika. JOS oli niin holhoojaksi ehdotettiin serkkupuolen aviomiestä, mikä kuullostaa melko järkevältä.

Holhous alkoi helmikuussa ja todennäköisesti samainen 17-vuotias Brita Christina naitettiin 30.11.1747 juuri papiksi vihitylle Hans Henrik Barckille. Barck toimi myöhemmin Taivassalon kirkkoherrana ja tästä seurakunnasta löytyy hautausmerkintä kirkkoherran rakkaalle vaimolle nimeltä ”Brita Stina Flackseen”. Tämä oli kuollessaan 1.8.1785 54-vuotias, eli sopisi erinomaisesti olemaan todennäköisesti 10.9.1730 syntynyt kvestorin tytär, joka tarvitsi holhoojaa vielä 5.2.1747. Pienellä surffauksella löytyy Genoksen artikkeli, josta selviää, että (olettaen Brita Christinan olevan yksi ja sama ihminen) holhooja pääsi puolessa vuodessa eroon velvollisuuksistaan saamalla tämän kanssa yhtä aikaa alttarille siskonsa pojan.

Entäs sitten Brita Christinan sisar, Hedvig Charlotta? Hedvig Charlottan elämänkohtalosta voi tehdä hypoteesin, kun Hiskistä löytyy Artjärveltä kastemerkintä elokuulta 1751, vanhemmat ” Rectorn Magistern Jonas Krook” ja ” Charlotta Flachsen”. Vuosilta 1755 ja 1758 löytyy saman isän lapsille kastemerkinnät Helsingissä, mutta näissä äidistä on vain sukunimi ” Flachsen”.
Jonas Krookin vaimoksi yo-matrikkelikin mainitsee Hedvig Charlotta Flachseenin eli joku lähteistä on tarjonnut saman etunimikombinaation. Matrikkelitiedoista yhdistettynä Genoksen artikkeliin selviää, että Jonas on Gustaf Krookin veljenpoika.

Sama kuvaksi piirrettynä:

Puolihuolimattomasti on siis tullut osoitettua, että säätyläisten naimakaupat saattoivat olla maantieteellisesti monipuolisempia, mutta olennaisesti yhtä sisäsiittoisia kuin pienen eristyneen kylän. Petter ja Hans Sundin väliseen suhteeseen saatiin vahvistava vivahdus.

Mutta toisaalta Genos-artikkelissa vilahti nimi Herkepaeus... Kvestori Johan Petter Flacseniuksen vävy Johan Herkepaeus oli Anders Herkepaeuksen poika. Yo-matrikkelin tämänhetkisten tietojen valossa Andersin sedän serkun poika oli Gustaf Krookin sisaren mies. Tätä en piirrä kuvaksi!

(Onko joku sukututkimusohjelma, joka pystyy automaattisesti etsimään a) lyhimmän b) kaikki sukulaisuusyhteydet kahden henkilön välille?)