Gottlebenit painomusteessa 1789-1802

Götheborgska nyheter päätti matkustajalistansa 7.11.1789 "Handelsman Gottleben med Fru och Fosterdotter från Skåne, bor wid Fru Dragstedt på Kyrkogatan". Luulo ei ole tiedon väärti, mutta veikkaan, että kyseessä oli edelleen Tukholmassa asunut Adrian Gottleben.

Åbo Tidningar kertoi 2.7.1792, että Halikon kappalainen Gabriel Gottleben oli nimitettty Marttilan Kosken kappalaiseksi. Ennen muuttoaan hän ehti kiittämään Kurun kylän talollisten saamasta avusta Åbo Tidningarissa 2.1.1793. Kyseiset onnettomat veljekset olen pikaisesti esitellyt ja väitöskirjassani selittänyt sanomalehdessä kiittämisen alkuvaiheet ajan lehdistössä. (Halikosta pyydettiin apua myöhemminkin.)

Edellisessä osassa Adrian Gottlebenin luona Tukholmassa vieraillut veli, porilainen kauppias Johan Gottleben kuoli 2.4.1795, mistä tiedotettiin Inrikes Tidningarissa 22.4.1795. Epätavallisempaa on se, että leskensä Wendla Grönlund ilmoitti julkisesti jatkavansa "firmaa".

Inrikes Tidningar 18.9.1795
myös Stockholmsposten 29.9.1795

Toisenlaisen taloudellisen päätöksen oli tehnyt Anna Stina Gottleben, joka heinäkuisena yönä jätti tukholmalaisen palveluspaikkansa saatuaan palkkaa etukäteen. Ymmärrettävästi ja tavanomaisesti peräänsä kuulutettiin Dagligt Allehandassa 18.7.1796.

Kauppias Carl Indebetoun leski ja esi-isäni sisar Maria Gottleben kuoli Porissa 91-vuotiaana 8.7.1796, mikä kerrottiin Inrikes Tidningarissa 22.7.1796. Vastaavasta kuolinilmoituksesta 7.3.1797 selvisi, että edesmenneen kornetti Gustaf Bergstockin leski Susanna Gottleben oli kuollut 66-vuotiaana Uskelan Komsilassa 3.2.1797. 

Mutta porilaisen pormestarinnan eli sarjan edellisessä osassa esiintyneen Nils Gottlebenin lesken Kristina Barckin kuolema käy ilmi ilmoituksesta perunkirjoituksestaan Inrikes Tidningarissa 26.5.1797. Vielä mystisempää on se, että testamenttiinsa liittyvästä asiasta kuulutetaan Inrikes Tidningarissa vasta 26.10.1802.

Turun hovioikeus ilmoitti Posttidningarissa 10.1.1799 etukäteen antavansa 9.2.1799 tuomiot kolmessa nimetyssä tapauksessa, joista yhdessä oli mukana porilainen kauppias Gottleben. Vastaavaa ilmoitusta en ole aiemmin nähnyt, joten en osaa sitä selittää. 

Erikoinen on myös ilmoitus Åbo Tidningissä 13.9.1800.  

Herra kauppias Adrian Gottleben oli myynyt Kuuminaisten verotalon asessori Jan Lindholmille, mutta kaupat oli peruttu 8.8.1800. Ilmoituksen ovat allekirjoittaneet samaisen kauppiaan holhoojat. Tekstissä mainitaan myös edesmenneen Wendla Gottlebenin ja tämän pojan Adrian Gottlebenin pesä. Se, että holhoukseen joutunut/päässyt kauppias oli Johan Gottlebenin poika, vahvistuu äidin kuolinpesän konkurssia koskevista ilmoituksista Posttidningarissa 15.11.1800, 14.10.1801 ja 21.8.1802. 

Gottlebenit painomusteessa 1777-1786

Porilaisen Nils Nilsson Gottlebenin ilmoitus Dagligt Allehandassa 20.1.1777 koskee - jos oikein ymmärrän - Nilsin tekemää velkakirjaa. Velka oli maksettu, joten hänen olisi pitänyt saada paperi takaisin. Useista pyynnöistä huolimatta tätä ei ollut tapahtunut, joten hän varoitti lukijoita siitä, että mahdollisesti kiertoon lähtenyt paperi oli arvoton.

Dagligt Allehandan matkustustiedoissa on 16.7.1777 Porista tyttärensä kanssa tullut kauppias Johan Gottleben, jotka asuivat tukkukauppias Gottlebenin luona lilla Nygatanilla. Stockholmspostenin vastaavassa listassa 2.6.1779 ilmoitetaan kauppias Johan Gottlebenin saapumisesta yksin ja asumisesta Adrian Gottlebenin luona "på Sockerbruket wid lilla Nygat." Miehet olivat keskenään veljekset. 

Dagligt Allehandassa 23.3.1781 listattiin oikeusrevision päätökset 16.2.-9.3.1781. Näiden loppupuolella on "Emellan Palus, Kåskis och Lewenpeldo Byar å ena samt Handelsmännen Johan och Nils Gottleben m. fl. å andra sidan". Itseopittuun tapaan kokeilin löytää lisätietoa tapauksesta oikeusrevision pöytäkirjoista. Silmäilin harjoituksen vuoksi läpi 9.3.1781 tehdyt päätökset (Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot:1781:1 (1781),  653), joissa oli useita juttuja Suomesta, mutten osunut nimeen Gottleben. 

Postidningarin palstoilla ilmoitettiin 3.7.1783 ja 24.7.1783 Nils Gottlebenin lesken (edellä mainitun Nils Nilsson Gottlebenin äitipuolen) Christina Barckin hyväksi tehdystä testamentista, josta olen jo kirjoittanut.

Rouva Gottleben Porista asui Tukholmassa käydessään Drottningegatanin numerossa 25 (Dagligt Allehanda 15.6.1785). 

Nils Nilsson Gottleben kuoli 3.4.1786. Kuolinilmoituksensa sijaan Posttidningarista 1.5.1786 löytyi kutsu velallisilleen ilmoittautua Porin raastuvanoikeuteen. Luonnollisena jatkona 23.11.1786 julkaistiin ilmoitus konkurssipäätöksestä.

Gottlebenit painomusteessa 1772-1776

Turussa ilmestynyt Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo ei profiloitunut uutis- eikä ilmoituslehdeksi. Numerossa 15.10.1772 oli Porin triviaalikoulun opettajalistaus, jonka Grels Gottleben oli kuollut vuosikymmeniä aiemmin. Veljensä Gabriel Gottleben mainittiin Mouhijärven pitäjänkertomuksessa 29.2.1776.

Inrikes Tidningar 10.11.1774

Turussa 75-vuotiaana kuolleen Sara Gottlebenin surijoiden joukossa oli poikansa professori Pehr Adrian Gadd, joka varmasti toisinaan luki Tukholman lehtiä. Hän tai joku omaisista lähetti kuolinilmoituksen Tukholmassa painettuun sanomalehteen Inrikes Tidningar. Sama tieto ilmestyi kaksi päivää myöhemmin Stockholms Weckobladetissa, mahdollisesti kopioituna. 

Esi-isäni, Kokemäen kirkkoherra Gabriel Gottlebenin kuolemasta kertoi ensimmäiseksi Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo 31.5.1776, sitten Stockholms Weckoblad 6.6.1776 ja vielä Inrikes Tidningar 10.6.1776.

Inrikes Tidningar 10.6.1776

Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo tiedotti nyt myös pappien vaaleista. Yksi monista Gabriel Gottlebeneistä oli ehdolla apupapiksi Karkkuun (31.7.1776) ja apupapiksi Maariaan (16.7.1777).

Vain 39-vuotiaana porilaisen raatimiehen vaimona kuolleen Catharina Elisabeth Gottlebenin kuolinilmoitus löytyi tekstihaulla ainoastaan Stockholms Weckobladista 3.8.1776.

Gottlebenit painomusteessa 1759-1771

AES-projektin puitteissa tein tarkistushaun 'Gottleben' Kungliga Biblioteketin digitoimiin lehtiin. Mitään kovin yllättävää ei selvinnyt, mutta kokonaisuus on hyvä katsaus 1700-luvun sanomalehtien henkilöhistorialliseen sisältöön, joten jaon arvoista. Siitäkin huolimatta, että tein vastaavan jo vuonna 2018...

Inrikes Tidningar
22.7.1762

Varhaisin osuma koski esi-isääni Gabriel Gottlebenia (1693-1776). Posttidningar jakoi 11.1.1759 Tukholmasta käsin tiedon, että kuningas oli nimittänyt miehen Kokemäen kirkkoherraksi! Oliko hän siis se kirkkoherra Gottleben, joka kolme vuotta myöhemmin oli matkalla Tukholmaan? 

Matkustustiedoista sanomalehdissä on lisätietoa Genos-artikkelissani. Mainitsin siinä myös muutamina vuosina listatun kotimaan rahtiliikenteen, jonka joukossa on J. G. Gottlebenin Porista Tukholmaan lokakuussa 1762 tuomat voi, liha ja karja

Inrikes Tidningar 7.10.1762

Kaksi vuotta myöhemmin N. Gottleben toi Porista Tukholmaan polttopuita, lihaa, karjaa ja elintarvikkeita (Inrikes Tidningar 15.11.1764). 

Dagligt Allehanda listasi 24.5.1771 valtiopäivämiesvaalien tuloksia. Porin porvariston edustajaksi oli valittu kauppias Gottleben. Keskellä listaa oleva Stenhagen Kokkolasta mainittiin myös vastaavassa uutisessa Norrköpings Weckotidningarissa 6.7.1771. Kummastakaan miehestä ei löydy mainintaa saapumisesta tai majoittumisesta valtiopäivien alkaessa.

Tukkukauppias Adrian Gottleben saapui elokuun alussa salmen yli Tanskasta Helsingborgiin. 

Inrikes Tidningar 12.8.1771

Tukkukauppias Adrian Gottleben

Esi-isäni poika erityisosana sarjaan "sunnuntain suomalainen Tukholmassa". (Edellinen yritys oli vuonna 2010.)

Adrian Gottleben syntyi Porissa 15.6.1729. Isänsä Gabriel Gottleben oli Porin kappalainen, joten ymmärrettävästi Adrian aloitti 9-vuotiaana Porin trivaalikoulussa ja 18-vuotiaana Turun akatemiassa. Epäselväksi jää kauanko hän yliopisto-opintoja harjoitti. Veri tai ainakin kulttuuriperintö veti kohti kaupantekoa. Adrianin isoisä oli ollut porilainen kauppias, hänen veljensä Gabriel (s. 5.9.1725, k. 27.9.1751) ja Johan (s. 3.2.1734, k. 1795) olivat kauppiaita Porissa ja sisarensa Katarina Elisabet (s. 1737, k. 18.7.1776) meni naimisiin porilaisen kauppiaan kanssa.

Adrianin äidin Katarina Gravanderin sukutausta oli Tukholmassa. Äidinpuoleinen isoisä Anders Gravander oli ollut amiraliteetin palveluksessa ja kuoli Adrianin ollessa pieni lapsi. Isoäiti oli kuollut jo äidin ollessa pieni lapsi. Jos Adrian sattui Posttidningarista 12.8.1751 huomaamaan ilmoituksen, jossa kaupattiin Helena Gravanderin hautaa, hän ei välttämättä tiennyt kyseessä olevan tätinsä.[1]

Jos Adrianin ura seurasi tavanomaista polkua, hän oli jossain kauppaharjoittelijana ennen porvarioikeuksien saantia. Valitettavasti nimeään ei löytynyt Tukholman porvarioikeuksien hakukortistosta senkään jälkeen, kun ymmärsin kortiston olevan kolmessa osassa. Hakemuksessa olisi (yhden sellaisen näkemäni perusteella) tietoja harjoitteluvuosista. 

Tukholmaan Adrian päätyi, kuten jutun alussakin jo paljastin. Vuonna 1760 hänet kirjattiin siellä henkikirjoituksessa tehtailijaksi. Tehtailun tuote ei selviä, mutta kylläkin se, että 30-vuotias Adrian maksoi ylellisyysveroa puuterin käytöstä. Sekä tietenkin osoitteensa: kortteli Orgelpipan Klaran kirkon naapurissa.[2] Viisi vuotta myöhemmin Adriania kutsuttiin jo suur- tai tukkukauppiaaksi (grosshandlare).[2a] Kymmenen vuotta myöhemmin hän vietti edelleen sinkkuelämää, nyt korttelissa Norrbro nykyisen Riksdagshusetin kohdalla.[3]

Elokuun alussa 1771 tukkukauppias Adrian Gottleben saapui salmen yli Tanskasta Helsingborgiin. Emme tiedä miksi, mutta ainakin yhtenä päivänä sijaintinsa on tarkka.

Inrikes Tidningar 12.8.1771

Adrian meni vuonna 1772 naimisiin tukholmalaisen suurporvarin tyttären Brita Christina Lindbergin kanssa.[4] Kolme vuotta myöhemmin he asuivat vuokralla appiukko J. H. Lindbergin omistamassa talossa Drottninggatanin ja Fredsgatanin kulmassa, korttelissa Tigern.[5] Adrianin vaimon sisko vietti aikaa Carl Michael Bellmanin kanssa ja on mahdollista, että Brita Christina päätyi yhteen runoistaan.[6] J. H. Lindberg kuoli vuonna 1777 ja jätti jätti kolmelle lapselleen suuren omaisuuden.[7]

Adrianin isä oli kuollut vuotta aiemmin Kokemäen kirkkoherrana ja vähäistä omaisuuttaan olivat jakamassa Adrianin ja täyssisarustensa lisäksi kaksi alaikäistä lasta toisesta avioliitosta.

Adrianilla oli tietenkin jäljellä yhteyksiä Poriin, kävihän sieltä kauppiaita Tukholmassa läpi purjehduskauden. Yhdellä kesän 1777 aluksista tulivat Tukholmaan Adrianin veli Johan ja tämän tytär, jotka majoittuivat Adrianin luo Lilla nygatanille.[8] Johanin vierailulla kaksi vuotta myöhemmin osoite ilmoitettiin sanomalehden matkustajalistassa tarkemmin: "på Sockerbruket wid lilla Nygat."[9] Yksi Tukholman kolmesta sokeritehtaasta oli Lilla Nygatanilla Midas-korttelissa ja juuri siellä Adrian asui vaimonsa ja 10-vuotiaan ottotyttärensä Lovisan kanssa vuonna 1780.[10]

Jo kaksi vuotta myöhemmin perhe oli muuttanut Helsingborgiin.[11] Siellä he asuivat myös vuonna 1787.[12] Vierailukirjaus Göteborgissa.marraskuussa 1789 kertoo, että he eivät vielä asuneet kaupungissa.[11] Jossain vaiheessa muutto tapahtui, sillä Göteborgissa Adrian kuoli 9.1.1803.[12]

Adrianin perukirjaa olen ihmetellyt, mutta tuolloin en huomannut, että hänellä ja vaimollaan oli keskinäinen testamentti.[13] Perintö jaettiin vasta kun leskensä kuoli helmikuun alussa 1821.[14] Tuolloin oli jäljellä vain irtaimistoa, joka muutettiin rahaksi huutokaupassa, eikä Adrianin lähimpiä sukulaisia enää muisteltu.[15]

Mutta he muistivat Kokemäellä Adrianilta saadun perinnön...

[1] Äidin suku, ks Kaisa Kyläkoski: Catharina Gravander - Tukholman kaupunginarkiston aineiston valossa. Orpana 2/2012 s. 19-22
[2] Henkikirjat Tukholma 1760 Klara Västra Nedre, s. 68 (Tukholman kaupunginarkiston digitointi, kuva M176006010071.jpg)
[2a] Kronotaxeringslängder 1765, St. J 9v
[3] Henkikirjat Tukholma 1770 Klara Västra Nedre, s. 4
[4] Seurakunnan Jakob och Johannes vihityt
[5] Carl Michael Bellman. Standardupplaga, VIII. Dikter till enskilda. I (1942), 176 & Kronotaxeringslängder 1775, Klara 368r
[6] Carl Michael Bellman. Standardupplaga, X. Dikter till enskilda. III (1957), 128
[7] Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:248 (1777) Bild 5460 (AID: v222864.b5460, NAD: SE/SSA/0145a)
[8] Dagligt Allehanda 16.7.1777
[9] Dagligt Allehanda 2.6.1779
[10] Henkikirjat Tukholma, Stadens södra och västra del 1780, 151
[11] Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:269 (1782) Bild 5640 / sid 1121 (AID: v222889.b5640.s1121, NAD: SE/SSA/0145a)
[12] Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:287 (1787) Bild 6680 / sid 651 (AID: v222926.b6680.s651, NAD: SE/SSA/0145a)
[11] Götheborgska nyheter 7.11.1789
[12] Götheborgs tidningar 11.1.1803 & Götheborgs Allehanda 11.1.1803
[13] Inrikes Tidningar 30.3.1803
[14] Götheborgs allehanda 7.2.1821 & Aftonbladet 7.2.1821
[15] Götheborgs Allehanda 7.3.1821 & Göteborgs Rådhusrätt och Magistrat före år 1900 (O) EIIIa:57 (1821) Bild 66 / sid 125 (AID: v67703.b66.s125, NAD: SE/GLA/12098)

Täydennysosia ja poimintoja

1) Haravoidessani 1900-luvun alun Suomen Kuvalehtiä blogimateriaalin toivossa vastaan tuli yllättäen sukuhistoriaa. Numerossa 32/1921 julkaistu yhden aukeaman ja neljän kuvan jutun on on koonnut "Toht. J. A. Huhti" otsikolla "Herraskartanoittemme vanhoja kalleuksia. Euralaisia yksityiskokoelmia". Kokoelmien omistajia ei mainita eikä useimpien esineiden alkuperääkään. Poikkeuksena kuitenkin aikoinaan Kokemäellä Vitikkalan suvulle kuulunut iso hopea vati. Ja ylläolevan kuvaleikkeen "Pöydällä on tinaterini, joka seisoo jalustalla ja lienee ainoalaatuinen maassamme. Se on kuulunut rovasti Gottlebenille noin seitsemän ihmispolvea sitten (Kokemäeltä)."

Aiemminhan Gottleben-irtaimistoksi on laskettu Satakunnan museossa olevat taulut, Kansallismuseon ja Emil Cedercreutzin kokoelmissa olevat tuolit ja Kansallismuseossa oleva lipas. Joten ihan mukava lisäys, vaikka attrbuution osuminen oikeaan sukupolveen onkin epävarmaa. Jos joku sattuu tunnistamaan tinaterriinin (tai ympäristönsä) ja tietää sen myöhemmästä kohtalosta, olisin todella kiitollinen lisätiedoista.

2) Twitter-koosteessa vilahti viimeisinä historian yleisötilaisuuksina ennen koronakautta Retket Agricolan maailmaan. Kuten luvattiin, koko lentosarja on nyt tallenteina verkossa.

3) Videoita ovat suomalaiset museot tuupanneet YouTubeen hämmentävää vauhtia. Kuukausi sitten soittolistallani Historiaa Suomesta ja suomeksi oli 420 videota. Tällä viikolla meni 500 rikki. Tuoreimmat videot ovat listan lopussa.

4) Tilastojen ystävänä oli kiva huomata viime vuoden lopulla Miikka Vuorelan saapuneen Twitteriin, jossa hän julkaisi ketjut

• Viikon oikeustilasto 1: Mikä on Suomen historian suurin yksityishenkilölle langetettu sakko? 
• Viikon oikeustilasto 2: Viaporin vangit
• Viikon oikeustilasto 3: Avioliiton haasteita!
• Viikon oikeustilasto 4: Vankeinhoitoa
• Viikon oikeustilasto 5: Hyvää itsenäisyyspäivää! [Kukaan ei vastannut Vuorelan tiedusteluun maanpetturista 1854]
• Viikon oikeustilasto 6: Lapsenmurhista ja rikollisuuden vähentämisestä.
• Viikon oikeustilasto 7: Kapinointia.
• Viikon oikeustilasto 8: Vankilukuja.
• Viikon oikeustilasto 9: Rikollisuus vähenee.
• Viikon oikeustilasto 10: Miksi rikollisuus vähenee?
• Viikon oikeustilasto 11: Osaatko lukea kuvassa olevan kirjoituksen?
• Viikon oikeustilasto 12: Kieltolaki.
• Viikon oikeustilasto 13: Epäonnen luku.
• Viikon #oikeustilasto 14: Muuttuva rikollisuus.
• Viikon #oikeustilasto 15: Mikä selittää varkauksien määrää?
• Viikon #oikeustilasto 16: Suuret nälkävuodet 1866–68, osa 1, taustaa.
• Viikon #oikeustilasto 17: Suuret nälkävuodet 1866–68, osa 2, rikokset.
• Viikon #oikeustilasto 18: Suuret nälkävuodet 1866–68, osa 3, rangaistukset.
• Viikon #oikeustilasto 19: Suuret nälkävuodet 1866–68, osa 4, jälkipyykki.
• Viikon #oikeustilasto 20: Sota, osa 1, väkivalta.
• Viikon #oikeustilasto 21: Sota, osa 2, varkauksia, ryöstöjä ja väkivaltaa.
• Viikon #oikeustilasto 22: Sota, osa 3, naiset.

Gottlebenit (vanhassa) painomusteessa

Löydettyäni Schildt-tutkimuksessa ihan olennaisia sukutietoja 1700-luvun sanomalehdistä, päätin tehdä Gottleben katsauksen KB:n digitoimien sanomalehtien annista. Samalla hyödynsin - yli kahden (?) vuoden käytön jälkeen - huomaamani hakuvinkkiä, jolla OCR-tulkauksesta saa irti enemmän (eli heikkolaatuisempia) osumia.

Jopa yksinkertaisessa käytöliittymässä pitäisi lukea ohjeet.

Gottlebenien suhteen ei tullut esiin mitään järisyttävää, mutta alla oleva tarjoaa esimerkit niistä papeista ja porvareista löytyvistä kuivemmista tietopalasista, joita en ole sanomalehtileikebloggauksissani yleensä esiin nostanut.

• ... och Vice Pastoren J. Gottleben blifwit Kyrkoherde uti Nykirko Pastorat i Åbo stift... (Posttidningar 1760-04-28)
• Passagerare: Grislehamn, den 20 Julii. Kyrkoherden Gottleben ifrån Finland reste härigenom til Stockholm (Inrikes Tidningar 1762-07-22)
• Sedan den 2 October äro följande Inrikes Skeppare här wid Stockholms Bro ankomne [...] J. G. Gottleben fr. Björneborg m. Smör, Kött och Kreatur. (Inrikes Tidningar 1762-10-07)
• Passagerare: Helsingborg, den 28 Sept. Handelsmannen Adrian Gabriel Gottleben har ifrån Utrikes Orter passerat til Stockholm. (Inrikes Tidningar 1764-10-04)
• Sedan den 10 November äro nedannämde Inrikes-Skeppare till Skeppsbron ankomne: [...] N. Gottleben, H. Granholm, J. Löfwing, H. Starck fr. Björneborg m. Wed, Kött, Kreatur och Victualie-Waror (Inrikes Tidningar 1764-11-15)
• Sedan den 1 October äro nedannämde Inrikes Skeppare till Skeppsbron ankomne: [...] J. Kynäs, J. Mollis, J. G. Gottleben, H. Akander, J. Sellin, S. Selin ifrån Björneborg med Victualie-Waror och Wed (Inrikes Tidningar 1766-10-06)

Inrikes Tidningar 1767-12-07

• Följande Riksdagsmans-Wal äro bekante från Lands-Orterna [...] För Björneborg: Handelsmannen Gottleben (Dagligt Allehanda 1771-05-24)
• Passagerare. Helsingborg d. 31 Maji. Grosshandlaren Adrian Gottlieb ifrån Stockholm har utpassserat til utrikes orter. Grislehamn, d. 4 Junii. Ifrån Finland äro d. 28 nästl. Maji och följ. dagar hitkomne: [...] Riksdags- och Handelsman Gottliben (Inrikes Tidningar 1771-06-10)
• Riksdags-Nyheter. [...] Förteckning på Riksens Höglofl. Stånders Ledamöter uti Deputationerne af Wällofl. Borgare-Ståndet [...] 2:do, Commerce-Utskottet. [...] Handelsman Johan Gottleben (Dagligt Allehanda 1771-07-16)
• Passagerare. Helsingborg, d. 5 Augusti. Grosshandlar. Adrian Gottleben [...] inpasserat ifrån Danmark (Inrikes Tidningar 1771-08-12)

Inrikes Tidningar 1774-11-10

Inrikes Tidningar 1776-06-10

Taidanpa lopettaa tähän kun tuli sattuneesta syystä into hakea Kokemäki-osumia aiempaa useammilla kirjoitusasuilla.

Kuva: Fyren 25/1900

Perunkirjoituksen epäluotettava sukuselvitys

Viime viikonloppuna paperipinoja siirrellessäni tuli esiin vuoden 2012 lopulla Ruotsista tilaamani perunkirjakopio. Jälkikäteen ajateltuna tilaamisessa ei ollut mitään järkeä. Vaikka Kokemäen Gottlebenien huonekalut olisivat Göteborgissa kuolleen Adrian Gottlebenin "perintöä" ei niitä olisi roudattu puolen valtakunnan läpi. Eli inventaariolistalla ei ollut tutkinnallista merkitystä.

Mitä asiakirja sitten kertoi sukulaisuussuhteista? Lopetin (jälkikäteen tarkasteltuna sekavan) kirjoitukseni Adrian Gottlebenistä vuonna 2010:

Kuolinikänsä perusteella tämä Adrian oli syntynyt noin vuonna 1730. Ei välttämättä Porissa, tietenkään.

Saamani kopion luettavuus jättää toivomisen varaa, mutta käsittääkseni Göteborgissa kirjattiin pesään kuuluviksi perillisiksi

1. vainajan veljen, porilaisen kauppiaan Johanin lapset, täysi-ikäinen poika merimies Adrian Gottleben, Gabriel Gottleben (rusthollari Kokemäellä) ja tytär Lovisa Gottleben, joka oli naimisissa rusthollari Hannulan kanssa samalla paikkakunnalla. 
2. sisaren, joka naimisissa porin raatimies Otto Julius Branderin kanssa, lapset Gabriel Brander (kauppias Raahessa), Julius Brander (kirjanpitäjä), Lovisa Brander (naimisissa Helsingborgin raatimiehen Lorentz Höckerin kanssa)

Branderin haaraa en tunne, mutta ensimmäinen osa tuntuu sekoittavan nimiä ja suhteita aika pahasti. Tai sitten oma tutkimukseni on puutteellinen.

Adrian on ollut paikan päällä ja allekirjoittanut asiakirjan, joten ilmeisesti hän tosiaan on Johanin poika Bergholmin taulussa 17. Vaikka merimiehenä olemisesta ei siinä puhuta. Mutta miksi hän on antanut merkitä sisaruksikseen isänsä sisaruspuolia?

Kokemäen Gabriel Gottleben on oma esi-isäni ja Hannulaan naitu sisarensa nimeltään Sara Elisabet eikä Lovisa. Asiakirjat todistavat aukottomasti, että he ovat Gabriel Gottleben vanhemman lapsia ja jos Brander-osuus pitää paikkansa, niin oli Göteborgissa kuollut Adriankin. 

Näyttää vahvasti siltä, että Adrianin leskellä on ollut miehensä perheestä epätarkat tiedot eivätkä nämä ole kohentuneet sanomalehtikuullutuksillakaan. Mahdollisesti joltain meni siis ohi tilaisuus moittia testamenttia (jonka tekstistä en saa selvää) tai osallistua oikeudenmukaiseen perinnönjakoon. 

Jaettavaa oli 12229 taalaria, josta 4000 oli osuuksia tanskalaisessa Aasian komppaniassa ja 1000 osuuksia ruotsalaisessa Itä-Intian komppaniassa. (Jälkimmäisellä on ainakin kolme tietorikasta sivustoa: ostindiskakompaniet.se, ostindiska.nordiskamuseet.se, Svenska ostindiska kompaniets arkiv (Göteborgs universitet) .)

Gottlebenit Itämeren rannoilla

Sain Saksasta sähköpostia, jossa pyydettiin päivittämään vanhaa blogitekstiäni. En moista yleensä tee, mutta väsäänpä lyhyen uuden tekstin.

Näköjään ennen marraskuuta 2007 olen ollut yhteyksissä Klaus Gottslebeniin, joka ylläpitää sivustoa Familienforschung Gottsleben — Gayes — Engelbarts. Hän oli tuolloin tiukasti sitä mieltä, että Gottsleben ja Gottleben ovat alkuperältään eri nimiä. Hän on kuitenkin innostunut poimimaan blogistani Riika-löytöni ja tehnyt kaksi sivua Gottlebeneistä Suomessa ja Riiassa, joita sähköpostillaan pyysi mainostamaan (?).

 Neljä nuorehkoa porvaria 1600-luvulta. Nordiska museet, Wikimedia.

Suomen sivussa ei ole mitään uutta eikä erikoista niille, jotka ovat Ebelingin taulut ja muut verkkotaulut jostain joskus löytäneet. Itse suhtaudun Gabrielin ja Valentinin yhteyteen edelleen skeptisesti, kun vanhan artikkelin kirkonkirjalähdettä ei kukaan edelleen elossa oleva ole tainnut nähdä.

Gottlebeneista Riiassa Gottsleben on käyttänyt minulle uusia kirjallisuuslähteitä eli tiedot uusia ja luotettavuus vaikeasti arvioitavissa. Tiedoksi niille, jotka haluavat talteen mahdollisimman laajoja sukutauluja, eivätkä ole turhan tarkkoja lähteiden kanssa. (Kiitettävästi Gottsleben on niitä merkinnyt!)

Sukutaulusta löytyy vaimona yksi Sutthoff "Venäjältä", sukua Viipurin Sutthoffeille? Taulussa on Gottleben-jälkeläisenä myös Viipurissa 28.4.1927 kuollut Robert Heinrich von Berens.

Kun ei tiedä mitä tekisi

Digitaaliarkiston uutuussyötteestä osui silmiin Turun ja Porin läänin tilejä, joista oli digitoitu pari nidettä 1750-luvulta. Olen näitä joskus selannut tutustumistarkoituksessa, joten tiesin, että
a) niissä on tolkuttomasti sivuja selattavaksi ja
b) muutakin kuin maakirjat ja henkikirjat.

Diletanttisesti lähdin selailemaan poimiakseni tänne joitakin sisältöesimerkkejä. Vuoden 1755 kirjasta noteeraasin

• puumerkkejä, usemmaltakin sivulta
• sakkolistauksia, mm. tässä

Vaihtelu virkistää, joten vaihdoin vuoden 1754 kirjaan. Sekin näyttää olevan Turun läänin väärää puolikasta, mutta selataan silti. Niteessä

• naisen nimmari - olisi voinut miettiä miksi
• Turun tuomioseurakunnan hautausmaksuja - kuka maksoi hienompia hautauksia, kaksi lasta haudattiin samassa arkussa
• Seilin hospitaalin tilejä, muistan näissä nähneeni myös potilasluetteloita, mutta nyt en hahmottanut moisia
• rälssin ratsuvelvollisuusluettelo
• Turun akatemian ukkojen ylellisyysveroja, kenellä oli eniten ikkunoita, polttivatko kaikki tupakkaa?

Ja sitten, selatessani lopusta alkuun päin aukeama toisensa jälkeen on kaupunkilaisia nimiä, mutta ei sarakkeiden otsikoita. Aukeama, aukeama... huh, vihdoinkin sarakkeiden selitykset. Jep, ylellisyysveroja. Tupakkaa ja kas, kahvi/kaakao... katse eksyy nimisarakkeeseen ja kukas se siellä odottaakaan. Esi-isäni Gabriel Gottleben! Olin päätynyt Poriin ihan oikeaan aikaan ja pysähtynyt hetkeksi oikeaan paikkaan.

P. S. puumerkeistä puheenollen, muistutan P. O. Ekon Länsi-Suomen puumerkkien kokoelmasta. Puumerkkejä on usein esitetty paikallishistoriallisissa kirjoissa, mutta muista isommista kokoelmista en tiedä. Suomettaressa 28.3.1856 kehoitettiin puumerkkejä lähettämään SKS:lle eli luulisi siellä jotain olevan?

Osittain onnistunut paluu Kansallismuseoon

Viime viikolla renesanssiin loppunut opastettu kierros Kansallismuseossa jatkui eilen. Käsittääkseni taidehistorian tutkinnon suorittanut oppaamme vei meitä huoneesta toiseen marmattaen huonekalujen ei-sisutuksellisesta esillepanosta. Havahduin opastuksen ja näyttelyn taidehistoriallisuuteen tosissani vasta kun hän pysähtyi erään vitriinin luo ja sanoi suunnilleen "Kun tämä nyt on Suomen Kansallismuseo, niin yksi vitriini on Suomen suurmiehille. On puhuttu historiallisen museon tarpeesta, mutta en minä tiedä minkälainen se olisi."

Kotimatkani mietinnän perusteella se olisi varmaankin paikka, jossa tuotaisiin esiin tapahtumia kuten nuijasota, nälkävuosi 1601, 1690-luvun nälkävuodet, Isoviha, Suomen sota ja 1860-luvun nälkävuodet. Ja mahdollisesti jotain positiivista kehitystä niinkuin perunan viljelyn omaksuminen tai Turun Akatemian ja Jyväskylän kaupungin perustaminen. Olen aiemmin täällä kommentoinut historiallista museohanketta muistaakseni negatiivisesti, taidan vaihtaa säveltä.

Kun selostuksessa päästiin kohtaan "huomatkaa, että peilit tehtiin kahdesta osasta, se johtui veroista", aloin oman äänettömän monologini "no, ei kyllä ole yhdessäkään näkemässäni lääninveroniteessä ollut mitään peiliveroa". Heh, heh. Seuraavan huoneen vitriinistä löysin painotuotteen "Kongl Maj:ts Taxa på Inrikes????-Tulle" vuodelta 1756 (Kysymysmerkit kiitos kammottavan käsialani.). Siitä oli esillä aukeama, jossa tosiaankin yli sylin korkuisesta peililasista meni TULLImaksu. Vero ja tulli on eri asia, minusta. Mutta en enää tule puuttumaan oppaiden puheeseen tästä aiheesta, edes hiljaa mielessäni.

Ohittaessamme 1600-luvun pappilasisustuksen ihailin tietenkin Kokemäen Gottlebenien perintötuoleja. (Joista oppaamme ei sanonut sanaakaan, massiivinen miinus.) Huolellisesti silmäilin taas kerran hyllyt löytääkseni rasian, joka kuuluu samaan satsiin ja joka Museoviraston esinehallintajärjestelmän mukaan pitäisi olla perusnäyttelyssä. Ei näy tälläkään kertaa. Päästyämme kansanesinehuoneeseen, jossa oli vitriinillinen rasioita, tuli mieleen, että jos se olisi täällä... Lisätietolappunen käteen ja KYLLÄ: Siinä se on! Pimeä kännykäkuva todistukseksi suorituksesta:

Sukutauluja etsimässä

Otsikon sukutaulut ovat öljymaalauksia, eivät sukututkimusdokumentaatiota. Kuulin niistä ensimmäisen kerran muutamia vuosia sitten kun puhelin soi ja isäni serkku alkoi kysellä ja jutella sukuasioita. Hän muisti käynnin Satakunnan museossa, silloin kun se ei vielä ollut nykyisessä rakennuksessaan. Joku henkilökuntaan (?) kuulunut henkilö oli osoittanut taulua ja todennut "tuo on teiltä".

Valitettavasti taulun ulkonäkö oli unohtunut, joten lähestyin puhelun jälkeen Satakunnan museota hyvin epämääräisin tiedoin enkä saanut kovin kummoista tai vakuuttavaa vastausta. Minulle jäi itseasiassa mielikuva, että museon kokoelmatiedot olivat lähes olemattomat.

Koska taulut eivät missään tapauksessa olleet sukumuotokuvia tms., en nähnyt asian eteen enempää vaivaa. Mutta joulun alla viime vuonna löytyi sattumalta lehtileike, jossa taulut oli kuvattu melko tarkasti. Yli puoli vuotta mietittyäni lähetin Satakunnan museolle tiedustelun näillä tarkennetuilla tiedoilla.

Jo seuraavana päivänä sain vastauksen. Seitsemästä taulusta ainakin 6 on tallessa. Kaikilla tauluilla kokoelmanumero ja jonkinlainen kuvaus. Sekä yhteinen alkuperätieto:

Lunastettu ylioppilas J.F. Ollisen esityksestä museolle. Säilytetty kautta aikojen Forspyyn rustitilalla Kokemäellä. Tila ollut De la Gardie-suvulla ainakin vuodesta 1681 alkaen, jolloin sitä hallitsi kreivi Akseli Julius De la Gardie. Sama suku hallitsi ko paikkaa sitten vuoteen 1755. On mahdollista, että maalaus on juuri jäänyt De la Gardie- suvulta Forspyyn taloon.

"Kautta aikojen"? Ei varmaankaan kuitenkaan ennen maalaamistaan?

Muotokuvat esittävät Jeesusta ja Ruotsin hallitsijoita 1632-1720. Jos öljyvärimaalaukset olisivat yhtä halpoja kuin nykyaikaiset valokuvat, voisi ehkä ajatella de la Gardie -perheen levittäneen lampuotiensa iloksi kruunupäiden kuvia. Mutta näin ei ollut. Lisäksi de la Gardie -perheen ja taulut luovuttaneen miehen isän välillä oli muutamia muita tilan omistajia, joilla ei varmaankaan mitään intressiä luovuttaa tauluja tilan mukana?

Eli "luotan" edelleen mielummin Bergholmin Sukukirjaan kirjattuun sukutarinaan, joka sai vahvistusta löydettyäni vihdoin rikkaan Gottlebenin Tukholmasta.

Kuvituksena yksi tauluista, jossa aiheena Jeesukseksi tunnistettu hahmo. Valokuva Satakunnan museolta ja julkaistu museon luvalla.

Leikkaa ja liimaa Adrian Gottlebenit

Porin kappalainen Gabriel Gottleben antoi Porissa 15.6.1729 syntyneelle pojalleen nimen Adrian. "Adrian Gabrielis Gottleben" oli Porin triviaalikoulun ylemmän kollegan luokalla 1738. Adrian vanhempiensa kanssa Porin rippikirjassa 1744-50 sivulla 40.

Gabrielin veli Adrian (vanh.), joka oli kauppias Porissa, sai pojan 11.9.1733 ja antoi tälle nimeksi Adrian. Edellisen serkku siis. "Adrianus Adriani Gottleben" oli Porin triviaalikoulussa 7.4.1746-1750 ja hänellä on ehtoollismerkintöjä Porissa 1749-1753. (RK 1744-50 s. 30 ja 1751-58 s. 71)

Adrian Gottleben kirjataan Turun yliopistoon kevätlukukautena 1747 ja hänet mainitaan tukholmalaisena kauppiaana.

Kauppias Adrianin (vanh.) tytär Justina saa lapsen ja tätä Porissa kastettaessa on kummina merimies Adrian Gottleben 3.3.1757. Merimies Adrian Gottleben on kummina Porissa myös 27.6.1757, seuranaan enemmän tai vähemmän läheisiä sukulaisiaan.

Tukholman henkikirjassa 1760 (jota indeksoidaan vapaaehtoisvoimin, hieno juttu) on alueella Klara Västra Nedre, korttelissa Orgelpipan (urkupilli, siis) tehtailija Adrian Gabriel Gottleben. Itse kuvaa katsomalla selviää, että hän oli tuolloin 30-vuotias sinkku. Syntynyt siis noin vuonna 1730. (Google-hakujen perusteella Orgelpipan on nyky-Tukholmassa Vaasakadulla, lähellä pääasemaa.)

Tukholman suomalaisessa seurakunnassa siunattiin 34-vuotiaana ja naimattomana 6.12.1761 kuollut Adrian Gottleben. Kuolinikä viittaa syntymävuoteen 1727.

Kymmenisen vuotta myöhemmin, myös Tukholmassa, meni Adrian Gottleben naimisiin 21.3.1772 Jakob och Johannes seurakunnassa Brita Christina Lindbergin kanssa. Morsiamesta tiedetään: "Johan Henric Lindberg (f. omkring 1719, d. 1777)... med sin hustru Helena Berg (f. 1729, d. 1788), dotter av destillatorn Mathias Berg, hade han tre barn: dottern Brita Christina (f. 1719 d. 1821), vilken slutade sina dagar i Göteborg som änka efter grossören Adrian Gottleben, ..."

Eli kun Inrikes tidningar 2.2.1803 raportoi Adrian Gottlebenin, joka ennen oli tukholmalainen tukkukauppias, kuolleen Göteborgissa 9.1. 73:n vuoden ikäisenä, niin kyse on samasta henkilöstä. Kuukautta myöhemmin, 30.3.1803, Inrikes tidningar kuuluttaa Adrian testamentista mainiten vaimon etunimiksi Brita Christina. Kuolinikänsä perusteella tämä Adrian oli syntynyt noin vuonna 1730. Ei välttämättä Porissa, tietenkään.

Lähteet:
Bergholm, Hiski, Jäntereen Porin triviaalikoulun matrikkeli, yo-matrikkeli, Ruotsista indeksoidut historiakirjat, digitoidut sanomalehdet ja Stockholmskällanista Olof Byströmin teksti Med Bellman på Haga och Norra Djurgården.

Gottlebeneitä ruotsalaisista lähteistä

Sain päähäni hakea Gottlebeneitä äskettäin indeksoiduista ruotsalaisista historiakirjoista.

Lämmitellään kuitenkin ensin kotimaisella sanomalehdellä. Helsingfors Morgonbladetissa julkaistiin 6.10.1842 Walleniuksen suvun historiaa ja todetaan "Maria Josefsdotter Wallenius född 1678... var först gift med Kyrkoherden Gottleben i Kristina med hvilken hon hade 3 barn: Karl, häradskrifvare i Sverige 1743, samt Maria och Elisabet..." Marian sukunimeä ei mainita Johan Gottlebenin vaimona Bergholmin taulussa 1, mutta se löytyy sivun 1460 täydennyksistä, jossa todetaan Lisa-tyttären eläneen naimattomana vuonna 1681. Aikamoinen saavutus, kun äitinsä oli syntynyt vasta 3 vuotta aikaisemmin.

Olisikohan poika Karl sopivan ikäinen olemaan Carl Johan Gottleben, joka meni 28.8.1733 naimisiin Hedvig Maria Istebenin kanssa Tukholman lähellä Sängan seurakunnassa?

Ulrika Gottleben synnyttää avioliiton ulkopuolella 22.11.1763 pojan, joka saa nimekseen Gustaf kasteessaan Ytterjärnan seurakunnassa Tukholman lähellä. Gustaf kuolee 13.12.1763. Onko tämä Bergholmin taulusta 3 Ulrika (s. 21.10.1738), joka nuoruuden erehdyksen jälkeen menee naimisiin vuonna 1777? Vai joku ruotsalainen heitukka?

Gustaf Hindr. Gottleben ja Anna Nordgren menivät naimisiin Tukholmassa 3.11.1780. He saavat pojan 7.11.1781, mutta hänet kastetaan vasta (?) 7.11.1785 tarkemmin määrittelemättömässä Tukholman seurakunnassa nimellä Johan Gustaf.

Paul Gottleben mennyt naimisiin 9.11.1798 Klaran seurakunnassa Tukholmassa Anna Elisabet Graffin kanssa. Kyseessä sopisi hyvin olemaan Porissa 25.1.1772 syntynyt Paul, jonka Bergholm (T.14) on arvellut kuolleen pienenä, mutta, jonka Kotivuori on löytänyt Uppsalasta 12.11.1796 ja numeroinut U923.

Gabriel Gottlebenin tyttäriä

Ylioppilasmatrikkelissa osui silmiin sattumalta Elisabeth Gåttleben. SukuForumilla ei "uusi" Gottleben kiinnostanut, mutta yksityisviestien avulla sain apua.

Olisi kylläkin kannattanut aloittaa (jälleen kerran) kotiarkistosta, mistä löytyi Kansallisarkiston Paltschikin kokoelmasta tehdyt muistiinpanot. Paltschik oli käynyt läpi Porin henkikirjat ja havainnoinut Suomen Gottlebenien kantaisän Gabriel Gottlebenin tyttäriksi seuraavat: (Paltschik ei ole ottanut mukaan Bergholmin listan Annaa, joka syntyi Porissa 15.7.1666 ja kuoli 27.8.1674.)

• Kirstin (ML 1665, 1666, 1668, 1669, 1670, 1672), joka uskottavasti Bergholmin taulun Kristina. Tämä meni 8.10.1672 naimisiin henkikirjoittaja (myöh. Halikon kihlakunnan kruununvouti) Jakob Pentinpoika Haartmanin kanssa. Bergholmin Kristina kuollut 1697. (Poikia yo-matrikkelissa: Jakob, Gabriel)
• Margareta (ML 1674, 1677, 1678). Hänet vihittiin sekä Bergholmin että Paltschikin tulkinnan mukaan Porissa 24.11.1678 Prunkkalan kappalaisen (myöh. Pyhämaan kirkkoherra) Jakob Olavinpoika Leisteniuksen kanssa. Bergholmin mukaan Margareta kuoli 1697.
• Catharina, joka kastettu Porissa 24.5.1668 ja Bergholmin mukaan kuollut 15.8.1669.
• Karin (ML 1672)
• Lisa (ML 1678, 1679, 1681, 1682)

Yo-matrikkelin käräjäotteen perusteella Elisabet Gåttleben oli vuonna 1692 Halikon kihlakunnankirjuri Jacob Simonssonin leski. Ennen Jacobin kuolemaa pariskunta löytyy Uskelan SAY:ssä vuodesta 1686. Samalta SAY:n aukeamalta näkyy, että Elisabet on jäänyt leskeksi vuosien 1691 ja 1692 henkikirjoitusten välillä.

Käräjäjutusta pääteltävissä, että Elisabetin sisko oli naimisissa vouti Haartmanin kanssa. Eli on varsin uskottavaa, että Elisabet oli porilaisen porvari Gabriel Gottlebenin tytär Lisa. Elisabet avioitui toiseen kertaan Perttelissä 5.5.1704 Aisbölen leskeksi jääneen rusthollari Erik Simonsson Krookin kanssa. (Kemiön SAY:ssä?)

Minulle tietojaan välittänyt henkilö esitti tilaomistusten pohjalta hypoteesin, että Elisabetin ja Jacobin poika olisi Gabriel Cajander, jolla vaimonsa Margaretha Alftanin kanssa oli pojat Gabriel ja Elias Cajander. Uskelan SAY-aukeama ainakin näyttää mielenkiintoiselta. Viimeinen kryptinen vihje kuului "Jos haluat selvitellä Cajanderien mahdollisia sukujuuria, niin kannattaa tarkistaa mitä Perttelin ja Porin Hiskin haudatuista löytyy sukunimellä Sass." Ja perään linkki Porin porvarien luetteloon...

Ahaa... Jacob Simonsson oli Perttelin haudattujen listassa sukunimellä Sass 31.1.1692. Ja Porissa vaikutti Simo Laurinpoika Sasse vuosina 1634-60. Eli pitäisi palata Paltschikin pariin...

Maahengen temppelistä

Sunnuntai-iltapäivällä lähdimme käymään Emil Cedercreutzin museossa. Muistaakseni tutustuin sen antiin varsin huolellisesti vain pari vuotta sitten, mutta nyt oli taas kaikki kuin uutta. Tai siis vanhaa, mutta mielenkiintoista.

Alla kuvia Maahengen temppelistä eli Emil Cedercreutzin keräämistä kansanesineistä. Kysyin henkilökunnan edustajalta tallensiko Cedercreutz tietoja esineiden alkuperästä. Kuulemma ei, mikä on tietenkin monella tapaa harmillista.






Talonpoikaisesineiden koristelu Suomessa voi välillä olla vähän väritöntä, mutta jos katsoo tarkasti niin löytää kaikenlaista. Ja jos on meikäläisen ymmärrys ja huumorintaju, niin tulee iloiseksi kahdesta ravusta.

Alla oleva kuva ei ole Maahengen temppelistä vaan Harjulan taiteilijakodista. Huoneen nurkassa oleva tuoli on säilyneiden tietojen mukaan kuulunut esi-isälleni, Kokemäen kirkkoherra Gabriel Gottlebenille.

Isonvihan pakolaisista / Gravander

Erinomaisen käyttökelpoinen Johanna Aminoff-Winbergin kokoama isonvihan ajan pakolaislista on SSS:n sivuilla, toistaiseksi vanhan näköisillä eli osoite voi muuttua. Ilokseni, ennen kuin ehdin kirjastosta etsiä, löysin saman tekijän väitöskirjan vapaasti ladattavana tiedostona. Täytyy lukea, vaikka ei yhtään tuttua hakemiston perusteella olekaan käsitelty.

Kaikkia pakolaisia ei toki edellä mainitusta löydy. Aikanaan olin käynyt läpi Tukholman henkiverohakemistoja ja huomannut Johan Petter Flachseenin siellä. Äskeisellä Tukholman reissulla tarkistin alkuperäisen verokirjauksen vuodelta 1721. Mies löytyi Ladugårdslandista, hämäävästi asumassa Gravander-nimisten immeisten kanssa. Tuo nimi kun ollut tutuksi Gottlebenien yhteydessä ja se haara on sukupuussani varsin etäällä Flachseniuksista.

Edelleenkään en käynyt Gravanderien varsinaisia perukirjoja läpi (hakemisto kun on niin paljon helppokäyttöisempi), joten Genokseen väsätty tiedonanto on edelleen vaiheessa. Ja jäänee siihen. Gottleben-sukututkimukselle oleellinen seuraavassa, jos siitä olisi jollekin vaikka jotain iloa?

Gabriel Gottlebenin ja Katariina Gravanderin avioliitto solmittiin Tukholmassa vuonna 1722 [Muistoruno. Kansalliskirjasto]. Tukholman perukirjojen hakemistosta löytyy Anders Gravanderin (k. 6.8.1731) perukirjan tiedot; hänen perillisiinsä kuului Katariina Gravander, tytär ensimmäisestä avioliitosta. Katariinan aviomiehenä mainitaan Gabriel Gottleben eli on kyse oikeasta naisesta. Tässä perukirjassa mainittu Andersin leski Elisabet Gran on ilmeisesti ”Elisabet Gravander”, joka esiintyy Gabriel Gottlebenin taloudessa Porissa ennen kuolemaansa samaisessa kaupungissa 12.10.1750.

Andersin aikaisempi avioliitto oli päättynyt Catharina Waxmuthin kuoltua 29.5.1727. Tämän perukirjoituksessa Andersin tyttären Katarinan mainitaan olleen aikaisemmasta avioliitosta ja jälleen mainitaan avioliitto Gabriel Gottlebenin kanssa.

Ilmeisesti ensimmäisen avioliittonsa Anders oli solminut vuonna 1698 Catharina Jonasdotter Kiöpingin kanssa [Muistoruno. Upsalan yliopiston kirjasto]. Tämä kuoli marraskuussa 1706. Perukirjoituksessa vuonna 1713 Katarina-tyttären mainitaan olevan 12-vuotias eli syntynyt noin vuonna 1701. Tämä syntymäaika sopii Porin rippikirjan tietoon, että Katariina oli vuonna 1749 49-vuotias. Syntymävuosi 1700 tai 1701 on avioliiton ajankohtaan nähden realistisempi kuin Bergholmin Sukukirjan tarjoama helmikuu 1709.

Catharina Kiöpingin isä on kauppias Jonas Andersson Kiöping (k. 1697). Tämän vaimon Anna Mårtensdotterin (k. 24.8.1706) perunkirjoituksessa Catharina on mainittu tyttärenä.

Anders Gravander oli Tukholman Hedvig Eleonoran seurakunnan ensimmäisen kirkkoherran Jonas Gravanderin (s. 4.2.1636 k. 15.8.1697) ja hänen vaimonsa Magdalena Wansonian (s. 19.6.1646 k. 1680) poika. Anders oli kastettu isänsä seurakunnassa 2.4.1677 ja haudattu 8.8.1731 samassa seurakunnassa. Hän teki oman uransa amiraliteetin palveluksessa.

Kartanoelämää 1800-luvulla

Oma tutkimukseni Knorringeista Kokemäenkartanossa 1800-luvulla saa erinomaista kaikupohjaa Sanna Kekkosen gradusta Hovilan herra ja kartanolaiset. Sysmän Hovilan kartanoyhteistön elämää 1824-1870. Ajanjakso on lähes identtinen ja luonnollisesti perustuu omistajakausiin; Hovilan kohdalla O. M. W. ja Otto Wilhem Wadenstjernan aikaan.

Kekkosella näyttää olleen käytettävissään laajempi valikoima asiakirjalähteitä kuin olen itse onnistunut löytämään. Mutta hän on myös ottanut paljon irti kirkonkirjoista, tehnyt analyysiä nimenannosta ja hyödyntänyt kummisuhteita. Kekkonen kirjoittaa lähdemateriaalin kokoamisesta: "Yhdistämällä saadut tiedot muiden lähdesarjojen kertomaan on rakentunut vähitellen yksilön elämänkerta, jota tarkastelemalla on rakentunut sosiaalisten suhteiden verkosto, johon yksilö on kietoutunut."

Toivoa sopii, että Kekkonen on tallettanut työnsä tämän vaiheen johonkin arkistoon. Lopputyössä henkilötietoja vilahtelee varsin vähän eikä työhön sisälly edes torppien luetteloa. Uskoisin, että graduun tutustuminen kuitenkin kannattaa kaikille niille, joiden tutkimuksissa on kartanoväkeä. Teoreettisemmat osuudet on helppo hypätä yli.

Itselleni heräsi uudestaan halu saada Knorring-häsläys pakettiin. Eli Gottleben ruokapöydältä rahille ja kartanon paperit rahin alta pöydälle.

Myllykylä, Noormarkku

Aika mystiseltä näyttivät nämä mökit Noormarkun kappelikylän koskessa (D. Ekman: Tiluskartta ja selitys. 1726. A73 7/1-2. Kansallisarkisto). SatakuntalaisSuvut ryhmässä onneksi yksi tiesi, että "kyseessä on ns. myllykylä, löydät tietoja siitä mm. Satakunnan historia-teoksista (Suvanto ja Jokipii). Samat myllyt näkyvät myös Finbyn 1600-luvun lopun kartassa."

(Adrian Gottlebenin leski Sara Qvist omisti isonvihan jälkeen kylän säterirusthollin, joka on yllä merkitty kirjaimella A. Monissa paikoissa on toistettu väite, että hänen miehensä oli myös omistanut tilan. Adrian kuitenkin kuoli jo ennen isonvihan pakoon lähtöä eikä hänestä näy jälkeä SAY:ssä, jossa 1709-1713 tilaa asustaa rouva Anna Fleming. Fleming nimi on myös parissa ensimmäisessä Pohjan sodan jälkeisessä henkikirjassa.)

Neljäs taksvärkki

Pienten teknisten vaikeuksien jälkeen (mikrofilmikone päästi veiviä käännettäessä ihan kamalaa ääntä, onneksi pääsin vaihtamaan konetta) ehdin saada Kokemäen käräjiä katsottua vuoteen 1775. Joitakin Gabriel Gottleben esiintymiä osui silmiin, mutten kuvannut kun eivät näyttäneet kovin oleelliselta.

Siirryin seitsemältä Kansalliskirjastoon, jonka suljetusta varastosta olin tilannut Kurckin omaelämäkerran. Osoittautui melko irtopainokseksi, mutta kiva kun sai lainata siitä huolimatta. Vaikutti mielenkiintoiselta ulkomaanreissuineen, mutta katselin kuitenkin vain Lagerstamin viitteissä esiintyneet, Vesilahtea sivunneet, sivut. Mieleen jäi kohta, jossa (jos ruotsinkielen taitoni ei täysin pettänyt) Gabriel palasi matkoilta ja "löysi vaimonsa raskaana mutta hyvässä kunnossa." Jotenkin yllätti, että teksti oli niinkin suoraa, että käytti sanaa "synnytti", mutta eri aikakausien tavoissa on vaikea välillä pysyä mukana.