Maalarin poika Arvid Fritiof Horell (s. 23.9.1880 Kokemäki) oli itsekin maalari ottaessaan passin 1903.
Rusthollarin poika Kalle Kustaa Horelli (s. 14.7.1882 Kokemäki) otti passin 16.07.1904.
Kokemäellä mielestään syntynyt 48-vuotias Viktor Horelli saapui 29.1.1910 Vermontin St. Albansiin Liverpoolista Tornican-laivalla. Vaimo Vendla jäi odottamaan Siikaisiin, jossa Viktorkin oli viimeksi asunut. Nyt hän oli matkalla Duluthiin.
Juho Horellin poika Wäinö Walpas (s. 5.10.1892 Kokemäki) otti passin 7.9.1904 (12-vuotiaana!?). Hänen veljensä Edvard Johan (s. 14.7.1871 Kokemäki) saapui laivalla Kungsholm New Yorkin satamaan 4.6.1929. Liekö ollut kyse Lääkintöhallituksen virhamiehen opintomatkasta, siirtolaisuudesta ei ainakaan. Myös veljensä Väinö oli aikuisena lääkäri Suomessa.
Lähteet:
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Siirtolaisuusinstituutin passitietokanta
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Kokemäki rippikirja 1891-1900 s. 425
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 #23177
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Liikkuvaiset puutarhurit
Pyhtäällä vuonna 1726 syntyneestä Johan Pihlgrenistä tuli puutarhamestari, joka palveli herrasväkeä niin Pommerissa kuin Ruotsissakin. Vanhalla iällään hän oli asettunut Hullarydin pitäjään, jonka nimismies kuulutti sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.10.1811 allaolevalla ilmoituksella apua entisten isäntien jälkeläisiltä.
Tampereen kaupungissa työskennellyt puutarhamestari Michael Törnroos suunnitteli naimisiinmenoa Kangasalan seurakunnassa syksyllä 1801. Mies oli kiertänyt maailmaa ja Venäjän kansalainen eli esteettömyys oli kysymysmerkki. Niinpä kuulutettiin asiasta paremmin tietäviä ilmoittautumaan ilmoituksilla, joista ylläoleva julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 23.12.1801.
Ilmeisesti tämä hanke meni puihin, sillä Hiskistä löytyy Michelin avioliitto vasta 16.3.1803. Tuolloin hän meni naimisiin neito Johanna Charlotta Fredrica Österholmin kanssa Tampereella. Morsmaikku "å N:o 85" eli luulisi olevan rippikirjan 1801-1807 sivulla 46, mutta ei erotu. Alkuperäisen vihkimerkinnän perusteella N:o 85 ei ole kummankaan asuinpaikka vaan vihkipaikka?
Hiski ei löydä pariskunnalle lapsia, onkohan Michel jatkanut matkaansa? Puutarhurit olivat liikkuvaisia. Puutarhurimestari Jonas Djurberg ja vaimonsa Maja Lena Andersdotter muuttivat Tukholmasta Uudellemaalle keväällä 1791 ja sieltä Loviisaan syksyllä 1795. Minkä jälkeen sukulaiset eivät heistä olleet kuulleet ja kuuluttivat pariskunnan perään sanomalehdessä Inrikes tidningar 15.3.1799 alle liimatulla tekstillä.
Hiskin mukaan puutarhurimestari Jonas Djurberg kuoli Pohjan Sällvikissä 7.6.1819 63-vuotiaana ja hänen leskensä Maria Lena Söderberg 74-vuotiaana Baggbyn torpassa 25.4.1830.
Puutarhoista ja puistoista puheenollen...
Tampereen kaupungissa työskennellyt puutarhamestari Michael Törnroos suunnitteli naimisiinmenoa Kangasalan seurakunnassa syksyllä 1801. Mies oli kiertänyt maailmaa ja Venäjän kansalainen eli esteettömyys oli kysymysmerkki. Niinpä kuulutettiin asiasta paremmin tietäviä ilmoittautumaan ilmoituksilla, joista ylläoleva julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 23.12.1801.Ilmeisesti tämä hanke meni puihin, sillä Hiskistä löytyy Michelin avioliitto vasta 16.3.1803. Tuolloin hän meni naimisiin neito Johanna Charlotta Fredrica Österholmin kanssa Tampereella. Morsmaikku "å N:o 85" eli luulisi olevan rippikirjan 1801-1807 sivulla 46, mutta ei erotu. Alkuperäisen vihkimerkinnän perusteella N:o 85 ei ole kummankaan asuinpaikka vaan vihkipaikka?
Hiski ei löydä pariskunnalle lapsia, onkohan Michel jatkanut matkaansa? Puutarhurit olivat liikkuvaisia. Puutarhurimestari Jonas Djurberg ja vaimonsa Maja Lena Andersdotter muuttivat Tukholmasta Uudellemaalle keväällä 1791 ja sieltä Loviisaan syksyllä 1795. Minkä jälkeen sukulaiset eivät heistä olleet kuulleet ja kuuluttivat pariskunnan perään sanomalehdessä Inrikes tidningar 15.3.1799 alle liimatulla tekstillä.
Hiskin mukaan puutarhurimestari Jonas Djurberg kuoli Pohjan Sällvikissä 7.6.1819 63-vuotiaana ja hänen leskensä Maria Lena Söderberg 74-vuotiaana Baggbyn torpassa 25.4.1830.Puutarhoista ja puistoista puheenollen...
- Puutarhataiteen Seuran kotisivuilla julkistettiin 6.4.2011 kotimaisten historiallisten puutarhojen matkailureitti
- Eija Piispala: Hovioikeuden puistot ja ryytimaat. Vihreää arkkitehtuuria Pohjanmaalla
- Kasvit - kaupungin vaatteet. Helsingin historiaa puistojen kertomana
- Monica Söderberg: "Mitt Elysium", Linnéträdgården i Uppsala
- Eri aikakausien kulttuurikasveja
- Åbo akademis botaniska trädgård 1640-1954 och Rosarium sedan 1993
- Kasvit - elävää kulttuuriamme
- Kasvutarha-kirja rahvaan hyödyksi (1860)
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Viipurin ympäristöstä
Uuu, kun on söpö kartta! Koristereunus ja kukkia! Linna ja kaupunkikin kuvitettu nätisti:
Zoomailua ympäristön vuorien (!) tarkastamiseksi voi tehdä Arkistolaitoksen Digitaaliarkistossa, jossa ylläoleva kartta on polulla Kaupunkikartat (kokoelma) > Kaupunkikartat (kokoelma) > Viipurin kartat > Geometrisk Description Öfwer the Byar som ähre innom 2 Mijhl kring Wijborg. (Viipuri Ivi* 1/- -) . Kartassa itsessään näkyy tekovuosi 1655. Tuohon aikaan esivanhempiani asui Viipurissa, joten tästä ihanuudesta voisi olla käytännönkin hyötyä.Mutta ensimmäiseksi tuli mieleen aikaisempi viipurilainen eli piispa Paavali Juusteen. Perheellähän oli Juustila-niminen tila jossain kaupungin ulkopuolella, mahdollisesti tämän kartan rajauksen sisäpuolella? Auttaisi, jos olisin joskus selvittänyt tilan sijainnin.
Arvaus eikä tieto ohjasi Juustilan kylään, joka löytyy vaivattomasti Maanmittauslaitoksen Karjalan kartoista. Niissä vesistöt Viipurista pohjoiseen ovat varsin eri muotoisia kuin 1600-luvun kartassa ja kärsivällisyyteni vertailuun loppui kesken. Maanmittarin isot F:t ja J:t hämäävän samannäköisiä.
Moiseen kyllästymiseen tylsä lopettaa, joten linkkivaraston tyhjennystä täytteeksi:
Viipurin lähistöltä karttoja Digitaaliarkistossa myös yksikössä Viipurin kuvernementin revisionikonttorin kartta-arkisto (kokoelma)
Kansallisrkirjaston Pelasta kirja -hanke on digitoinut kartat Tabula geographica Gubernii Wiburgensis in suas provincias divisi / componente Schmidio Acad. Scient. Petrop. Adj. (1772?) ja Geographische Chartae über das Wiburgsche, Friedrichshamnsche, Willmanstrandsche, Neüslottsche und Kexholmsche Kreis des Wiburgschen Gouvernements, verfasset im Jahr. 1788
Oikeata aikaa ja paikkaa on Hannu Riikosen englanninkielinen artikkeli Laus urbis in Seventeeth-Century Finland: Georg Haveman's Oratio de Wiburgo and Olof Hermelin's Viburgum (Hermelinin Ruotsin kaupunkien ylistysrunot julkaistiin viime vuonna kirjana ja julkaisu arvioitiin jossain Suomenkin mediassa, en vaan muista missä.)
Myöhemmän ajan eli vuoden 1939 VirtuaaliViipuri odottaa vierailijoita verkossa. Alla puolestaan "Viipurin kaupunki edellisellä vuosisadalla" Helsingin Wiikko-Sanomista 3.2.1882.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Artjärveläiset sotilaat hinkuivat naimisiin heinäkuussa 1792
Hämeenlinnan jalkaväkirykmentissä palvellut Simon Glad oli maannut 24.8.1789 Ruotsinsalmen saarella huonossa kunnossa. Epätodennäköistä, että hän olisi siitä selvinnyt, mutta vaimonsa Maria Andersdotter, joka katseli jo Carl Glad -nimisen sotilaan perään, tarvitsi varmuuden siviilisäädystään. Joten alla oleva ilmoitus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 12.7.1792.
Hiski kertoo Artjärven kirkonkirjoista Simonin ja Marian avioliiton ajankohdaksi 19.12.1779 ja lapsiksi Thomas s. 22.12.1780, Anders s. 22.4.1783 sekä Simon s. 22.8.1785. Simonin kohtalosta saatiin tarvittava selvyys ja Maria vihittiin leskenä Artjärvellä 27.1.1793 avioliittoon Carl Gladin kanssa.
Marian puolesta asian esitti Lapinjärven kirkkoherra (jostain syystä Porvoosta käsin), mutta Anders Leijon hoiti asiaansa itse. Sanomalehdessä Inrikes tidningar julkaistiin 23.7.1792 hänen ilmoituksensa. Siinä Anders selitti haluavansa naimisiin, mutta ei pystynyt esittämään tarvittavia esteettömyystodistuksia. Hän on syntynyt Karjalan Pielisjärvellä (?), palvellut muutaman vuoden Kuopiossa, muuttanut suutarinoppiin Vaasaan, sitten nahkurin oppiin Raumalle ja Turkuun ja lopulta viime sodan aikana Artjärvelle, jossa hänet oli kirjattu Hämeenlinnan jalkaväkirykmenttin Henkikomppaniaan numerolla 117.
Anders kertoi myös morsiamensa nimen ja säädyn, kyseessä oli sotilaan leski Maria Henriksdotter Lule. Lienee sama kuin Hiskin "Ea: Maria Henr:dr: Lull", jonka sulhanen 7.10.1792 Artjärvellä oli "Sold. David Lejon". Mutta onko David Anders? Taitaa olla, sillä "Sold: Anders: Lejon" on Marja Henriksotterin lasten (Helena s. 20.7.1793, Gustaf s. 2.11.1795 ja Maria s. 27.2.1798) isänä. Eli liikkuvaisen elämän jälkeen mies pysyi ainakin viisi vuotta paikallaan.
Hiski kertoo Artjärven kirkonkirjoista Simonin ja Marian avioliiton ajankohdaksi 19.12.1779 ja lapsiksi Thomas s. 22.12.1780, Anders s. 22.4.1783 sekä Simon s. 22.8.1785. Simonin kohtalosta saatiin tarvittava selvyys ja Maria vihittiin leskenä Artjärvellä 27.1.1793 avioliittoon Carl Gladin kanssa.Marian puolesta asian esitti Lapinjärven kirkkoherra (jostain syystä Porvoosta käsin), mutta Anders Leijon hoiti asiaansa itse. Sanomalehdessä Inrikes tidningar julkaistiin 23.7.1792 hänen ilmoituksensa. Siinä Anders selitti haluavansa naimisiin, mutta ei pystynyt esittämään tarvittavia esteettömyystodistuksia. Hän on syntynyt Karjalan Pielisjärvellä (?), palvellut muutaman vuoden Kuopiossa, muuttanut suutarinoppiin Vaasaan, sitten nahkurin oppiin Raumalle ja Turkuun ja lopulta viime sodan aikana Artjärvelle, jossa hänet oli kirjattu Hämeenlinnan jalkaväkirykmenttin Henkikomppaniaan numerolla 117.
Anders kertoi myös morsiamensa nimen ja säädyn, kyseessä oli sotilaan leski Maria Henriksdotter Lule. Lienee sama kuin Hiskin "Ea: Maria Henr:dr: Lull", jonka sulhanen 7.10.1792 Artjärvellä oli "Sold. David Lejon". Mutta onko David Anders? Taitaa olla, sillä "Sold: Anders: Lejon" on Marja Henriksotterin lasten (Helena s. 20.7.1793, Gustaf s. 2.11.1795 ja Maria s. 27.2.1798) isänä. Eli liikkuvaisen elämän jälkeen mies pysyi ainakin viisi vuotta paikallaan.
Yliannostus Zachea
Jokin viikko sitten Kirsti Ellilä suunnitteli kirjaa Topeliuksesta. Ryntäsin linkittämään Topeliuksen lapsuudesta kertovista kirjoista tekemäni tekstin kommenttilaatikkoon. Täydellisyyden vuoksi tein asiasanahaun pääkaupunkiseudun kirjastokantaan ja näin löysin Aarre Kantolan tuotannon, johon en ollut aiemmin törmännyt.
Zacharias Topeliusta Kantola käsitteli kahdessa romaanissa: Kukkia kevään sylissä. Zachris Topeliuksen nuoruudenrakkaus (1979) sekä Runoilija ja Kanervankukka. Zachris Topeliuksen ja Greta Rinta-Kahran rakkaustarina (1981). Ensiksimainittua sain luettua neljä lukua eli viitisenkymmentä sivua ennen kuin luovutin.
Kirjoittaja oli selvästi paneutunut lähteisiin, joita takatekstin mukaan olivat "Topeliuksen päiväkirjat, kirjeet, kirjallinen tuotanto ja kirjallisuushistoriallinen tutkimus". Selvästi niistä saa irti hyvin yksityiskohtaista tietoa Topeliuksen elämästä, mutta totesin, että mielummin lukisin siitä kriittisellä asenteella kirjoitetusta elämänkerrasta kuin huutomerkein koristellusta sankarinpalvonnasta.
Arvattavasti Kantolan muu tuotanto on saman tapaista ja ehkä joskus tulee päivä, jolloin olen oikealla lukutuulella. Tarjolla on edellä mainittujen lisäksi historialliset romaanit Villiruusun aikaan. (1976), Rakkautta sodan varjossa (1977), Fredrikshovin vanki (1978) sekä Tuli tyttö luota armahansa. J. L. Runebergin nuoruuden rakkaudet (1983). Turun kirjaston listan "Fiktiivisiä kertomuksia todellisista ihmisistä" perusteella kolme ensimmäistä käsittelevät Anjalan liiton johtajaa eversti Johan Henrik Hästeskoa.
Zacharias Topeliusta Kantola käsitteli kahdessa romaanissa: Kukkia kevään sylissä. Zachris Topeliuksen nuoruudenrakkaus (1979) sekä Runoilija ja Kanervankukka. Zachris Topeliuksen ja Greta Rinta-Kahran rakkaustarina (1981). Ensiksimainittua sain luettua neljä lukua eli viitisenkymmentä sivua ennen kuin luovutin.
Kirjoittaja oli selvästi paneutunut lähteisiin, joita takatekstin mukaan olivat "Topeliuksen päiväkirjat, kirjeet, kirjallinen tuotanto ja kirjallisuushistoriallinen tutkimus". Selvästi niistä saa irti hyvin yksityiskohtaista tietoa Topeliuksen elämästä, mutta totesin, että mielummin lukisin siitä kriittisellä asenteella kirjoitetusta elämänkerrasta kuin huutomerkein koristellusta sankarinpalvonnasta.
Arvattavasti Kantolan muu tuotanto on saman tapaista ja ehkä joskus tulee päivä, jolloin olen oikealla lukutuulella. Tarjolla on edellä mainittujen lisäksi historialliset romaanit Villiruusun aikaan. (1976), Rakkautta sodan varjossa (1977), Fredrikshovin vanki (1978) sekä Tuli tyttö luota armahansa. J. L. Runebergin nuoruuden rakkaudet (1983). Turun kirjaston listan "Fiktiivisiä kertomuksia todellisista ihmisistä" perusteella kolme ensimmäistä käsittelevät Anjalan liiton johtajaa eversti Johan Henrik Hästeskoa.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Turkulainen Lahtari-Leena
Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon polulle Turun maistraatti : Turun maistraatin arkisto (TMA) ilmaantuneet 1800-luvun rakennuspiirrustukset henkilönimineen ja tonttiviitteineen suorastaan kiljuivat nostoa tänne blogiin. Selailin kuvia ja koska keltainen on lempivärini, valitsin esiteltäväksi tämän pytingin.
Äsh, oikea syy valintaan oli otsikko Ritning till En Ny en wånings Träd Byggnad samt en gamal en en wånings Träd Byggnad, Till hörig Slagtaren Helena Grönroos I Gården N 153 uti Södra Qwarteret wid Linväfvare Gatan 1826-1826 (77) , jossa kiinnitti huomiota naisen etunimi yhdistettynä miehiseen ammattiin.
Lisätietoa hänestä yritin haravoida sanomalehtiarkistosta ja Hiskistä, mutta palasin tuloksettomana digitaaliarkistoon. Sielläkin eka yritys henkikirjoissa tuotti nollatuloksen (en todennäköisesti selannut oikeaan kaupunginosaan asti). Sen sijaan Turun rippikirjat, joista olen kuullut kamalia tarinoita, osoittautuivat erinomaisen helpoiksi käyttää, kun tiedossa oli kaupunginosa ja tontti. Ruotsalaisen seurakunnan rippikirjassa viitattiin suomalaiseen, jossa Helena paljastui syntyperältään paimiolaiseksi. Oikean etunimen kanssa aviomiehen kuolema löytyi Hiskistä. Alle viisikymppinen Anders oli haudattu 24.4.1821.
Siitä, jatkoiko Helena miehensä ammattia vai ottiko vain tittelin, en saa otetta. Ilmoituksesta Åbo Tidningarissa 29.4.1826 selviää, että hän majoitti luonaan maalarikisälliä Eric Lindström. Liekö vuokralaisten pito ollut motivaationa tai rahoituksena rakennushankkeeseen.
Paluu rippikirjojen pariin selventää tilannetta hieman. Edellä linkitetty rippikirja on otsikoitu Suomalaisen seurakunnan rippikirja 1815-1831 (I Aa1:44), mutta on myös Suomalaisen seurakunnan rippikirja 1820-1826 (I Aa1:47), josta paljastuu Helenan avioituneen uudelleen vuonna 1822 porvari Gabriel Grönrosin kanssa. Eivät olleetkaan Turun rippikirjat suoraviivaisia... Helenan ehtoollismerkinnät ovat tontin 153 sivulla, ja Gabrielilla ei yhtäkään vaan viittaus sivulle (?) 233.
Palon jälkeinen elämä menee haastavaksi. Suomalaisen seurakunnan rippikirja 1828-1834 (I Aa1:54) ilmoittaa kansilehdellään sisältävänsä osan Eteläkorttelista, mutta ei tonttia 153. Digitaaliarkiston tarjoaman otsikoinnin perusteella Suomalaisen seurakunnan rippikirja 1828-1834 (I Aa1:53, Pohjoinen- ja Eteläkortteli sekä VI kaupunginosa) vaikuttaa lupaavalta, mutta sen kansilehdellä ei pukuta etelästä mitään. (Mutta kiva, että pappi on merkannut muistiin syntymä- ja pappisvihkimysvuotensa.) Rippikirjasta löytyykin sivu, jolla on oikea tontti 153. Gabrielista ei jälkeäkään ja Helenankin asuinpaikka oikeasti tontti S:246. Samaa kirjaa eteenpäin selaten löytyy kyseinen tontti ja Helena on merkitty leskeksi. Syytä kurkistaa Hiskiin ja todeta, että "förre Nådendahls Borgaren Gabriel Grönroos" kuoli 27.9.1828. Helenan monivaiheisen elämän seuraaminen loppuun ei innosta, mutta Turun aineistoihin 1800-luvulla oli kiva saada otetta.
Äsh, oikea syy valintaan oli otsikko Ritning till En Ny en wånings Träd Byggnad samt en gamal en en wånings Träd Byggnad, Till hörig Slagtaren Helena Grönroos I Gården N 153 uti Södra Qwarteret wid Linväfvare Gatan 1826-1826 (77) , jossa kiinnitti huomiota naisen etunimi yhdistettynä miehiseen ammattiin.Lisätietoa hänestä yritin haravoida sanomalehtiarkistosta ja Hiskistä, mutta palasin tuloksettomana digitaaliarkistoon. Sielläkin eka yritys henkikirjoissa tuotti nollatuloksen (en todennäköisesti selannut oikeaan kaupunginosaan asti). Sen sijaan Turun rippikirjat, joista olen kuullut kamalia tarinoita, osoittautuivat erinomaisen helpoiksi käyttää, kun tiedossa oli kaupunginosa ja tontti. Ruotsalaisen seurakunnan rippikirjassa viitattiin suomalaiseen, jossa Helena paljastui syntyperältään paimiolaiseksi. Oikean etunimen kanssa aviomiehen kuolema löytyi Hiskistä. Alle viisikymppinen Anders oli haudattu 24.4.1821.
Siitä, jatkoiko Helena miehensä ammattia vai ottiko vain tittelin, en saa otetta. Ilmoituksesta Åbo Tidningarissa 29.4.1826 selviää, että hän majoitti luonaan maalarikisälliä Eric Lindström. Liekö vuokralaisten pito ollut motivaationa tai rahoituksena rakennushankkeeseen.
Paluu rippikirjojen pariin selventää tilannetta hieman. Edellä linkitetty rippikirja on otsikoitu Suomalaisen seurakunnan rippikirja 1815-1831 (I Aa1:44), mutta on myös Suomalaisen seurakunnan rippikirja 1820-1826 (I Aa1:47), josta paljastuu Helenan avioituneen uudelleen vuonna 1822 porvari Gabriel Grönrosin kanssa. Eivät olleetkaan Turun rippikirjat suoraviivaisia... Helenan ehtoollismerkinnät ovat tontin 153 sivulla, ja Gabrielilla ei yhtäkään vaan viittaus sivulle (?) 233.
Palon jälkeinen elämä menee haastavaksi. Suomalaisen seurakunnan rippikirja 1828-1834 (I Aa1:54) ilmoittaa kansilehdellään sisältävänsä osan Eteläkorttelista, mutta ei tonttia 153. Digitaaliarkiston tarjoaman otsikoinnin perusteella Suomalaisen seurakunnan rippikirja 1828-1834 (I Aa1:53, Pohjoinen- ja Eteläkortteli sekä VI kaupunginosa) vaikuttaa lupaavalta, mutta sen kansilehdellä ei pukuta etelästä mitään. (Mutta kiva, että pappi on merkannut muistiin syntymä- ja pappisvihkimysvuotensa.) Rippikirjasta löytyykin sivu, jolla on oikea tontti 153. Gabrielista ei jälkeäkään ja Helenankin asuinpaikka oikeasti tontti S:246. Samaa kirjaa eteenpäin selaten löytyy kyseinen tontti ja Helena on merkitty leskeksi. Syytä kurkistaa Hiskiin ja todeta, että "förre Nådendahls Borgaren Gabriel Grönroos" kuoli 27.9.1828. Helenan monivaiheisen elämän seuraaminen loppuun ei innosta, mutta Turun aineistoihin 1800-luvulla oli kiva saada otetta.
Kuva Suomesta ulkomailla 1856
Vuonna 1856 Bostonissa painettiin Samuel Griswold Goodrichin teos Pictorial Geography of the World: Old world, joka oli kuvitettu yli 1200 kaiverruksella. Suomea esiteltiin kahden sivun tekstillä ja tällä pihakuvalla
Hyvällä tahdolla tuon voinee ymmärtää suomalaiseksi hirsirakentamiseksi ja samaa hyväntahtoisuutta täytynee soveltaa myös kuvaukseen suomalaisista huvituksista:
Hyvällä tahdolla tuon voinee ymmärtää suomalaiseksi hirsirakentamiseksi ja samaa hyväntahtoisuutta täytynee soveltaa myös kuvaukseen suomalaisista huvituksista:Amusements are not rare among so cheerful a people, though they are not much given to dancing. They have many athletic sports, and the bear dance, from the strength required, may be considered one. It is practised sometimes by the peasants. It is performed on all fours, or the dancer rests on his hands as well as feet, and by leaps and jumps keeps time with the music. It is so fatiguing, that the dancer in a few minutes falls into a violent perspiration.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)