Koekaivaus Munapirtissä 1847

Pyhtään Munapirtin saarella on useita muinaismuistorekisterin kohteita. (Valitsin Museoviraston karttapalvelussa kaikki mahdolliset karttatasot.)

Mutta mikään näistä ei minusta vastaa Antero Wareliuksen kuvausta, joka julkaistiin Suomettaressa 7.9.1847:

Pyhtän pitäjässä kävin Munapirtin saaressa, josta Knorring (kirjassa: Gamla Findland ellet det fordna Wiborgska Gouvernementet) sanoo vanhaan aikaan olleen epäjumalan temppelin,

Sanoo hyvin lyhyesti, mistä todisteeksi ote sivulta 216

mutta jossa ei ole ollut kun kristityn kirkko, jo aikaa, taitaa olla kappale toista sataa ajastaikaa sitten, vihollisilta kukistettu. Tämän kuulin vanhoilta ihmisiltä joista yksi sanoi isoisänsä nähneen kirkon seinää vielä jäljellä, toinen lapsuudessansa olleen akan, joka muisti tässä jumalanpalvelusta pidetyksi j.n.e. 

Kirkon sialla oli viimeistä sotaa ennen rajavartiain (gränsridare) tupa. Nämät olivat kellarin kuoppaa kaivaessaan löytäneet paljon ruumiin luita, mutta minä en löytänyt mitään vaikka heidän kellarinsa sian viereen kaivautin kolmea kyynärää syvemmälle. Ukot arvelivat paikan jota kaivoin osaantuneen seinuksen sialle, ei siis tainnutkaan tästä haudatuita löytyä; mutta toiseen paikkaan ei ollut minulla aikaa ruveta, vaikka kyllä mielelläni olisin vanhoja pääkalloja ottanut tutkittavaksi kummoista kansa näillä paikon on asunut muinais aikoina. 

Kaivassamme kokoontui katselioita, joiden seassa muutama ämmä surusuulla valitti pelkäävänsä menninkäisten tästedes rupeavan näytteleimään vielä pahemmin, kun tähän asti — näiden oli suuresti mieleen, kosk' en saanut mitään käsiini. — Oli toinenkin vähäinen puukirkko ollut samassa saaressa, vähä matkaa tästä nyt puhutusta; sen nurkka kiviä sanottiin vielä tuntuvan. Näille kirkoille piti tuoduksi ruumiita Elimältä saakka, ja silta oli ollut mantereesta saareen Kyrksundin yli, joka salmi kirkon käyjiltä sai nimensä.

Legendaarinen Sophie

Mikaela Strömbergin romaanin Sophie takatekstissä päähenkilöä kutsutaan legendaksi. Tarinassa on aineksia, jotka viittaavat suvun perimätietoon, paikallistarinoihin. Strömbergillä on todennäköisesti ollut käytettävissään myös kirjeitä ja lisäksi runsaasti oikeuspöytäkirjoja. Kirjoittaakseen romaanin, jossa "moni asia on tosi".

Aineksista on syntynyt uskottava kuvaus Sophie Behsen (1828-1886) elämästä, joka vei Pietarista Lapinjärvelle. Mukana on hovielämää ja perunankuokkimista. Kertojaääni ei suuremmin selittele tai avaa päähenkilön sielunelämää, mutta tapahtumien kulku päästää lukijan arvailemaan. Arkisia yksityiskohtia on sopivasti pitämään kertomuksen kiinni realismissa.

Ja kirja oli miun muan mukaisesti lyhyehkö, joten voin sanoa pitäneeni siitä. (Tuli mieleen Marita Salomaan romaani Anna Charlotta ja elämä, joka myös käsitteli Pietarista Suomeen päätynyttä naista.)

Mahdollisesti olisin saanut kirjan luettua alkukielelläkin, mutta lainasin käsikirjoituksesta suomennettuna. Suomentaja on kokenut ja palkittu, joten hieman ihmettelin paikannimien käsittelyä. Alkusivuilla puhutaan Dorpatista ja tarkoitettaneen Tarttoa. Loppupuolella kirjaa tullaan "Pernajassa sijaitsevaan Sarflax gårdiin", jota suomenkielisessä tekstissä olisi mielestäni luontevampaa kutsua Sarvilahden kartanoksi. Vaikka kukaan kirjan henkilöistä ei suomea puhunutkaan.

Pöh, vasta kirjoitusasuja googlatessani tajusin käyneeni kirjan toisellakin tapahtumapaikalla eli Kullan kartanossa. Mutta oliko se (ennen Loviisaan liittymistä) Ruotsinpyhtäällä, Pyhtäällä vai "Pyhtisillä", kuten romaanin sivulla 147?

Avioliitto-ongelmia vuonna 1620

Pyhtäällä asunut nihtipäällikkö Brynel Tårstensson asetettiin 13.12.1620 Tukholmassa syytteeseen vaimonsa hylkäämisestä kaksi vuotta aiemmin. Brynel oli vaimonsa jätettyään ottanut puolisokseen piikansa ja tämä oli jo ehtinyt synnyttää yhden lapsen.

Oikeuden edessä Brynel selitti, että vaimonsa oli jo 13 vuotta ollut järjetön ja villi. Polttanut kaiken mitä käsiinsä sai, vaatteet ja taloustavarat. Yrittänyt sytyttää itsensäkin. Brynel oli näin menettänyt varansa ja joutunut kerjäläiseksi. Elätettävänä oli myös avioliitosta syntyneet kolme lasta, jotka oikeuskäsittelyn aikaan asuivat Suomessa.

Koska Brynel avoimesti tunnusti rikoksensa, ei oikeudella ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin tuomita hänet kuolemaan.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv,  Del XII 1620-21. (1976) s. 114
Kuva Pyhtään kirkosta Tappinen via Wikimedia Commons

Fiktiota Kustaa III:n matkustelusta ja hieman muustakin

Kuvat yllä ja vasemmalla ovat lehdestä Joulupukki II 1916, jossa oli niihin kuuluva Lauri Sauramon tarina Kustaa III:n käynnistä Hatanpään kartanossa Tammerkosken rannalla. Samaiselta matkalta lienee Topeliuksen tarina Kuninkaan hansikas - Kustaa III:n muistosta Suomessa, joka on julkaistu Talvi-iltain tarinoiden 1. osassa.

Siinä herätti eniten mielenkiintoani kohtaus, jossa talonpoikaisvaimo pyytää kuninkaan lapsenlapsensa kummiksi. Lapsi Kymin kirkossa kastettiin kuninkaan kaimaksi: Gustaf Adolf.

En onneksi ehtinyt tehdä kuin yhden Hiski-haun ennen Googlen käyttöönottoa. Sillä nimittäin löytyi Jyrki Paaskosken Genos-artikkeli Kustaa III Pyhtäällä, jossa mietitään kyseisen tarinan totuustaustaa. Kymistä ei kastetta löydy, mutta

Merkintä Pyhtään kastettujen luettelossa heinäkuun lopussa 1790 tekee Topeliuksen tarinasta yllättävästi totta. Luettelossa on merkintä 27. heinäkuuta 1790 samana päivänä syntyneen talonpoika Matts Johanssonin ja Helena Johansdotterin tyttölapsen kastamisesta. Lapsi sai nimekseen Gustava. Kastettujen luettelossa mainitaan kummeina"- - Hans Kongl. Maj. ifr Sverje Allerdurchl. Stormacht Herrn Konung Gustav den Tredie, General Baron Armfelt, General Baron Klingsparre, General Graf von Horn (och) General Baron Essen."

Topeliuksen tarinan tultua artikkelissa perusteellisesti käsiteltyä palaan Lauri Sauramoon. Wikipedia kertoo kyseessä olleen oikealta nimeltään Lauri Soini ja näköjään kirjoittanut muutakin historiallista. Lainasin kirjastosta otoksen

• Isä Johannes. Kangastuskuvia keskiajan lopulta
• Niskureita. Historiallinen romaani Kustaa Vaasan viime vuosilta
• Pyhä hymy. Historiallinen kertomus Hemming piispan päiviltä

jonka perusteella en kovin lämpimästi voi kirjailijaa kehua. Mutta ehkä fiktiiviseen aikamatkailuun orientoituneille kelpaisivat? Soini kirjoitti myös omasta ajastaan, joka meidän näkökulmastamme on historiaa. Tästä tuotantonsa osasta testasin salapoliisiromaanit

• Pyhäsaaren arvoitus
• Punakaartin päällikön tytär

jotka olivat hyvin lyhyitä, mutta en silti lukenut kannesta kanteen.

Mies souti pois syyskuussa 1790

Pyhtään Kullagårdin torppari Arvid Christersson tapasi syyskuun alussa 1790 kaksi karannutta venäläistä sotilasta. Nämä taivuttelivat Arvidin viemään heidät veneellä "Butler"-nimisen luotsin kotiin, mukamas sukulaisiaan tapaamaan. Merelle päästyä miehet väkivalloin ottivat veneen hallintaansa ja suuntasivat venäläisen laivaston laivoille.

Arvid oli Pyhtäällä vihitty avioliittoon 15.10.1786 eli vaimo jäi tietoa odottamaan. Kolmeen vuoteen ei Arvidista kuulunut sanaakaan, joten hänen uutta avioliittoa miettivän vaimonsa Eva Simonsdotterin vanha isä Simon Erickson järjesti kuulutuksen, joka julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.9.1793.

Google-haku "Kulla gård" tuotti osuman sivustoon Uppslagsverket Finland sekä oikealla näkyvän kartan 1600-luvulta, joka on kätketty Uppsalan yliopiston kokoelmiin. Sarjassa paikkoja, joita ei "ihan aina" tule tarkistettua. Klikkaamalla osuman Finland -sanaa tulee esiin 263 kohdetta, joissa monta mielenkiintoista kuvaa ja karttaa.

Maailmalle kadonneet perilliset

Vuoden 1770 paikkeilla lähti Uudestakaupungista maailmalle Hendrich Walin. Kun hänen isänsä, porvari Hendrich Walin kuoli 30.7.1788 oli perinnönjaon suorittamiseksi saatava selko pojan kohtalosta. Siksi julkaistiin yllä oleva ilmoitus sanomalehdessä Posttidningar 2.2.1789.

Haudattujen luettelosta näkyy, että Henric oli kuollessaan 69-vuotias. Toivorikkaasti avasin rippikirjan 1785-92 loppupuolelta, mutta henkilöhakemistojen sijaan sieltä löytyi rippikoulun oppilaslistoja. Kivoja nekin, mutta... Walinin etsiminen 182:lta rippikirjan sivulta hakuammuntana...

Hypätään mielummin Pyhtäälle. Puolikas rustholli Pyhtään Ruotsinkylässä oli kuulunut Abraham Barckille. Hän kuoli ja perinnönjakoon tarvittiin poikaa Abraham, jonka viimeiseksi tiedettiin olleen husaarien majoitusmestari Stralsundissa. Tämän vuoksi julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 30.8.1773 alla oleva ilmoitus. Jollei Abraham nuorempi ilmoittaisi olemassa olostaan vuoden kuluessa, rustholli siirtyisi Alexander-veljelle.

Ruotsinkylän Barckit ovat Juhani Pesun tutkimuskohde. Vanhasta SukuForumin ketjusta selviää, että

Kymin kihlakunnan henkikirjoittajana ajalla 1744-1760 ja kruununvoutina vv. 1760-1768 toiminut toiminut Johan Barck muutti v. 1763 tienoilla Elimäen Peippolan kartanosta Ruotsinpyhtään Ruotsinkylän Pappila-rustholliin, jonka hänen serkkunsa Abraham Johansson Barck oli saanut lunastaa everstiluutnantti Alexander Modelinin testamentin mukaisesti tämän kuoltua lapsettomana 31.8.1754 Peippolassa. ... Abraham Johansson Barck, Padasjoen pitäjänkirjurin Johan Barckin ja Katarina Alftanan poika, osti omakseen rusthollin kaikki augmentit (Nybondas, Eerikkilä ja Pesu) 21.8.1760.

Verkosta löytyy taulu, jossa Abrahamilla on lehti-ilmoituksen mukainen poika Aleksander, mutta Abraham ei ole listaan päätynyt. On varmaankin mukana Juhani Pesun Pappila-opuksessa, josta hän vuonna 2005 Suku-listalla kertoi

Pappila-opus valmistui täällä Riadissa sadan kappaleen eränä, jota olen jakanut lahjana sukulaisilleni ja kirjan valmistumiseen myötävaikuttaneille henkilöille Suomessa. Menekki on ollut niin hyvä, että ainoastaan muutama printatulla omisteella varustettu on vielä jäljellä ja toimittamatta.

Liikkuvaiset puutarhurit

Pyhtäällä vuonna 1726 syntyneestä Johan Pihlgrenistä tuli puutarhamestari, joka palveli herrasväkeä niin Pommerissa kuin Ruotsissakin. Vanhalla iällään hän oli asettunut Hullarydin pitäjään, jonka nimismies kuulutti sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.10.1811 allaolevalla ilmoituksella apua entisten isäntien jälkeläisiltä.

Tampereen kaupungissa työskennellyt puutarhamestari Michael Törnroos suunnitteli naimisiinmenoa Kangasalan seurakunnassa syksyllä 1801. Mies oli kiertänyt maailmaa ja Venäjän kansalainen eli esteettömyys oli kysymysmerkki. Niinpä kuulutettiin asiasta paremmin tietäviä ilmoittautumaan ilmoituksilla, joista ylläoleva julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 23.12.1801.

Ilmeisesti tämä hanke meni puihin, sillä Hiskistä löytyy Michelin avioliitto vasta 16.3.1803. Tuolloin hän meni naimisiin neito Johanna Charlotta Fredrica Österholmin kanssa Tampereella. Morsmaikku "å N:o 85" eli luulisi olevan rippikirjan 1801-1807 sivulla 46, mutta ei erotu. Alkuperäisen vihkimerkinnän perusteella N:o 85 ei ole kummankaan asuinpaikka vaan vihkipaikka?

Hiski ei löydä pariskunnalle lapsia, onkohan Michel jatkanut matkaansa? Puutarhurit olivat liikkuvaisia. Puutarhurimestari Jonas Djurberg ja vaimonsa Maja Lena Andersdotter muuttivat Tukholmasta Uudellemaalle keväällä 1791 ja sieltä Loviisaan syksyllä 1795. Minkä jälkeen sukulaiset eivät heistä olleet kuulleet ja kuuluttivat pariskunnan perään sanomalehdessä Inrikes tidningar 15.3.1799 alle liimatulla tekstillä.

Hiskin mukaan puutarhurimestari Jonas Djurberg kuoli Pohjan Sällvikissä 7.6.1819 63-vuotiaana ja hänen leskensä Maria Lena Söderberg 74-vuotiaana Baggbyn torpassa 25.4.1830.

Puutarhoista ja puistoista puheenollen...

• Puutarhataiteen Seuran kotisivuilla julkistettiin 6.4.2011 kotimaisten historiallisten puutarhojen matkailureitti
  
• Eija Piispala: Hovioikeuden puistot ja ryytimaat. Vihreää arkkitehtuuria Pohjanmaalla
• Kasvit - kaupungin vaatteet. Helsingin historiaa puistojen kertomana
  
• Monica Söderberg: "Mitt Elysium", Linnéträdgården i Uppsala
• Eri aikakausien kulttuurikasveja
• Åbo akademis botaniska trädgård 1640-1954 och Rosarium sedan 1993
• Kasvit - elävää kulttuuriamme
• Kasvutarha-kirja rahvaan hyödyksi (1860)
  

Sääuutinen Ahvenkoskelta

Ahvenkoski 22.12.1779: "Viimeiset kolme päivää on ollut perin huonoa säätä. Myrsky on kaatanut puita ja lumentulon kaltaista eivät vanhatkaan muista. Vasta tänään iltapäivällä myrsky alkoi hiljentyä. Ottaen huomioon märän syksyn ja tämän lumimäärän, joka tuli ennen routaa ja tulee sulamaan hitaasti, odotettavissa ei ole kovin hyvää satoa."

Eli kaikille niille, jotka päivittelevät ylenmääräistä talvisään raportointia sanomalehdissä, tiedoksi, että on sitä ennenkin osattu. Yllä oleva leike peräisin sanomalehdestä Inrikes tidningar päiväyksellä 10.1.1780.

Wikimediasta löytyi Ahvenkoskesta kartta "1700-luvulta", raja-asemien mukanaolon perusteella Pikku vihan jälkeiseltä ajalta: