Tykistöläiset puutarhatyöntekijöinä

Toinen (Anders Normanista jatkaen) Helsingin 1700-luvun puutarhuri, joka voidaan sijoittaa työpaikkaansa on Thomas Ordelin. Lastenkirjan 1789-1804 perusteella hän työskenteli Schwartzin viljelmällä eli nykyisen Aleksanterinkadun länsipäässä.

Lapsiaan lastenkirjassa ovat Anders s. 1778, Niclas 1782, Maria 1788 ja Margaretha Elisabeth s. 1792. Niklaksen syntymä ei täysin osu Viaporin tykistöseurakunnan merkintään 19.4.1780 syntyneestä pojasta, mutta vaikuttaa selvältä, että puutarhamestari Thomas Ordelin oli tykistön kirjoissa mennessään Turun suomalaisessa seurakunnassa 13.2.1774 naimisiin Maria Henriksdotterin kanssa. He olivat olleet edelleen Turussa pojan Carl Gustav syntyessä 8.12.1774.

Niclaksen kastemerkinnässä Thomas oli hantlaakari von Postin komppaniassa. Sama titteli ja toimi hänellä oli myös Anna Helenan syntyessä 8.12.1783 ja Maria Christinan syntyessä 16.5.1788. Kun 6-vuotiaana kuollut Anna haudattiin Helsingissä 8.9.1791, Thomas oli eronnut armeijasta. Kun 28.1.1793 syntynyt Margareta Elisabet vietiin kasteelle, Thomas Ordelinia kutsutaan puutarhurimestariksi. 

Vuonna 1795 aloitettuun rippikirjaan Thomas on sijoitettu merimiesten sivulle, mutta puutarharengin tittelillä (RK Hki 1795-1805, 307). Hän ilmeisesti kuoli vuonna 1798 (RK Hki 1795–1805, 16) Kun hänen leskensä kuoli Helsingissä 55-vuotiaana 5.3.1809 hänet kirjattiin tykistöläisen leskeksi.

Thomasin työ Schwartzin plantaasilla kesti siis korkeintaan pari 1790-luvun vuotta. Lastenkirjassa 1789-1804 häntä seuraa "Björkman", jolla oli vuonna 1794 syntynyt Maria-tytär. 

Vuosikymmentä myöhemmin Henrik Christian Schwartz ilmoitti vuoden 1806 Helsingin henkikirjoitukseen erilliset osiot "Plantage folck" ja "Thölö Plantage Folcket" (KA 8529:66). Jälkimmäiseen kuului vain vahti Johan Blomberg vaimoineen. Lähempänä kaupunkia sijainneella viljelmällä asui tykistöläisen leski Hedvig Biörckman Maria-tyttärensä kanssa sekä perheellinen renki Henric Träckman.

Hedvig Biörckman (s. 1754) oli jäänyt leskeksi 17.6.1805, kun tykistöstä eronnut miehensä Mats kuoli (RK 1806–1819, 271). Olikohan Matts Thomasin tapaan kokeillut viljelytyötä?

Posteljoonin viljelykset ja mehiläiset Sortavalassa

Vaikka Paul Widemark oli postiljooni Sortavalassa, varhainen kiinnostuksensa viljelyyn ja Pirilässä saadut opit tuottivat lisätuloa. Maanviljelyskokouksissa 1872 ja 1877 hänet palkittiin heinänsiemenistä (US 11.10.1872, Ilmarinen 19.9.1877). Kesään 1883 mennessä hän oli löytänyt isomman viljelypalstan ja myi syksyllä kaalinpäitä (Laatokka 30.10.1883). Sitten hän joko viljeli tai välitti perunaa ja myi keväällä 1887 kaalin, lantun ja kukkien taimia sekä kesän lopulla "Kasvitarhani tuotteita joka aika arkipäivinä kotona sekä edellä puolen pävän kaupungin vaakatorilla alennetuista hinnoista" (Laatokka 14.12.1886, 19.03.1887, 31.05.1887,30.08.1887). Viipurin läänin maanviljelyskokouksessa hänet palkittiin juureksista, joita hän myös myi (Laatokka 01.10.1887, 04.10.1887). 

Toiminnan monipuolisuus käy ilmi kevään 1888 ilmoituksesta

Kaikellaisia tarkka-itoisia ryytimaan kukkain sekä ruukkukasvien siemeniä. Monenlaisia länkä- ja seiväspapuja ja pööniä. Kaikellaisia sokuri- ja silpoherneitä naulottain ja peltoherneitä kapottain. Georginin Stockruusun ja Maa-ärtsokan juuria y. m. m. Kohta kevään tultua jalostettuja omenapuita, omenapuun taimia. Kirsikan ja linnunmarja poppelipuita, ulkomaan näreitä y. m.; ryytimaan ruusuja, kaunistus pensaita, sekä karviais-, ojakais- ja viinimarjapensaita, kierrekasvien juuria y. m. myön alhaisilla hinnoilla. (Laatokka 03.04.1888) 

Ilmoituksen mielikuvan vahvistaa teksti Wiipurin Uutisissa 15.4.1888.

Viipurin läänissä on niinkuin tiedetään kasvitarhan hoito yleensä joksikin alhaisella kannalla. Mutta läänin pohjoisimmassa kaupungissa Sortavalassa on puutarhanhoito saanut innokkaita harrastajia. Toinen on lehtori A. Genetz, joka m. m. on julaissut hauskan teoksen puutarhan hoidosta. Toinen on posteljoni P. Widemark, joka vähillä varoilla, mutta suurella pontevuudella on ruvennut puutarhanhoitoon.

Hra Widemark harjoittaa siellä puu- ja kasvitarhaliikettä vähän isommassakin määrässä. Hän on kasvattanut puutaimia, joista on myynyt omena- ja muita puutaimia sekä marjapensaita ja muita kaunistuskasvia. Muutamien vuosien kuluessa on hra W. huonosta nurmesta muokannut kolmen tynnyrinalaisen maan kasvitarhaksi, siihen rakentanut oman talon j. n. e., että siitäkin näkee, millä harrastuksella hän asiataan ajaa.

Tähän kasvitarhaliikkeesen tahtoisi nyt hra W. lisätä mehiläisten hoidonkin. Sitä varten hän viime helmikuussa teki matkan Turun tienoille, Wehmaan ja Taivassalon pitäjiin, missä vanhastaan tätä tointa menestyksellä harjoitetaan. Hän siellä tahtoi saada selkoa sekä hoidosta että tuoda mukaansa muutamia mehiläisparvia, mutta kylmän talven wuoksi ei kumpikaan käynyt päinsä. Talvisydämmenhän nämä pienimmät kotieläimistä owat tainnoksissa ja vaatiwat silloin sangen vähän hoitoa, mutta kuljettaminen kylmässä olisi kuitenkin hyvin helposti voinut tuottaa kuoleman "simasiiwille". Äskettäin kääntyi hra Widemark läänin maanviljelysseuran puoleen pyynnöllä että hän, joka on vähävarainen mies eikä tässä mehiläishoidossa enemmän kuin kasvitarhan hoidossakaan tarkoita oman woiton pyyntiä, vaan että voisi jollakin tavalla edistyttää paikkakuntansa yleisöä niiden viljelemisessä, saisi jonkinlaista matkarahaa matkustaaksensa uudestaan ensi suvena Turun tienoille, viipyä siellä muutamia viikkoja perehtyäkseen mehiläishoitoon ja sitten tuoda muutamia parvia aluksi mukaansa, joita sitten koettelisi kotopaikallaan lisätä. Matkarahan saamiseksi on hra W. esittänyt seuraavat ehdot: hän antaisi jonakin sopivana aikana kesällä ilmaiseksi käytännöllistä opetusta mehiläisten hoidossa jonkun määrätyn ajan niille, jotka sitä haluavat; hän antaisi jonkun määrätyn summan mehiläisparvia ilmaiseksi niille, jotka opetusajan kuluessa ovat opetusta nauttineet ja ovat vähävaraisemmat tahi muuten osoittavat erinomaista halua mehiläishoidon edistämisessä. Tällä tavoin saataisiin, hän lisää, mehiläishoito, joka nyt on Sortavalan seuduilla ihan tuntematoin, yleisesti käytäntöön.

Laatokka 4.5.1898

Myöhemmässä haastattelussa Paavo kertoi tutustuneensa mehiläisiin jo Lokalahdella. Hoidosta talossaan n. s. Putkosen notkossa ei tullut pitkäaikaista eikä menestyksekästä postijoonin työn vaatimien poissaolojen takia. "Parvet karkailivat ja lopuksi täytyi mehiläishoito lopettaa." (Mehiläinen 15.11.1922)

Poissaolot eivät kuitenkaan haitanneet viljelyä, eli siihen osallistuivat todennäköisesti myös perheenjäsenet. Paavon ensimmäinen vaimo Eeva Lisa oli kuollut 29.6.1880. Viisi päivää aiemmin syntynyt poika Paavo Johan kuoli alle kuukauden ikäisenä eikä yksikään sisaruksistaan ollut elossa. Toisen avioliittonsa Paavo solmi Brita Lovisa Utriaisen kanssa 25.1.1881. Hän kuoli 30-vuotiaana 5.9.1888 ja äidittömiksi jäivät lapset Otto Leander (s. 27.2.1882), Paul Gabriel (s. 7.1.1884) ja Aina Lydia (s. 10.5.1886) (Laatokka 8.9.1888; Sortavala RK 1887-1896, 31; Sortavala RK 1895-1899). Jo seuraavassa maaliskuussa Paavo kuulutettiin uuteen avioliittoon Lovisa Sikiön kanssa (Laatokka 13.03.1889 no 21).

Vuoden 1900 alussa Paavo luopui raittiusseuran johdosta kivulloisuutensa tähden. Samoihin aikoihin löytyy muutaman vuoden tauon jälkeen sanomalehtiteksti Taloudelliselta alalta. I. Poikimakuumeesta (Laatokka 21.02.1900 no 14), mutta ei sen järjestysnumeron lupaamaa jatkoa. 

Mahdollisesti Paavo oli kesällä 1900 terveyttään hoitamassa Naantalissa, josta hän kirjoitti Pikakuvia Armonlaaksosta I (Laatokka 25.08.1900 no 66) ja II (Laatokka 15.09.1900 no 72). Seuraavana vuonna kirjoittaminen oli samassa tahdissa kuin edellisellä vuosikymmenellä 

• P. W-rk. Taloudelliselta alalta I. Laatokka 05.01.1901 no 2 
• P. W-rk. Taloudelliselta alalta II. Poikimakuumeesta. Laatokka 16.01.1901 no 5 
• P. W-rk. Taloudelliselta alalta III Karjan ruokkimisesta + IV Hikitauti. Laatokka 30.01.1901 no 9. 
• P. W-rk. Taloudelliselta alalta V. Laatokka 13.02.1901 no 13 
• P. W-rk. Taloudelliselta alalta VI. Laatokka 09.03.1901 no 20 
• P. W-rk. Taloudelliselta alalta VII. Laatokka 20.04.1901 no 32. 

Kasvien ja siementen myynti-ilmoituksia ilmestyi säännöllisesti kesään 1905 asti. 

Tekstit on tunnistettu Paul Widemarkin (1848-1924) kirjoittamiksi asiakirjojen, sanomalehti-ilmoitusten ja Laatokan historiikin (Laatokka 30.11.1911) avulla.  

Puutarhurimestari Anders Norman

Tekstissä Oliko Esplanadilla vasikkahaka? mainitsin aivan Espoon tullin vieressä sijainnen Goveniuksen puutarhan, joka on esiintynyt myös tekstissä Pormestarin tyttären elämä. Rippikirjoja jälleen selatessani huomasin, että tämän puutarhan yksi puutarhuri mahdollisesti tunnetaan ja on erinomainen esimerkki puutarhureille tyypillisestä liikkuvuudesta.

Helsingille poikkeuksellisen maantieteellisessä järjestyksessä olevassa rippikirjan 1785-1794 sivulla 90 Goviniuksen kanssa on puutarhamestari Anders Norman (s. 1762), vaimonsa Catharina Wålström (s. 1762) sekä lapsensa Carl Magnus (s. 1786), Johan Petter (s. 1787), Anders (s. 1789) ja Brita Caisa (s. 1791). Helsingissä perheeseen syntyivät Gustaf 23.1.1793 ja Gustava Maria 5.5.1794. 

KA. Porvoon srk arkisto

Helmikuussa 1796 perhe muutti Porvooseen, mutta jatkoi jo samana vuonna kohti Hämeenlinnaa (RK Hki 1795-1805, 186; Porvoo 1792–1802, 222). Porvoossa Kiialan kartanosta oli ehditty viedä Porvooseen kasteelle 26.7.1796 syntynyt Adolph. Hämeenlinnassa syntyivät Hedvig Elisabet 20.9.1797 ja Fredrica Wilhelmina 20.1.1800. Kaupunkiseurakunnan kastettujen lista ei anna viitettä Anders Normanin työpaikasta.

Vuonna 1801 perhe muutti Espoon Träskändaan, jossa syntyivät Lars Henrik 17.1.1802 ja Catharina Carolina  8.7.1804 ennenkuin lähdettiin vuonna 1804 Forsbyn ruukille (RK Espoo 1801–1805, 368). Andersin leski ja nuorin tytär muuttivat vuonna 1810 Porvooseen (LK Porvoo 1803–1817, 222).

En siis muutaman tunnin tutkinnalla löytänyt Andersin ja Catharinan avioliittoa, ensimmäisten lastensa syntymäpaikkoja enkä Andersin kuolinpaikkaa ja aikaa. Lastensa myöhempi elämä vaikutti myös melko liikkuvalta Familysearchin tarjoamien osumien perusteella.

Puutarhurimestarit Erik Edbom II, Erik Edbom III ja Fredrik Edbom

Kirjasta I de dödas stad

Vanhimman tuntemani puutarhurimestari Erik Edbomin kuoltua vuonna 1781 poikansa Erik Edbom (II) asettui Helsinkiin. Hän oli 39-vuotias viedessään 14.10.1783 vihille Elisabet Meijerin ja seuravaana vuonna syntynyt esikoispoika sai tietenkin nimekseen Erik. Pikkuveljensä Fredrik kastettiin vuonna 1789 ja perheen nuorin Johannes syntyi 5.8.1794.[1]

Hatanpäässä saamaansa monipuolista kokemusta Erik Edbom ei ainakaan heti päässyt soveltaan, sillä vuoden 1784 kartoituksen mukaan viljelysalueellaan kasvoi kaalia, perunoita ja ryytimaakasveja.[2] Seuraavana vuonna niiden viereiseen hakaan tuli epätavallinen hautaus, joka nykyään tunnetaan vapaamuurarin hautana.

Erik Edbom (II) sai vuonna 1790 seurakunnalta toimeksiannon istuttaa nykyisen Bulevardin itäpäässä sijainneen hautausmaan kiviaidan viereen pihlajia 10 kyynärän välein sekä puistokäytäväksi portilta toiselle.[3]

Nykyisessä Kaisaniemessä viljely jatkui ilmeisesti vanhoja ratoja, kunnes Suomen sota muutti tilanteen. Vapaamuurarit kiellettiin ja he luovuttivat vuoteen 1838 yltäneen vuokrasopimuksensa Helsingin köyhäinhoitohallinnolle. Kaupungin uudelleenkaavoituksessa Erik Edman (II):n ja Erik Edman (III):n viljelemät alueet sekä puutarhuri Bengt Wessmanin käytössä ollut alue Hämeentien itäpuolella suunniteltiin yleiseksi puutarhaksi, mutta sen rakentaminen ei ollut työlistalla ensimmäisenä.[4]

Vuonna 1810 tehdyssä kartassa näkyy, että Erik vanhemmalla on oma viljelysalueensa sekä rakennukset Hämeentullin naapurissa ja Erik pojalla etelämpänä.[5]  Erik Edbom (III) oli 2.7.1807 Tuusulassa vittänyt häänsä rusthollarintytär Greta Stina Högbergin kanssa. Heille syntyivät Helsingissä 23.11.1808 Sophia Carolina ja 26.1.1812 Maria Charlotta.[6]

Erik Edbom (III) kuoli 30-vuotiaana 4.12.1813. Hänen isänsä Erik Edbom (II) kuoli 70-vuotiaana 20.11.1814.[7]

Viljelyä jatkoi nuorimman Erikin veli Fredrik Edbom, jonka elämä päättyi 1.3.1824. Suremaan jäivät leski Elisabeth Rebecca Ammondtsson sekä 11-vuotias Eric Johan ja 9-vuotias Carl Adolf. Perukirjan mukaan Fredrikin hallussa oli 19/24 niin sanotusta Hämeenpellosta (Tavaståkern) meren rannalla kaupungin ja Sörnäisten välillä sekä tämän vieressä sijainneisiin entisiin Strömgrenin peltoihin (förre Strömgrenska åkrarne). Hämeenpellon yhteydessä oli riihi sekä vanha tupa ja Strömgrenin pelloilla lato.[8] Ilmaisuilla tarkoitettaneen alueita Hakaniemessä, sillä 1840-luvun alussa kaavoitetuista alueista n:o 26 on lähellä Edbomin peltoa (Edbomska åkern), jonka vieressä on n:o 29, ja n:o 28 sisältää Edbomin viljelmän (Edbomska plantagen).

Fredrikin leski Elisabet Rebecca meni 17.11.1825 naimisiin sepän kanssa.[9] 

[1] Helsingin kastetut; Helsinki LK 1752–1788, 138; Helsinki RK 1785-1794, 181; Helsinki RK 1795-1805, 185
[2] KA. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. B7Helsinki:31/16 Töölö / Tölö; Nautintaselitelmä kaupungin pelloista 1784-1784
[3] Bulevardi.Ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämissuositukset. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2019:10, 39
[4] Universitetets botaniska trädgård. Nya Pressen 1.12.1894
[5] KA. Kaupunkikartat (kokoelma) - Helsinki Ic* 29/- - Plan Ritning öfver Helsingfors Stad
[6] Tuusulan vihityt; Helsingin kastetut; Helsinki RK 1806–1819, 178
[7] Helsingin haudatut; HKA perukirjat 98 & 202
[8] HKA perukirja 578

[9] Helsingin vihityt

Puutarhurimestari Erik Edbom I

Vuonna 2013 luonnostelin Helsingissä vaikuttanutta Edbom-puutarhurien sukua eli on korkea aika täydentää jälkiäni paremmilla taidoilla ja laajentuneella lähdepohjalla.

Varhaisin havainto varhaisimmasta Erik Edbomista (s. 1718) on Prästnibblen tilalta/kylästä Hilleshögin seurakunnassa vuoden 1752 alusta, jolloin Anders-poikansa kastettiin.[1] Avioliitossaan Margareta Olofsdotterin kanssa syntyivät myös pojat Erich (s. 1744), Johan (s. 1754) ja Fredrik (s. 1757).[2] 

Margaretan kuoltua Erik Edbom solmi uuden avioliiton Harjun seurakunnassa 24.3.1762 morsiamenaan neito Anna Maria Calén/Collin (s. 8.12.1726) Siivikkalasta.[3] Erik oli työllistynyt puutarhamestariksi Messukylän puolelle Hatanpään kartanoon, jonka omisti maaherra Hans Henrik Boije.[4]

Boije sai kaupungilta toukokuussa 1763 Helsingissä vuokralle 50 vuodeksi 4 tynnyrinalan viljelysalueen nykyisen Kaisaniemen ravintolan paikkeilta ja neuvotteli alueen laajennuksen vuonna 1767. Erik Edbom (I) työskenteli viljelmällä alusta asti ja Boije luovutti hänelle viljelyoikeuden vuoden 1774 alusta alkaen jättäen vuokraoikeuden vapaamuurareille.[5] (Erik Edbom (II) oli jo niin taitava, että hän jäi yksinään Hatanpään puutarhurimestariksi.[6])

Erik Edbomin (I) 46-vuotiaana 30.4.1772 kuollutta vaimonsa jäi suremaan 8-vuotias Hindrich, 5-vuotias Anna ja 3-vuotias Juliana.[7] He tarvitsivat hoitajan, joten Erik solmi 7.3.1773 kolmannen avioliittonsa Anna Catharina Sjöbergin kanssa. Häistä ei ollut kulunut vielä 9 kuukautta kun heille 14.9.1773 syntyi Gustaf-poika.[8]

Vuonna 1775 Erik Edbomin (I) ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Anders-poika nimitettiin lääninrahastonhoitajaksi Kuopion lääniin. Hän avioitui Kuopiossa 1778 Margareta Paqvalenin kanssa.[9]

Erik Edbom tuomittiin lokakuussa 1778 luvattomasta oluen myynnistä sakkoihin. Joku näki tarpeelliseksi lisätä tuomion häpeää toimittamalla Tukholmassa 24.11.1778 ilmestyneeseen Dagligt Allehandan numeroon otteen Helsingin oikeuspöytäkirjasta. Mukana oli muitakin ihmisiä, joten piikki saattoi toki osoittaa heihinkin. [10]

Erik Edbom (I) kuoli Helsingissä 28.6.1781. Perukirjassaan oli omaisuutta jaettavaksi, mutta myös paljon jakajia. Ensimmäisen avioliiton 39-vuotias Eric oli puutarhurimestari, 30-vuotias Anders Kuopiossa ja 20-vuotias Johan kauppias Tukholmassa. Toisen avioliiton tyttäristä Anna oli 16-vuotias ja Juliana 13-vuotias. Kolmannen avioliiton poika Gustaf oli 10-vuotias.[11]

Pari vuotta myöhemmin Anna muutti velipuolensa luo Kuopioon.[12] Vuonna 1790 hän meni naimisiin Nils Fredensköldin kanssa ja päätyi näin Maskun Kankaisten emännäksi.[13]

Pikkusisko Juliana oli velipuolensa Erikin taloudessa Helsingissä vielä vuonna 1788.[14] Vuoden 1791 alussa olinpaikastaan oli ainakin jollain epäselvyyttä ja Tukholmassa oleskelun toivossa peräänsä kuulutettiin Dagligt Allehandassa.[15] Marraskuuhun 1791 mennessä hän oli päätynyt Södermanlantiin Bälingen pitäjään Johan Magnuksen (s. 19.11.1791) äidiksi. Johan Magnuksen isäksi merkitystä teurastajanrenki Johan Magnus Bouskiättista tuli Julianan aviomies Bälingessä 12.2.1792 Samassa seurakunnassa syntyi ja kastettiin Sophia Juliana (s. 12.6.1796). Miehensä kuoltua Juliana päätyi takaisin Suomeen.[16]

[1] Hilleshög (AB) CI:1 (1688-1777) Bild 81 / sid 79 (AID: v85337.b81.s79, NAD: SE/SSA/1515)

[2] Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad 1679-1808 #527; Messukylä, RK 1762–1767, 99; Messukylä haudatut

[3] Harjun vihityt

[4] Messukylä, RK 1762–1767, 99; Messukylä haudatut

[5] Universitetets botaniska trädgård. Nya Pressen 1.12.1894; KA. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. B7Helsinki:31/8-14 Töölö / Tölö; Kartta ja selitys kaupungin tiluksista 1776-1777

[6] Messukylä RK 1762–1767, 97; Messukylä RK 1768–1773, 91

[7] Helsinki LK 1752–1788, 138; Helsingin haudatut; Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad 1679-1808 #527

[8] Helsinki LK 1752–1788, 138; Helsingin vihityt, kastetut; Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad 1679-1808 #677

[9] Matti Walta: Virkamiehiä. 

[10] Dagligt Allehanda 24.11.1778

[11] Helsingin haudatut; Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad 1679-1808 #677
[12] Kuopio RK 1780-1785, 34; Kuopio RK 1786-1797, 8  

[13] Epäsäätyinen avioliitto ja puutarhurimestarien suku

[14] Helsinki RK 1785-1794, 181

[15] Dagligt Allehanda 1.3.1791 

[16] Anbytarforum: Bousquette; Bälinge (D) C:4 (1790-1835) Bild 10 / sid 14 (AID: v54641.b10.s14, NAD: SE/ULA/10150); Bälinge (D) C:4 (1790-1835) Bild 233 / sid 424 (AID: v54641.b233.s424, NAD: SE/ULA/10150); Bälinge (D) C:4 (1790-1835) Bild 30 / sid 54 (AID: v54641.b30.s54, NAD: SE/ULA/10150)

Unioninkadun alle jäänyt plantaasi

Bengt Wessman (s. ~1730) oli yksi Helsingin suhteellisen varhaisista puutarhamestareista. Hän oli todennäköisesti kotoisin Ruotsista, sillä vaimonsa Elisabet Ungroth (Roth, Ängroth) oli hautauskirjauksensa mukaan syntynyt lähellä Uppsalaa. He asuivat Helsingissä viimeistään kesällä 1764, jolloin poikansa Johan Friedric syntyi (RK I Aa:4, 1785-1794, 180).

Johan Friedric oli 25-vuotias ja itsekin puutarhamestari, kun isän perunkirjoitus tehtiin keväällä 1790. Siihen kirjattiin vuokrattu puutarhatontti taloineen kaupungin ja Hämeentullin välissä (Åkerman 820). 

Kiitos vuoden 1784 peltoluettelon selviää, että kyseinen alue kattoi tuolloin vuoden 1776 kartan numerot 6, 7, 8, 9 ja 10 Hämeentien länsipuolella, nykyisin sekä Unioninkadun länsi- että itäpuolella. Jo vuonna 1776 Bengt Wessmanilla oli puutarha Kruununhaassa, mutta kartan seliteosa ei kerro sen tarkempaa paikkaa. Bengt Wessman teki ainakin yhden vuokrasopimuksen 30 vuodeksi (Mpk 8.11.1773 §2). Myöhemmin hän neuvotteli siihen pidennyksen ja oikeuden kasvihuoneen rakentamiseen (Mpk 2.10.1786 §4).

Isänsä kuoleman jälkeen, 14.10.1790, Johan Fredric Wessman vei Helsingissä vihille neidon Sophia Fredrica Granberg . Hän viljeli äitinsä kanssa perheen mukaan nimettyä viljelysaluetta, mutta heidän ja muiden perillisten välisiä sopimuksia jouduttiin setvimään maistraatin edessä ainakin vuonna 1799 (Mpk 24.4.1799 §11; Mpk 23.11.1799 §1). Erimielisyyksiin viittaa sekin, että Johan Fredrik muutti perheineen kesällä 1804 Hämeenlinnaan ja sieltä Turkuun marraskuussa 1805. Kesällä 1806 he palasivat Helsinkiin, jossa Johan Fredrik kuoli 24.12.1808 (RK 1806-1819, 299). Perukirjansa jäi ilmeisesti keskellä sotaa tekemättä.

Puoli vuotta myöhemmin sisarensa mies esiintyi maistraatissa vuokraoikeuden haltijana (Mpk 5.7.1809 §2). Joku rouva Wessman vuokrasi perheen viljelysmaat 18.9.1809 edelleen puutarhurille Carl Eric Sellberg, jonka kuollessa 11.6.1812 vuokraoikeus nähtiin arvottomana (HKA 63). Kuitenkin vuokraoikeuksia setvittiin jo edellisenä vuonna (Mpk 4.2.1811 §4). 

Yksityiskohtien setviminen vaatisi enemmän vaivaa kuin blogiteksti ansaitsee. Jotenkin vuokraoikeus päätyi puutarhamestari Johan Fredrik Wessmanille, joka oli edellä mainitun saman nimisen miehen esikoispoika. Hän oli vuonna 1811 puutarhaopissa Lempäälässä ja avioitui siellä 17.11.1814 Elisabet Åhlin kanssa. Avioliitto päättyi avioeroon toukokuussa 1822, perusteena vaimon tekemä aviorikos. Johan Fredrik solmi uuden avioliiton Snappertunan pappilassa 1.1.1834 Johanna Carolina Levanin kanssa.

FAT 30.4.1831

Johan Fredrikin määräaikainen vuokraoikeus oli päättymässä vuonna 1827 ja kaupunki ilmoitti vuokraoikeuden huutokaupasta, mutta huutokauppaa ei pidetty (FAT 13.1.1827; Mpk 15.1.1827). Uusi ilmoitus  julkaistiin kolme kuukautta myöhemmin (FAT 21.04.1827). Huutokauppapäivänä Johan Fredrik jätti maistraatille kirjelmän, joka valitettavasti ei ole pöytäkirjan liitteenä. Hän ei voittanut huutokauppaa. (Mpk 25.4.1827 §5 & §8). Mutta jatkoi jossain viljelyä, sillä myi kahta sataa omenapuuta keväällä 1831 (FAT 30.4.1831). Suurin osa oli syksyllä edelleen myymättä (FAT 03.10.1831). Kesällä 1832 hän myi Kruununhaassa pinaattia ja persiljaa (FAT 18.6.1832; FAT 10.8.1832)

KA. Kaupunkikartat
Helsinki Ic* 119

Puita myytiin, kun Wessmanin plantaasin viljelyn aika oli jo loppumassa. Kun Hämeenkatu (eli Unioninkatu) 1830-luvun alussa oikaistiin linjaus kulki viljelysten läpi. Tietyön yhteydessä kadun länsipuolella sijainneet rakennukset siirrettiin pois. 

Tässä vaiheessa puutarhurimestari Bengt Wessmanin jälkeläiset heräsivät valvomaan omistusoikeuksiaan. Rakennusryhmässä oli ollut yhden katon alla sali, kamari ja keittiö sekä eteistupa, kaksi puotia eli varastorakennusta, renkikamari, talli ja navetta, jotka olivat kuuluneet Bengt Wessmanille ja tämän vaimolle Elisabeth Ungrothille. 

Heidän perintönsä osituksessa rakennukset olivat päätyneet vävylleen, kultaseppä Anders Winbergille, joka oli myynyt rakennukset 31.12.1810 jommalle kummalle puutarhurimestari Erik Edbomeista. Nyt - kaksikymmentä vuotta myöhemmin - muut perilliset kuitenkin väittivät, ettei Winbergillä ollut oikeutta myyntiin. Asian käsittely alkoi syyskuussa 1831 Helsingin raastuvanoikeudessa ja ilmeisesti samassa asiassa annettiin päätös Turun hovioikeudessa kesällä 1837 (FAT 31.3.1831; ÅU 10.6.1837). Perheen asioita käsittelevissä oikeuspöytäkirjoissa riittäisi siis tutkittavaa.

FAT 1.7.1837

Johan Fredrik Wessmanin vaimon kuollessa kesällä 1837 pariskunta omisti Liisankadun ja Oikotien välissä tontin (Pukki 7) ja kaksikerroksisen kivitalon, jolle oli ostettu edellisenä vuonna palovakuutus (HKA 1536; FAT 29.10.1836). Rakennuspiirustuksen mukaan talon toinen kerros oli puusta. Talo ja tontti huutokaupattiin kahdesti 1847 (HT 19.5.1847, 11.8.1847).

Puutarharengin levottomat jalat

Narvasta kotoisin ollut Jöran Ekström merkittiin 1780-luvun lopulla rengiksi Turun rippikirjaan ilman syntymävuotta (RK Turku I Aa:7, 1787-1792, 143; RK Maaria 1787-1792, 185). Hän oli sitten Vahdossa, jossa vei 27.11.1791 vihille Maja Lisa Andersdotter Askin (s. 11.11.1769). Heidän esikoisensa syntyi jo 15.4.1792 ja kastelistaan Jöran merkittiin desetööriksi eli ehkä hän oli tullut Varsinais-Suomeen Venäjän joukoista Kustaa III:n sodan aikana. 

Perhe muutti vuonna 1792 Ruissaloon (RK Vahto 1782-1794, 24) ja he olivat hetken Maarian kirjoissa. kunnes häviävät näkyvistä (RK Maaria 1795-1800, 19). 

Vuosisadan vaihduttua Jöran ilmaantui Huittisiin, jossa hän teki vuorotyösopimuksen. Joka toinen viikko hänen piti olla renkinä kapteeni P. G. von Delwigin puutarhassa ja joka toinen viikko kirkkoherra Daniel Idmanin puutarhassa. Työ oli jatkunut sen aikaa, että Ekström oli ehtinyt saada yli puolen vuoden palkat sekä näpistää hänelle uskottuja rahoja. Tämän jälkeen hän, vaimonsa ja kaksi lastaan olivat ottaneet jalat alleen. 

Työnantajat puolestaan järjestivät lääninkansliassa 10.6.1802 kirjoitetun kuulutuksen. Sen perusteella kirkkoherra oli palkannut miehen, jolla ei ollut näyttää papintodistusta! Ekström arvioitiin 50-vuotiaaksi ja kuvattiin laihaksi. Hän osasi puhua sekä suomea että ruotsia.

Kesällä 1806 Jöran Ekström oli puutarhamestari Vehmaan Karintaassa, jossa 15.8.1806 syntyi tytär Maria Elisabeth.

Seuraavaksi Jöran ja vaimonsa ilmaantuvat vuonna 1808 Metsämaan Kallioon. Ilmeisesti liikkeellä oltiin edelleen ilman kunnon todistuksia, sillä esikoispoika Jöranin syntymävuosi on heilahtanut vuoteen 1790. Jollain tarkkuudella pikkuveli Carl Gustaf oli syntynyt vuonna 1800 ja Jacob Johan vuonna 1803. Perhe muutti virallisesti josta vuonna 1811 Taivassaloon (RK Metsämaa 1804-1813, Kallio; LK 1804-1815). Siellä esikoinen oli räätälin oppilas (RK Taivassalo 1811-1821, 392), mutta vanhempansa jatkoivat matkaansa Loimaalle (RK Loimaa 1810-1813, 395).

Ananaksia Helsingissä kasvattanut mies

Wikimedia

Joseph Tengström syntyi Ahvenanmaalla vuonna 1800, ilmeisesti aviottomana lapsena Hammarlandissa. Viimeistään vuonna 1813 hän asui Tukholman lähistöllä ja 1820-luvun alkuvuodet Tukholmassa. Mikään kirkonkirjoissa ei viittaa työhön puutarhassa, mutta muutettuaan vuonna 1825 Helsinkiin, Tengströmiä alettiin pian kutsua puutarhamestariksi.(*)

Vuonna 1830 hän myi perunaa Punavuorennotkossa (FAT 1.5.1830). Samasta osoitteesta hän ilmoitti joulukuussa kukkien ihailijoille, että kasvihuoneessaan kukki Aloe Arboreskus (HT 15.12.1830). Kukinto olikin verkosta löytyneiden kuvien perusteella näkemisen arvoinen. 

Kauppapuutarhureille tavanomaiseen tapaan Tengström myi siemeniä (FAT 23.2.1831, 31.1.1834), hedelmäpuita ja marjapensaita (FAT 2.10.1832), ruohoa, kukkia ja hedelmiä (FAT 5.11.1833), porkkanoita, punajuuria ja piparjuurta (HT 23.4.1834), ananaksia, viinirypäleitä ja vesimeloneita (FAT 5.9.1834).

Hän oli mennyt 20.11.1832 naimisiin Sophia Christina Falckin kanssa ja heille syntyi seuraaavana kahtena vuosikymmenenä lukuisia lapsia.

Lokakuussa 1834 Tengström ilmoitti muuttaneensa Punavuorennotkosta Maurinkadulle Kruununhaan Peuran (20) kortteliin, josta käsin hän jatkossa myi siemeniä (esim. FAT 22.10.1834, 29.11.1834, 21.1.1844). Seuraavana kesänä hän ilmoitti paroni Klinckowströmin puolesta, että korttelin tultua rakennetuksi ja asutuksi rannalla ei enää saisi uida (HT 4.7.1835). Kun Tengström keskellä talvea myi ananaksia, tuoretta persiljaa, ruohosipulia ynnä muuta, hän ei enää ilmoittanut osoitteekseen Kruununhaan korttelia vaan paroni Klinkowströmin puutarhan Kruununhaassa (HT 3.2.1836). 

Klinkowström-yhteyden myötä on todennäköisempää, että Tengströmin Punavuorennotkossa viljelemä alue oli myöhempi Kaartin puutarha eikä Punanotkoksi kutsuttu alue.

Kruununhaasta Tengström myi seuraavina vuosina ainakin siemeniä (FAT 22.1.1839, 16.1.1841, 14.1.1842), ruukkukukkia (FAT 11.3.1841) ananaksia (FAT 7.8.1840, HT 10.8.1844, HT 14.8.1847) aprikooseja ja persikoita (HT 10.8.1844) ja viinirypäleitä (HT 14.8.1847). 

Kuvakaappaus Rakennusviraston julkaisusta
Liisanpuistikko. Historiaa ja nykypäivää (2007, pdf)

Klinckowströmin palatsi todennäköisine kasvihuoneineen piti jättää, kun tämän kuoltua valtio lunasti tontin ja rakennukset vuonna 1850. Tavanomaisessa vuosittaisessa siemenhinnastossaan Joseph Tengström ilmoitti vuoden 1851 alussa asuvansa Vuorikadulla Kamelin korttelissa (HT 22.1.1851). Vuoden lopussa hän muutti Pohjois-Esplanadille Yksisarvisen (33) kortteliin eli Kluuvi- ja Fabianinkadun väliin (HT 3.12.1851). Sieltä käsin hän myi piparijuurta (21.1.1852), siemeniä (FAT 22.1.1852) ja kuivia mausteita (HT 25.2.1852).

FAT 8.1.1853

Joulukuussa 1852, kaupunginarkiston kiinteistökortiston mukaan, Joseph Tengström osti huutokaupasta Hauen korttelin (50) tontin, jonka nykyosoite on Korkeavuorenkatu 30 ja Ludviginkatu 1. Sieltäkin käsin hän myi siemeniä ja toisinaan valkosipulia tai juureksia (FAT 11.1.1854; HT 24.1.1855; HT 28.2.1855; HT 3.12.1856; FAT 27.12.1856; HT 17.3.1858; HT 16.2.1859; FAT 13.4.1859; HT 7.1.1860). Tontin rakennuspiirustusta vuodelta 1853 ei ole vielä digitoitu alkuperäisestä, joten en uskalla väittää isoa neliötä viljelysmaaksi.

Joseph Tengströmin kuolema 29.3.1863 oli uutinen, muttei ananasten tai elämäntyönsä tähden. Huomionarvoista oli se, että hän sai kuolemaansa johtaneet vammat liikenneonnettomuudessa, jossa maaseudulta tullut ajoi kärryillään päälleen Kauppatorilla (Helsingfors Dagblad 30.3.1863, FAT 31.3.1863, Folkwännen 1.4.1863, )

(*) Össeby (AB) AI:5 (1810-1818) Bild 140 / sid 10 (AID: v94786.b140.s10, NAD: SE/SSA/1593); Jumkil (C) AI:5 (1807-1820) Bild 190 / sid 181 (AID: v125054.b190.s181, NAD: SE/ULA/10498); Katarina (AB) BII:4 (1819-1827) Bild 53 / sid 49 (AID: v86953.b53.s49, NAD: SE/SSA/0009); Adolf Fredrik (AB) AII:5 (1818) Bild 1750 / sid 1455 (AID: v81565a.b1750.s1455, NAD: SE/SSA/0001);  Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan arkisto, I Aa:14 Naimattoman työväestön rippikirja 1827-1837, 300; Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan arkisto, I Aa:10 Naimisissa olevan työväestön rippikirja 1827-1839, 338

Kluuvinlahden länsiranta (Pellosta kaupungiksi)

Vuonna 1776 Helsingistä piirretyssä kartassa varsinaisen kaupunkialueen luoteispuolella on muutama viljelyspalsta: pohjoisimpana apteekkari Damin Pelto (4), keskellä kauppias Sederholmin pelto (4) ja eteläisimpänä porvari Karbergin pelto (5) Grönbergin tuulimyllyn vieressä. Sederholmin alueesta on myös tarkempi kartta (HKM), jossa Karbergin pellon ja Kluuvinlahden välillä on Grönbergin pelto. Vuonna 1784 apteekkari Damin ja porvari Karbergin pelloilla viljeltiin tupakkaa, juurikasveja ja mausteita.

Vuonna 1810 piirretyssä kartassa samalla kohdalla on Lampenius plantage, mutta muutamaa vuotta myöhemmin puutarhamestari Erik Lampeniuksen piti selvittää maistraatissa, millä oikeuksilla hän käytti Kluuvinrannassa sijainnutta Grönbergin peltoa (Mpk 19.3.1817 §3).

Vuoden 1829 lopussa tarjottiin vuokralle puutahamestari Lampeniuksella elinikäisesti vuokralla olletta kokonaisuutta "Dahmske plantagen jemte i sammanhang dermed varande Grönbergska åkern". (Mpk 14.12.1829 §7). Näin vaikka kaavoitus oli juuri siirtymässä alueelle. Kaksi vuotta myöhemmin piirretyssä Charta öfver Trädgårdsmästare Enkan Maria Lampenii innehafde s.k. Dahmska och Grönbergska plantager (HKM) viljelysten päällä on kortteli Kameli (38).

Lampeniusten rakennus puolestaan on Orava-korttelin (40) puolella. Kiinteistökortistosta ja perukirjasta (HKA 1345) käy ilmi, että Maria Lampenius osti syksyllä 1829  kaupungilta kyseisen korttelin tontit 3 (Vilhonkatu 5 ja Vuorikatu 18), ja tontin 4 (Vilhonkatu 7 / Mikonkatu 21).

 Kameli-korttelia ei rynnätty rakentamaan vaan jäljellä olleet Damin ja Grönbergin puutarha-alueet olivat vuokrattavissa vielä keväällä 1832. Tarjoukseen tarttui Lampeniusten poika, raatimies Gustaf Lampenius. (Mpk 2.4.1832 §3).

Vuoden asemakartassa Kluuvinlahden ranta on jo kaukana.

P. S. Pohtiessani aiemmin Lampeniuksen viljelmää keskitin katseeni Erottajan seudulle, enkä huomannut ollenkaan Kluuvinlahden länsirannalla sijainnutta osaa. 

Vuonna 1904 hävinnyt Helsinki

- Helsingin huutokauppakamarin toimesta myytiin eilen julkisella huutokaupalla Rauhankadun 11:ssä olevat puurakennukset eri henkilöille yhteensä 4,287 markasta. Rakennukset, joihin kuuluu 2 yhteensä 19 tulisijaa sisältävää yksikerroksista asuinrakennusta ja 2 ulkohuonerakennusta, tulevat purettaviksi ja pystytettäviksi uudelleen kaupungin läheisyyteen. Tontille ruvetaan kesällä tekemään suurta kivirakennusta. (US 31.3.1904)

- Mikonkadun 6:ssa oleva vanha kivinen piharakennus, jonka omistaa Atlas yhtiö, puretaan ja rakennetaan paikalle tiilestä uusiaikainen neli-kerroksinen rakennus työ- ja varastohuoneiksi. (US 4.6.1904)

- Eilen myytiin Helsingin huutokauppakamarin välityksellä julkisella huutokaupalla Fredrikinkadun tontilla 22 olevat rakennukset sekä myymälän sisustus yhteensä 2,026 mkasta 50 p. (US 26.4.1904)

- Helsingin Huutokauppakamarin välityksellä myytiin eilen Maariankadun 19:n puurakennukset 2,347 mksta. Tontille tulee tänä kesänä rakennettavaksi suuri kivitalo. (Päivälehti 31.5.1904)

- Hakasalmenkadun 4:ssä oleva katurakennus, jossa ravintola „Haga" on ollut, myydään huutokaupalla t. k. 14 p:nä. Rakennus tulee purettavaksi ja sijalle piakkoin rakennettavaksi komea kivitalo. (US 11.9.1904) Kaupunginmuseon valokuvan kuvailutiedoista selviää, että Hakasalmenkatu 4 on nykyinen Keskuskatu 6.

Polttomurhasta epäilty puutarhuri ja muita etsintäkuulutettuja

Turun maaherran kansliassa 3.11.1772 päivätyssä ja sittemmin painetussa kuulutuksessa etsittiin muiden muassa Köyliönkartanon entistä puutarhamestaria Matthias Blomqvistia, jota epäiltiin kyseisessä kartanossa tapahtuneesta polttomurhasta. Vuonna 1724 Uskelassa syntynyt Mathias Mårtenson Blomqvist oli tullut kartanon palvelukseen vuoden 1769 paikkeilla (RK 1768-73, 1). Ilmeisesti esitetty epäilys osoittautui perättömäksi, sillä Mathiaksen ja vaimonsa Walborg Påhlsdotterin poika Petter Johan syntyi 16.5.1774 Köyliönkartanolla, jossa perhe asui vielä silloinkin kun Mathias oli kirkonvaivainen (RK 1785-90, 1; 1791-96, 4)

Haussa oli myös tuntematon henkilö, joka oli vienyt Piikkiön Johan Eriksson Huttalalta käteistä rahaa sekä Rymättylän Riittiön kylän Antilan talollisen poika Johan Eriksson, jota oli syytetty varkaudesta, ja, joka oli tuomittu kihlakunnanoikeudessa sakkoihin. Karkuun lähtiessään Johan varasti lukkari Höckertin veneen airoineen. Mukanaan hänellä oli koko vaatevarastonsa, joten pukeutuminen ei toiminut tunnusmerkkinä. Hiuksensa olivat "vaaleanpunaiset" (ljusrödt) eli ehkä vaaleat ja punertavat.

Neljäs etsintäkuulutettu oli "naisihminen" Catharina Estner tai Homberg, jota syytettiin varkaudesta ja epäiltiin Lempäälän Kuljun rusthollin murhapoltosta. Karkuun lähtiessään hänellä oli siniraitainen jakku (tröja af blårandigt Parcum), raidakas hame (randig Sarges kjortel) sekä siniraitainen esiliina (blårandigt förkläde). Nainen oli pitkäkasvuinen ja mustahiuksinen. Hän puhui selvää Suomea, mutta murtaen ruotsia.

Jostain syystä Lempäälästä lähteneen Catharinan epäiltiin olleen Caisa, joka oli kesäkuussa karannut oikeustieteen tohtori Lars Anders Ekenbergin palveluksesta. 20-vuotiaaksi ilmoitetun Caisan kanssa oli lähtenyt Maria Henriksdotter, joka oli kotoisin Kokkolasta. Heidän peräänsä oli kuulutettu vasta syyskuussa.

Burtzin pellosta Punanotkoksi (Pellosta kaupungiksi)

Vuonna 1776 Helsingistä piirretyssä kartassa Ullanlinnan kallioiden väliin jää kapea alue 54: "afledne Borgmästar Bourtz äng på Ulrikasborgs berg". Vuonna 1784 alueen selite oli "Hökaren Carbergs Åker förr Borgmästar Burtzes äng. Sand dels kjärr jord  3de Grad: nyttjes till Potatoes och Kryddgård Plantering".

Helsingistä ei tunneta Carbergia, joten lienee tarkoitettu ruokatavarakauppias Gustaf Gardbergiä. "Gardbergs plantage" on vuonna 1810 piirretyssä kartassa samalla paikalla, mutta epätodellisen suorakulmainen.

Vuonna 1820 Burtzin nimellä kulkeneen pellon vuokrasi 10 vuodeksi Erik Röö, joka samana vuonna perusti sen viereen/yhteyteen köydenpunontaradan (FAT 18.08.1820; Mpk 28.8.1820 §3). Röö onnistui voittamaan myös seuraavan vuokraoikeuden huutokaupan ja osallistui vuoden 1850 lopussa pidettyihin huutokauppoihin (Mpk 25.1.1841 §14; 21.8.1850 §4; 30.9.1850 §12; 13.11.1850 §8)

Myöhemmin muisteltiin, että viljelmän alueelle oli perustanut saksalainen Brauer (Lördagsqvällen 12.3.1892). Lienee tarkoitettu puutarhamestari Julius Braunsia, joka voitti marraskuun 1850 huutokaupan ja ilmoitti lokakuussa 1851 muuttaneensa omaan huvilaansa Röddäld ja myyvänsä vihanneksia (HT 4.10.1851). Hän kuoli ennen seuraavaa kevättä (HT 29.5.1852).

Vahvempi muistijälki jäi Mathias Westerbergistä, joka oli vuoden 1851 lopussa puutarhamestari J. E. Wennströmin liikekumppani (FAT 11.12.1851). Huvila Röddäld oli hallussaan syksyyn 1852 mennessä (HT 11.9.1852). 

Westerberg oli syntynyt 1.3.1817 ruotsalaisessa seurakunnassa Harg, josta hän muutti vuonna 1838 Solnaan, jossa hän oli yksi monista puutarharengeistä Ulriksdalin linnassa (Harg AI:14, 212; Solna AIa:13b, 351). Siellä Mathias ei viipynyt kauaa, sillä tuli vuonna 1840 Suomen puolelle, Piikkiöön ja Raadelman kartanoon. Hän meni naimisiin Anna Lena Carlströmin (s. 27.8.1804 Parainen), jolla oli ennestään tytär Amanda Sofia (s. 5.11.1834 Parainen). Avioliitossa syntyi 3.8.1843 poika Carl Fritioff. Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1847 (RK Piikkiö 1837-1843, 181; 1846-52, 282a).

Elämä uudessa paikassa alkoi huonosti, sillä perheen poika kuoli joulukuussa 1847 (RK Hki 1849-1857, 204). Viimeistään vuonna 1852 Mathias viljeli aluetta, joka nyt tunnettiin nimellä Villa Röddäld (74). Tosin puutarhansa sijaintitieto ilmoituksissa annettiin useimmiten sen pohjoispuolella kulkevan köydenpunontaradan avulla. Palstalla kasvoi hedelmäpuita, kukkasipuleita sekä juureksia (HT 6.10.1852, 21.12.1853). Kymmenen vuotta myöhemmin mainitaan perunat ja kaalit (Folkwännen 4.11.1863)

Mathias Westerberg kuoli 1.9.1876 (HD 3.9.1876; HKA 6505). Tämä muodosti ongelman kaupungille, sillä kunnalliskertomuksessa todetaan "Kaupungin puistojen ja istutusten hoito. Sitten kun puutarhuri M . Westerberg, joka 1,200 markan vuosipalkkiosta oli huolehtinut kaupungin puistojen ja istutusten hoidosta, oli kuollut, yhteinen maistraatti alisti kaupun  ginvaltuuston ratkaistavaksi, voitaisiinko hänen leskensä yhdessä erään vainajan apulaisen kanssa, joka nyt hoiti hänen liikettään, määrätä samasta palkkiosta kuin aikaisemmin huolehtimaan puheena olevasta tehtävästä, kunnes valtuusto uuden rahatoimiohjesääntöehdotuksensa mukaisesti voisi valita kaupungille puutarhurin."

Kaupunginvaltuuston painetuista asiakirjoista vuodelle 1875 selviää, että Westerbergin 30-vuotinen vuokrasopimus raukeaisi vasta 1.1.1881 ja se sisälsi oikeuden 20 lisävuoteen. Leskensä ei ehtinyt tehdä viljelysalueen suhteen suuria uudelleenjärjestelyjä, sillä hän kuoli 28.10.1877 (HKA 6712). Rakennukset, jäljellä ollut vuokra-aika ja irtaimisto jäivät Amanda Sofialle, joka oli naimisissa Severin Cederqvistin kanssa. Tämänkin kuollessa kesäkuussa 1885 vuokraoikeus huvilaan 74 oli edelleen perheellä (HRA 8262).

Valokuva vuodelta 1889. HKM

Tämä ei estänyt kaupunginhallintoa tekemästä suunnitelmia. Vuonna 1879 alueesta piirrettiin tarkempi kartta, jossa näkyy kortteliin 60 vuonna 1878 valmistunut Helsingin suomalaisen alkeisopiston rakennus (yllä). Selvää on, että huvilatonttiin kuului nykyinen Helsingin normaalilyseon tontti ja Koulupuistikko. Oikean reunan Smedsgatan ei ole nykyinen Sepänkatu vaan Fredrikinkadun alkupää.

Osoitekalenterissa vuodelle 1885 korttelissa 60 ja katuosoitteessa Ratakatu 20 oli "Westerbergin puutarha", jonka rakennukset kuuluivat leskirouva Amanda Cederqvistille ja maita vuokrasi puutarhamestari Fridolf Sundstén, jolla oli viljelmiä myös Meilahdessa. Sundsten oli vastannut Punanotkon viljelyksestä vuodesta 1882 ja hallinnan saatuaan rakensi uuden kasvihuoneen sekä uuden asuinrakennuksen Ratakadulle. Vuonna 1892 valmistui puutarhamestari G. Nilssonin hoitama kukkakaupalle tarkoitettu kasvihuone, johon asiakkaat astuivat kadulta.(Lördagsqvällen 12.3.1892). Myöhempi historiikki antaa kunnian kehityksestä kukkakaupan kehityksestä vuonna 1889 Suomeen tulleelle Franz Grümmerille, joka oli Sundsténin palveluksessa vain kaksi vuotta (Trädgårdsodlaren 6/1935; Finska trädgårdsodlaren 2/1920)

HKA. Helsingin maistraatti.Iza:1Sekalaiset rakennuspiirustukset.
866/43 Ulkohuonerakennuksen piirustus, Villan Röddäld

Viljelmien viereiselle kalliolle nousi 1888-1891 Johanneksen kirkko, joten Sundstén lienee arvannut, ettei vuokraoikeutensa kauaa jatkuisi. Kaupunginvaltuuston asiakirjoissa 1898 puhutaan entisestä huvilasta Röddäld ja todetaan, että Sundsténilla oli huvilatontin jäänteinä vuoteen 1900 vuokralla tontit 6 ja 7 Ratakadulla. Kesällä 1904 uutisoitiin, että

Näinä päivinä revitään pois Punanotkon entisellä huvila-alueella olevat vanhat puurakennukset, ja notko tasoitetaan uuden asemakaavan mukaiseksi. Notkossa on monta vuosikymmentä ollut kukkais-, hedelmä- ja keittiökasvitarha. [...] Höysteistä puutarhamultaa viljeli hra S. viime vuoden kevääseen saakka, jolloin se tarvittiin kaupungin omiin istutuksiin. — Puretut rakennukset viedään Meilahteen, jossa ne jälleen pystytetään hra Sundstenin siellä vuokraamalle puutarha-alueelle. (US 30.7.1904) .

Edellisenä vuonna kirkolta päin otettuun kuvaan tallentui viljelyksiä 

HKM

ja ne pääsivät myös lähikuvaan, kun kohteena oli kirkko.

HKM

Tuntemattomampi Sinebrychoff (Pellosta kaupungiksi)

Sinebrychoffin panimomestareita esittelevä sivusto kertoo, että

Sinebrychoffin perhe kuuluu sukuun, jonka jäsenet tunnetaan jo 1600-luvulla huomattavina kauppiaina. Sukunimi Sinebrjuhov / Sinebrjukov / Sinebrychoff, jonka vapaa suomennos on ”sinimaha”, kertoo siitä: kauppiaiden asuun kuuluva värillinen leveä nauha ilmaisee vanhalla Venäjällä liikemiehen arvon, ja sininen väri on korkeimman luokan tunnus.

Minä en tiedä venäläisten sukunimien muodostumisesta, mutta voin kertoa, että kaikki Helsingissä vaikuttaneet Sinebrychoffit eivät olleet menestyjiä. Kaupungissa vaikuttaneilla veljeksillä Nikolai, Pavel ja Ivan on Wikipedia-sivut, mutta edes Genistä en löydä Nikiforia.

Puutarhamestari  Nikifor Sinebrychoff osallistui joulukuussa 1824 kaupungin vuokra-alueiden huutokauppaan. Hän onnistui saamaan 10 vuoden sopimuksen kahteen viljelysalueeseen, joita oli viimeksi viljellyt puutarhuri Lampeniuksen leski. Pienempi oli nimeltään Wetterske eller Salinske Åkern ja suurempi Byströmske Plantagen (Mpk 13.12.1824 §3).  

Plan till En Förstad på Helsingfors Campen (HKM)

Vuonna 1776 piirrettyyn kaavaan Byströmin viljelmä on merkitty tulevan Bulevardin länsipäähän eli alueelle, jossa vuodesta 1819 alkaen oli varattu paikka Sinebrychoffin panimolle. Todennäköisesti Nikifor Sinebrychoffin vuonna 1824 vuokraama "plantaasi" oli joku osa tästä, vaikka sama alue on isommissa kartoissa 1776 & 1784 Goveniuksen pelto. 

Seuraavan vuokrahuutokaupan ilmoituksessa molemmat palstat sijoitettiin Bulevardille, jonka  kaavoituksessa vuonna 1825 puutarhurimestari Nikifor Sinebrychoff oli menettänyt osan Hietalahdessa viljelemistään palstoista (HT 26.11.1834; Mpk 17.8.1825 §13). Seuraavana vuonna häntä uhkasi 100 perunatynnyrin huutokauppa (FAT 18.4.1826). Tämä ei auttanut taloustilannettaan ja elokuussa pakkohuutokaupassa oli Hietalahden pellon koko sato (FAT 20.7.1826). Neljä vuotta myöhemmin pakkohuutokaupassa oli 6000 kaalinpäätä (Tidningar ifrån Helsingfors 18.10.1830.)

Vuokrasopimuksensa päättyessä Nikifor Sinebrychoff ei osallistunut tai pärjännyt huutokaupassa, jossa tarjottiin viiden vuoden sopimusta. Tiedossa oli, että tonttien kaavoitus oli etenemässä kyseisille maille ja tarjolla oli silloin vuokranalennus. (Mpk 1.12.1834 §8) Byströmska eller Wetterska plantage ei kuitenkaan pienentynyt kaupungin puolelta vaan vuonna 1835 Sinebychoffin tontin rajan vedon takia  (Mpk 29.4.1840 §1). 

Kaupungin laajeneminen ei kuitenkaan edistynyt suunniteltua vauhtia, joten samassa huutokaupassa ollutta Byströmin viljelyssuota tarjottiin vuonna 1840 vielä vuokralle. Nikifor Sinebrychoff sai viiden vuoden vuokrasopimuksen "Byströmin peltoon" tai "viljelyssuohon" (Byströmska åkern, Byströmska uppodlingskärret) tammikuun 1840 huutokaupassa, mutta kuoli pian tämän jälkeen ja leskensä vapautettiin vuokrasopimuksesta jo tammikuussa 1841 (Mpk 11.1.1840 §11 & 23.1.1841 §6).

Wetterska plantagen ja Byströmska kärret oli rakentamattomia vielä viisi vuotta myöhemmin, jolloin niiden vuokraoikeuksia huutokaupattiin viimeistä kertaa. Nyt Wetterin viljelmä paikannettiin kortteliin Strutsi (84) ja Byströmin suo kortteliin Pelikaani (90) (Mpk 11.4.1846 §6&7). Tässä vaiheessa Strutsi-korttelin kaksi läntistä tonttia olivat jo Nikolai Sinebrychoffin omistuksessa. 

Klinckowströmin ja sittemmin kaartin puutarha (Pellosta kaupungiksi)

Helsingin kaupunginarkiston hakemistokortistosta maistraatin pöytäkirjoihin käy ilmi, että paroni Klinckowström oli vuonna 1828 pyytänyt ensin saada viljelykseensä suopalaa Punavuoresta ja sitten viljelystensä laajentamista. Pöytäkirjan (29.3.1828 §2) liitteen lukien tietää, että Klinckowström oli tätä ennen ostanut n. k. Lampan pellon (den under namn af Lampas åker) ja/tai sen läheisyydessä olevaa maata Punavuoresta. 

Valitettavasti ei selviä se, milloin viljelysmaan hankinta ja kehityksen aloitus on alkanut. Saara Hilpisen gradu Aristokraatin maine : Otto Wilhelm Klinckowströmin (1778-1850) skandaalit kertoo, että Ruotsissa asemansa menettänyt aatelismies asettui Suomeen vuoden 1816 paikkeilla. Tehtaanpuiston puistohistoriallisessa selvityksessä (2014, pdf) puutarhan perustaminen ajoitetaan "1820-luvulle". Vuosikymmenen alussa piirretyssä asemakaavassa näkyy viljeltynä vain köysiradan eteläpuoleinen alue, joka käsittääkseni ei kuulunut Klinckowströmille. 

Tuskin kyse kuitenkaan vuosikymmenen lopusta, sillä August Schauman (1826-1896) muistelee lapsuutensa  Klickowströmin puutarhaa, jonka "oli perustanut Punanotkoon kukkia rakastava kustavilainen, salaneuvos, vapaaherra Klickowström, ja hän oli hyväntahtoisesti luovuttanut sen myös huvittelupaikaksi yleisölle, joka usein varsin lukuisana käytti kesäiltaisin sitä hyväkseen."

Hupia ei kestänyt kauaa, sillä jo vuonna 1832 alueelle suunniteltiin ampumarataa. Tuolloin piirretystä kartasta näkyy noin 25 meträ leveä ja 100 metriä pitkä varsinainen muotopuutarha, jonka vieressä on saman mallinen porvari Lönnrothin vuokraama pelto, sekä kaksi noin sata metriä pitkää viljelyaluetta. Toisen vieressä olevat pitkät harmaat suorakulmiot voivat olla puistohistoriallisen selvityksen kasvihuoneet, joista "sai ostaa leikkokukkia, mikä oli suurta ylellisyyttä ajalla, jolloin Suomessa ei muutoin ollut kukkakauppoja."

Geometrisk Karta öfver Ulricasborgs Plantagen (HKM)

Puistohistoriallisessa selvityksessä tehdyt rinkuloinnit eivät auta minua ymmärtämään miten 200*200 neliömetriin mahtuva kolmihaarainen kokonaisuus kallioiden lomassa suhteutuu vuoden 1838 asemakaavaan, jossa näkyy noin 200 ja 100 metriä pitkät ampumaradat. 

Kalliot on piirretty joka karttaan eri tavalla, vuoden 1776 kartassa Ullanlinnassa ei ollut mitään viljelyyn sopivaa ja Helsingin karttaportaalissa ampumaratojen paikalla vuoden 1820 asemakaavassa on nimenomaan kalliota. Onneksi Kansallisarkistolta löytyi ilman ampumaratoja vuonna 1837 painettu kartta Plan af Helsingfors, josta hahmotin saman muodon kuin vuoden 1832 kartasta. Perinteisellä PowerPointia hyödyntävällä kohdistusmetodillani totesin jomman kumman kartan karttapohjoisen viiraavan huomattavasti. Painetusta kartasta erottuu Lönnrothin peltokin erillisenä.

Klinckowström luopui alueesta vuoden 1834 loppuun mennessä, sillä tuolloin kruunu huutokauppasi puutarhasta rakennuksia, puita ja pensaita (FAT 28.10.1834). Perustettujen ampumaratojen ja niitä ympäröivän viljelysmaa on selkeä kokonaisuus vuonna 1862 piirretyssä kartassa Karta Öfver Ulrikasborgs Och Rödbergs Trakten. Aiemmasta kartasta tuttu pohjoispää ulottuu suunnilleen Fredrikinkadun ja Tarkampujankadun risteykseen eli nykyiseen Viiskulmaan.

Seitsemän vuotta myöhemmin painetussa kartassa on esitetty todellisuuden sijaan kaavoitus, jossa istutusalue oli jaettu suoraviivaisiksi huvilatonteiksi: 75 Lönnberg ja 76 Jägersdorff. Niitä vuokrattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1849 (Maistraatin pk 3.2.1849 §4). Tuolloin Lönnbergin alueesta 4,51 tynnyrinalaa oli enimmäkseen kalliota tai kivistä mäkeä eikä ollut kenelläkään vuokralla, mutta puutarhamestari Lönnrothilla oli ollut vuokralla 1,79 tynnyrinalaa peltoa sekä 0,12 tynnyrinalaa kivistä mäkeä. Alueeseen kuului myös kaartin "ampumapuutarhasta" 4,26 tynnyrinalaa puutarhaa ja 0,56 tynnyrinalaa kalliota. Kaartin puutarhasta 2,04 tynnyrinalaa puutarhaa ja 0,64 tynnyrinalaa kalliota kuului Jägersdorffiin, jonka loput 3,06 tynnyrinalaa oli aiemmin vuokraamatonta kalliota.

Kaarti, joka oli toiminut alueella jo 14 vuotta, tuli huutokauppaan väliin ja sai molempien alueiden vuokraoikeuden 30 vuodeksi  (FAT 12.3.1849, Mpk 17.3.1849 §2). Kesäkuussa 1842 Helsingin puistoja kuvannut oli todennut "Gardesträdgårdens ensliga alléer stå skuggrika, men förgätna i en bortgömd trakt" (HT 2.7.1842) eli ampumaradasta huolimatta alueella oli edelleen virkistysarvoakin. Krimin sodan kesänä paikka muuttui telttamajoitukseksi (ÅU 22.9.1854). Kymmenen vuotta myöhemmin ampumaradat kulkivat peruna- ja kaalimaiden lomassa, kuten todennäköisesti jo alusta asti (Tidskift för jägare och fiskare 3/1906)

Kaavoituksesta vuoden 1872 alussa uutisoitaessa kaartinpuutarhasta puhutaan jo entisenä, mutta nimi jäi elämään vielä vuosikymmeniksi (Vikingen 2.3.1872). Sieltä sai esimerkiksi vuonna 1879 venäläiseltä viljelijältä vihanneksia (Hbl 29.6.1879). 

Osoitekalenterissa 1887 esitetyt koordinaatit sopivat asemakaavakarttaan 1878, jossa huvilatontit on yhdistetty yhdeksi isoksi puistoksi. Tämä saattoi jäädä suunnitelmaksi. Aftonpostenissa 9.6.1896 esiteltiin "kaupungin reservipuistoa", jota myöhemmin muisteltiin:

Siinä oli oikein kasvihuoneita, paikan kaunistajia, 1800-luvulta alkaen aina 1900-luvun alkuun. Puutarhan ympärillä oli aita suojaamansa aitauksen sisäpuolella olevia viheriöitseviä laitteita. Puutarhassa johti töitä kaupunginpuutarhuri Svante Olsson, puistojemme järjestäjä, jonka laatimien kaunistusten ihailijoita vielä puistoissamme liikkuu. Hra Olsson asui perheineen Sepänkadun 9:ssä. Eräs vanha helsinkiläinen kertoo aikoinaan käyneensä koulupoikana puutarhassa Olssonin poikain kanssa hyötymansikoita poskeensa pistelemässä. (HS 5.3.1933)

Kun Tehtaankatu oli vedetty paikalleen ja Pursimiehenkadun sekä Sepänkadun väliset korttelit rakennettu, Klinckowströmin puutarhasta oli jäljellä enää nykyinen Tehtaanpuisto ja Eiran puisto, joka oli alueen eteläpää.

Ilmakuva 1930. HKM

Lampeniusten viljelmät (Pellosta kaupungiksi)

Saatuani esille Helsingin kartan vuodelta 1810 katselin sitä tietenkin tarkemmin ja kiinnitin huomioni isoon alueeseen "Lampenius plantage", josta katsoen tien toisella puolella oli "Lampenii trädgård"

Vuoden 1776 kartassa ensiksi mainittu alue oli "Trädgårdsmästare Nybergs plantage" ja puutarha-alue saman mallinen, mutta ilman tunnistetta. Tarkoitettu puutarhurimestari lienee Jonas Nyberg, joka meni Helsingissä 5.6.1759 naimisiin puutarhurimestari Olof Filmerin lesken Christina Jungin kanssa. Tämä kuoli Birger Åkermanin perukirjakoosteen mukaan 29.3.1767, jättäen 5-vuotiaan tyttären. Jonas solmi uuden avioliiton Kirkkonummella 10.11.1767 rusthollarin Christina-tyttären kanssa. Tämä liitto päättyi Jonaksen kuolemaan 46-vuotiaana 2.12.1780. Niinpä alue oli vuonna 1784 laaditussa listauksessa "Trädgårdsmästaren Nÿbergs Änckas Plantage"

Kun lesken kuolema 10.3.1806 merkittiin rippikirjaan (1806-19, 177) samalla sivulla olivat puutarhamestari Gustaf Lampenius (s. 1765) ja vaimonsa Maria Michelsdotter (s. 1762). Gustaf oli Helsingissä viimestään 9.10.1792, jolloin pari oli mennyt naimisiin. Vihkimerkinnässä ja lasten kastemerkinnöissä Marialla on sukunimi Nyberg, mutta mitään ilmeistä yhtettä puutarhuri Nybergiin ei ole.

Gustaf Lampenius kuoli 54-vuotiaana 14.5.1819. Perukirjassaan (HKA 313 & 878) on mainittu puoli tusinaa omistettua tai vuokrattua viljelysaluetta. Kiinnostuksen kohteena olevista puutarha oli omistuksessaan samoin kuin maapala "uti det såkallade Nybergska plantaget" kellareineen. Loput Nybergin viljelysalueesta oli kaupungilta vuokralla, jonka kaudesta oli jäljellä 10 vuotta. Maria Lampenius kuoli 75-vuotiaana 28.5.1835. Mieheltään perimänsä puutarhan puolikkaan hän oli myynyt pojalleen marraskuussa 1832 (HKA 1345).

Puutarhan kohtalo selviää sekä helmikuussa 1830 tehdystä Gustafin perinnönjaosta (HKA 878) että August Schaumanin muistelmasta, jossa surraan puiden kaatoa (Lördagsqvällen 1.12.1888). Kaavoituksen jälkeen paikalla oli kortteli Riikinkukko (62, Påfogeln). Kaupunginarkiston kiinteistökortisto kertoo kuitenkin hieman eri tarinaa kuin Gustaf Lampeniuksen perukirja, jossa tämä omisti puutarhan. Korttien mukaan Gustafin poika osti vuonna 1826 kaupungilta korttelin tontin 1 (Mannerheimintie 6), josta 1860-luvulla lohkottiin Lönnrotinkadun ja Erottajan päät. Kuolemansa jälkeen lapsensa puolestaan ostivat kaupungilta tontin 3, Lönnrotin- ja Yrjönkadun kulmassa ja tontin 7 Bulevardin ja Mannerheimintien kulmassa. (Tonttien muodot ja numerointi on vaihdellut epätavallisen paljon.)

Vuokra-alueiden selvittelyssä olen lukenut maistraatin pöytäkirjoja, joissa ihmetellään, mihin oikeuksiin kaupungin ulkopuolisten maa-alojen hallinta perustuu. Tässä näyttää siltä, että Lampeniukset kuvittelivat omistaneensa puutarhan alan, mutta kaavoituksen yhteydessä kaupunki oli todistanut toisin. Olisin mielelläni tarkistanut kortistossa mainittuja lainhuutoja lisätietojen toivossa, mutta huomasin, että "Raastuvanoikeuden lainhuudatusasiain pöytäkirjat" eivät ole tulleet digitoiduiksi. Enkä sentään jaksanut lähteä arkistoon.

Isomman viljelysalueen vuokrasopimus päättyi vuonna 1829. Kaupunki tarjosi sitä tuolloin vuokralle ilmaisulla "wid f. d. Esbo Tull belägne Carlstedske åkern , för den del deraf, som sedan den i och för den del deraf, som sedan den i och för det nya Theatre-huset m. m. erforderlige plats afgått, ännu kan wara öfrig." (HT 5.12.1829). Minkämallinen alue oli Esplanadin ja teatterin kaavoituksen jälkeen jäänyt käyttöön, ei tule selväksi mistään eteen saamastani materiaalista.

Se, että kyseessä oli Nybergin käytössä ollut viljelyalue varmistuu maistraatin pöytäkirjasta (14.12.1829), jossa käytetään rinnakkaisilmaisua "Carlstedska eller Nybergska plantagen". Huutokaupan voitti kauppias Gustaf Fredrik Kåhlman. Ilmeisesti hän sai tarvittavat takuut kokoon, sillä uutta huutokauppailmoitusta ei tullut vastaan.

Kun 10 vuoden vuokrakausi oli ohi, kaupunki tarjosi vuokralle alueen "Carlstedska eller Nybergska plantagen" (HT 8.1.1840). Samassa ilmoituksessa oli monia muita huutokauppoja, joiden tulos näkyy maistraatin pöytäkirjassa 11.1.1840, mutta pykälissä ei ole kyseistä aluetta. Kiinteistökortistosta näkyy, että kaupunki myi korttelin 95 eli Pohjois-Esplanadin länsipään tontteja vuonna 1839, joten vuokrattava alue oli kutistunut entisestään.

Mistä sitten pulpahti esiin nimi Carlstedt? Hiski-hakujen mukaan nimen käyttäjiä oli Helsingissä 1700-luvun alkupuolella eli ilmeisesti joku heistä oli Jonas Nybergiä edeltänyt vuokraaja. 

P. S. Sarjan aloitus eli aiempi osa: Pellosta kapungiksi (17.6.2024)

Lisäys klo 10:22 Lampeniuksen viljelmän sijainti sekä viljelysalueella sijainnut tontti näkyvät sievästi Kansallisarkiston kartassa Katsauskartta Korkeavuorenkadun jatkon ja Erottajan välillä olevan Esplanaadiosan järjestelyyn 1800-luvun alusta nykyaikaan