Paul Widemark vieraili praasniekassa

Mahdollisesti Pirilän maanviljelyskoulussa saadun opin perusteella postiljooni Paul Widemark määrättiin kevään korvalla 1878 läänin eläinlääkärin apulaiseksi Suojärveä vaivanneen hevoskupan (springormsjuka) vuoksi (Östra Finland 12.04.1878).Vuotta myöhemmin sama tauti levisi Salmin kihlakunnassa ja erityisesti Sortavalassa. Paavo määrättiin kiertokäynnille ennen kuin hevoset päästettäisiin laitumelle (Åbo Underrättelser 04.04.1879).

Postiljoonin työssään Paavo liikkui vielä kauempana, sillä ainakin myöhemmin hän "kuletti postia Itä-Karjalaan aina Wideleen Wenäjän puolelle saakka ja viipyi näillä matkoilla viikkokausia" (Mehiläinen 11/1922). Matkat antoivat aiheet pitkään kirjoitussarjaan Kirjavia kuvia Salmin kihlakunnasta Satakunta-lehdessä. Sen ensimmäisessä osassa Paavo kuvaa praasniekkaa Salmin Mantsinsaaressa.

Nyt on Iljanpäivän (Eliaksen päivä) jälkeinen sunnuntai, jolloin täällä pidetään suuri juhla, eli niinkuin he sanovat "Praisnik." Kas, täälläpäs vasta kuhina käy, ihmistä kuin muurahaista ja nepä vasta survovat, kuin hyttyset kesä iltana, suuren tulella kiehuvan kattilan ympärillä. Kun olemme uteliaat saamaan tietoja tämän päivän merkityksestä, täytyy meidän kysyä sitä joltakin harmaapäiseltä ukolta. 

Puhelias ukko alkaa meille selittää. "Katsokaat, tuossa on lampi, ennen vanhaan tuohon lampiin kuoli joka vuosi suuri joukko kaikenlaista karjaa kesäaikoina, jonka tähden tähän jollekin pyhälle rakennettiin tuo "Sossona" (Pieni rukoushuone) ja luvattiin että tänä päivänä ja tässä paikassa aina vuosittain syödään yksi eli usiampi härkä, sen muistoksi ja lepytykseksi, ettei lampi enämpi eläviämme ottaisi. Katsokaa, tuossa nyt tuo härkä kiehuu, sitä saavat syödä kaikki, tekin, jos on vaan teillä itsellänne lusikka, malja, ja pala leipää. Katsokaat tuolla nyletään toinenkin härkä, sekin kohta keitetään. Eikös meillä ole hyvä Praisnik?" lisäsi ukko. 

Vaan me sanoimme, ettemme juuri pidä tällaisista kansan huimista leikeistä emmekä tuon uhrihärän syönnistä, ja että me luulemme sen olevan tapain jäännöksiä vanhoista pakanallisista ajoista. Ukko alkaa kiistää, että yhtenä vuotena ei saatu härkää, vaikka kyllä olisi entistä tapaa noudatettu, sillon juoksi peura metsästä, seisahti tähän, se sitte tapettiin ja syötiin, ja että sen oli varmaan joku pyhä heille lähettänyt. — Yhtenä vuotena taas ei ollut härkää, eikä sitä tahdottukaan. Kas silloin vasta kummia kuultiin: kuin mentiin tuohon Sossonaan, sillon pyhät "oprasat"(Jumalan ja pyhäin kuvat) kaikki putosivat sossonan seinistä lattialle, susi tuli saareen, repi, tappoi ja söi suuren osan karjaa saaren asukkailta. Sillä talolla ja sen karjalla ei milloinkaan ollut onnea, vaan kuin hän kerran lahjoitti tänne praisnikka-härän, niin nyt on ollut hyvä onni. — 

Näin varmoja vakuutuksia kuulemme ukolta ja noita tarinoita olisi riittänyt koko päiväksi, vaan hänelle tuli kiire, kuin näki erään eukon maljassa jo härän lihan lientä. Noh nyt on liha kypsi, liemi syödään ensin; se mies ken ensiksi maljansa täyteen saa. Nyt tunkoa, ääntä ja rähinää, jopa tuo ukko ja tämäkin eukko syövät hotkivat härän lihaa juuri kuin "koirat kuumaa makkaraa." Jos malttaisimme vielä viipyä, saisimme tarkemmin katsella nuoren kansan tanssia, leikkejä, pitkääkisaa, y. m. ja kuinka nuo punaisiin, monivärisiin karttuniin puetut neidon hempukat tanssivat lemmittyjensä kanssa. Vaan kuin sen vastakin voimme nähdä, ja olemme tällä kertaa juuri kuin kyllästyneitä, niin jätämme heidät siihen ja jatkamme matkaamme eteenpäin.

Eliaksen päivä on huhtikuussa ja seuraavassa osassa Paavo kuvaa loppiaisen avantouintia eli kertomuksensa ei ole kronologinen eikä pitäydy otsikon alueessa vaan käy myös Aunuksessa ja Petroskoissa. Kirjavia kuvia Salmin kihlakunnasta osat ovat numeroista I (25.1.1879 no 4), II (15.2.1879 no 7), III (22.2.1879 no 8) , IV (1.3.1879 no 9), V (19.4.1879 no 16), VI (17.5.1879 no 20 & 24.05.1879 no 21), VII (31.5.1879 no 22), VIII (14.6.1879 no 24), IX (28.6.1879 no 26) , X (2.8.1879 no 31), XI (16.8.1879 no 33), XII (30.8.1879 no 35),  XIII (18.10.1879 no 42), XIV (25.10.1879 no 43), XV (8.11.1879 no 45), XVI (3.1.1880 no 1), XVII (10.1.1880 no 2), XVIII (18.9.1880 no 38), XIX (9.10.1880 no 41 & 16.10.1880 no 42), XX (23.10.1880 no 43), XXI (6.11.1880 no 45 &11.12.1880 no 50.

Sarjan lomassa Paavo kirjoitti ajankohtaisempia paikalliskirjeitä sekä Satakuntaan että Joensuussa ilmestyneeseen Karjalattareen. 

• P. W. Sortawalasta, helmik. 11 p. Satakunta 22.02.1879 no 8 
• P. W. Salmin pitäjästä syyskuulla v. 1879. Satakunta 18.10.1879 no 42 
• P. W. Uunna Wuonna (runo) ja Onnellista Uuttawuotta! 1880!!! Satakunta 03.01.1880 no 1 
• P. W. Sortawalasta, tammikuun 30 p. 1880. Satakunta06.03.1880 no 10 
• P. W. Sortawalassa. Satakunta 13.03.1880 no 11. 
• P. W. Sortawalasta Huhtikuun 29 p. Karjalatar 07.05.1880 no 19 
• P. W. Nuori urkujen tekijä. Karjalatar 07.05.1880 no 19 
• P. W. Sortawalasta 13 p. Toukokuuta. Karjalatar 21.05.1880 no 21
• P. W. Sortawalasta toukokuun loppupuolella 1880. Satakunta29.05.1880 no 22 
• P. W. Neuvo pieni neitosille Emänniksi aikoville (runo). Karjalatar 27.08.1880 no 35
• P. W. Sortavalasta 22 p. lokakuussa. Satakunta 30.10.1880 no 44 
• P. W. Sortavalasta marraskuun alkupuolella 1880. Satakunta 27.11.1880 no 48 

Tämän jälkeen Paavon sanomalehtikirjoittelussa oli jälleen parin vuoden tauko tai hän käytti jotain tuntematonta nimimerkkiä tai ei mitään nimimerkkiä. Vuonna 1882 kirjoitussarja Satakuntaan jatkui Petroskoista nimellä Kirjavia kuvia Karjalasta. Toinen sarja: I. (25.01.1882 no 7, II (18.02.1882 no 14), III (08.04.1882 no 27), IV (12.04.1882 no 28), V (19.04.1882 no 30), VI (06.05.1882 no 35), V[II] (31.05.1882 no 42), VI[II] (07.06.1882 no 44), IX (17.06.1882 no 47), X (21.06.1882 no 48), XI. (23.08.1882 no 65), XII (20.09.1882 no 73), XV (01.11.1882 no 85), XIV. (22.11.1882 no 91), XV 29.11.1882 no 93 & 16.12.1882 no 98). Tätä seurasi vielä kolmas sarja Kirjavia kuvia Karjalasta: I (03.10.1883 no 78),  II (15.10.1884 no 83)  III (17.01.1885 no 5 ja painovirheen korjaus 21.01.1885 no 6), IV (04.03.1885 no 18), (15.04.1885 no 29), (03.06.1885 no 43), (10.06.1885 no 45), (12.08.1885 no 62),  (16.09.1885 no 72),  (04.11.1885 no 86), (09.12.1885 no 96), (23.12.1885 no 100).

Tekstit on tunnistettu Paul Widemarkin (1848-1924) kirjoittamiksi asiakirjojen, sanomalehti-ilmoitusten ja Laatokan historiikin (Laatokka 30.11.1911) avulla.  

Karjalan kiertomatkalla kesällä 1865

Kotiseutu 4/1915

Värtsilän koulumestari Henrik Laitinen (s. 1832) kiersi Karjalaa kesällä 1865 ja lähetti Suomettareen kertomuksen, joka julkaistiin otsikolla Matkalta Karjalaan (*). Laitinen oli jo ennen tätä koonnut muinaistietoa sekä Suomen muinaismuistoyhdistykselle että Suomalaisen kirjallisuuden seuralle, joten päähuomionsa ei ollut matkanteossa vaan kansan havainnoinnissa. Ote:

Sortavalasta oli matkani toisena päivänä Kesäk. Laatokkata myöten Läskelän joen suite, (jossa Salmin pitäjän saarenta-venakko-ukot vilkkaasti jauho-saihmainsa kansa kesäkaudet äksieraa samoin kun Helylän jojilla), sillä Salmin ukot ovat niin okkelia käymään kauppaa jauhoilla kun hyvät hevoslangot markkinoilla. Hän nykäsee väliin purjeet Läskelässä saihmansa päälle ja huutaa: naapuri kulta! osta pian en jouda viipymään, sillä nyt on hyvä purje meressä ja pitää joutua kotia. Kulkee sujauttaa jonku luodon ja saaren taa; ei aikaa jo tulee takasin kauppaa hieromaan. — Jalaslahteen; tällä välin näkee matkalainen karkeita vuoriromusia saaria ja niemiä sekä Pellosniemessä marmori savotta ja Tulolan saarella 2 joista paraikaa Pietariin marmoria hiissataan. 

Jalaslahden kylässä, josta osa kuuluu Sortavalaan ja toinen Impilahteen, löysin tällä paikkakunnalla talonpoikaisessa talossa vanhimman Biblian vuodelta 1776 painetun. 

Impilahden kirkolle pääsin helluntai lanantaina jossa ihailin yhtä ja toista, vieläpä muun muassa sain kuunnella sen mainittavan lauluniekan herra rovastin Bergströmin innollista lauluharjoitusta, kun hän nuorisoa opetti pitäjän tuvassa. Samassa pitäjän tuvassa näin muuan vuoden riutuneen pienen lapsen riisi-(rahitis-)taudissa etten surkeammassa tilassa lasta vielä ole nähnyt, sillä hänen jalkansaki näykyi äkkinäiselle kuin olisivat ol leet käsien asemessa. Tätä tautia näilläki seuduin näkyy olevan kyllin. Kulkevia tautia ei täällä erittäin mainittu. 

(*) 21.07.1865 no 166, 22.07.1865 no 167, 02.08.1865 no 176, 27.09.1865 no 224, 11.10.1865 no 236, 20.11.1865 no 270, 21.11.1865 no 271

Eero Väkiparran kirjaamaa kansanperinnettä Räisälän ympäristöstä

Nimiesimerkkinä käyttämäni Eero Väkiparta keräsi ja kirjoitti sarjan Kansantapoja ja kertomuksia sanomalehteen Wuoksi. Koska kaivoin osat esiin, mahdolliseksi hyödyksi muille:

I. Taikauskoa. Wuoksi 15.12.1894 no 99 

II. Peltomiehen ja metsästäjän taikoja Räisälästä. Sotamuistoja Savosta. Wuoksi 02.01.1895 no 1 

III. Räisälästä. Wuoksi 06.02.1895 no 11 

IV. Räisälästä. Wuoksi 06.03.1895 no 19. 

V. Rääkkylästä. Keyrin vietto. Tyttöjen puuhia. Wuoksi 13.03.1895 no 21 

VI. Lempaalasta. Tyttöjen puuhia. Räisälästä. Tinan valaminen y. m. Wuoksi 23.03.1895 no 24 

VII. Kun pirut söivät omiansa. Kuolleitten kulkuja. Wuoksi 24.04.1895 no 33  & Wuoksi 27.04.1895 no 34 

VIII. Kuolleitten kulkuja Hiitolasta (Venäläis-kreikkalais hautuumaalla) Wuoksi 04.05.1895 no 36 

IX. Räisälästä. Kummituksista y. m. Aarteista. Wuoksi 01.06.1895 no 44 

X. Rikoksista. Wuoksi 02.11.1895 no 88. 

XI. Rikoksista. Wuoksi 16.11.1895 no 92 

XII. Silmäyksistä ym. Wuoksi 30.11.1895 no 96 

XIII. Lasten hoidosta. Wuoksi 08.01.1896 no 2. 

XIV. Lasten hoidosta. Räisälästä. Wuoksi 22.02.1896 no 15. 

Lisäksi

Pyhä puu. Wuoksi 02.05.1896 no 34

Vanhoja muistoja. Wuoksi 24.10.1896 no 83

Vanhoja muistoja. Wuoksi 14.11.1896 no 89

Kansanlaulu Räisälästä. Wuoksi 29.01.1898 no 11

Kansan ajatelmia Räisälästä. Wuoksi 05.03.1898 no 26

Laatokan risteily englanniksi: Hevoskivellä

The Atlantic Monthly julkaisi toukokuussa 1864 matkakertomuksen A cruise on Lake Ladoga, jossa anonymisoidut P, Q ja R matkustavat höyrylaiva Valamolla Pietarista Sortavalaan. August Schaumanin muistelmien mukaan Valamo oli aloittanut liikennöintinsä vuonna 1845 eli matkan ajoitus jää varsin epätarkaksi.

Ensimmäinen yöpyminen oli Konevitsassa, jossa matkalaiset näkivät tarpeelliseksi tutustua Hevoskiveen (Konj-kamen, Конь-камень), josta en ollut koskaan kuullutkaan. Wikipedian mukaan se on ollut karjalaisten pakanallinen uhripaikka ja sijaitsee noin kilometrin luostarista pohjoiskoilliseen Pyhävuoren länsirinteen juurella.

Hevoskivi 2000-luvulla. Kuvaaja AB, CC BY-SA 3.0, Wikimedia

The captain promised to leave for Kexholm at eight, which left us only an hour for a visit to the Konkamen, or Horse-Rock, distant a mile, in the woods. P. engaged as guide a long-haired acolyte, who informed us that he had formerly been a lithographer in St. Petersburg. We did not ascertain the cause of his retirement from the world: his features were too commonplace to suggest a romance. Through the mist, which still hung heavy on the lake, we plunged into the fir-wood, and hurried on over its uneven carpet of moss and dwarf whortleberries. Small gray boulders then began to crop out, and gradually became so thick that the trees thrust them aside as they grew. All at once the wood opened on a rye-field belonging to the monks, and a short turn to the right brought us to a huge rock, of irregular shape, about forty feet in diameter by twenty in height. The crest overhung the base on all sides except one, up which a wooden staircase led to a small square chapel perched upon the summit.

The legends attached to this rock are various, but the most authentic seems to be, that in the ages when the Carelians were still heathen, they were accustomed to place their cattle upon this island in summer, as a protection against the wolves, first sacrificing a horse upon the rock. Whether their deity was the Perun of the ancient Russians or the Jumala of the Finns is not stated; the inhabitants at the present day say, of course, the Devil. The name of the rock may also be translated "Petrified Horse," and some have endeavored to make out a resemblance to that animal, in its form. Our acolyte, for instance, insisted thereupon, and argued very logically—"Why, if you omit the head and legs, you must see that it is exactly like a horse." The peasants say that the Devil had his residence in the stone, and point to a hole which he made, on being forced by the exorcisms of Saint Arsenius to take his departure. A reference to the legend is also indicated in the name of the island, Konewitz,—which our friend, the officer, gave to me in French as Chevalisé, or, in literal English, The Horsefied.

The stones and bushes were dripping from the visitation of the mist, and the mosquitoes were busy with my face and hands while I made a rapid drawing of the place. The quick chimes of the monastery, through which we fancied we could hear the warning boat-bell, suddenly pierced through the forest, recalling us. The Valamo had her steam up, when we arrived, and was only waiting for her rival, the Letuchie (Flyer), to get out of our way. As we moved from the shore, a puff of wind blew away the fog, and the stately white monastery, crowned with its bunch of green domes, stood for a moment clear and bright in the morning sun. Our pilgrims bent, bareheaded, in devotional farewell; the golden crosses sparkled an answer, and, the fog rushed down again like a falling curtain.

Pohjois-Karjalan museossa

Vasta toisella käynnillä ja kolmannella kierroksella tajusin miten Pohjois-Karjalan museo piti kiertää. Ja sen jälkeen löysin tiskiltä kartan...

Suositeltu aloitus on Muinaisilla poluilla, joka perinteiseen tapaan esinevitriinein kävi läpi Pohjois-Karjalan esihistorian. Viereinen museopeda-alue tarjoaa samasta kevennetyn version ja sen reunalta kannattaa huomata 600-luvulle ajoitettu suksi. Niitä ei ole ihan joka museossa. Enkä muista muissa museoissa silitelleeni oravannahkoja. Ihania, kunnes mieleen tulee niiden olleen elävän eläimen osa.

Sitten perusnäyttelyn historialliseen osaan, joka oli jokseenkin samaa kamaa kuin muissa maakuntamuseoissa. Paikalliset kartanot eivät olleet kartanoita, mutta silti säätyläiselämää esitellyt huone oli kyltitetty sanalla kartanot. Kirkko-osiossa sanottiin suomeksi, että Ruotsin vallan alla vain luterilainen kirkko oli sallitttu, mutta en nähnyt mitään mainintaa tämän käytännön merkityksestä paikallisille ortodokseille.

Runonlaulunkuuntelupiste oli paikallista kulttuuria ja hieno kokemus. Sen sijaan laululava, jossa Karjala-aiheiset iskelmät kuvitettiin sekalaisen oloisilla valokuvilla ilman kontekstia ei vedonnut minuun.

Perusnäyttelyn loppupuolella oli alue Joensuulle ja paikka neljännelle aikajanalle. Aikajanaa kuvittivat isot teemavitriinit, joiden esineistä ei annettu tietoa sekä minivitriinit, joiden yksittäisillä esineillä oli kuvaus, mutta konteksti tai esineiden välinen yhteys jäi minulta tavoittamatta.

Mutta toisen kerran pikkuikkunoita tiiraillessani huomasin omiin hutkimuksiini liittyvän esineen. Oli vaan niin kiiltävä (ja valaistu), että valokuvan ottaminen oli mahdotonta. Esineteksti:

Palvelusmerkki "hyvästä palvelusta"; vuodelta 1844, annettu renki Kaarle Kaarlenpoika Kopoiselle, joka joko on ollut Joensuun alkuperäisiä asukkaita ennen kaupungin syntyä, tai sitten on muuttanut Joensuun kaupunkiin ensimmäisten joukossa.

Itse esineestä näki lukea, että palvelusmerkin oli antanut Suomen huoneenhallitusseura, jonka palkinnoista olen vuosi toisensa jälkeen jaksanut innostua. Näistähän on sanomalehtimainintojen lisäksi asiakirjoja, joten eikö Kaarlesta tosiaan ole kuin arvailuja?

Palkinto julkistettiin Finlands Allmänna Tidningissä 10.1.1845. Selviää, että esine on hattspänne af silver. Tämän ulkonäköä olen monasti miettinyt, mutta en olisi uskonut näin komeaksi.

Sanomalehden listasta luonnollisestikin selviää myös Kaarlen emännän nimi: nimismiehen leskirouva Brita Sofia Bernsten. Perushiskityksen perusteella Liperissä 26.12.1809 menivät naimisiin herra komissaari Carl J. Bernstén ja mamselli Brita Sophia Hjelman. Heidän lapsensa kastettiin vuosina 1811-1830 Kontiolahden kappeliseurakunnassa, jossa perhe asui Kontiolahden kylän tilalla 7. Carl J. Bernstén kuoli 51-vuotiaana 5.5.1830.

Kontiolahden rippikirjassa 1834-44 Bernstenin perhe on vielä talossa 7. Sivulla on tietenkin myös uskollisuudesta palkittu renki Kaarle Kaarlenpoika Kopoinen, joka oli syntynyt vuonna 1802. Uskollisuuteen sopii heikosti se, että hän on 1839 saanut muuttokirjan Liperiin ja tullut sieltä takaisin. Vuonna 1845 hän ottaa jälleen muuttokirjan Liperiin.

Palkintonsa Kaarle siis ansaitsi Kontiolahden kylässä, joka ei ole mitenkään lähellä Joensuuta eikä (Wikipediaan luottaen) edellenkään sen osa. Eli miksi museolaiset ovat väittäneen hänen olleen "Joensuun alkuperäisiä asukkaita ennen kaupungin syntyä, tai sitten on muuttanut Joensuun kaupunkiin ensimmäisten joukossa."? Ovatko he jättäneet taustatutkimuksen tekemättä vai tehneet sen niin huolellisesti, että ovat löytäneet Kaarlen Joensuusta vuoden 1848 paikkeilla? Kiinnostaisi tietää.

Joistakin museon esineistä on saatavilla tietoa hieman omalaatuisella sivustolla Open Karelia. En tiedä toimiiko käyttöliittymä selaimessani oikein, mutta ainakin etusivulla saa arvottua esiin viisi esinettä ja klikkaamalla kiinnostavasta lisätietoa.

Perusnäyttelyn kierroksen lopettaa Sortavalan pienoismallit. Vuoden 1939 Sortavalaa voi tutkia myös virtuaalisesti.

Pohjois-Karjalan museon vaihtuvat näyttelyt ovat Carelicum-rakennuksen alakerrassa. Toinen näyttelyistä oli juuri loppunut ja Joensuun lyseon valokuvien mindmap ei ulkopuolista jaksanut kiinnostaa. 

Lyseo-näyttelyn vieressä oleva Mukulakatu on "lasten oma satukaupunki, leikkipaikka, jossa pääsee seikkailemaan Joensuun historiasta tuttuihin paikkoihin". Tällaisten toteutushan minua aina kiinnostaa, mutta tällä kertaa oli kohdeyleisö sellaisessa vauhdissa etten uskaltanut mennä joukkoon.

Alakerrassa on myös pieni jäänne Säästöpankista, jolle talo oli alunperin rakennettu.

Karjalasta

1) Lappeenrannan museot lähetti pari viikkoa sitten tiedotteen avaamastaan verkkonäyttelystä Aikamatka Kannakselle, jota

työstettiin lukuvuoden 2014-2015 aikana Lappeenrannan Kesämäenrinteen koulun kahdeksasluokkalaisten kanssa. Ryhmä nuoria oli mukana verkkonäyttelyn sisältöjen ja toiminnallisuuksien suunnittelussa. Hankkeen alussa nuoret tutustuivat aiheeseen haastattelemalla iäkkäämpiä sukulaisiaan tai muita läheisiään, joilla on yhteyksiä Kannakselle. Lisäksi he osallistuivat syksyllä Lappeenrannan museoiden ja Pietarin etnografisen museon yhteistyössä järjestämään suomalais-venäläiseen seminaariin, jossa he kertoivat ajatuksiaan verkkonäyttelyhankkeessa mukana olemisesta.

Lisäksi verkkonäyttely "pohjaa kirjailija Anna Kortelaisen Lappeenrannan museoiden vuoden 2015 suurnäyttelyä Avojaloin – 10 elämää Karjalan Kannaksella varten kirjoittamiin teksteihin."

Lopputulos on melko tavanomainen, mutta uutta oli henkilökuvien yhteydessä kuunneltavat muistelmat.

2)  Aikamatkaa Kannakselle voi verrata vanhempaan Karjalan koko kuvaan.

3) Kannakselle takaisin pääsee Valokuvataiteen museon tarjoamissa Max Neuschellerin Suur-Merijoki -kuvissa.

4) O. A. Forströmin Kuwia Raja-Karjalasta ei ole (nimestään huolimatta) kuvakirja, mutta sieltä irtosi sentään pari kuvaa - yllä ja alla.

5) Opinnäytteitä

• Koskivirta, Anu: "Sisäinen vihollinen" : Henkirikos ja kontrolli Pohjois-Savossa ja Karjalassa Ruotsin vallan ajan viimeisinä vuosikymmeninä
• Haikala, Topias: Karjalan evakkolasten kokemuksia evakkouden psyykkisestä kuormittavuudesta, sitä helpottaneista psykososiaalisista tekijöistä ja evakkouden myöhemmästä prosessoimisesta 
• Vänttilä, Ilkka: Pyhä maa, luovutettu Karjala Karjalan Liiton ja ProKarelia-järjestön sekä Suomen valtiojohdon esille tuomana Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
• Lackman, Kaisa: Luotoksia: etupistokirjonta taiteellisen työskentelyn menetelmänä sekä karjalaisen perinteen jatkajana
• Pöllänen, Miia: Karjalantalo vetovoimatekijänä ja perinnekulttuurin symbolina: Nurmeksen matkailu Ylä-Karjalan kirjoittelussa 1975-1982 
• Purmonen, Anna-Kaisa: Karjalaisuus ennen ja nyt -matkapakettia tuotteistamassa Parppeinvaaran Runokylään
• Tolvanen, Viliina: Ikäväistä itkua, vilua virttä. Itkun rakenne ja merkityksen muodostuminen tekstin, sävelmän ja tunteen vuorovaikutuksesta aunuslaisissa itkuvirsissä

Joukkorahoitusta Karjalaan, arkeologiaan ja muuhunkin

Ylläoleviin kuviin karjalaisista ei liity nimitietoja, mutta ehkäpä heidänkin nimensä ovat jo Karjala-tietokannassa. Tai sitten ei ja ehkäpä ei koskaan? Vuoden alussa Karjala-tietokantasäätiö tiedotti Facebookissa, että heidän tallennustyönsä on jäämässä kesken, ellei kahden työnohjaajan palkkaukseen löydy rahoitusta. Tätä varten käynnistettiin kansalaiskeräys, jonka edistymisestä kerrottiin tänään, että

Tähän asti lahjoituksia keräykseemme on tullut 25 henkilöltä yhteensä 1090 euroa. Hyvä alku. Suhtaudumme luottavaisesti jatkoon. Jokaisella lahjoitetulla eurolla on merkitys!

Lisätietoja keräyksestä on säätiön FB-sivulla.

KATIHAn hyväksi tehdään siis perinteisiä rahalahjoituksia ja niitä vastaanottaa myös Suomen muinaistutkimuksen tuki ry, joka on tähän mennessä tukenut Kaarinan Ravattulan Ristimäen kaivauksia sekä Oulun yliopiston tutkimushanketta Iissä.

Iin Pirttitörmän kaivauksiin kerättiin rahaa myös modernisti Mesenaatti.me-alustalla. Kokemuksista kertoo Emmi Koiviston gradu Crowdfunding : the future of archaeology in Finland?


Mesenaatti.me:n kautta kerätään näköjään rahaa muihinkin menneisyyttä sivuaviin projekteihin eli rahansa voi sijoittaa muuallekin kuin alennusmyynteihin.

Kuva kirjasta 'Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists. (Editor, L. Mechelin.)'. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons

Lehmistä kummallisiin häihin

Valokuvataiteen museon esille laittamat I. K. Inhan lehmäkuvat jäivät kaivertamaan mieltä. Museo kuittasi sosiaalisessa mediassa, ettei poseeraajien nimiä ole heillä tiedossa. Ei ihmisten, eikä eläinten. Museon omassa tietokannassa Kuka kuvasi on Inhan kohdalla lisätietona työn tilaaja: maataloushallitus.

Nykyaikana tällaista yhteisten varojen käyttöä kommentoitaisiin mediassa, joten siirryin sanomalehtihakuihin. Ne eivät tuottaneet toivottua tulosta, mutta jotain muuta. (Kuten niin usein.) Parissa sanomalehdessä (leike Savo-Karjalasta 2.8.1899) nimittäin mainittiin Inhan kuvien käyttö ulkomaisessa lehdessä "The wide world magazine".

Kiitos digitoinnin, Googlen ja Wikipedian sain kyseisen Kathleen Schlesingerin artikkelin The Quaintest Wedding in the World eteeni alkuperäisessä kontekstissaan. Eli pygmien ja muun eksoottisen joukossa.

Kahdeksan sivun jutussa käydään Vienan hääperinne tarkasti läpi. Arvatenkin toimittajalla (sama kuin 27.6.1862 Irlannissa syntynyt musiikintutkija?) on ollut jonkun muun tekemä selvitys käytettävissään.

Inhan hääkuvista löytyy verkossa paljon enemmän tietoa kuin lehmistä. Valokuvataiteen museo on tehnyt niistä noston, jonka perusteella heillä on ainakin osa setistä kokoelmissaan. Toisaalta verkosta selviää, että "Inha teki maineikkaan Vienan matkansa K. F. Karjalaisen kanssa vuonna 1894."

Inha ja Karjalainen järjestivät Jyvöälahdessa leikkihäät, koska he eivät vaivalloisella valokuvaamisella halunneet häiritä oikeita häämenoja. Inhan mukaan rahvas älykkäästi käsitti leikkihäiden tarkoituksen ja oli sitä kohtaa kaikin puolin suosiollinen. Vielä Virtarannan käydessä Jyvöälahdessa muistivat kyläläiset "ylioppilahien" puuhat. Inhan leikkihäitä on joskus myöhemmin arvosteltu lavastamisesta.
– Se ei merkitse mitään hääkuvien aitouden kannalta. Nimittäin juuri sillä tavalla 1800-luvun karjalaiset häät vietettiin.

Inhan matka mainittiin myös laadukkaan oloisella sivustolla Vienan runokylistä.

Laatokan jäähevoset?

Reilu vuosi sitten Radiolab etsi minimaalisin tiedoin tiedonantajaa tapahtumalle Suomen ja Venäjän rajalla talvella 1941-42. Nyt on jokseenkin selvää, että tiedustelu liittyi 11.3.2014 ilmestyneeseen jaksoon Super Cool. 

Siinä jäätymisen fysiikkaan päästiin Laatokan rannalle sijoittuvasta kertomuksesta, jossa palavasta tallista karanneet hevoset juoksivat järveen, joka jäätyi salamannopeasti jättäen hevoset aavemaiseksi veistospuistoksi. Kansainväliseen tietoisuuteen tarina on levinnyt italialaisen sotakirjeenvaihtaja Curzio Malaparten kirjasta Kaputt. (Kirja on käännetty samalla nimellä suomeksi.)

Ruotsalainen taiteilija André Prah on saanut kertomuksesta innoituksen teokseen, josta voi nähdä kuvia Facebook-sivullaan. Sen päivityksissä otetaan kantaa tarinan tosiperäisyyteen m.m. seuraavasti

The Finland-Swedish historian and author Herman Lindqvist thinks that the story is probably true but the original number of horses may well have been a hundred, which then grew to a thousand in the popular mind.The highly respected columnist in the Dagens Nyheter, Richard Swartz, thinks that Malaparte must be read with a good deal of skepticism, and Anders Ehnmark, author with Italian litterature as his speciality, is of the same opinion.
My friend Edvard Thordén, son of shipowner Gustaf Thordén, heard the story about the ice horses as a young boy. His father had employed two Finnish workers at the shipyard and one of them talked about the events on the shores of Lake Ladoga. He had been there and he had seen the horses!

Itse en ollut tarinaa kuullut. Todennäköisesti siksi, että (kuten juuri edellisessä blogitekstissä totesin) kiinnostukseni sotahistoriaan on vähäinen. 

Digitoitu Karjala herättää kysymyksiä

Lappeenrannan maakuntakirjasto avasi tammikuussa uudistuneen sivuston DigiCarelica, jonne "on koottu osa Lappeenrannan maakuntakirjaston kotiseutukokoelma Carelican aineistosta. Alueellisesti kokoelma käsittää nykyisen Etelä-Karjalan, Karjalankannaksen Kurkijoelta etelään sekä Inkerin."

Siistin näköisen sivuston ulkonäkö toi mieleeni Hämeenlinnan Lydian, minkä tarkistettuani totesin unohtaneeni Lydian tietosisältöön perustuvan rakenteen. DigiCarelica rakentuu vain ja ainoastaan mediatyyppeihin.

Kartat on ulkopuolisen silmin nimetty niin, että listan silmäily todennäköisesti tuottaa halutun tuloksen. Olisi voinut ehkä harkita myös asiasanoittamista? Onko pdf paras mahdollinen formaatti? Tiedostokoot ovat melko pieniä, onko tarkkuus sopiva? Rajavuodeksi on valittu 1941 - miten? Olisiko samalle sivulle kuitenkin mahtunut myös pari linkkiä ulkomaalimaan, kuten luovutetun Karjalan karttoihin?

Lehdet on lista näytteitä "Kansalliskirjaston digitoimista lehdistä, joista valtaosa löytyy siis myös kirjastosta mikrofilmattuina." Täh? Yksittäisen lehden sivulta löytyy näytenumero pdf:nä ja linkki kyseiseen numeroon Kansalliskirjaston palvelussa. Mikään teksti ei paljasta, että lehtiä on luettavana verkossa enemmänkin ja vain tuoreempia numeroita tarvitsee mennä lukemaan kirjastoon. Mitä tämä palvelee?

Kirjat ei sisällä montakaan opusta, mutta joukossa on valtakunnallisesti merkittävä Suomen nais-yhdistyksen ulosantama Kuvauksia kansannaisen elämästä maalla. Josta on kuitenkin digitoitu vain Karjalaa koskevat luvut.

Pienpainatteet ja Luettelot ja muut listat näyttävät sisältävän monipuolisimman ja mielenkiintoisimman aineiston. Parin testin perusteella jään kuitenkin siihen uskoon, että vain osa materiaalista on digitoitu tekstintunnistusta hyödyntäen. Kokotekstihaku olisi ollut hieno lisä.

Muu aineisto on pääasiallisesti kuvia, joten otsikointi olisi voinut olla kutsuvampi. Pdf ei tiedostomuotona kutsu hyödyntämään aineistoa, mutta tarkoitus oli joku muu? Joukossa on helmiä, mutta jätin niiden löytämisen ilon kiinnostuneille ja poimin tämän postauksen kuvituksen aivan muualta:

Allmoge i Karelen. Akvarellerad punktgravyr av Fredrik Erik Martin efter Elias Martin, fr 1790-talet. Riksantikvarieämbetet

Allmoge i Karelen. Akvatint över konturetsning av Johan Fredrik Martin efter Pehr Hilleström d.ä. Ca 1800. Riksantikvarieämbetet

La Carélie, et l'Ingrie ; ou Ingermenland / par le Sr Sanson. Gallica

église de Usikukko et arbre des ancêtres dans la même région, territoire annexé par la Russie en 1945. Don du phot. Alexandre Vassilievitch Grigoriev en 1886. Gallica

P.S. Oulusta tiedoksi tuore väitöskirja. Korjonen-Kuusipuro, Kristiina: Yhteinen Vuoksi : Ihmisen ja ympäristön kulttuurinen vuorovaikutus Vuoksen jokilaaksossa 1800-luvulta nykypäiviin

P.S. 2  Voisiko maakunnallisen tietoportaalin rakentaa maakuntakirjasto, -museo ja -arkisto yhteistyössä? Voisiko se olla avoin myös jopa ei-instutionaalisille toimijoille?

Mielenkiintoisia otsikoita 1781-1782

Viimeinen pätkä Vakan kopiointia - tästä arkistoyksiköstä. Ensimmäisessä osassa on linkityksen taustoitus, lyhyesti sanottuna katsaus mennen elämän monipuolisuuteen.

1781

• Uudenkirkon Vammelsuusta olevan talonpoika Henrik Stefaninpoika Suden valitus, että Viipurin konsistori on hylännyt hänen hakemuksensa avioerosta hänen vaimostaan Katarina Henrikintytär Lempiäisestä
• Viipurin ja Haminan konsistoreiden kertomukset talonpoikien lasten edistymisestä kristinopin tuntemisessa
• The Anne -nimisen laivan haaksirikon aiheuttaminen Pieni Kalastaja -nimisen saaren luona, syytettynä luotsi Henrik Hakanen (Viipuri)
• Ruumislöydön ilmoittamisen laiminlyönti, syytettyinä talonpoika Michel Jaakkola ja lautamies Anders Savolainen (Virolahti)

1782

• Alistus, joka koskee Johanneksesta olevan lasimestari Matthias Ressin sopimatonta avioliittoa Kristina Enqvistin kanssa
• Aurora Giösin o.s. Ring anomus, että hänen karanneen miehensä ekspeditööri David Giösin jälkeensä jättämä omaisuus asetettaisiin takavarikkoon (Vehkalahdella kuoli 2.11.1782 19-vuotias Handls: Expeds: hu: Aurora Giös, född Ring )
• Viipurista olevan kauppias Joakim Kristian Sutthoffin anomus oikeudesta mennä naimisiin serkkunsa Helena Kristina Sutthoffin kanssa (Viipurin ruotsalaisessa seurakunnassa vihittiin vuonna 1782 "Handelsm: Joachim Christian Sutthoff " ja "afl: Handelsmannens Mart: Sutt hoffs i lifstiden k. dr: Jungf: Helena Cathar: Sutthoff ")
• Kirkkoherran puolison Johanna Cajanderin o.s. Nicander anomus välikäräjistä hänen aviomiehensä Ruskealan kirkkoherra Henrik Cajanderin kanssa olevan riitansa ratkaisemiseksi
• Asiakirjat, jotka koskevat erivapautta Luumäen Huhtiniemestä olevien renki Matts Andersinpojan ja Katharina Jöranintyttären avioliitolle
• Asiakirjat, jotka koskevan erivapautta Luumäeltä olevien Johan Henrikinpojan ja Maria Jakobintyttären avioliitolle 

 Tunnelmakuvat Fältskärns berättelser -kuvitusta Projekt Runebergin digitoimana.

Mielenkiintoisia otsikoita 1776-1780

Jatkan Vakan kopiointia. Ensimmäisessä osassa on linkityksen taustoitus, lyhyesti sanottuna katsaus mennen elämän monipuolisuuteen.

1776

• Kihlakunnantuomari Ankarin esitys erivapaudesta Ruskealasta olevalle kirvesmies Eskil Nordbergille avioitua serkkunsa Margareta Calleniuksen kanssa
• Ulrika Helena Nybergin, Vorontsovin tilusten tullitarkastaja Nybergin tyttären, anomus koskien hänen kihlaustaan karanneen kultasepänkisällin kanssa
• Appensa Jöran Tiitan tappo, syytettynä talonpoika Anders Eliaksenpoika Ivaska (Kivennapa)

1777

• Valitus, että Haminasta oleva tullijohtaja von Brümmer on käynyt väkivaltaisesti käsiksi kaupunginvouti Dahlmaniin
• Säkkijärveltä olevan maanmittari Johan Åbergin anomus oikeudesta solmia uusi avioliitto myönnetyn avioeron jälkeen
• Sahamies Henrik Erikinpoika Askolinin tapaturmatappo, syytettynä sahanasettaja Johan Michelinpoika Ahlqvist Viialasta
• Epäilty rahanväärennys, syytettynä talonpoika Matts Jakobinpoika Krouvi (Virolahti)
• Pietarin kuvernementinkanslian tiedustelu, oliko Ruokolahden kirkkoherra Henrik Mollerus Pietarista olevan sukkatehtailija Henrik Benjamin Möllerin isä
• Viinuri Andreas Bonderuksen anomus otteista asiakirjoista jutussa hänen isänperinnöstään Johanneksesta olevan maanviljelijä Andreas Bonderuksen jälkeen sekä valitus Ala-Kirjolan tilan myynnistä

1778

• Lääninrovasti Saxbergin anomus tutkimuksesta Kurkijoen rovastin virkatalon palon selvittämiseksi
• Neiti Katarina Aleniuksen valitus laamanni Orraeuksesta ja Viipurin pormestari Lindénistä koskien heidän hoitoonsa jätettyjen rahojen palauttamista

1779

• Viipurin pitäjän Vanhakylästä olevan sorvaaja Matts Friskin valitus rangaistuksesta, joka hänelle on tuomittu talonpoika Johan Ampujan pahoinpitelystä
• Talonpoika Feodor Makovkinin anomus eräiden hänen huutokaupassa Salmissa huutamiensa tavaroiden, joita ei löytynytkään, korvaamisesta
• Torppareiden Thomas Kristerin ja Thomas Eklundin anomus, että heidän torpparisopimuksensa Suomenniemeltä olevan nimismies Rafael Plathanin kanssa purettaisiin

1780

• Alistus, joka koskee sitä, että Jaakkimasta olevalle Anna Hänniselle myönnettäisiin avioero hänen heikkomielisestä miehestään talonpoika Georgista
• Passin ja papintodistuksen väärentäminen, syytettyinä siltavouti Johan Hallitius ja talonpoika Mårten Röyttä Tirttulasta (Kivennapa)
• Ilmoitus valitusmääräaijoista talonpoika Johan Inkisen kunnianloukkausjutussa Koiviston kirkkoherra B. Hornborgia vastaan
• Tullaamattomien kupariplootujen anastaminen väkivalloin tullimiehiltä, syytettyinä ajuri Matts Thomaksenpoika Sojonen ja muita henkilöitä  (Viipuri)
• Juovuksissa olo jumalanpalveluksen aikana, syytettynä kirkkoherra Johan Laurenius (Antrea)

Tunnelmakuvat Fältskärns berättelser -kuvitusta Projekt Runebergin digitoimana.

Mielenkiintoisia otsikoita 1768-1775

Jatkan Vakan kopiointia. Ensimmäisessä osassa on linkityksen taustoitus, lyhyesti sanottuna katsaus mennen elämän monipuolisuuteen.

1768

• Valitus kihlakunnantuomari Fredrik Böckelmania vastaan salavuoteudesta
• Pietarin kuvernementinkanslian alistus, joka koskee Avdotja Borisovalta varastettua hevosta, jonka väitetään nyt olevan Raudun kirkkoherra Strandmanin luona
• Alistus, joka koskee sitä, että Matts Borkman on antanut kaupunginpalvelija Anders Jerfvelinin ilmi murhasta
• Alistus, joka koskee sitä, että kollegiregistraattori Parlamon Wentzel on tehnyt väkivaltaa Haminasta olevalle peruukintekijä Herman Schultzille
• Alistus, joka koskee avioeron myöntämistä Anna Thomaksentyttärelle hänet jättäneestä miehestään kaupunginvahti Michel Simoninpojasta
• Anna Katarina Brotteruksen o.s. Wallerian valitus miehestään rahastonhoitaja Erik Brotteruksesta koskien elatusta

1769

• Alistus, joka koskee viidennen kerran juoppoudesta tuomittua Haminasta olevaa työmies Adam Nilsinpoikaa
• Rouva Anna Katarina Brotteruksen o.s. Wallerian valitus Käkisalmen kihlakunnanoikeuden menettelytavoista hänen avioerojuttunsa käsittelyssä

1770

• Lapjärveltä olevan Margareta Sigfridintyttären valitus, että kappalainen Peter Gestrin on rikkonut avioliittolupauksen
• Rahastonhoitaja Erik Brotteruksen anomus hänen karanneen vaimonsa Katarina Wallerianin haastamisesta
• Viipurista olevan kirjansitoja Johan Henrik Grönrothin valitus kaupankäynnistä, jota papit harjoittavat virsikirjoilla ja katekismuksilla
• Vaimonmurha, syytettynä talonpoika Jöran Kristerinpoika Seppänen Koivulasta (Valkjärvi)

1771

• Kihlakunnantuomari Wireniuksen esitys välikäräjistä ryöstön, johon Ilmeen Änkilän talonpojat ovat syyllistyneet, tutkimiseksi
• Haaksirikon aiheuttaminen Lavansaarella, syytettynä laivuri Nikita Nikitin
• Maanmittari Henrik Herman Argillanderin anomus saada mennä naimisiin serkkunsa Katarina Charlotta Sorénin kanssa

1772

• Kauppias Johan Ringin anomus tulla vapautetuksi velkavankeudesta Pietarissa

1774

• Alistus, joka koskee Säämingin Varparannasta olevan talonpoika Olof Pesosen eroa hänen vaimostaan Elin Muhosesta
• Käkisalmesta olevan kupariseppä Jöran Johan Ravaldiuksen anomus, että hänet saisi kuuluttaa ja vihkiä samana sunnuntaina
• Margareta Nessinin anomus avioerosta miehestään Zacharias Heidemannista (Nessin tietokannassa Erik-Amburger-datenbank. Ausländer im vorrevolutionären Russland)
• Alistus, joka koskee Kirvun kappalainen Hartlinin sopimatonta esiintymistä
• Alistus, joka koskee Kristina Vilhelmina Brotheruksen anomusta erosta hänen miehestään kappalainen Samuel Hartlinista

1775

• Alistus, joka koskee ravintolaa, jota entinen kollega Passelberg pitää Huusniemellä Viipurin lähellä
• Räätäli Daniel Zollenkopfin anomus avioerosta Viipurista olevasta vaimostaan Maria Elisabeth Meibaumista
• Luotsi Bertel Bertelinpoika Eskon ja Maria Andersintytär Kurjen anomus erivapaudesta avioitua sukulaisuussuhteesta huolimatta

 Tunnelmakuvat Fältskärns berättelser -kuvitusta Projekt Runebergin digitoimana.

Mielenkiintoisia otsikoita 1754-1766

Jatkan Vakan kopiointia. Ensimmäisessä osassa on linkityksen taustoitus, lyhyesti sanottuna katsaus mennen elämän monipuolisuuteen.

1754

• Alistus, joka koskee ruoskimisen ja polttomerkinnän käyttöä vankien Rågervikiin lähettämisen yhteydessä

1758

• Alistus, joka koskee sitä, että kihlakunnantuomari Östring tutkisi Raudun pastori Strandmanin ja Koiviston apulainen Schröderin välistä riitaa
• Salassa pidetty rahalöytö, syytettynä tilaton Henrik Rautia Purovaarasta (Sortavala)

1759

• Johanneksen kappalaisen K.J. Melartopaeuksen anomus saada mennä naimisiin serkkunsa Margareta Weckmanin kanssa 

 1760

• Äitinsä rakuunan leski Helena Pålintyttären pahoinpitely, syytettynä Helena Mårtenintytär Pilke  (Viipuri)
• Alistus, joka koskee Viipurista olevan ajuri Matts Erikinpojan luutnantti de Colleria kohtaan tekemää loukkausta
• Kihlakunnantuomari Rennerin alistus, joka koskee Virolahdelta olevaa lukkarin leski Maria Mattsintytärtä, joka on tuomittu viidennen kerran juoppoudesta

1761

• Alistus, joka koskee entisen rajatarkastajan Mörschoviuksen ja hänen vaimonsa Katarina Eskilintyttären välistä avioerojuttua

1762

• Tarkastajan lesken Anna Katharina Löwen o.s. Sparre valitus kihlakunnanoikeuden päätöksestä jutussa, joka koskee tilanhoitaja Johan Fredrik Salmeniuksen tekemää varkautta

1763

• Alistus, joka koskee Impilahdelta olevan tilattoman Henrik Arposen rikollista puhetta venäläisiä vastaan
• Huolimaton vahtipalvelus, syytettyinä vankivahtimestari Salomon Helms ja vahtimies Anders Erikinpoika Summasta 
• Valitus, että Lappeenrannan kämnerinoikeus on menetellyt laittomasti majuri Karavatkan ja hänen vaimonsa Anna Katarina Weckströmin välisessä avioerojutussa

1765

• Kihlakunnantuomari Gudseuksen tiedustelu, joka koskee Kymistä olevan Anna Jöranintyttären avioerojuttua
• Ulkoasiainkollegion lausunto, joka koskee sitä, että Uukuniemen talonpojat ovat harjoittaneet väkivaltaa kesälahdelta olevaa Ruotsin alamaista talonpoika Matts Kotolaista kohtaan 
• Kirkkoherra Anders Langellin anomus pidennetystä valitusajasta hänen vaimoaan Maria Helenaa o.s. Gröön vastaan olevassa kunnianloukkausjutussa 
• Sisarusten Helena Kristina, Lovisa ja Maria Beijerin valitus kunnianloukkauksista

1766

• Kihlakunnantuomari Gudseuksen ilmoitus, että häneltä on varastettu virallisia asiakirjoja sisältävä matka-arkku 

 Tunnelmakuvat Fältskärns berättelser -kuvitusta Projekt Runebergin digitoimana.

Mielenkiintoisia otsikoita 1747-1753

Jatkan Vakan kopiointia. Edellisessä osassa on linkityksen taustoitus, lyhyesti sanottuna katsaus mennen elämän monipuolisuuteen.

1747

• Väärä syytös venäläisten pyhäinkuvien kaatamisesta, syytettyinä nimismiehen poika Pål Ruotsalainen ja sotilaan poika Simon Petterinpoika (Lappee)

1748

• Alistus, joka koskee Juustilan tilan omistusoikeutta (Couper ym.)
• Tiedustelu, minkä oikeuden pitäisi käsitellä rahanväärennyksestä epäiltyä Ruokolahdelta olevaa sotilas Abraham Argillanderia vastaan oleva juttu 
• Kirkonpahennus, syytettyinä kauppias Johan Nybomin vaimo Margaretha Vallia ja hänen tyttärensä Helena Sofia Nybom sekä juomanpanija Henrik Bohmin vaimo Gertrud Smolander (Hamina)
• Alistus, joka koskee Taipalsaaren talonpoikien Grels Petterinpoika Tukian ja Pål Johaninpoika Jurvin sekä heidät ja eräät ruotsin alamaiset piiskauttaneen luutnantti Ivan Priklonskin välistä juttua 
• Alistus, joka koskee Jakob Voivalinin seurassa rajan yli luvatta tulleen ja nyt väärällä nimellä Pietarin lähistöllä oleskelevan Helsingistä olevan Carl Gaedichin vangitsemista 
• Alistus koskien sitä, että edesmennyt kirjuri Lorentz Ågren Kurkijoelta on sivuuttanut testamentissaan karanneen vaimonsa Anna Margareta Ahlbomin ja heidän poikansa Gottfridin sisarustensa eduksi
• Alistus, joka koskee Haminasta olevaa postitarkastaja N. Röslingiä, joka on avustanut virkamies Meitziä tämän paossa

1749

• Alistus, joka koskee sitä, että Raudun kappalainen Karl Molander haluaa purkaa kihlauksen serkkunsa Barbara Grotenfeltin kanssa omantunnonepäilyksien takia (pariskunta kuitenkin meni naimisiin)
• Miehensä Johan Litmasen myrkyttämisen yritys, syytettynä Agneta Mårtenintytär Friiari Tyrjästä  (Parikkala)

1750

• Ruplien salakuljettaminen rajan yli, syytettyinä ajuri Mårten Henrikinpoika sekä matruusit Matts Jakobinpoika ja Jöran Jöraninpoika (Hamina)
• Väkivaltaiset kunnianloukkaukset anoppiaan kohtaan, syytettynä porvari Henrik Bohm (Hamina)
• Yritys saada vilpillä omakseen naapurinsa lehmä, syytettynä talonpoika Karp Kuismov Tymmänäinen (Soanlahti)
• Viidennen kerran juoppous, syytettynä Jakob Danielinpoika Turku Huttulasta
• Viidennen kerran juoppous, syytettynä talonpoika Johan Samuelinpoika Niemi

1751

• Jöran Mårteninpojan myrkytysmurha, syytettyinä uhrin puoliso Margareta Johanintytär ja hänen tyttärensä Lisa Kivimiehestä (Luumäki)

1752

• Kihlakunnantuomari Rennerin tiedustelu koskien juttua, että Fredrika Procopaeus on lyöttäytynyt yhteen venäläisen kanssa ja kääntynyt kreikkalaiskatoliseksi, vaikka hänen miehensä Nils on yhä elossa
• Kruununjauhojen kavaltaminen, syytettyinä nimismies Petter Ruotsalainen, maakomissaari Andersin ja muita henkilöitä

1753

• Herjaus Regina Nilsintytärtä kohtaan hänen kreikkalaiskatoliseksi tulonsa takia, syytettynä talonpoika Jakob Hämäläinen Kilpolasta  (Hiitola)
• Säkkijärven "Mooseksen kallioilla" haaksirikkoutuneen Sibrand Jansen de Boer -nimisen laivan hylynryöstö 

 Tunnelmakuva Fältskärns berättelser -kuvitusta Projekt Runebergin digitoimana.

Mielenkiintoisia otsikoita 1736-1746

Vakan syövereissä eksyin Oikeuskollegion pariin. En tiennyt siitä mitään ja pikainen selvitys paljasti sen liittyvän 1700-luvun Vanhaan Suomeen, jonka kanssa minulla ei ole ollut mitään tekemistä. Mutta juttujen otsikot saivat mielikuvituksen liikkeelle. Eivät tälläisenään ihan minimininovelleja, mutta melkein.

Arkistoluettelon tekstit on kopioitu alle sellaisenaan, joten tarvittaessa toivottavasti Vakan haulla löytyvät uudestaan. Valitsin mitä huvitti, alueesta oikeasti kiinnostuneiden kannattaa tutustua koko luetteloon. Mielenkiinnolla katselin paikkakunnittain lueteltuja rikoksia, mutta poimin niistä vain murto-osan mukaan.

1736

• Alistus, joka koskee talonpojan vaimoa Brita Kristerintytär Kairasta, joka on hylännyt miehensä

1742

• Karkaaminen, syytettynä Mårten Kurkon vaimo Anna Thomaksentytär (Viipuri)

1744

• Epäily kasakan hukuttamisesta, syytettyinä Petter Larsinpoika Lemin Heikkilästä ja Pål Andersinpoika Hilpa ja Michel Eskilinpoika Lapveden Nyrhilästä

1745

• Esitys nuohooja Giösmanin valitsemisesta pyöveliksi
• Alistus, joka koskee Sortavalan kaupungista olevaa kauppias Kirila Siverikovia, jota talonpoika Gavrila Germanov on kutsunut valtakunnanvarkaaksi
• Pahennusta herättävä elämä, syytettynä kapteeni O.M. Nordenberg Stockforsista (Pyhtää)
• Alistus, joka koskee pormestari Reinecken ja raatimies Lundin matkaa Pietariin suuriruhtinaan häihin
• Kihlakunnantuomari Rennerin alistus, joka koskee tutkimusta Vehkalahden Pyötsaaresta olevan talonpoika Jöran Larsinpojan ja kalaverkon varastaneen Haminasta olevan varuskuntasotilaan välisessä jutussa 
• Valitus väkivallasta, jota Savonlinnasta oleva kapteeni Diatkov on käyttänyt rajatarkastaja Sundbladia kohtaan 1745 - 1745
• 80-vuotiaan naisen piiskauttaminen kuoliaaksi vuonna 1743, syytettynä nimismies Karl Gustaf Grään (Mäntyharju)

1746

• Kunniaa loukkaavat syytökset kirkkoherra Carmelinia kohtaan, syytettynä lukkarin leski Beata Johanintytär Falck (Ruokolahti ja Rautjärvi)
• Esitys Käkisalmen pastorin Petrus Beckborgin erottamisesta virasta laiminlyöntien takia ja ylioppilas Jakob Passelbergin nimittämisestä hänen tilalleen
• Kotirauhanrikkominen seppä Johan Flinckin luona, syytettyinä kuvernementinkivalteri Sven Hardeen, tullimies Johan Wacklin ja porvari Jürgen Teubel  (Lappeenranta)
• Alistus, joka koskee Karjaalta olevia sotamies Anders Smedbergiä ja Maria Andersintytärtä, jotka ovat rikoksen takia muuttaneet Lappeenrantaan ja jotka nyt pitäisi luovuttaa Ruotsin viranomaisille
• Alistus, joka koskee Taipalsaarelta olevaa talonpoika Lars Pönnistä, joka on hylännyt Uudenkirkon Hötsölästä olevan vaimonsa Agneta Kristerintyttären

Tunnelmakuva Fältskärns berättelser -kuvitusta Projekt Runebergin digitoimana.

Venäjän puolella 1780

Venäjä-teema vaan jatkuu...

Vuonna 1780 ilmestynyt Russia: or, a compleat historical account of all the nations which compose that empire. The first volume käsittelee suomensukuisia kansoja tuolloisen Venäjän alueella. Mahdollisesti perustuu osittain kirjoittajan omiinkin havaintoihin, ainakin esipuhe on päivätty Pietarissa. Ylläoleva kuva edustaa saamelaisten elämää, etualalla uhripaikka.

Suomalaisista kirjassa ei ole kuvaa, mutta tekstiä toki. Kirjasta voi lukea perusteellisen kuvauksen miesten ja naisten vaatteista. Mahdollisesti vastaavat oikealla olevia kuvia Suomalainen talonpoikaisnainen ja Suomalaisnainen kesäpuvussa, jotka löytyivät Kansalliskirjaston kuva-arkistosta ja viitetietojensa perusteella olivat peräisin kokonaisuudesta The Costume of the Russian Empire. London 1803.

Mutta vielä vaatteitakin mielenkiintoisempi pätkä kirjassa on mielestäni (äskettäin ohi menneen) kekrin kuvaus, joka kuuluu näin:

The Feast of Allhallows almost drives them out of their wits. they call this feast Kikri, which was the name of one of thei idols. On the eve of this day, in memory of the saints of the Romish church, they take care to provide baths of hot and cold water, with bundles of birch twigs, &c. set out a table, and place provision upon it. As soon as it is dark, the master of the house, in his best cloaths and bare-headed, opens the back-gate of the yard with as much politeness and as many bows, as if he were receiving a number of visitors. He then approaches the bath with great ceremonious deference, as though he conducted some very respectable guests into it, and then closes the door. Some time afterwards he goes to let out his imaginary faints, and reconducts them to the yard-gate, holding all the while a bottle of brandy in his hand.

The same night they treat the goblins with a feast; and their table is spread in the stable.

In remembrance of their idol Kikri, they kill a lamb also on Allhallows-day, very early in the morning. After it is cleared of the entrails and offals, they dress and eat it, without cutting away the smallest bone.

Kekrin kuvauksista puheenollen, kirjasta Arjen säikeet - aikakuvia arkielämään, sivilisaatioon ja kansankulttuuriin (2000) löytyi Eric Castrénin kuvaus kekristä vuodelta 1754:

Illalla tai varhain aamulla teurastetaan lammas, mieluiten yksivuotias, joka sitten keitetään luutakaan rikkomatta. Siitä ei saa terveyden menettämisen uhalla maistaa mitään ennenkuin se on viety pöytään. Sen jälkeen se syödään jättämättä mitään jäljelle. Kekrin aattoiltana annetaan kekrille eli tontuille ruokaa ja juomaa. Jotkut vievät ruuan ja juoman navettaan karjaonnen vuoksi, jotkut hevostalliin hevosonnen vuoksi, jotkut suurten puiden alle tai kiven ääreen pelloille ja metsiin, jotkut kaikkiin näihin paikkoihin. - Isäntä kekrin aattoiltana ottaa vastaan pyhimykset, johdattaa saunaan, mikä on valmistettu erityisesti niitä varten kuumine ja kylmine vesineen sekä vihtoineen; onpa pyhille miehille katettu pirttiin pitopöytä. Isäntä palvelee niitä vuorokauden ja saattaa ne pihan piiristä juhlallisesti Sielujen päivänä. Isäntä on tällöin paljain päin ja hän tarjoaa lähtiäisiksi olutta ja paloviinaa.

Pienpainatteita niin että hiirisormia pakottaa

Historiallista sanomalehtikirjastoa käyttävät ovat voineet huomata, että samassa käyttöliittymässä on tarjolla pienpainatteita. Tarkemmin sanottuna Teollisuuden hinnastoja vuosilta 1810-1944. Muitakin Kansalliskirjaston kokoelmien pienpainatteita on digitoitu, mutta ne löytyvät Dorian puolelta. Esittelytekstin mukaan

Tämä on valikoima Kansalliskirjaston kokoelmista digitoituja pamfeltteja, lehtisiä, ohjekirjoja, kiertokirjeitä ja muita sellaisia. Kokoelman painatteiden aihealueita ovat mm. matkailu, eläinsuojelu, naisasia, kansanhuolto, seuratavat ja ajoneuvot. Julkaisuja on sadan vuoden ajalta, n. 1850 - n. 1950. - Huom! Kokoelman rakentaminen on kesken.

Viimeisiin sanoihin kannattaa kiinnittää huomiota ja kehitystä on ehkä piankin tulossa. Itsekkäästi toivon kuitenkin ettei tämän tekstin kirjoituksen ja julkaisun välillä...

Selaillessa nuo aihealueet todellakin erottuvat ja ovat asiasanoituksella joten kuten poimittavissa. Siinä on kuitenkin jonkin verran yhdenmukaistettavaa, sillä mukana on eläintensuojelu, Eläinsuojelu ja eläinsuojelu, joita todnäk käytetty ristiin ja rastiin. Sanaa matkailu ei ole asiasanoissa, vaan siihen liittyvät painatteet ovat suureksi osaksi sanojen majoitusliikkeet, Matkailumainokset, matkailun edistäminen, matkailureitit, aikataulut ym. takana. Mutta niiden ulkopuolelle jää ainakin Polkupyörä-matkoja Suomessa (1900). Reitillä Tampere-Pori poljetaan Kokemäen läpi:

Kokemäki (Risti), 21.6 km, s. 109.3 Huittisissa on tie hyvää ja jotenkin tasaista. Sittemmin Rongan kankaalla on tie pehmeänlaista. Heti kun kangas loppuu ja tullaan avonaisille maille, kovenee tie. Ristin asema, majatalo. P. Henrikin muistopatsas-kappeli kauniissa puistikossa. Kokemäen kirkko ja kuuluisa silta. Kokemäen kartano ja sen laajat viljavainiot.

1800-luvun puolelta merkittävin aiheklimppi näyttää olevan kyläjärjestykset, joita ainakin

• By-Ordning (1815)
• Ehdotus Kyläjärjestykseen Heinjoen kappelissa (1872)
• Ehdotus Kylän-järjestyksiin, tehty sen johdosta, mitä Kuninkaallinen päätös talonpoikain säädyn walituksiin 1 p. Syyskuuta 1741 ja Kuninkaallinen kirje 20 p. Helmikuuta 1742 sisältääwät (1872)
• Fornyad Bya-Ordning uti Lappfjärds- och Skaftung Byar I Lappfjärds Socken (1816)
• Kylä Järjestys Ylösrakettu Ja yhteisexi jälkeeen elämisexi suostuttu Kelwiön Pitäjäsä (1817)
• Kylä Järjestys Ylösrakettu Ja yhteisexi jälkeen elämisexi suostuttu Kelwiön Pitäjäsä (1876)
• Kyläjärjestys Räisälässä (1872)
• Kylän järjestys Antreassa (1886)
• Kylän järjestys Wiipurin maalaiskunnassa (1892)
• Lohtajan Pitäjään Wasan Maanherran Länisä yhteinen Suostumus ja Päätös (1818)
• Niiden johtosääntöjen mukaan, jotka Herra läänin Kuwernöri on antanut esityksessänsä kyläjärjestyksiin on Muolan kunta tehnyt itsellensä seuraawaisen kyläjärjestyksen esityksen (1872)
• Nya-Ordning för Låchteå Socken (1818)
• Nya-Ordning för Låchteå Socken (1818)
• Ohjesäännöt Miehikkälän pitäjän kyläjärjestykselle (1895)
• Ote pöytäkirjasta, pidetty Wirolahden kunnan warsinaisessa kuntakokouksessa, Maakauppias Anton Mäkelän talossa Wirojoen kylässä, 1 päiwänä joulukuuta 1870 (1871)
• Pyhäjärwen pitäjän kylänjärjestyksen ohjeita (1874)
• Sakkolan pitäjän ja Metsäpirtin kappelin Kylänjärjestys (1872)
• Säkkijärwen pitäjän kylänjärjestyksen Ohjesäännöt (1896)
• Uudistettu Kylän-Asetus Ilmajoen Pitäjässä (1846)
• Uudistettu Kylän-Asetus Ilmajoen Pitäjäsä (1821)
• Walkjäwen pitäjän Kylänjärjestys (1872)
• Wiipurin läänin kuvernöörin päätös Wiipurin pitäjän Sorvalinsaaren kyläkunnan puolesta täällä tehdyn anomuksen johdosta että mainitulle ja Kivisillan kyläkunnille vahvistettaisiin kyläjärjestys säännöt, jotka anomukseen liitettyinä ja tarkastuksen jälkeen osittain muutettuina ovat näin kuuluvat (1892)
• Wähänkyrön pitäjään Kyläjärjestys-Säännöt (1880)

Kokoelmassa on yli 4000 yksikköä ja mukana on aarteita, jotka toivottavasti osuvat jonkun haravaan. Erikoisin avaamani oli Raakalaiset, jossa kaikki oli Saksassa paremmin kuin Englannissa ja Ranskassa. Tähän tapaan:

Vieraassa paikassa

Sain viestin, jossa pyydettiin blogissa käsittelemään Katihaa eli Karjala-tietokantahakua. Kyseisen palvelun maininnat ovat tosiaan tainneet jäädä vähälle, sillä käyttöliittymä ei ole mieleiseni ja Karjala suhteellisen harvoin mielessäni. Eikä nytkään mielessä mitään erityistä aihetta, joten haetaan vaikkapa omalla sukunimellä. Ja yllätys, yllätys, yksi tietue tuli ulos.

Se oli yllättävää kuin myös se, että kyse oli 1900-luvulla eläneestä henkilöstä. Ilmeisesti johonkin aikaan mennessä kuolleet henkilöt ovat haettavissa, vaikka ohjeissa lukee "100 vuotta nuoremmat kirkonkirjatiedot ovat käytettävissä ainoastaan Mikkelin maakunta-arkiston tutkijasalin ns. Katiha-tietokoneilla". Ensi silmäykseltä vaikuttaa oudolta myös se, että kuolema on tapahtunut Sortavalassa vuonna 1947, mutta ei ole ensimmäinen kerta kun kirkonkirjamerkintä on hieman irti todellisuudesta.

Lyyli ja isänsä Matti ovat mukana Rogel-sukuseuran henkilöhakemistossa eli lienevät kotoisin Länsi-Suomesta. Takaisin Karjalaan. Olisi hupaa testata onko sinne päätynyt Kokemäellä syntyneitä, mutta syntymäpaikka ei valitettavasti ole hakukentissä vaikka niitä monta onkin. Rippikirjoista se on kyllä tallennettu.

Pohjanmaalta Karjalaan päätyi eräs Hohenthal-perhe, jota olen joskus Katihassa tarkastellutkin. Nyt uudelleen sukunimellä hakien saan reilusti tuloksia. Mukana on niin paljon rippikirjoja, että perhekokoonpanoista syntyy jo tällä uskottavia, vaikka originaalilähteet pitäisi tietenkin jaksaa tarkistaa.

Pääosin tuloksia avatessa näkymät ovat helposti ymmärrettäviä. Muuttokirjojen yhteydessä pitää keskittyä, että tietää mistä minne ollaan muuttamassa. Hieman vaihtelevalta tuntuu tuloksia selatessa se, onko näkyvissä seurakunnan nimi. Selkeä viite tässä näkymässä alkuperäislähteeseen olisi ollut asiallinen ratkaisu.

Valitettavasti läpikäynnissä löytyi myös sellaisia erikoisuuksia kuin kaksi nuorena kuollutta lasta, joilla on kuoleman ja hautauksen väliä yli 10 vuotta. Muusta tiedosta päätellen (ja Hiskiin kurkistaen) hautauspäivä on oikein, mutta syntymä- ja kuolinvuosikymmen väärin. Tuleepa palautteen antokin testattua.

Saunanportailla puhtaudesta juteltua

Antero Kanervan kirjasta Salakulettaja. Kertomus Rajajoen tienoilta (1889)

— "Oh hoh! oikeinpa rupesi väsyttämään se kylpy", … sanoi Matti ja rupesi istumaan kalliolle isännän viereen.

— "Väsyttäähän se, mutta kyllä se kuitenkin on oikein virvoittava lääke viikon työstä kangistuneille jäsenille" … vastasi isäntä…

— "Kyllä se niin on … tuskin sitä ilman saunatta toimeenkaan tulisi"…

— "Eihän ne muutamat pese silmiäänkään ja toimeenpahan tulevat" … virkkoi isäntä leikillisesti.

— "Onhan niitä semmoisiakin. Minä kun olin renkinä, ennen teille tuloani, tuolla Vaittisissa sillä Korpin Sakarilla, sillä hevosparisniekalla, niin se isäntä ei pessyt silmiään paljon koskaan. Hän sanoikin, että: 'mitä niistä silmistä aina kalttailee, kunhan vaan pesee huttupäivinä ja kylälukuun lähtiessä'. Se talo oli muutenkin hyvin huonosiivoinen. Siinä kun oli naisillakin paidat päällä, niin ei niitä tahtonut eroittaa paraimmista sysisäkkilöistä. Pyhinä niillä oli sentään puhtaat paiat, hienosta 'kalenkuorista'"…

— "On niitä tässä meidän omassa kylässäkin semmoisia", … tuumaili isäntä. "Mene tuohon Karvolan Mikolle milloin tahansa, niin aina sen tuvan lattialla saapi kaalaa polvia myöten rikoissa ja tomussa. Lapsetkin ovat kuin mitkä peloitukset; silmät noessa, että silmämunuaisissa vaan vähän valkeaa leimahtelee. Paitaviitat niin pitkät päällä, että varpaisiin ulottuvat ja niin mustat, kuin kattilan kylki. Aikaihmisetkin ovat melkein samanlaisessa tilassa. Kylällä kävelemiseltään eivät raukat jouda edes lattiaansa lakasemaan. Rappujen edus — se olkoonkin sanomatta. Se haiseekin niin, että luulisi hevosen raatoja siihen haudatuksi".

— "Ovathan rappujen edukset täällä yleensä muissakin taloissa huonosiivoiset mutta se on sen vuoksi, että Venäjän tapaan karjakartanot rakennetaan yhteen asuinhuoneiden kanssa. Karja kun siten pääsee eteiseen asti tekemään huonoa siivoa, jota ihmiset sitte lisäävät".