Parikkalan pappilassa ja Imatran koskella

Augusta Krookin muistelmakirjaan Mitt Helsingfors sisältyy jakso Parikkalan pappilasta. Keskellä talvea 1869/1870 saatiin viesti, että leskeytyneen enon (Clas Collan) taloudenhoitaja oli sairastunut ja hän kaipasi kipeästi apua kuuden lapsensa kanssa. Augusta äitinsä ja sisariensa kanssa pakkasivat tavaransa ja lähtivät Sipoosta kolmella reellä matkaan. Kuomureessä äiti ja yksi tytöistä, avoreessä kaksi tyttöä ja kolmannessa tavarat ja piika. Matkaan kului kolme päivää. Kertomuksesta selviää, että kuomureessä tuli helposti "rekisairaaksi", mikä muistuttanee merisairautta.

Pappilassa riitti puuhaa kaikille käsille. Erityinen juhla oli vapunpäivä, jolloin perinteisesti kirkkoherran virkavuoden laskettiin alkavan. Pitäjäläiset tulivat onnittelukäynnille ja heille tarjoiltiin kahvin kanssa 350 vehnäpullaa.

Perinteitä noudatettiin myös avioliittoon vihittäessä. Jokainen pari toi kirkkoherralle villarukkasia, joita kerääntyi ullakolle huomattavia määriä. Parikkalassa oli ilmeisesti myös vakiintuneita vihkipäiviä, sillä Augusta muistaa pareja vihityn liukuhihnatyyliin, niin että enolla oli 2 ja puoli sormea ladattuna kultasormuksilla. Hiski ei riitä vierailuaikaan asti, mutta vilaus paljastaa esimerkiksi 16.6.1850 vihityn 19 paria, jotka kaikki olivat talollisten lapsia. Taas hyvä muistutus siitä, että kirkonkirjoista voi saada mielenkiintoista tietoa myös paikkakunnan (omalaatuisista) tavoista.

Augustan, äidin ja sisarusten paluumatka Helsinkiin syksyllä 1870 tehtiin Pietarin rautatietä hyödyntäen. Ennen sille siirtymistä käytiin katsomassa Imatran putoukset. Alla olevat kuvat kohteesta Turun lehdestä 10.8.1899.

Imatran koskella kävi myös Suomen matkallaan 1874 Wilhelm Erik Svedelius, joka kertoo kokemuksistaan kirjassaan Anteckningar om mitt förflutna lif.

Järjestelyjä häiden johdosta

Oheisella ilmoituksella kerrottiin Olga Krookin ja Herman Gummeruksen (*) avioliitosta Helsingfors Dagbladin numerossa 28.03.1875. Kapioita oli ommeltu jo edellisen vuoden puolella. Niitä ei ommellut ainoastaan morsian vaan myös äiti, sisko Anna ja myös Amanda Josefina Engberg (s. 1836).

Amanda oli tullut Krookin perheen palvelukseen 15-vuotiaana vuonna 1851 syntyneen Olga-tyttären hoitajaksi. Palvelusaikana hän kehittyi ompelijana ja 17 vuoden palveluksen jälkeen, hän perusti oman ompeluliikkeen vuonna 1868. Sen asiakkaat edustivat kaupungin kermaa, joukossaan Aurora Karamzin ja Helene Linder.

Olgan häiden jälkeen Amanda olisi mielellään matkustanut Pietariin auttamaan nuoren parin kodin järjestelyissä. Mutta kiireellisimmät tilaustyöt piti saada hoidetuksi. Mikä tai kuka avuksi? Olgan nuorempi sisko Augusta, joka lupasi hoitaa mm. kaulusten ja mansettien ompelun erälle merikapteenille ja takkien ompelun Linderin pikkupojille. Amanda lähti Pietariin ja Augusta ryhtyi ompelemaan. Hänestä "oli hullunkurista saada niistä palkkaa".

Edellä olevan lähteenä Augusta Krookin muistelmat Mitt Helsingfors. Ungdomsminnen. Hiskin perusteella Amanda Josefina todennäköisesti syntynyt 2.7.1836 vanhempinaan "Sjöform: Carl Gust: Enberg" ja Clara Ulrika.

Tämän ja muun Hiskin annin tarkistaisi mielellään rippikirjasta. Tarjolla myös lapset:

• Gustaf Mauritz s. 4.11.1834 Lill Nägels, Kirkkonummi, vht: Bd.s. Gust.Ad. Engberg & Clara Ulrica Engberg 28 v.
• Gust: Mauritz s. 25.7.1839 Helsinki, vht: Sjöform: Gust: Adolf Engberg & Clara Ulrica 31 v.
• Adolf Alfred s. 13.6.1841 Helsinki, vht: sjöm: Gust: Adolf Engberg & Clara Ulr: Lindström 34 v.

Helsingissä on haudattu 2.4.1851 39-vuotias "Sjöform: g: Gust: Adolf Engberg". Kirkkonummella vihittiin 20.6.1834 talollisten lapset Gust. Ad. Engberg (Nedre Engvik) & Clara Ulrica Lindström (Lill Nägels).

(*) Verkosta ei löydy varsinaista vahvistusta, mutta epäilisin Hermanin ja Olgan pojan olevan se Herman Gummerus, joka vilahti historian johdantakurssin luennoitsijan jutuissa. Joissa ei puhuttu IKL:stä yhtään mitään.

Alexander Collanin vihreät housut

Augusta Krookin muistelmakirjassa Mitt Helsingfors kerrotaan hänen oman elämänsä lisäksi lyhyesti myös vanhempien ja näiden sisaruksien vaiheista. Äiti sisaruksineen oli aikuisuuden kynnyksellä taloudellisesti tiukoilla. Eräänä päivänä Augustan eno Alexander Collan sanoi Lisa-siskolleen: "Nyt minä otan pianonpäällisesi housukankaaksi." Sisko oli aivan kauhuissaan "Ei, Alexander! Sehän on vihreä!"

Mutta Alexanderin mielestä vihreä kelpasi anatomiasaliin (ja vihreissähän on 1900-luvulla oltu leikkaussalissa). Hän sai opintonsa loppuun ja toimi myöhemmin tsaarin perheen lääkärinä.

Oikealla oleva kuva Alexander Collanista on Kansalliskirjaston kokelmista. Arno Forsiuksen sivulla on kuvaus hänen urastaan ja paljon muuta tietoa lääketieteen historiasta.

Mistä puheenollen verkosta löytyy myös

• Den Kloka och Husaktiga Gumman, hwilken, genom egen och andras förfarenhet, uptäcker hwarjehanda nyttiga och nödiga Hus-CURER, så wäl för människor som kreatur, jämte hwad eljest nödwändigt och nyttigt pröfwas at weta, uti et hushåll, så i städer, som på landet.
• Den Sluga och Förståndiga Gubben, som lärer de oförfarna både i städerna och på landet, at igenom hwarejehanda Hus-Curer, hela och bota mångfaldiga Sjukdomar, så wäl hos människor, som Fänad.
• Immanuel Ilmoni: Bidrag till Nordens sjukdoms-historia
• Audrey Davis & Toby Appel: Bloodletting Instruments in the National Museum of History and Technology
• Tiina Junttila:”Silmäyksiä sielunelämään" Mielen sairaudet Terveydenhoitolehdessä 1918-39
• Katariina Aho: Mielisairas ja yhteisö : mielisairaita kohtaan osoitettu huomio vuosisadan vaihteen eteläpohjalaisessa lehdistössä
• Heldassa kokoelma Suomalaista lääketieteen historiaa, mm. vanhoja väitöskirjoja.
• Tietoja rokonistuttamisesta (1808) (Adolf Alarik Neovius: Ur Finlands historia. Publikationer ur de alopæiska pappren. Del II s. 874-880)
  
• Otto E. A. Hjelt: Svenska statens inköp af hempliga läkemedel, och särskildt kirurgen Guy's medel mot kräfta. (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk; 47)
• L. W. Fagerlund: Finlands Leprosorier I: 1. S:t Jörans hospital, 2 Hospitalet på Shjälö, 3. Hospitalet på Gloskär (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk; 43)
• L. W. Fagerlund: Finlands Leprosorier II: 1. Maria Magdalenae, Wiborgs hospital (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk; 62)
  

Kummitustarina Kalvolasta

Kalvolassa järven rannalla, kauniilla paikalla, sijainneen Kutilan päärakennuksen oli rakennuttanut kruununvouti Nordensvan. Hän oli pakottanut Pohjanmaalta tulleet rakentajat tekemään työtä sunnuntaisin. Nämä vannoivat, ettei kukaan tulisi saamaan tilalla rauhaa.

Tämä vaikutti pitävän paikkansa, sillä Krookin perhe, joka muutti Helsingistä Kalvolaan vuonna 1855 säästääkseen rahaa, häiriintyi yö toisensa jälkeen salista kuuluvista askelista. Kuullosti myös siltä, että joku olisi salissa avannut lipaston laatikoita, mutta kurkattaessa siellä ei ollut ketään. Sitten oli kuin vintillä olisi vieritetty kuulia.

Perheen äiti raportoi miehelleen, joka saapui Kutilaan Nordensvanin kanssa. Tämä mutisi akkojen puheista ja istui keinutuoliin. Silloin kummitus iski ensimmäisen kerran päiväsaikaan. Ullakolta kuului kuulien vierintää. Nordensvan ponkaisi ylös ja ryntäsi ullakon ovelle muu väki takanaan.

Ullakon oven takana oli kuitenkin vain siisti ja järjestyksessä oleva ullakko. Krookin perheen pää ilmoitti "Huomenna muutatte kotiin."

Edellä oleva on kerrottu Augusta Krookin muistelmissa Mitt Helsingfors. Alaviitteen mukaan perhe oli monta vuotta myöhemmin lukenut sanomalehdestä, että kummittelun oli tuottanut tilanvouti apureineen.

Moista en löytänyt, mutta Hämäläinen raportoi 21.03.1862: "Syömäri. Viimis tammikuun 27 päivänä sattuivat Myllymäessä, Hämeenlinnassa, torpanpoika Kaarle Juha Kulju Kutilan alustaa Kalvolasta ja Sittalan Tiitisen torppari samasta pitäjästä kiistelemään syömisestä, josta seurasi että mainittu torpanpoika puolen tiiman kuluessa uhalla söi 5 naulaa sianlihaa eikä siitä ollut milläänsäkään. Syömäri oli vaan juonut runsaasti kaljaa lihan painiksi."

Nordensvan oli vuonna 1871 konkurssitilassa ja Kutilan tila myynnissä (Hämäläinen 23.02.1871). Seuraavakin omistaja tarjosi taloa vuokralle:

(Hämäläinen 06.08.1874)

(Hämäläinen 23.03.1876)

(Hufvudstadsbladet 14.03.1880)

Kirkkonummen Aavarannassa 1872

Augusta Krookin muistelmakirja Mitt Helsingfors on nimetty hieman harhaanjohtavasti, sillä siinä kerrotaan myös perheen kesänviettopaikoista Helsingin ulkopuolella. Yksi näistä oli Hvitträsk-järven rannalla sijainnut Avaranda, jonka karaktäärirakennuksen Augustan äiti vuokrasi postidirektööri Hjalmar Lagerborgilta ja tämän vaimolta Gertrud von Kothenilta kesäksi 1872.

Sivurakennuksessa asui tilanvuokraaja, jonka nimeä Krook ei mainitse. Mies oli "jokseenkin sivistynyt", mutta alkoholin vaikutuksen alaisena oli kaatanut yhden Krookien muuttokuormista niin, että salin peili pirstoutui ja vehnäjauhot sekä sokerit pilaantuivat. Eräänä kesän päivänä vuokraajan yksivuotiaan päälle kaatui kiehuvaa vettä. Kuultuaan tästä Krookin tyttäret kiirehtivät käyttämään äidinäiti Elisabeth Collanin konstia: siirapilla kyllästettyjä puuvillasiteitä. Tämä tehosi muistelun mukaan ihmeenomaisesti.

Aavarannassa Augusta Krook heräsi kello kuusi aamulla lukemaan, mikä sai sisäpiian kysymään josko tämä aikoo papiksi. Mutta Aavarannan elämään kuului myös seurustelua. Krookien yhteiskuntaluokkaan kuului Oulun entinen kuvernööri Otto Nyberg, joka asui vaimonsa ja tyttärensä kanssa Rauhalassa, sekä Nybergin sisar Mathilde, joka oli naimisissa parooni Georg von Alftanin kanssa.

Lähin naapuri oli "Kaisi", joka asui pienen pienessä tuvassa. Hän oli entinen kaartin muusikko, joka oli tapetoinut seinänsä vanhoilla mainoksilla esiintymisistään. Nyt hän, Augusta Krookin silmissä, eli viululleen. Kulki ympäri tupaa ja soitti.

Alla Hvitträsk otteessa kartasta Karta öfver Helsinge socken, Esbo socken, Kyrkslätt socken, Sjundeå socken / upprättad på general läntmäterie contoiret för att underkastas allmän granskning vuodelta 1843.

Karunan Kärkniemessä 1865-1867

Karunan (tai Sauvon) Kärkniemen (ruotsiksi Kärkis) tilan omisti ensin "Vanha paroni" (Otto Wilhelm Klinkowström), sitten tämän pojat "pitkä paroni" (Arthur Wilhelm Klinkowström k. 1863) ja "paroni Arthur" (Artur Emil Klinkowström). Värikkäästä perheestä on kerrottu Anders Ramsayn muistelmissa pitkähkö pätkä ja he vilahtavat myös toisessa suosikissani eli Augusta Krookin kirjassa Mitt Helsingfors. (Klinkowströmeistä kiinnostuneen kannattaa tutustua myös Maijanojan tarinaan.)

Krookin perheen elämään Klinkowströmit liittyvät Kärkniemen kautta. Augustan muistikuvan mukaan hänen isänsä osti Kärkniemen vaikeuksiin joutuneelta herra Saurénilta keväällä 1865. (Helsingfors Tidningar kertoi 72 000 markan kaupasta 17.6.1865.) Päiväkirjamerkinnöillä Augusta ajoittaa lähdön Helsingistä 9.6.1865. Matka hevosvaunuilla keski kaksi päivää, yö vietettiin kestikievarissa. Tie päättyi Sauvonlahteen, joka ylitettiin veneellä nimeltä "Gå på".

Kärkniemen päärakennus oli vanha ja hirsinen, maalattu keltaiseksi. Sisustuksena oli edelleen Klinkowströmien huonekalut ja seiniltä katsoivat heidän muotokuvansa. Sali ulottui koko talon leveydelle, siinä oli neljä ikkunaa, kaksi kummallakin puolella. Salin seinät oli maalattu vihreällä, pihanpuoleisen pikkueteisen sinisellä ja pianohuoneen violetilla. Tampuurin vieressä oli keltainen huone, sitten ruokasali, jonka vieressä makuukamari ja talon pohjoispäässä keittiö omalla sisäänkäynnillään. Ullakon pohjoispäässä oli lämmitettävä kamari.

Augusta kuvaa yksityiskohtaisesti puutarhaa ja muistaa myös hevoset ja härät.

Tilaa hoiti vouti Granbom, joka tuli joka ilta raportoimaan Augustan äidille päättäen puheensa suomeksi "Ja, ei mitä muut sitt, ja hyväst nyt!" Granbom rakasti kovasti Maja-tytärtään, mutta uhkasi hakata vaimonsa niin pieniksi palasiksi, että kukko söisi hänet. Granbom sai melko pian lähteä ja hänen tilalleen tuli Enroth.

Voutien lisäksi Augusta kertoo Sydmon syytinkiläisistä, nimeltä Ahrén, mamselli Syvelanista, kalastaja Andersista, naispalvelijoista Anna-Stina ja Karoliina sekä rengeistä Johansson ja Leander. Kolmas mainittu renki oli täysraitis Kalle Lindberg, jonka Augustan äiti tapasi kerran renkituvan pitkän pöydän äärestä silmät vuotaen. "Jotain vahvaa piti saada" totesi Kalle, joka oli sipulia syöden saanut itsensä kyyneliin. Torppareista jäi mieleen Solbackenin haltija, joka totesi maiseman ihailijoille "Inte lever man uta de sköna."

Nälänhädän vuosina tilalle tuli joukottain kerjäläisiä. Eräs mies poikansa kanssa sai syödä renkien pöydässä ja pyysi lähteissään renkien jättämät perunankuoret. Toinen mies tuli neljän äidittömän lapsen kanssa loppiaisaattona. Lapsilla oli isorokko, eikä Augustan äiti olisi tartuntavaaran vuoksi halunnut majoittaa heitä. Mies sanoi auttavansa kalastuksessa ja Jumalan siunaavan saaliin. Perhe sai kalastajan mökin ja kalasaaliista tuli isompi kuin oli koskaan nähty.

Pohjanmaalaisesta Kinnulan talosta Kärkniemeen tuli äiti ja poika Janne, jotka etsivät perheen isää, joka oli lähtenyt työnhakuun Kalle-pojan kanssa. Äiti ja Janne eivät saaneet kotitilaltaan elantoa, joten lähtivät myös etelään. He saivat työpaikat Karunasta, mutta pelkäsivät perheenjäsenten puolesta. Mutta tämä tarina päättyi onnellisesti. Isä Johan Johansson löysi vaimonsa ja lähti tämän kanssa takaisin. Janne ja Kalle jäivät Kärkniemeen puutarharengeiksi.

Karhu pihalla

Augusta Krook, jonka muistelmakirjaa Mitt Helsingfors olen tänne jo aiemminkin referoinut, asui lapsena eli 1850-luvun puolivälissä "Bornin talossa" Vilhon- ja Mikonkatujen kulmassa. Tuolloin paikalla oli vanha puurakennus, tänä päivänä ravintola Pääkonttori.

Vuonna 1835 kyseisen kadun kulman lähelle tunki vielä Kluuvinlahti. Oheinen Gyldenin kartta löytyi Helsingin kaupunginarkiston karttarekisteristä. Karttaan merkitty tonttinumero ei valitettavasti auta henkikirjahaussa, vuoden 1855 henkikirjassa on käytetty korttelien nimiä. Helpoin paikka luntata ne (jollei satu muistamaan ulkoa...) on verkkosivusto Korttelit.fi. Eli oravaa pitäisi metsästää. Ja löytyihän se, kuten myös Bornin talo. Mutta ei Krookin perhettä. Eli eivät juuri tuona vuonna asuneet talossa.

Mutta jonain toisena vuonna Krookit asuivat Bornin talon toisessa kerroksessa ja ensimmäisessä kerroksessa Augusta kävi leikkimässä Axel Weurlanderin kanssa. Tämä opetti Krookin sisaruksille talojen rakentamista puupaloista ja tuohesta.

Mikonkadun toisella puolella asui Björkellin perhe ja heidän vieressään kasakkoja. Lähellä oli myös poikakoulu "Bööks lyceum", josta tuli "Nya Svenska Läroverket". Augusta näki sen pihan ikkunastaan.

Ikkunasta näkyi myös toisinaan pihalle tuleva mies. Jolla oli kädessään suuri sauva ja ketjun päässä karhu. Augusta sisaruksineen heitti eläintä kohti appelsiininkuoria.

Varakkuudesta pudonneet

Augusta Krookin muistelmakirjaa Mitt Helsingfors ei voi syyttää kaunistelusta. Hän kertoo isänsä masennuksesta ja itsemurhayrityksistä. Ja lyhyesti myös isänsä äidin ja tätiensä elämästä.

Augustan isä Carl August Krook oli kasvanut yltäkylläisyydessä, johon tuli äkillinen loppu juuri kun hän oli aloittamassa yliopisto-opintoja vuonna 1827. Isän kuolema tarkoitti kaiken omaisuuden myymistä, kultakelloa myöden. Opinnot piti lopettaa ja siirtyä veljen tapaan armeijauralle.

Sisaret ja äiti Maria Eleonora af Dittmer muuttivat Sauvoon pieneen keltaiseen puutaloon. He elättivät itsensä kehräämällä ja tukkimyssyjä tekemällä. Pojantyttären korviin ei tullut, että Maria Eleonoora olisi valittanut kohtaloaan. Mutta vaikeaa oli ollut saada tyttäret neljältä aamulla ylös ja rukin ääreen.

Olihan Maria Eleonoran äitikin selvinnyt leskenä. Joakin Ulrik af Dittmerin kuoltua Anna Katarina Vahlberg perusti sisariensa kanssa Turkuun koulun nuorille tytöille. Koulua kutsuttiin nimellä "Mamma Dittmers pension". Näin Krookin muistelmien mukaan, muuta tietoa koulusta en olen löytänyt.

Kaukaisia sukulaisia muistelmissa

Augusta Krookin muistelmakirjaa Mitt Helsingfors selatessa törmasin kahteen erittäin kaukaiseen sukulaiseen, mikä on, läheisten sukulaisten ja tuttujen paikkojen jälkeen, mukavinta, mitä muistelmista voi löytää.

Varsinkin, jos niinkuin Krook, kirjoittaja on ollut rehellinen arvioissaan. Tämä todennäköisesti pätee näkemyksiin Petter Sundin jälkeläisestä Theresia Augusta Grönlundista, josta Krook toteaa:

"en sällsynt ful, sällsynt fet och sällsynt kvick person, med vilken [överste August Bergenstråle] levde i ett barnlöst, men harmoniskt och lyckligt äktenskap."

Toinen tuttu nimi oli Klas Emil Hohenthal, joka oli yhdessä Paul Keckmanin kanssa vuokrannut opiskelija-asunnoksi huoneen Krookien asunnosta ilmeisesti vuonna 1869. Ylioppilaista Krook antaa arvion "de voro tysta och hyggliga och störde oss på intet sätt". Opiskelijat elivät kotoa tulevilla rahalähetyksillä ja sellaista odottaessa oli kerran yhteensä jäljellä 25 penniä. Sen sijaan, että olisivat pyytäneet apua vuokraemänniltään, Hohenthal ja Keckman kävivät ostamassa hapanleivän ja söivät sitä paljaaltaan.

(Klas Emil sittemmin tunnettu mm. Lennart Hohenthalin isänä. Toinen poikansa oli eversti Veli Gunnar Hohenthal, josta suomennettua haastattelua sukuyhdistyksen sivuilla.)