Haminan ohi Pyterlahteen 1839

Frugårdista matka jatkui Haminaan. Tai ainakin sen ohi.

Museovirasto, CC BY 4.0

Selvä pysäys on tehty 18.11.1839 Pyterlahden louhoksella, jossa oli loppusuoralla pylväs, joka edelleen seisoo omalla painollaan Talvipalatsin vieressä Pietarissa.

Museovirasto, CC BY 4.0

Museovirasto, CC BY 4.0

Haminassa

Lauantainen retki jatkui Haminaan, joka oli minulle uusi paikka (lukuunottamatta pimeässä illassa talvella 90-91 juoksemaani  Iso ympyrä -viestin osuutta). Selkeästi erottuvat bastionit ja vanhat rakennukset tekivät vaikutuksen ja olivat iloinen yllätys.

Lounastettuamme varuskuntakerholla

kuljimme korttelin matkan

ortodoksiselle kirkolle, jonka pyöreydestä otin myöhemmin kuvan takapuolelta.

Kirkon rakennushistoriasta saimme perusteellisen selvityksen, johon keskittymistä haittasi pahasti kirkon ikkunasta pilkottanut Kaupunginmuseo, joka ei kuulunut ohjelmaan. Kun saimme kirkkovierailun jälkeen puolen tunnin vapautuksen tiesin siis heti minne mennä.

Rakennus erottuu ylläolevassa korttelikuvassa punertavana. Se on kaupungin vanhimpia ja varsin historiallinen, sillä siellä neuvottelivat Katariina suuri ja Kustaa III vuonna 1783. Talon tuon aikainen ulkonäkö esitellään museossa pienoismallilla.

Paljon muuta mielenkiintoista museossa ei ollutkaan, mikä teki vartin tutustumisajasta sopivan ja 8 euron sisäänpääsymaksusta melko kalliin. Perusnäyttelyn sijaan esillä oli John Nurmisen säätiön kanssa tehty näyttely Hamina maailmankartalle. Antoisa ehkä karttojen ja merihistorian ystäville?

Kartoista puheenollen. Arkistolaitoksen tuoreehkoihin digitointeihin kuuluu Kaupunkikartat (kokoelma) - Kaupunkikartat (kokoelma) - Haminan kartat . Yllä näkyvä ote yhdestä kaupunkikartasta vastannee retkellä ilmaan jääneeseen kysymykseen siitä, miksi bastioni ei ollut täydellinen ympyrä. Laajempi kaupunkiin liittyvä setti on VeSA linnoitus- ja rakennuspiirustukset - VeSA Haminan linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto - Haminan linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto

Viimeisenä kohteenamme oli Haminan kaupungin museoiden toinen osa, Kauppiaantalomuseo. Kuopion Korttelimuseon tapaan se rakentuu useasta interiööristä ja antaa monipuolisen kuvan 1800- ja 1900-luvun vaihteen kaupunkielämästä.

Molemmissa museoissa oli ehdoton kuvauskielto ja piruuttani haastattelin paikalla ollutta museonjohtajaa teemasta. Käytäntö oli vanha ja mahdollisesti tulossa uusmietintään. En tehnyt muistiinpanoja, mutta muistikuvani mukaan taloudelliset ja tekijänoikeudelliset tekijät eivät tulleet mainituiksi. Ensisijaisesti kyse oli turvallisuudesta, mikä tarkoitti kai varkauksien innoittamisen välttämistä.

Arvovaltainen rekireissu alkuvuodesta 1684

J. G. Sparwenfeldin päiväkirja taitaa olla varhaisin kuvaus kulkemisesta Suomen läpi Kuninkaantiellä kohti Venäjää. Luin sen (J. G. Sparwenfeld’s diary of a journey to Russia 1684-87 / edited, translated and with a commentary by Ulla Birgegård.) kirjastossa sellaisella kiireellä, etten ottanut selvää, mistä retkessä oli kyse. Arvovaltaisia ihmisiä oli liikkeellä isolla rekiletkalla.

Jäiden kestämisestä tuskin oli huolta, sillä Ahvenanmeri ylitettiin helmikuun alussa vuonna 1684. Taivassaloon saavuttiin 8.2. ja Sparwenfeld noteeraa kauniin kirkon, jossa oli runsaasti vaakunakilpiä. Näiden joukossa jopa joku katolisen ajan piispa. Ruokaa nautittiin kirkkoherran luona ja jatkettiin matkaa Turkuun.

Turusta lähdettiin 12.2. ja yövyttiin "Jordanin kartanossa". Päiväkirjan toimittajan mukaan tämä olisi "Viborgs gård / Frillans". Sparwenfeld toteaa nukkuneensa heinillä "kuten joka toinen yö". Koko porukalle ei siis riittänyt höyhenpatjoja.

Uudellemaalle päästiin 13.2. ja Sparwenfelt kirjoittaa muistiin, että kommunikointi oli nyt helpompaa, kun melkein joka paikassa puhuttiin ruotsia.

Porukka ohitti Albergan kartanon 15.2. ja saapui Helsinkiin. Siellä noin 90 porvaria esitti sotilaallisia taitojaan tavalla, jota Sparwenfeld piti lähinnä huvittavana. Kirkkoon hän oli kurkistanut ja totesi sen puiseksi ja sisältä kauttaaltaan uskonnollisilla aiheilla koristemaalatuksi.

Matkalla Helsingistä Porvooseen ei ollut metsiä. Porvoossa porvarikaartiin kuului noin 150 miestä ja he laittoivat myös parastaan vieraiden edessä. Kaksi tykkiäkin laukaistiin. Sparwenfeld ei pitänyt Porvoon ruotsinkielisten kivistä eikä suomenkielisten puista kirkkoa mitenkään erikoisena.

Vehkalahteen tultiin 17.2. Se näytti Sparwenfeldin silmissä kalastajakylältä. Vastaanottoseremoniaan löytyi kuitenkin 80 porvaria. Paikallisena erikoisuutena Sparwenfeld mainitsee 3 talonpoikaista kyytimiestä, jotka väittivät olevansa aatelisia. Näiden knaapien nimetkin olivat muistiinkirjaamisen arvoisia: Pilhierta, Brandstake ja Husgafvel.

Kuva Johan Gabriel Sparwenfeldistä Wikipediasta

Mitä Suomesta kirjoitettiin 1783 ja 1796?

The modern part of an Universial History, from the Earliest Accounts to the Present Time. Compiled from original authors. By the Authors of the Ancient Part. Vol XXXVII. London 1783 kertoi ylläolevan pätkän verran Suomesta ja Pomeraniasta. Ruotsi oli menettänyt Viipurin ja "Elsinvas"in satamat ja sillä oli jäljellä Suomessa enää Turku ja joitakin pieniä satamapaikkoja. Näistä tehtiin merkittävää kauppaa Englantiin ja Hollantiin, erityisesti kestävällä kuusipuulla. Sisämaa on kuulu hyvistä hevosistaan.

Hieman asiantuntevammalta kuullosta puolestaan pätkä luonnontieteellisestä kirjasta Bernardin de Saint-Pierre & Henry Hunter: Studies of nature (1796) . Haminahan on rakennettu tunkion päälle? Lisäys 7:44: Missähän kunnossa bloginpitäjä on tekstiä kirjoittanut? Allahan puhutaan tunkiosta Haminan lähellä eikä Haminasta tunkion päällä.

I have seen, in Finland, near Wiburg, beyond the fixty-first degree of Latitude, cherry-trees entirely exposed to the weather, though these trees are natives of the forty-second degree ; that is, of the kingdom of Pontus, from whence Lucullus transplanted them to Rome, after the defeat of Mithridates. The peasantry of that Province cultivate tobacco with success, which is a much more southerly plant, being originally a native of Brasil. It is, I admit, an annual plant, and that it does not acquire, in it's northern situation, a very high degree of perfume ; for they are under the necessity of exposing it to the heat of their stoves, in order to bring it to a state of perfect maturity. But the rocks with which Finland is covered over, would undoubtedly present, to attentive eyes, reverberating situations, which might bring it to a sufficient degree of maturity, without the aid of artificial heat.

I myself found, not far from the city of Fredericksham, upon a dunghill, under the shelter of a rock, a very lofty tuft of oats, the produce of a single seed, consisting of thirty-seven stalks, loaded with as many ears completely ripe, without reckoning a multitude of other small sucklers. I gathered it, with an intention of having it presented to her Imperial Majesty, Catharine II. by my General M. Dubfosquet, under whose orders, and in whose company I was then visiting the fortified places of that province ...

Matkustusta 1760-luvun alussa

Sanomalehdessä Inrikes tidningar julkaistiin 6.4.1761 pari matkustukseen liittyvää juttua.

Edellisenä vuonna oli Turkuun tullut ulkomailta 1 laiva Amsterdamista, 1 Cagliarista, 1 Gripswaldista, 1 Helsingöristä ja 1 St. Ybesistä. Ulkomaille lähti enemmän laivoja 1 Amsterdamiin, 1 Cadiriin, 1 Kartagenaan, 1 Genovaan, 2 Livornoon, 1 Malagaan, 1 Pietariin, 2 paikkaan "Port a Port" (?) ja 3 Stralsundiin.

Venäjän rajan oli 17.2.-24.3. maata myöden ylittänyt kauppias Brusin matkalla Loviisasta Lappeenrantaan, kauppias Joh. Melander mennessään Haminaan; Loviisaan olivat matkalla Auditööri Brandeberg, kirkkoherra Jonathan Gestrin sekä kauppiaat Jost. Fabricius ja Anthoni Nath.

Jos olisi ylenmääräisesti aikaa voisi kerätä kaikki kulkijat kokoon. Tehdä tiukkaa analyysia. Kuinka kauan oltiin missäkin ja kuka liikkui kenen kanssa? Mihin aikaan vuodesta vilkkainta? Ajan lehdistä (niinkuin 1800-luvunkin) löytyy myös raportointia meren yli Tukholmasta Turkuun saapuneista kulkijoista. Jossain välissä klipsin näitä rajaylitysuutisia talteen miettimättä tarkemmin miten niitä hyödyntää. Ihailkaa vaikka tässä...

Notes of a tour in Finland (Part II)

Teksti on julkaistu kirjassa The Mirror of Literature, Amusement, and Instruction: containing original papers; historical narratives; biographical memoirs; manners and customs; topographical descriptions; sketches and tales; anecdotes; select extracts from New and Expensive works; poetry, original and selected; the Spirit of the Public Journals; Discoveries in The Arts and Sciences, etc. New Series. Vol IV. London 1843

The Finlanders are a rather undersized race of people, and a cavalcade of them, with their small carts and still smaller horses, might, without much strech of imagination, be taken for so many Orkney or Highland cottagers. At Borgs, where we slept, a pleasing anecdote is related of the late Emperor Alexander during his journey through Finland many years since. The Czar was, at an early hour of the morning, enjoying as usual his cigar at the hotel window, when he observed an old man advance and survey very inquisitively his travelling carriage. The sentinel on duty was about to repulse him, when the Emperor interfered, and familiarly inquired the object of his curiosity. The man proved to be the vehicle maker of the little town, and on the Emperor asking how he liked the carriage, he replied that it was “passably good” but not at all like he could have made it The Emperor's humour happening to be amused with the self-sufficiency of the obscure village cart-maker, ordered him to be furnished with everything needful for building a handsome carriage. The order was duly executed, and the carriage reached St Petersburg, where it had the merit of being very unlike all the others, and though not the most elegant, was no doubt the most curious, both from its history and form, in the imperial stables.

The small town of Fredericsham, through which we passed, is chiefly known by its having been the place in which the Swedish commissioners arranged the treaty, which, more than thirty years since, gave over Finland to Russia. The change which takes place in the appearance of the inhabitants on leaving that part of Finland which is still called Swedish is very marked. The half Calmuc, half Esquimaux features, the long beards, sheep-skin dresses, and the excessive filth and apathy of the Russian Finlanders, make indeed a very disagreeable impression on the stranger. Viburg, through which we next passed, was, at a remote period, colonized from Germany, and still bears traces of a style of building materially differing from the Russian, while in respect to language it is a little modem Babel, where four distinct tongues are very generally spoken by the inhabitants, viz., German, Swedish, Finnish, and Russian. The hotel at Viburg is so good, that it is one of the most desirable resting-places on the whole route from Abo to St Petersburg.

In Western Finland we met with moderate cleanliness, and always with extreme civility in the small posting inns where we stopped to rest or take meals; but after passing Viburg this ceased to be the case, and the horrors of a sleepless night passed in a miserable inn, about thirty miles from St Petersburg, will not readily be forgotten.

Eastern Finland is much more level in surface than the western district, and the same interminable pine forests meet the eye in every direction, without the agreeable variety afforded by mountain and valley in the latter.

Kauppias Alenevin talon paikka 1844

Ylläolevasta kuvasta erottuu otsikoinnin perusteella Kauppias Alenevin talon paikka 1844-1844 (4:12). Kyrillisistä kirjaimista ei minun taidoillani saa tolkkua.

Samasta hakemistosta Viipurin insinöörikomennuskunta -> Viipurin insinöörikomennuskunnan linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto (MMA) löytyy isohko määrä rakennuspiirrustuksia sekä karttojaViipurista ja myös Muita kuin Viipuria koskevia karttoja ja piirustuksia , jossa sotilaallisesta näkökulmasta Haminaa, Helsinkiä ja Suomenlinnaa, Käkisalmea jne. jotka tullevat poimituiksi vapaasanahaulla ja venäjää ymmärtävät saavat selville, mistä kuvissa on kyse.

Haminan rauhaa juhlimaan!

Surffasin Helsingin Wanha Waruswäen ja Kaupungin Hywien Asukkaiden sivulle ja huomasin oikeasta reunasta linkin Kalenteri – kaikki historian harrastajien leirit . Näköjään tulossa juhlat, joita en ollut ollenkaan noteerannut.

Haminan rauhan 200-vuotisjuhlaviikonloppu 17.9.2009 - 20.9.2009 sisältää monenmoista ohjelmaa, tarkemmat tiedot linkitetyltä sivulta. Lauantaina klo 12-16 "Wanhan Ajan Markkinat, Pyörävarasto. Käsityöläismarkkinat, ohjelmalavalla esityksiä. Ole osa ohjelmaa ja pukeudu historialliseen asuun!"

Itse en taida lähteä. Haminassa olen yhtenä pimeänä talvipäivänä ollut. Juoksemassa tuolloisen Lappeenrannan Teknillisen KorkeaKoulun teekkariupseerien naisista kootussa viestijoukkueessa. Saatiin jaettu viimeinen sija kun joku herrasmiesupseeri jättäytyi ankkurimme seuraan. Näin ainakin asian muistan. Ja ymmärtääkseni me olimme ensimmäinen naisjoukkue kyseisessä RUK:n perinteisessä kilpailussa, naiset kun eivät tuolloin vielä armeijassa olleet. (Jos joku voisi ystävällisesti kommentoida kyseisen kilpailun nimen, joka on minulta unohtunut, niin olisi kiva. Juostiin siis kaupungin kaduilla. Iso ympyrä?)

Haminan julkisten rakennusten fasaadeja ja pohjapiirroksia löytyi alle kuvitukseksi arkistolaitoksen digitaaliarkistosta. Museoviraston sivuilta löytyy Haminan kaupunkiarkeologiasta tietoa.

Tyttöjen kouluja 1800-luvun Suomessa

Pohjoisessa Raahen kaupungissa toimi 1810-luvulla Suomen vanhin tunnettu yksityinen mamsellien koulu, Heikki Impivaaran artikkelin Mamsellien kouluja Raahessa 1800-luvulla mukaan (julkaistu kirjassa Historiallisia tutkimuksia J. R. Danielson-Kalmarin kunniaksi 7.V.1923).

Artikkeliin on koottu tietoja 21 koulusta. Näistä itseäni kiinnosti eniten koulu, jota kävivät 1860-luvun alussa Isa Asp ja kaukainen sukulaiseni Fanny Hohenthal. Mutta Impivaara ei ollut onnistunut löytämään heidän opettajastaan lisätietoa ja heikosti tunnettiin muitakin ensimmäisiä naisopettajia. Muistelutiedosta hän on saanut kokoon kuitenkin varsin valaisevan esityksen 1800-luvun koulunkäynnistä tyttöjen näkökulmasta.

Lisää tutkimustietoa tyttöjen koulutuksesta löytyy Marjo Meckin gradusta Säätyläistyttöjen koulutus ja sosiaalinen tausta 1790-1870. Helsingin, Haminan ja Turun ruotsalaisten tyttökoulujen oppilaat . Mecki on tiivistelmän mukaan tullut tulokseen:

Tutkitut tyttökoulut Helsingissä, Turussa ja Haminassa olivat ennen kaikkea porvarisperheiden tyttärien kouluja. Kouluissa oli myös aatelisperheiden tyttäriä sekä papiston tyttäriä, mutta huomattavasti vähemmän kuin porvarissäädyn tyttäriä. Aatelissääty tarjosi tyttärilleen yksityisopetusta. Tyttäriä ohjasivat kotiopettajat ja he saattoivat opiskella pensionaattikouluissa ulkomailla. Myös muutamia talonpoikastyttäriä pääsi tutkittuihin kouluihin, vaikka he olivat enemmänkin poikkeustapauksia.

Teksti tarjoaa monipuolisen katsauksen koulunkäyntiin ja myös joitakin oppilastietoja. Päälähteenään Mecki on käyttänyt Tuomiokapitulin kouluarkistoa, joka kattaa autonomian ajan alkeisoppilaitokset eli myös tyttökoulut.