Satakunnan historiaa verkossa

Sattuneesta syystä tuli mieleen tarkistaa muistanko enää verkossa piileviä paikallishistoriaan liittyviä aineistoja. Valitsin erityiskohteeksi Satakunnan, mutta iso osa näistä koskevat muutakin Suomea.

Esihistoria
Arkeologisista kohteista saa tietoa - nykyään jo digitoituja raportteja kera Museoviraston kulttuuriympäristön palveluikkunasta. Sen Muinaiskalupäiväkirjaa kannattaa selata paikkakunnan perusteella - voi löytää 1800- ja 1900-luvun vaihteessa löydettyjä ja lahjoitettuja esineitä, joihin voi liittyä henkilöhistoriaakin (esimerkkejä vanhassa blogitekstissä).

Maaseudun väestö ja maatilojen hallinta

• Seppo Suvanto: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571
• Suomen asutuksen yleisluettelo, Kansallisarkiston digitaaliarkisto
• Voudintilit ja läänintilit, Kansallisarkiston digitaaliarkisto
  Käytännöllinen ohje henkikirjojen löytämiseen 1700-luvun läänintileistä vanhan blogipostauksen loppupuolella.
  Esimerkkejä muusta läänintilien annista: Viikon verifikaatti: 7492, Viikon verifikaatti: 7498, Viikon verifikaatti: 7503, Viikon verifikaatti: 7515,  Yleellisyysverojen kartoitusta, Pönkkähameet Turun ja Porin läänissä
• [Lisäys 50 minuuttia julkaisun jälkeen: Länsi-Suomen tuomiokirjakortisto, Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Esittelyä digitointia edeltäneessä blogitekstissä Tuokollinen tuomiokirjakortistosta. Paikallishistoriallinen esimerkki: Ruokatalous 1600-luvulla.]
• Seurakuntien arkistot, Suomen sukuhistoriallinen yhdistys ja Kansallisarkiston digitaaliarkisto 
• Turun maakunta-arkiston Maaseudun lainhuudatuskortisto, Kansallisarkiston digitaaliarkisto (Käytännön esimerkki vanhassa blogitekstissä. Varsinainen lainhuuto voi löytyä digitoituna kihlakunnanoikeuksien renovoiduista pöytäkirjoista, joita on Kansallisarkiston digitaaliarkistossa.)
• "Kunnittaiset tilastot tilakohtaisesta kylvöstä, sadosta ja karjakannasta" on Turun ja Porin läänistä vuodelta 1881, Kansallisarkiston digitaaliarkisto (Vaasan läänistä tietoja on useammalta vuodelta, sieltä esimerkki annista vanhassa blogitekstissä)

Kartat, Kansallisarkiston digitaaliarkisto

• Venäläiset topografikartat 1:21 000
• Senaatin kartasto
• Maanmittaushallituksen uudistusarkisto
• Pitäjänkartasto, Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto
• Maakirjakartat
• Yleiskartat: [Satakunnan kartta]. (Yleisk. Ia* 175/- -)
• Alue- ja rajakartat, joiden järjestämättömässä listassa Satakunnan suunnalta ainakin:
  Charta öfver Biörneborgs lähn. (MH MH 4/- -)
  Charta öfver Ulfsby Socken uti Nedre Satakunda Härad och Björneborgs Län. (MH MH 15/- -)
  Nedre Satakunde Heredt. (MH MH 21/- -)
  Charta öfver Yläne Sätesgård med underlydande Hemman och Lägenheter i Åbo och Björneborgs Höfdingedöme, Nedre Satakunda och Masku härader, Pöytis socken och Yläne kapellgäld... (MH MH 18/- -)
  Geographisk Delineation på Öfre Satakunden i Biörneborgs Lähnn, Nembl. Efter Jordeboken Törfwis, Karku, Kyrå, Birkala, Wässilaks, Lämpelä, Kangasala och Rowessi Sochnar... -1--1 (MH MH 10/- -)
  
• Kihlakunnankartasto:
  Geografisk karta öfver Öfra Satakunda medledels härad i Åbo och Björneborgs län. (MHA, Ica. 43)
  Karta öfver Tyrvis härad af Åbo län. (MHA, Ica. 40)

Paikannimet
Tämän viikon READ-iltapäivän yhdestä esityksestä minulle vihdoin valkeni, että Kotuksen digitaalisessa Nimiarkistossa näkee digitoidut paikannimilappuset vasta kun on rekisteröitynyt ja kirjautunut sisään. No, vastahan tuo on ollut mlkein vuoden verkossa.
Erikseen on verkossa Kotuksen vanhempi kokoelma Paikkainnimiä ja paikallistarinoita 1879-1882
(joka palasi muistiin kuunnellessani eilen podcast-jaksonsa Luuhankainen Luhangan vene?). Viimeksi olin ilmeisesti sitä kurkistanut vuonna 2010 löytäen tuolloin ainakin puumerkkejä Kokemäeltä.

Sananlaskut
Kotuksen sananparsikokoelma on Kansallisarkiston digitaaliarkistossa järjestettynä paikkakunnittain. Kokemäen läpikäyntini jäi vaiheeseen, mutta onnistuin löytämään henkilöhistoriallistakin juttua.

Valmiit historiankirjoitukset ja -tutkimukset
Yleisten kirjastojen digitoimassa aineistossa on Satakunnasta kokonaisia paikallishistorioita. Lisäksi löytyy Huittisten kotiseutuaineistoa.

Sanomalehdet ja aikakauslehdet
Sanahakujen lisäksi Kansalliskirjaston digitoimia lehtiä voi lähestyä sanomalehdistä tehtyjen paikkakuntapohjaisten poimintojen kautta. Aikakauslehtien puolelta mielenkiintoista sisältöä voi olla esimerkiksi Kotiseutu-lehdessä tai Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjasta.

Muuta

• Suomen sodan jälkeiset vahinkohakemukset eli Buxhoevdenin päämajan siviilikanslian arkisto. Vahingonkorvaushakemukset tutkimuspöytäkirjoineen, Kansallisarkiston digitaaliarkisto (Linkkiä hakiessani huomasin, että arkistossa on myös lääneittäin lähetettyjä asiakirjoja, joiden otsikot vaikuttivat sukututkijan näkökulmasta lupaavilta.)
• Suuri adressi, Kansallisarkiston digitaaliarkisto
• Suuri kansallisadressi 1919, Kansallisarkiston digitaaliarkisto

Pari sanaa suomeksi 1600-luvulta

Mahdollisesti Tuomiokirjakortiston selailu vielä johtaa minut tavamaan varsinaisia pöytäkirjojakin, mutta toistaiseksi poiminnoissakin on tarpeeksi mielenkiintoista sisältöä. Seuraavat väläykset luokasta Länsi-Suomi - Suomenkieliset tekstikohdat - Suomenkielisten tekstikohtien kortit (Tuokko 94) painottuvat ikävään kielenkäyttöön, jota tuohon aikaan oikeudessa kaikella vakavuudella käsiteltiin. Olisiko kiroilu erityissuojelun ansaitsevaa suomalaista kulttuuriperintöä?

Kokemäellä juoksi varkaudesta syytetty ja vangittu sotilas Kokemäenjokeen. Hänen peräänsä huudettiin varoitushuutoja sielun kadotuksesta itsemurhan myötä mihin mies vastasi "Hyppän Pärkele wiekon" eli "Hyppään, Perkele vieköön". Hänen painuessaan pinnan alle rannalta ojennettiin vielä seivästä pelastukseksi. Tuolloin mies hoki suomeksi "En saa, en saa". (Koke 1675 mm 11:-408v-)

Euran sivistyneistön sananvaihto päätyi oikeuteen, kun verokirjurin vaimo oli komennellut apulaispapin vaimoa sanoen "Haista walkean tamman taka, ja kudest Candanen kutun, Hyvä seiku." (Eura 1679 mm 12:97v) Onko kuudesti kantaneen kutun takapuoli pahemman vai paremman hajuinen kuin nuoremman eläimen?

Tapaninpäivän hartaudessa joku pudotti kirkossa käsineensä ja lausui "Anna werikitun poicka ylös minun wanttuni". (Säky 1679 mm 12:107-v)

Loimaan käräjillä voudin lähetti oli aikeissa mitata paljonko tynnyristä oli myyty olutta. Tynnyrin omistanut talonpoika työnsi hänet pois ja totesi "Häfwonwittu sinä machdat mitta, mutt eij minun tynnärin". (Loi 1695 mm 12: -177v-)

Loimaalla seurakuntalainen tiuskaisi "Kåska minä eij kirkås saan Penkin sia, Perkälä täsä olkon mänen toisen Kirkon". (Loi 1695 mm 12:209v-210)

Porin koulun opettajien velvollisuuksiin kuului omien palkkojensa kerääminen itselleen osoitetuista pitäjistä. (Tapa, jonka voisi ottaa uudelleen käytäntöön?) Yksi heistä oli tällä pitäjänapuasialla Kokemäen Kakkulaisissa 1690-luvulla. Asiallisen käytöksen sijaan häntä oli kohdannut nainen, joka ei suostunut antamaan kahta viljakappaa ja kutsui kerääjää sikavituksi. (Koke 1697 mm 31:488-490) 

Tämä vastarinta kiinnosti sen verran, että kaivoin tuomiokirjan esille. Syytteessä oli Anna Mikontytär ja talo ilmeisesti Sukara.

TMA:n lainhuudatuskortisto, käytännön esimerkki

Arkistolaitos on digitoinut TMA:ssa usein pläräämäni lainhuudatuskortiston. Se on ensiarvoisen tärkeä apuneuvo 1800-luvun tilakauppojen selvittäjälle - ellei sitten halua tehdä asioita vaikeamman kautta ja selata ilmoitusasioiden pöytäkirjoja vuosi kerrallaan.

Esimerkkinä viime kesän sarjakirjoitukseni Nappari, Kokemäen Ylistarosta. Oliko veikkaukseni sen siirtymäkuvioista oikea? Kortit on järjestetty tilojen nimien mukaan aakkositain, pitäjä kerrallaan. Kokemäen laatikosta saan muutaman sadan klikkauksen jälkeen eteeni Napparin ja lainhuutoketjun, joka vastaa arvauksiani.

Paitsi, että Severin Tigerstedt loistaa poissaolollaan poikansa ja von Knorringin välissä.

Toisinaan selitys voi olla puuttuvassa lainhuudossa tai sen kortissa, mutta tässä tapauksessa piti pakittaa Napparin aloituskorttiin.

Tätä ja kaltaisiaan ei pidä lukea niin, että Napparia pitäisi hakea vain toisten nimien alta, vaan että sitä pitää hakea myös sieltä.

Ja näin on tiedossa viite, josta saisin varmuudella tietää, että Severin Tigerstedt osti tilat nimenomaan Eugen von Knorringin perikunnalta. Pieniä haasteita muistaakseni tulee siitä, että viitteet ovat nimenomaan TMA:ssa oleviin aineistoihin, mutta pykälät yleensä auttavat perille. Vastaavia olen nimittäin käyttänyt Kansallisarkistossa ja vanhimpia näitä on nykyään digitoitukin.

Täydellisyyden vuoksi vielä kesälläkin mainittu Torkkelin myynti eteenpäin.

Länsi-Suomi: Ruokatalous 1600-luvulla

Arkistolaitos on digitoinut nyt Tuomiokirjakortistosta aiempien henkilönimikorttien lisäksi kulttuurihistoriaa kuten Länsi-Suomi - Ruokatalous ja nautintoaineet. Varsinaisiin tuomiokirjoihin kajoamatta siitä saa tietää seuraavaa.

Ylösnousun jälkeen tehtiin joitain toimia ennen ensimmäistä ateriaa (1687). Aamiaista voitiin tarjota työpaikalle, ainakin puintia tekevälle palkkaväelle riiheen (1655).  Jotain voitiin syödä ennen jumalanpalvelusta (1664). Ruokaa piti ainakin olla tarjolla jumalanpalveluksen jälkeen (1688). Irtotietona yhden päivän ateriat: aamulla leipäpala ja kaksi silakkaa sekä illalla leipäpala ja kaksi silakkaa (1696 ja samaa?).

Sunnuntaiaamun ruokana saattoi olla velli (1664), jonka kanssa voitiin tarjona silakoita (1696). 

Puuroa keitettiin Kokemäellä ainakin kerran täyteen maitoon (1652). Rengille puuro ilta-ateriana oli lakkouhan paikka. Olisi halunnut silakkaa ja leipää. (1686)

Muu valmistettu ruoka ei esiinny kovin usein tuomiokirjoissa. Nauriskaalia keitettiin (1625, 1692). Nauriita pilkotiin ennen keittämistä, tietenkin (1683). Keväällä käytettiin pieniä nokkosia "nokkoskaaliksi" (1680). Lammasta syötiin (1649), sianlihasta tehtiin sylttyä (1700).

"Vanhan tavan mukaan kuuluisi Anolan kartanon valantehneille kalastajille oikeus kerran vuodessa syödä tuoretta keitettyä kalaa. Ei oikeutta vaihtaa kalaa juomiin." Siis esimerkiksi viinaan. Kyseessä oli lohi ja mahdollisesti siika. (1695) Päivätyöläisellä oli haukea laukussaan (1651). Kuivattuna.

Kala mainittiin useimmiten säilytysmuodossaan. Lahnaa ja siikaa kuivattuna (1623), lohta suolattuna ja savustettuna, siikaa suolattuna ja savustettuna (1634 , 1635, 1639, 1640, 1644, 1644, 1650, 1655, 1682, 1682, 1684, 1685, 1689, 1690), norssia suolattuna, lahnaa kuivatettuna ja suolattuna (1650, 1679), haukia, ahvenia ja särkiä kuivattuna (1657, 1657, 1659, 1684, 1685, 1689), säynäitä suolattuna (1688), silakkaa ja muuta keväällä pyydettyä kuivattuna (1693), silli suolattuna (1694). Kuivattu kala oli veroparseli (1625), Tukholmaan vietävä kauppatavara (1629, 1641, 1646, 1685), osa kymmenyksiä (1631). Riimisuolatulla särjillä pystyi korvaamaan niitynkäytön (1632), suolatulla siialla kalaoikeuden vuokran (1689).

Lihaa säilytettiin suolattuna (1622, 1650, 1688, 1690), mutta myös kuivattuna (1633, 1644, 1644, 1649, 1650, 1653, 1679, 1684, 1690, 1699, 1699) ja näiden yhdistelmällä (1693). Pari kertaa mainitaan savustaminen (1695, 1699). Ainakin kuivattua lihaa varastettiin aitasta (1644).

Makkaraakin voitiin varastaa aitasta (1633, 1641, 1647, 1650, 1675, 1689). Makkaroita oli säilössä ainakin ennen joulua (1675) ja Antinpäivän aikaan (1675).

Leipää säilytettiin aitassa (1695), josta sitä myös varastettiin (1633, 1675, 1680, 1697, 1697). Vaikkapa kerralla 12 ruisleipää (1634). Leipä saattoi myös olla ruokakomeron tynnyrissä (1680). Leipää annettiin evääksi lapsille lehdestentekoon (1622). Heinäladosta hävinneet leivät ja kolme juustoa olivat varmaankin myös evästä (1695 + 1695). Ratsumiehen eväinä oli 12 korppua (1633). 

Juustoakin säilytettiin aitassa, josta sitä myös varastettiin (1633, 1647, 1653, 1680, 1690, 1697). Kuljetettaessa juusto saattoi olla askissa (1658). Se oli niin arvokasta, että tuli huomioitua perinnönjaossa (1654). Kokonaisia juustoja oli kalastavien eväänä (1678). Vietiin Tukholmaan (1693). Oli joko tuoretta tai vanhaa.

Omenasta on löytynyt vain yksi maininta, mutta silloin niitä oli tynnyrillinen (1648).

Selvä johtopäätös: aitan lukoilla ja avaimilla oli merkitystä.

Ulrik Skans SHMM

Joki ei ole viiva

Joki ei ole viiva. Sillä on rannat. Niitä voi seurata teillä, jotka eivät aina ole samalla etäisyydellä rannasta. Rantojen välillä voi kulkea - helpommin tai vaikeammin.

Ulvilan kohdalta ote kartasta Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Pori - Koko kunta; Kartta ja selitys Kokemäenjoen kalastuslaitteista (Laatikko 127, kartta N:o 25) . Viivat joen rannoilla teitä. Etusivunsa mukaan kartan ajoitus 1844/57. Valitettavasti loppui Kokemäen rajalle.

Viikon verifikaatti: 7515

Vuoden 1738 verifikaatissa 7515 on Ala-Satakunnan kohdalla noteerasin (sisällysluettelon tuella) ensimäistä kertaa huutokauppapöytäkirjojen otteet. Säätyläisten nimet on kirjoitettu muusta eroavalla tavalla ja AES:n tuleva anoppi löytyy hakijana eli velkojana? Täytyy joku päivä tutustua paremmin.

Säterikartanoiden listassa on tällä kertaa mukana arvio rakennusten tasosta. Kokemäellä ei mitään kovin komeaa. (Kolmen tilan nimet ovat pahasti taitteessa. Mitenkähän mahtavat tämän ratkaista tänä vuonna kuvattavien originaalien kanssa? Ja olikos se harmaasävykuvaus? Miksi?!) Kymmenyslistasta lisä Kokemäen nimmarikokoelmaan. Kirkkoherra ja Otto Giers, jonka asemaa en ulkoa muista:

Myllytulliluettelossa on Kokemäen kohdalla nyt yksi uusi mies, mutta kylät samoja. Yhden kohdalla merkintä "äger ingen Qvarn". Korkea aika edes yrittää löytää tulkinta-apua. Wikipedian "Myllytulli otettiin uudelleen käyttöön 1655 Ruotsin suurissa kaupungeissa ja se lakkautettiin vasta 1815" ei oikein stemmaa eikä muutenkaan auta. SSHYn wikissäkin keskitytään 1600-lukuun. Ehkäpä joku tietävä voisi kirjoittaa selostuksen kommenttilaatikkooni?

Rästilistan useissa huomautuksissa viitataan kuolemaan. Täältä voisi löytää kuolinpäiviä, jos hautauslistat sattuvaat puuttumaan. Esimerkki Kokemäen kohdalta:

Pitäjänkäsityöläisten listassa Kokemäen tilanne on muuttunut täysin edellisestä vastaavasta. Nyt vain kaksi käsityöläistä: Laikossa (?) säämiskäntekijä (?!) Thomas ja Säpilässä pitäjänseppä Mårten.

Olin jo kaasuttamassa sakkolistan ohi, kun päätin vähän vilaista... ja selvisi, että esi-isä Tuomas Härkälä Haistilasta ei ollut lasiin sylkijä.

Aivan lopussa on sisällysluettelon mukaan Charta sigillata -tilityksiä. Liekö leimavero? Jees, nyt on SSHYn wikissä tietoa: Vuosien 1732-1752 välillä papisto peri Charta sigillata -maksun avioliittokuulutusten yhteydessä. Olen minä tämän joskus aiemminkin kuullut, kai. Kokemäeltä puuttuu ennen vuotta 1742 vihittyjen tiedot eli täältä voisi kerätä täydennystä. Kuka kokemäkeläinen neito mahtoi olla raumalaisen porvarin Anders Tellingin morsian? (Aiemmin ohitettu vuoden 1734 lista Kokemäeltä sisältää pitäjänkirjuri Anders Biörnströmin, täh? Eihän mies mennyt toista kertaa naimisiin...)

Viikon verifikaatti: 7503

Vuoden 1734 verifikaatissa 7503 on edellisten tapaan sisällysluettelo. Onni, joka ei kestä kauaa, joten nautitaan ja hypätään sen tuella suoraan Ala-Satakunnan tietyiltä veroilta säästyneiden listaan, jossa ei ole mitään mielenkiintoisia huomautuksia. Ensimmäistä kertaa verifikaateissa on mukana pitäjänkäsityöläisten lista, josta (jännityksen pilaten) tulee toistuva elementti lopuksi vuosisadaksi. Nyt Kokemäellä: Pitkäpäälässä pitäjännikkari Erik, Harjavallassa pitäjänseppä Erik ja Mämminmäessä pitäjänräätäli Påhl. Jälleen selvä (100%) painotus Harjavallassa.

Sitten jonkinlainen vankiluettelo, jossa on päällimmäisenä edellisestä verifikaatista tuttu satulamaakari. Polttoviinaluettelossa on pituutta enemmän kuin yksi sivu. Sarakkeiden otsakkeet vasemmalla. Manttaali, viinapannun omistus?, ???, hopearaha. Pitäisi kaivaa esiin asetus tai alkoholihistoria, että ymmärtäisi mitä katsoo.

Krouvarilistassa on jälleen Kokemäen kohdalla kaksi varsinaista kestikievaria ja muutama mystinen säätyläinen. Lopuksi pönkkähameluettelo! Muistin väärin, Kokemäellä kirkkoherran perheen kahden hameellisen lisäksi myös yhdellä luutnantin rouvalla on pönkkähame. Mutta ei AES:n äidillä, joka oli myös luutnantin vaimo.

Samaan aikaan Turun linnassa. On vankeja, ensimmäisenä jälleen satulamaakari. Edelliseen listaan verraten, mies oli ollut vapaalla/muualla/oikeudessa syyskuussa 1733.

Sisällysluettelon lupaama inventaario vaikuttaa enemmänkin muutoslistalta kuin katsaukselta. Erästä huonetta kutsutaan edelleen Schäferin huoneeksi, "kiva". Jordanin huone kuullostaa tutulta ja onkin mukana Turun linnan omassa katsauksessa Turun linna vankilana.

Tämä tällä kertaa.

Viikon verifikaatti: 7498

Viikon verifikaatti 7498 vuodelta 1733 on Kokemäen osalta lähes identtinen edellisen viikon verifikaatin kanssa. Lukuunottamatta uutuutta krouvarien ja kestikievarien luettelo, joka on yllättävän pitkä. Varsinaisia kestikievareita ovat Harjavallassa Jöran Hoppu ja Ylistarossa Jacob Hindriksson [Parma?]. Muistutuksena muusta sisällöstä näyte rästiluettelon tarjoamasta lisätiedosta köyhyydestä:

Entäs sitten? Alussa on jälleen sisällysluettelo, jossa on mukana toinenkin kiinnostuksen aiheeni eli Turun linna vankeineen. Kertooko läänintili vankien määrästä tai peräti henkilöllisyydestä? Kyllä: VANKILISTA, jee! Päällimmäisenä Porista satulamaakari. Kyllä, tässä on jopa pitäjät! Valitettavasti kylläkin vangitsemissyyn (?) kanssa niin taitteessa, ettei kaikesta saa selvää. Helpompi on lukea oikean reunan sarakkeista vankilaan tulo- ja lähtöpäivä. (Edellisessä viikon verifikaatissa oli myös vankilista.)

Vuosi 1733 yhdistyy muistissani pönkkähameveroon (jota kerättiin kyllä parina muunakin vuonna). Porin kohdalla on sisällysluettelossa oikean näköinen rivi ja sen mukainen sivu on oikeaa asiaa. Pönkkähameisiin veroineen oli varaa kahdeksallatoista naisella, jopa kappalaisen vaimolla (esi-isän 1. vaimo).

Uudenkaupungin hameverosta julkaisi Lounas seuraavan tarinan 5.12.1888:

Kunink. asetus marrask. 8 p:ltä 1731, joka koski kaikellaisen ylellisyyden estämistä ja poistamista myönsi 1§:ssään naisille oikeuden kantamaan n. s. pönkkähametta, kun he vaan tästä ylellisyydestään suorittaisivat valtiolle 1 hopeataalerin veroa vuodessa ja tavallisessa henkikirjoituksessa panisivat hameensa kirjoille. Tämä asetus saapui kuitenkin Uuteenkaupunkiin niin myöhään, että 1732 vuoden henkikirjoitus jo oli pidetty. Sen vuoksi täytyi maistraatin kuuluttaa kaupungin kirkossa toukokuun 7 p. että seuraavana keskiviikkona oli pidettävä erityinen pönkkä-hameidenkirjoitus maistraatin edessä kaupungin uudessa raatihuoneessa. Kirjoitus pidettiinkin, mutta pitkäksi ei tullut sen vuotinen hame-kirja. Ainoastaan neiti ("jungfru") Juliana Charlotta Natthof astui arvokkaasti hyvin luvallisen maistraatin eteen, ilmoittaen, että hänen äitinsä rouva Sofia Juliana Natthof, aikoo ruveta tuommoista krinoliinia käyttämään ja oli suvainnut myös tyttärellensä samallaisen edun. Muita ei itseään ilmoittanutkaan. Marraskuun 28 p. pidettiin sitte taas, maaherran tätä tärkeätä hame-asiaa koskevan kirjoituksen johdosta, uusi kirjoille-pano Kutsuttuna tuli rouva Natthof, itse nyt raastupaan, mutta kuultuansa, että maksamansa hopeataalari ei oikeuttanut kantamaan pönkkähametta pitempää aikaa kun vuoden loppuun, hän ilmoitti itse puolestansa siinä tapauksessa luopuvansa koko kapineesta ja mitä tyttäreen tulee, niin hän muuttaa Turkuun eikä hänen hamettansa siis enää tarvitse täällä panna kirjoille. Muita halullisia ei myöskään ollut — eikä valtiolle siis paljonkaan hyvää herunnut hameista vuonna 1733.

1700-luvun ylellisyysverot eivät ala ja lopu tähän, mikä on yksi syy tähän projektiin. (On ne Kokemäenkin pönkkähameet ainakin kerran jossain olleet. Muistiinpano hukassa, ulkomuistista sanoisin, että vain kirkkoherran rouvalla.)

Viikon verifikaatti: 7492

Uusi vuosi ja uusi huisin mielenkiintoinen ja hupaisa sarja, joka ensimmäistä kertaa blogin historiassa liittyy käynnissä olevaan (muuhun) projektiin. Anna Elisabet Sarén syntyi vuonna 1730 [huomautus 7.1.2013: ei kannattaisi luottaa ulkomuistiin. AES:n syntymävuosi on johdonmukaisesti rippikirjoissa 1733] ja Arkistolaitos on digitoinut läänintilien verifikaatteja. Joten on täysin luonnollista käydä ne kaikki läpi AES:n elinvuosien ja kotipitäjän osalta. Tai ainakin se on helpompaa kuin tuomiokirjojen lukeminen.

Vuodelta 1731 verifikaatti, jossa Ala-Satakunta on mukana, on 7492. Sen verran ehdin jo muitakin verifikaatteja selailla, että voin väittää alussa olevan useimmiten "loppuote". Ensimmäisellä tilakohtaisella sivulla on elinaikaisia läänityksiä. Eivät suinkaan - kuten hätäisesti ajattelin - kyseiselle isännälle vaan oikeaan reunaan kirjatulle ansioituneelle. Seuraavasta aukeamasta alkaa autioiden eli veroamaksattomien tilojen listaus. Oikeassa reunassa on nyt meriselitys tilanteelle. Kokemäen kohdalla muutaman tilan kohdalla lukee mielestäni, että isäntä on juuri ottanut tilan viljelykseensä.

Veronkannollisesti erityisten tilojen listaus jatkuu. Säterikartanoiden kohdalta noteeraan Kokemäenkartanon haltijaksi  kreivi de la Gardien lesken Juliana Hornin. (Muistaakseni hallintaketjussa oli joku aukko.)  Seuraavalla aukeamalla on lohenkalastukseen liittyvä talonpoikien luettelo. Ei harmaintakaan aavistusta merkityksestä eli onneksi ei ole tuttuja mukana. Papillisten vapauksien listasta löytyisivät kappalaisten talot, ellei niitä jo tuntisi. Ratsutilojen luettelo on edellisiä pidempi... tai on oikeastaan niin pitkä, että on jotain muuta sotilaallista?

Jossain ehkä oli AES:n luutnantti-isän nimi, mutta seuraava pysäys Turun Akatemian tilat (?) ohittaen kruununtilojen (?) kokonaisverolistaus. Sitten tulee kymmenysten ja tuomarinkappojen listaus. Forsbyn ja Kokemäen kartanon de la Gardien edellä sama titteli, vai ei? Kiettareesta löytyy yllättäviä nimiä. Purrin virkatalosta, joka oli AES:n isällä, on maksuja suorittanut lampuoti? Hannulasta ei kukaan, sillä isäntä taisi vielä olla armeijan riveissä. Mutta mikä on Euran kuuluisan Clara Lietzenin yhteys saarelle?!

Myllytullia on Kokemäellä maksettu neljästä paikasta: Pirilä, Pirkkala , Hauvola, Havinki. Kaikki nykyisen Harjavallan puolella. Sitten kirkkoherrojen ja yhden lesken kuittauksia kymmennysten kolmannesten vastaanotosta.Esimerkki Kokemäen pappilasta:

Muidenkin kuittien jälkeen alkaa henkikirja. Kiettareen otsikointi on hieman erikoinen, mutta löytyi vihdoinkin. Paikan päällä ei ole Clara Lietzeniä vaan m.m. AES:n isän piika. (Sama sisältö on  Kokemäen SAY:ssä.)

Sitten on sakkoluetteloita eli pikakatsaus pitäjien elämä-elämään. Kuittien ja lyhyempien paperien jälkeen on taas tilaluettelo, jonka pitkästä otsikosta en saa tolkkua. Asujista on kyse eli ei tilanomistajista? Kiettareen Arvelan isäntä mukana.

Verovapauuksia uudelleen, menneiltä vuosilta. Näihin liittyvä (?) selvitys Ulvilan Långstrandin rakennuksista. Ensimmäinen yllättävä helmi!

Rästiluettelo, toinen (?), kuitteja... ja viime tingassa bonuksena Anders Björnströmin nimmari. Tämän Kokemäen pitäjänkirjurin elämää ja jälkeläisiä käsittelevä juttuni julkaistiin viime vuonna Aninkaisessa.

Hyödyllisin läksy lopuksi. Jos olisin muistanut katsoa niteen alkusivuja olisin voinut tutustua sisältöön sisällysluettelon avulla enkä arvaillen.

Verkkojulkaisuja Satakunnasta

Sekä Satakuntaliitto että Satakunnan museo ovat päätyneet käyttämään minulle aiemmin tuntematonta sivustoa issuu.com sähköistettyjen kirjojensa julkaisuun. Varmaankin edullinen ja helppo? Lukija saa katsoa sivuja suurehkossa koossa ja joissain tapauksissa voi ladata julkaisun talteen.

Satakunnan museon Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna on julkaistu joulukuun 2012 alussa. Ympäristöhistoriallisten artikkeleiden lisäksi kirjassa on kunnittain listattu maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt. (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt vuodelta 2009 edelleen verkossa.)

Satakuntaliiton Kokemäenjoen aalloilla ja rannoilla ei ole varsinaisesti "tuore" vaan on ladattu palveluun jo vuosi sitten, huomaamattani. Ympäristöhistoriaa siinä edustaa ainakin Sami Louekarin artikkeli Kokemäenjokilaakson muuttuvat toiminnot ja maisema.

Piispa Henrik ja Lalli on myös vuodelta 2011. Kauniisti kuvitettu Pertti Rajalan teksti lienee tarkoitettu lapsille luettavaksi. Vielä selvemmin lapsille suunnattu on Satakunta satuina vol III - hetkiä historiasta, joka on julkaistu vuonna 2012. Lyhyillä Ulla Koivulan ja Pertti Rajalan tarinoilla liikutaan kivikaudelta nykypäivään saakka. Tarkoituksena on historian kerronnan lisäksi kannustaa paikan päälle kulttuuriperintökohteisiin tutustumaan. Hyvä idea.

Aiemmin olen muistaakseni Satakuntaliiton verkkojulkaisuja katsellut liiton omilla sivuilla ja on niitä siellä edelleenkin. Listassa mukana vuodelta 2007 A281 Satutusina Satakunnasta, mutta ei vanhempia julkaisuja enää verkkoversioina? Eikä listassa ole linkityksiä yllä oleviin ollenkaan?? Olen hieman ihmeissäni.

Googlen ja Internet Archiven ansiosta selviää, että verkkoversiot olivatkin aiemmin Porin kirjaston Satakunta-aluetietokannassa. Nyt kirjaston Satakunta-osaston linkki Satakuntaliitto heittää Satakuntaliiton sivuston sijaan sivustolle satakunta.fi, jossa esitesivulla on linkitettynä edellä esitellyt Satakuntaliiton julkaisut. Jopa kaksi Satakuntaliiton sivuilta! Jotenkin tuntuu, että asioita olisi varaa sekä yksinkertaistaa että parantaa. Mutta kiitos Internet Archiven, minulla on nyt tallessa kopio julkaisun A225 Satakunnan kirkkoteillä tekstistä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja oma apu paras apu.

P.S. Jatkoksi vielä Porilaista teatteria 140 vuotta. Toivottavasti linkitetty jonnekin joskus aiemminkin. Eikä häviä verkosta ilman asianmukaista arkistointia. Niin, ja tallessa oli myös linkki Porin kaupungin sivuilla julkaistuun pdf-tiedostoon Suistolaisten puisto. Porin kansallisen kaupunkipuiston historia ja maisema.

P.S. 2 Porilla on oma wiki-sivusto: Pori-tieto.

P.S. 3 Niin ja kun kerran laajensin verkkosivustoihin, niin täytynee mainita syksyllä julkaistu museoportaali Aikamatka Satakunnassa. Jos haluaa tehdä totisen aikamatkan Satakuntaan niin muistiinpanojeni mukaan Suomettaressa 13.1.1860 on matkakertomusta Satakunnan luodekulmaan.

P.S. 4 Oletko joskus kaivannut Satakunnan karttaa, jossa on pitäjärajat? Arkistolaitoksen digitoima

Yleiskartat (kokoelma) - Yleiskartat (kokoelma) - Yleiskartat - Karta öfver Åbo och Björneborgs län utvisande socknegränsarne. (Yleisk. Ia* 120/- -) tarjoaa tilanteen vuonna 1856. Jolloin Harjavalta kuului Kokemäkeen ja Kauvatsa Huittisiin.

Enemmän yksityiskohtia on saman arkistoyksikön kartassa 10. Ulvilan kihlakunta Turun ja Porin lääniä. (Yleisk. Ia* 33:/- -) vuosilta 1901-1903 ja kartassa 6. Loimaan kihlakunta Turun ja Porin lääniä. (Yleisk. Ia* 33:/- -) vuodelta 1905.

Satakunnassa / Pirkanmaalla muistiinlaitettua 1864

Kotuksen Varhaisnykysuomen korpukseen sisältyy David Skogmanin Kertomus matkoiltani Satakunnassa muisto-juttuja keräilemässä. Vuonna 1864 kerättyjen uskomusten joukossa on hieman näkymää arkeenkin. Kuten kaupunkimatkojen merkityksellisyyteen:

Hyynilän kankaalla on tien vieressä isomainen kivi, jota nimitetään Mulli-kiveksi. Sen tykönä pitää jokaisen, joka menee ensi kerran kaupunkiin, kustantaman ryypyn viinaa kaikille matka-kumppaneillensa; muutoin heitetään hänen lakkinsa kivelle ja hän jätetään yksin sitä sieltä kiskomaan.

Lapsien leikki kävyillä on tulkittu nälkävuoden enteeksi. Kuullostaa surulliselta ja voi hyvin kuvitella pienet kasvot kun kävyt on väännetty käsistä ja toruttu.

Myös kirjallista tietoa on tallennettu:

[Mouhijärven] Kirkon arkisto ei sisällä mitään erinomaista. Vanhin kirjoitus on seitsemänneltä toista vuosisadalta, jossa Selkeen herra lupaa maksaa kirkkoherralle 6 tynnyriä jyviä. Erinomaisimmista tapauksista on kirjoitettu: 1766 oli, varsinkin emäkirkolla, kova rutto hevosissa ja muissa eläimissä. Monelta talolliselta kuoli kaikki juhdat. 1758, 10. p. helmikuuta paloi Selkeen kartano, ja siinä 5 henkeä herrassäätyä.Muut muistoon panot ovat vielä vähä arvoisempia.

Suoniemen kappelin arkistossa on seuraavat seikat merkittävimmät: "Jaakko Leistenius, ensimäinen pappi Suoniemellä, kotoisin Leistilän kylästä Nakkilan kappelissa, täytyi, ennen kun hän muutti Suoniemeen, olla emäkirkon parvessa Ryssää paossa.
- V. 1780 istutti kirkkoherra Asp ensi kerran perunoita kappelissa.
- V. 1802 istutettiin ensi kerran rupulia.
- 1819 kylvettiin toista tuhatta tammen terhoa Kuljun maalle.
- V. 1821 katovuosi joka paikassa pitäjätä.
- V. 1830 syöksi Kuloveteen vesi pilvestä niin väkevällä vauhdilla, että järven vesi sillä paikkaa painui kaarelle, päät taivasta kohden. Vesi-patsas näytti virstan päähän kuin hirmuisen paksu, päästä teroitettu hirsi. Syöksyä seurasi kova kohina, jota kesti muutaman minuutin, ja joka lakkasi kohta kun vesi-patsas nousi takaisin pilveen. Senjälkeen rupesi länsi-tuuli puhaltamaan, taivas meni pilveen ja tuli aika sade."

Otsikon Satakunta menee pitkälle nykyiselle Pirkanmaalle. Kangasalasta todetaan:

Pitäjässä on myös kihlakunnan apteekki ja lääkäri. Apteekissa ei kuulunut olevan suuria herkkuja; Thilemannin tippoja, parannus-plaastaria ja muita jokapäiväisiä rohtoja.

Ruovedeltä:

Huoneensa rakentavat, varsinkin Virtain kappelissa, kaksirivisiksi, kun varat vähänkin myöden antavat. Siinäkin eroavat länsisuomalaisista, etteivät aja kylissänsä taloja yhteen rypäleesen, eivätkä vihaa kasvavia puita niin kauheasti kuin nämät. Miesväki on hyvää hiihtään suksilla, luistiin ja ampuun, ollenkin kuin itse saavat kehua.

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuvat Felix Nylundin veistoksesta Eukko (noin 1903) ja Albert Gebhardin maalauksesta Ukkoja (noin 1902).

Tuulahdus 1600-luvun tuomiokirjasta ja vanhoista asetuksista

Kun SukuForumilta luin Henrik Nylundin postauksen käsi hakeutui taskuun etsimään papukaijamerkkejä. Yksi ei riitä kun näkee sen ihmeen, että gradun tekijä ihan itse hakee työlleen yleisöä. Näin yksinkertaisesti se käy:

Hei,

jos joku on kiinnostunut tutkimaan Ylä-Satakunnan vuoden 1623 renovoitua tuomiokirjaa, niin se löytyy diplomataarisena tekstijulkaisuna allekirjoittaneen pro gradu -tutkielmasta. Työ käsittää myös kommentaarin ja hakemistoja (henkilö-, paikanimi-, asiahakemistot). Työhön sisältyy lisäksi editiofilologinen tutkimus käsikirjoituksesta, sen synnystä, kirjureista ja paleografiasta. Itse tekstijulkaisu löytyy työn loppupuolelta. Työ on ruotsin kielellä. Pro gradu -työ löytyy alla olevasta osoitteesta:
http://tutkielmat.uta.fi/haekokoversio.php?id=20547

Alkuperäisaineisto on niin sanottu renovoitu tuomiokirja ja sitä säilytetään Kansallisarkistossa signumilla KO a:1. Tuomiokirja on myös digitoitu ja digitoitua aineistoa voi hyödyntää tekstijulkaisun rinnalla. Digitoitu aineisto löytyy alla olevista osoitteista:
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirj...akemisto_1.htm

http://digi.narc.fi/digi/hae_ay.ka?ay=1655256.KA

Toivottavasti työstä on hyötyä,
Henrik Nylund

Filologisena gradu ei olisi koskaan osunut haravointiini. Hiljenen ihastuksesta.

Äsh, en maltakaan vielä lopettaa, kun tähän jäi tyhjää tilaa. Lakiin ja menneisyyteen liittyen löytyy Google Booksista And. Anton Stiernmanin toimittamat nidokset Alla Riksdagars och Mötens Besluth/ Samt Arfföreningar / Regements-Former, Försäkringar och Bewillningar/ Som På allmenna Riksdagar och Möten / ifrån år 1521, intil år 1727. giorde / stadgade och bewiljade äro; med the för hwart och ett Stånd utfärdade allmenna RESOLUTIONER. vuoteen 1632 asti (loppuu sivuun 840) & vuodet 1633-1680 kattava osa (s. 841-1874) & vuodet 1682-1731 (s. 1875-2766).

Saman toimittajan kokoelma Samling utaf kongl. bref, stadgar och förordningar &c. angående Sweriges rikes commerce, politie och oeconomie uti gemen, ifrån åhr 1523. in til närwarande tid. Uppå hans kongl. maj:ts nådigesta befallning on käytettävissä Jyväskylän yliopiston digitoimana.

Juhannuksesta

Antero Vareliuksen huomioita Suomen kansoista vuonna 1847 on julkaistu suomeksi kirjassa Suomen kansaa. Kansatieteellisiä havaintoja suuriruhtinaskunnan alueelta. Siinä:

Satakunnassa on pihamaa juhannuspäivänä koristettu koivuilla ja muilla lehtipuilla, ja joskus on keskellä pihaa lehtimaja. Pohjois-Pohjanmaalla pystytetään suuri koivu, jonka annetaan olla paikoillaan koko kesä. Sen ympärillä tanssitaan koko juhannusyö. Tanssi tapahtuu Pohjanmaalla ja koko läntisessä Suomessa viulun säestyksellä, Viipurin läänissä ja muissa maan itäosissa myös laulun säestyksellä, mikä oli käytäntö myös Satakunnassa viime vuosisadalla. Tiettyjä laulun kera tapahtuvia piirileikkejä tanssitaan vielä lähes kaikkialla.
(s. 59-60)

Alla juhannuksen kunniaksi "Suomalainen maisema" Kyläkirjaston Kuvalehden numerosta 5/1886. Varsinaisia juhannuskuvia löytyy SLS:n blogista. Sveaborg-projektin blogista voi lukea puolestaan juhannuksen vietosta pääkaupunkiseudulla vuonna 1763.

Liikkeellä Satakunnan kesässä 1859

Miten suhtauduttiin vieraaseen kulkijaan Satakunnassa kesällä 1859? Kansanperinteenkerääjä nimimerkillä —s —t —n. kertoo (Suometar 13.01.1860):

Jokainen, joka vähänkin on maata vaeltanut, tuntee tarkoin kansan uteliaisuuden, nähdessänsä tuntemattoman ihmisen heidän asuntoonsa astuvan. Ensimäinen kysymys on aina ja oli nytkin: "mistä vieras on?" Tähän vastattuani, oli tavallisesti toinen kysymys: "onko mitään myydä". Tämän kieltäissä syntyi muita kysymyksiä. Vaan ei mistään saadessansa tyydyttäväisiä vastauksia, heräsi heissä kamo ja pikimiten pelko minun olevan jonkun pahan-tekiän eli jonkun muun "roiston", ja tarvitsin siis aina ensin vakuuttaa heitä matkani tarkoituksesta. Tämän selville saatua, ruvettiin keskustelemaan, vaan eivät kaikin paikoin sittenkään oikein uskoneet minua, josta kertomukseni pitkittäissä paikka paikoin saan vähän julkaista.

Liikkeellä oli muutakin kuin kansanperinteenkerääjä:

Täällä ollessani ja tästä alkain kuulin aina maailman eli oikeemmin Suomen maan pohjaisen puolen hukkuvan maajäristyksessä tänä suvena; ajasta eivät olleet sentään juuri vissit. Lassilassa sanoivat sen tapahtuvan Helluntain pyhinä. Tämä luulo oli heissä niin lujana, että muutamat olivat lakanneet työtäkin tekemästä. Nämät nyt vaan istuivat kädet ristissä, odottain sitä kovaa hetkeä, ja tulipa minun täällä ollessani, eräs muijakin kysymään, olisiko asiassa perustusta vai eikö? Minäpä nyt koetin vakuuttaa muijaa koko kohinan oleman pelkkää valhetta ja jonkun petturin perättömiä puheita, ottain todistuksiani sekä historiasta että raamatusta. Tämän ennustetun tapauksen ei tapahtuessa Helluntaina, eikä Mittomaarian aikanakaan, jona sen viimeistäkin piti toteutumaan, päättivät jonkun "vanhurskaan" rukouksellansa estäneen sen.

Mutta tervehtimiseen ja tapoihin palaten, Antero Vareliuksen huomioita Suomen kansoista vuonna 1847 on julkaistu suomeksi kirjassa Suomen kansaa. Kansatieteellisiä havaintoja suuriruhtinaskunnan alueelta. Siinä todetaan:

Vaikka suomalaisen väestön tavat ovat hyvin erilaisia eri seuduilla, ne osoittavat kaikkialla alkuperäistä korutonta yksinkertaisuutta ja pienempää eloisuutta kuin indogermaanisilla kansoilla. Hienostuneempia tai ehkä paremmin sanottuna turmeltuneita ne ovat rannikolla erityisesti kaupunkien läheisyydessä, mutta maan sisäosissa vallitsee suurempi karkeus ja luonnollisuus. Tervehdittäessä suodaan kumarrus tai niiaus ainoastaan herrasväelle, talonpoikaisväestö tervehtii toisiaan vain kättelemällä tai halaamalla. Suuteleminen on puhtaalle suomalaisluonnolle vastenmielistä lukuunottamatta sitä, että naisväki joskus sillä tavoin hyväilee pikkulapsia. Rakastuneiden kesken sitä tapahtunee joskus hyvin salassa. Äskenmainittu ei koske niitä, jotka pitävät itseään herrasväkenä eikä myöskään rannikolla asuvaa väestönosaa.

Hatun ottamista päästä sisällä tuvassa tai ulkona pitää talonpoika tarpeellisena vain säätyläisten läsnäollessa, joita hän haluaa kunnioittaa. Hän pitää niin mielellään hattua päässään, että vaikka tahtoisi olla mieliksi lukkareille, jahtivoudeille ja muille pienemmille herroille, hän joutuu niiden kanssa riitoihin ja kuulemaan uhkauksia, koska ei ota hattua päästään.(s. 58)

Kansanrunousarkiston antia Satakunnasta (2/2)

Satakunnan nuorisoseurojen liiton materiaalista vielä toinen sisällysluettelo (Satakunnan Nuorisoseurojen Liitto 3 249-318). Muutamat tekstit löytyvät myös liiton julkaisusta Nuori Satakunta, mutta eivät ehkä kuitenkaan kaikki. Jos joku näistä löytää kiinnostuneen lukijan niin oikea osoite jatkotiedusteluille on SKS:n kansanrunousarkisto, jossa materiaalin saa luettavakseen. En tiedä onko sieltä mahdollista tilata kopioita, näistä olisi ainakin yksinkertaista ottaa.

• Alpiranta, M: [Tyrvään] Lopenkolman viljelyshistoriaa Mv. T. Junnilan muk.
• Futtari, Hanne: Öykkärin koski - Kokemäki
• T. J.: Euran pitäjän emäkirkon alusta helmik. 1897
• T. J.?: Krouvila - Eura
• Jaakkola, Adele H: Piirimielisairaala Harjavallassa
• Juti, H: Kokemäen ja Harjavallan pappain Närppöön reisu
• Juti, Väinö: Muistiinp. Harjavallan koskien myllyistä
• Juti, Väinö: Jutin talosta ja sen pitäjistä - Harjavalta
• R. R.: Rantalan Johannan koulu - Eura?
• Rantala, Elli: Kauppilan talon alkuvaiheista - Kauvatsa
• Karjalainen, J: Harjavallan ensim. kansakoulun historiasta
• Karjalainen, J: Harjavallan kunnallisesta elämästä
• Koitto, Kustaa: Suontaustan kylän astushistoriaa ja asuttajien elämäkert. - Keikyä
• Kossila, Jenny: Kotini vanhimpia muistoja
• A. L.: Arkistojen kätköistä (asiakirja v:lta 1648 Euran kirkonarkistossa)
• Lempinen, Väinö: Suoniemen Sarkolan talojen asiakirjojen luettelo. Muistitietoja nälkävuosilta.
• Muistitietoja sota-ajoilta (Satak. Osak. retk. 1929)
• Linnainmaa, J: Harjavallan seurakunnan vaiheista
• Metsälä, Aino: Kotini alku - Kauvatsa
• Mikola, Nestor: Kauvatsasta ja kauvatsalaisista
• Numminen, Aleksi: Koiviston torppa - Kauvatsa
• A. P.: Kettulan maantie - Harjavalta
• Prehti, Oskari: Piirteitä Piilijoenmaan Prehtistä Kauvatsalla
• Raimoranta, R.: Opetus- ja kouluoloista Harjavallassa viime vuosina
• Tuominen, Alli: Tattaralaisten ransaaki juustomeijeristä (vuoropuhelu)
• [tuntematon]: Jalonojan vanha mylly
• [tuntematon]: Asutustarina Kauvatsan Prehtistä
• [tuntematon]: Muistelmia nälkävuosilta 1866 - Harjavalta
• [tuntematon]: Asutustarinoita Kauvatsalta
• [tuntematon]: Asutustarina (historiikkia) - Kiikka?
• [tuntematon]: Katsaus kunnalliselämään ja sen kehitykseen Kauvatsalla

Kansanrunousarkiston antia Satakunnasta (1/2)

KRA:n aineiston julkaisuun pitää pyytää erikseen lupa, joten lomakäynnin tuloksia pääsen esittelemään vasta nyt. En ihan ymmärrä miksi lupa pitää pyytää ihan joka asiaan, mutta jos minulle kerrotaan säännöt niin noudatetaan. Daivaan kiitos ettei Kansallisarkistossa ole vastaavia, menisi elämä ihan hankalaksi.

Ensimmäisenä eränä sisällysluettelo nidoksesta "Satakunnan Nuorisoseurojen Liitto 2 212-248", jonka tekstit olivat elämäkerrallisia. Jos joku näistä löytää kiinnostuneen lukijan niin oikea osoite jatkotiedusteluille on SKS:n kansanrunousarkisto, jossa materiaalin saa luettavakseen. En tiedä onko sieltä mahdollista tilata kopioita, näistä olisi ainakin yksinkertaista ottaa.

• Eskola, Frans: Maanraivaja Matias Forssi - Harjavalta
• Futtari, Hanne: Seppä Juho Fahlström - Kokemäki
• H-A: Naistamon Taata - Harjavalta
• Haunio, Aino: Maanraivaaja Antti Juurakko - Tyrvää?
• Heikkilä, Suoma: Frans Kartano-Suomela - Huittinen
• Heikkilä, Suoma: Johannes Sammaljoki - Kokemäki
• Heikkilä-Katara, Ilmari: Maanraivaaja Paulu Huhtala - Tyrvää
• Heinonen, M: Leikkuun Tommi (Tuomas Helisevä) - Kiikka
• Hiunu, Aino: Maanraivaaja Matti Pajulahti - Keikyä
• Juti, Väinö: Jooseppi Hoppu-Dahlberg - Harjavalta
• Juti, Väinö: Kauniinmäen torpan pitäjiä - Harjavalta
• Juti, H: Kansansoittajia Näyhälästä - Harjavalta
• Järvistö, Eino: Maanraivaaja Tiitus Lähteensuo - Kiukainen
• J. K.: Maanvilj. Maurits Piri - Harjavalta
• Kivimäki, Yrjö: Maanraivaaja Mikko Tamminen - Kiukainen
• Koitto, Kustaa: Jooseppi Haila - Kiikka
• Koitto, Kustaa: Antti Absalom Sato - Kiikka
• Koitto, Kustaa: Maanraivaajan muistelmia I-II (omaelämänkerrall.)
• Kuusisto, Lasse V.: Maanraivaaja Fredrik Kuusisto - Harjavalta
• Kuusisto, Lasse V.: Maanraivaaja Lars Henrik Kuusisto - Harjavalta
• Laiho, Lauri: Merimies ja raivaaja Matts Paulin - Rauma
• Lindroos, Aino: Muuan Harjavallan poika (Nikodemus Hauvonen)
• Massa Yrjö: Maanraivaaja Juha Kustaa Kuusisto - Kauvatsa
• Rantala, Hilja: Maanraivaaja Kustaa Lindroos - Honkilahti
• Rautakallio, Yrjö: Maanraivaaja Malakias Uusi-Erkkilä - Punkalaidun
• J. O. J: Maanraivaaja Kalle Rutomäki - Keikyä
• Seppä, Impi: Taatin torpan asukkaat - Kiikka
• Sumelius, K: Muistelmia Emil Nervanderista - Harjavalta
• Sumelius, K: Muistitietoja Mikkel Froomista - Harjavalta
• Torpo, Felix: Maanraivaaja Juhan Kustaa Riipinen - Keikyä
• E. N: Suutari Vestin - Harjavalta
• [tuntematon]: Maanraivaaja Johan Fredrik Granlund - Huittinen
• [-ö -a]: Maanraivaaja Frans Vihtori Koivisto - Kauvatsa

Suvanto vs. SAY

Viime viikolla eräs Satakuntaa tutkiva kysyi sähköpostitse, josko pitäisi luottaa enemmän Suomen asutuksen yleisluetteloon (SAY) vai Seppo Suvannon Satakunnan henkilötiedostoon 1303–1571. Vastasin reippaasti, että Suvantoon. Mikään ei ole varmaa ja mitä vähemmän lähteitä sitä epävarmempaa. Mutta Suvanto on käyttänyt huomattavasti enemmän lähteitä talojen isäntien tunnistamiseksi ja sijoittamiseksi taloihin kuin SAY:n kokoajat.

Hieman hälyttävästi tosin Kokemäen Hulttisen kohdalla lähde on valokuva Kansallisarkistossa eikä alkuperäinen pergamentti Satakunnan museossa. Onko se kadonnut Kansalainen lehden 13.6.1902 ilmestymisen jälkeen? Tuolloin raportoitiin:

Pergamentille kirjoitettu asiakirja Kustaa Vaasan ajalta. Ollessaan maaseudulla Satakunnan museolle muinaisesineitä ja vanhoja asiakirjoja keräämässä ovat opettaja M. Kauppinen ja maisteri E. Granit m. m. saaneet lahjana museolle Vahasen talosta, Ryytsälän kylästä, Kokemäen pitäjästä, pergamentille kirjoitetun asiakirjan v:lta 1551, siis kuningas Kustaa Vaasan ajalta. Paperi on erittäin hyvin säilynyt, ainoastaan nauhoista riippunut sinetti on hävinnyt. Kirjoitus, joka on verrattain selvästi luettavaa, sisältää oikeuden päätöksen, jonka kautta vahvistetaan jo aikaisemmin v. 1534 kahdelle veljekselle annettu perintöoikeus n.k. »Saarenmaa" nimiseen alueeseen. Näytteeksi suomennamme tähän asiakirjasta muutamia kohtia.

Kirja alkaa tähän tapaan: Kaikille niille, joiden käsiin tämä kirja saattaa joutua, tunnustan ja julistan minä Jons Knutson, Pohjamaan ja Satakunnan laamanni, tällä käsillä olevalla avonaisella kirjallani, että siihen aikaan, kuin minä pidän yleisiä laamannin käräjiä Kokemäen pitäjässä rehellisen jalosukuisen miehen, Nils Ingisonin, Kokemäen kartanon voudin, sekä monen muun uskotun miehen läsnäollessa, v. 1551 Jumalan syntymisen jälkeen, silloin saapui minun eteeni vanha, Knut Ericsonin laamannin kirja, joka sanasta sanaan kuului niinkuin tässä jälempänä on kirjoitettu:

"Minä Knut Ericson, Pohjanmaan ja Satakunnan laamanni teen tiettäväksi tällä käsillä olemalla avonaisella kirjallani, että siihen aikaan kun minä pidin yleisiä laamannin käräjiä Kokemäen pitäjässä Ylystalon kylässä jalosukuisen Hans Kastenbergin läsnäollessa (sitte seuraa muutamien arvokkaiden henkilöiden edusmiesten nimet ja toimi) ja monen uskotun miehen läsnäollessa v. 1534 Pyhän Matin päivänä paaston aikaan, silloin tuomitsin minä Eric Hulthin'ille sekä hänen kanssaan perivälle veljellensä oikeuden vapaasti nauttia ja käyttää Saarenmaata, jota hänen isänsä isä ja hänen isänsä ja hän ovat ikimuistoisista ajoista hallinneet, niin ettei kukaan edes muista milloin he ovat sen saaneet; jonka asian minä lykkäsin niille 12, jotka silloin lautakunnassa istuivat (sitte seuraa kaikkien lautamiesten nimet, semmoisia kuin Paunu Jons, Skytte, Kopola, Norri, Henrik Pukkapälä y.m.) jotka uudestaan tutkivat, todistivat ja tunnustivat, että asia on niinkuin edellä on kirjoitettu. Sittekuin tutkinto ja vala oli tapahtunut, vahvistin minä edellämainitun tuomion ---. Varmemmaksi vakuudeksi siitä, että minä tämän kirjan olen uudistanut, ripustan minä sinettini tämän kirjan alle, joka on annettu ja kirjoitettu vuotena ja päivänä, mikä edellä on kirjoitettu.

Internet haut löytävät Kokemäenkartanon voudin Nils Ingissonin Lindströmin pitäjänkertomuksesta, mutta kuka oli jalosukuinen Hans Kastenberg?

Eiliseltä

Istuin eilisen työrooliin liittyvässä koulutuksessa. Kouluttaja aloitti Google-löydöksellään, jota en muuten olisi koskaan katsonut. Se osui mielestäni hyvin sukututkimuksenkin maailmaan, jossa ammattilaisten ja harrastajien ero on toisinaan vähän vaikea löytää.

Eli mikä ero on (Hely Kalskan mukaan) asiantuntijalla ja kokeneella maallikolla? Asiantuntijuutta luonnehtii: ongelmien tunnistaminen ja täsmentäminen, reunaehtojen huomiointi, uusien toimintamallien kehittäminen, sekä menettelytapojen joustavuus ja tapauskohtainen perustelu. Maallikolle taas on ominaista: ongelmien yksioikoistaminen, suorat vastaukset, pitäytyminen opituissa käytännöissä sekä tiettyyn menettelytapaan nojautuminen yli tapausten.

Uutta pitäisi siis oppia. Kotimatkalla kävin hakemassa kirjastoon tulleet varaukset. Sain kaksi syksyn uutuutta, jotka ehdin illalla vain selailemaan. Unto Salon Ajan ammoisen oloista : Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa vaikutti juuri siltä mitä kaipasin, esihistorian vaiheiden läpikäyntiä löytöjen valossa. Tosin Salo näytti tekevän runsaasti omia johtopäätöksiä, joten olisi kiva lukea jonkun asiantuntijan näkemys niiden mahdollisesta radikaalisuudesta. Mutta pääasia on, että Salon mukaan Telja (Kokemäen muinainen kauppapaikka) on selviö.

Vähemmän aikaa riitti Nils Erik Forsgårdin kirjallle September 1808, joka kyllä vaikutti mielenkiintoiselta. Kirjoitustyyli oli elävää ja sisältö monipuolista. Ei siis pelkkää sodankäyntiä vaan myös samanaikaista elämää Pohjanmaan kaupungeissa, pakolaisten kohtaloita Tukholmassa ja kuuluisuuksien vaikutusta Euroopassa. En välttämättä lue kannesta kanteen (vaikka ei sekään mikään suuri urakka olisi, kirjassa on 233 sivua), mutta varmasti tutustun muutamiin lukuihin kunnolla ja saan uusia ajatuksia.

Torppatietoja 1700-luvulta

Torppia ei 1700-luvulla ollut vielä kovin runsaslukuisesti, mutta Kokemäenkartanon tutkinnan yhteydessä opitun perusteella voi arvata, että niistä löytää melko niukasti tietoja. Oletettavasti harvinaisen poikkeuksen muodostaa Ylä-Satakunnasta 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa Turun akatemialle kerätyt tiedot.

Näistä kertoo Terhi Nallinmaa-Luoto artikkelissaan Gustaf Magnus Biörckbomin torppakuvaukset lähteinä Ylä-Satakunnan torpparilaitoksen historiaan (kirjassa Työ tekijäänsä kiittää. Pentti Virrankoski 60 vuotta 2.6.1989. Turun Historiallinen Arkisto 44. 1989). Tekstin perusteella torpista on kirjattu esimerkiksi torpan sijaintipitäjä- ja kylä, nimi, etäisyys kyläkeskuksesta, asukasluku, lehmien ja nuoren karjan sekä hevosten lukumäärä, vuotuinen kylvö, heinäsato aameina, viljelyskelpoisen maan ala, torpasta tehdyt päivätyöt ja sen maksama rahavuokra. On voitu myös selostaa torpan syntyhistoriaa ja sopimusta.

Artikkelista löytyy perustiedot vuoden 1788 selvityksestä ja luonnollisesti lähdeviitteet joiden kautta pääsee alkuperäisaineistoon käsiksi. Tekstissä on arvioitu torpparien ilmoitusten luotettavuutta. Hyvä muistutus lähdekritiikistä.

Nuori Satakunta

Sain Kokemäellä käydessäni kuvattua Maatalousmuseon näyttelystä Kokemäenkartanon pohjapiirroksen ja huoneiden nimet. Mutta edelleen kaihertaa silloin joskus jossain näkemäni artikkeli.

Yksi kandidaatti oli Nuori Satakunta, jonka tilasin Kansalliskirjaston uumenista jonkinlaista yritystä (itselleni) osoittaakseni. Näin heti, että sivukoko oli väärä, mutta selasin muutamat vuosikerrat varmuuden vuoksi. Laitoin muistiin seuraavat, siltä varalta, että löytyy kiinnostuneita, jotka eivät niitä tunne.

(Nuori Satakunta -lehteä on Porin maakuntakirjastossa. Jos omaan tutkimukseen kuuluu ahkeria nuorisoseuralaisia siitä kannattaa hakea pyöreiden syntymäpäivien esittelytekstejä ja muistokirjoituksia.)

• Tammikuu 1936. ”Niementaus”: Lappilaisen taituri-suvun esi-isä. Satakunnan nuorisoliiton keräyskilpailusta 1931. Tiedot saatu 65-vuotiaalta K. Rengmanilta ja Lapin kirkonarkistosta. (Juttu alkaa Pommerin sodan aikaisesta soturista Henrik Kniht. Iiro Karin sivun mukaan hänestä on kirjoitettu paljon muuallakin.)
• Helmikuu 1936. Mitmaari-keto. Noin 70-vuotiaan rva A.L. kertoma kuvaus Raumalta
• Maaliskuu 1936. Hylkeenpyynti Rauman saaristossa. Emäntä E Pihlus-Vahalan kuvauksen mukaan muistiinmerkinnyt A. L.
• Kesä-Heinäkuu 1937. Hää- ja naimatapoja Kiukaisissa 70-80 vuotta sitten. Emäntä Vilhelmina Ojalan, joka kuoli 1926 91-vuotiaana, kertoman mukaan kirjoitti Lyyli Pero. Julkaistu Kiukaisten nuorisoseuran Sirpale-lehden kotiseutunumerossa 1917
• Kesä-Heinäkuu 1937. ”Kustaanpoika”: Lukuvooroista ja lukupidoista Lapissa
• 10/1938. S. L.: Levan ja Pitkäjärven muinaiset reitit Kokemäellä.
• 12/1938. J.V.: Nuoren neidon kohtalo. Muistelmia Lapista viime vuosisadalta. (Aleksandra Junnila Saaren kylästä hukkui ajaessaan tulvaveteen.)

Silmiin osui myös juttu, jossa oltiin huolissaan liiton arkistosta. Selostettiin, että kilpailukirjoitukset oli huolellisesti ommeltu vihoiksi. Näitä yritin metsästää paikallistiedon ja mahdollisesti mummuni isän tekstiä löytääkseni. Satakunnan museon arkistosta, jossa liiton papereita on, vastattiin kuitenkin ettei tämän tyyppistä. Jätin tarkistamatta. Muistaakseni arkistoa oli myös TMA:ssa, jossa otin ne esille... mutta minun muistiini ei ole luottamista.