Miltä näytti 1700-luvun tontilla?

Maaseudun historiaan erikoistuneen historiantutkija Kirsi Laineen kirjoitus Kuvittele kylä herätti ajatuksia. Vaikka läntisen Suomen ahtaista kylätonteista on kirjallisuudessa puhetta ja tiivis yhteiselämä käy toisinaan ilmi 1600-luvun tuomiokirjoista, menneisyyden todellisuus unohtuu helposti. Ainoa kontaktimme historiallisiin rakennuksiin ovat ulkoilmamuseoista, jotka esittävät 1800-lukua ja sen parhaiten säilyneitä ja komeimpia rakennuksia.

Kirjoituksen myötä palasi mieleen Jyväskylän yliopistossa vuosikymmen sitten tehty 3D-visualisointi Toivolan talosta 1700-luvulla. Hämmästyksekseni sen sivusto on selvinnyt jopa viime vuoden lopun kokonaisuudistuksesta, mutta valitettavasti mallin pyöritykseen vaadittava ohjelmisto on nykyään huonossa huudossa. 

Laineen kirjoituksessa konkretisointiin käytettiin puustellin katselmuskirjaa ja sellainenhan on minullakin liittyen tutkimukseen, jonka pariin piti tänä vuonna palata. Päähenkilöni asui lapsuutensa varhaisimmat vuoden Kokemäen Kiettareen Purrissa ja aikuistui samassa kylässä. Jonka varhaisin kartta on isojaon yhteydessä tehty Maanmittaushallituksen uudistusarkiston A41:22/1-9 Kiettare; Tiluskartta ja selitys 1769-1785. Päähenkilöni oli (tietenkin) tuolloin jo toisaalla.

Kylässä oli neljä taloa: 1. Arvela, 4. Hannula, 2. Purri, 3. Tacku. Tulkintani on, että kokemäkeläiseen tapaan ne eivät olleet rykelmässä vaan rivissä joen rannassa. Mutta käsitykseni rakennustavasta on syntynyt 1700-luvun kartoista, joten se voi olla kyseisen vuosisadan kehitystä. Peltojen sijainti mielestäni kyllä todistaa sen puolesta, että talot ovat olleet "aina" samalla alueella. Arvelan poistuminen rivistä on varmaankin myöhäinen ilmiö, sillä sen entinen paikka on näkyvissä. Jakokirjasta en löytänyt mainintaa siirrosta eikä siinä myöskään mainittu tonttimaiden kokoja. Viittaa siihen, ettei niille isojaossa tehty mitään?

Suorakulmioksi yksinkertaistaen neljällä talolla on aikanaan ollut rakennuksilleen ja pienimmille kaalimailleen tilaa 400 kyynärää *200 kyynärää eli 28000 neliömetriä. Karkealla tasolla jatkaen jokaisella talolla ennen Arvelan siirtoa tonttimaata siis 7000 neliömetriä. Todellisuudessa vähemmän, sillä kartassa on välialue ja aivan rantaan tuskin on rakennettu. En usko, että piiretyt suorakulmiot ovat tarkkoja tonttimaita, mutta jos ottaa todesta, niin Purrilla on joelta katsottuna vähän alle 100 kyynärää leveä ja vähän yli 100 kyynärää pitkä alue eli 3500 neliömetriä.

Purrin osalta tonttimaalle piti mahtua miespihalle päärakennus (tupa) 9,5*10,5 kyynärää (35 neliömetriä), vanha pirtti, kellari ja kaksi aittaa sekä karjapihalle 9 erillistä rakennusta. (Näköjään en ole vielä koskaan käynyt huolella katselmuskirjoja läpi, joten jää vähän epämääräiseksi. Valitettavasti vain päärakennuksesta on mitat.) Hirveän ahdasta fiilistä ei synny.

Varmistaakseni muistikuvaani talojen rivimuodostelmista otin esiin vielä Haistilan, jossa kuulemma äskettäin valitulla presidentilläkin on juuria. Kylläkin eri talossa kuin minulla. 

Kartassa A41:19/5-30 Kaurula 1786-1795 on monia muitakin kyliä, joista useimmissa taloille on järjestään jaettu tontit samaan tapaan. Kyse voi todellakin olla maanmittarin merkinnästä eikä fyysisestä todellisuudesta. Haistilan kohdalla jakoa karttaan ei ole tehty, joten ehkä rakennukset olivat jossain määrin lomittain. Piirretty kylätontti on suunnilleen 100 kyynärää *300 kyynärää eli 11000 neliömetriä (noin hehtaari).

Jakokirjaan maanmittari oli nähnyt tarpeelliseksi jakaa tonttimaan, mutta valitettavasti käytetty pinta-alan (?) mitta ei käy selville. Tulkintaa vaikeuttaa myös se, että osalla taloista on kaalimaita samassa klimpissä.

Härkälä 1, tontti + kaalimaa 10 1/2 

Härkälä 2, tontti + kaalimaa 16 1/4

Jaakkola, tontti 7

Mikola, tontti 11 1/2

Nikkilä, tontti ja kaalimaa 8 3/4

Pisku, tontti ja kaalimaa 6 1/2 

Jos kaalimaat olivat kylätontiksi mieltämälläni alueella, sen kokonais"mitta" on 60,5 yksikköä. Olettaen yksikön olevan jossain suhteessa pinta-alaan Härkälän yhden puolikkaan osuus olisi näin 1800 neliömetriä ja toisen puolikkaan 2800 neliömetriä. Olennaisesti tiiviimpi tunnelma kuin Kiettareessa.

Muistikuvani rivissä olleista taloista taitaa olla peräisin 1800-luvun pitäjänkartasta, jossa pohjoispuolen tie päättyy kuin seinään kohdatessaan Leppialhonojan, vaikka Haistilassa oli edelleen lautta. (Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma) - 1134 12+2112 03 Ia.* -/- -_1 Kokemäki, Harjavalta). Niin paljon on vielä mietittävänä.

CSI Kokemäki 1832

Oulun Wiikko-Sanomia 26.5.1832:

Rusthollari Henrik Nikkilä, Haistilan kylästä, Kokemäen pitäjäsä, kuoli aivan äkkiä 24:tenä päivänä Helmikuusa; ja niin muodoin kuin Henrik Nikkilä luultavasti on väkivaltaisesti surmattu, niin on hänen ruumiinsa säätty Lääkäriltä tutkittavaksi.

Tämä uutinen, joka julkaistiin ruotsiksi Helsingfors Tidningarissa 28.4.1832,  vaikutti erittäin mielenkiintoiselta, sillä esiäitini Gustava Adriana Gottleben oli helmikuussa Haistilan Härkälän puolikkaan leskiemäntä ja tuleva aviomiehensä renkinä kolmannessa Haistilan talossa.

Uutinen ei kuitenkaan stemmaa Kokemäen kirkonkirjoihin, joissa Nikkilän isäntä oli Johan Jacob Jacobss Wilenius (s. 24.11.1803), joka kuoli 23.2.1832. Etunimi ei mätsää ja kuolinaika heittää päivällä, joten oliko kuolemassakaan lopulta mitään outoa? Jos kuolinsyystä Forstoppning puuttuu ö:n pisteet niin kyse on ummetuksesta, mikä voisi olla jonkinlaisen myrkytyksen oire?

Hautauslistassa kiinnittää huomion se, että Nikkilän vanhaisäntä Jacob Willenius oli kuollut vanhuuden heikkouteen 85-vuotiaana 26.1.1832. Kiristyivätkö tunteet perinnönjaossa? 

Arvailuja voi heitellä, mutta oikeasti pitäisi lähteä Turkuun selaamaan Porin piirilääkärin arkistoa.

Olen Härkien jälkeläinen!

Tiistaina oli onnen päivä. Kävin Porissa, jonka kirjastossa sain ensimmäistä kertaa käsiini Genos 2/2013:n, jossa on Veli Pekka Toropaisen artikkeli Kokemäen Säpilän Paturi ja Haistilan Härkälän nimismiessuku. Ja kuten Toropainen oli minulle lupaillut, siinä oli se puuttuva palanen, jolla juureni liittyvät Härkälän 1600-luvun isäntiin! Tuomiokirjatutkimuksella Toropainen oli myös saanut tolkun kyseisen vuosisadan isännistä niin, että voin väittää olevani myös Härkälän 1500-luvun isäntien jälkeläinen. Ihanaa! (Kaaviossa tiedot Antti Heikinpojasta alaspäin Toropaisen artikkelista ja ylöspäin kirjastani Yli-Forbystä Kyläkoskeksi.)

Ja miksi tämä on upeampaa kuin viime viikonloppuna löytämäni "uudet" 1600-luvun pappisesi-isät (Kiitos Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli ja sen päivittäjät!), ruotsalaiset aatelisjuuret tai lukuisat muut 1500-luvun talonpoikiin ulottuvat esivanhempiketjut? Identiteetti on pään sisässä ja Haistilan kylä osa lapsuuttani. Siellä emännöi mummoni sisko ja siellä isäni harrasti 80-luvun alussa kalkkunoiden ja lampaiden kasvatusta. Itsekin olin ainakin kerran heinää haravoimassa. Voi olla, että päässäni viiraa, mutta minusta on upeaa ajatella, että samoilla mailla ovat liikkuneet esivanhempani jo 500 vuotta sitten. (On myös mukavaa, että Härkälän isännät olivat lautamiehiä ja nimismiehiä. Rusthollareitakin jo 1500-luvun lopulta.)

Toropainen on tehnyt niin hienoa tuomiokirjatyötä, ettei kaltaiselleni hutkijalle jää paljoa tehtäväksi. Ainoa kohta, jossa huomasin pienen aukon oli Tuomas Matinpojan vaimo Kaisa Bengtintytär. Hänet haudattiin ilmeisesti 1679, ainakin oli elossa vielä 1677. Syntynyt siis todennäköisesti 1600-luvun alussa, ellei 1500-luvun viimeisinä vuosina. Kaimani veljeksi Toropainen mainitsee Sigfrid Bengtinpoika Priian, mutta ei lähde tämän perusteella hakemaan Kaisan alkuperää. Priia on talo Harjavallan Pirilässä ja SAY:n perusteella Sigfrid isännöi taloa vuoteen 1676. Oli ollut isäntänä ainakin vuodesta 1656 ja vielä aikaisempi SAY näyttää melko selviksi vanhemmiksi edellisen isäntäparin Bengt Paavonpoika ja Karin Eskilintytär. Mahdollisesti siis myös Kaisan vanhemmat.

Bengt oli isäntänä ainakin vuodesta 1620 ja häntä edelsi patronyymin puolesta isäkseen sopiva Paavo Laurinpoika, joka maksoi tilan veroja vuonna 1580 ja ilmeisesti jo 1565. Häntä edeltänyt Lasse (Lauri?) vuodesta 1548. Ja näin käsillä upouusi todennäköinen 1500-luvun esi-isä, josta en innostu yhtään, kun pitäisi kartasta palauttaa mieleen, missä Pirilä on. (Lisätietoa Priian alkuvaiheista tietenkin Seppo Suvannon Satakunnan henkilötiedostosta.) 

Toropainen lopetti artikkelinsa siihen, missä rippikirjat alkoivat. Alla pari sukupolvea Forsby-kirjan pohjalta (s. 20-22) ja Hiskiä sekä Iso-Iivarin talonhaltijaluetteloa hyödyntäen.

Antti Heikinpoika oli syntynyt vuoden 1665 paikkeilla, haudattu 12.8.1750. Vaimonsa Maria. (SAY, RK 1727 s. 124, 1746 s. 124). Lapsia:

• Tuomas, s. 1697 ks. alla

Tuomas Antinpoika (s. 1697 k. 11.8.1754) viljeli Härkälän tilaa yhdessä vaimonsa Lisa Antintyttären (s. 1700, haud. 7.4.1765) kanssa. (SAY, RK 1727- s. 124, 1746- s. 124, 1752-). Lapsia

• Antti, s. 1719. Vaimo Maria Erkintytär Hassalasta, menivät naimisiin 11.5.1746 Kokemäellä. Härkälän puolikkaan isäntä isänsä kuoleman jälkeen (RK 1760).
• Margrareta.
• Taneli, s. 1722. Vaimo Anna Antintytär Villiön Hyörältä, menivät naimisiin 14.10.1750, Kokemäellä. Härkälän puolikkaan isäntä isänsä kuoleman jälkeen (RK 1760).
• Tuomas, s. 1725, haudattu 11.9.1798.
• Anna s. 1730. Avioliitto 28.5.1749 rusthollari Tuomas Juhanpoika, Lappi Tl. Iiro Karin puhtaaksi kirjoittamien Lappi Tl. henkikirjojen perusteella Tuomas saattoi olla Ylikeerestä. Ja tähän tulokseen Kari on päätynytkin sukutaulussaan Ylikeeri Seikkula.  
• Henrik, s. 20.1.1731 k. 27.12.1796. Ylioppilas.
• Maria s. 1735. Avioliitto 3.12.1755 varakorpraali ja rakuuna Mathias Flinckenstierna
• Lisa s. 1738. Avioliitto 31.5.1761 Juha Juhanpoika, Köyliön Kankaanpään Heikkalasta (RK 1757).
• Johan, s. 15.6.1744, haudattu 24.11.1768. Hukkui Köyliönjärveen.

Lauantain Limnell: Kustaa Vilhelm (s. 1822)

Suomalainen Wirallinen Lehti 16.6.1885

Löytöjä maasta. Joku päivä sitten löysi lautanpäällikkö Limnell Kokemäen joen rannalta Seikun sahan vierestä 20 hopea- ja 5 vaskirahaa, jotka tutkittaisssa huomattiin olevan Juhana III:nen, Sigismundin, Kaarlo IX:nen ja Kustaa II Adolfin hallitusajalta.

Uusi Suometar 23.10.1885

[Lahjoituksia muinaismuisto-yhdistykselle] Lauttamies Kustaa Limnell Kokemäen Haistilan lautalla kahdelta puolen hiukan litteän kivikuulan, jonka hän tänä kesänä löysi Kokemäen kartanon Isosta luodosta 

Seikun saha on Porissa asti, mutta vaikuttaa todennäköiseltä, että molempien irtolöytöjen tekijä on sama kokemäkeläinen Kustaa Vilhelm, jonka olen jo aikoinaan Haistilan lautan yhteydessä maininnut. Toivo Väinölän kirjassa Satakuntalainen Limnell-suku (Toinen korjattu ja lisätty painos. 1978) Kustaa on sivulla 57. Sukunimensä hän on saanut äidiltään: Kristiina Andersintytär Limnell s. 10.7.1782. Veljensä Joosef oli Kokemäellä maakauppiaana ja esiintyi tämän sarjan aiemmassa osassa.

Mummoni koulutehtävää varten kokoamassa Kokemäki-albumissa oli alla oleva kuva Haistilasta joen etelärannalta kuvattuna. Vasemmalla oleva talo on edelleen olemassa ja oikealla olevat talot olivat todennäköisesti samoja tai samanoloisia joita Kustaa näki työtehtävässään päivästä toiseen.

Hieman varhaisempi karttaleike  (Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Kokemäki - Kaurula; Haistilan jakokunnan, Karulan ym. kylien isojaonjärjestelyn kartat ja asiakirjat 1880-1911 (A41:19/34-216)) viittaa siihen, että keskellä on Ala-Härkälä ja oikeassa reunassa Yli-Härkälä. Rohkenisikohan ajatella, että omat Härkälä-esivanhemmat ovat kotoilleet juuri tässä kohta joen rantaa? Ei parane, tietämättä milloin ja miten muut kylän talot on siirretty rannasta pois.

Kylä on kokonaisuutena vielä kartassa Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Kokemäki - Kaurula 1786-1795 (A41:19/5-30). Muoto on sama kuin yllä, joten ehkä Härkälä on aina ollut kylän länsipäässä...?

 

Herneen nenään veto

No niin. On sitten meikäläisen hutkimuksista saatu sukulaisten kesken paha mieli aikaiseksi. Neljä vuotta sitten uskalsin - mielestäni perustellusti - väittää, että Fredrik Gabriel Hedbergin esi-isä ei ole (ainakaan todistetusti) Kokemäen Haistilan Härkälästä. Yrjö Kotivuori on ylioppilasmatrikkelissaan (tätä kirjoittaessa) kanssani samalla linjalla: todistetusti Härkälästä lähtenyt ja sinne palannut Hinrik Hidberg on eri mies kuin tuntemattomasta Kokemäen talosta aikanaan Veteliin päätynyt Henrik Hidberg, myöh Hedberg, joka muiden tutkimuksiin luottaen on F. G. Hedbergin esi-isä.

Mutta viis meikäläisen perusteluista, kun elossa oleva sukulaiseni oli jossain tuoreesta F. G. Hedberg-opuksesta lukenut, että Härkälästä. Että kun on tuore kirja, jonka on joku oikea ihminen tehnyt, niin onhan se satakymmenen kertaa meikäläisen todisteluja olennaisempi asia. Tätä tuli minulle selittämään. Ja minun olisi ilmeisesti pitänyt tulla uuteen uskoon, että vot. Mutta en tullut.

Yritin vaihtaa puheenaihetta mainiten yhteiset sukujuuremme Härkälässä ja koko konsepti tuli keskustelukumppanille kuin uutisena. Eli ei ole tähän päivään mennessä lukenut vuonna 2007 julkaisemaani kirjaa, jota sentään viitsi yhden kappaleen ostaa.

Osoitti sentään sen verran kiinnostusta, että kysyi "mitä kautta"? Selitin, että Herttolan. Mutta kun Kokemäellä kasvanut ihminen ei ollut moisesta paikasta koskaan kuullut, niin eihän sellaista sitten ole olemassa. Kysyi samassa pöydässä istuvalta mummoltani, että onko hän koskaan sellaisesta paikasta kuullut. Missä vaiheessa minulla oli herne siinä määrin syvällä nenässä, että kyyneleet tulivat silmiin. Onneksi tilaisuus oli loppumassa.

Äsh, pitää keskittyä positiiviseen. Saman tilaisuuden alkutervehdyksissä esittäydyin eräälle 9-vuotiaalle isänsä pikkuserkkuna ja kyseinen isä eli pikkuserkkuni jatkoi selitystä sanoen "se, joka on kirjoittanut sen kirjan". Kiva kuulla, ihan oikeasti.

Yhteyksiä Tukholmaan 1500-luvun Kokemäeltä

Keskellä kesää tuli mieleen, että Olof Ångermania olisi pitänyt hakea Tukholman puhtaaksikirjoitetuista oikeuspöytäkirjoista. Tai siis niiden hakemistoista. Kesän takia aivoitus joutui odottamaan tämän viikon maanantaihin, jolloin SSS:n kirjaston ovet aukesivat. Yliopiston Topelia-kirjaston ovien aukeamista olisi joutunut odottamaan vielä kauemmin. Varastosta isoa kirjasarjaa en kehdannut Kansalliskirjastossa pyytää. Vieläkin tuntuu oudolta, ettei Stockholms Stads Tänkeböcker ollut jossain sarjajulkaisuhyllyssä.

Nostaessani osan kerrallaan hyllystä hakemiston plaraamiseksi juolahti mieleeni Kokemäki. Pianhan tuon katsoo paikannimihakemistosta samalla kuin Ångermania hakee. Ångermania en koskaan löytänytkään, mutta Kokemäestä tuli kolme varsinaista osumaa. (Kovin monelle muulle tällainen läpikäynti ei ilmeisesti ole tullut mieleen, sillä monessa osassa jopa hakemistosivut olivat aukileikkaamatta.)

Omalle tutkimukselle oleellisin osuma oli 21.1.&24.1.1590 käsitelty perintöriita, jossa vilahti eräs Haistilan Härkälän isäntä. Valitettavasti kylläkin vain uskotun miehen roolissa, mutta onhan se jotain sekin. Olla vastuussa Tukholmasta tulevan perinnön toimittamisesta Poriin.

Marginaalista lisää Kokemäen sukututkimukseen toi 5.11.1544 käsitelty juttu. Anders Hindrichsson Meinikkalasta myi vaimonsa veljeltään saaman perinnön. Veli Gregers Thomessonin kuolinpaikka oli "Antuna j Edz sochn". Kirjahyllyni pieni Ruotsin kartta tuntee neljä paikkaa nimeltä Ed, joten en pysty kommentoimaan sitä kuinka kauas toisistaan sisarukset olivat päätyneet. Todennäköisin vaihtoehto lienee se, joka on lähinnä Tukholmaa, jossa perintö myytiin paikalliselle porvarille. (Suvanto ei tunne Satakunnan henkilötiedostossa Meinikkalassa Anders nimistä isäntää 1540-luvun alussa.)

Pisin ja antoisin juttu oli käsittelyssä 19.5.1581. Oikeuden eteen astui Matz Knutsson Köyliön Pehulasta [tulkintani sanasta Päholbÿ, SAY:stä löytyy vahvistusta] ja Kokemäen Ylistarosta Hinrich Thommeson äitinsä Brita Staffensdotterin asialla. Sopiva Henrik Thomasson löytyy Ylistaron Uotilasta, jonka vaiheista on Ulla Koskisen ja Virpi Nissilän oiva Genos-artikkeli, jossa on sekä Henrik että äitinsä mukana.

Perintö oli kivitalo ja tontti Tukholmassa. Sen oli jättänyt vaimo Walborgh, Nilz Spedzen leski. Matzin ja Britan kanssa samaan perikuntaan kuului Jöns Larsson, joka oli porvari "Torsilie"n kaupungissa, sekä Jönsin vaimon Marthe Staffansdotterin jo kuolleen sisaren lapset. (Anbytarforumilla esitetyn perusteella Torsilie on Torshälla.)

Patronyymien perusteella voisi arvailla Jönsin olevan naimisissa Britan siskon kanssa ja joku sisar ehkä päätynyt Köyliöönkin?

Matz ja Hinrich myivät omat osuutesa Jönsille eikä heidän tarvinnut kiinteistöstä enää huolehtia. Kiinnostuneille kuitenkin tiedoksi talon sijainti: "widh Södre porth vthi hustru Karin Anders Simonssons grändh vpå södre sÿden näst neden för Oluff wägers hus." Ihan selvä kuvaus, voisi vaikka poiketa katsomassa, kun seuraavan kerran Tukholmassa käy.

Alla Tukholma pohjoisesta päin vuoden 1570 paikkeilla eli perintötalo eteläisen portin vieressä ei tässä näy. Kuva Wikimediasta.

Sänkyyn

Vuonna 2006 julkaistu Suomalainen sänky. Kansanomaisten vuodekalusteiden historiaa miellytti minua. Oli valokuvia, piirroksia, museotietoja, perukirja-analyysiä ja muistitietoa. Ja ripaus Satakunta-painotusta.

Savupirteissä oli makuupaikkana seinään kiinnitetty lava. Se oli korkealla, mahdollisesti orsien yläpuolella, ja ainakin sellaisella korkeudella, että alle mahtui mies istumaan. Irrallisia sänkyjä ilmaantui ylempien säätyjen koteihin ja joillekin vauraille talonpojille 1600-luvulla.

Ilmeisesti Satakunnan museossa on kokemäkeläinen sohvasänky, sillä sivulla 49 todetaan "Komea sivusta vedettävä sohvasänky taas tuli Kokemäen Sonnilan kylän Kylä-Setälään miniän myötäjäisinä - Eevastiina Härkälä emännöi taloa vuodesta 1867 lähtien." lähteenä SatM KA 18512. Oman Härkälä-koosteeni mukaan Eva Stina oli syntynyt 25.2.1843 ja jos sänky sattui olemaan äidin peruja niin se tuli Kakkulaisen Sukarasta.

Siinä missä itse keskityin noteeraamaan Henrik Gustav von Knorringin perukirjasta Kokemäenkartanon huoneita ovat Leena Sammallahti ja Marja-Liisa Lehto kiinnittäneet (tietenkin) huomiota sänkyihin

"Sänkyjen suuri määrä selittyy tietysti perheen koolla ja mahdollisesti vierasvuoteiden tarpeella. Mutta miksi tuollainen määrä juuri telttasänkyjä? Olivatko ne ehkä kaikuja sotilaselämään ja sodan olosuhteisiin tottuneen isännän menneisyydestä, kokoonpantava telttasänky kun oli tyypillinen armeijan upseerien kenttävuode? Eversti oli tottunut askeettiseen vuoteeseen, mutta nukkuiko everstinnakin telttavuoteessa ja kasvatettiinko Kokemäen kartanossa lapset spartalaiseen tapaan? Kehto oli luonnollisesti tarvittu vauvaikäisille ja samoin lapsille ilmeisesti oli tarkoitettu viisi pieniksi määriteltyä telttasänkyä. Olikohan koko kartanon jälkikasvu nukkunut lapsuutensa ja nuoruutensa telttasängyissä?" (s. 196)

Että sellaista perukirja-analyysiä.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 25

Edellisessä osassa mainittu Charles eli Kalle Pisku otti passin Amerikkaan 2.1.1903 tittelinään "entisen talollisen poika". Kallen syntyessä Kokemäen Haistilassa 22.5.1872 hänen vanhempansa Josef Josefesson (s. 1839 Kokemäki) ja Justina Henriksdotter (s. 1835 Kokemäki) olivat hallinneet Piskun taloa.

Kalle oli perillä 5.3.1903 mennessä, sillä tuolloin Westernland-laivalla Philadelphian satamaan Liverpoolista saapuneet kokemäkeläiset ilmoittivat hänet vastaanottajakseen Minnesotan Duluthissa. Matkalaiset olivat Kallen veli Axel Alfred (s. 22.3.1870) sekä Hjalmar Mikola ja Tyko Wekara. (Työläisen poika Juho Jalmari Mikola (s. 1876) Kokemäeltä oli ottanut passin 2.1.1903)

Axel Afred teki uudet matkat Atlantin yli ja saapui New Yorkin satamaan 27.12.1906 Liverpoolista tulleella Oceanic-laivalla. Samalla kyydillä tuli Kokemäeltä Huittisissa syntynyt Väinö Pelto sekä Frans ja Kalle Mikola. Axelin kohtalosta tämän saapumisen jälkeen ei ole löytynyt tietoa. Minnesotan kuolemien listassa on Kalle Pisku päivämäärällä 14.7.1914.

Frans ja Kalle Mikola ovat todennäköisesti Haistilan Ala-Mikolassa syntyneet veljekset Frans Willehard (s. 6.4.1876 Kokemäki) ja Kalle Heikki (s. 17.6.1863 Kokemäki). Heidän veljensä Nestor Henriksson (s. 1871) oli ottanut passin Amerikkaan 19.12.1902. Hän tuli (uudelleen?) Atlantin yli Bristolista Kanadan satamaan St John, New Brunswick Royal Edward-laivalla 22.1.1914.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1869-1879 s. 714,
Siirtolaisuusinstituutti - passitietokanta
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Census Place: Maple, Douglas, Wisconsin; Roll T624_1707; Page: 4B; Enumeration District: 86; Image: 298)
Ancestry.com. Philadelphia Passenger Lists, 1800-1945
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1906; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_814; Line: 2; .)
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Kokemäki rippikirja 1891-1900 s. 1160

Kokemäen Haistilan lautasta

Lainasin kirjastosta Suomen museo 2008:n jossa oli yllättävän paljon mielenkiintoista luettavaa. Paljon voi kirjoittaa mm. tekstiä neljästä pullonpohjasta.

Mutta päähuomioni kohdistui Tapio Salmisen artikkeliin Kokemäen linna, Aborgh ja Vreghdenborch - lähteiden ja tutkimusten uudelleen arviointi. Perusteelliselta vaikuttavaa analyysiä kymmeniä sivuja ja mihin likinäköiset silmäni kiinnittyvätkään. Sivulle 36, jossa lukee "Meinikkalan ja sitä vastapäätä joen pohjoisrannalla sijainneen Haistilan välillä oli viimeistään 1600-luvun alussa koko pitäjän talojen yhteisesti ylläpitämä lautta, jonka toiminta jatkui 1800-luvun alkupuolelle."

Juu, niin jatkui. (Ja ennenkuin menetän lukijani, pointti on, että esivanhempien elämän hahmottamisessa liikenneyhteydet ovat varsin merkittävä asia.) Käsillä olevien lähteiden (Hiski + SAY + SSHY + Historiallinen sanomalehtikirjasto) mukaan...

Henkikirjoissa Haistilan ensimmäinen lautturi on vuonna 1739 Lars, jolla on vaimo Maria. Haistilassa asunut lautturi Matts Johansson haudattiin 5.4.1747 47-vuoden iässä kuolleena. Hänen jälkeensä Haistilassa saa lapsia vaimonsa Anna Mårtensdotterin kanssa lautturi Jacob Mattson vuosina 1745-1755. Jacob hukkui ja haudattiin 19.10.1756.

Vuosisadan vaihteen jälkeen Haistilassa asuu lautturi Simon Löf (1803-1808, 1808-1814, 1815-1821). Sitten lautturit häviävät Haistilasta, mutta tämä ei tarkoita, että lautta lakkaa vielä kulkemasta. Lautturit vaan siirtyvät asumaan vastarannalle, Kokemäenkartanon maalle. Sen vuonna 1835 piirretyssä kartassa näkyy selvästi rantaan johtava tie ja lautturin tontti (tämä tieto ei ole käsillä olevasta materiaalista vaan omasta päästäni). Ensimmäinen etelärannan lautturi tulee Ylistaron muonatorpasta ja on nimeltään Israel Johansson Löf (1823-1830, 1831-1838). Hänen kuoltuaan lautturina jatkaa vävy Petter Pettersson (1839-1846, 1847-1854) ja sitten toinen vävy Kustaa Vilhelm Limnell (1855-1861, 1855-1861, 1862-1868, 1869-1879, 1881-1890, 1891-1900).

Venäjän vallan aikana lautta näyttää olleen karttamerkinnän arvoinen. (Senaatin kartta digitaaliarkistosta, huomiota vaativa kohta siinä, missä joelle tulevat tiet kohtaavat. Nykyinen "uusi silta" sijoittuu oikean alakulman saaririvistön linjalle, suunnilleen. "Tulkkilan silta" jää kartan ulkopuolelle.)

Sanomalehdissä lautan kulkemiseen viittaa ainakin kunnallisneuvos E. Avellanin vastalause rautatie-asiassa, jossa sanotaan Kokemäellä olevan Haistilan ja Kierikan lautat (Satakunta 14.5.1887). Onnettomuusuutinen Satakunnassa 13.12.1892 kuuluu "Toisenkin uhrinsa oli Kokemäen joki jo viedä, kun talollinen Mikola Kokemäen Haistilasta ajoi jäihin sanotun Haistilan lautan kohdalle, josta suurella vaivalla saatiin pelastetuksi."

Loppu onkin koittanut vasta vuonna 1909. Sosialisti kirjoittaa 18.12.1909 "Hylätty valitus. Läänin kuvernööri on hylännyt ne valitukset, jotka hovioikeudenasessori H. v. Pere on tehnyt Kokemäen kunnan kuntakokouksen tientekovelvollisten päätöksestä 28 pnä viime tammik., jolla päätettiin, että siihen nähden, kun Kokemäen joen yli johtavalta Haistilan lautalta on saman joen yli Tulkkilan kylän kohdalla rakennetulle kiinteälle sillale ainoastaan 2 ja puoli kilom. matka. Lakkauttaa ylikulkutie sanotulta Haistilanlautalta ja muuttaa se kosketellulle Tulkkilan sillalle ensi tulevan tammikuun alusta alkaen."

Teini Härkä

Tuokko-kortistoa aikanaan selatessa keräsin talteen kaikki Kokemäen Härkä- ja Härkälä-nimiset siinä toivossa, että joku päivä löytyy se puuttuva palanen 1600-luvun lopusta, jolla saan itseni liitettyä Kokemäen 1500-luvun multaan. Tuokon nimet istuivat hyvin SAY:n tarjoamaan isäntärunkoon ja ainoa yllätysmomentti oli ”Härkä, Jacobus Thomae. Teini. Koke 1656 mm 9:238”.

Teini... sehän on melkein yhtä hienoa kuin ylioppilas. Maatilan poika on lähetetty kaupunkiin oppia saamaan. Ties mihin on päätynyt...

Jacobin isä, Kokemäen Haistilan Härkälän isäntä Tuomas Matinpoika, oli nimismiehenä vuosina 1633-34, 1635-41, 1656-59. Jälkimmäiset kaudet siitä huolimatta, että häntä oli vuonna 1639 syytetty paimenessa olleen naisen lyönnistä. Viimeinen kausi alkoi lokakuussa 1656, mutta Tuomas oli varmaankin paikalla kun poika tuotiin käräjille helmikuussa samana vuonna. Tuskin on isä ollut poikaansa tyytyväinen.

Syyttäjänä oli Kokemäen kirkkoherra Simon Bartholdi Giös. Syytteenä, että Jacob oli maannut (väkisin?) kirkkoherra Barbro-tyttären. Juttu käsiteltiin hovioikeudessa asti. En vieläkään tiedä miten Jacobin loppuelämän kävi, mutta Barbrosta tuli vuoteen 1661 mennessä Daniel Jusleniuksen vaimo.

Orjapaadelta

Kyllä sitä ihmisestä (kirjoittajasta siis) voikin saada viehättävän kuvan kevätauringossa. Kävelin sunnuntaina aamupäivällä Orjapaadelle. Kävin ihan korkeimmalta paikalta, missä on pronssikautinen hautaröykkiö, katsomassa maisemia. Kävelykaveri otti tämän kuvan hieman alempana. Taustalle jäi sattumalta Forsbyn talo (kuivurin erottaa koivun oksan takaa), jossa isäni ja mummoni ovat eläneet lapsuutensa.

Ylhäältä näki pitkälle, mutta vielä hyödyllisempää oli katsella maisemia Kuurolantieltä nyt kun puissa ei vielä ollut lehtiä. Nyt - vasta! - tajusin todelliset (pienet) etäisyydet Kokemäenkartanon, Haistilan ja Forsbyn välillä. Ja samaan listaan voi lisätä täydellisyyden vuoksi Villiönkin. Sukututkimukseeni kuuluvat henkilöt asuivat joen pohjoispuolella ja kartano hallitsi eteläpuolella.

Nykyaikaisessa kulutustutkimuksessa on tultu siihen tulokseen, että ihmisten onnellisuus riippuu siitä mihin he tilannettaan vertaavat. Tuntuu varsin universaalilta periaatteelta. Eli miltä olisi tuntunut olla jokseenkin tavallisen tilan isäntä/emäntä, kun joen toisella puolella, näköetäisyydellä, on pitäjän merkittävin tila?

Tällaisia asioita voi alkaa miettimään, kun katselee karttaa tai maastoa. Missä oli kirkko, lähin markkinapaikka, missä ihmiset liikkuivat ja miten? Kenen kanssa oltiin todennäköisesti tekemisissä ja kenen ei?

Joulukortin kertomaa

Vanhemmilleni lähetyssä joulukortissa oli sivuhuomautuksena "Turun arkiston mukaan isoisän isoisän isä on Johan Fast, Villiön kylän suutari 1800-luvun alussa." Hyvien internetyhteyksien ääressä on ilo kokeilla lisätietojen hakemista jouluaaton aamun kuluksi. (Lapsena katselin tähän aikaan television tarjontaa)

Johan Fast Villiöstä löytyy näppärästi SSHY:n digitoimista rippikirjoista. Hänen ja vaimonsa syntymäajat ovat selvästi esillä ja Hiskistä löytyy uskottava avioliitto 24.4.1810: Tulkkilasta "Sold. vid f.d. Kongl. Bborgs reg. o. 2dra maj. comp. No: 59 Johan Fast " ja Haistilasta "Skom. dr. Anna Maria Ericsdr".

Johan Fast (s. 24.9.1788 Pori)
Avioliitto 24.4.1810 Kokemäki: Anna Maria Eriksdotter (s. 1792 Kokemäki)
Lapsia:
Johanna s. 12.1.1811
Ester s. 27.9.1813
Majastina s. 16.9.1816
Johan Eric s. 24.8.1818
Carl Enoch s. 17.5.1820
Joseph s. 3.3.1822
Gustaf s. 15.5.1824
Caisa Lisa s. 18.11.1826
Emanuel s. 22.3.1829
Ester s. 2.6.1832

Haistila kiinnostaa aina (?) ja Anna Marian perhe on tunnistettavissa 1808 aloitetusta rippikirjasta ja 1791 rippikirjasta. (Erik myös 1815 rippikirjassa, Eric asui Orjapaadella ja haudattiin sukunimellä Orjelin.)

Erik Mattsson (s. 3.10.1768 k. 6.7.1819 (50 v. 9 kk. 2 pv)
Avioliitto 11.12.1791 : Maria Andersdotter (s. 23.11.1770 )
Lapsia:
Maria s. 8.3.1792
Christina s. 2.2.1796
Eric s. 24.11.1797
Elisabet s. 27.4.1801
Juliana s. 21.1.1804
Gustaf s. 3.4.1807

Maria löytyy piikana Härkälän Haistilasta (RK: 1778-, 1791-), mutta hänen juurensa eivät osu omiini, vaan Hiskin kastetietojen kautta kierrettynä Maria on sotilaan tytär Villiöstä (RK: 1746-, 1752-, 1760-, 1772-)

Anders Grelsson Moliis (s. 29.11.1708 k. 1788 (70v.))
1. Avioliitto: Anna Sigfridsdotter (s. 1698)
2. Avioliitto 8.10.1762 Kokemäki: Anna Marckusdr (s. 16.5.1738)
Lapsia:
Anders k. 1749 (15 v.)
Erik s. 1735
Anna s. 25.1.1765
Maria s. 29.11.1770
Petter s. 5.3.1775 k. 1776

Villiön talojen isäntien nimenä Grels esiintyy, joten hypoteesina voi esittää, että Anders olisi kylän poikia. Mutta puuronkeitto kutsuu nyt...

Kokemäen Haistilan Härkälästä ja Piskusta

Kokemäellä viime viikonloppuna luettu paikallislehti paljasti, että Haistilan Härkälä on saanut uudeksi nimekseen Villa Hedberg. Siellä on ilmeisesti tarkoitus harjoittaa maatilamatkailua.

Härkälän päärakennuksen kuva digitoituna sivustolla http://sukutilat.sarka.fi/

Uusi nimi on todennäköisesti revitty seinästä. Päärakennuksen ulkoseinässä on nimittäin laatta kertomassa Hedberg-suvun juurista Härkälässä. Laatan kiinnittäjät olivat siinä ymmärryksessä, että Haistilan Härkälästä Turkuun lähtenyt ylioppilas oli sama, josta myöhemmin tuli Vetelin kappalainen ja jonka pojanpojan pojanpoika Fredrik Gabriel Hedberg perusti evankelisen liikkeen.

Jo aikoja sitten on todettu ettei näin ole. Tulin itse lopullisesti uskoon selatessani henkikirjoja, jolloin huomasin Härkälässä vuonna 1760 ”ent.ylioppilas Henrik Hidbergin”. Rippikirjasta 1760-1765 s. 216-217 näkyy selvästi, että tämä Henrik on Härkälän puolikkaita viljelleiden Antti Tuomaanpojan ja Taneli Tuomaanpojan veli. Eikä siis samaan aikaan Pohjanmaalla.

Ei voi seinälaattoihinkaan luottaa.

Katselin Härkälää henkikirjoista tarkentaakseni tilan jakaantumisajankohtaa. Mutta huomasinkin itselleni uutta tietoa, eli että edellä mainittujen veljesten isä, Härkälän isäntä Tuomas Antinpoika viljeli myös Piskua. Omaisuusverojen yhteydessä 1750 Tuomas Härkälän perään on merkitty ”med Pisku”. En tehnyt läpikäymieni henkikirjojen ensimmäisistä vuosista tarpeeksi tarkkoja muistiinpanoja, mutta ainakin vuodesta 1753 henkikirjoissa yksiselitteisesti Tuomas Härkälä on merkittynä joko sekä 1 ja 2 talojen isännäksi tai sitten taloa 2 ei ole ollenkaan.

Piskussa mainitaan henkikirjassa isäntä ensimmäisen kerran vuonna 1760. Tämä sopii hyvin rippikirjan vahvistamiin Hiski-löydöksiin, joiden mukaan isännäksi tullut Antti Jaakonpoika oli naimisiin mennessään 29.1.1756 renki Paistilan Köönikästä. Morsian ”pig” Liisa Martintytär oli samasta talosta. Esikoisen (?) syntyessä 1.9.1757 Antti oli renkinä Horellilla, mutta jo Liisa-tyttären syntyessä 21.12.1759 Antilla on ”sukunimenä” Pisku.

Suomen alustuksen yleisluettelon valossa Pisku on autioitunut vuonna 1703 ja oli sitä vielä 1713 eikä isäntiä ole merkitty ollenkaan vuodesta 1722 alkavaan osaan. Hockman toteaa (lähteinään SAY ja rippikirjat) talonhaltijaluettelossaan ”1720-luvulta eteenpäin taloa ei mainita lainkaan ennen vuotta 1752”. Kyseiseen vuoteen hän on ajoittanut Antti Jaakonpojan isännyyden alun (rohkenen edellä olevan perusteella olla eri mieltä). Tästä Hockman toteaa luettelotyylistään poiketen: ”Anders Jakobinpojan aloittaessa talonpitoa olivat talossa hänen lisäkseen vain hänen vaimonsa Lisa Mårtenintytär ja tytär Maria Andersintytär. Ei lainkaan palvelusväkeä.”

Valaistusta?

Läänintilit näyttivät eilen aluksi houkuttelevamman puolensa. Jo kelatessani ensimmäistä filmiä silmiini osui vuoden 1739 karjaluettelo Porista. Matkan varrella näin myös Seiliin lähetettyjä (Turusta Margareta Limnelia 1739) sekä pitäjän käsityöläisluetteloja. Muuta asiaa arkistovierailun lopuksi tarkistaessa mukana oli Historiallisessa Arkistossa julkaistu ylioppilasluettelo vuodelta 1752, joka sekin oli ”verifikationikirjasta”.

Mutta ylellisyysverojen etsintä ei ollut kovin suuri menestys. Se, että vuoden 1750 tileissä oli yksityiskohtainen sisällysluettelo, oli puhdasta sattumaa. Niinpä kirjojen, jotka jakautuivat useille filmeille, läpikäynti vaatisi asennetta.

Kolmelta perättäiseltä vuodelta löysin kuitenkin Kokemäen säätyläisten ja rahvaitten ikkunaverot ja Salmista mukaillen tulokset voitaneen havainnollisesti esittää palkkigraafina:

Rahvas myi ruutunsa säätyläisille? Vai oppi vähitellen veronkiertoa? (Filmejä pyöritellessä muotoiltu vitsinpuolikas: Talonpoika lapselleen: ”Jos oli pakko ikkuna rikkoa, niin olisit ennen verokirjausta tehnyt!”)

Minua kiinnostavissa taloissa tilanne pysyi noina vuosina kyllä varsin tasaisena:
Forsby (lampuoti Simon): 4 – 6 – 6
Kokemäenkartano (Pehtoori Stengrund, säätyläinen): 7 – 7 – 7
Hannula, Kiettare (Thomas): 8 – 8 – 6
Härkälä, Haistila+Pisku (Thomas): 9 – 9 – 9
Herttola (Johan): 5 – 5 – 5
Kaarenoja (nimismies Båge, säätyläinen): 10 – 10 – 10

Näissä ja muissa vilaistuissa luetteloissa sääty tuli selkeämmin esille kuin missään muussa muistamassani alkuperäisaineistoissa.