Hyvinkäältä Kokemäen torppareihin

Museoviikon ohjelma meni minulta ohi, kun en tajunnut, että verkkosivut piti käydä läpi päivä kerrallaan. Onneksi on FB, joka toi eteeni Hyvinkään kaupunginmuseon luennon "Parta Heinosesta". Kuvauksesta tuli nopeasti selville, että kyse oli miehestä, jonka takia Hyvinkäällä on Kokemäenkatu. Kotiseutuinnostus vie välillä oudoille poluille ja minut autonkuljettajan avustuksella eilen Hyvinkäälle kuuntelemaan Anu Lahtisen esitystä.

Ennen sitä ehdimme ihmetellä kirkkoa ulkopuolelta. Tehdasmuseoon oli ilmainen pääsy Museopäivän kunniaksi ja se oli yhtä pieni kuin toukokuussa 2014. Kaupunginmuseon näyttely Tehtaan tytöt loi tekstivoittoisesti kuvan naisten työstä Hyvinkään tehtaissa. Monipuolisemman ja hieman positiivisemman kuin Werstaassa nähty näyttely naisten tehdastyöstä.

Kiinnostustani Otto Sigfrid Heinoseen (1876-1918) lisäsi Kokemäki-yhteyden lisäksi se, että vanhempansa Kokemäenkartanon torppareina ovat mukana Kamariherra-kirjani listauksissa. Luulin heidät sieltä syksyllä 2014 kaivaneeni esille, mutta mikään elektroninen arkisto ei kerro minun tyrkyttäneen (tavalliseen tapaani) tietoa Lahtiselle. Todettakoon nyt, että olen sijoittanut heidät (s. 156-157) Mäntylän torppaan, joka ainakin nimellisesti on ollut olemassa jo vuonna 1775. Uudistusarkiston kartalla Kokemäen kartano; Peltokartta ja selitys 1834-1834 (A41:24/1-3) on Mäntylän pelto, mutta ei tonttia. Heinosen muistelmien mukaan koulumatkaansa kului tunti, mikä kuullostaa pitkältä, sillä kartoille merkityt vanhat torpat ovat parin kolmen kilometrin etäisyydellä Tulkkilan koulusta.

Jos kirjaa tehdessäni olisin ollut tietoinen torpparin pojan tallella olevista muistelmista ja tämän tyttären Impi Heinosen kirjasta Suomalainen mies, olisi Mäntylä saanut hieman lisäväriä. Jälleen esimerkki sekä paikallis- että henkilöhistorian lähteiden haasteista.

Ammattilaisena Lahtinen oli nämä selättänyt ja hän kertoi Heinosen elämästä ja toiminnasta limittäen sen Hyvinkään historiaan. Valitettavasti hän joutui lopettamaan helmikuuhun 1918, jolloin Heinonen yhtenä kuudesta surmattiin punaisten käsissä. Hädin tuskin kansakoulun käynyt mies ehti tätä ennen paljon.

Esityksessä tuli vielä yksi Kokemäki-yhteys, kun Lahtinen mainitsi Heinosen ihastuneen (ja myöhemmin naineen) Peipohjan Isotalon sisäkön (?!) Katrinan. Verkon sukupuu tarjoaa hänelle uskottavan syntymäpäivän 16.11.1877, joka täsmää Kokemäen kasteeseen, jonka mukaan isänsä Frans Mikkelinpoika oli renki Meinikkalassa, joka kuului Kokemäenkartanoon. Rippikirjoissa hän on Meinikkalassa Perttulan torppari, kunnes kuolee 16.6.1888 (Rk 1869-1879 s. 443, 1881-1890 s. 556). (Vastaava tieto olisi löytynyt Kamariherrasta sivulta 126.)

Katriina siirtyi Perttulasta sitten kirkonkirjoissa (joissa hän on pelkkä Amanda) vuonna 1896 Peipohjan Isotaloon, jossa hänet on merkitty piiaksi palkollisten sivulle (Rk 1891-1900 s. 688, 714).

Katriina Amanda oli miestään kokemäkeläisempi, sillä molemmat vanhempansa olivat paikkakuntalaisia. Frans Mikkelinpojalle on rippikirjaan merkitty syntymäajaksi toukokuu 1853 ja vaimolleen Lovisa Juhontyttärelle 25.6.1851. Lovisa oli Karekselan talollisen tytär ja Frans ilmeisesti peipohjalaisen piian avioton lapsi.

Kaksi miestä Kokemäeltä Hyvinkäälle

#Hyvinkää n historian kirjoittaja @LahtinenAnu kävi tutustumassa @Rautatiemuseo n kirjaston ja arkiston aarteisiin. pic.twitter.com/6AVVgygHlJ
— Suomen Rautatiemuseo (@Rautatiemuseo) September 25, 2014

@Rautatiemuseo @LahtinenAnu tutkija on viihtynyt arkistomme aarteiden parissa. Parta-Heinosen kuvakin löytyi! pic.twitter.com/R5iS4U07yX
— Ragni Reichardt (@rareic) September 25, 2014

@rareic @Rautatiemuseo huom. @K_KM_K, mainittu "Parta-Heinonen" eli Otto Sigfrid Heinonen, Hyvinkään paikallisvaikuttaja, oli Kokemäeltä.
— Anu Lahtinen (@LahtinenAnu) September 27, 2014

@LahtinenAnu Googlasin. Hyvinkäällä on Kokemäenkatu! Pitääkö lähteä uudelle retkelle? @rareic @Rautatiemuseo
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) September 27, 2014

@LahtinenAnu Ja arvaas kenen kirjoittamassa Kokemäenkartanon historiikin torppariluettelossa on Heinosen vanhemmat mukana?
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) September 27, 2014

Nyt siis tunnen kaksi kokemäkeläistä miestä, jotka päätyivät 1900-luvun alussa Hyvinkään alueelle. Lienee sattumaa, että toinen on Kokemäenkartanon viimeisten aatelisten omistajien serkku Grigori Tigerstedt (Lisätietoa perheestään kesäsarjassa Tigerstedtit Napparissa ) ja toinen saman kartanon torpparin poika? Kartanolaisten liikkuvuudella voi olla jonkinlainen osuus asiaan.

Seuraelämää 1801 Kokemäellä

Palkitsemisjuttuja sanomalehdissä riittää ja jopa Kokemäeltä löytyy yksi, joka julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 15.4.1801. Suomen talousseura oli palkinnut uskollisesta ja monivuotisesta navettatyöstä Kokemäenkartanossa Valpuri Paulintyttären, joka on tullut täällä jo aiemminkin mainituksi. Palkittu sai hopeisen kaulaketjun, jossa riippui medaljonki. Tämän luovutti, oman seurakunnan kirkkoherran ollessa sairauden vuoksi estyneenä, Köyliön kirkkoherra Törnrot 23.2.1800 heti jumalanpalveluksen jälkeen.

Puheen ja virrenveisuun jälkeen pidettiin nautittiin juhlapäivällinen Kokemäenkartanossa. Sinne oli kutsuttu sotilaspäällystöä, pitäjän herrasväkeä ja jopa Valpurikin! Pöydän ääressä nostettiin maljoja kuninkaalle, kuningattarelle ja koko kuningashuoneelle. Sotilasmuusikkojakin oli paikalla ja syömisen lisäksi tanssittiin myöhään yöhön.

Ilmeisesti maljoista selviämisessä oli  mennyt aikaa, sillä juttu julkaistiin yli vuosi tapahtuneen jälkeen.

Olipa kerran Jaakko Sveninpoika ja Kaarina Mikontytär

Kokemäen Peipohjaan merkittiin vuoden 1554 maakirjaan Jacop Suenss. Saman niminen mies maksaa veroja 1570-luvun lopulle asti. Vuoden 1571 hopeaveroa kerättäessä Jaakolla oli 1 hevonen, 2 härkää, 2 lehmää, nuorta karjaa 8 päätä ja lampaita 6.

Peipohjan ympäristössä ei näinä vuosina ollut täysin rauhallista. Kevätkäräjillä 1553 naapurikylä Meinikkalan mies sai sakon verihaavan tai mustelman lyömisestä peipohjalaiseen Marttiin. Tämä oli Suvannon mukaan Morthen Rängi, joka itse sai kesäkäräjillä 1556 samanlaisen sakon villiöläisen lyömisestä ja syyskäräjillä 1557 Jaakko Sveninpojan lyömisestä. Samoilla syyskäräjillä Jaakko Sveninpojan lyömisestä sakotettiin myös Meinikkalan Sipiä.

Edelleen sama Martti teki vahinkoa Jaakon viljalle ja tätä käsiteltiin kesä/syyskäräjillä 22.9.1559. Martti sai 3 markan sakon teoistaan. Naapurirakkautta kerrassaan.

Jaakko ei ollut itsekään ihan täydellinen rauhan mies, vaan sai kesät/kesäkäräjillä 1565 sakon verihaavan tai mustelman lyömisestä Teikarlan Simoon.

Toivottavasti Jaakon kotielämä oli rauhallisempaa. Yksinhän hän ei tietenkään tilaansa viljellyt, vaan hänellä oli vaimo nimeltä Kaarina Mikontytär, jonka perintöä tila oli. Avioliitto oli ehkä lapseton, sillä yhteisymmärryksessä puolisot päättivät syksyllä 1578 myydä tilansa, jonka kooksi tässä yhteydessä sanotaan 10 tankoa.

Ostajana oli itse kuningas, jonka omistuksessa oli viereinen Kokemäenkartano. Jaakko ja Kaarina saivat kaupassa eliniäkseen läänityksen Euran lukkarinvuokraan ja myös 2 leiviskää viljaa.

(Liekö Kaarina Seppo Suvannon taloon sijoittamaton "Kadrin Peypoian", joka syyskäräjillä 12.1.1562 sai sakon verihaavan tai mustelman lyömisestä Meinikkalan Kaarinaan?)

Mistä talosta oli kyse? Suvannolla tuntuu olleen vaikeuksia yhdistää asiakirjojen nimet Peipohjan taloihin. Hän on lisännyt talon I kohdalle tekstin "Kokemäen talvikäräjillä 1644 todistettiin, että eräs Matti Jaakonpoika oli 1570 luovuttanut 4½ äyrin veromaan Peipohjan kylästä kruunulle ja että sitä oli viljelty Kokemäenkartanon yhteydessä, VA Ala-Satakunta I KOa 5 f. 404." Olisikohan 70 vuodessa tarkka vuosiluku ja isännän nimi hämärtynyt?

Jaakko Sveninpojan Suvanto on yhdistänyt taloon II äyriluvuilla 1554: 7, 1559: 4½, 1564: 6, 1569: 4½. Vuonna 1578 tapahtunut siirto oli Suvannon rajauksen ulkopuolella, SAY:ssä se on selvästi noteerattu. Oikealla oleva leikkeen lisäksi myöhemmässä osassa on kaupasta lähes samat tiedot kuin Hausenin kokoelmassa.

Lähteet:
Seppo Suvanto: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto (VSHT) 1303-1571
Hausen: Bidrag till Finlands historia V. 1917 s. 160-161
SAY 1560-1579 Kokemäki
SAY 1580-1599 Kokemäki
Karttapohja: Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma) - Senaatin kartasto - [Kokemäki] (XVII-XVIII 16-17)

Muotoilin vastausta tiedusteluun

Sain viime viikolla tiedustelun, jonka teksti kuului jokseenkin näin:

Sukuni juuret juontavat suullisen perimätiedon mukaan Kokemäenkartanoon ja kytkeytynevät tavalla tai toisella von Knorringeihin. Asiasta on ollut vaikea saada täsmällisempää selvyyttä, sillä Kokemäellä syntynyt isoisäni oli avioton lapsi. Kun Herrassöörinki Eugenilla oli avioton lapsi Karl Gustav, saattoi niitä olla muitakin. Isoisäni äiti oli keittiöpiikana kartanossa. Omien selvitysteni mukaan isoisäni isä voisi olla joko itse Eugen tai sitten Eugenin poika Karl Gustav, joka oli likipitäen saman ikäinen Huldan kanssa. Eugen kuoli muutama kuukausi isoisäni syntymän jälkeen, joten periaatteessa hänkin voisi olla isoisäni isä.

Minulta pääsi syvä huokaus. Miten sanotaan kiltisti

• että sukutarinoilla on taipumus kertoessa kultaantua. Ensin muistetaan, että isoisä syntyi Kokemäenkartanossa au-lapsena ja kartanon omistivat Knorringit. Pari kierrosta myöhemmin on kartanonomistaja isänä.
• että kartanoissa oli muitakin miehiä kuin omistajat.
• että voisi ensin käydä läpi käräjäpöytäkirjat ja puhua tutkimuksen jumiutumisesta vasta sitten kun&jos sieltä ei lapsenruokkojuttua löydy.
• että voisi tutkia äitilinjaa ja jättää epävarmojen asioiden murehtimisen.

No, olin kuitenkin sen verran utelias, että tarkistin kyseisen isoisän äidin rippikirjasta. Ilmeisesti nainen oli käynyt kotoaan käsin kartanolla töissä, sillä rippikirjassa hän oli vanhempiensa tilalla. Kartanotutkimuksessa en onneksi lähtenyt arvioimaan palvelusväen määrää, sillä en olisi tajunnut, etteivät kaikki olleet kartanossa kirjoilla.

Rippikirjan sivulta selvisi, että kyselijän isoisä ei ollut äitinsä ensimmäinen au-lapsi. Tämä minusta mielenkiintoisempi yksityiskohta kuin tarinat kartanosta.

Jotain oli vastattava. Eli

aviottomien lapsien selvittelyyn liittyy monia erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Kirjoittelin omiani pari vuotta sitten blogiini.

Perhetarinoissa voi olla totuutta mukana, mutta ne ehtivät myös muuttua arvailuista totuudeksi sadan vuoden aikana. Itse asemassasi
a) tarkistaisin oliko isoisäsi äidin aiemmasta au-lapsesta kannettu lapsenruokkojuttu tai oliko sellainen isoisäsi kohdalla. 1800-luvun loppupuolen käräjäpöytäkirjojen läpikäymiseen parilta vuodelta voi mennä muutama tunti, mutta onpa sitten tarkistettu.
b) keskittyisin muiden linjojen tutkimiseen. Omassa tutkimuksessani on aukko isoisäni isänisän kohdalla ja tutkimus on silti ollut hauskaa ja mielenkiintoista.

Mitään ylijäänyttä materiaalia Kamariherra-kirjasta minulla ei siis ole.

Sänkyyn

Vuonna 2006 julkaistu Suomalainen sänky. Kansanomaisten vuodekalusteiden historiaa miellytti minua. Oli valokuvia, piirroksia, museotietoja, perukirja-analyysiä ja muistitietoa. Ja ripaus Satakunta-painotusta.

Savupirteissä oli makuupaikkana seinään kiinnitetty lava. Se oli korkealla, mahdollisesti orsien yläpuolella, ja ainakin sellaisella korkeudella, että alle mahtui mies istumaan. Irrallisia sänkyjä ilmaantui ylempien säätyjen koteihin ja joillekin vauraille talonpojille 1600-luvulla.

Ilmeisesti Satakunnan museossa on kokemäkeläinen sohvasänky, sillä sivulla 49 todetaan "Komea sivusta vedettävä sohvasänky taas tuli Kokemäen Sonnilan kylän Kylä-Setälään miniän myötäjäisinä - Eevastiina Härkälä emännöi taloa vuodesta 1867 lähtien." lähteenä SatM KA 18512. Oman Härkälä-koosteeni mukaan Eva Stina oli syntynyt 25.2.1843 ja jos sänky sattui olemaan äidin peruja niin se tuli Kakkulaisen Sukarasta.

Siinä missä itse keskityin noteeraamaan Henrik Gustav von Knorringin perukirjasta Kokemäenkartanon huoneita ovat Leena Sammallahti ja Marja-Liisa Lehto kiinnittäneet (tietenkin) huomiota sänkyihin

"Sänkyjen suuri määrä selittyy tietysti perheen koolla ja mahdollisesti vierasvuoteiden tarpeella. Mutta miksi tuollainen määrä juuri telttasänkyjä? Olivatko ne ehkä kaikuja sotilaselämään ja sodan olosuhteisiin tottuneen isännän menneisyydestä, kokoonpantava telttasänky kun oli tyypillinen armeijan upseerien kenttävuode? Eversti oli tottunut askeettiseen vuoteeseen, mutta nukkuiko everstinnakin telttavuoteessa ja kasvatettiinko Kokemäen kartanossa lapset spartalaiseen tapaan? Kehto oli luonnollisesti tarvittu vauvaikäisille ja samoin lapsille ilmeisesti oli tarkoitettu viisi pieniksi määriteltyä telttasänkyä. Olikohan koko kartanon jälkikasvu nukkunut lapsuutensa ja nuoruutensa telttasängyissä?" (s. 196)

Että sellaista perukirja-analyysiä.

Veroasiaa

Kansalliskirjaston kuva-arkiston 1600-luvun valaat saavat luvan symbolisoida viimeaikaista aikaansaamattomuutta tutkimuksissani. Tai olla muuten vaan koristeena.

Viimeinen tutkimusaktivitetti oli toissalauantaina kun kävin läpi läänintilien verifikaatit vuosilta 1752-1755&1762 Kokemäen osalta. Varsin hidasta puuhaa, mutta ei tuloksetonta.

Löysin jo aikaisemmin talollisten tupakka- ja ikkunaveroja ja näitä oli näissäkin vuosissa. Nyt tarkastelin myös muiden säätyjen ylellisyysveroja. Näistä oli nähtävissä kätevästi minkälainen määrä säätyläisiä Kokemäellä oli kirjoilla. Ja sain tietää, että esi-isäni Kokemäen kirkkoherra Gabriel Gottlebenin taloudessa juotiin vuonna 1762 joko kahvia, teetä tai kaakaota.

Verifikaateissa oli myös listauksia pitäjänkäsityöläisistä, kestikievareista ja myllyistä. Säterikartanojen luetteloon oli Kokemäellä merkitty vuonna 1755 Kokemäenkartano, Vuoltee, Rudanko, Vitikkala ja Säpilä. Näistä vain Kokemäenkartanolla oli ”karakteeri”päärakennus ja siitä todettiin, että se oli vain seinien osalta salvattu (? allenast til wäggar upptimrad) ja kattomateriaalina oli lauta. (Kiitos Ollille lukuavusta).

Kirja tuli painosta!

Tukholman reissun aikana Kamariherra&kumppanit olivat päässeet Helsinkiin asti. Ihan siisti lopputulos.

Pientä mutinaa: A5-koko on silmääni hieman leveä. Marginaalia olisi voinut jättää vielä enemmän sisään ja vähemmän ulos. Heikon resoluution kuvat erottuvat, mutta eivät osoittautuneet katastroofaalisiksi.

Mutta ei siis suurempaa hävettävää. Eli sitten siirrytään tiedotteen pykäykseen.

Kiertotietä tietoon

Työ päivän jälkeen kipitin Kansalliskirjastoon, jonne olin saanut kaukolainaksi Päivi Aalto-Setälän gradun Kokemäen köyhäinhoito vuosina 1788-1922. Kiireessä en muistanut edes tarkistaa oliko lompakossani kymmentä euroa lunastukseen. Onneksi oli ja jäi vielä 10 senttiä jäljellekin.

Alunperin illan ohjelmana oli Kansallisarkisto, joten selasin gradun tällä kertaa melko rivakasti läpi. Löysin sen mitä etsinkin, eli Herrassööringin yrityksen erottaa maatilansa omaksi vaivaishoitoalueekseen. Kaatui torpparien vastutustukseen eli tästä tulee hyvä lisävalaistus kartanonherran ja torpparien välisistä suhteista kirjaani.

Yllätys gradussa oli maininta Herrassööringin kuulumisesta 1870-luvulla aloitettuun kunnanhallintoon. Ei olisi pitänyt olla yllätys ja siirryttyäni Kansallisarkistoon ja otettuani esille 1950-luvulla julkaistun pitäjähistoriikin sain lisävuosilukuja. Sen kunnalliselämää käsittelevästä luvusta löytyi myös tietoa Knorringin perustamasta oluttehtaasta (josta Kokemäen jouluun kirjoittaessani en löytänyt tietoa kuin vanhoista sanomalehdistä...) ja hänen osuudestaan rautatiehankkeisiin.

Joku kaunis päivä täytynee lukea pitäjähistoriikki ihan oikeasti kannesta kanteen ja tehdä samalla vaikka henkilö- ja asiahakemistokin. Juu...

Marginaalista edistystä

Kokemäenkartano-rintamalla on tapahtunut pienen pientä edistystä. Olen siivonnut huomiovärillä maalattuja paikkoja mutta paljon on vielä tekemättä. Käsikirjoitus on tällä hetkellä 182 kirjan sivun mittainen.

Sivut 129-174 ovat torppareita, jotka pitää (uudelleen) kirjoittaa, tarkistaa ja tarkistaa. Olisi jätte-kiva-nice saada valmiiksi ennen joululomaa, mutta en tiedä kuinka realistista kun aikaisemmat aikarajat ovat tulleet ja menneet.

Laitoin vasta vasta alkuviikosta menemään yhden tähän työhön liittyvän kaukolainapyynnön, joten varsinaiseenkin tekstiin voi joutua vielä koskemaan.

Kamariherra oli mukana Pyhän Henrikin muistomerkin rakentamisessa, joten ulkopaikkakuntalaisia lukijoita varten olisi hyvä laittaa kirjaan kuva rakennuksesta. Surffasin keskiviikkona huuto.net:ssä ja löysin melko ajattoman oloisen postikorttikuvan. Kirjaa varten muokkailin siitä harmaasävyisen version, täytyy vielä testata tulostamalla olivatko toimenpiteet onnistuneet.

Pyhän Henrikin Saarnahuone ja muu Kokemäen menneisyys esillä (viidessä minuutissa) elävässä kuvassa Elävässä Arkistossa.

Kirjojen annista

Sain eilen illalla loppuun Teemu Keskisarjan sarjamurhaajakuvauksen. Oikein sujuvaa tekstiä. Omaa kiinnostusta lisäsi se, että äitini isän esivanhemmat ovat klimppiintyneet Asikkalan ja Heinolan kohdalle. Joku tai jotkut heistä olivat siis todennäköisesti katsomassa Juhani Adaminpojan valeteloitusta ja jolleivät niin varmasti kuulivat siitä puhuttavan.

Lisäksi opin uutta ja kertasin vanhaa oikeudenkäytöstä ja vankeinhoidosta. Olisi uusia ideoita, jos lähtisi laajentamaan Sukutiedossa julkaistua Patrik Österholm-stooria... Mutta kun on näitä muitakin projekteja kesken! Kokemäenkartanon hyväksi ei ole tapahtunut mitään yli kuukauteen. Tällä viikolla kylläkin muutama lisäpalanen.

Alkuviikosta tajusin, että Köyliönkartanossa kasvaneen Emil Cedercreutzin muistelmat Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää kannattaisi tarkistaa, vaikka Emil oli vasta poika Herrassööringin kuollessa. Todellakin kannatti ja pienen selailun pohjalta kannattaa lukea kannesta kanteen. Herkullista tekstiä ja paljon yksityiskohtia. Knorringeista ja Kokemäenkartanosta oli vain paria sivua, mutta näissä kiitettävästi uutta tietoa. Cedercreutz oli hengaillut aikuisena Kokemäenkartanon keittäjättären kanssa ja kuullut paljon tarinoita. Mutta ei sitten tässä kirjassaan sanonut enempää!

Eilen sain käsiini elämäni toistaiseksi haastavimman kaukolainan. Yritin muutama kuukausi sitten tilata Niina Uusi-Sepän gradua ihan virallista reittiä, mutta sain vastauksen, ettei kaukolainoja anneta. Yritin saada sopivaa reissua Poriin aikaiseksi, mutta en onnistunut. Lähetin äitini asialle, "katsomaan onko siinä mitään hyödyllisiä uusia tietoja". Hän raportoi, että työn saa viikon kotilainaan. Joten tullessaan eilen Helsinkiin, toi mukanaan ja vie lähtiessään. Ja joutuu sitten tekemään vielä yhden keikan Kokemäeltä Poriin.

Uusi-Sepän gradu käsittelee Kokemäenkartanon maisemia lähinnä karttojen kautta. Gradusta olisin saanut tietää, että isojakokartta 1700-luvulta onkin Turussa eikä Jyväskylässä. Jälkimmäiseeen ehdin juuri eilen päivemmällä lähettää tiedustelun, sillä työmatkan vuoksi olisi maanantaiaamuna pari tuntia aikaa olla paikallisessa arkistossa. Löytäisivätköhän Haistilan isojakokartan, niin voisin vaihteeksi tehdä Härkälä-selvitystä?

Valaistusta?

Läänintilit näyttivät eilen aluksi houkuttelevamman puolensa. Jo kelatessani ensimmäistä filmiä silmiini osui vuoden 1739 karjaluettelo Porista. Matkan varrella näin myös Seiliin lähetettyjä (Turusta Margareta Limnelia 1739) sekä pitäjän käsityöläisluetteloja. Muuta asiaa arkistovierailun lopuksi tarkistaessa mukana oli Historiallisessa Arkistossa julkaistu ylioppilasluettelo vuodelta 1752, joka sekin oli ”verifikationikirjasta”.

Mutta ylellisyysverojen etsintä ei ollut kovin suuri menestys. Se, että vuoden 1750 tileissä oli yksityiskohtainen sisällysluettelo, oli puhdasta sattumaa. Niinpä kirjojen, jotka jakautuivat useille filmeille, läpikäynti vaatisi asennetta.

Kolmelta perättäiseltä vuodelta löysin kuitenkin Kokemäen säätyläisten ja rahvaitten ikkunaverot ja Salmista mukaillen tulokset voitaneen havainnollisesti esittää palkkigraafina:

Rahvas myi ruutunsa säätyläisille? Vai oppi vähitellen veronkiertoa? (Filmejä pyöritellessä muotoiltu vitsinpuolikas: Talonpoika lapselleen: ”Jos oli pakko ikkuna rikkoa, niin olisit ennen verokirjausta tehnyt!”)

Minua kiinnostavissa taloissa tilanne pysyi noina vuosina kyllä varsin tasaisena:
Forsby (lampuoti Simon): 4 – 6 – 6
Kokemäenkartano (Pehtoori Stengrund, säätyläinen): 7 – 7 – 7
Hannula, Kiettare (Thomas): 8 – 8 – 6
Härkälä, Haistila+Pisku (Thomas): 9 – 9 – 9
Herttola (Johan): 5 – 5 – 5
Kaarenoja (nimismies Båge, säätyläinen): 10 – 10 – 10

Näissä ja muissa vilaistuissa luetteloissa sääty tuli selkeämmin esille kuin missään muussa muistamassani alkuperäisaineistoissa.

Vaihteeksi Kokemäen kartanon torppareista

Olin poiminut digitaaliarkistossa olevista henkikirjoista (jostain syystä vuosi 1850 puuttuu) Kokemäenkartanon ja sen yhteydessä viljeltyjen tilojen torpparit taulukkolaskentaohjelmaan. Vasta tänään katsoin miltä torpparitalouksien (perheenpäänä joko torppari tai torpparin leski) määrä näyttää. Lopputulos selittää päänsäryn detaljitasolla: torppareita tulee ja menee. Lisäksi niitä listataan välillä sinne ja välillä tänne. Välillä yksi henkilö on lampuoti, välillä torppari ja sitten muonarenki... Päänsärky tuntuu taas...

Kokemäen kartanossa, taas

En ole vielä päättänyt (kun en ole vielä edes alkanut kirjoittaa) mistä ajankohdasta Kokemäen kartano koosteeni aloitan. Yksi mahdollinen piste on "viimeinen vuokraaja" eli Simon Stengrund. Olin ehtinyt unohtaa (eli sain kokea eilen ylimääräisen ahaa-hetken) että Simon kuului Stenius-sukuun eli oli esi-isäni pikkuserkku. Käytännöllisesti katsoen lähisukua siis ...

Satakunnan sukupuista olisi hienoa päästä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tekemään verkostoanalyysiä. Kuinka suuri osa alueen ihmisistä polveutuu esim. Eurajoen Mullilan Piri/Hannulasta (minä ainakin kaksikertaisesti) tai "Limnell-suvusta" (minä ainakin kaksinkertaisesti)? Muitakin supersukuja varmaan on, mutta jäänyt ehkä huomaamatta, kun en itse niihin kuulu.

Kartanon torppareita kirjoittelin eilen puhtaaksi, minkä sekaisista muistiinpanoistani selvää sain. Ainokaisesta torppakartasta olin ottanut käsivaralta tilkkutäkin tapaan kuvia ja niiden yhdistely vaati hieman askartelua. Ensimmäisestä puhtaaksipiirretystä versiosta ei tullut aivan surkea, mutta vaatii lisätyötä.

Turusta löytämissäni asiakirjoissa mainittiin, että yhden torpan sopimus purettiin, kun viljelysmaat jäivät radan alle. Vanhaa karttaa ihaillessani Kansallisarkistossa en ollut muistanut/huomannut, että saan mittakaavasta paremmin kiinni sijoittamalla paikalleen nykyisyyden radan ja kakkostien. (Joita ylläolevassa versiossa ei ole.)

Jotain sentään

Kipaisin eilen ennen hammaslääkäriaikaa katsomaan toiseen kertaan Kokemäen kartanon karttaa vuodelta 1835. Irtosi vähän enemmän kuin ensimmäisellä vilaísulla. Huomasin nimittäin, että
a) kyseessä oli osittainen kartta, ei kata kaikkia kartanon maita eikä torppien tontteja
b) selityssivussa oli tekstiä toisellakin puolella, eli mukana oli useampien torppien maita kuin ensiksi luulin.

Pitäjänkartastostakaan ei ole paljoa apua (ks. alla). Seuraava kartta on tilusjärjestely 1920, joka pitää kai tarkistaa, vaikka Asikkalan Urajärven kartanon kokemusten mukaan ei ole itsestään selvää, että itsenäisiksi tiloiksi muodostetut torpat olivat täsmälleen samoilla mailla kuin ao. torpat.

Laukussa on mukana ensimmäinen pohjaprintti toistaiseksi aikaansaadusta, 21 pientä sivua. Jos suinkin ehdin tänä iltana arkistoon, taidan vaihteeksi aloittaa tuoreemmasta ajasta taaksepäin torppa kerrallaan.

Loputtomasti ystävällisiä ihmisiä?

Lueskelin ja tein muistiinpanoja kirjasta A eilen ja selasin aamiaisella (jonka aikana Hesari ihme ja kumma jaettiin) kirjaa B. Toisessa purettiin kartano ja toisessa vaan vuorilaudat. Ota tästä sitten selvä (paneutumatta lähteisiin).

Lähetin kirjoittaja A:lle aamulla s-postiviestin. Sain ystävällisen vastauksen muutamassa tunnissa, mitä en todellakaan odottanut.

Hmm... onkohan oikeillekin kirjailijoille (erotuksena kaltaisestani omakustanteiden väsääjästä) kiva tietää, että heidän kirjojaan on luettu.