Miltä näytti 1700-luvun tontilla?

Maaseudun historiaan erikoistuneen historiantutkija Kirsi Laineen kirjoitus Kuvittele kylä herätti ajatuksia. Vaikka läntisen Suomen ahtaista kylätonteista on kirjallisuudessa puhetta ja tiivis yhteiselämä käy toisinaan ilmi 1600-luvun tuomiokirjoista, menneisyyden todellisuus unohtuu helposti. Ainoa kontaktimme historiallisiin rakennuksiin ovat ulkoilmamuseoista, jotka esittävät 1800-lukua ja sen parhaiten säilyneitä ja komeimpia rakennuksia.

Kirjoituksen myötä palasi mieleen Jyväskylän yliopistossa vuosikymmen sitten tehty 3D-visualisointi Toivolan talosta 1700-luvulla. Hämmästyksekseni sen sivusto on selvinnyt jopa viime vuoden lopun kokonaisuudistuksesta, mutta valitettavasti mallin pyöritykseen vaadittava ohjelmisto on nykyään huonossa huudossa. 

Laineen kirjoituksessa konkretisointiin käytettiin puustellin katselmuskirjaa ja sellainenhan on minullakin liittyen tutkimukseen, jonka pariin piti tänä vuonna palata. Päähenkilöni asui lapsuutensa varhaisimmat vuoden Kokemäen Kiettareen Purrissa ja aikuistui samassa kylässä. Jonka varhaisin kartta on isojaon yhteydessä tehty Maanmittaushallituksen uudistusarkiston A41:22/1-9 Kiettare; Tiluskartta ja selitys 1769-1785. Päähenkilöni oli (tietenkin) tuolloin jo toisaalla.

Kylässä oli neljä taloa: 1. Arvela, 4. Hannula, 2. Purri, 3. Tacku. Tulkintani on, että kokemäkeläiseen tapaan ne eivät olleet rykelmässä vaan rivissä joen rannassa. Mutta käsitykseni rakennustavasta on syntynyt 1700-luvun kartoista, joten se voi olla kyseisen vuosisadan kehitystä. Peltojen sijainti mielestäni kyllä todistaa sen puolesta, että talot ovat olleet "aina" samalla alueella. Arvelan poistuminen rivistä on varmaankin myöhäinen ilmiö, sillä sen entinen paikka on näkyvissä. Jakokirjasta en löytänyt mainintaa siirrosta eikä siinä myöskään mainittu tonttimaiden kokoja. Viittaa siihen, ettei niille isojaossa tehty mitään?

Suorakulmioksi yksinkertaistaen neljällä talolla on aikanaan ollut rakennuksilleen ja pienimmille kaalimailleen tilaa 400 kyynärää *200 kyynärää eli 28000 neliömetriä. Karkealla tasolla jatkaen jokaisella talolla ennen Arvelan siirtoa tonttimaata siis 7000 neliömetriä. Todellisuudessa vähemmän, sillä kartassa on välialue ja aivan rantaan tuskin on rakennettu. En usko, että piiretyt suorakulmiot ovat tarkkoja tonttimaita, mutta jos ottaa todesta, niin Purrilla on joelta katsottuna vähän alle 100 kyynärää leveä ja vähän yli 100 kyynärää pitkä alue eli 3500 neliömetriä.

Purrin osalta tonttimaalle piti mahtua miespihalle päärakennus (tupa) 9,5*10,5 kyynärää (35 neliömetriä), vanha pirtti, kellari ja kaksi aittaa sekä karjapihalle 9 erillistä rakennusta. (Näköjään en ole vielä koskaan käynyt huolella katselmuskirjoja läpi, joten jää vähän epämääräiseksi. Valitettavasti vain päärakennuksesta on mitat.) Hirveän ahdasta fiilistä ei synny.

Varmistaakseni muistikuvaani talojen rivimuodostelmista otin esiin vielä Haistilan, jossa kuulemma äskettäin valitulla presidentilläkin on juuria. Kylläkin eri talossa kuin minulla. 

Kartassa A41:19/5-30 Kaurula 1786-1795 on monia muitakin kyliä, joista useimmissa taloille on järjestään jaettu tontit samaan tapaan. Kyse voi todellakin olla maanmittarin merkinnästä eikä fyysisestä todellisuudesta. Haistilan kohdalla jakoa karttaan ei ole tehty, joten ehkä rakennukset olivat jossain määrin lomittain. Piirretty kylätontti on suunnilleen 100 kyynärää *300 kyynärää eli 11000 neliömetriä (noin hehtaari).

Jakokirjaan maanmittari oli nähnyt tarpeelliseksi jakaa tonttimaan, mutta valitettavasti käytetty pinta-alan (?) mitta ei käy selville. Tulkintaa vaikeuttaa myös se, että osalla taloista on kaalimaita samassa klimpissä.

Härkälä 1, tontti + kaalimaa 10 1/2 

Härkälä 2, tontti + kaalimaa 16 1/4

Jaakkola, tontti 7

Mikola, tontti 11 1/2

Nikkilä, tontti ja kaalimaa 8 3/4

Pisku, tontti ja kaalimaa 6 1/2 

Jos kaalimaat olivat kylätontiksi mieltämälläni alueella, sen kokonais"mitta" on 60,5 yksikköä. Olettaen yksikön olevan jossain suhteessa pinta-alaan Härkälän yhden puolikkaan osuus olisi näin 1800 neliömetriä ja toisen puolikkaan 2800 neliömetriä. Olennaisesti tiiviimpi tunnelma kuin Kiettareessa.

Muistikuvani rivissä olleista taloista taitaa olla peräisin 1800-luvun pitäjänkartasta, jossa pohjoispuolen tie päättyy kuin seinään kohdatessaan Leppialhonojan, vaikka Haistilassa oli edelleen lautta. (Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma) - 1134 12+2112 03 Ia.* -/- -_1 Kokemäki, Harjavalta). Niin paljon on vielä mietittävänä.

Fiktiosta materiaalia historiankirjoitukseen?

Taisin ehtiä täällä(kin) julistamaan, että seuraavana projektinani puurtaisin kauvatsalaisia talonpoikaisesivanhempiani. Mutta käänsin kelkkani ja työn alla on nyt Anna Elisabet Sarénin elämä ja esivanhemmat.

Heti alkuun tuli tenkapoo. AES eli lapsuutensa ja nuoruutensa saarella eikä minulla ole harmaintakaan aavistusta millaista moinen elämänmuoto 1700-luvun alkupuolella olisi voinut olla. Mutta samalla saarella (Kokemäen Kiettare) oman lapsuutensa viettänyt Liisa Paasikari-Salo on varmasti asiantuntevampi ja hän on uskaltautunut menneisyyttä kuvittelemaan romaanissaan Silta luodolta lukaaliin (2008). Arvatenkin omia kokemuksiaan hyödyntäen.

"Rintamain taakse on kautta aikain tultu hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa. Luodolla ei vieläkään tarvitse pelätä tulevansa kovistelluksi." (s. 38) "Luodon vakinainen asukas tiesi asuvansa joen keskellä toisten avunannon varassa." (s. 54) "Asiaton joen ylittäminen koettiin naapurien hyljeksimisenä."(s. 55)

Ehkä näin. Joen ylityksestä sai kirjasta uskottavan kuvan. Kesällä:

"Koskaan aikaisemmin hänen ei ollut tarvinnut huhuilla saaren puolelle soutajaa. Hänet oli huomattu kaukaa." (s. 31) "Vastarannalla liikkuja arvioitiin ennen kuin veneelle kävellään. Joskus vieras sai seistä Pukkalan puolella kauan, eikä rannalta noussut yksikään silmäpari." (s. 52) "Soutaja lähtee heti, jos tulija näyttää olevan kyläläinen, jonkun hyväksytty tuttava, sotilas tai odotettu asioitten hoitaja." (s. 38) "Joen yli kulkijoilla ei saanut olla salaisuuksia, oli sitten tulossa tai menossa" (s. 51)

Talvella:

"Talvella ei voi valita, kuka luotoon tulee" (s. 39) "Talvella ihmisten ilmoille pääsee vaivatta kaikki. Joen ylityksessä ei tarvita toisten vahtimista, jos vaan kengät pakkasta kestää." (s. 43)

Kevään tullen:

"Järvien jäätiet kestivät keväisin pidempään kuin kosken yläpuolella virtaavan joen kinttupolut" (s. 54) "Kevätjäillä täältä ei kannata lähteä minnekään. Mantereen puolella asuvat sanovat meitä rospuuton vangeiksi." (s. 43)

Entäs kylän kuvaus?

"Purrin mäki oli näköalapaikka. Siihen kannatti rakentaa talo, jonka pihalta katse keksi yhdellä silmäyksellä kalastajan joelta ja mahdollisen ostajan vastarannalta."(s. 26) "Vasemmalla häämöttää Hannulan rakennukset, oikealla Takun umpipiha ja mäen päällä Purri." (s. 40)

Mäkeä ei erotu tavallisissa kartoissa:

Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Kokemäki - Kiettare; Tiluskartta ja selitys 1769-1785 (A41:22/1-9)  ja Kiettare; N:o 1-4, isojaonjärjestely, kartta ja asiakirjat 1871-1897 (A41:22/16-29)  sekä moderni näkymä Maanmittauslaitoksen laillisista latauksista, muistissa vain tiedostonimi UM3323H.png

Maanmittauslaitoksen palvelusta on saatavissa avoimesti korkeusmalli dataa, mutta ei suoraan käyttöliittymästä. Poikkeamalla Paikkatietoikkunaan saa keskelle Kiettareen kylää rinkulan, joka siis ilmeisesti on juuri se Purrin mäki, jolla AES vietti ensimmäiset vuotensa. Ja jota en olisi äkännyt ilman fiktioon tarttumista.

Mutta varoituksen sana vielä. Paasikari-Salon esittämästä talo- ja sukuhistoriasta olen osittain eri mieltä. Osa käyttämistään lähteistä, jotka on listattu kirjan loppuun, ovat tuttuja, mutta yksityiset tutkimukset, joista eriävät faktat todennäköisesti juontuvat, eivät.

Kokemäen 1600-l eliitin tilannekatsaus

SukuForumin nimimerkki Benedictus oli tehnyt sukunimilöydön Yrjö Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista ja minä aloin ihmettelemään samaan perheeseen liittyviä vanhoja postauksiani:

• Piirileikkiä lounastauolla 16.4.2008
• Kokemäen Paistilan Köönikkä uusintakierroksella 17.1 2009
• Sain yhteyden Äimälään 8.5.2009

Pitkä tauko, joten piti täydentää vanhaa kuvaa tietoisena siitä, että Nissilä&Koskinen Genos-artikkeleissa on tainnut olla jotain tähän liittyvää myös? Benedictuksella Håkanille kolme avioliittoa?

Olin viitannut Suvannon henkilötiedostoon noteeraamatta, että a) hän kirjoittaa Kiettareen foneettisesti Kiattare, joka tekee tekstihaun hankalaksi ja b) 1600-luvun kalajutun mukaan Matti Jaakonpojan omistus linkittyy siihen, joka oli vuonna 1450 Ylistaron Niilo Ketaralla. Väliin jää melko pitkä aukko.

SAY:ssä Kiettareen talot ovat varhaisilta vuosilta niin sekaisin, että siihen ei kannata oikeana tietona katsoa. Siististi sinne on kuitenkin merkitty useamman talon kohdalle autiosta viljelyyn otto, joka sekoittaa tilannetta entisestään. (Tuomiokirjakortistossa Kiettare: Ulv 1693 mm 23:415, Koke 1650 mm 7:-69-, Koke 1659 mm 10: 226v 2. alh, Koke 1643 mm 5:350 2., Koke 1690 mm 20:303-304)

Benedictus oli miettinyt Hans Hermanssonille komeita lähtökohtia, mutta itse näkisin hänet mielummin kokemäkeläisenä talonpoikana. Tosin kolme vuokraviljelijää autiosta otetulla maalla tarkistuksessa 1605 kertoo hieman toisenlaista tarinaa?

Mikähän "komissaari" Matts Jacobsson muuten mahtoi olla? Tuomiokirjakortiston mukaan käräjillä ilmeisesti Koke 1652 mm 7:448 1.(Kiettare) , Eurj 1633 mm 3:187v (karjaverokomissaari).

Äimälän ja Roth-nimen kanssa tilannekatsaus alla omaksi ilokseni. Tämän avaaminen ymmärrettäväksi proosaksi, ottaen huomioon, että joukosta puuttuu paljon jälkeläisiä perheineen...

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 23

Kiettareen Purrilla asuneen Kalle Virtasen (s. 1851) vaimo Vilhelmiina Juhontytär (s. 1856) synnytti 2.3.1887 pojan, joka sai kasteessa nimekseen Kalle Veini. Perhe muutti vuonna 1890 Hintikkalan Sippolaan, josta he muuttivat Poriin vuonna 1897.

Ensimmäisen maailmansodan kutsunnoissa Kalle W Wirtanen kertoo syntyneensä tuona samaisena päivänä Kokemäellä, joten lienee kyse samasta henkilöstä. Nyt Kalle asuu New Yorkin kaupungissa osoitteessa 210 W. 147 st. Hän on ammatiltaan koneenkäyttäjä ja elätettävänä on vaimo ja lapsi. Vuoden 1920 väestönlaskennan aikaan perhe asuu edelleen samassa osoitteessa. Vaimo Aino on 32-vuotias ja poika Charles 4 vuotta 3 kuukautta. Aino on tullut maahan vuonna 1904 ja Kalle vuonna 1910. Heidän avioliittonsa on solmittu vuoden 1913 paikkeilla, mikä näkyy vuoden 1930 väestönlaskennasta, jossa perhe on samassa kokoonpanossa, mutta on muuttanut Bronxiin. Kalle työskenteli tuolloin kirvesmiehenä.

Kalle tuli vaimonsa kanssa New Yorkin satamaan 9.9.1934 Göteborgista lähteneellä Kungsholm-laivalla. Lähtemistä varten he olivat ottaneet passin saman vuoden kesäkuussa eli molemmat olivat jo Yhdysvaltojen kansalaisia.

Kalle Weini Wirtasen tiedot kirjattiin vielä vuoden 1942 kutsunnoissakin. Tuolloin hän asui Moosup Pond Roadilla, Windham Connecticutissa ja työllisti itse itsensä. Kalle kuoli elokuussa 1970.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1881-1890 s. 26, 204, 1891-1900 s. 256
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: New York County, New York; Roll 1786804; Draft Board: 145.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Manhattan Assembly District 22, New York, New York; Roll T625_1225; Page: 21A; Enumeration District: 1450; Image: 170.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Bronx, Bronx, New York; Roll 1477; Page: 11B; Enumeration District: 818; Image: 104.0.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1934; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_5543; Line: 14; .)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942 (Roll WW2_2283753; Local board: Windham , Connecticut)
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 110-01-6882;Issue State: New York;Issue Date: Before 1951.)

Hylting - jatkoa

Pitihän se Hylting tunkea Googleen. Sen välimuistista löytyi vielä Terhi Arpalahden viesti Suku-postituslistalla päiväyksellä "Tuesday, March 04, 2003 8:25 PM". Siinä esittetty perhetauluna jokseenkin sama Hylting perhe kuin aamun viestissäni:

Johan Hylting s n 1684, kvartermästare, haud. 18.6.1742 Kokemäki
Kiettarö Hannula (58å)

- pso Margareta Callia s (RK) 1689, haud. 26.11.1765 Kokemäki Kuoppala (styng > 78å)

lapsia:

Nils Hylting s n 1714, rusthollari, haud. 3.2.1745 Kokemäki Hannula (31å)

- pso 6.1.1741 Huittinen Valborg Tomasdr *10.4.1722 Huittinen Kauvatsa Massa,
haud. 7.3.1799 Kokemäki Kiettarö Hannula (åld.sv. 78å)

Anna Lisa Hylting s n 1718, k 7.1.1798 Huittinen (slag 80å)

- pso 3.10.1754 Kokemäki Lars Henriksson Savonius s (RK) 8.5.1726, lukkari, k 8.6.1790 Huittinen (lungsot 64å)

Hedvig Helena Hylting s (RK) 17.1.1720

- pso 29.12.1751 Kokemäki Matts Favorin s (RK) 1.8.1716, lukkari, k (RK) 1770 Kokemäki Kuoppala

Maria Hylting s (RK) 1724, haud. 23.12.1793 Tyrvää (69å)

- pso Israel Kihlström s (RK) 24.6.1730, linvävare, haud. 26.8.1777 Tyrvää (47å)>

Johanna Hyltin s (RK) 1.1.1732, haud. 20.5.1779 Kokemäki Herttola (hits.sjuka 48å)

- pso 14.5.1751 Kokemäki Henrik Henriksson Hertolin s (RK) 19.1.1728 Kokemäki Herttola, räätäli, haud. 20.9.1787 Kokemäki Herttola (styng 61å)

Hiskin moniseurakuntahaku löytää Justina Hyltingin porvari Simon Tackolinin lasten äitinä Helsingissä 1750-luvulla ja siellä kuoli 29-vuotias "Jungfru Caisa Gretha Hylting " 20.12.1762. (Porvoossa taas kuoli 15.7.1753 vanhempaa sukupolvea edustava "Enck. Anna Hylting" 85 vuoden iässä. )

Eli jos luin väärin pilkun Catharinan ja Margarethan väliin niin kadoksissa on enää Christina. Täytynee katsoa kuvaa uudestaan, jos vaikka sekin yhdistyisi edelliseen nimeen.

Su-ma

Pääsin maaseuturetkeltä kotiin sunnuntai-iltana. Sen sijaan, että olisin keskittynyt arkistoimaan kertyneitä muistiinpanoja, rupesin kaivelemaan vanhoja. Osittain ihan asiallista, sillä halusin mm. tarkistaa olinko oikeasti löytänyt Historiallisesta sanomalehtikirjastosta uusia Helsingin käytännöllisen talouskoulun oppilaita. En.

Samasta arkistolaatikosta löytyi muistiinpanoja aikanaan Brages Pressarkivetissa lukemistani Hohenthaleista kerätyistä lehtileikkeistä. Yksi näistä oli päivätty Hbl 23.11(?).1917 ja otsikoitu ”Poliittisia vangitsemisia”. Jutussa kerrottiin, että toissayönä oli vangittu Helsingissä asunnostaan Liisankatu 15:ssa Sportartiklar Oy: toimitusjohtaja Arno Hohenthal, Raumalla vangitun merikapteeni Eino Hohenthalin veli. Molemmat vangitsemiset toimitti vastavakoiluosasto. Hohenthalin kotona suoritettiin kotietsintää 4 tuntia, mutta mitään merkittävää ei löytynyt.

Tämä resonoi lyhytmuistissa edelleen tallessa olleeseen lauantaina Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla ilmestyneeseen hienoon artikkeliin 1917-1918 valkoiseen toimintaan Helsingissä osallistuneesta Verna Eriksonista. Muistiin hypähti myös S. A. Hariman (os. Hohenthal, isoäitini setä) muistelmakirjan tarinanpätkä alkuvuodelta 1918, jolloin hän oli jumissa Helsingissä, perheensä ollessa Vaasassa.

Ovea avatessa työntyi esiin ensin uhkaavia kiväärinpiippuja. Niiden takana oli miehiä, jotka meitä tähdäten astuivat sisään. Heidän päällikkönään oli räätäliä muistuttava puoliherrasmies, joka heilutteli kädessään isoa revolveria. Tämä tiukkasi heti: ”Kuka teistä on Hohenthal?”

Nyt ymmärsin, että oli kysymys minun kohtalostani. Nousin ja sanoin: ”Minä olen.”

Ei ollut enää pienintäkään pelastumisen mahdollisuutta aseellisen ylivoiman edessä, mutta komennuskunnan päällikkö kysyikin: ”Oletteko Vaasan Hohenthal?”

”En,” keksin vastata, ”en ole Vaasan Hohenthal, olen täkäläisen Urheilutarpeiden Hohenthal.” Tiesin, että serkkuni oli paennut Ruotsiin, joten jatkoin: ”Vaasan Hohenthal on mennyt Ruotsiin”

S. A. Harima: Myötä- ja vastatuulta. 1957

Maanantaina kaivelin muistiinpanopinoa ja hahmottelin artikkelia Barbro Elisabet Procopaeuksesta. Teemasta tuli mieleen taksvärkkityönä kuvaamani käräjäjutut, joita en ollut siirtänyt kamerasta tietokoneeseen enkä myöskään lajitellut, puhumattakaan lukemisesta. Siis toimeen. Sekä lajittelu että lukeminen osoittautuivat melko haastavaksi, sillä mikrofilmilaite, jolla olin istunut, jätti nurkat melko pimeiksi. Ja käsivaralta kuvattuna erinäisistä kuvista ei tärähdyksen vuoksi saanut mitään tolkkua.

Käräjäpöytäkirjaprojektilla hain lähinnä ”lisäväriä” tuntemiini henkilöihin, en niinkään vahvistusta sukulaisuussuhteisiin, tms. Mutta silmiin osui (ja melko skarppina kameraan tarttui) omaa tutkimustani sivuten Kokemäen talvikäräjiltä vuonna 1752 (KOa62 115v-. Kansallisarkisto) juttu, josta selviää, että Johan Hyltingin leski Margareta Callia oli 25.9.1745 tehdyllä sopimuksella luovuttanut Hannulan rusthollin Kokemäen Kiettareesta itsensä ja tyttäriensä (Catharina, Margaretha, Anna Elisabeth, Hedwig, Justina, Maria, Christina ja Johanna) puolesta poikansa Nils Hyltingin leskelle Valpuri Tuomaantyttärelle ja tämän uudelle aviomiehelle Tuoman Erkinpojalle.

Rippikirjassa 1727-1732 Hannulassa näkyy vain:


Hiskin perusteella (joku, todennäköisesti edellä mainittu) Johanna Hylting avioitui 14.5.1751 Kokemäellä räätäli Henrick Hertolinin kanssa. Ja Hedwig Helena Hylting lukkari Math. Faworinin kanssa 29.12.1751 Kokemäellä. Ja Anna Elisabeth Hylting lukkari Lars Sawoniuksen kanssa 3.10.1754 Kokemäellä. Samaisen seurakunnan kastettujen perusteella Maria Hylting on nainut 5.12.1750 mennessä pitäjänkutojan Israel Killströmin. (Iso-Iivarin isäntäluettelosta näkyy, että sisarten veljenpoika Nils Nilsson Hylting asui aikuistuttuaan Kiettareen Takussa.)

Näin taas oppi uutta, ei ollut harmainta aavistustakaan, että Kokemäellä on ollut pitäjänkutoja. Favorinista toteaa Aino Hallamaa gradussaan ”Seurakuntaelämää Kokemäellä vuosien 1721-1809 välisenä aikana”:

Achander kuoli 8/IV 1751. Jo hänen sairautensa aikana oli tuomiokapituli lähettänyt lukkarinapulaiseksi ylioppilas Mathias Favorinin. Nyt lähetti tuomiokapituli seurakunnalle kehoituksen valita hänet vakinaisesti virkaan. Pian sen jälkeen seurakunta valitsikin Favorinin lukkarin toimeen ja 15/V 1751 hän
sai tuomiokapitulilta vahvistuksen virkaansa. Samalla tuomiokapituli määräsi, ettäFavorinin tuli yhden armovuoden ajalta maksaa Achanderin leskelle viisi tynnyriä viljaa. Mathias Favorin oli Kokemäellä lukkarina kuolemaansa asti v. 1771.

"Sukututkimuksellinen" video

Joululoman sukututkimuksellinen anti oli autoretki Kokemäen Kiettareen saareen, jossa en ollut eläissäni käynyt. Sukututkimuksen edistyttyä saarella oli nyt suurempi merkitys ja käynti täten aiheellinen. Ajelimme huviksemme saaren (kokonaispituus 10 kilometriä) pohjoispäähän, mutta vanha kylänpaikka on lähellä nykyistä siltaa. Napsin muistoksi kuvia ja pyöräytin kännykän kanssa oheisen kierroksen.

Lauantai Kansallisarkistossa

Hyödyllinen aamupäivä Kansallisarkistossa. Aloitin vanhojen käsialojen siedätyshoidolla eli yritin saada tolkkua 1600-luvun käräjäpöytäkirjoista. Yrittämiseen kyllästyttyäni tuli mieleen tarkistaa Kokemäen henkikirjoja. Jos vaikka saisin paremmin kiinni Anna Elisabet Sarenin ja Gabriel Gottlebenin avioliiton ajankohdasta tms.

Onnistuin paremmin kuin odotin. Lähes sattuman kautta huomasin Annan siskon Kiettareessa ja aikaisemmassa kirjassa Anna oli ennen avioliittoaan samassa talossa. Jees! Ensimmäinen löytynyt maininta ennen avioliittoa. Jos osasin lukea oikein, Anna oli niin köyhä ettei edes maksanut henkiveroa. Mikä selittänee, ettei häntä löytynyt muista kirjoista. (Sattuman sijasta olisin voinut käyttää heuristiikkaa "etsi sieltä missä olet viimeksi nähnyt"; Sarenit hävisivät näköpiiristäni heidän luopuessaan Purrin puustelista Kiettareessa.)

Tiistaina pitää lähteä kolmatta kertaa tässä kuussa töiden takia reissuun - en todellakaan haluaisi tehdä duunia, johon kuuluu matkustamista. Maanantaina ehdin toivottavasti ennen SSS:n hallituksen kokousta käydä vilaisemassa tänään tilatun kartan ja kortistot. Saa nähdä onko hallituksen kokous viimeiseni, varajäsenyyteni koskee vain tätä vuotta.

Eilen luin huolellisemmin Kokemäen ja Harjavallan historiaa läpi, noin sata sivua varsinaista opusta taitaa olla jäljellä. Muistiinpanoja on kertynyt vain 5 sivua, mutta ottaen huomioon, että kiinnostuksen kohteeni tällä hetkellä on erittäin lyhyt ajanjakso, hyötysuhde ei ole ihan toivoton.