Kirkkomurtoja ja varkaita 1783-1785

Osallistuin tällä viikolla Jyväskylän yliopistolla järjestettyyn Kustaa Vaasa -seminaariin, jonka teemana oli rikos. Nehän ovat minua jaksaneet kiinnostaa, joten päivät olivat antoisat. Erityisesti kolahti Antti Räihän esitys itäisistä kirkkovarkauksista, jotka tuntuivat määrältään ja saaliiltaan varsin erilaisilta kuin muistikuvani läntisistä. Olin äskettäin avannut vanhan käsikirjoitukseni, jossa kerroin, että Kokemäellä syksyllä 1761 

Varkaat olivat syyskuun 11. ja 12. päivän välisenä yönä ilmeisesti rautakangella rikkoneet ensiksi sakariston oven ja sitten tunkeutuneet kolmella lukolla varustettuun arkkuun. Suurin osa kirkon varoista oli lainattuna, joten saaliiksi rikolliset saivat vain 9 taaleria rahaa. Mutta he veivät myös kultaseppä Nils Bomannin valmistaman hopeakannun ja yhden aatelisvaakunan. (Lähteenä Aino Hallamaan laudaturtyö Seurakuntaelämää Kokemäellä vuosien 1721-1809 välisenä aikana (1932).)

Blogihaku kertoi, että muistikuvani perustuivat myös kuulutuksiin vuonna 1771, sanomalehtikirjoitukseen 1786 ja yksittäiseen kuulutukseen vuodelta 1787. Löytyi myös keskeneräiseksi jäänyt kooste, joka vahvistaa sanomalehtikirjoitusta, jossa kuulopuheena mainittiin Turun ja Porin läänissä yhdessä vuodessa tehdyt 13 kirkkovarkautta. Näköjään levotonta oli samaan aikaan myös Vaasan läänissä. Valitettavasti olen tehnyt vain lyhyet muistiinpanot ja hävittänyt kuulutuksista ottamani valokuvat.

Juuri ennen joulua, joulukuun 21. ja 22. päivän välisenä yönä 1783 Härmän kappelikirkosta varastettiin 566 kuparitaalarin ja 4 äyrin edestä enimmäkseen lantteja. Seuraavana yönä talonpoika Heikkilä kylässä Vuoskåki (lienee tarkoitettu Alahärmän Vuoskoskea) menetti hevosen ja reen tarpeineen. Molemmista rikoksista epäiltiin ruotsalaista sotilasta, joka etsintäkuulutettiin Vaasan maaherran kansliassa 14.2.1784 laaditussa kuulutuksessa.

Syyskuun 1. päivää vasten yöllä Evijärven kappelikirkolta vietiin 2 taalaria, 8 killinkiä ja 9 runstykkiä. Kuulutus annettiin 18.9.1784. 

Varkaat kävivät Harjun kappelista Pirkkalassa vuonna 1783 (?) ja veivät ainakin ehtoolliskalkin. Kuulutus Vaasasta 6.11.1784.  

Lokakuun lopussa 1784 Isojoen kappelilta varastettiin 80 taalarin arvosta rahaa. Kuulutus 12.11.1784. 

Maalahden kirkosta 7.3.1785 vietiin ainakin 24 riikintaalarin edestä rahaa. Kuulutus 17.3.1785.  

20-vuotias Anders Henricsson Haga Vöyristä oli tuomittu kirkkovarkaudesta 30 parin raipparangaistukseen, kirkkorangaistukseen ja 10 vuoden pakkotyöhön Viaporissa. Hän onnistui 4.5.1785  karkaamaan. Löytämisen helpottamiseksi 7.5.1785 annetussa kuulutuksessa kuvattiin vaatetuksensa ja kerrottiin, että miehellä saattoi olla mukanaan papintodistus edelliseltä keväältä, jolloin hän oli suunnitellut lähtöä merelle Pietarsaaresta tai Kokkolasta. 

Kyseisestä nuoresta miehestä annettiin uusi etsintäkuulutus 21.5.1785. Siinä tarjottiin kuuden taalerin palkkio, mikä on näkemieni kuulutusten joukossa epätavallista. Nyt Andersin kerrottiin kulkevan naisten vaatteissa ja romanien joukossa. Hänen epäiltiin yrittävän pääsyä Ruotsin puolelle. 

Anders ei ollut ainoa karkuun päässyt. Oravaisten kirkosta varastanut Matts Mattson oli saanut raippansa, mutta karkasi, kun häntä kuljetettiin elinikäiseen pakkotyöhön Viaporiin. Löytämisen helpottamiseksi 30.5.1785 annetussa kuulutuksessa oli kuvaus vaatetuksestaan. 

Isojoen Lauhanvuoren kivimuuri?

 Nimimerkki A. A. kirjoitti Oulun Wiikko-Sanomiin harvinaisen perusteellisen kuvauksen "Lauhan vuoresta", joka ei sijaitse erityisen lähellä Oulua. A. A.:n omin sanoin kyseinen "santa-vuori on peninkulman päässä koillisella puolella Ison jokea Lappfjärdin pitäjään kuuluvasta kappelin kirjosta ja puolentoista penikulman päässä Maanselästä Kankaanpään pitäjän läpitse kulkevasta vuoresta". Perusteellisuudesta huolimatta olin iloinen löytäessäni paivan myös Nimisammosta. 

Kotuksen Nimiarkiston kortti oli myös perusteellinen. Sen korkeostieto 232 m ja "loivarinteisyys" sopii vanhempaan kuvaukseen, jossa "Kulku tämän vuoren kukkulalle on huomaamatointa matkustajalle, sillä vuori on loivaa ja nousee puolen peninkulmaa kultakin tahalta." Vuonna 1967 paikannimiä keränneelle ilmeisesti kukaan ei keronyt, että sata vuotta aiemmin "Kukkulalla on suuri lähdet, jonka vedellä sen paikkakunnan sairaat käyvät itsiänsä parantelemassa."

Vuonna 1967 todettiin, että "Viime vuosina Lauhanvuoren kasvillisuutta on tutkittu". Sata vuotta aiemmin kasvillisuudesta ei ollut mitään sanottavaa, mutta "Vuoren etelä-lappiossa, vähän alempana kukkulaa, on pieni järvi, jossa tavataaan kaloja, joita ihmiset mainitsevat pitaali-kaloiksi. Nämät ovat sormen mittaisia mustain pruunin värisillä pilkoilla täytetyt, pieniä piikkiä nähdään leuka- ja vatsa uimusten ylipuolella ja seljässä, pidetään talonpojan säädyltä myrkyllisinä." Nykynimistössä on mukana Spitaalijärvi, mutta vuonna 1967 nimeä ei selitetty millään tavalla eikä erityisistä kaloista ole puhetta.

Eläintieteestä en ymmärrä mitään, mutta muinaismuistoista olen kiinnostunut, joten A. A.:n tekstin mielenkiintoisin osuus seurasi kalaselostusta:

Tätä järveä alempana on samassa lappiossa kaksi, pientä järveä, Leikistön kedon lammit ja vielä alempana puolta penikulmaa pitkä kivimuuri, paikkakunnan ihmisiltä kivi-jadaksi kutsuttu. Tämä muuri on kaiketi ennen muinoin ollut varustuksena Lappalaisilla Suomen kansaa vastaan. Siihen arvelukseen joutuu tutkia ei ainoastaan muurin ulkomuodosta, vaan myös etelä puolella olevan kankaan nimestä. Muuri, ehkä 4 eli 500 vuoden vanha, on vielä monessa paikassa kohmollansa. Kangasta mainitaan riitakankaaksi. Paikkakunnan asujamet ei tunne tästä asiasta mitään.

Myös Isojoen Riitakangas löytyy Nimisammon avulla. Vuoteen 1967 mennessä oli keksitty/muistettu nimen tausta: "Isojokelaisten ja kauhajokelaisten välille syntyi usein riita kumpiko siirtyy syrjään, kun tultiin talvisaikaan kuormissa kapealla tiellä vastakkain Riitakankaalla. Tästä nimi."

Viisi kilometriä pitkän kivimuurin pitäisi siis sijaita Lauhanvuoren huipun ja Riitakankaan välissä, lähempänä jälkimmäistä. Kiitos Muinaismuisto.info -kartaston katsoin vähän laajemmalle ja löysin Korsunkankaan kivijatan, jota kuvataan Muinaismuistorekisterissä näin:

Paikalla on paljas muinainen rantakivikko, jonka keskivaiheilla on metrin korkuista kylmämuurattua seinämää, joka muodostaa nelikulmaisen, kulmista pyöristetyn "huoneen", jonka aukko on lounaaseen. Rakennelman koko on 2 x 2 m, sisäläpimitta noin 1,5 m. Ikä ja tarkoitus ovat epäselvät, mahdollisesti ampumasuoja.

Sijainti, koko ja muoto eivät mielestäni stemmaa 1800-luvun kuvaukseen, mutta sana kivijata näitä kyllä yhdistää.  Googlaus paljastaa, että myös Lauhavuoren kansallispuiston rantakivikkoa eli pirunpeltoa kutsutaan nykyään kivijataksi. Sen pituus on on lähempänä sanomalehden tekstiä ja kivipelto on varmaankin ollut näkyvillä sata vuotta sitten. Mutta olisiko sitä kutsuttu muuriksi?

Lapsuus kaukana vanhemmista

Karl August Erik Almberg syntyi 18.7.1846 illalla kello 7  Rauman maaseurakunnassa Äyhön ratsutilalla, jossa vanhempansa asuivat vuokralla. Isänsä Frans August Almberg oli Lapin piirikunnan nimismies. Muistelmassaan (Suomalainen. Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton albumi 1910) Erkki Almberg toteaa, että "Jo vuoden vanhana ollessani vai ennenkö vanhempani muuttivat nykyiseen Hinnerjoen pitäjään, joka siihen aikaan oli Laitilan kappelina. Aikaisemmasta lapsuudestani en muista paljon muuta maskulaisista omaisistamme, kuin että isäni isä joskus kävi vanhempaini kodissa Hinnerjoen Korven Nummen-Sonkkilassa, ja kentiesi siellä matkusti [saman ikäisen serkun] Antin isäkin. Kuusi ja puoli penikulmaa meiltä oli Maskun kirkolle."

Hyvin vähäeleisesti Almberg sitten kertoo, että ollessaan kuusivuotias häntä ja sisartaan Amanda Albertinaa (s. 20.12.1847) tulivat toukokuussa 1852 hakemaan luokseen Isojoelle kaksi naimatonta tätiään. On vaikea uskoa, että ratkaisun syynä oli pelkkä pikkusisarusten määrä, mutta Almberg ei paljasta perheensä tilanteesta enempää.

Isojoen vuonna 1833 valmistunut puukirkko
Kuvaaja: Kati Riihiluoma, Wikimedia

Isojoella odottaneen kappalaisenon hevosilla tehty matka kulki Porin kautta. Kaupunki oli palanut pari viikkoa aiemmin. Vielä 58 vuotta myöhemmin "korkeat savupiiput paljastuneine uuneineen" törröttivät Almbergin muistissa. Isojoella hän ja sisarensa olivat seuraavat kuusi vuotta, joista eniten muistoja syntyi Krimin sodan vuosista:

Usein silloin marssi venäläisiä sotajoukkoja Isojoen kautta ja majailikin siellä. Suomen pappilathan ovat lain mukaan vapautetut sotaväen majoituksesta, mutta siitä huolimatta tuon tuostakin upseereja perheineen majaili pappilassakin, jossa muutoin ei ollut liikenemään huoneita. Muiden muassa siellä kerran asusti muutamia päiviä eräs eversti, ruhtinas Atsjóorin, jolla oli puolisona tsherkessitär; kansansa kauneuden maine kyllä toteutui viimemainitussakin. Eräs nuorimainen upseeri, luutnantti vai kapteeniko, nimeltä Shdanovitsh tuli jotakuinkin toimeen enoni kanssa latinan kielellä, hän kun vielä muisteli vanhoja koulutietojansa. Muutoin enoni niin ja näin suoriutui upseeriperheiden kanssa keskustellessaan saksankielellä.

Ankara oli kuri siihen aikaan venäläisessä sotaväessä; ruumiinrangaistus oli täydessä voimassa, laillisesti säädettynä ja sallittuna. Huomiotani herätti muun muassa se asianlaita, että sotamiehet kulkiessaan pappilan avaran pihan kautta kävelivät paljain päin, lieneekö sitten ollut venäläisen päällikön vai suomalaisen papin kunniaksi. Sotaväen puvut, aseet ja muut varustukset, kuormastovaunut, hevoset, marssit, soitto ja laulut tietysti myös olivat mieltä kiinnittäviä. 

Kun upseeriperheillä sattui olemaan lapsia, niin heidän kanssaan me pappilan lapset tietysti leikimme. Mutta iki hyväksi ihastuimme sisareni ja minä, kun kerran sattui majoittumaan enon pappilaan suomalainen majuri, sitten everstiluutnantti Oskar Schauman, sittemmin kovia kokeneen senaattori ja salaneuvos Fredrik Waldemar Schaumanin isä, perheineen. F. W. Schauman, joka on minua kahta vuotta vanhempi, ei ollut mukana; hän kävi jo silloin kadettikoulua. Mutta majuri Schaumanilla ja hänen puolisollansa oli mukana toinen, nuorempi poika, luultavasti sitten Suomen rakuunarykmeutin päällikkö Oskar Teodor S., ja kaksi tytärtä, Naima ja Alma. Majuri Schauman oli muutoin tavallansa sukulainenkin meille Almbergeille, hän kun oli vanhemman setäni puolison veli.

Isä tuli noutamaan lapsiaan heinäkuussa 1858. Erik Almberg oli kouluiässä ja asui seuraavat vuodet Porissa eikä vanhempiensa kanssa Hinnerjoella. Neljätoistavuotiaana Almberg jatkoi opintojaan Turussa.

Minä asuin koko kymnasistiaikani eräässä vanhassa puutalossa Kellonsoittajaink. varrella. Se oli eräs lyhytläntä poikkikatu Arseninpoikkikadun ja Itäisen-pitkänkadun välissä, jääden vasemmalle, kun mentiin Aurajoelta Uudenmaankadun yläpäähän. Talon kadunnumeroa en enää muista, mutta sitä vastoin tiedän, että se oli 1:sen kaupunginosan 22:nnen korttelin 3:nnella tontilla, sillä tämän osoitteen ilmoitin rehtorille emäntäni sanain mukaan. Talon emäntänä oli eräs vanha rouva Högander, joka aikoja sitten lienee kuollut. Yhdessä minun kanssani asui kolme sisartani, jotka kävivät valtion (tietysti ruotsalaista) tyttökoulua, minua kuutta vuotta nuorempi veljeni, jota opetin ja joka sitten kuoli aivan nuorena pappina, sekä tätimme, äitimme sisar, joka piti talouttamme. Meillä oli kaksi huonetta ja pieni keittiö. Samaan pihanpuoliseen rakennukseen muutti sittemmin Anttikin ja muistaakseni hänen molemmat veljensä, kun nämät kouluun tulivat. Heilläkin oli kaksi huonetta ja luullakseni keittiö sekä oma talous. En muista, pitikö sitä heidän äitinsä sisar, joka vielä elää ja nyt on kahdeksankymmenen yhdeksän vuoden vanha.

Kolme kuulutettua miestä 1816

Ruotsalaisessa sanomalehdessä Posttidningar julkaisiin 19.10.1816 kolme Suomeen liittyvää kuulutusta.

Päällimmäisessä Isojoen Möykyn torppari Anders Jöransson kuuluttaa veljeänsä Carl Jöransson, sillä vanhempien perintö on jaettavana. Aivan oikean ajan rippikirjaa ei ole kirjoittaessa saatavilla, mutta todennäköisesti kyse on Möykyn torpparin Jöran Grönbergin (s. 14.4.1751 k. 7.7.1809) ja Anna Eriksdotterin (s. 7.12.1754 k. 15.1.1815) pojista, jotka ovat rippikirjassa 1804-1809. Grönberg oli kastettujen listan perusteella 1780-luvulla räätäli.

Keskimmäisessä haetaan Pernajasta 1806 merille lähtenyttä talonpojan poikaa Erik Johansson Strandar. Isänsä oli kuollut ja perintönsä jaettavana Hårslökin kylässä. Vainaja lienee 57-vuotiaana 7.3.1809 kuollut Johan Johansson. Voisiko Erikin syntymäpäivä olla 25.1.1792 ja merelle lähtö ennen ripille pääsyä kun poikaa ei näy rippikirjoissa 1794-1804, 1805-1815 s. 102? Lastenkirjassa Erikin on merkitty käyneen koulua Loviisassa. 

Alimmaisessa on kyseessä reserviläinen Simon Eld, joka ei Suomen sotaan lähdettyään ollut palannut vaimonsa Anna Johansdotterin luo Luvialle.

Palkittuja opettajia vuonna 1912

"Kiertokoulunopett. Matti Ranta (synt. 1836) on seurakunnallisen opetuksen uskollisen työntekijän perikuva, sillä noin 30 vuotta on hän kiertänyt opetusta antamassa Laihialla, ehtien sillä ajalla koulia melkein koko nykyisen miespolven. Mutta itse opettaja elää nyt varjossa raajarikkona vanhuksena."

"Toinen kunnioitettava vanhus ansiokkaiden kiertokoulunopettajain joukossa on Samuli Tihvera (synt. 1841), joka toimittuaan jonkun aikaa pyhäkoulunopettajana jo 40 vuotta sitten alkoi Kirvussa kiertokoulunopettajan työn, jossa yhäkin on. On siinä ollut vetämistä yhden pitäjän nuorison opetuksessa ja 12 oman lapsen kasvattamisessa. "

"Suurelle maailmalle ei ole paljoa kuulunut yli 80 vuotiaan torpparinlesken Ulrika Hakalan 35 vuotta jatkuneesta opetustyöstä Laitilan Leinmäen kylässä, mutta ihmiselämässä sillä varmaan on ollut suuri vaikutuksensa. Yhä vieläkin vanhus heikoilla voimillaan yrittää jatkaa opetustaan omassa pienessä asunnossaan, jonne Topeliuksen kunniapalkinto päivänsäteenä nyt pilkistää."

"Samallainen vanha torpparinleski on Isonjoen Vanhassakylässä pikku mökissään asuva Albertina Hietanen (synt. 1842), joka 40 vuotta on kylän asukkaiden todistuksen mukaan menestyksellä antanut tuota kaikkein tärkeintä opetusta pienokaisille. Hän sopii rivin päättäjäksi, sillä hän on joukosta nuorin — ainoastaan 70 vuotias!"

Tekstilainaukset: Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti. no 3/1912
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Pekka Halosen maalauksesta Oijustie (1892)
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto

Palkittuja opettajia vuonna 1905

"Henrika Heikintytär Malm, itsellinen Kokemäen pitäjän Ylistaron kylästä, syntynyt v. 1823, on vuodesta 1848 antanut yksityistä alkeisopetusta lapsille sisäluvussa ja kristinopissa aina viime aikoihin asti, vaikka hän vanhuudesta riutuneena tuskin nyt enää siihen kykenee. Köyhyydessään ja vaatimattomassa asemassaan on hän aina säilyttänyt ympäristön ja entisten oppilaittensa kunnioituksen. Ilman näiden apua olisikin hänen täytynyt joutua vaivaishoidon elätettäväksi."

Henrika oli syntynyt 4.9.1823 Ylistarossa itsellinen Henrik Simonssonin ja Susannan tyttäreksi.

"Juho Matinpoika Tamppari, Isonkyrön pitäjän Salon kylästä, syntynyt v. 1832, on antanut lapsille opetusta, osaksi kotonaan ja osaksi kiertävässä sunnuntaikoulussa alkaen vuodesta 1856 eli jo 48 vuotta ja pitää vieläkin tätä kouluansa, josta on ollut vain pienonlainen palkka. On nyt vanha ja kivuloinen; mökkiläinen ja 16 lapsen isä."

Eteläpohjalaiset juuret -yhdistys on julkaisuut puhtaaksikirjoitettuna Isonkyrön kuntakokousten pöytäkirjojen pääkohtia. Kokouksessa 4.10.1886 "Hylättiin entisen lukkarin apulaisen ja kyläkoulun opettajan Juho Tampparin avustuspyyntö." ja 21.1.1886 käsiteltiin "Entisen varalukkarin Juho Tampparin valitus edellisen kokouksen 12§ päätöksestä.".

"Maria Mathilda Jaakontytär Myllyluoma Isojoella, syntynyt v. 1837, on koko elinaikansa toiminut lastenopettajana. Jo viisitoistavuotisena tuli hän äitinsä apulaiseksi, joka kuolemaansa asti toimi samalla alalla, ja oli siitä saanut julkisen tunnustuksen piispalta. Äidin kuollessa oli Maria Myllyluoma 22 vuoden ikäinen ja jatkoi nyt omin päin koulua. Keskeymättä on hän tästä ajasta pikkulapsia opettanut joka vuosi Mikkelin päivästä kevääseen asti. Oppilaita on ollut keskimäärin parikymmentä vuodessa. Varallisuutensa puolesta on hän köyhä ja voimiensa puolesta alkaa jo käydä raihnaiseksi."

Maria Mathilda on syntynyt Isojoen Korteniemessä 17.4.1837 torppari Jacob Jacobssonin ja Maja Caisan tyttäreksi.

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 18.1.1905
Kuva Kokemäeltä skannattu mummon albumin postikortista
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto