Pappilan kansliassa

Ihastuksessani pappien ahneuteen maksukeräyksessä ja seurakuntalaisten huonoon käytökseen jumalanpalveluksissa on minulta päässyt unohtumaan pappien työn ja vastuun monipuolisuus. Tähän heräsin selatessani Artur Siegbergin (Alku Siikaniemi) kirjaa Vuoden ovat vierineet. Kulttuurikuvia 1870-luvulta. Siegberg syntyi 1862, joten Kirvun pappilassa vuosikymmenen loppupuolella :

Kansliassa saimme myös nähdä vakavia ja hauskoja kohtauksia, kun pitäjäläiset saapuivat pappilaan asioille. Milloin sinne tuli vanha riitelevä aviopari, joka kertoi kaikki epäsovun salaiset ja julkiset syyt papillensa, meidän kuunnellessamme ovenraosta hyvinkin naurettavia episodeja; toisella kertaa joku renkimies ja piikatyttö ilmoittautuivat vihille, kun morsiamelle oli ennen aikojaan syntynyt lapsi, josta hän vaati sulhasta tilille. Taikka joku vanha ämmä kielevässä lausunnossa kertoi kotikylän juoruja siinä tarkoituksessa, että pääsemällä papin suosioon saisi siitä joitaikin etuja, esim. lievän kohtelun pelätyissä kylänluvuissa taikka papin puoltosanan, kun pitäjän jyväaitasta oli annettava jyväosuuksia köyhille ja vaivaisille. (s. 79)

Pidempi ja värikkäämpi kuvaus on Pekka Pietarinpojan kertomus Päivä provastin kansliassa, joka julkaistiin Savo-karjalaisen osakunnan albumissa Koitar 4 (1885). Ote:

Jopa kopisi porstuassa taas ja ovi loksahti auki eikä siitä tulija saanut ennen hyvää päivää sanotuksi, kun sai oven kiini pysymään, joka aina loksahti auki niinkuin se tavallisesti teki. Provasti ei väsynyt sanomasta jokaiselle että „painaa vaan sitä, niin kyllä se pysyy".
„Minä tulin semmoiselle asialle että jos herra rovasti ois hyvä että meillä ois nyt semmoinen tarvis että minä tarvitseisin sukurikesteriä", sanoi tullut talonisäntä hiljaisen kähisevällä äänellä ja pää vähä kallellaan, seisoen hajalla säärin ja sarkatakki auki.
Tällä lailla se näkvi seisovan kauvan aikaa, kun provasti kirjoitti sukuluetteloa etsien useista vanhoista pölyttyneistä kirjoista nimiä ja vuosilukuja. Vielä sittenkin näki kyökkikammarin ovelta sen siinä uskollisesti seisovan, kun oli ennättänyt käydä siellä ja täällä ja vielä vähiin muuallakin ja tulla montakin kertaa takaisin ja nähdä aina sen uudestaan. Ja ruustinna sanoi siellä että mikähän asiamies se on.

Kuva: Heimo Aspelin, Tuulispää 46/1913

Palkittuja opettajia vuonna 1912

"Kiertokoulunopett. Matti Ranta (synt. 1836) on seurakunnallisen opetuksen uskollisen työntekijän perikuva, sillä noin 30 vuotta on hän kiertänyt opetusta antamassa Laihialla, ehtien sillä ajalla koulia melkein koko nykyisen miespolven. Mutta itse opettaja elää nyt varjossa raajarikkona vanhuksena."

"Toinen kunnioitettava vanhus ansiokkaiden kiertokoulunopettajain joukossa on Samuli Tihvera (synt. 1841), joka toimittuaan jonkun aikaa pyhäkoulunopettajana jo 40 vuotta sitten alkoi Kirvussa kiertokoulunopettajan työn, jossa yhäkin on. On siinä ollut vetämistä yhden pitäjän nuorison opetuksessa ja 12 oman lapsen kasvattamisessa. "

"Suurelle maailmalle ei ole paljoa kuulunut yli 80 vuotiaan torpparinlesken Ulrika Hakalan 35 vuotta jatkuneesta opetustyöstä Laitilan Leinmäen kylässä, mutta ihmiselämässä sillä varmaan on ollut suuri vaikutuksensa. Yhä vieläkin vanhus heikoilla voimillaan yrittää jatkaa opetustaan omassa pienessä asunnossaan, jonne Topeliuksen kunniapalkinto päivänsäteenä nyt pilkistää."

"Samallainen vanha torpparinleski on Isonjoen Vanhassakylässä pikku mökissään asuva Albertina Hietanen (synt. 1842), joka 40 vuotta on kylän asukkaiden todistuksen mukaan menestyksellä antanut tuota kaikkein tärkeintä opetusta pienokaisille. Hän sopii rivin päättäjäksi, sillä hän on joukosta nuorin — ainoastaan 70 vuotias!"

Tekstilainaukset: Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti. no 3/1912
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Pekka Halosen maalauksesta Oijustie (1892)
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto