Kirkkomurtoja ja varkaita 1783-1785

Osallistuin tällä viikolla Jyväskylän yliopistolla järjestettyyn Kustaa Vaasa -seminaariin, jonka teemana oli rikos. Nehän ovat minua jaksaneet kiinnostaa, joten päivät olivat antoisat. Erityisesti kolahti Antti Räihän esitys itäisistä kirkkovarkauksista, jotka tuntuivat määrältään ja saaliiltaan varsin erilaisilta kuin muistikuvani läntisistä. Olin äskettäin avannut vanhan käsikirjoitukseni, jossa kerroin, että Kokemäellä syksyllä 1761 

Varkaat olivat syyskuun 11. ja 12. päivän välisenä yönä ilmeisesti rautakangella rikkoneet ensiksi sakariston oven ja sitten tunkeutuneet kolmella lukolla varustettuun arkkuun. Suurin osa kirkon varoista oli lainattuna, joten saaliiksi rikolliset saivat vain 9 taaleria rahaa. Mutta he veivät myös kultaseppä Nils Bomannin valmistaman hopeakannun ja yhden aatelisvaakunan. (Lähteenä Aino Hallamaan laudaturtyö Seurakuntaelämää Kokemäellä vuosien 1721-1809 välisenä aikana (1932).)

Blogihaku kertoi, että muistikuvani perustuivat myös kuulutuksiin vuonna 1771, sanomalehtikirjoitukseen 1786 ja yksittäiseen kuulutukseen vuodelta 1787. Löytyi myös keskeneräiseksi jäänyt kooste, joka vahvistaa sanomalehtikirjoitusta, jossa kuulopuheena mainittiin Turun ja Porin läänissä yhdessä vuodessa tehdyt 13 kirkkovarkautta. Näköjään levotonta oli samaan aikaan myös Vaasan läänissä. Valitettavasti olen tehnyt vain lyhyet muistiinpanot ja hävittänyt kuulutuksista ottamani valokuvat.

Juuri ennen joulua, joulukuun 21. ja 22. päivän välisenä yönä 1783 Härmän kappelikirkosta varastettiin 566 kuparitaalarin ja 4 äyrin edestä enimmäkseen lantteja. Seuraavana yönä talonpoika Heikkilä kylässä Vuoskåki (lienee tarkoitettu Alahärmän Vuoskoskea) menetti hevosen ja reen tarpeineen. Molemmista rikoksista epäiltiin ruotsalaista sotilasta, joka etsintäkuulutettiin Vaasan maaherran kansliassa 14.2.1784 laaditussa kuulutuksessa.

Syyskuun 1. päivää vasten yöllä Evijärven kappelikirkolta vietiin 2 taalaria, 8 killinkiä ja 9 runstykkiä. Kuulutus annettiin 18.9.1784. 

Varkaat kävivät Harjun kappelista Pirkkalassa vuonna 1783 (?) ja veivät ainakin ehtoolliskalkin. Kuulutus Vaasasta 6.11.1784.  

Lokakuun lopussa 1784 Isojoen kappelilta varastettiin 80 taalarin arvosta rahaa. Kuulutus 12.11.1784. 

Maalahden kirkosta 7.3.1785 vietiin ainakin 24 riikintaalarin edestä rahaa. Kuulutus 17.3.1785.  

20-vuotias Anders Henricsson Haga Vöyristä oli tuomittu kirkkovarkaudesta 30 parin raipparangaistukseen, kirkkorangaistukseen ja 10 vuoden pakkotyöhön Viaporissa. Hän onnistui 4.5.1785  karkaamaan. Löytämisen helpottamiseksi 7.5.1785 annetussa kuulutuksessa kuvattiin vaatetuksensa ja kerrottiin, että miehellä saattoi olla mukanaan papintodistus edelliseltä keväältä, jolloin hän oli suunnitellut lähtöä merelle Pietarsaaresta tai Kokkolasta. 

Kyseisestä nuoresta miehestä annettiin uusi etsintäkuulutus 21.5.1785. Siinä tarjottiin kuuden taalerin palkkio, mikä on näkemieni kuulutusten joukossa epätavallista. Nyt Andersin kerrottiin kulkevan naisten vaatteissa ja romanien joukossa. Hänen epäiltiin yrittävän pääsyä Ruotsin puolelle. 

Anders ei ollut ainoa karkuun päässyt. Oravaisten kirkosta varastanut Matts Mattson oli saanut raippansa, mutta karkasi, kun häntä kuljetettiin elinikäiseen pakkotyöhön Viaporiin. Löytämisen helpottamiseksi 30.5.1785 annetussa kuulutuksessa oli kuvaus vaatetuksestaan. 

Pietariin valituskirjan vienyt nälkäisten sankari

K. J. Gummerus nosti vuonna 1873 Kyläkirjastonsa ensimmäiseen vuosikertaan esiin "kaksi kansanjohtajaa", joista Jaakko Wallenberg on myöhemmin päässyt Kansallisbiografiaan, Antti Tuurin romaaniin ja Wikipediaan. Alahärmäläinen Matti Porre on verkossa näkymättömämpi, vaikka oli mahdollisesti vaikuttamassa Santeri Alkion tuotantoon.

Matti Juhonpoika Porre oli syntynyt 18.3.1830 eli aikuinen mies nälkävuosien aikaan. Köyhyys ja kurjuus olivat Gummeruksen kertomuksen mukaan vallalla jo vuoden 1863 alussa, jolloin pohjoiseen lähetettiin lahjoituksia, joita ei kuitenkaan riittänyt kaikille tarpeen kokijoille. Tästä sai Porren Matti "päähänsä ja uskoitti kansaa, että hädän alaisille lahjotetut jyvät ja rahat joutuivat "herrailn saaliiksi," ja hän otti ruvetakseen paljastamaan näitä herrojen vehkeitä."

"Hän lähti matkalaukku selässä jalka taneissa marssimaan Pietariin. Onnellisesti sinne päästyänsä, onnistui hänen saamaan valituskirjansa jätetyksi yleiselle valitustoimikunnalle. Tässä valituskirjassaan valittaa hän, että herrat varastavat, mitä korkea kruunu on hädän alaisille lahjoittanut ja vielä toisiakin asioita. Palattuaan Pietarista leveisi huhu, että Porren Matti oli puhutellut Keisaria, että Keisarin poika pian olisi tuleva tutkimaan herrojen käytöstä ja mihin annetut lajat olivat joutuneet."

Keisarin tapaamisesta jäi elämään tarina, jonka Samuli Paulaharju tallensi kirjaansa Härmän aukeilta

...ja aikoja sitten kuollut Porren Matti teki sinne [Pietariin] entisinä kopukkavuasina kahdet matkat, joutuen siellä kerran jo istumaan suureen pitopöytään itse keisarin korvalle, ja kun paukka pantiin kulkemaan ympäri pöydän, Matti palautti sen takaisin perustellen: »Isäni oli peltomiäs. Kun se kynti peltua, ja vako tuli päähän, niin se pyärti.»

Loppuviitteessään Paulaharju selittää paukan kulkemisen: "pöydässä istuttaessa joku läppäsi oikeanpuolistaan kämmenellään selkään, tämän piti tehdä samoin oikeanpuoliselleen ja niin edelleen, kunnes lyönnin alottaja sai paukan takaisin. Porren Matin tilaisuudessa keisarin oikealla puolella istuva aloitti paukan, ja Matin, joka istui keisarin vasemmalla puolella, olisi pitänyt paukauttaa itse keisaria"

Gummeruksen mukaan Matti oli itse kiertänyt kertomassa tarinoita, joissa hän jätti valituskirjeensä suoraan keisarille ja oli kutsuttu Keisarin luo syömään jokaisena Pietarin päivänään. Tarinassa oli totta ainakin valituskirje, joka Pietarista lähetettiin Suomen kenraalikuvernöörin kautta Vaasan läänin kuvernöörille, joka käski asiaa tutkittavaksi kirkonkokouksessa Alahärmässä 14.3.1864. Pöytäkirjan mukaan kaikki kiinnostuneet eivät kirkkoon mahtuneet.

Porren Matti ei käsittelystä lannistunut vaan ilmoitti lähtevänsä uudestaan Pietariin. Hän kokosi muilta herroja epäileviltä valituksia sadoittain. Mutta Pietarissa Matti kuuli, että kirkonkokouksen pöytäkirja oli edennyt virkatietä ylöspäin, jossa oli päätetty syyttää häntä vanheellisista syytöksistään ja levottomuuden herättämisestä. Hän katsoi parhaaksi lähteä kaupungista. Päästyään Valkeasaareen hän sairastui ja kuoli 6.6.1864.

"Mutta eipä rahvaan silmät vieläkään auenneet. Yleinen luulo kansassa oli, että Matti Porre vielä eli, mutta että "Herrain" viha oli häntä kohdannut ja että hän siitä syystä pidettiin vankeudessa jossakin".

P. S. Alahärmässä (sää)päiväkirjaa vuosina 1865-1904 pitänyt Matti Porre eli Saari on siis eri mies (Ilkka 12.3. & 19.3.1905). Mutta todennnäkösesti sama kuin Paulaharjun kirjan Matti Matinpoika Porri ja SKS:n kansankirjoittajaluettelon Matti Porre/Matti Matinpoika Porri, jolta on tallessa "Vihko, johon käsin kopioitu kirjoituksia, Muistiinpanoja ilmoista.". Ilkassa todetaan hänen olleen yli 70-vuotiaan vuonna 1905, joten kyseessä ei ole nälkäisten sankarin Matti-poika, joka syntyi vuonna 1852.

Lisäys 17.1.2026: Matista kirjoitettiin myös Perhon paikalliskirjeessä Suomettaressa 4.5.1864.

On nimittäin sellainen puhe kulkeella että niitä rahoja ja jyviä joita viime vuonna seurakuntiin lahjaksi ja hätäavuksi jaettiin, oli ollut monta vertaansa enempi kuin mitä niitä seurakuntiin tuli, vaan herrat ovat matkalla pidättäneet niistä oikein suuria summia. Siitä miehestä joka on älynnyt asiassa vikaa ja joka on ruvennut oikeutta etsimään, puhutaan suurella kunnialla ja suosiolla, juurikuin jostain kansan pelastajasta ja auttajasta ainakin. Miehen nimi on Matti Pori talollinen Härmästä. Tarina kertopi että Matti on jo kerran käynyt asian vuoksi Pietarissa. Siellä hän on sanonut saaneensa selvityksen että hätäapuja oli niin paljo että piti ulottumaan kolme tynnyriä jyviä ja rupla rahaa jokaiselle hengelle koko Pohjanmaalla, eikä kruunun veroa olisi tarvinnut maksaa ollenkaan. Kuin Matti on puhunut että asiat täällä ovat aivan peräti toisin, niin siitä hän on sanonut saaneensa Armollisen käskyn ja kehoituksen että hän näyttäisi toteen mitä hän puhunut on herroja vastaan, ja että Matin toimet paremmin joutusivat, panivat muka Pietarissa 400 ruplaa matkarahaa hänen taskuunsa, sekä varottivat että hän tarkasti varjelisi henkeänsä tällä tähdellisellä ja vaarallisella retkellä. Niin Matti on lähtenyt kotimaille kokoilemaan todistuksia asiaan, luvaten päänsä ja kätensä pantiksi jos hän väärää kannetta ajaapi. Ja nyt tämä merkillinen mies on yleisenä puheenaineena joka tuvassa, joka mökissä ja joka tilassa. Toiset kyllä epäilevät jos tämä juttu Matista ja hänen matkoistansa onkaan totta, mutta toiset taas uskovat kyllä todeksi. Tähän uskovaisten joukkoon näyttääpi kuuluvan kaikki ne jotka tahtoisivat vaikka kaiken ikänsä syödä lahjoja ja toisen vaivannäköä. Se vain käyneepi ikäväksi odottaa milloinka ne miljonat jyvätynnyrit ja ruplat näkyviin tulevat ja mitenkä herroille lopuksi käypi. Totena puhutaan että Matti on pitänyt kotipaikoillansa muutamissa seurakunnissa kokouksia joissa on tuumittu asiasta sekä kokoiltu verokuittia ja rahaa Matille. Se ainakin totta on jotta Matti on lähtenyt taas uuteen reisuun Pietaria kohden, jota ennen hänen sanotaan L:n pitäjässä sysänneen jo tuomarin pois virasta ja että moni muu virka-istuin vapisee pelvosta. Niin voimallinen mies se Matti on!

Matkustavaiset ovat muka tavanneet hänen nykyisin Jyväskylän seutuvilla astumassa etelään tai itäänpäin. Hänellä on laukku selässä, josta näytteleepi ja myyksenteleepi vähäisiä kirjan lehtiä, nimeltä: "Pyhän Hieronymuksen Prohvetia-viimeisestä maailman lopusta, josta ennustettu on ylitse 1200 vuotta sitte. Uudestansa pränttiin toimittanut Talonisäntä Matti Juhananpoika Pori". Kirjan lehti taitaisi olla yhden eli kahden pennin arvoinen, mutta Matti kuuluu ottavan siitä kahdeksan. Lienee ankaran sisällyksensä vuoksi kirja niin kallis. Sitä vaan moni ihmettelee miksi tämä Matti ei aja kyydillä kuin matka on niin iso ja hyvät matkarahat taskussa; mutta toiset taas seliittävät asian niin että jalkasin ne oikeat prohvetat ovat kulkeneet ennenki.

Jos nyt tässä jutussa on jotain jota Matti ei hyväksy eli omaksensa tunne, niin se ei ole kirjoittajan syy; sillä puhe käypi tälläisenä pian kautta Pohjanmaan; minä en ole mitään siihen lisännyt, koska pituutta on jutussa jo ilmankin kyllä. Muutoin minä en onnekseni tunnekkaan itseä miestä josta puhe on.

Sukututkimuksen tiirailua

Kun aikanaan katsoin DVD-levyiltä 4 kautta englantilaista sarjaa Who do you think you are? olin urakan lopussa valmis antamaan levyt eteenpäin. Jäivät hyllyyni vain siksi että olin maksanut niistä hieman liian paljon antaakseni vastikkeettomasti eteenpäin. Tämä osoittautui onnekkaaksi, sillä nyt alkuvuodesta katselin jaksoja uudelleen ihan mielelläni ja päätin sitten tilata vielä viidennen ja kuudennen kauden levyt.

Hotkin uudet jaksot vähän liian vauhdikkaasti (mutta katson ne varmasti vielä uudelleen). En enää hermostu siitä, ettei tutkimusprosessia näytetä realistisesti, mutta kiljuin kyllä muutaman kerran ruudulle "katso pölkkypää ensin kaikki väestönlaskennat ja lähde sitten vasta ajelulle!" Mutta rakentavat kommenttini olivat auttamatta myöhässä.

Yksi asia kiinnitti huomioni: arkistoissa sidotut kirjat laitettiin tyynyille, joka näytti erinomaisen järkevältä, vaikka jättikin tutkijan epäergonomiseen asentoon. Ainakin Kansallisarkistossa käytössä on puiset telineet, joilla helpotetaan tutkijan elämää, mutta ei välttämättä suojella sidosta?

Tällä kertaa tutkimuksissa löytyi joku maanomistajakin ja mailtaan siirrettyjä vuokraviljelijöitä, mutta edelleen minua ihmetyttää se, että maatalous on niin pienessä osassa jaksoissa. Yhdelläkään julkkiksella ei ole maanviljelijöitä juurissaan vai niitä ei pidetä mielenkiintoisina esittää? Hauskempaahan sitä tietenkin on katsoa, kun tyypille paljastetaan tv-kameran edessä, että hän polveutuu Britannian kuningashuoneesta. Vaikka sitten aviottoman lapsen kautta.

Yhteyttä suomalaiseen historiaan ja sukututkimukseen en löytänyt. Mutta opin yhden mielenkiintoisen, joskin surullisen, asian. Jos äidillä oli kuppa, raskaudet päättyivät usein keskenmenoon tai syntynyt lapsi kuoli hyvin pian. Aktiivisen (?) vaiheen jälkeen hän voi kuitenkin vielä synnyttää terveitä lapsia. Niinpä yhdessä jaksossa pääteltiin lapsisarjan pitkästä sarjasta kuolleita pienokaisia äidin sairaus.

Googletessani kuppa-sanalla löytyi ikävä tieto: "Alahärmässä sairas kupparieukko tartutti 1858 taudin noin 200 ihmiseen. Arveltiin, että tartunta johtui naisen tavasta puhdistaa välineensä syljellään."