Ukkosen iskemiä ja uutisoituja

Inrikes tidningar julkaisi 10.8.1761 Kokkolasta 22.7. lähetetyn kirjeen. Siinä kerrottiin, että kuivan kevään ja kesän jälkeen oli 16.7. alkanut sade ja ukkonen joka kesti iltapäivään 18.7. Tuolloin oltiin Kalajoella lastaamassa raatimies Petter Steenhagenin laivaa, mutta työ piti sään takia keskeyttää. Pari miestä seisoi kuitenkin edelleen laivan kannella ja lähellä mastoa, kun ukkonen iski. Toinen heistä kuoli. Kalajoen haudattujen listasta selviää, että kyseessä oli 40-vuotias pursimies Henrik Valkonen.

Suomenkieliset Tieto-Sanomat kertoi 1.8.1776, että

Tyrvän Pitäjästä on annettu tietä se tapaus, että s. 28. p viimeisesä Heinä-Kuusa, joka oli Sunnuntai, lyötin yxi vaimo Kiikanojan kyläsä, istuisansa rualla Kirkosta kotia tultua, Ukkoiselta kuolliaxi, ilman muitten Huonesa olevaisten vahinkoitsemata. Silloin laukeis myös muutamisa kylisä siellä niin järjät raket, että ne rikoit akkunain klasit ja turmelit hyvän osan laihosta.

Åbo Underrättelser kertoi etusivullaan 4.9.1839 Kemijärvellä torppari Matti Pietilän, Oilungan torpasta, kuolleen salaman iskuun. Haudattujen listan mukaan tämä oli tapahtuunut 14.7.1839, eikä siitä sitten enempää.

Sanomia Turusta julkaisi keväällä 1851 muutamassa osassa tekstin Tapaturmia. Siinä todetaan, että

yksinäisiä ihmisiä on pitkäisen leimaus usiasti haavottanut, polttanut ja tappanut. Erinomattain olen kuullut niistä, jotka minun tietooni tulleet ovat, heidän jotakuta jumalattomuutta harjottaneen. 

Parempi tarinahan siitä synty, kun todellisuudessa satunnaisen vahingon kärsinyt onkin siihen jotenkin syyllinen.

Sotkamolaisen, jonka ukkoinen Vuokatin liepeellä huhtaa kyntäessä kuoliaksi löi, sanotaan, satamaan alkaessa, ruvenneen hirmuisesti kiroilemaan. Matti ***sen poijat Vuonislahdessa, jotka ukkoinen poltti pitkin kylkeä ja sivua päästä jalkaan asti vähän kämmenen leveältä, kävivät Rukous-päivän kirkon aikana ongella, ja luultiimpa heidän muiden pyydyksiäkin kokeneen. 

[...] Märkiä vaatteitansa takan edessä paistamalla kuivaminen on varmoin nähty vaaralliseksi. Sillä tämä oli nähtävästi märjistä vaatteista nouseva höyry, joka entis-suvena veti pitkäisen leimauksen Mynämäjen Maunulan takan vieressä seisoviin miehiin, tappoi yhden ja löi toisen pyörryksiin. (Sanomia Turusta 15.4.1851)

Mutta salamaan saattoi kuolla myös uskossa oleva. Evijärvellä syntynyt Maria, joka sittemmin meni naimisiin Samuli Ojanperän kanssa, sai Kristilliseen kuukausilehteen 10/1883 muistokirjoituksen, jonka mukaan "viime kesäkuussa, kun sisaremme oli huonettansa puhdistamassa, löi akkunasta tullut salama hänen pikaisesti kuolon uneen ja sai niin muuttaa kuolemasta elämään."

P. S. Salaman tappamista aiemmin kirjoitettua:

• Aikaisia uutisia
• Tapahtui Sysmän Hartolassa
• Ukkonen iski Iisalmessa ja Kuopiossa 1761
• Espoossa 1749-1801
• Hukkuminen Pietarsaaressa ja ukkonen Turussa 1765
• Ukkosen tappamat

Kuvitus Th. Kittelsenin, Wikimedia

Unkarista (tai Böömistä) Mynämäelle

Sanomalehdessä Posttidningar 8.7.1782 julkaistusta ilmoituksesta selviää, että Mynämäen Antikkalassa 14.2.1782 kuolleen madamen Anna Greta Boemin tausta. Hän oli tullut vuonna 1752 "Unkarista tai Böömistä" Suomeen kapteeni von Nassokinin kanssa.

Tämän kuoltua madame oli saanut elinikäisen läänityksen Antikkalan rälssitilaan. Häneltä jäi jotain omaakin omaisuutta, jolle ilmoituksella etsittiin perijöitä.

(Virolaisesta  Aadlivapid Ajalooarhiivis -sivustosta, joka oli muuttanut viimeisimmän käyntini jälkeen, tuli haulla Nassokin esiin von Nasakin -suvun vaakuna, joten oletan, että kyse samasta suvusta. )

Miltä madamen elämä näyttää rippikirjoissa? Alkuhaastetta syntyy siitä, että Antikkala on Mietoisten kirjoissa eikä Mynämäen. Ja kirjat digitoituna vain Arkistolaitoksen digiarkistossa perin tummina kuvina.

Rippikirjasta 1752-1758 näyttää puuttuvan alkusivut, sillä muut kylät ovat digihakemiston perusteella samassa aakkosjärjestyksessä kuin myöhemmissäkin kirjoissa. Rippikirjassa 1759-1770 Antikkala on kahdella sivulla ja madame toisen keskellä. Kapteeni von Nassokinista ei tässä valitettavasti lisätietoa. Rippikirjassa 1771-1782 Antikkala on kolmella sivulla ja madame kakkossivun ylimpänä eli jonkin Antikkalan tilan tärkeimpänä henkilönä? Syntymävuodekseen on merkitty 1720 eli oli 32-vuotias Suomeen tullessaan.

Wikipedia kertoo, että Antikkalassa oli kaksi taloa: Antintalo ja Haijala eli Hajala. Tämä näkyy myös selvästi Maanmittauslaitoksen uudistusarkiston kartasta Antikkala; Peltokartta 1791-1791 (A65:2/1) , josta kuvituksena ote. Anu Lahtisen luentotiivistelmissä mainitaan Antikkalan Haijala rälssitilaksi reduktion jälkeen jääneenä tilana eli se on todennäköisesti ilmoituksessa tarkoitettu läänitys.

Toivoin, että pienellä työllä läänintileistä saisin kiinni läänityksestä ja kapteeni von Nassokinista. Mutta tositekirjassa vuodelta 1754 sekä aatelin (KA 7583:1361) että säätyläisten lista (KA 7583:1366) tuottaa pettymyksen. Vuonna 1762 Anna Margareta Bömin on merkitty säätyläiseksi ja maksuista vapautetuksi (KA 7622:1024).
Vastaavassa listassa vuonna 1766 Anna Margareta Böming on läänintileissä luokiteltu säätyläiseksi ja merkitty köyhäksi (KA 7638:1273).

Maakirjassa 1752 toinen Antikkalan tiloista on rälssiä, mutta ilmeisesti ei von Nassokinin (KA 7572:146).

Esteettömyyttään kuuluttavia (2/2)

Espoon Frisanin rusthollin rakuuna Jacob  Finn poistui paikkakunnalta kesällä 1794. Hänen epäiltiin lähteneen kotiseudulleen Liivinmaalle. Kaipaamaan jäi vaimo Greta Johansdotter, joka kyllästyi odotteluun vuoden 1796 lopulla ja aikoi uusiin naimisiin. Vaadittu kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 16.1.1797.

Mynämäen Heikkilän Seppälän talon poika Mats Anderson värväytyi armeijaan vuonna 1781 ja oli viimeksi käynyt kotonaan joulun aikaan 1787. Tämän jälkeen hänestä ei oltu kuultu ja vaimonsa Anna Eriksdotter oli valmis menemään uusiin naimisiin kymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 25.8.1797.

Kuninkaallisen Stackelbergin rykmentin varakorpraali Carl Ramelius aikoi naimisiin Viaporissa ja kuulutti esteettömyyttään sanomalehdessä Inrikes tidningar 21.11.1798. Hänet vihittiin Espoossa 30.6.1799 tiilimestarin leski Caisa Görans d:r Hultin kanssa.

Samassa lehdessä oli samalla sivulla toisen Viaporissa olleen varakorpraalin Matts Wåghals vastaava kuulutus.

Raahelaisen uudisviljelijän vävyn Eric Hemmingsson Ahon vaimo Brita Larsdotter oli lähtenyt vuonna 1788 Tukholmaan eikä hänestä tämän jälkeen ollut mitään kuultu. Eric aikoi uudestaan naimisiin vuonna 1798 ja kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 4.12.1798.

Viaporin papit saivat tottumusta ilmoitusten kirjoittamisessa. Kuninkaallisen laivaston vapaaehtoinen Carl Brongelsson sanoi syntyneensä Tukholmassa Pyhän Jaakobin seurakunnassa, mutta ei pystynyt todistamaan esteettömyyttään avioliittoon. Kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.4.1804 ja 24.4.1804.

Hatuntekijän kisäli Carl Grönholm oli syntynyt 1775 Taivassalon seurakunnassa ja asui vuonna 1804 Turussa. Väliin jäävinä vuosina hän oli oleskellut useita vuosia ulkomailla ja esteettömyytensä avioliittoon täten kyseenalainen. Kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 14.11.1804.

Viaporissa palveluksessa olleen varakorpraali Eric Ringin tai Byströmin vaimo Brita Stina Malm oli vuoden 1802 paikkeilla lähtenyt Tukholmaan eikä seuraavaan 5 vuoteen antanut kuulla itsestään. Tilanteen selvittämiseksi julkaistiin ilmoitus sanomalehdessä Posttidningar 22.8.1807.

Viaporissa syntynyt Anna Stina Link eli leskenä tyttärensä Anna Johanna Johansdotterin kanssa Ruotsin Dalhemissä vuonna 1822. Uusi avioliitto oli mielessään, mutta esteettömyystodisteet puutteelliset. Ilmoitus sanomalehdessä Post- och inrikes tidningar 7.1.1823.

Palkittuja opettajia vuonna 1903

"Neiti Elisabet Lindman Raahessa, synt. 29 p. toukok. 1821.
Vuoden 1843:n vaiheilla perusti neiti Lindman Raaheen ensimmäisen suomalaisen käsityökoulun työkansaa varten. Tätä koulua hän piti yhtämittaa 24 vuotta ja siinä annettiin opetusta katekismuksessa, raamatunhistoriassa, maantieteessä ja käsitöissä, jonka ohessa hän myös opetti yksityisiä oppilaita. Palkkio, jonka hän tästä työstänsä sai, oli hyllin vahäinen. Kun sitten kaupunki perusti uudemmanaikaisen koulun, niin neiti L:n koulu sai väistyä uudemman tieltä ja tuo 82 vuoden ikäinen opettajatar saa viettää vanhuutensa päiviä sangen niukoissa oloissa."

Helena Holappan verkkojulkaisun Mamsellikoulusta mamsellipukuun − raahelaisten tyttöjen ja naisten käsitöitä 1800-luvulta nykypäivään (25.3.2013) mukaan Raahen kaupunkiseurakunnan köyhemmän väestön tytöille tarkoitettu koulu perustettiin Sofia Lybeckerin lahjoituksella. Se aloitti toimintansa vuonna 1844 ja perustajan toivomuksen mukaan opettajina olivat merimies Lindmanin tyttäret, niin kauan kuin jaksoivat. Palkittua Elisabetia oli edeltänyt sisarensa Susanna ja koulussa opetti myös nuorin sisar Katarina. 

"Torpparinleski Anna Katarina Dahlsten Mynämäen Karjalassa, synt. 6 p. tammik. 1823.
Aivan nuoresta alkaen on Anna Dahlsten kaiken ikänsä omassa kodissaan pitänyt pientenlastenkoulua ja tehnyt sen aina hyvällä menestyksellä eläen itse köyhyydessä ja huomaamattomuudessa. Näin on hän vaatimattomuudessa pitkän elämänsä aikana paljon hyvää vaikuttanut, monta hyvää siementä kylvänyt."

Anna Katarinan vanhemmat olivat itsellinen Johan Johansson ja Lovisa Mattsdotter. Hän oli mennyt 12.12.1852 naimisiin torppari Michel Dahlstenin kanssa.

"Sotilaan leski Leena Juhontytär Kuula Orihvedellä, synt. 4 p. helmik. 1830.
23:lta ikävuodeltaan alkaen on Leena Kuula omaa etuaan katsomatta suurella uhrautuvaisuudella ja menestyksellä jakanut yksityisesti opetusta seurakunnan lapsille sisäluvussa ja uskonnossa. Hänen opetustansa saaneiden luku nousee jo satoihin. Nykyään kärsii tämä kovan työn suorittanut opettaja aineellisessa suhteessa puutetta."

"Lena Sofia Adams Munsalassa, synt. 20 p. elok. 1830.
30—40 vuotta on Lena Adams työskennellyt lastenopettajana Munsalassa. Lämpimänä kristittynä ei hän ole tyytynyt ainoastaan oppilasten tietoja kartuttamaan, vaan on myös aina koettanut kasvattaa heistä tosikristittyjä kansalaisia. Vanhuuden ja sairauden tähden on hän viime vuosina ollut kykenemätön siunauksesta rikasta työtänsä jatkamaan, jonka lisäksi hän kärsii aineellista puutetta. "

Tekstilainaukset: Rauman Lehti 17.1.1903
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Eero Järnefeltin maalauksesta Lehmisavu (1891)
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto

Sotilaat ahdingossa Varsinais-Suomessa

Mynämäeltä kirjoitti elämästään 26.7. 1797 sanomalehteen Inrikes tidningar armeijasta eronnut kersantti Adolph Breitholz. Kirje julkaistiin 12.9. varustettuna paikallisen papin totuudenmukaisuuden vakuutuksella ja on leikelty tuohon vasemmalle esille.

Adoph kertoo asuvansa surkeassa mäkituvassa ilman omaisuutta. Vaimo on ja 7 alaikäistä lasta. Ravinto ja vaatetus on armollisten antajien varassa.

Sama ilmoitus julkaistiin myös Åbo Tidningar - lehdessä ja on kopioitu talteen sukuyhdistyksen sivuille.

***

Kolme vuotta myöhemmin, tarkemmin sanottuna 15.8.1800, julkaistiin Inrikes tidningar -sanomalehdessä kapteeni G. J. Wellingkin kirje, joka on leikattu esille alle. Wellingk asui Turussa Hämeenkadun päässä, toinen talo tullihuoneelta päin katsottuna. Wellingk oli hänkin elänyt avuliaiden ihmisten varassa, mjutta nämä olivat kaikki nyt joko kuolleet tai muuttaneet pois kaupungista.

Hiskin mukaan "Capitainen Gotthard Johan Wellingk" kuoli 29.5.1804 73-vuotiaana ja haudattiin Kaarinan kirkkomaahan. Mies löytyy Juha Vuorelan kokoamasta sukutaulusta ja paljastuu, että hänellä oli anomuskirjeen aikaan 18-vuotias poika.

Viinanpoltosta kiinni jääneitä 1801 (1/2)

Ei siinä tarpeeksi että tuli käräjillä tuomituksi, piti asia vielä sanomalehdessäkin ilmoittaa. Ainakin näin talvikäräjillä 1801 luvattomasta paloviinan poltosta tuomittujen kohdalla. Yllä oleva julkaistu sanomalehdessä Inrikes tidningar 1.7.1801. Kyseessä olivat Mynämäen talonpojat Mats Henriksson (Sauko?), Henrik Mattsson Wiais Kaivattulasta ja Matts Johansson Laela Mäenkylästä sekä Korppoosta Eric Matsson Donas (kylä Öster Safwerkeit?). Ylimääräisillä käräjillä samasta synnistä sai sakkotuomion vielä Mynämäen Kaukurlan kylästä talonpoika Gabriel Matsson Kärvänen.

Hiski-haut eivät onnistuneet ensi yrittämällä, mutta yksi kerrallaan lähes kaikki miehet löytyivät lasten isinä.

Yksi Mynämäeltä. Matts Johansson Mäenkylän Laelasta on Kaisa Mattsdotterin kanssa saanut lapsia 5.10.1798, 14.2.1802 ja 26.11.1803. SukuForumin keskustelun perusteella talon nimelle on rinnakkaismuoto Laila.

Mynämäen Hiski-tuloksissa vilahtaa kylä Kaukurla, vaikka sitä ei näy seurakunnan esittelytiedoissa. Vuoden 1680 jälkeen kylään ei kuitenkaan ole merkitty yhtään kastetta. Mutta Mietoisista, joka on ollut Mynämäen kappeli, kylän kasteita löytyy. Mutta ei Gabrielia.

Kaivattula on kylä ainakin Mietoisissa. Ja siellä ovat syntyneet Henrik Mattssonin ja Chirstin Mickelsdotterin lapset 16.11.1790, 15.1.1795, 4.6.1797 ja 16.4.1800. Talon nimi muodossa Vias, Viais, Viiais. Kansalaisen karttapaikan perusteella nykymuodossaan Viiainen.

Sanomalehden Sauko voisi olla Mietoisten Soukko? Hiski löytää sieltä Matts Henrikssonin, joka saa vaimonsa Lisa Simonsdotterin kanssa varsin monta lasta vuosien 1810-1829 välillä. Heidät vihitty 30.10.1808, jolloin Mattsin tittelinä "Ungk. husv. "

Korppoon kylälista ei näytä lupaavalta, mutta jos kastettujen paikaksi laittaa 'sa' tulee haettujen kirjoitusmuotojen (Hakutulosten yläpuolella) joukkoon "Saverkeit, Safwerkeit, Saverkait i Houtskär" . Ja kyllä Houtskarissa, joka on Korppoon kappeli, on kylä Saverkeit. Ei tallennettuja kasteita, mutta vihittyjen listassa on 21.4.1794 kyseisen kylän Donas talosta "B. s. Eric Matthss." (Googlen mukaan pätkä "... 143.65 riksdaler at her disposal, or 39 per cent of the marital property (1796 27/8 Saverkeit village, Donas farm, Houtskar parish, South West Finland). ..." löytyy artikkelista Beatrice Moring: The standard of living of widows: Inventories as an indicator of the economic situation of widows (The History of the Family, Volume 12, Issue 4, 2007, Pages 233-249))

Siltä varalta, että joku on jaksanut lukea tänne asti pitäisi varmaan vetää jotain opetuksia Hiski-surffauksesta... Eli esimerkiksi, että henkilön voidaan ilmoittaa asuvan emäseurakunnassa vaikka hän todellisuudessa asuu kappelissa? Mikä olisi pitänyt minun kokemuksellani muistaa valmiiksi, mutta tulipahan hieman työläästi kerrattua.

Mynämäen lukkariehdokkaat vuonna 1769

Mynämäen kirkonkokousten pöytäkirjoista vuonna 1769 löytyy mielenkiintoinen näkymä entisajan viranhakuun:

Ne jotka tähän ovat pyytänet ja enimmän osan puolesta täsä veisannet, ovat seuravaiset, nimittäin Ylenius Maskusta, Tilenius Kallisista, Bange Kiskosta, Seelan Maskusta, Levan Merimaskusta, Alander Nousiaisista, Martin Turusta, Ahlbeck Mynämäestä, Laeman Lemusta, Teini Turusta, Saaren palvelia, Druva Lemusta, veisaja vaivasten kirkosta, Halm Nousiaisista, Teini taas Turusta, Nylund Ruskolda, Laitilan Luckari Rymmättylän Luckari, Pädagog Raumalda, Lokalahden nuori Luckari, Nuorukainen Henrich Birckman ...

... kolme parhain ansainnutta, oppenutta ja soveliasta miestä ehdolle, joilla yli nijtten muitten on etu ja oikeus ehdolle tähän Luckarin tilaan tulla ...

Ensimmäinen on yxi nuori Pappismies [Henrik Johan?] Yllenius nimeltä, Maskusta, joka koska hän Papin virkaan Esimiehiltänsä on soveliaxi löytty, sitä enämmin taitan soveliaxi luetta Luckarin virkaa edesseisomaan; ja on raitis, siviä, vaka, ja mieluinen nuorukaisia sijhen tarpelliseen Christillisyteen johdattamaan: on myös täsä Seurakunnasa messuamisella ja veisamisella itzensä tutuxi tehnyt, ja tahto velvollisesti Luckarin viraan toimitta.

Toinen on Studenti [Simon?] Tilenius Lasten opettaja Kallisista; joka pitkällisen ja monen vuotisen Academian käymisensä alla, on siellä ja täällä lasten opettamisesa itzensä hyvin harjoittanut, ja nijden hänen opetuxensa alla olleitten lasten ja nuorukaisten johdattamisesa ylistettävästi vireydensä näyttänyt: on myös raitis, siviä, nöyrä ja viriä; nijn myös mieluinen nuorta kanssaa siihen oikiaan Christillisyteen johdattamaan: hän on myös Saarnamisella ja veisamisella täsä Seurakunnasa itzensä tutuxi tehnyt, ilman sitä kuin tämän Pitäjän asujamet hänen muutoingin tundevat.

Hän tahto myös Luckarin viran velvollisesti edesseisoa.

Kolmas on Studenti [Gustaf?] Bange, lasten opettaja Kiskosta; joka myös pitkällisen ja usian vuoden Academian käymisensä alla yhdesä ja toisesa paikasa lasten opettamisesa on vilpittömän toimellisudensa näyttänyt.

On myös kaicki, jotka hänen tundevat, hyvän todistuxen hänestä antanet, että hän on raitis, siviä, nöyrä, yxivakainen, ja mieluinen lapsia ja nuorta kanssaa vilpittömään ja elävään Christillisyteen kehoittamaan ja johdattamaan.

Hän on myös äsköin sekä veisamisella, että saarnamisella vimmein edesmennenä Rukouspäivänä, täsä Seurakunnasa itzensä tutuxi tehnyt.

Hän on myös mieluinen Luckarin virkaa velvollisesti ja vilpittömästi kaickein asiain puolesta itze edesseisomaan ja toimittamaan.

Vanhan kirjasuomen korpuksesta löytyy myös vuodelta 1780 Tiedustuskirja Tämän Mynämäen Pitäjän, erinomattain Pohjanpuolisen korpikunnan Jumalan palveluxen pitämisen muodosta; mutta kaikkein erinomaisemmasti tämän Bethelin kappelin Wehmalaisten kyläsä alkuperustuksesta, wapaudesta, wihkimisestä ia toimeen saattamisesta .