Esimerkkejä sukurutsasta 1700-luvulla

Sekä ArkivDigitalin indeksoimien vankilistojen että Kansalliskirjaston digitointien perusteella sukurutsa vaikuttaa olleen 1700-luvulla harvinaista. Jälkimmäisestä löytyi tapaus Närpiöstä, jonka B. Fr. Nordlund oli jostain syystä halunnut nostaa kirkonkirjasta esiin pitäjänkuvaukseen (Suomi 5/1866). 

Lyhentämänsä sukunimi oli helppo selvittää, mutta perheestä löytyi niukasti tietoja. Wirilanderin matrikkelin mukaan Petter Berg oli suuren Pohjan sodan aikana joutunut sotavangiksi. Palattuaan uransa eteni Pohjanmaan rykmentissä vääpelistä kapteeniksi, jolloin hän sai virkatalokseen Närpiön Klemetsin. Perhettä ei kuitenkaan merkitty sinne rippikirjassa. Petter Berg erosi armeijasta kesällä 1750 ja oli vuoteen 1755 mennessä kuollut. 

Poikansa Henrik oli saanut lippumiehen aseman 8.7.1749. Hänet vangittiin sukurutsasta kuolemaan tuomittuna Korsholmin linnaan 18.3.1755 odottamaan hovioikeuden päätöstä. [1] Sisarensa Anna ei ollut vangittuna, mutta kirkonkirjan huomautuksen mukaan molemmat mestattiin Närpiön kirkon läheisyydessä 16.8.1755.

Samana syksynä Turun linnassa hovioikeuden päätöstä odottivat syyskuusta joulukuun alkuun vanha sotilas Johan Hofjuncare ja tyttärensä Maria Piikkiöstä. Molemmat saivat kuolemantuomion, jota Johanin osalta vahvistettiin ruumiin teilauksella ja Marian osalta ruumiin poltolla.[2]

Seuraavat sukurutsasta syytetyt istuivat Turun linnassa kymmenen vuotta myöhemmin. Sotilas Johan Ståfast ja Greta olivat Uudeltamaalta eikä sukulaisuussuhteensa käy ilmi vankilistasta. Vaikka he odottivat hovioikeuden päätöstä vankilistassa on käytetty ilmausta "för blodskam blifvit angifven" eli asiassa oli jotain epävarmaa. Tähän viittaa myös se, että kuolemantuomion sijaan Greta määrättiin kehruuhuoneelle ja Johan linnoitustyöhön.[3] 

Jälleen kului vuosikymmen ennenkuin rikosnimike esiintyy Turun linnan vankilistoissa. Tuolloin tutkintavankeudessa istuivat ahvenanmaalaiset Johan Johansson ja tytärpuolensa Lisa Olofsdotter, jotka hovioikeus katsoi syyttömiksi ja päästi vapaalle jalalle syyskuussa 1777. [4]

Värvätty sotilas Matts Bomark Ulvilasta oli sukurutsasta epäiltynä syyskuusta 1778 huhtikuuhun 1779, jolloin hän karkasi käräjämatkalla.[5]

Marraskuun alussa 1784 Turun linnaan vangittiin kertaalleen sukurutsasta kuolemaantuomittuina talonpoika Henric Henricsson ja tytärpuolensa Maria Henricsdotter Taivassalosta. He anoivat armoa kuninkaalta, joka ei ollut erityisen innokas kuolemantuomion käyttäjä. Tässä tapauksessa armoa ei kuitenkaan ei annettu ja kun Henric ja Maria vapautettiin linnasta kesäkuussa 1785, heitä odotti mestaaja.[6]

Vuotta myöhemmin Turun linnaan tuotiin vangeiksi Eurasta itsellinen Mickel Mattsson ja talollisen tytär Lisa Tomasdotter, jotka oli tuomittu sukurutsasta. Alempi oikeus oli määrännyt Mickelille 30 paria raippoja ja Lisalle 26 paria piiskaa, ja nämä annettiin kun he lähtivät Euraan tammikuussa 1787. [7]

Kesällä 1801 kihlakunnanoikeus oli tuominnut vehmaalaisen talollisen Johan Johansson ja tämän tytärpuolen Maria Henriksdotter sukurutsasta kuolemaan. He odottivat Turun linnassa päätöstä hovioikeudelta, joka määräsi kihlakunnanoikeuden tutkimaan lisää. Pari lähti linnasta viimeisen kerran Vehmaan käräjille 10.11.1801 eikä palannut, joten todisteet eivät ilmeisesti loppujen lopuksi riittäneet.[8]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:16 (1755) Bild 1640 (AID: v567616.b1640, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:16 (1755) Bild 1680 (AID: v567616.b1680, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:16 (1755) Bild 1720 (AID: v567616.b1720, NAD: SE/RA/1340101)

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1240 (AID: v567614.b1240, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1280 (AID: v567614.b1280, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1310 (AID: v567614.b1310, NAD: SE/RA/1340101)

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:48 (1765) Bild 490 (AID: v567648.b490, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:48 (1765) Bild 570 (AID: v567648.b570, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:52 (1766) Bild 2020 (AID: v567652.b2020, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:52 (1766) Bild 2060 (AID: v567652.b2060, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1780 (AID: v567705.b1780, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 40 (AID: v567705.b40, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 290 (AID: v567705.b290, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 330 (AID: v567705.b330, NAD: SE/RA/1340101).

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 60 (AID: v567711.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 66 (AID: v567711.b66, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 73 (AID: v567711.b73, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 79 (AID: v567711.b79, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 7 (AID: v567717.b7, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 14 (AID: v567717.b14, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 21 (AID: v567717.b21, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 26 (AID: v567717.b26, NAD: SE/RA/1340101)

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 570 (AID: v567753.b570, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 600 (AID: v567753.b600, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 50 (AID: v567760.b50, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 100 (AID: v567760.b100, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 160 (AID: v567760.b160, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 240 (AID: v567760.b240, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 300 (AID: v567760.b300, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 350 (AID: v567760.b350, NAD: SE/RA/1340101)

[7] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 830 (AID: v567766.b830, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 870 (AID: v567766.b870, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 920 (AID: v567766.b920, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:172 (1787) Bild 60 (AID: v567772.b60, NAD: SE/RA/1340101)

[8] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:278 (1801) Bild 110 (AID: v567878.b110, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:278 (1801) Bild 230 (AID: v567878.b230, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:278 (1801) Bild 340 (AID: v567878.b340, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:278 (1801) Bild 460 (AID: v567878.b460, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:278 (1801) Bild 570 (AID: v567878.b570, NAD: SE/RA/1340101); 

Erinomasia luonnon tapauksia Suomessa

Vuonna 1802, 15 päivänä Joulukuussa tapahtui seuraava merkillinen luonnonihme Nerppiön pitäjässä ja Öfvermarkun kylässä, jonka erinomaisuutensa vuoksi pyydämme lukioillemme lyhyesti kertoa.

Tämän kylän läpitse kulkevasta joesta oli muutaman kiviheiton päässä kaivo tekeillä. Se oli jo 14 kyynärän syvyinen, mutta vettä ei ollut vielä herunut siihen. Pohja oli kuiva ja kova soran sekasesta savesta, mutta yhdessä kulmassa vähän pehmosempi. Isäntä ja kaksi muuta miestä, jotka olivat kaivossa, rupesivat kaivamaan pehmosemmasta kulmasta, luullen siinnä olevansa jo hyvinkin lähellä vettä, koska, sekä kaivossa että maan päälläkin, kuului kaivon pohjasta väkevä kohina kuin virran juoksu. Mutta kohina muuttui pian ryskinöiksi ja semmoisiksi paukauksiksi kuin pyssyn laukaukset, että miehet, jotka pelkäsivät veden äkkiä syöksevän kaivoon, pyysivät apua ylähältä, päästäksensä pian ylös. He eivät olleet vielä kaivosta varsin maalle ehtineet, ennen kuin kipenöitä, ja siinnä samassa tumman punanen valkean lieska leiskahteli kaivosta ylitse maanpinnan. Isompi lieska kesti 4 minuutin paikoilla, jonka perästä se itseksensä äkkiä sammui ja jätti sakean, kruutiita ja pahalta käryltä haisevan, sauhun peräänsä. Tunnin— Miehet turmeltuivat joka ainoa, eritoten yksi, jonka paloi niin pahasti toinen puoli kasvoja, kaula ja toinen käsivarsi, että hän siittä kauvan kitui.

Samallainen tapaus oli Joulukuussa, vuonna 1804, Isonkyrön pitäjässä ja Kylkkälän kylässä. Siellä syvensi mies vanhaa kaivoa pirttinsä vieressä kahdentoista kyynärän syvyydessä jälkeen puolenpäivän kello 4 aikoina, jonka tähden hänellä myös oli valkea kanssansa lyhdyssä. Äkkiä leimahti valkean liekki kautta kaivon, mutta siinnä samassa veti mies märät ja saviset riepunsa yli päänsä, ja saatiin myös siinnä tilassa vahingota kaivosta. Hän ei havannut mistä valkea tuli, mutta muutamat kaivon vierellä olevaiset sanoivat ensin kuulleensa kaivon pohjasta rätinän, ja sitte nähneensä maasta valkean leiskahtaneen; toiset sanoivat kanssa kuulleensa rätinän, mutta olivat sentään näkevänänsä lyhdystä valkean lähteneen. Tuokion takaa meni poikamainen mies, päresoitto kädessä, katsomaan kaivoon; mutta oitis, soittonsa kaivoon pistettyä, leimahti valkea silmillensä, aina 4 ja 5 sylen korkoselle. Mies parka paloi niin pahon, että hän siittä sairasti pari viikkoa. Koko yö kuultiin väkevä kohina kaivossa, niin että vasta kello 4 aikoina aamulla arvattiin mennä makaukselle, jolloin ei vielä kaivossa ollenkaan vettä havattu, mutta kello 5:deltä oli jo siinnä kaksi kyynärää liki parrasten vettä.

(Sanomia Turusta 4.2.1851)

Esivaltaa vastaan puhuneet: Henrik, Hans ja Göran

Loimaan kappalaisen poika Henrik Voigt aloitti opintonsa Turun yliopistossa kevätlukukaudella 1725. Hän sai ensimmäisen papin paikkansa Jämsästä 1727. Seuraavana vuonna Henrik Voigt valittiin Joroisten kappalaiseksi. Suksensa menivät melko pian ristiin kirkkoherran ja nimismiehen kanssa. Jossain tilaisuudessa hän väitti, että nämä olivat saaneet valtakirjansa kelmiltä. 

Asiaa käsiteltiin Joroisten käräjillä 1731. Ilmeisesti käsittely ei suosinut Voigtia, sillä hän pakeni Venäjän puolelle. Siellä hän sai kappalaisen paikan Inkerissä, ennenkuin viranomaiset palauttivat hänet rajan länsipuolelle. Saatuaan tuomionsa, joka viimeisteltiin Tukholmassa joulukuussa 1736. Voigt palasi Inkeriin, jossa hän oli papin paikoilla loppuelämänsä.

Kun Paraisten kirkossa oli kesällä 1735 luettu kuninkaallinen määräys kiviaidoista, paikallinen talonpoika Hans Simonsson kutsui kuningasta ymmärtämättömäksi. Tästä syntynyt oikeusjuttu eteni hovioikeuden kautta oikeusrevisioon, joka teki päätöksensä huhtikuussa 1737. Hans Simonsson joutui 15 päivän vankeuteen vedellä ja leivällä.

Ennen pikkuvihaa Tukholmassa ehdittiin tuomita vielä tilallinen Göran Michelsson Heikuri. Pehr Johanssonin tulkinnan mukaan hän oli 85-vuotias ja Närpiön Östermarkin kylästä. Jälkimmäinen sopii Närpiön SAY:ssä 1695-1714 (s. 115) vuonna 1710 vilahtavaan pariin Jöran Heikuri ja Susanna. Sivulta näkyy myös se, että isännyys siirtyi samaan aikaan suutari Anders Anderssonille, mutta seuraavassa SAY:ssä (s. 251) tilan isäntänä on Jöran vuodet 1724-1732. Sukututkijan mukaan Göran on syntynyt vuonna 1686, mikä sopii Johanssonin tulkintaa paremmin SAY:n sisältöön. Niin tai näin, kyseessä oli jälleen läpi isonvihan elänyt henkilö.

Vaikka Johansson on osoittautunut jo useaan otteeseen epäluotettavaksi tapahtuneesta on käytettävissä vain hänen näkemyksensä. Sen mukaan Göran Michelssonin oli naapurinsa Nils Nilsson vuonna 1739 ilmiantanut nimismiehelle Olof Lundberg. Miehet olivat matkalla Kristiinankaupunkiin pysähtyneet Läppvärtissa Norrbackin tilalla hevosten syöttämiseksi. Puhe oli kääntynyt sodan uhkaan ja suuren Pohjan sodan aikuisena kokenut Göran totesi sodan tarpettomaksi. Kansa ei moista kaivannut, mutta koska herrat päättivät asiat, sotaa ja muuta pahaa oli tulossa. Tuomionaan oli 14 päivän vankeus vedellä ja leivällä.    

Lähteet:

Jonas Nordin: Frihetstidens monarki. Konungamakt och offentlighet i 1700-talets Sverige. 2009, 207, 238

Yrjö Kotivuori: Henrik Voigt. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852

Georg Luther: Herdaminne för Ingermanland 2. De finka och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704-1940. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, nr 620. 2000, 282-283

Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot:1737:1 (1737) Bild 5890 / sid 582 (AID: v655237.b5890.s582, NAD: SE/RA/1311)

P. J-n. Kulturbilder från 1700-talet IV-VII. Efter anteckningar i Riksarkivet i Stockholm. Vasabladet 28.08.1913

Hoitamattomat haudat Turussa, Närpiössä, Akaassa ja Tenholassa

Posttidningarissa 1730- ja 1740-luvuilla yksi yleisimpiä ilmoitustyyppejä oli kirkon sisäisten hautojen myynti (erityisesti Tukholmassa) ja kuulutukset haudoista, joiden perillisiä seurakunnat eivät tunteneet. Jälkimmäistä laatua edustaa turkulaisten ilmoitus, joka julkaistiin 11.5.1738.

Jöns Kurckin ja Gustaf Hornin komeita hautoja oli ylläpidetty seurakunnan rahoilla, mutta nyt oli päätetty, että ellei omistajia löydy marraskuuhun mennessä, niin haudat myytäisiin edelleen.

Turun historiallisessa arkistossa julkaistu Arvi Korhosen kirjoittama tietopaketti (pdf) antaa joko ristiriitaista tai täydentävää tietoa

...1650-luvulla rakennettu n.s. "Kankaisten ja Kurjen kuori", joka oli Horn- ja Kurkisukujen rakennuttama ja kokonaan ornistajiensa hoidossa. Toisinaan kylla tuorniokirkon oli siina toimitettava korjauksia, rnutta niistä perittiin kuorin omistajilta korvaus. 

Kaikista sekavin kuitenkin oli Horn- ja Kurkisukujen rakennuttaman ja myoskin kokonaan omistaman Kankaisten kuorin omistus. Näiden sukujen edustajia ei enää 1600-luvun lopulta paikkakunnalla asunut eikä kukaan huolehtinut kuorin korjaamisesta. Kun tuomiokiikko oli sita vv. 1686-1735 korjauttanut 765 kup. tal. 8 äyrin edesta sekä v:n 1738 palon jalkeen lisaksi kuluttanut korjauksiin 1,495 kup. tal., oli tuomiokirkon saatava Horn- ja Kurkisukujen haaroilta kummaltakin erikseen 1,130 tal. kup. 4 äyriä. Kun kysyrnykseen tulevat sukuoikeuksien omistajat olivat hajallaan yrnpari valtakuntaa, aiheutui tuomiokapitulille melkoinen vaiva saatavan perimisestä kirjeenvaihdon kautta.

Ilmeisesti maksajat siis löytyivät sanomalehti-ilmoituksella tai muuten. Miten lie käynyt 7.5.1741 ilmoitetuille haudoille Närpiön kirkossa? Vaikka kyseessä olivat entisen papin (Holmius) ja kirkkoherrojen (Laurentius Smolantus, Wazaeus ja Beckman, viimeksi mainittu vaimoineen) haudat, seurakunta ei ylläpitoa halunnut jatkaa.

Hiskin pappilistassa Holmiuksista on ylitarjontaa. Laurentius Johannis Smolandus oli kirkkoherrana vuodet 1624-33 ja  Johannes Johannis Wazæus kappalaisena 1636. Paimenmuistossa Laurentiuksen sukunimenä Gallus tai Tupp. Wazaukselle sukua olevia Beckmaneja ja Bäckmaneja on seudulla pappeina, mutta ei Närpiössä. Mahdollisesti jonkun jälkeläiset aktivoituivat, sillä verkkolähteiden mukaan "Kirkossa on säilynyt kuusi hautakiveä 1600-luvulta".

Kolmas esimerkki Posttidningarista 5.7.1750. Akaan kirkon muurattua hautaa oli käytetty viimeksi 1723 ja kun omistajaa ei tunnettu ajateltiin myydä eteenpäin. Akaan haudattujen listassa on paikat ja muutamia hautauksia kirkkoon, mutta sanaa muurattu en huomannut.

Neljäs huomaamani ilmoitus Posttidningarissa 21.7.1755 koskee Tenholan muurattua hautaa, jonka kunnosta ei puhuta mitään, mutta omistajaa kaivataan. Haudatut ovat kuuluneet sukuihin Stålarm. Gripenberg, Gyllenhierta ja Kiörning. Adelsvapen-wikiin katsoen Stålarm-suvusta löytyy Gyllenhiertan kanssa avioitunut ja 1670-luvun lopussa Tenholan kirkkoon haudattu tytär. Körning-suvussa on Tenholan kirkkoon haudattuja, mutta ei sukuyhteyksiä muihin nimiin. Gripenbergeillä ei näy yhteyttä Tenholaan eikä muihin sukuihin. Mihinköhän tietoon nimilista on perustunut?

Tuokio Närpiössä

Kukka-Maarian päivän museokierroksen viimeinen kohde oli Närpiön Öjskogsparken. Sen päärakennuksen pirtti näytti kerrossänkyineen ihan samalta kuin päivän kolme aiempaa, mutta sai lisäväriä kun (vaihteeksi ammattitaitoinen) opas kertoi talossa kasvaneen kaksi taiteilijaa 1800-luvun lopulla. Veljeksistä toinen opiskeli Euroopassa asti ja on saanut Wikipedia-sivun. Joka linkittää myös nuoremman veljen sivuun. Vaikka tämä vaikutti Närpiössä kauemmin, opas ei maininnut nimeään ja tuvan tapettia myöten kaiken kerrottiin olevan vanhemman veljen työtä. Alla tapettinäyte.

Sen vieressä oli ohuiksi vuollut puulusikat, joiden koristelu ei myöskään tavanomaista.

Ihan tavanomainen ei myöskään ollut tämä puuhevonen, jonka vasta nyt tätä kirjoittaessani huomasin olevan kelkka!

Suurikokoinen painate vuodelta 1898 oli tehty kolmen veneonnettomuudessa kuolleen nuoren naisen muistoksi. Hedän kanssaan kuolleet "två gossar" jäivät nimettömiksi.

Ovimaalaus oli oppaan mukaan tietenkin Carl Bengtsin eikä Oscarin.

Kuten edellisissä museossa, tekstiilien esittely vahvassa valossa jäi huolettamaan. Tumma morsiuspuku oli kopio, mutta ikkunan edessä oleva valkoinen 1900-luvun alusta.

Päärakennuksen lisäksi kahden euron opastettuun kierrokseen kuului toinen, jossa oli lavastettuna iso maakauppa 1900-luvulta sekä Suomen isoin apteekkimuseo. Jälkimmäinen perustuu Karl-Erik Källströmin kokoelmiin. Hienoja, mutta en jaksanut kummastakaan suuremmin kiinnostua.

Mutta opas lopetti mielenkiintoisesti osoittamalla vitriinistä pienen virsikirjan, johon oli tehty kolo raudalle, jota käytettiin verenlaskemiseen parannustarkoituksessa. Kristillisestä kirjasta uskottiin saatavan lisää voimaa. Oppaan kertoman mukaan on myös havaintoja siitä, että raamatusta tms. on leikattu irti Jeesuksen nimi ja laitettu paperinpala lääkkeen joukkoon.

Matkan varrelta

Tämän viikon maanantaina starttasin taas yhden "kun kerran edelleen omistan auton, niin jonnekin täytyy mennä" -retken. Sen suunnittelu kiristi jälleen hermoja, kun museoita piti metsästää kymmenestä portaalista ja aukioloaikoja puuttui tai niistä oli useampia versioita. Pohjat veti Merikarvia, jonka sivuilla kunnan kohteet oli esitelty ilman osoitteita!

Lisäksi olisi ollut kiva laittaa ohjelmaan muitakin kohteita. Museoviraston portaalien avulla näitä olisi ehkä järjestelmällisemmin löytynytkin, mutta luotin vanhoihin konsteihin.

Eli ensinnäkin hannunvaakunoihin. Tiistaina Kankaanpäähän ajaessani "Sampakosken taistelun muistomerkki" herätti kysymyksen, että minkä sodan ja käännyin katsomaan. Jo ennen auton pysäyttämistä olin kyllä arvannut, että kyse oli vuoden 1918 sodasta.

Kiven vieressä ollut infotaulu vahvisti arveluni.

Toinen konsti on oma muisti, joka sentään satunnaisesti toimii. Miettiessäni tietä Kankaanpäähän pulpahti kuningasreissujen setvintöjen jäljiltä mieleen Kuninkaanlähde. Ja muistin oikein. Sellainen oli edelleen samannimisen leirintäalueen vieressä. Viitotukset siis veivät leirintäalueelle, mutta lähdekin löytyi ja lähellä oli runsaasti tekstiä luettavaksi.

Lähteen kuningas on Adolf Fredrik, joka kulki tätä kautta kierroksellaan vuonna 1752. Samaista reissua muuten muistellaan juuri tulevana viikonloppuna Loviisassa tapahtumassa Kuningas saapuu kaupunkiin. Kävin katsastamassa sen vuonna 2009 eli ehkä pitäisi ottaa uusintana.

On myös portaaleita, jotka ovat laajentaneet museoiden ulkopuolelle ja näihin kuuluu Aikamatka Satakunnassa. Sen sivuilta löysin Honkilahdelta tiedon kivikautisen laavun rekonstruktiosta. Sen osoitteessa oli myös pieni leirikeskus eikä laavusta merkkiäkään. Tuskin olisin lähtenyt hakemaan, vaikka olisikin ollut, sillä tuolloin oli reipas rankkasade päälläni.

Myöhemmin päivästä tuli varsin kaunis ja neljäs "keino" eli silkka sattuma vei reittini Närpiön kirkon ohi. Paikkakunnan museolla käytyäni piti palata ja pysähtyä ihmettelemään kirkkotallien pitkiä rivejä.

Kirkko on myös komea, mutta unohdin ottaa kuvan ulkoa. Kirkon oman infotaulun mukaan osa kirkosta on 1400- tai 1500-luvulta, mutta laajennus 1700-luvulla oli sisältä hävittänyt kaiken historiallisen fiiliksen samoin kuin todennäköisesti myöhäinen alttarin siirto yhteen ristin sisäkulmaan.

Mutta yhdeltä seinältä löytyi setti maalauksia, joiden muotonsa ja mittojensa puolesta epäilen olleen alunperin lehterin aidassa.

Pikkulöytöjä käsikirjoituskokoelmista (1/2)

Aika siivota viimeiset erikoislukusalissa kirjoitetut lappuset, joista ei kokonaista blogitekstiä syntynyt.

1) Aivan projektin alkuvaiheessa marraskuun puolivälissä avasin Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmista Elias Ekbomin muistiinpanot Porin historiasta (A II 22). Tietenkin ihastuin niissä olevaan kuvaan

josta Satakunnan museo kuittasi "Arvokas kuva, Pori ennen vuoden 1801 paloa. Yksi versio (jälj. Erkki Honkanen) on suurennoksena perusnäyttelyssämme."

Tunteeni Ekbomia kohtaan kylmenivät kuitenkin nopeasti, sillä jäänlähtötaulukossaan hän oli kutsunut Kokemäenjokea Porin joeksi!

2) Jos kaipaisit tietoja Närpiössä rokotetuista, osaisitko hakeutua Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmiin katsomaan Carl Christian Böckerin vuonna 1799 aloittamaa (?) muistiinpanokokoelma Hvarjehanda ? No, etpä tietenkään. Sen sekavammassa kakkososassa (E:ö I 11) on kahdessa kohtaa nimilistoja, jotka kylien ja sukunimien perusteella ovat ainakin Närpiöstä. (Sen kerran kun arkistossa olisi oikeita sivupainoja, niin idiootti käyttää luettelolaatikkoa. Tsot!)

Pistotarkastuksin tällä aukeamalla nuorin lapsi on syntynyt marraskuussa 1803 eli rokotus ajoittunee vähintään vuosi pari tämän jälkeen.

3) 26.11.2018 jaoin FB-kavereilleni tämän kuvan

saatteella "Terveiset erikoislukusalista. Portti toimi, tilaus tuotiin, mutta ekana avattu A. Höijerin vuonna aloittama muistikirja jäi mysteeriksi. Ensin puolet superkauniilla käsialalla kalevalaista runoutta, sitten keisarillisia määräyksiä yms pienemmällä, sitten sivukaupalla suomalaisia sananlaskuja, sitten pappien keräämistä maksuista... Näytteenä takakannen sisäpuolelta murredokumentaatiota." ( A. Höijer: Excerpten-Bok. 1826, signum Fö I 41)

4) Yö-vieraita Kokkolan pappilan vierastuvassa 1898-1904 (BB185) herätti toiveita veteliläisten sukulaisten löytämisestä, mutta ei. Mutta mielenkiintoinen lähde silti.

Iisakin lomalupa ja pari muuta matkapassia

Siinä se nyt on. Konkreettinen todiste siitä, että Ruotsi ei ollut 1700-luvulla yksikielinen eikä kaksikielinen maa. Kun Isak Zelander sai passin 27.6.1753 viiden viikon lomalle Suomessa, teksti on saksaksi. Puolen vuoden kieliopinnoista kaksikymmentä vuotta oli sitten vihdoinkin hyötyä.

Suomi-haulla Tukholman kaupunginarkiston passikokoelmasta löytyy jo useampia osumia. Useat matkaluvat ovat "hienoille" ihmisille, mutta toisinaan heidän palvelijoilleen, kuten tämä Espoonkartanoon matkanneelle kuskille kirjoitettu 12.8.1811.

Närpiössä 12.7.1755 on kirjoitettu kiitettävän selvällä käsialalla matkapassi porvarintytär Anna "Achlmanille", jolla oli tarvetta matkustaa Käkisalmeen selvittämään perintöasiaa.

Tukholmaan on siis päätynyt matkapasseja, joilla ei ole mitään tekemistä Tukholman kanssa. Annan isä oli dokumentin mukaan porvari Johan Achlman, joka oli kotoisin Käkisalmesta. Perintöasiaa oli lähdössä hoitamaan myös Annan veli Henrik, jonka sukunimessä t:n poikkiviiva on kohdallaan, siis Achtman! Henrik oli 1755 Närpiön ja Teuvan apupappina, joten hänestä pitäisi löytyä lisätietoa... mutta Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin Henrik Achtmanin isä on "porilainen suutari Matts Achtman († 1749)" Hmm.

Närpiöstä

Katselin eilen tuoree(hko)n kotimaisen filmin Colorado Avenue. Koko juttu oli tietysti fiktiota paikkakuntaa myöten, mutta ihan kivaa ajankuvaa 1900-luvun alusta siinä taas sai. Filmi perustuu Lars Sundin kirjoihin ja hän kertoo, että esikuvana on ollut Närpiön seutu. Mistä sain luontevan syyn (tai aasinsillan) etsiä Närpiön suku- ja paikallistutkimuslinkkejä.

Karl-Olof Reinlundin (joka aikanaan tutki puolestani omat, hennot Närpiöjuureni) sivuilta löytyy:

• Rekonstruoidut kastettujen luettelot 1780-1797
• Perukirjahakemisto 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun puoliväliin
• Henkilöhakemistot Pellas-Qwick-Söderback sukukirjoihin
• Sotilasluettelon Närpiön komppaniasta

Etelä-Pohjanmaan sivustolta löytyy

• Puumerkkejä Närpiöstä
• Tietoja talonpoikaispurjehuksesta Närpiöstä Tukholmaan 1541-1608
• Tietoja Närpiön talonpoikaispurjehuksesta 1300-luvulta 1900-luvulle

Åbo Akademin Etnologisen instituutin digitoiduista aineistoista löytyy (syöttämällä vapaatekstihakusanaksi Närpes) karttapiirroksia vuosilta 1929-30.

Närpiön sukututkijat toimivat kotiseutuyhdistyksen jaostona.

(Pohjanmaasta yleisemmin kiinnostuneet voivat lukea verkosta Pohjanmaan museon julkaisun Tuhat vuotta Pohjanmaalla.)