Hyvä herra Weckström,
minun on perin vaikeaa unohtaa
irtileikkelemiänne ja liimaamianne nimikirjoituksia. Eli osin pelonsekaisesti tilasin Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmiin talletetusta arkistostanne kotelon 4 (COLL 255.4), jossa vaikutti lupaavalta Charlotte Falkmaniin liittyvä asiakirja.
Kotelossa oli kaksi eri kokonaisuutta. Ensimmäisen otsikko ihastutti suuresti ja toivon sekä uskon sen olevan omasta päästänne. "XI Diplomatiskt, hel och half officiellt, profetiskt, biografiskt, m.m. äfvensom något om teatern i Finland". (Pettymyksekseni arkistossanne on myös aneemisesti nimetty Diverse, mutta ehkä se on jonkun muun tekosia.)
Joku - oliko jo teidän aikananne kirjoituskoneita? - on tehnyt huolellista luettelointityötä runsaan 50 keräämänne asiakirjan kanssa ja näin niihin tutustuminen oli suomalaisittain harvinaisen helppoa ja hauskaa. Salissa sattui olemaan nuori tutkija, jonka kanssa (yleistä hiljaisuutta törkeästi rikkoen) mietimme hetken kokoelman lähdekriittistä käyttöä.
Mutta anekdootti lienee yhtä luotettava tällaisena leikkeenä kuin muistitietona toisaallakin? Juantehtaan patruuna Adolf Vilhelm Tigerstedt ja vaimonsa Maria Gustava Collin olivat eläneet kauan erillään, kun hopeahääpäivänsä lähestyi ja patruuna ehdotti juhlien järjestämistä. Vaimonsa vastasi, että odotetaan mielummin vielä 5 vuotta ja juhlitaan 30-vuotista sotaa.
Irtonainen papintodistus ei myöskään ole lähdekriittisesti ongelma, sillä tarkoitus ja ajoitus ovat selviä.
Utajärvellä 7.4.1862 annettu todistus koskee Nikodemus Pålsson Karhua (s. 28.10.1796), joka oli ehtoolliseen oikeutettu, mutta "hvaraf han sig dock icke vill begagna, så vida han jemväl öfvar yrket af trollkarl och sympattie läkare hvilket allmogen icke anser kunna med kraft och verkan bedirfva af någon, som derjemtiden heliga nattvarden begagnar". Ymmärrän hyvin, että olitte ottaneet tämän talteen. Kovin mielenkiintoista, että pappi ei ole syyttänyt Nikodemusta ehtoollisen välttelystä vaan selittää sen olevan parantajan ammatin vaatimus.
Alkuperäinen kiinnostuksen kohteeni ei myöskään pettänyt, sillä olitte saaneet ja säilyttäneet Charlotta Falkmaniln antamat sukutiedot, joita
myöhemmät tutkijat ovat kaivanneet. Ehkä joku on arkistoanne käyttänytkin, mutta en ollut saanut mielikuvaa, että tieto oli näin yksityiskohtaista.
Mutta - huokaus - samassa kotelossa oli myös Weckström-Edelfelt -nimikirjoituskokoelmaa. Osaa asiakirjoista oli leikelty nimikirjoitusten kohdalta ja ehkä puuttuvat palat ovat Kansallisarkistossa. Kiitettävästi joku oli tehnyt pinkkaan yksityiskohtaisen luettelon, mutta kukapa älyäisi täältä hakea esimerkiksi kesäkuussa 1675 Axel de la Gardien antamia sinetein varustettuja papereita, joissa näkyi melko tavallisten alamaisten nimiä. Tuttavani Veli Pekka Toropainen tulkitsi ne ystävällisesti sanoin "Talolliset ovat anoneet, että heidän ehdottamansa miehet otettaisiin sotamiehiksi heidän ruotuihinsa. Miehet on hyväksytty ja ketään kielletään ahdistelemasta talonpoikia niin kauan, kuin miehet palvelevat kunnolla.".
Siis vaikka en kaikkia toimianne hyväksy, kiitän kuitenkin siitä, että olette asiakirjat tallettaneet ja näin tarjonneet minulle hauskan tunnin arkistossa. Useampia tunteja vierähti erään toisen kotelonne kanssa ja kerron siitä julkisesti joskus myöhemmin.
Teidän
Kaisa Kyläkoski
