Anna Catharina Qwistin testamentti

Perin harvinaista on, että ruotsalaisten 1700-luvun sanomalehtien joukosta löydän edes kaukaisia sukulaisia. Tällainen osuma oli sanomalehti Posttidningar numerossa 12.6.1783:

Välskäri Henrik Bergin leski Anna Catharina Qwist kuoli Porissa 3.4.1783 (tosin tälle ei löydy vahvistusta haudattujen luettelosta). Hän oli tehnyt testamenttinsa jo 28.11.1774 Nils Gottlebenin lesken Christina Barckin hyväksi.

Välskäri Bergille vaimoineen (vihitty 22.12.1745) oli syntynyt ainakin kolme lasta (Anna Margareta s. 22.8.1746, Anna Christina s. 11.3.1750 ja Anna Caisa s. 5.11.1750 k. 1.12.1750), mutta Anna Catharinan kuollessa lähimmät tunnetut omaiset olivat sisarusten lapsia. Välskäri Berg oli kuollut ennen testamentin tekoa, 30.3.1763.

Kotivuoren Ylioppilasmatrikkeli kertoo vaivattomasti, että Nils Gottlebenin äiti oli (oma esiäitini) Sara Nilsdotter Qvist. Oliko Anna Catharina hänelle sukua?

Kirsti Ervola arvelee Anbytarforumilla, että Porin historiassa mainittu Johan Qwist, joka 1712 oli raatimies ja laivanomistaja, olisi Saran veli eli Nils Larsson Qwistin poika. Johan Qwistille on Porissa syntynyt 12.1.1707 Anna Katarina, jonka kummeina olivat Niels Larsson Qwist, Adrian Gottleben (NLQ:n vävy), H:r Abrahams h:u (NLQ:n miniä) ja Sara Oselia (NLQ:n tyttärentytär). Todennäköisesti tämä Anna Katarina kuoli lapsena, sillä saman nimen sai Johan Qwistin 9.8.1712 syntynyt tytär, jonka kummeissa ei ole selviä sukulaisyhteyksiä. Tämä Anna Katarina olisi sopivaa ikäluokkaa testamentin tekijäksi.

Toisessa Anbytarforumin keskustelussa mainitaan, että

En förteckning finns i Sehlbergs "Gefle och dess slägter", och bland barnen till Sigfrid Wolcker och hans andra hustru Anna Gavelia finns en Chatarina g m rådmannnen i Kristinestad Anders Larsson Telin, som i sin tur hade barnen Elisabeth, Anna g m hdl i Björneborg Johan Qvist, och Elias.

Kotivuoren Ylioppilasmatrikkelin mukaan Eliaksella oli sisaret Kristina (aviomies Johan Kellander) ja Katarina (aviomiehet Matias Nervander ja Henrik Hidenius). Mutta ruotsalainen tiedonanto saa vahvistusta Porin haudatuista, joissa mainitaan 12.1.1776 lähes 87-vuotiaana kuollut "Enke fru Anna Qvist född Telin".

Porin rippikirjassa (suurkiitokset Digihakemistoon nimiä keränneelle!) 1751-1757 s. 83 pariskunta Henrik Berg ja Anna Catharina Qvist ovat samassa taloudessa kuin Anna Telin. Anna Catharinalle on merkitty syntymäpäiväksi 9.8.1712. Eli hän on Johan Qvistin ja Anna Telinin tytär ja hyvin todennäköisesti läheistä sukua Porin muille ajan Qvisteille.

Niilo Laurinpoika Qvist (? -1709)

Eilen esitellyn löydön johdosta ote vanhasta käsikirjoituksestani:

Lauri Eerikinpojan ja hänen vaimonsa Saara Henrikintyttären poika Niilo Laurinpoika otti itselleen sukunimen Qvist. Hän meni naimisiin Saara Kristianintyttären kanssa ja heille syntyi 18.1.1674 tytär Saara. Niilo Laurinpoika Qvist toimi raatimiehenä 1678-1709 ja tullinhoitajana 1694-1704.

Tupakanpoltto levisi kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen Suomeenkin. Tupakkakompanialla oli edustajansa sekä Porissa että Raumalla 1650-luvun puolivälissä. Samassa kaupungissa sallittiin pari kolmekin edustajaa samaan aikaan. Porissa yksi näistä oli Niilo Laurinpoika Qvist. Hänen vuosien 1666-1680 tilityksiensä mukaan myynti vaihteli 500:n ja 1500:n kuparitalaarin välillä.

Niilo Laurinpojalla oli myös laiva, jolla hän kävi Tukholman kauppaa. Esimerkiksi vuonna 1683 hänen laivansa kävi sielä kerran kesäkuussa ja vuonna 1690 kaksi laivaa heinäkuussa. Syksyllä 1683 hänen laivansa koki haaksirikon Pyhämaan Lyökin luona. Siellä meni mereen mm. voita, jonka amiraliteetin vouti Henrik Antinpoika oli lähettänyt Tukholmaan, sekä 3,5 tynnyriä lohta, jotka Kustaa Vanhakylän kartanosta oli halunnut kaupata.

Niilo Laurinpoika Qvist omisti Ulvilan Harjunpäässä Kreulan ratsutilan jo vuonna 1675. Ulvilassa hän toimi nimismiehenä 1687-30.4.1690. Hän erosi toimesta, koska katsoi sen vahingolliseksi. Hän ei katsonut voivansa hoitaa monia ylimääräisiä kestityksiä, koska vähäiset käräjäkapat oli tarkoitettu säännöllisten käräjien järjestämiseen.

Kellahden tiloilla oli yhteisiä vesiä muun muassa Birknäsfjärdissä, josta he toisinaan vuokrasivat kalastusoikeukia porilaisille porvareille. Vuonna 1701 lahdella kalastellut raatimies Niilo Qvistin renki menetti kuitenkin kaikki pyyntiä varten paikalle tuomansa 24 verkkoa, koska hän ei ollut hankkinut apajan toisen osakkaan, rouva Enesköldin suostumusta, vaikka toista puolta hallinnut Grothusen häntä siihen oli kehottanutkin.

Niilo Laurinpoika Qvist kuoli 12.5.1709. Qvistien sukuhauta sijaitsi kirkon lattian alla samoin kuin Gottlebenien.

Postista

Hakusanahapuilulla löysin kirjaston tietokannasta Pitkin Pohjolan postiteitä, jossa keskityttiin vanhimpiin, 1600-luvun yhteyksiin. Selailin kirjaa lähinnä liikenneyhteyksien kannalta. Se on runsaasti kuvitettu kartoin ja vanhoin kuvin.

Kirjasta opin, että kävellen postin piti kulkea peninkulma kahdessa tunnissa (5,34 km/h) ja myöhemmin, vuoden 1682 postijärjestyksen mukaan, ratsailla hyvillä teillä peninkulma tunnissa ja vartissa (8,55 km/h) tai huonoilla teillä puolessatoista tunnissa (7,13 km/h).

Kirjasta löytyy luettelot postitalonpojista vuodelta 1676 Turku-Helsinki väliltä (s. 216) ja Pohjanmaan reitiltä (s. 234-235). Jälkimmäistä vilaistessa osui silmiin tuttu nimi, esi-isäni Nils Larsson Qwistin. Kaikkeen sekin mies ehti osallistua. Satakuntalaisten mahdolliseksi iloksi ja hyödyksi pätkä kyseistä luetteloa:

Ludwig Josepson Kotjalasta Ihodeen (Ihjåda)
Mats Jacobson Ihodesta Rauman kaupunkiin ja kaupungin läpi Äyhöön
Michel Andersson Äyhöstä Eurajoen kirkolle
Erik Flodman Eurajoen kirkolta Nakkilan Masiaan (Masiå)
Jöran Mårtenson Masiasta Poriin
Nils Larsson Qwist Porista Söörmarkkuun
Anders Ingmanson Söörmarkusta Ahlaisiin
Johan Bengtsson Ahlaisista Köörtilään
Måns Person Köörtilästä Merikarvian kirkolle
Pofwer Muhlison Merikarvian kirkolta Risbyhyn (Ryssby)

Innostuin tämän takia lainaamaan myös Jukka-Pekka Pietiäisen Postia kaikille. Suomen postin tarina 1638-1998, mutta siinä oli vain 12 sivua Ruotsin ajalta. Selvisi, että postitalonpojat "saivat työstään vaatimattoman korvauksen verovapauksina"(s. 11). Tehtävään "sisältyi euisuuksia, joista tärkein oli vapautus sotaväenotoista. 1600-luvun lopulla postitalonpoikien palkkauksessa rahapalkan osuus kasvoi. Sen saamisessa oli kuitenkin hankaluuksia, eikä muitakaan luvattuja euisuuksia aina annettu." (s. 18)"1670-luvulta lähtien postiljooneja. Tällöin talonpojat kuljettivat postilaukkua kuljettavan postiljoonin kukin vuorollaan eteenpäin." (s. 12)

Kultaseppä-sukua

Aimo Halilan kirja Me raatiherrat ja porvarit (1944) alkaa luvulla ”Vaikka oletkin pormestari Porissa, olet Helsingissä vain rajasuutari”. Tämän viisauden lausui alkoholin vaikutuksen alaisena porilainen kultaseppä David Jönsson. Vuonna 1659 hän muutti vaimonsa Sara Nilsdotter Qvistin kanssa Turkuun.

David oli oppinut ammattinsa isältään Jöns Anderssonilta ja samaan tapaan hän itse opetti poikaansa Micheliä. David ei ehtinyt nähdä pojan mestarityönäytettä, hän kuoli jo vuoden 1669 paikkeilla. Leski Sara meni naimisiin miehensä kisällin Jacob Braskin kanssa. Tämä haudattiin 2.5.1680 Turun tuomiokirkon ison portaikon alle.

Porissa kultasepälle oli sopinut sukunimen tapaiseksi ”Guldsmed”, mutta isossa kaupungissa tarvittiin varsinainen sukunimi. Michel valitsi tällaisesi Biörman, mahdollisesti vanhempiensa kotikaupungista muistuttamaan.

Sara Nilsdotter Qvist haudattiin tuomiokirkkoon 15.6.1690 suureen portaikkoon. Toisesta avioliitosta syntynyt poika Jacob oli jo ylioppilas akatemiassa ja ystäviensä kanssa kirjoitti muistorunot painettavaksi hautajaisiin. Koska Jacob oli akatemian tuomiovallan alla, yhteisen äidin perinnönjakoa selviteltiin konsistorin edessä lokakuussa. Siellä oli mukana myös Jakobin sisko ja pöytäkirja viittaa siihen että sisaria saattoi olla useampiakin.

Michel Biörman kuoli maaliskuussa 1720 ollessaan Tukholmassa isoa vihaa paossa. Hän sai siirrettyä ammattinsa vielä yhdelle sukupolvelle. Poika Hinrich ei kuitenkaan tehnyt kunniaa aikaisempien sukupolvien työlle vaan kuoli Turussa varattomana ja haudattiin 10.2.1734 ammattikunnan kustannuksella.

Lähteet:

Tyra Borg: Guld och silversmeder i Finland. 1935
Alex Paltschikin sukumuistiinpanot
Turun akatemian konsistorin pöytäkirja

Myllykylä, Noormarkku

Aika mystiseltä näyttivät nämä mökit Noormarkun kappelikylän koskessa (D. Ekman: Tiluskartta ja selitys. 1726. A73 7/1-2. Kansallisarkisto). SatakuntalaisSuvut ryhmässä onneksi yksi tiesi, että "kyseessä on ns. myllykylä, löydät tietoja siitä mm. Satakunnan historia-teoksista (Suvanto ja Jokipii). Samat myllyt näkyvät myös Finbyn 1600-luvun lopun kartassa."

(Adrian Gottlebenin leski Sara Qvist omisti isonvihan jälkeen kylän säterirusthollin, joka on yllä merkitty kirjaimella A. Monissa paikoissa on toistettu väite, että hänen miehensä oli myös omistanut tilan. Adrian kuitenkin kuoli jo ennen isonvihan pakoon lähtöä eikä hänestä näy jälkeä SAY:ssä, jossa 1709-1713 tilaa asustaa rouva Anna Fleming. Fleming nimi on myös parissa ensimmäisessä Pohjan sodan jälkeisessä henkikirjassa.)