Kotiseutumuseo 1900-luvulta

Sunnuntainen retkeily Kirkkonummella ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Kolmesta kohteesta yhtä ei löytynyt ja toiseen oli sellainen tungos, että ajoin ohi. Siirtymätaipaleelle auton navigaattori ohjasi moottoritiekierrokselle, kun kartasta katsoen olisi voinut ajaa Kuninkaantietä. Harjoituksen puutetta.

Eli anti jäi siihen kolmanteen kohteeseen, joka oli Ragvaldsin museoalue. Odotin "sitä tavallista ulkomuseota", joten sain yllätyksen. Kohde oli museoitu 1980-luvulla ja sisätiloista tuli mieleen sukulaistemme maatila. (Ja koska sukulaiseni toisinaan lukevat blogiani todettakoon, että tarkoitan sitä toista taloa.)

En tiedä paljonko oli muutettu museoinnin yhteydessä, mutta jäljellä oli kyllä rosoisuus, jota en näe lavastetuissa kotimuseoissa. Nuori opas kertoi viimeisestä asukkaasta asiantuntevasti. Ei olen-vain-täällä-töissä-tyyliä, kuten monilla kesätyöläisillä vastaavissa kohteissa.

Tilan museointia hän perusteli sanoen, että se edustaa tavanomaista kirkkonummelaista tilaa. Ulkopaikkakuntalaisena tähän on vaikea ottaa kantaa. Länsisuomalaiselle tilan rakennusten sijoittelu kahden puolen Kuninkaantietä oli melko outo enkä hahmottanut peltojen sijaintia enkä laajuutta. Niiden sijaan kysyin konehallia ja opas vakuutti 1960-luvun traktorin mahtuneen vaunuvajaan. Tässäkin tuli esiin asiantuntevuus.

Tila oli Porkkalan vuokra-alueella eli asukkaat joutuivat lähtemään, mutta pääsivät palaamaan. Tätä ajatusta enemmän minua kosketti esillä ollut punaisten vangiksi joutuneen perheenjäsenen kirje Helsingistä.

Neuvostoliiton aika oli esillä erillisessä rakennuksessa ja sen näyttelyissä. Täälläkin oli asiantunteva ja mukava nuori opas. Ehkä alussa olisi voinut varmistaa, että tiesimme mistä vuokra-ajasta oli kyse.

Alakerrassa oli valokuvia, asiakirjoja ja joitakin esineitä, kuten sotilaiden itsetekemiä virveleitä. Vintillä oli isompi kokoelma esineitä, joita on löytynyt ja lahjoitettu. Opas totesi rehellisesti, että osa saattaa olla suomalaisia. Onkohan alueella tehty yhtään varsinaista arkeologista kaivausta?

Esineitä on enemmän kuin esille mahtuu. Taiteelliset valokuvat on ihan hyvä tapa tuoda tämä esille, kun (ilmeisesti) yksittäisistä esineistä ei ole mitään erityistä kerrottavaa.

Palkittuja opettajia vuonna 1907

"Edla Sofia Löfgren Kirkkonummen Öfverbyn kylästä naimaton, syntynyt v. 1829; on 46 vuotta eli viime talveen saakka hyvällä menestyksellä antanut opetusta pienille lapsille."

"Leena Maria Grönfelt Nastolan Uudesta kylästä, leski, syntynyt 1832, on 25 ikävuodestaan melkein näihin aikoihin asti pitänyt yksityistä palkatonta pientenlasten koulua kristillisessä hengessä. Tämän ohessa on hän myöskin aikanaan useat vuodet työskennellyt pyhäkoulun opettajana paikkakunnallaan."

"Maria Elisabet Leppänen Karvian kirkonkylästä, naimaton, syntynyt 1833, on vuodesta 1863, siis 42 vuotta ollut lastenopettajana siellä, ja vanhuudestansa huolimatta koettaa hän yhä vieläkin tehdä työtänsä. Opettajatoimestaan on hän nauttinut vain pientä palkkaa."

"Israel Tiitinen Vesannan Vesamäen kylästä, entinen torppari, syntynyt 1834, on ollut pyhäkoulunopettajana aina vuodesta 1856. Samoihin aikoihin kuin hän tuli opettajaksi tapahtui hänessä hengellinen herätyskin, ja se juuri sai hänet koko sydämensä lämmöllä antautumaan tehtäväänsä. Hän onkin erinomaisen uskollisesti toiminut."

Tiitisen poika on Kaarlo Wesala

"Kreeta Stiina Seppälä Vesilahdelta, syntynyt 1834, on heränneenä ja kristillismielisenä lastenopettajana toiminut noin 50 vuotta. Ensin hän opetti lapsia kotonaan ja toisten perheissä, sitten hän oli seurakunnan kiertokoulunopettajana 26 vuotta. Varsinkin heikontuneen näkönsä tähden hän tästä toimesta erosi lähemmäs kuusi vuotta sitten, mutta yhä ottaa hän kotonansa vastaan lapsia opetettavaksi. Kiertokoulunopettajana oli hänellä palkkaa 100 mk, rahaa ja 3 tynnyrin viljaa, ja eläkkeeksi on hänelle sen jälkeen myönnetty 120 mk. vuodessa, joka puolestansa todistanee, että hän vaikutuksellaan on saavuttanut kuntalaistensa ja entisten oppilaittensa suosiota."

"Vilhelmiina Lindholm Savonlinnasta, neiti, syntynyt 1838, on jo yli 52 vuotta yhtä mittaa siellä pitänyt pienten lasten koulua, alkupuolella tätä aikaa suomen- ja ruotsinkielellä viime vuosikymmeninä enemmiten suomenkielellä, osaksi mitään korvausta työstänsä saamatta."

Tekstilainaukset: Uusi Suometar 16.01.1907
Tunnelmakuva heränneistä Tuulispää 1.5.1903
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto

Palkittuja opettajia 1901

"Lovisa Törnroos, kalastajanleski Kirkkonummella, synt. 1826, piti Helsingissä koulua 1847—1849. Sitten vuodelta 1850 viime aikoihin asti on hän etupäässä Kirkkonummella, mutta osaksi myös Espoossa pitänyt lasten koulua vähävaraisille. On ollut leskenä kolmekymmentä vuotta ja on hiljakkoin muuttanut tyttärensä luokse Ahvenanmaalle."  

"Jgfru: Anna Lovisa Skog" oli vihitty Helsingissä 31.12.1850 sulhasenaan "Koff:sjöm: Carl Ludv: Dannberg". Avioliitto on jäänyt hyvin lyhyeksi, sillä "Konstapels Enkan Anna Lovisa Dannberg" meni Kirkkonummen Danskarbyssä jo 30.11.1855 naimisiin kalastaja Carl Gustaf Törnroosin kanssa. Ilmeisesti samainen (ellei täysikaimansa) kalastaja kuoli 47-vuotiaana 27.6.1871.

Muutto Helsingistä Danskarbyhyn saa taustoistusta vilkaisemalla rippikirjaan 1849-55, jossa Danskarbyssä on useita Dannberg-nimisiä, mukaan lukien Lovisan mies ennen kuolemaansa vuonna 1854.

"Juho Nyberg, Karjalan Maajoen kylästä, ent. nahkuri, synt. 1828, on uutterasti opettanut pieniä lapsia lähes viisikymmentä vuotta ja viiden vuoden ajan ollut pyhäkoulun opettaja."

Pitäjännahkurina Juho Nyberg vihittiin Karjalan seurakunnassa 19.10.1862 avioliittoon Maria Andersdotterin kanssa.

"Karoliina Bergman, neitsyt, Oriveden kirkonkylästä, synt. 1829, on jo aikaisesta nuoruudestaan harjoittanut lasten opetusta, mutta säännöllisen koulun tapaan vuodesta 1883 etupäässä kotona, mutta osaksi myös vanhempien pyynnöstä kiertäen kylästä kylään Orivedellä, Eräjärvellä ja Ruovedellä ja vielä antaa opetusta yksityisten huonokykyisille lapsille. Viisi vuotta hänellä oli jonkinmoinen turvakoti, jonka oppilaat hänen tuli valmistaa maanviljeliöiksi, käsityöläisiksi j. n. e. Tehtävä oli kuitenkin hänelle vaikea ja vaikka hän nautti apua läänin kuvernööriltä sitä varten, niin asia meni huonosti ja taloudellisesti niin että hän yritykseen hävitti kaiken omaisuutensa."

Bergman ei ole paikkakunnalla unohtunut, vaan hänet on mainittu ainakin Annelin lukemassa pitäjäkuvauksessa.

"Matti Suorsa, torppari Piippolassa, synt. 1832, ollut pyhäkoulun opettajana vuodesta 1871 ja toiminut erinomaisella ahkeruudella ja innolla. Vanhuus ja katovuodet ovat hänen toimeentuloaan suuressa määrin heikontuneet."

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 16.1.1901
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Robert Stigellin maalauksesta Kalastuspaikka Porkkalan luona (1891)
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto

Tuoretta teatteria ja elokuvaa

Masalan nuorisoteatterin esityskausi päättyi jo, mutta silti pitää päästä kehumaan Sointulaa, jonka kävin katsomassa 14.6. Näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja olivat onnistuneet luomaan huomattavasti yhtenäisemmän ja mielenkiintoisemman elämänkerta/historianäytelmän kuin Helsingin kaupunginteatterin Metsäperkele.

Ei irtonaisia kohtauksia, vaan soljuva kokonaisuus, jossa oli kivasti hyödynnetty Matti Kurikan omia kirjoituksia. En tiedä oliko esiin nostettu toisen asteen yhteys Aleksis Kiveen totta vai tarinaa, mutta ainakin siitä syntyi lisäulottuvuus, jolla vältyttiin yksiuloitteisuudelta... Kurikan esittäjä loi uskottavan pilvilinnojen rakentajan, jonka motiiveja ei lähdetty kaivelemaan. Ja mukana oli myös lempparini A. B. Mäkelä eli Kaapro Jääkseläinen.

Mäkelän ja Kurikan kuvat olen näyttänyt täällä jo aiemmin. Nuorisoteatterin blogissa Kurikasta kertoo hänen tyttärenpojantyttärensä. Sointulan taustoja olisin voinut opetella jo kertaalleen linkittämästäni Ylen utopiasarjasta. Kuuntelin jakson jälkikäteen ja siinähän esiintyi sitten näytelmän käsikirjoittajakin.

Sunnuntaina 16.6. oli Helsingissä mahdollisuus päästä katsomaan tuoretta dokumenttielokuvaa Mesenaatti, joka kertoo Sara Hildénistä. Minut on todennäköisesti viety Hildénin taidemuseoon melko pian sen valmistumisen jälkeen ja olen siellä ominkin voimin muutaman kerran käynyt. Tietämättä perustajasta mitään.

Elokuvasta opin, että Hildén ei ollut mikään Maire Gullichsen (ja olisikin ollut mielenkiintoista kuulla heidän suhteestaan/suhteettomattomuudestaan) vaan yksinkertaisista oloista ponnistanut suomenkielinen nainen. Dokumentti kertojineen esitti hänet melko armottomana ihmisenä, mutta ei langettanut varsinaista tuomiota.

Keskiviikkona 19.6. läksin taas Kirkkonummelle, jossa Veikkolan kartanoteatteri esitti Särkyneiden siipien korjaamon, jonka luvattiin olevan "paljon musiikkia sisältävä esitys", joka "käsittelee Kirkkonummella sijainneen Veikkolan Parantolan historiaa ja sen merkitystä kyläyhteisölle. Näytelmä pohtii samalla poikkeavuutta ja erilaisuutta."

Ensimmäinen näytös oli jo kaikkea tuota, joten en jäänyt katsomaan toista. Näytelmä alkoi 1920-luvun lopusta, jolloin parantola perustettiin ja sähköshokit olivat uusinta uutta mielisairaiden hoidossa. Sitten mainittiin Marlon Brando ja oltiin ilmeisesti siirrytty 1950-luvulle. (Parantolan potilaat ja henkilökunta pysyivät koko ajan samoina, mikä heikensi aikatasojen ymmärrettävyyttä.) Ensimmäisen näytöksen lopussa pukeutuminen ja aiheet sijoittivat tilanteen 1970-luvun alkuun.

Esityspaikka oli parantolan piha ja kokonaisuus paikallishistorian esityksenä kunnioitettava. Verkkosivujen mukaan "Kirjallisten lähteiden lisäksi työryhmä on haastatellut parantolan entisiä työntekijöitä sekä vanhoja veikkolalaisia, jotka muistavat parantolan alkuajat." Toivottavasti myös tallettivat haastattelut...?

P. S. Viimeistä esitystä sivuten. Pyörälä, Eeva: Houruinhoidosta mielisairaalalaitokseen. Lapinlahden sairaalan synty

Kirkkonummen Aavarannassa 1872

Augusta Krookin muistelmakirja Mitt Helsingfors on nimetty hieman harhaanjohtavasti, sillä siinä kerrotaan myös perheen kesänviettopaikoista Helsingin ulkopuolella. Yksi näistä oli Hvitträsk-järven rannalla sijainnut Avaranda, jonka karaktäärirakennuksen Augustan äiti vuokrasi postidirektööri Hjalmar Lagerborgilta ja tämän vaimolta Gertrud von Kothenilta kesäksi 1872.

Sivurakennuksessa asui tilanvuokraaja, jonka nimeä Krook ei mainitse. Mies oli "jokseenkin sivistynyt", mutta alkoholin vaikutuksen alaisena oli kaatanut yhden Krookien muuttokuormista niin, että salin peili pirstoutui ja vehnäjauhot sekä sokerit pilaantuivat. Eräänä kesän päivänä vuokraajan yksivuotiaan päälle kaatui kiehuvaa vettä. Kuultuaan tästä Krookin tyttäret kiirehtivät käyttämään äidinäiti Elisabeth Collanin konstia: siirapilla kyllästettyjä puuvillasiteitä. Tämä tehosi muistelun mukaan ihmeenomaisesti.

Aavarannassa Augusta Krook heräsi kello kuusi aamulla lukemaan, mikä sai sisäpiian kysymään josko tämä aikoo papiksi. Mutta Aavarannan elämään kuului myös seurustelua. Krookien yhteiskuntaluokkaan kuului Oulun entinen kuvernööri Otto Nyberg, joka asui vaimonsa ja tyttärensä kanssa Rauhalassa, sekä Nybergin sisar Mathilde, joka oli naimisissa parooni Georg von Alftanin kanssa.

Lähin naapuri oli "Kaisi", joka asui pienen pienessä tuvassa. Hän oli entinen kaartin muusikko, joka oli tapetoinut seinänsä vanhoilla mainoksilla esiintymisistään. Nyt hän, Augusta Krookin silmissä, eli viululleen. Kulki ympäri tupaa ja soitti.

Alla Hvitträsk otteessa kartasta Karta öfver Helsinge socken, Esbo socken, Kyrkslätt socken, Sjundeå socken / upprättad på general läntmäterie contoiret för att underkastas allmän granskning vuodelta 1843.