Valtiopäivien avajaiset

Perinteisesti valtiopäivät on Suomessa avattu alkuvuodesta. (Lisäys 7:59. Jälkijättöisesti tuli mieleen, että tämän olisi voinut tarkistaa. Vaalejahan pidettiin joskus heinäkuussakin.) Aikanaan kyseessä oli myös tilaisuus, joka herätti yleisempää ja isompaa mielenkiintoa, kuten tästä Alex Federleyn kuvasta "Säätyjen tulo kirkosta" näkyy.

Kuva julkaistiin Uudessa Kuvalehdessä 2/1894 samoin kuin alla oleva piirros "Valtaistuinpuheen jako".

Uusi Kuvalehti julkaisi numerossaan 4/1897 tämän Federleyn piirroksen valtiopäivien avajaisista.

Kiinnostus näkyy edelleen Helsingin kaiun kuvallisen viikkolehden 51-52/1904 piirroksesta "Säädyt menevät Nikolainkirkosta Keisarilliseen linnaan".

Tuossa oli kyse vielä säätyjen valtiopäivistä. Pari vuotta myöhemmin aloitti eduskunta, jonka ensimmäinen kokoontuminen oli myös kansasta kiinnostavaa, Velikullan 12/1909 piirroksen mukaan "Utelias kansa ensimäistä eduskuntaa töllistelemässä".

Piirros oli tarkoittettu vertailukohdaksi tuoreemmalle näkymälle samassa lehdessä.

 

Miltähän näyttää tänään?

Ensimmäisen mamu-kansanedustajan paluu

Eduskuntavaaleissa tuli valituksi kaksi uutta kansanedustajaa, jotka ovat maahanmuuttajia. Niinpä useat mediat hehkuttivat "ensimmäisiä maahanmuuttajakansanedustajia". Mistä innostuin häpeämättömästi linkittämään tekstiäni, jossa kerrroin 1910-luvulla eduskunnassa istuneesta maahanmuuttajasta.

Vaikka tietenkään media ei tarkoittanut "maahanmuuttajaa", vaan "maahanmuuttajaa". Tästä kirjoitti hyvän tekstin Sami Sundell.

Ja eduskunnasta tulee mieleen sen korjaus, johon voisi saada uusia ideoita Fugsvampenin vuoden 1907 numeron ehdotuksesta. Raittiusravintola ja kaljatynnyri ullakolla.

Eduskunta WPK:n talolla

Useasti olen lukenut, että Suomen yksikamarinen eduskunta toimi ensimmäisinä vuosinaan Heimolan talossa, jonka paikalla Kluuvikadun päässä on nykyään tylsähkö talo. Ilmeisesti olen ajatuksissani sekoittanut tämän palokunnan taloon, jossa eduskunta toimi vielä aikaisempina vuosina. En ollut nimittäin hahmottanut sitä erillisenä paikkana ollenkaan.

Omaksi opikseni siis kertaus. WPK:n talo nykyisen Keskuskatu 7:n kohdalla valmistui vuonna 1889 ja näytti Kansanvalistusseuran kalenterin 1890 (Kansalliskirjasto, Aarteet) kuvassa tältä:

Eduskunta alkoi kokoontua rakennuksen juhlasalissa vuodesta 1907 alkaen. Salin ulkonäöstä saa käsitystä huumorilehtien piirroksista, joilla kommentoidaan ajankohtaisia asioita. Tuulispäässä 38/1910 Tyhjä eduskuntasali:

"Eduskunta kesällä" Velikulta 17/1908

Ylimmäisen kuvan arkkitehtuuri on tunnistettavissa Velikullan 10/1910 piirroksen vasemmasta reunasta. Kuvan aiheena oli eduskunnan muutto palokunnan talosta pois. Mikä tulee kuvakielestä aika selväksi.

Ensimmäinen mamu-kansanedustaja?

Sosiaalisessa mediassa on tänään pyörinyt kommentteja Jussi Halla-Aholle, joka on mollannut maahanmuuttajataustaiset kansanedustajaehdokkaat. Facebookissa joku muistutti Hella Wuolijoesta, joka maahanmuutajana istui eduskunnassamme. Mutta oliko hän ainoa? Tai ensimmäinen?

Kansanedustajista on erinomainen sivusto, jonka hakumahdollisuudet ovat kuitenkin rajatut. Esimerkiksi pelkän syntymäpaikan mukaan ei pääse tekemään hakua. Lisäksi synnyin- ja kuolinpaikkoihin ei aina sisälly maan nimeä. Ainakin Tukholma esiintyy aina ilman sanaa Ruotsi.

Tukholmassa 2.8.1851 syntynyt Mauritz Hallberg on ehdokkaani ensimmäiseksi mamu-kansanedustajaksi. BLF:n mukaan hän oli 2-vuotias kun perheensä muutti Ruotsista Suomeen. Isän tupakkatehdas oli palanut ja tämä ryhtyi palkkajohtajaksi Borgströmin tupakkatehtaassa Helsingissä. Mauriz ja veljensä Carl menettivät isänsä jo vuonna 1857. Seuraavana vuonna paloi perheen koti.

BLF:n artikkeli ei selvennä miten tästä päästiin eteenpäin, mutta Mauritz kävi koulua sekä Helsingissä että Tukholmassa ja sai jo 17-vuotiaana paikan Osberg & Baden konepajassa Helsingissä vaunu- ja puusepäntehtaan isännöitsijänä.

Hän oli kansanedustajana varsin lyhyen ajan 1.3.1910 - 31.1.1911 eikä tätä edes mainita BLF:ssä.  Sanoi kuitenkin jotain painamisen arvoista (Ampiainen 18.6.1910).

Kansanedustajakautensa jälkeen Hallberg kunnostautui kirjoittamalla tutkielman Några anteckningar om Åbo mynten (1919) Turun 1400- ja 1500-luvun rahalöydöistä. Hänen lahjoituksestaan jaetaan vuosittain 16.5. palkinto ruotsiksi Suomessa julkaistusta tieteellisestä julkaisusta. Kielellinen kotoutuminen taisi jäädä vaiheeseen.

Kaksi valtiopäivämiestä vuodelta 1800

Sarjassa miehiä, joista en ole koskaan kuullut: kauppaneuvos Erik Solitander. Hänet oli maalattu vuoden 1800 paikkeilla ja maalauksesta otti mv-valokuvan Daniel Nyblin.

Kuvan metatiedoista selviää elinvuodet 1750?-1822. Hiskistä löytyy sopiva kuolema Porvoosta 1.1.1822, Erikin viimeinen osoite oli Staden 4 qv. N:o 7.

Uutta elämänkertaa Erik ei tarvitse, asiallisen oloinen löytyy Kansallisbiografian talousvaikuttajista. Sen "hauskin" fakta oli alareunassa: "Porvoon kaupungin edustaja porvarissäädyssä valtiopäivillä Norrköpingissä 1800."

Toim. huom. Tämä teksti on odottanut julkaisemistaan niin kauan, että Talousvaikuttajien biografiat on ehditty laittaa lukkojen taakse. Lukot ovat puolestaan avautuneet SLS:n julkaisusta Biografiskt lexikon för Finland, joka ei kerro Erikistä, mutta kylläkin porvoolaisesta Johan Solitanderista, joka lienee samaa sukua.

Tästä nimittäin palasi mieleen Anbytarforum-löytö, joka ei koskaan päässyt idealistoilta tänne blogiin ja ehti jo listoista tulla poistetuksi. Lähes kymmenen vuotta sitten Harry Blomberg oli paikallisesta sanomalehdestä kirjannut suomalaisten valtiopäivämiesten saapumisia ja majoittumisia. Näyte:

Ankomne resande tisdagen 4 mars.
(Capit.) Kapten Armfelt från Åbo med betjänt hos skomakare Tollsten.
(Capit.) Kapten Pryts med betjänt från Åbo, hos (capit.) kapten Björk.
Rådman Keckman från Uleåborg, hos traktör Eklundh.
Löjtnanten Ållongren från Finland, hos färgare Rydbergs änka.
Riksdagsbönderna J. eller I. Nylin från Nylands län och And. Matsson från Åboland, hos stadsbetjent Engwist.
Överinspektören Palm från Finland, hos bagare Rehnström.
Handlaren Sawona (finne?), hos bryggare Hultman.
Riksdagsmännen Isac Nilsson Mustapasta från Boyatala (Vojatala?), I. eller J. Mattawanie från Neimis, Bengt Pettersson Laurikain från S:t Michells socken och Eric Tapanimäki från Vasa län, hos nålmåkare Elgstrands änka.
Professor Tengström från Åbo, hos kakelugnsmakare Ljungqwist.
Ur NT, måndagen 10 mars 1800.

Blomberg oli myös poiminut esiin kuvitusta ja pätkän Wacklinin muistelmista, joissa kerrottiin Oulun seudun edustajasta samaisilla valtiopäivillä (suomennettuna, Project Gutenberg):

Norrköpingin valtiopäivillä v. 1800 tuli Pikkarainen herrainpäivämieheksi. Motala-virran koski tämän kaupungin luona kehotti rohkean koskenlaskijan koettamaan tätäkin, josta hänen osaksensa tuli yleinen ihmetteleminen. Rakentamassansa venheessä laski hän kuninkaallisen perheen, monen vieraan ja lukemattoman katselija-joukon nähden kevyessä veneessänsä Motala-koskesta.

Näiltä herrainpäiviltä kotio tullessaan oli Pikkaraisella kaksi kunniarahaa rinnassa. Oltuaan v. 1808 Porvoon valtiopäivillä, antoi hänelle keisari Aleksander kolmannen kultaisen punaisessa rihmassa kaulassa kannettavan.

Matti Pikkarainen Oulunsalosta mainitaan talonpoikien valtiopäiväedustajien listassa, joka on edelleen SSS:n sivuilla. Muita säätyjä ei listattuna missään?

Valtiopäivätyöstä kuultua ja nähtyä

Viime vuonna juhlittiin vuoden 1863 valtiopäivistä kulunutta 150 vuotta. Loppuvuodesta Yle tarjosi juhlan puitteissa kuusiosaisen radiosarjan

1: Keisari saapuu Helsinkiin
2: Säätyvaltiopäivät
3: Taistelu äänioikeudesta
4: Eduskunta ottaa vallan
5: Kansanvalta koetuksella
6: Hyvinvointivaltiota rakentamassa

jonka ehdin kuunnella vasta tämän vuoden puolella. Varsin onnistuneita katsauksia, minusta. Kiva, että oli otettu mukaan talonpoikien edustajien jälkeläisiä. Kiva, että oli keskitytty käännekohtiin, eikä vatvottu koko kronologiaa. Kiva, että oli dramatisoitu keskusteluja.

Vuoden 1863 valtiopäivät dramatisoitiin myös kuvallisesti tv-ohjelmassa Valtiopeli 1863. En jaksanut ihan loppuun asti katsoa, eikä sitä enää ole verkossa katsottavana.  Jäljellä on oppimiskokonaisuus, johon on (ilokseni) linkitetty edellä mainittu radio-ohjelmasarja.

Säätyhuoneen sisäkuvan yllä tarjosi SLS via Flickr. Alla samasta lähteestä kuvat talonpoikien ja papiston saleista. Porvaristo paitsiossa?

Asetustekstien kierrätysehdotuksia

Suomessa on tänä syksynä käyty keskustelua työttömyyskorvausta saavien työvelvollisuudesta. Ajatus tuntuu jossain määrin oudolta nykyihmiselle, joka ei enää muista edes viime sodan aikaisia määräyksiä. Mutta työhön pakottamiseen meillä on kyllä kulttuurihistorialliset perusteet, niin Ruotsin kuin Venäjän ajalta. (Toisin kuin oppivelvollisuuteen, joka on 1900-luvun hapatusta.)

Vuonna 1820 annettu asetus Isändäin ja Palkollisten keskinäisistä oikeudeista ja velvollisuudeista alkaa

Kaikki ne, jotka ovat täyttäneet Viisitoistakymmendä vuotta ja joilla ei ole Maan= eli Vuorten=viljelystä, Porvarin liikundota eli muuta luvallista toimitusta ja elatus=keinoa, eli Kruunun eli yhteistä palvelusta, eli jotka maalla ei ole naineet ja Hengi=lukuun kirjoitetut vissisä paikasa, kusa he työtä tekevät ja kunniallisesti itzens elättävät, eli joilla ei ole pieniä lapsia eli raaja=rikkoja eli vanhudesta viheliäisiä vanhempia holhottavana, eikä erinäisten Privilegiumein ja Päätösten kautta siitä vapautta, olkoot velkapäät itzellens vuosi=palvelusta toimittamaan, jollei heitä pidä maanjuoxioina pidettämän ja sentähden langetettaman taikka Värvingi=Säännön jälkeen siitä 7 p. Huhtikuusa 1802 Sota=palvelukseen, eli myös, niin kuin siihen kelvottomat, yhteiseen työhön, pidemmäxi eli lyhemmäxi ajaxi, säätyns ja muiden asianhaarain jälkeen

Tätä kierrättämällä tulisi siis huomioitua päivähoito, omaishoitajuus ja asevelvollisuuskin!

Ettei lainsäätäjiämme päästä syyttämään (ajan hengessä) plagioinnista, lisäaineistoa voisi valita vuoden 1852 asetuksesta laillisesta suojeluksesta ja kuinka suojeluksettomia persoonia menetettämän pitää ja vuoden 1865 asetuksesta joutolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä. Etninen erottelu ei nykypäivään sovi, joten vuoden 1818 asetus pahanilkisten ja ymbäri maata kulkevaisten Ziguenari-Vaimonpuolten tuomitsemisesta ja lähettämisestä Spinhuusin työhön kannattanee jättää huomiota ja huomata, että vuoden 1842 julistus Mustalaislasten viemisestä Suomessa sotakantonistain bataljoonille ei ollut hyvä idea, sillä se lakkautettiin jo 1861.

Olisiko muissakin ajan asetuksissa hyödyllistä sisältöä? Vuonna 1827 annettiin julistus Suostumuksista joita tehdään Suomenmaassa oleskelevaisten Orjain suhteen. Viime aikoina on ihmiskaupan tapaisia ilmiöitä tavattu, joten ehkä kannattaisi sanoa uudestaan ääneen, että jos joku

jollen kullen Suomenmaan asukkaalle antaa orjaväkeä, olkoon sitten eli ommaisuuden oikeuden alle taikka omaksi, elikkä että pitää palvelioina, työntekiöinä eli muuna senkaltaisina, joka määrätyksi eli määräämättömäksi ajaksi; niin pitävät senkaltaiset Suostumukset pidettämän laittomina taikka luvattomina, ja ne asiassa olevat orjat tehtämän vapaaksi, ja saada luvan mieliänsä myöden valita itsellensä jonkun laillisen elatuskeinon eli Suomenmaassa elikkä muualla Venäjän Valtakunnan piirin sisällä

Lisää asetustekstejä on yllä linkitetyn Kotuksen korpuksen lisäksi digitoituna ainakin näissä:

• Samling af de i storfurstendomet Finland gällande och intill år 1855 utkomne författningar: Förra delen 1538-1799. 1855
• 1 1808/1812, 2 1813/1816, 3 1817/1820, 4 1821/1824,5 1825/1829, 6 1830/1834, 7 1835/1838, 8 1839,9 1840/1841, 10 1842/1844, 11 1845/1846, 12 1847/1848, Samling af plakater, förordningar, manifester och påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hvilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. Trettonde delen. 1849-1850. 1851 , 14 1851/1852, 15 1853/1855, 16 1856/1857, 17 1858/1859,
• Sakregister I 1808-1859 
• Finlands författningssamling 1860/1861, 1864/1865, 1866/1867, 1868, 1869, 1870/1871

Lainsäädäntötyöhön liittyen vielä

• Hans Kejserliga Majestäts nådiga propositioner til Storfurstendömet Finlands ständer å Lantdagen i Helsingfors åren 1863-1864: äfvensom utskotts betänkanden och ständernes underdåniga svar i anledning af sagde propositioner II. Pag 616-105. 1865
• I. Pag 1-616. 1864
• Suomen Talonpoikaissäädyn keskustelupöytäkirjat, 1-2. 1865 
• Borgareståndets protokoll vid Landtdagen i Helsingfors, 1 
• Borgareståndets protokoll vid Landtdagen i Helsingfors, 2 
• Borgareståndets protokoll vid Landtdagen i Helsingfors , 3 
• Borgareståndets protokoll vid Landtdagen i Helsingfors, 4  
• Protokoll fördt hos vällofliga Borgareståndet å Landtdagen i Helsingfors 
• Protokoll fördt hos vällofliga Borgareståndet å Landtdagen i Helsingfors 
• Protokoll fördt hos vällofliga Borgareståndet å Landtdagen i Helsingfors 
• Protokoll fördt hos vällofliga Borgareståndet å Landtdagen i Helsingfors 
• Protokoll fördt hos vällofliga Borgareståndet å Landtdagen i Helsingfors
• Protokoll förda hos Finlands Ridderskab och adel vid Landtdagen i Helsingfors,1 
• Protokoll förda hos Finlands Ridderskab och adel vid Landtdagen i Helsingfors, 3

Istuntosalit 1888 ja vossikka-nurkalla 1885

Yllä kuvatekstiensä mukaan Talonpoikais-, Porvaris- (Kyläkirjaston Kuvalehti, B-sarja 30.6.1888 ), Pappis- (Kyläkirjaston Kuvalehti, B-sarja 30.4.1888 ) sekä Ritariston ja Aatelissäädyn istuntosali 1888 vuoden valtiopäivillä (Kyläkirjaston Kuvalehti, B-sarja 31.07.1888 ). Niillä ei ole mitään tekemistä alla olevan Kaapro Jääskeläisen tarinan kanssa (kokoelmasta Iloisia juttuja I).

Juttu on v. 1885 valtiopäivien ajalta, jolloin Talollissäädyn vanhoilliset A. Meurmanin johdolla useampaan kertaan äänestivät silloiseen »nuoreen puolueeseen» kuuluvan turkulaisen K. Vehasen pois säädystä.

Ylioppilastalossa oli naamiohuvit. Talon edustalle olivat vossikat ruvenneet pitkään jonoon.

Joku siinä rekensä kokkalautaa vasten nukkui, kun ei ollut tarkkaa tietoa, missä lie viime yökään kulunut.

Itsekullakin vossikalla oli kuitenkin toinen korva auki, nimittäin Esplanaadin puoleinen korva, sillä sieltäpäin useimmiten vihelsi joku kyytiä tarvitseva. Semmoinen vihellys kun kuului, niin lähti sitä kohden ei yksi eikä kaksi, vaan vähintäinkin kolme -- enemmän vaan »vapaan kilpailun» vuoksi kuin halvassa rahan himossa.

»Viäläks sull' on tupakkia, Santeri?» kysyi vossikoista eräs, Kustaa nimeltään. Sekä hän että Santeri olivat Helsingin miehiä peräisin ja polttivat Borgströmin »Kaukaasialaisia».

»On tääll' joku viäl'.» Kustaa liikkui lyhyin askelin hänen luoksensa, sillä vossikan mekossa on mahdoton pitkiä askelia ottaa.

»Ketäs sa tän' ehtoon' tatsuunalt' ookasit?»

»Herra se kait tais' olla, vaikkei juur' ensimäist' rankia. Tonn' Eerikin karun päähän ma sen vein ja jämtist' se maksoi. Mutt' reissaavaisen ei piräis sitä niin nuukaan räknäämän, jos rookaa vähän isompikin raha...»

»Kun meill' ei ol' takaisin antaa.»

»Rahhaampa outta näpylijäitä työhii», äänsi Pekka Savolainen, jolta myöskin olivat tupakat lopussa. »Mut yhellainen sit' oun ronkuja minnäi. Nyttii oisin Santerin tupakkain varraan lyöttäytynnä, jos hyvinnii kuontus...»

»On tääll' joku viäl'.»

»Tottapahan minnäi' toas, kun tässä rahat miten kuten korjautuu. -- Mittään ne nyt kuotoilekset tuolla sisässä?»

»Kutes mar sa sitä tiär!» sanoi Iisakki, Turun puolelta kotoisin. Käytti tilaisuutta päästäkseen hänkin tupakkain seutuville. »Siäl' ova' suure' maskeraati' käymäs'.»

»Ilmankos min' ounnii' tässä katastanna sitä värjnoamain paljoutta, mikä täst' on sivu kulukenna.»

»Ne ova' oikke' sutanu' ja plaastanu' taulus', ete' tunn', mimmone' ihmine' siäl' sisäläkkä' o'.»

»Eiköpä se lie jumala sitä varten näitäi oikeita noamoja luonna, jottei erottas, mittee siell' on sisässä!»

»Niin taitaa ollakkin!» sanoi Santeri. »Ja vaatteet kans'. Kyll' on usevallakin puhtaat silmät ja vaatteet kattoo kans' pulskiast' ulloos, mutt' ei ol' juamarahaa plakkaris' vaan.»

»Mutt' sem meijän Vehasen ku' ne ajo' pois täält' herrattem päivilt'», pisti väliin turkulainen. »Se miäs muist' juamaraha' ain', kum ma vaa' sano ett' mä olen kans' siält' pualest' kotosi. -- Kaiketakki se Möörmannin konstest' oil...»

»Kennenkäpäs se ois' ollunna!» sanoi Savolainen. »Eihän se ou' mies eikä mikkään koko Möörmanni. Eihän tuo näy milloinkaan vossikalla ajelovan. Ilekii, vanaha mies, kävellä!»

»Eik' siin' mahr' oll' raham puutos kans' fölis'... Viäläk' sinull' on tupakki', Santer?»

»On tääll' joku viäl.»

Kun jokainen oli saanut hampaihinsa »Kaukaasialaisen», ei enää ollut syytä jatkaa keskustelua. Kukin meni reelleen taas ja nojasi kokkalautaa vasten. Mutta auki oli kaikilla Esplanaadin puoleinen korva.

Valtiopäivämies Wärri

Kuvatekstinsä mukaisesti yllä on Kaarle Wärri, talonpoikaissäädyn puhemies. Kuva julkaistiin Turun Lehdessä 3.3.1892, jolloin Wärri oli kaikkea muuta kuin ensikertalainen. Hän oli tullut ensimmäisen kerran valituksi valtiopäiville jo 1867. Valinnastaan ja toiminnastaan noilla valtiopäivillä kertoo Jarno Salovuori gradussaan Wärristä valtiopäivämies. Kaarlo Wärri vuoden 1867 valtiopäivillä. Isoäitinsä isoisän lähtökohdista Salovuori kertoo seuraavasti

Kaarlo Ala-Jaakkola syntyi 23. helmikuuta 1839 Huittisissa. Hänen isänsä oli ratsutilallinen Pertteli Ala-Jaakkola ja äitinsä pöytyäläinen Liisa Wärri. Sisaruksia hänellä oli yhteensä neljä, mukaan lukien kaksoisveli Juho.

Kaarlon isä kuoli hänen ollessaan yhdeksänvuotias. Ennen kuolemaansa isä ehti opettaa pojalleen lukemista, kirjoittamista ja laskutaitoa. Kouluun Kaarloa ei lähetetty, koska suomenkielisiä kouluja ei ollut. Kotiin tilattiin merkittävimmät suomenkieliset sanomalehdet, Manmiehen Ystävä, sanomia Turusta ja Oulun Wiikko-Sanomia, ajoittain myös Sanansaattaja Viipurista, mikä auttoi lukuharrastuksessa.

Isän kuoltua kotitila jäi äidin vastuulle. Kun lapset varttuivat, tilaa hoidettiin perheen omin voimin ilman renkejä ja piikoja. Jo Huittisissa nuori Kaarlo toimi pyhäkoulumestarina ja vaivaishoidon ruotumestarina.

Palvelusväettömyyttä isän kuoleman jälkeen ja ennen Kaarlon muuttoa Pöytyälle voi arvioida rippikirjoista 1846-1852 , 1853-1859 ja 1861-1867. Torppareitakin tilalla oli, joten ei olisi ehkä kannattanut toistaa muistitietoa sellaisenaan.

Wärri valittiin puhemieheksi myös vuoden 1897 valtiopäivillä ja alla oleva kuva löytyi Turun Lehdestä 18.2.1897. Selvästi lisääntynyttä valtiomiehisyyttä, mies ei vaikuta enää aralta ollenkaan.

Valtiopäivätanssiaiset 1892 ja 1885

Yllä ja alla olevat kuvat esittävät tunnelmia valtiopäivien tanssiaisista Turun lehdestä 15.3.1892. Juhani Aho raportoi samasta tilaisuudesta vuonna 1885:

Tyven suvanto kulettaa nyt teidän kirjeenvaihtajaanne eteenpäin. Hän voi katsella ympärilleen ja tarkastella rantoja. Hän on tehnyt muistiinpanoja teidän varallenne. Jos haluttaa seurata, niin voi hän näytellä yhtä ja toista. Nyt kävelee hän jo niinkuin vanha tuttava talossa. Valo ei häikäise hänen silmiään eikä lattiat luistata jalkaa.

Vastaanottohuoneesta vaeltaa vierasten virta keisarillisen linnan sisäisiin suojiin. Ne ovat jokainen eri tavalla sisustetut. Kaikkien permantoja peittävät pehmoset matot, kaikkien seinillä on tauluja taulujen, peiliä peilien vieressä. Lattiasta lakeen kasvavat kukkaset tekevät muutamista huoneista etelämaisen metsikön. Silmään sattuu yhtaikaa niin paljon loistoa ja komeutta, ettei se saa yksityiskohtia toisistaan eroitetuksi. Seinät ja sillat, laet ja lattiat, olkapoletit ja alastomat olkapäät, kalahtelevat miekat ja heilahtelevat viuhkat, ruotsi, suomi ja venäjä, kaikki ne sulavat semmoiseen sekasortoon, ett´eivät näkimet eivätkä kuulimet saa niistä mitään kokonaista kuvaa aivoihin istutetuksi.

Eikä tuo vievä virta anna kauvan yhdessä huoneessa virkailla. Se työntää edellään yhä uusia katseltavia kohti. Parin-, kolmen-, neljän huoneen läpi kulettaa se pitkänpuoleiseen soikulaan saliin. Siinä on seisauspaikka, sillä siinä tarjotaan virvokkeita. Pitkin seiniä on asetettu pöytiä. Yhden päällä on lasisilla tarjottimilla hedelmiä ja makeisia. Teetä tarjotaan toisella seinämällä, kolmannella virvoittavia vesiä. Kun väkeä tulvaa yhtämittaa tähän huoneeseen, ja kun suurin osa hetkeksi siihen seisattuu, syntyy siinä ennen pitkää tukehduttava tungos. Minua litistetään milloin tähditettyä soturin rintaa vastaan, milloin kiilaa minua kylkeen kovan turnyyrin saparo. Sujuvana kuin sisilisko pujottautuu kainaloni alatse hienovartaloinen neitonen. Hän, hänen sisarensa, äitinsä ja kaikki tuttavansa ovat uimapukuihin puetut. He eivät tosin ole aivan alastomat, mutta /melkein/.

Valtiopäivien avajaiset 1894 ja 1888

Yllä on Turun lehden 3.3.1894 kuvallinen esitys valtiopäivien avajaisista. Säädyt siirtymässä kirkosta keisarilliseen linnaan. Juhani Aho raportoi vastaavasta tilaisuuden vaiheesta vuonna 1888:

Sillä juuri kun kello on ryhtynyt yhtätoista lyömään, syöksee mustasta kidasta punaista kielekettä myöten ulos rappusille senaatt… ei, vahtimestari, ja antaa kädellään merkin sille punapartaiselle sotaherralle. Sotaherra oikasekse, sanoo muutamia venäläisiä sanoja ja fanfaari ryöpsähtää kaartilaisten torvien suista. Sen soidessa astuu ulos rappusille (vahtimestarien ja heidän naistensa muodostaman käytävän keskitse) eräs herra. Päällä on hänellä turkki, päässä kolmikulmainen lakki ja kädessä kirja.

Hän avaa kirjan, rupeaa siitä lukemaan ja valtiopäiväin juhlallinen avatuksi julistaminen on alkanut.

Sitä ei kuitenkaan tiedä siitä, mitä hän siinä sanoo, vaan se pitää arvata siitä, että hän siinä seisoo. Hän puhuu niin hiljaisella äänellä, että en ainakaan minä voi vielä tällä hetkelläkään varmasti vakuuttaa, julistiko hän valtiopäivät avatuiksi vai sulkiko hän jo ne samalla. Sen tietävät ainoataan vahtimestarit ja heidän naisensa.

Molemmilla kielillä kuului hän lukeneen H. Keis. Majesteettinsa valtiopäiväkutsumuksen ja molemmat kielet olivat silloin täydellisessä tasa-arvossa ainakin siihen nähden, että molempia kuului yhtä /vähän/. Kerrotaan hänen samassa myöskin antaneen alhaalla seisoville valtiosäädyille kehoituksen, että määrätyillä paikoilla ilmoittaisivat itsensä nimenkirjoitusta ja valtakirjainsa esille antamista varten. Mutta umpipohjukkaan siinä joutuisivat maan säädyt, jos eivät muusta ilmoituksesta tietäisi.

Samalla tavalla on sama mies aina ennenkin kuuluttanut valtiopäivät avatuiksi. Saattaa sanoa, ett'ei valtiopäiviä meillä ole moneen aikaan kuultu avattavan. Auvenneet ne nyt kuitenkin ovat.

Valtiopäivät 1882 & 1888

Yllä maamarsalkka ja puhemiehet vuoden 1882 valtiopäiviltä esitettynä sanomalehdessä Kansan Ystävä 25.2.1882. Talonpoikassäädyn tuolloinen puhemies C. J. Slotte mainitaan myös kuusi vuotta myöhemmin Juhani Ahon raportissa talonpoikaissäädyn istunnosta, jota tuolloin pidettiin Ateneumin rakennuksessa. Ote:

Mutta yhtäkkiä kuuluu kolme koputusta puhemiehen pöydän pintaan. Hän on kiivennyt paikoilleen ja istuutunut sihteerin viereen. Ryhmät hajoavat ja kukin kiiruhtaa paikoilleen.

»Puhemiesneuvosta», alkaa tavallisesti herra Slotte, »on ollut koolla ja meerennyt istuntoja pidetteveksi tulevalla viikolla tiistaina ja lauvantaina.—Talmanskonfiransen ha' haft sammanträde o'bistämt att plena ska' hållas i nästa vikka tisdag och lördag.»

Heti kohta sen jälkeen alkaa sihteeri lukea viime istunnon pöytäkirjaa: »Ote talonpoikaissäädyn pöytäkirjasta, joka tehtiin valtiopäivillä Helsingissä, helmikuun 20 päivänä 1888 j.n.e.» Mutta pöytäkirjan lukemista ei tavallisesti kukaan kuuntele. Säädyn jäsenet hommaavat joko pulpettinsa kanssa tai selailevat niitä uusia mietintöjä, joita vahtimestari parhaallaan jakelee kunkin eteen. Levottomimmat, niinkuin esimerkiksi herra Castrén, saattavat jo tehdä pieniä matkustuksia lattialla ja istuinten välisillä käytävillä.

»Onko seedyllä miteen muistuttamista ylösluettua pöytekirjaa vastaan?»

Sääty murahtaa jotain ja puhemies vahvistaa vasaran lyönnillä murahduksen hyväksymiseksi.

Sittenkun se on tehty, antaa sihteeri puhemiehelle käteen jonkun paperin.

»Esiteten ennen pöydelle pantu taalousvaaliokunnan mietintö (se ja se siitä ja siitä asiasta)… fyridragas föryt bordlagda äkonomäj- ytskottes bitänkande» (j.n.e.)

Mietinnössä esitetty asia saattaa olla hyvinkin vähäpätöinen. Tiedetään, että se on yhdellä vasaran iskulla päätetty kaikissa muissa säädyissä. Eikä ole kuulunut ääniä siitä, että asiasta olisi tässäkään säädyssä erimieliä. Toivotaan sentähden ainakin kuulijain lehterillä, että ei synny keskustelua, ei ainakaan pitkää, ja että pian päästään johonkin toiseen paljoa hauskempaan asiaan.