Merkinnöistä ja yksilön etsinnästä

Olof Ångermanin elämän kirjoittaminen etenee e-rit-täin hitaasti. Kerta toisensa jälkeen mieltäni hiertää kysymys "saattoiko Olofin elämä olla näin pitkä, koskeeko osa merkinnöistä toista miestä?" Olen esittänyt aiheesta monologin vuoden sisään jo varmaan puolelle tusinalle ihmiselle, eikä mistään löydy selvää vastausta. Voi olla tai olla olematta.

On varsin vaikea orientoitua siihen, etteivät ihmiset 1500-luvun ihmiset tienneet syntymäpäiväänsä eivätkä tarkkaa ikäänsä. Loogisesti tästä tuntuisi seuraavan se, että soveltuvuus tehtäviin arvioitiin havaittujen kykyjen perusteella eikä tuijottamalla yhteen lukuun, niinkuin nykyään usein tehdään. Kun tähän vielä yhdistetään vanhan iän kunnioitus, niin ehkä Olof tosiaan olisi voinut olla 65-vuotias viimeisenä voutivuonnaan?

Dick Harrison kirjoitti blogissaan maaliskuussa, että varhaisimmat tiedot syntymäpäivän vietosta Ruotsin valtakunnassa on 1610-luvulta. Leviäminen rahvaan juhlaksi vei varmasti jokusen vuoden tai pikemminkin vuosisadan.

Sukututkijat joutuvat usein harmittelemaan tai ihmettelemään rippikirjojen puutteellisia syntymäpäivätietoja. Olen itse ajatellut, että kyse oli yksilön omasta tietämättömyydestä, mutta käsityksessäni oli korjaamisen varaa. Jari Niemelän artikkelissa Löytyykö yksilö 1700-luvun maalaisrahvaasta (kirjassa Arki ja läheisyys. THArk 55, 2002) on esimerkki, jossa pappi epämääräistää ja vääristää 10-vuotiaan veljenpoikansa syntymäpäivän tämän muuttaessa Turusta Pöytyään.

Tarkemmin katsottuna artikkelista ei selviä missä yhteydessä Pertun syntymäpäiväksi täsmennettiin 13.7.1742. Ilmeisesti Uudesta sukukirjassa, josta on löytynyt muitakin päivämääriä, joille Hiskistä ei saa vahvistusta. Mutta varsinainen pointti on se, että pappi Anders Litzelius ei kirjannut Pöytyän rippikirjaan tuota päivää eikä mitään muutakaan tarkkaa päivää vaan kuukauden tarkkuudella 8/1742. Mistä voidaan vetää johtopäätökset a) 10-vuotias pienporvarin poika ei tiennyt omaa syntymäpäiväänsä ja b) päivää ei oltu kirjattu mihinkään muuton yhteydessä, myöhempien muuttokirjojen omaisesti.

Niemelä muuten vastaa artikkelinsa otsikkoon

Ihmeekseni melkoisella lisätyöllä sain selville, että kortistosta poimimani mies kuului Anders Litzeliuksen sukuun, mutta sinänsä muuta merkillistä ei hänen elämänvaiheisiinsa liittynyt. Sain kokoon varsin kattavan kuvan valitsemani miehen elämänvaiheista, vaikkakin hänen persoonansa jää kuitenkin melko vieraaksi.

Ruotusotilaita 1700-luvulla tutkivan kannattanee kuitenkin tutustua artikkeliin esimerkkinä mahdollisesti löytyvistä tiedoista. Ja jokaisen 1700-luvun henkilöhistoriaa harrastavan sopii ottaa mallia tästä: "... kun kävin Pöytyän kirkonkirjat läpi nimi nimeltä noin kymmenen vuoden ajalta, löysin papilasta vuonna 1742 syntyneen Perttu Pertunpojan."

Valtiopäivämies Wärri

Kuvatekstinsä mukaisesti yllä on Kaarle Wärri, talonpoikaissäädyn puhemies. Kuva julkaistiin Turun Lehdessä 3.3.1892, jolloin Wärri oli kaikkea muuta kuin ensikertalainen. Hän oli tullut ensimmäisen kerran valituksi valtiopäiville jo 1867. Valinnastaan ja toiminnastaan noilla valtiopäivillä kertoo Jarno Salovuori gradussaan Wärristä valtiopäivämies. Kaarlo Wärri vuoden 1867 valtiopäivillä. Isoäitinsä isoisän lähtökohdista Salovuori kertoo seuraavasti

Kaarlo Ala-Jaakkola syntyi 23. helmikuuta 1839 Huittisissa. Hänen isänsä oli ratsutilallinen Pertteli Ala-Jaakkola ja äitinsä pöytyäläinen Liisa Wärri. Sisaruksia hänellä oli yhteensä neljä, mukaan lukien kaksoisveli Juho.

Kaarlon isä kuoli hänen ollessaan yhdeksänvuotias. Ennen kuolemaansa isä ehti opettaa pojalleen lukemista, kirjoittamista ja laskutaitoa. Kouluun Kaarloa ei lähetetty, koska suomenkielisiä kouluja ei ollut. Kotiin tilattiin merkittävimmät suomenkieliset sanomalehdet, Manmiehen Ystävä, sanomia Turusta ja Oulun Wiikko-Sanomia, ajoittain myös Sanansaattaja Viipurista, mikä auttoi lukuharrastuksessa.

Isän kuoltua kotitila jäi äidin vastuulle. Kun lapset varttuivat, tilaa hoidettiin perheen omin voimin ilman renkejä ja piikoja. Jo Huittisissa nuori Kaarlo toimi pyhäkoulumestarina ja vaivaishoidon ruotumestarina.

Palvelusväettömyyttä isän kuoleman jälkeen ja ennen Kaarlon muuttoa Pöytyälle voi arvioida rippikirjoista 1846-1852 , 1853-1859 ja 1861-1867. Torppareitakin tilalla oli, joten ei olisi ehkä kannattanut toistaa muistitietoa sellaisenaan.

Wärri valittiin puhemieheksi myös vuoden 1897 valtiopäivillä ja alla oleva kuva löytyi Turun Lehdestä 18.2.1897. Selvästi lisääntynyttä valtiomiehisyyttä, mies ei vaikuta enää aralta ollenkaan.

Suomen sodan aikaan Ruotsiin menneitä

Merimies Samuel Sakén otti Suomen sodan aikaan niin nopeasti jalat alleen, ettei papintodistus tarttunut mukaan. Tästä tuli ongelma kun teki pari vuotta myöhemmin Tukholmassa mieli naimisiin ja näin julkaistiin ylläoleva ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 30.4.1812.

Samuel oli syntynyt oman ilmoituksensa mukaan 26 vuotta aikaisemmin Uudessakaupungissa, jossa hänen isänsä, perämies Carl Sakén, edelleen asui. Vastaavaa kastetta ei Hiskistä löydy, mutta porvarin poika Carl Sakeen avioitui 9.12.1767 Uudessakaupungissa porvarintytär Maria Brukan kanssa.

Suomen sodan aikana armeijaa seurasi Ruotsiin talollisen poika Jacob Mattsson Leisalan talosta Pöytyältä. Isänsä Matts Mattssonin kuoltua pojan olinpaikka ja elossaolo piti saada selville, jotta perinnönjako saataisiin suoritettua. Kuuluttajana oli vainajan leski ja alla oleva ilmoitus julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 5.8.1813.

Hiski kertoo Leisalan isännän kuolleen 10.3.1813 67 vuoden ja kuuden kuukauden iässä.

Suomen sotaan ja Varsinais-Suomeen liittyen: Varsinais-Suomen liiton sivuilta löytyy Eero Auvisen esitys Sotatoimet Saaristomerellä v. 1808 - 1809 Suomen sodan ajan merisotaa, maihinnousuja ja sissitoimintaa tukien / Krigsoperationer i Skärgårdshavet 1808 - 1809 som stöd för Finska krigets sjökrig, landstigningar och partisanverksamhet.

Oliko jalkapuussa istuttamisesta hyötyä

Pöytyän kirkonkokouksen pöytäkirjaan todettiin vuonna 1756:

§ 2 Sitä lähin huuttin edes ne jotca vijmein jalkapuusa lukemisen laiscuden tähden istuit, joista Carl Fleischer taisi melkettäisin lukea Kirjaa sisäldä, ja lupais nyt viriästi opetella ulcoa, ja käydä ahkerasti ymmärryxen opisa Pappein tykönä; josa hänelle tietä annettin, että, ellei hän sitä tee, nijn hän pääse ensimmäiseen Käräjään maan laisa.

Rijhikosken drengi Johan Eliaxen poika sanoi: ettei hän vielä ole kerijnnyt opettelemaan, vaan lupais savipäivillänsä ahkerudella harjotella itziänsä Kirjan lukemisesa: tälle annettin se varoitus ja muistutus cuin edelliseckin.

Määhärin pijka Caisa Michelin tytär, havaittin cuulustellesa, nijn taitamattomaxi, ettei hän ollengan vielä Kirjaa ole opetellut: ja cosca kysyttin, mixei hän ole totellut vijmeistä Kircon Käräjän päätöstä, ja tullut jalkapuuhun, eli mixei hän ole opetellut Kirjaa, nijn ei hän tiennyt mitän estexensä vastata: ei taittu myös enämbi hänen lupauxiansa uscoa, että hän jo usiammat vuodet tyhjillä lupauxillansa vireydestä, sekä Papit, että myös hänestä pidetyn Kircon couxon, pettänyt on , sentähden käskettin Cuning . asetuxen voimasta Pappein vapaudesta v . 1723 . § .
. . . joca myös nyt ylös luettin, että Silda ja Jahti-foudi, Cruunun palveliain puolesta nimis miehen caucana asumisen alla, laittavat mainitun pijcan ensimmäis Sunnuntaina jalkapuuhun, joca Kircon curitus päällensä vijmeis Bertelin p. Kircon käräjäsä pandin, ja jota vastan hän tähän niskuristi on itzensä asettanut.

Jalkapuu poistui rangaistusvalikoimasta vuonna 1848 (uutinen löytyi lehdestä Suometar no 23 9.6.1848). Mutta vielä vuonna 1865 lähti rippikoulun opettajalta luontevasti uhkaus "Ulos, paikalla lurjus, ulos, muuten panen sinun jalkapuuhun!" (Tapio no 30 29.7.1865)
Nykyajan mielipiteitä kuolemanrangaistuksesta Elävässä arkistossa.