Urapolulle pääsy 1800-luvun puolivälissä

Matti Hahtolan omaelämäkerta  Nätterborg'in konsulin pojan elämänvaiheista (*) kuvaa pääasiassa nuoruusvuosiaan. Liekö monipuolinen ja -vaiheinen työuransa ajalleen tyypillinen?

Raahen koulun opit Hahtola oli nauttinut loppun 15,5 vuoden iässä. Isänsä ei halunnut maksaa lisäkoulunkäyntiä Oulussa, joten nuoresta miehestä tuli kalastaja kesäksi 1845. Sitten/ohessa hän kävi lukkarilla soitto- ja lauluopissa.

Kevät-talvella 1846 tuli " "revisionin" aikana meille eräs maanmittari ja alkoi tiedustella, eikö minua haluttaisi lähteä maanmittarin oppiin, hän kun tarvitseisi minun ikäiseni pojan avukseen maanmittarin toimissa." Värikkään yksityiselämänsä vuoksi maanmittari olisi mielenkiintoista tunnistaa, mutta Hahtola ei ottanut muuttokirjaa lähteissään "18 peninkulman etäälle".

Ei kulunut vuottakaan kun hän oli takaisin Raahessa, jossa lukkari tarjosi kokopäiväistä harjoittelupaikkaa, johon Hahtola sitoutui 5 vuodeksi. Kun musiikin harjoituksen sijaan häntä pidettiin renkinä, Hahtola irrottautui ja tarttui Kauppaneuvos Franzénin tarjoamaan kauppapalvelijan paikkaan Salahmin rautatehtaalla. Tänne hän otti muuttokirjan ja pysyi paikallaan pari vuotta - vuoteen 1850. Eikä lähtenyt takaisin Raaheen omasta tahdostaan vaan kauppaneuvoksen käskystä.

Veri veti laulamiseen ja kauppaneuvoksen kuoltua Hahtola jätti paperityöt ja aloitti musiikin harjoituksen uudelleen. Tammikuussa 1853 Hahtola sai "hyvät todistukset veisuusta ja urkuin soitannosta" ja oli lukkari- ja urkurikokelas. Opintojaan ja elämäänsä rahoittaakseen hän kalasti kesät.

Sattuneesta syystä Oulun lehdessä 20.6.1885 julkaistiin suomennokset kahdesta Hahtolan työtodistuksesta.

Vihdoin vapunpäivältä 1856 26,5-vuotias Hahtola pääsi aloittamaan vakinaisena Saloisten seurakunnan lukkarina käyttäen sukunimeä Hacktell, jonka hän elämänsä lopulla vaihtoi takaisin Hahtolaksi. Hän vei 27.5.1856 vihille "orvon ja köyhän maanmittarin tyttären" Sofia Gustava Hammarin.

(Sanomalehtiosumien perusteella Hahtolan loppuelämässäkin olisi kerrottavaa ja ehkä sitä on Alavieskan paikallishistoriassa esitettykin.)

(*) 7.6.1890, 11.6.1890, 14.6.1890, 18.6.1890, 21.6.1890, 25.6.1890, 9.7.1890, 12.7.1890, 19.7.1890 Oulun Ilmoituslehti

Mynämäen lukkariehdokkaat vuonna 1769

Mynämäen kirkonkokousten pöytäkirjoista vuonna 1769 löytyy mielenkiintoinen näkymä entisajan viranhakuun:

Ne jotka tähän ovat pyytänet ja enimmän osan puolesta täsä veisannet, ovat seuravaiset, nimittäin Ylenius Maskusta, Tilenius Kallisista, Bange Kiskosta, Seelan Maskusta, Levan Merimaskusta, Alander Nousiaisista, Martin Turusta, Ahlbeck Mynämäestä, Laeman Lemusta, Teini Turusta, Saaren palvelia, Druva Lemusta, veisaja vaivasten kirkosta, Halm Nousiaisista, Teini taas Turusta, Nylund Ruskolda, Laitilan Luckari Rymmättylän Luckari, Pädagog Raumalda, Lokalahden nuori Luckari, Nuorukainen Henrich Birckman ...

... kolme parhain ansainnutta, oppenutta ja soveliasta miestä ehdolle, joilla yli nijtten muitten on etu ja oikeus ehdolle tähän Luckarin tilaan tulla ...

Ensimmäinen on yxi nuori Pappismies [Henrik Johan?] Yllenius nimeltä, Maskusta, joka koska hän Papin virkaan Esimiehiltänsä on soveliaxi löytty, sitä enämmin taitan soveliaxi luetta Luckarin virkaa edesseisomaan; ja on raitis, siviä, vaka, ja mieluinen nuorukaisia sijhen tarpelliseen Christillisyteen johdattamaan: on myös täsä Seurakunnasa messuamisella ja veisamisella itzensä tutuxi tehnyt, ja tahto velvollisesti Luckarin viraan toimitta.

Toinen on Studenti [Simon?] Tilenius Lasten opettaja Kallisista; joka pitkällisen ja monen vuotisen Academian käymisensä alla, on siellä ja täällä lasten opettamisesa itzensä hyvin harjoittanut, ja nijden hänen opetuxensa alla olleitten lasten ja nuorukaisten johdattamisesa ylistettävästi vireydensä näyttänyt: on myös raitis, siviä, nöyrä ja viriä; nijn myös mieluinen nuorta kanssaa siihen oikiaan Christillisyteen johdattamaan: hän on myös Saarnamisella ja veisamisella täsä Seurakunnasa itzensä tutuxi tehnyt, ilman sitä kuin tämän Pitäjän asujamet hänen muutoingin tundevat.

Hän tahto myös Luckarin viran velvollisesti edesseisoa.

Kolmas on Studenti [Gustaf?] Bange, lasten opettaja Kiskosta; joka myös pitkällisen ja usian vuoden Academian käymisensä alla yhdesä ja toisesa paikasa lasten opettamisesa on vilpittömän toimellisudensa näyttänyt.

On myös kaicki, jotka hänen tundevat, hyvän todistuxen hänestä antanet, että hän on raitis, siviä, nöyrä, yxivakainen, ja mieluinen lapsia ja nuorta kanssaa vilpittömään ja elävään Christillisyteen kehoittamaan ja johdattamaan.

Hän on myös äsköin sekä veisamisella, että saarnamisella vimmein edesmennenä Rukouspäivänä, täsä Seurakunnasa itzensä tutuxi tehnyt.

Hän on myös mieluinen Luckarin virkaa velvollisesti ja vilpittömästi kaickein asiain puolesta itze edesseisomaan ja toimittamaan.

Vanhan kirjasuomen korpuksesta löytyy myös vuodelta 1780 Tiedustuskirja Tämän Mynämäen Pitäjän, erinomattain Pohjanpuolisen korpikunnan Jumalan palveluxen pitämisen muodosta; mutta kaikkein erinomaisemmasti tämän Bethelin kappelin Wehmalaisten kyläsä alkuperustuksesta, wapaudesta, wihkimisestä ia toimeen saattamisesta .