Maria Östmanin elämästä

Maria Hindersdotter meni Kristiinankaupungissa 30.11.1742 naimisiin porvari Matts Larsson Östmanin kanssa. Matts oli leski ja uuden avioliiton myötä aiemmin taloudessaan asunut sisar muutti toiselle paikkakunnalle, mutta palasi sittemmin takaisin. (RK 1732-37, 1744-49 s. 32, 1750-55 s. 33 )

Marialle ja Mattsille syntyi poika Gabriel 29.1.1745 ja poika Johannes 9.6.1746. Gabriel lähti kotoa ilmeisesti heti ripille päästyään ja Johanin kohdalle tehtiin kirjaus Tukholmaan lähdöstä.(RK 1756-1761 s. 35, 1762-67 s. 44)

Ehtoollismerkintöjen perusteella Matts oli elossa vielä alkuvuodesta 1775, mutta hän kuoli ennen Mariaa. (1774-81 s. 60). Alkuvuodesta 1779 Maria 70-vuotiaan vanhuudenheikkoudessa kaatui lieteen, jossa oli tuli.

Hautausluettelossa ei ole päivämäärää, mutta kuolema ajoittuu alkuvuoteen Göteborgissa 30.3.1779 ilmestyneen sanomalehden Hwad nytt? ilmoituksen perusteella. Merimiehenä kauppalaivoilla ollut Johan oli myös kuollut eikä jättänyt lapsia, joten kuulutuksella haettiin molempien perijäksi Gabrielia, joka oli useita vuosia aiemmin lähtenyt Göteborgiin ja kuulemma mennyt naimisiin. Mahdollisesti myös vaihtanut sukunimeä, sillä en häntä Göteborgista löytänyt.

Muuta Kristiinankaupungissa koettua

Lebellin kauppiastaloa kierrettiin oppaan johdolla tunti, joten sieltä karattuani keskustan toinen museo, merimuseo, oli jo auki. Työntekijä otti rahat, ei tarjonnut opastusta eikä edes huomauttanut pläristä. Älysin sentään sellaisen ottaa, mutta en saanut sisällöstä mitään irti eli ei siitä sen enempää.

Koska olin selvittänyt kaupungista etukäteen vain museot, olin valmis lähtemään autolle ja eteenpäin. Mutta onneksi ohitin torin viitan, jossa yksi sakara osoitti tullitupaan 1720. Googlasin tarkemmat koordinaatit ja käppäilin vaaditut korttelit.

Kannatti ehdottomasti, sillä tullitupa oli komeassa seurassa. Punaiseksi maalattu puukirkko jää puiden taakse eikä sitä lähempää saanut kunnolla kuvan. Yritin toki.

Sisällekin pääsi ja se vasta kannatti. Kirkko on valmistunut 1700 ja isonvihan jälkeen fiksattu 1736.

En tiedä milloin kynttilänjalat on lisätty, mutta tunnelma oli hieno.

Penkit oli tiukasti numeroitu, mutta keskellä kirkkoa olleeseen vapaapenkiin sopi kai  ulkopuolistenkin mennä?

Hyvillä mielin palasin pienen pätkän pohjoiseen katsastaakseni Carlsron, jota Kristiinankaupungin kaupunginmuseoksi tituleerataan.

Miksi, en ymmärrä. Talo kokoelmineen on kaupungin, mutta sitä pyörittää kannatusyhdistys, jonka innokas edustaja oli vastaanottamassa ja selittämässä konseptia. Eli sitä, että talo oli täytetty yhden miehen tavarakokoelmalla ullakkokerrosta myöden. (Ellei tätä olisi mainittu, en olisi portaita lähtenyt kipuamaan. Tulin ne alas takaperin.)

Yhdessä huoneessa näin laminoidun esine-esittelykortin, mutta informatiiviseksi vierailua ei voi sanoa. Kylläkin elämykselliseksi. Joitakin otoksia romukauppatunnelmasta alla.

Lebellin kauppiastalossa

Kaskisista suuntasin keskiviikkoaamuna Kristiinankaupunkiin, jossa ensimmäisenä kohteena aukesi Lebellin kauppiastalo. Sen oppaalta ei puuttunut halukkuutta ja osaamista opastamisessa. Hetken sain kuunnella yksinäni, mutta ryhmä kasvoi nopeasti kun muutkin tähtäsivät avausaikaan.

Periaatteessa talo on 1930-luvulla koottuine tyylihuoneineen sama sarjaa kuin Porvoon Holmin talo, mutta onnistui jotenkin olemaan autenttisempi. Opas huomautti kyllä seinämaalausten olevan uusia, mutta ei alleviivannut huonekalujen ja irtaimiston alkuperää.

Minulle tärkein oli alakerran salin "ammesohva", joka näkyy kuvan oikeassa reunassa. Siinä kun blogitekstissä ja 1802-kirjassani toistamani tarinan mukaan istui Kustaa IV Adolf vierailullaan. Liekö sitten sattumaa vai suunnitelmaa, että sohvan yläpuolelle ripustetut muotokuvat

esittivät Kustaa IV Adolfia Ulvilassa majoittanutta kirkkoherraa ja rouvaansa?

Yllä näkyvästä interiööristä opas huomautti luutun olevan saman valmistajan kuin Bellmanin käyttämä. Keittiössä huomion arvoista (eli oletettavasti kävijöitä kiinnostavaa) oli 1700-luvun jäätelöntekoon tarkoitettu astia.

Yläkerran eteisessä tuli vastaan matka-arkku, josta tuli mieleen Alvinista löytynyt piirros, ja aika yksi yhteen olivatkin.

Mutta yläkerran tärkein juttu on salin kattomaalaus, joka sai minut unohtamaan pellavalle feikatuttujen kultanahkatapettien valokuvauksen.

Toisen huoneen seinältä kuvasin kevään Ahvenanmaan matkaa muistellen Kastelholmasta painokuvan, joka kuuluu Louis Bolangerin sarjaan Voyage Pittoresque de Suede.

Ja tietenkin piti ikuistaa uusi osa hiirenloukkujen sarjaan.

Kustaa IV Aadolfin vierailun valmistelu Kristiinankaupungissa

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.
Walter Sjöblomin Kristinestads historia (1915) sisältää erillisenä jaksona selostuksen Kustaa IV Adolfin vierailuun valmistautumisesta sekä itse vierailusta (s. 474-478). Jotain vastaavaa lienee tapahtunut muissakin vierailupaikoissa, mutta joko lähteet eivät ole säilyneet tai paikallishistoriaa kirjoittaneet ovat niistä huolimatta jättäneet aiheen käsittelemättä. Niinkuin vuonna 1984 ilmestyneessä uudenaikaisessa Kristiinankaupungin historiassa.

Kuninkaan käskynhaltija lähetti Kristiinankaupungin maistraatille 28.4.1802 päivätyn kirjeen, joka luettiin maistraatille 10.5.1802. Näin kuultiin, että oli jokseenkin varmaa että kuningas tulisi Suomeen ja kulkisi läänin läpi matkallaan Oulusta Turkuun. Valmistelutoimet aloitettiin. Joku Tukholmassa kävijä osti 4 pientä tuliasetta (nickhake) ja ruutia, jotta kuninkaalliset voitaisin arvonsa mukaan vastaanottaa. Lisäksi pikaratkaisuksi Kaupunginlahden ylittämiseksi aloitettiin puisen proomun rakentaminen.

Heinäkuun 3. päivä saatiin tietää, että kuninkaallisten tulo osuisi 20. päivään ja he yöpyisivät kaupungissa. Samana päivänä maistraatissa kirjoitettiin ohjeet (tai määräykset?) kaupunkilaisille.

Ensinnäkin, sinä päivänä kun kuninkaalliset olivat tulossa ja sillä aikaa kun he olivat kaupungissa, ei mitään kotieläimiä, hevosia, lampaita, irtokoiria, vuohia ja kaikkein vähiten sikoja saanut olla vapaana tai edes näkösällä. Ne piti siis joko viedä kaupungin ulkopuolelle tai pitää sisätiloissa.

Toiseksi vastaanottoväkeen ei saanut ottaa imeväisikäisiä lapsia eikä pieniä lapsia, jotka eivät osaa olla hiljaa. Ja kolmanneksi piti laittaa siistit vaatteet päälle.

Heinäkuun 12. päivä määrättiin joitakin kaupungin merimiehiä hoitamaan tervehdyksen ja Kaupunginlahden ylityksen.

Kuninkaallisten vierailun takia kaupunkiin komennettiin 100 miestä Pohjanmaan rykmentistä, jotka kaupunkilaisten piti majoittaa.

Charta öfver Christinestad uti Österbottn och Vasa Län No. XC. Afmätt år 1751 af Landtmät. F. Bergentin afritad af underteknad år 1797 efter original Chart: som förvaras vid Öfver Intendents Contoiret F A Wiblingen. Lundin yliopiston kirjasto. CC BY-NC-ND 2.5

Aikataulussa pysyen kuninkaallinen seurue, johon kuului 96 henkeä, tuli Kristiinankaupunkiin 20.7.1802 iltaseitsemältä. Maistraatti, kaupunginvanhimmat ja papisto ottivat tulijat vastaan läntisellä tulliportilla ja kuninkaan luvalla ottivat tämän hevosten paikan ja vetivät vaunut raatimies Hanneliuksen talolle, joka toimi majapaikkana. Ohimennen kuningas näki, että Pohjanmaan rykmentin miehet pitivät paraatia torilla.

Kun torin varrella olleeseen taloon oli päästy laukaistiin Tukholmasta ostetut aseet tavanomaiset 128 kertaa kaupungin satamassa olleelta aluksilta, jotka oli koristeltu lipuin ja viirein. Sjöblomin mukaan tässä yhteydessä tapahtui valitettava onnettomuus. Yksi aseista murtui ja merimies Henrik Åman sai vammat, jotka johtivat kuolemaansa. Vastaavaa kuolemaa ei kuitenkaan löydy Hiskiin kirjatuista hautauksista.

Kustaa IV Aadolf kohti Vaasaa

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.

Sanomalehdessä Posttidningar 2.8.1802 julkaistu raportti ei suuremmin kuvaile Oulusta lähdön jälkeisiä päiviä. 16.7.1802 kuninkaan seurue päätyi Pyhäjoen pappilaan ja seuraavana päivänä matkustettiin Raahen kautta Kokkolaan, jossa porvaristo tarjosi iltaruuan.

Raahessa on tallella Jenny Montinin ompelukirja (neulakirja), joka Eija Turusen artikkelin kautta antaa hieman lisätietoa. Kirjaan oli omistaja nimittäin tallettanut Augusta Durchmanin (o.s. Hårdh) kertomuksen, jonka Turunen suomensi asuun

Silloin kun kuningas Kustaa IV Adolf Puolisoineen matkusti maassamme ja heitä odotettiin saapuvaksi Raaheen, oli näille Korkeille Vieraille valmisteltu majapaikka johonkin kaupungissamme (kihlakunnantuomari Alopeuksen luo?) ja kuskit olivat jo kehotetut pysäyttämään vaunut, kun Majesteetti ei suvainnutkaan niin tapahtuvan, vaan antoi käskyn, että pitäisi "ajaa suoraan". He tulivat sitten lähimpänä olevan kauppias Johan Soveliuksen talon luo ja se sai majoittaakseen Kuninkaan ja Puolison seurueineen. Tämän suuren kunnian, joka Soveliuksen taloa näin odottamatta kohtasi, huomasi toki ajoissa sen omistaja, joka oli ulkona kadulla ja juoksi hän sekä Lars Frieman ("Moppe ja Lusse") niin lujaa kuin kintuistaan pääsivät lähimpään kadunvarren puotiin (veljekset Sovelius) ja ottivat sieltä mukaansa pakan kangasta, joka kaikessa kiireessä levitettiin Soveliuksen talon rapun eteen.

Muistitieto on siis ristiriidassa aikalaisraportointiin, jonka mukaan Raaheen ei jääty yöksi, kuten Turunen on muistiinpanon tulkinnut.

Åbo Tidning julkaisi 14.8.1802 Kokkolasta tulleet tiedot, joiden mukaan vastaanottajiin 17.7. oli kuulunut Anders Chydenius. Kuningaspari yöpyi raatimiehen leski Catarina Riskan talossa ja heti kun olivat huoneisiinsa tulleet saivat (tietenkin) kuulla 128 laukausta, jotka ammuttiin läheisessä haassa. Puoli yhdeksältä seuraavana aamuna oltiin valmiita lähtöön kohti Vaasaa.

Vaasa pohjoisesta lähestyttäessä kirjassa Finland framstäldt i teckningar

Uudessakaarlepyyssä syötiin keskipäivän ruoka ja Vaasaan päästiin 18.7. illalla. Verkkosivujensa mukaan Pohjanmaan museo on sisustanut ruokasalin vastaamaan sitä, jossa "Abraham Falander kestitti kuningas Kustaa IV Aadolfin seurueineen 19. heinäkuuta 1802, kuninkaan vieraillessa Pohjanmaalla". (Falanderin kohtalosta muutama vuosi myöhemmin oli blogissa juttua viime joulukuussa.)

Vaasasta lähdettiin 20.7. Kristiinankaupunkiin. Siellä on säilynyt tietoja vierailuun valmistautumisesta, mistä kerron seuraavassa osassa.

Teatteria pitkin Suomea 1852-1855 (Roos 7/7)

Vaasan paloa seuraavana päivänä Roos seurueineen oli Kristiinankaupungissa ja seuraavana päivänä valmistelemassa teatteritilaa vuokraamaansa salonkiin. Tämän jälkeisenä päivänä pidettiin jo esitys, jonka tuotto 25 hopearuplaa meni lyhentämättömänä vaasalaisten avustamiseen.

Seurue kiersi sitten Tampereella, Hämeenlinnassa, Mikkelissä, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Viipurissa, Haminassa ja Loviisassa, mutta näistä Roosilla ei ole kirjassaan Gömdt är icke glömdt! Några och tretioåriga teater-anteckningar (1871) muistoja. Ei maininnut Kuopion sanomalehtien kirjoittelusta, johon hän itsekin osallistui (Kuopio Tidning 19.2.1853). Syyskuussa 1853 oli vuorossa Helsinki, joka oli juuri kärsinyt koleeraepidemiasta ja valmis huvituksiin.

Näkymä Helsinkiin kirjassa Vyer af Helsingfors och dess omgifningar (1851)

August Schaumanin arvostelut Morgonbladetissa olivat murskaavat, mutta Roos väittää seurueensa nauraneen niille. Olivathan Helsingin kriitikot teilanneet Ruotsin tunnetuimmat näyttelijätkin. Mutta jonkinlaiseksi kostoksi he esittivät näytelmän, jonka päähenkilö puettiin ja maskeerattiin muistuttamaan Schaumania. Niin hyvin, että helsinkiläisyleisö tunnisti hahmon ja purskahti nauruun.

Helsingin vierailu jatkui lokakuulle 1853 ja sitten oli vuorossa Turku. Siellä ollessa länsivallat julistivat sodan Venäjälle ja syntyi yleinen kauhu. Suomalaisia upseereita määrättiin Turkin rajalle. Upseerien ja perheidensä lähtö näkyi teatteriyleisössä. Muutama viikko myöhemmin useampia rykmenttejä määrättiin majoitettavaksi Turkuun, ilmoitettiin hevosten ja ajopelien ostosta ynnä muuta, mikä teki teatteriseurueen lähdöstä ajankohtaista.

He esiintyivät sitten Porissa ja Kristiinankaupungissa, joissa tunnelma oli rauhallinen. Toisin oli Kokkolassa, jossa koko kaupunki oli liikkeessä. Sanottiin englantilaisten laivojen olevan kaupungin edustalla ja ihmiset siirsivät yhtenä päivänä tavaroita kodistaan ulos ja seuravaana takaisin. Sekopäiset naiset juoksivat pitkin katuja huutamassa, että ruotsalaiset tulevat ja repivät sydämet irti ja sen sellaista. Roosin tulkinnan mukaan he eivät osanneet kuvitella sotaa kuin Venäjän ja Ruotsin välillä.

Kokkolan ainokaisen esityspäivän jälkeen ryhmä lähti kohti Oulua, jossa he ajattelivat olevansa tarpeeksi kaukana sodasta. Mutta matkalla he kuulivat huolestuttavia huhuja Raahen poltosta ja englantilaisten valtaamasta Oulusta. Helpotuksekseen he kuitenkin havaitsivat Oulun rauhalliseksi sinne asti päästyään. Jonkin aikaa he ehtivät pitää esityksiä, mutta sitten tuli käsky perustaa tarkk'ampujakaarteja koko Suomeen ja komedian aika oli ohi.

Vietettyään viisi kuukautta Oulussa Roos palasi Kokkolaan, jossa oli taas rauhallista. Tammikuun lopussa 1855 hän tuli seurueineen Pietarsaareen, jossa alkoi juuri tuolloin rokkoepidemia, joka tartutti sekä Roosin näyttelijöitä että perheenjäseniä ja lopulta hänet itsensä. Tästä huolimatta esitykset jatkuivat.

Maaliskuussa kaikki olivat niin tervehtyneitä, että päästiin lähtemään Vaasaan. Siellä liikkui avustusten ansiosta ja rakennustoiminnan johdosta rahaa ja esitykset olisivat tuottaneet hyvin. Mutta niitä ei voitu pitää, sillä keisari Nikolai oli juuri kuollut. Nyt ei ollut mitään syytä jäädä Suomeen. Merenkurkku oli onneksi vielä jäässä, joten paluu Ruotsiin onnistui rekikyydillä.

I-ha-na kartta Kristiinankaupungista

Seuraan Twitterissä EOD Books -tiliä, jossa kerrotaan tuoreista tilauksesta tehdyistä digitoinneista. Usein kyse on Kungliga biblioteketin 1700-luvun aineistosta ja laitan linkkejä talteen kun en ehdi jokaista isoa pdf:ää ladata, avata ja tarkistella. Poikkeuksen teki alkuviikosta twiitattu, jossa metadata oli jokseenkin selvästi päin mäntyä. (Osaavat ne Bernadottelandiassakin?)

#eBooks [Karta över Kristinestad]. 2017. http://t.co/nL6f1XYcoK
— EOD Network (@EOD_eBooks) July 14, 2014

Linkin takaa aukesi tosiaan Kristiinankaupungin kartta. Mietin hetken oliko Varsinais-Ruotsissakin Kristiinankaupunki, mutta tulkattuani yläkulmasta meri- ja maatiet Närpiöön olen varma että olemme Suomen puolella. Ja eikö ole i-ha-na?

Osasuurennos satamasta

Tuulimyllyt olivat käännettävää mallia?

Oikea vuosi olisi kyllä kiva tietää. Ja muutakin taustaa. KB:n Libris-kannasta selviää, että ajoitus on merkitty [17--], joka pitäisi kai tulkita 1700-luvuksi eikä vuodeksi 2017? Muuta kontekstitietoa ei anneta. Mutta edellisessä twiitissä on sama aikamääräerhe...

#eBooks Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas. 2017. http://t.co/tIMe92dOq3
— EOD Network (@EOD_eBooks) July 14, 2014

Eli kyse voisi olla tullilaitoksen tarpeisiin tehdystä kartasta? Tulliaidan korostus ja kulkuteiden merkintä sopivat ainakin teoriaan. Tosin kyseisen linkin takaa paljastuva Kristiinankaupungin kartta ei sisällä liiemmälti yksityiskohtia.

Opittua. 1) Digitoidussa materiaalissa on turhan usein käytettävyyttä rajoittavat puuttuvat metatiedot. 2) Ruotsin kirjastoissa ja arkistoissa on hienoja juttuja.

Kaunissaaren sivutuotteita

Kaunissaaren tapahtumien lisäksi sanomalehdistä löytyi Kaarle Söderman Kuivalahden vaalilautakunnan jäsenenä (Talonpojan Lehti 4.9.1906), Kaunissaaresta kirjanpitäjä Kaarle Söderman taksoistuslautakuntaan (Länsi-Suomi 3.10.1907), Kaarle Yrjö-pojan kuolinilmoitus (Länsi-Suomi 28.1.1909), Hilja-tyttären valmistuminen Porin kauppakoulusta (Etelä-Suomi 5.6.1909) ja Laura-tyttären hyväksyminen Fredriksforsin (Leineperin) puutarha- ja emäntäkoulun oppilaaksi (Länsi-Suomi 19.4.1910).

Mutta sukututkimuksellisesti ja henkilöhistoriallisestikin mielenkiintoisin oli Suomalaisen Virallisen lehden ilmoitus (m.m. 7.9.1899), joka alkoi Karl Södermanin kirjeellä:

Ristiinan kaupungin raastuvanoikeudelle. Kuten viime Huhtikuun 27 päivänä olemme saaneet tietää on merikapteeninleski Johanna Lundström, jota kuoli täällä Toukokuun 30 päivänä 1898, ennen kuolemaansa määrännyt että hänen jälkeenjäävä omaisuus on tasan jaettava Perämiehentyttären Aina Aleksandra Lundströmin ja hänen viiden sisaruksen lasten kesken. Tämän johdosta saamme minä Karl Viktor Söderman vainajan sisaren poikana ja minä Frans Wilhelm Rosnell vaimoni, vainajan sisarentyttären Johanna Matilda Södermanin edesmiehenä, testamenttina valvoa mainittua määräystä sekä anoa että merikapteenin leski Johanna Hjulman ja Tullivahtimestarin vaimo Adolfina Sundholm kuolevaisuuden tähden kuulusteltaisiin
todistajina testamentin pyysyväisyydestä.
Karl Viktor Söderman.Työmies.
Frans Wilhelm Rosnell. Työmies.

Seuraavaksi ilmoituksessa oli "Sukuluettelo":

Työmies Johan Gustaf Söderman, s, 22/5 1825 kuoli 1/12 1891, ja vaimonsa Katarina Elisabeth Häggblom synt, 12/9 1823, kuoli 23/1 1897, jättivät keskinäisestä aviostansa lapset: tr Johanna Matilda, synt, 26/6 1857, naimisissa työm. Frans Wilhelm Rosnellin kanssa Porissa, kansal. luott. nauttivat, ja p. Karl Viktor, synt. 1/5 1858, muutti Eurajoelle 20/2 1891.
Porissa toukokuun 3 p, 1899,
J. W. Wallin
past. apul.

(Tämä kun olisi ollut käytettävissä vuosia sitten...) Sitten oli kirjattu todistajien muistot suullisesta testamentista. Kuulutukset olivat tarpeen, sillä Johannalla oli poika, joka "oleskelee tietämättömissä ulkomailla".

Miten mahtoi vuoden sisään Kristiinankaupungista Poriin kulkea tieto kuolemasta ja viimeisestä tahdosta?

Kristiinankaupungin historiasta ruotsiksi

Vasa tidning julkaisi vuonna 1884 A.E.Skogbergin kirjoittaman sarjan Skildringar ur Kristinestads historia:

I. "början" 13.1.1884 nro. 6

II. Tiden fr. stadens grundläggning till 17 århundradets slut.
1. Stadens folkmängd och ekonomi. 27.1.1884 nro. 12, 29.1.1884 no 13
2. Stadens förvaltning och första styresmän. 3.2.1884 nro. 15
3. Kyrkan och skolan. 10.2.1884 no 18
4. Handel, sjöfart och öfriga näringar. 2.3.1884 no 27, 18.3.1884 no 34
5. Några sedlighets skildringar fr. 1600-talet. (Exempel på domarens partiskhet kan ses ur rådstuvurättens protokoll 1658.) 6.4.1884 nro. 42, 2.5.1884 no 52

III. Tiden från 1700 till 1741.
1. Stora ofreden. 15.11.1885 nro. 135, 22.11.1885 nro. 138
2. Stadens återupphjälpande efter fredsslutet. 29.11.1885 nro. 141, 4.12.1885 no 143
3. Handel och öfriga näringar. 13.12.1885 nro. 147, 18.12.1885 no 149, 22.12.1885 no 151

IV. Lilla ofreden. 24.1.1886 nro. 11

V. Tiden från 1743 till 1808.
1. Handels-interiörer från medlet af förra århundradet. 28.3.1886 nro. 38, 30.3.1886 no 39, 4.4.1886 no 41, 11.4.1886 no 44, 13.4.1886 no 45
2. Mycket väsen för ingenting. 4.5.1886 nro. 53
3. Stapelfriheten. 21.5.1886 no 60, 13.6.1886 no 70, 20.6.1886 no 72
4. Näringarna vid slutet af svenska tiden. 4.7.1886 no 78, 9.7.1886 no 80
5. Något om stadens politi och dess tillstånd i allmänhet under senare delen af 18:de seklet. 11.7.1886 no 81
6. Kyrkan och skolan. 20.7.1886 no 85, 23.7.1886 no 86 , 25.7.1886 no 87

Jatkoksi sopii nimimerkki Ö.F. kirjoitus Från mörka tider, joka käsittelee noitakäsittelyjen aikaa Kristiinankaupungissa. Ensimmäinen osa julkaistiin Östra Finland -lehdessä 15.3.1890.