Virtuaalisesti Turkuun, Jyväskylään ja Seinäjoelle

Pysytään virtuaalikierroksilla meren tuntumassa ja vieraillaan Rauman jälkeen Turussa. Tämän mobiiliopastekierroksen mainosteksti ei ole tallessa, joten pidemmittä esittelyittä itseensä. Aloitussivun mukaan "Kierros esittelee Turun keskustan alueen merellisiä nähtävyyksiä ja historiallisia tapahtumapaikkoja." Kohteita on kartalta laskien lähes 30.

Rauman murteen kuuntelun ja lähes liikkuvan kuvan jälkeen kohdesivut, joissa on vain tekstiä ja kuvia tuntuvat tylsiltä. Selattuani ne kaikki suosittelen kokonaisuutta vain Turusta tai merihistoriasta kiinnostuneille.

Selvästikin aika jättää meri. Jyväskylän taidemuseon opas Kirkkopuistoon "koostuu videoista, valokuvista ja teksteistä. Kolmeen eri teemaan keskittyvät sisältöreitit johdattavat käyttäjän puiston, patsaiden- ja muistomerkkien, sekä rakennusten historiaan."

Hämmästyttävän paljon on saatu irti suhteellisen pienestä alueesta. Kolmesta teemasta erityisesti patsaat sopivat kaupungissa vierailun syventämiseksi. Myös ensimmäinen "reitti", jossa kuvataan puiston alueen historiaa antaa kivan katsauksen Jyväskylän historiaan. Kuvien "animointi" tuo esille yksityiskohtia ja elävöitti kokonaisuutta.

Jyväskylän yliopistoalueesta on paljon mobiilioppaita: Unon ja Wolmarin matkassa, Pikkusiskoa etsimässä, Vanhan Seminaarinmäen polkuja, Aallon kampus ja Sipisen kampusarkkitehtuuri (jotka linkitin tammikuisen konfferenssipostauksen keskivaiheille). Jyväskylästä on myös Aalto-opastus, jonka mainitsin kesäkuussa 2015. Olikohan tuolloin jo verkossa Topi-hiiren opastus Seinäjoen Aalto-keskukseen?

Lapsille suunnattuna se olisi voinut olla valmiiksi puhuttua ääntä, mutta pitäytyy tekstissä. Se on mukavasti kirjoitettu ja Topin Hiiri-vaari antaa hiukan historiaalista perspektiiviä. Tarjoaa aikuisellekin hauskan kierroksen Seinäjoelle, jossa en muistaakseni ole koskaan käynyt. Enkä suoraan sanottuna edes tiennyt, että siellä on noin paljon Aallon suunnittelemia rakennuksia.

Jos haluaa olla tylsempi aikuinen, voi Topi-hiiren sijaan seurata aikuisten kierrosta. Oma opas on myös Seinäjoen urheilupaikoista, seinäjokisten harrastamista urheilulajeista sekä niiden historiasta. Seinäjoen ympäristössä kiertävän opastuksen katsastin jo vuonna 2015.

Virtuaalisesti Seinäjoella

Tekniikan museon kannustettua mobiilioppaiden väärinkäyttöön tein siitä itselleni urakan. Ja kevään/alkukesän lauantaisarjan.

Seinäjoen elinkeinohistorian esittelyyn on tarjolla kaksi reittiä

Rautaa, ruista ja ruutia –reitti kiertää Östermyran, nykyisen Törnävän, kartanon ympäristössä. Se esittelee Östermyran kolme patruunaa ja kolme aikakautta. Östermyrasta Framille –reitti jatkaa kartanolta Seinäjoen vartta pitkin Itikanmäelle saakka. Tällä reitillä esitellään Seinäjoen elinkeinohistoriaa Östermyran ruukinkartanon ajoista 1800-luvulta aina 2000-luvun teknologiakeskus Framiin saakka.

Östermyran tarina ja elinkeinot toivat mieleen Kokemäenkartanon tutkimukseni, joten vertailu teki lukemisesta mielekästä, vaikka en muistaakseni ole siellä koskaan käynyt. Jaksaisinko maastossa kiertäessäni lukea pitkiä tekstejä useita sivuja? Joku kesäretkeläinen tai paikkakuntalainen saa puolestani testata.

Artikkeleihin oli linkitetty lisätiedon lähteitäkin. Hienoa, vaikka vaatiikin ylläpitoa. Yksi linkeistä vei Porstuaan, jonne jo vuosia olen päätynyt erilaisissa verkkohauissa. Käyttöliittymä nyt modernimpi, mutta hakuliittymä melko jäykkä kun sanalla Hohenthal ei tullut ulos Toivo Sandqvistin artikkelia Nivalan Hohenthalit aktivisteina. Paitsi siirtymällä "tarkkaan hakuun", jota tämän perusteella suosittelen etusivun yläkulman sijaan.

Porstuan "Valokuvat-kokoelma sisältää Seinäjoen kaupunginkirjaston maakuntakokoelman vanhat valokuvat". Jos lähestyy sitä oikeaa reittiä saa linkin Seinäjoen kaupungin sivuille, jossa on kirjaston kuvapalvelun hinta- ja yhteystiedot.

Palkittuja opettajia vuonna 1908

"Aaro Kustaanpoika Aulén on vanha mäkitupalainen ja räätäli Kylmäkoskella. Näinä päivinä on hän täyttänyt 80 vuotta. Nuorena miehenä hän papiston kehotuksesta alkoi pitää sunnuntaikoulua oman ja naapurikylän lapsille. Palkkaa ei opettaja ensimmäisinä koulunpitoaikoina saanut minkäänlaista, kustansipa omasta puolestaan kynttilätkin milloin kotona opetti. Yksityistä lukutaidon opetusta on hän antanut puolisen sataa vuotta. Olipa hänellä vielä vuosi pari sitten yksi oppilas. Nyt on ahkera lastenopettaja jo vanha ja työhönkykenemätön."

Sukuforumilla kirjoitetun mukaan: "Aaron Kustaanpoika s. 11.11.1827 oli kotoisin Kylmäkosken pitäjän Taipaleen Pläsin Nurmon talosta. Poika lähti Akaan Kurisjärven Gammelgårdin taloon räätälinoppiin Berndt Ulrik Lindgrenille s. 1825 ja oli oppipoikana vuoden 1848 ja palasi kotiinsa ja 1849 otti käyttöön räätälinimeksi sukunimen Aulén."

"Seinäjoella elävä entinen lastenopettaja Hermanni Wegelius on nyt 77 vuoden vanha ja on hänkin uhrannut 40 vuoden työn lastenopetukseen. Hyvällä menestyksellä hän on tointansa hoitanut monesta laiminlyödystä ja huono-oppisesta on hän saanut lukijan, istuttaen samalla oppilaisiinsa siveellisen ja ijäisyyselämän siemeniä. Vanhuutensa takia on hänkin jo melkein työhön kykenemätön. "

"Marie Sofie Ilmén (synt. 1835), on köyhä, sokea ja turvaton työmiehen leski Someron Kaskiston kylässä. Mutta lasten johtamiseen tiedon- ja lasten ystävän luo on häneltä liiennyt 37 vuotta."

"Yhtä vanha ja ansiokas lasten opettaja on Gustava Karolina Wester ruotsalaisesta Karjan pitäjästä, missä hän asuu hatarassa hökkelissä Sannäsin kylän takamailla. Huonolahjaisia ja laiminlyötyjä lapsia on "mor Wester" saanut 40 vuotta opettaa, mutta hänen vakavassa koulussaan on lapsista tavallisesti kalu tullut."

Tekstilainaukset Helsingin Sanomat 14.1.1908
Tunnelmakuva. Kvinnor som tvättar vid en sjö, någonstans i Sverige. RAÄ, Flickr
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto

Palkittuja opettajia vuonna 1898

"Kreeta Esko on noin neljänkymmentä vuotta opettanut lapsia, jonkun aikaa kiertokoulussa, mutta enimmäkseen omassa tuvassaan Seinäjoella sillä menestyksellä että hänen maineensa on levinnyt naapuri-seurakuntiin. Siihen aikaan kun kansakoululaitos vielä oli melkein tuntematon, oli "Eskon Kreetan koulu" miltei ainoa, jossa lukutaidon alkeistietoja annettiin! ja hyvin suureksi osaksi voi tämän koulun ja sen innokkaan opettajan ansioksi lukea, että lukutaito kansan keskuudessa oli niinkin hyvä, kuin se näillä tienoilla oli ennen kansakoulun vaikutusta.

Nykyjään elää vanha v. 1819 syntynyt lasten suosittu opettaja köyhällä huomaamattomalla tilalla syrjäisessä metsätorpassa vanhan, kivulloisen työhön kykenemättömän miehensä kanssa, jaksamatta enää vanhuudenheikkoutensa tähden toimittaa sitä tehtävää, joka hänelle kaiken elinaikansa on ollut niin rakas."

"Vilhelmina Ring on syntynyt 1825 ja ryhtyi 40 vuotta sitten pitämään yksityistä koulua. Kouluhuoneena on hänellä ollut oma, Männäisten kylässä. Uudenkirkon pitäjässä (Tur. l.) sijaitseva pieni mökkinsä, johon mahtuu korkeintaan 14 lasta. Oppilasluku on vaihetellut 8-14 välillä, koulumaksu on ollut 25 p. viikossa oppilaalta ja sillä on opettaja elänyt. Niukasta toimeentulostaan huolimatta on hän opettanut monen köyhän lapset ilmaiseksi. Useihin satoihin nousee hänen oppilaittensa määrä, ja suurimmaksi osaksi on hänen elämäntyönsä suoritettu aikana, jolloin seurakunnassa ei ollut minkäänmoista julkista koulua. Nyt on hän halvauksen kautta tullut muunlaiseen toimeen kykenemättömäksi. Julkista palkintoa hän ei milloinkaan ole saanut."

Vilhelmina Ring on Männäisten kylässä rippikirjoissa  1863-69 ja 1870-80. Hieman yllättävästi häntä ei kutsuta opettajaksi vaan "maatuksi naiseksi" eli elämässään on ehtinyt tapahtua jotain ajan siveellisyyden vastaista. 

Vilhelmiina oli syntyessään  28.9.1829 lampuoti Johan Johanssonin ja vaimonsa Anna Stina Mattsdotterin tytär Ridanalan kylän Mikolassa.

Tekstilainaukset: 15.1.1898 Hämäläinen
Tunnelmakuva: Tuulispää 37/1909 Heino Aspelin
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto

Hyvinkäältä Amerikan kautta ensimmäiseen maailmansotaan

Anu Lahtinen kirjoittaa parhaillaan Hyvinkään paikallishistoriaa. Ei piilossa vaan avoimesti m.m. Twitterissä ja Facebookissa. Tällä viikolla on (esimerkillisesti) avattu muistitietokeräyskin. Mikä aiheuttaa minulle frustraation, kun herää halu kontribuoida enkä tiedä Hyvinkäästä yhtään mitään. (Mahdollisesti käynyt paikallisessa taidemuseossa 90-luvun puolella? Ellei ollut kuitenkin Järvenpää?)

Mutta mikään ei estä leikkimästä avuliasta ja testata (jälleen kerran) ulkomailla digitoidun materiaalin soveltuvuutta paikallishistorialliseen tutkimukseen. Haku 'Hyvinge' tuotti Hathi Trustissa juuri sopivan määrän tuloksia. Siis sellaisen, jonka jaksoi käydä läpi.

Joukossa oli vanha tuttu Finska Läkaresällskapets handlingar, tällä kertaa osa 7 (1858). Tartuntoja ja rokotuksia, eikä toisinaan esiintyviä "riemastuttavia" pitäjäläisten kuvauksia. Mistä todettakoon, ettei Hyvinkää ollut tähän aikaan pitäjä vaan tuolloista Nurmijärveä ja Hausjärveä eli oikeasti hakuja pitäisi tehdä toisillakin nimillä.

Livret-Chaix continental; guide officiel des voyageurs sur tous les chemins de fer de L'Europe. (1869) tietenkin mainitsi Hyvinkään, sillä pitäähän koko Euroopan tietää milloin juna siellä pysähtyy.

Erikoisin osuma oli lehdessä Dogdom, jossa Indianan Loogooteessä asuva C. S. Freel kertoi lähettäneensä 6.6.1907 setterin nimeltä "Noble Nick" New Yorkin ja Kööpenhaminan kautta Hyvinkäälle. Koiran oli ostanut Suomen Kennelliiton johtaja Rafael Reinius rodunjalostukseen sekä metsästykseen.

Who's who among Finnish-Americans; a biographical directory of persons of Finnish descent who have made noteworthy contributions to the pattern of American life. (1949) sisälsi yhden Hyvinkäällä töitä tehneen. Mutta ei yhtään Kokemäeltä lähtenyttä tai veteliläistä?! Jaa, useimmille ei ole merkitty syntymäpaikkaa ja joukossa on myös toisen polven maahanmuuttajia.

Mielenkiintoisin löytö oli tarina "5000 guests in small town", joka oli julkaistu sekä kokoelmassa Best stories of the 1914 European war että E. H Johnsonin kirjassa Torpedeoed in the Mediterranean. A true story by a survivor. Tukholmasta höyrylaivalla 31.7.1914 kohti Pietaria  lähteneen amerikkalaisen turistiryhmän matka toppasi venäläiseen sotalaivaan, joka saattoi laivan Pietarin sijaan Hankoon. Matkalaiset majoitettiin hankolaiseen hotelliin ja ryhmää kyydittänyt höyrylaiva räjäytettiin yhdessä sataman nostokurkien yms. kanssa sataman tukkimiseksi. (Olen pari vuotta sitten esittänyt Hangon satamasta ja rautatieasemalta kuvia, joiden luulin liittyvän vuoteen 1918. Hups. Olivatkin vuotta 1914.)

Rautatieaseman kääntöpyörän (?) tulipalon vuoksi amerikkalaiset pääsivät yrittämään paluuta Tukholmaan vasta 3.8. Juna oli täynnä pakolaisia. Ja:

Arriving at Hyvinge we found at least 3000 persons waiting for the next train north. The town was already filled and people were sleeping on the staircases of the overflowing hotels and in the parks. We finally found lodging in a sanitarium outside of the town. The next day we continued our trip in a train loaded with Germans who had been expelled from the country.

We next arrived at Seinajoki, a hamlet near Tammerfors, which boasts of only one hotel but was trying to entertain 5000 strangers. Every private house was filled to its capacity,...

Näissä tunnelmissa alkoi maailmansota Suomessa.