Heinäkuussa 1920 Quebeciin saapui Liverpoolista laivalla Victorian 23-vuotias Saima Emilia Tuorila, joka ilmoitti syntyneensä Kokemäellä. Hän oli saanut passin 19.4.1920.
Heinäkuussa 1923 Quebeciin tuli laivalla Frans Johannes Kulo. Tätä matkaa varten hän oli saanut passin 22.5.1923, mutta hän ei ollut ensimmäisellä Atlantin ylityksellään. Hän oli ollut vuonna 1917 Vancouverissa tuli sieltä syyskuussa 1918 Washingtonin Seattleen. Siellä hän oli väestönlaskennassa 1920 ja oli ollut jo ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täytettäessä 3.1.1918 ilmoittaessaan syntymäpäiväkseen 6.1.1890, johon sopivaa kastetta ei toisaalla syntymäpaikaksi ilmoitetusta Kokemäeltä löydy. Siellä asui kuitenkin äiti Lovisa.
Kokemäellä syntynyt Niilo Evert Bäck oli 24-vuotias saapuessaan 10.5.1924 Nova Scotian Halifaxiin laivalla Frederik VIII. Hänellä oli tarkoituksena asettua maahan pysyvästi. Kokemäen Köömilään jäi veli Vilho Bäck.
Kauppiaan pojaksi syntynyt Johan Einari Vuorinen (s. 1.5.1898 Kokemäki) saapui Quebeciin laivalla Montcalm 30.6.1924. Mies suunnitteli hierojan uraa Kanadassa. Vastaanottajana oli veljensä Johan Toivo Vuorinen (s. 1894 Pirkkala, os. nyt Hamilton, Mountain Son, Ontario) ja isänsä Vilhelm Vuorinen jäi Mouhijärvelle. Johan ehti jossain välissä palaamaan Suomeen, hän saapuu nimellä "Johan Eino" New Yorkin satamaan 12.11.1939 laivalla Carolina Thorden, joka oli lähtenyt Kotkasta 22.10.. Ammatikseen kirjattu "secret.", mikä tarkoittanee sihteeriä. Johan Eino oli viimeksi asunut pysyvästi Helsingissä, jonne jäi sisarensa rouva A. Salminen.
Heinäkuussa 1924 Halifaxiin tuli laivalla Stockholm Kokemäellä syntynyt 31-vuotias Fanny Kujala. Hän oli ohittanut Göteborgin 18.6., aikoi asettua maahan pysyvästi ja Kokemäelle jäi kaipaamaan äiti Amanda Wallin.
Myös heinäkuun 1924 saapujia oli 28-vuotias Lauri Feliks Salonen (s. Kokemäki), joka matkasi laivalla Drottningholm.
Kokemäellä syntynyt 30-vuotias Yrjö Hiltunen saapui elokuussa 1924 Nova Scotian Halifaxiin laivalla Drottningholm, joka oli lähtenyt Göteborgista 26.7 . Hänenkin tarkoituksenaan oli muuttaa maahan pysyvästi, mutta Anna-vaimo oli jäänyt vielä Turkuun.
Rouva Manda Josefiina Oikarinen (s. Kokemäki) oli 37-vuotias saapuessaan Halifaxiin vuonna 1924 laivalla Langastria. Suomen Toholammelle oli jäänyt isä Vilho Perko. Sukunimestä päätellen vastaanottaja Kalle Astala ei ollut Mandan aviomies.
Joulukuussa 1924 Halifaxiin tuli laivalla Montclare 24-vuotias naimaton Jalmari Villiam Rantanen (s. Kokemäki). Vastaanottajana oli serkkunsa Johan Korpela Ontariossa. Kokemäelle Kyttälän aseman lähimaastoon jäi äiti Anni Rantanen.
Lähteet:
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com, Canada, Ocean Arrivals (Form 30A), 1919-1924
Ancestry.com. Seattle Passenger and Crew Lists, 1882-1957 [database on-line].
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: King County, Washington; Roll: 1991894; Draft Board: 6.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Seattle, King, Washington; Roll: T625_1929; Page: 9B; Enumeration District: 243; Image: 224.)
Ancestry.com. Gothenburg, Sweden, Passenger Lists, 1869-1951
lauantai 29. lokakuuta 2011
Tuulahdus 1600-luvun tuomiokirjasta ja vanhoista asetuksista
Kun SukuForumilta luin Henrik Nylundin postauksen käsi hakeutui taskuun etsimään papukaijamerkkejä. Yksi ei riitä kun näkee sen ihmeen, että gradun tekijä ihan itse hakee työlleen yleisöä. Näin yksinkertaisesti se käy:
Äsh, en maltakaan vielä lopettaa, kun tähän jäi tyhjää tilaa. Lakiin ja menneisyyteen liittyen löytyy Google Booksista And. Anton Stiernmanin toimittamat nidokset Alla Riksdagars och Mötens Besluth/ Samt Arfföreningar / Regements-Former, Försäkringar och Bewillningar/ Som På allmenna Riksdagar och Möten / ifrån år 1521, intil år 1727. giorde / stadgade och bewiljade äro; med the för hwart och ett Stånd utfärdade allmenna RESOLUTIONER. vuoteen 1632 asti (loppuu sivuun 840) & vuodet 1633-1680 kattava osa (s. 841-1874) & vuodet 1682-1731 (s. 1875-2766).
Saman toimittajan kokoelma Samling utaf kongl. bref, stadgar och förordningar &c. angående Sweriges rikes commerce, politie och oeconomie uti gemen, ifrån åhr 1523. in til närwarande tid. Uppå hans kongl. maj:ts nådigesta befallning on käytettävissä Jyväskylän yliopiston digitoimana.
Hei,Filologisena gradu ei olisi koskaan osunut haravointiini. Hiljenen ihastuksesta.
jos joku on kiinnostunut tutkimaan Ylä-Satakunnan vuoden 1623 renovoitua tuomiokirjaa, niin se löytyy diplomataarisena tekstijulkaisuna allekirjoittaneen pro gradu -tutkielmasta. Työ käsittää myös kommentaarin ja hakemistoja (henkilö-, paikanimi-, asiahakemistot). Työhön sisältyy lisäksi editiofilologinen tutkimus käsikirjoituksesta, sen synnystä, kirjureista ja paleografiasta. Itse tekstijulkaisu löytyy työn loppupuolelta. Työ on ruotsin kielellä. Pro gradu -työ löytyy alla olevasta osoitteesta:
http://tutkielmat.uta.fi/haekokoversio.php?id=20547
Alkuperäisaineisto on niin sanottu renovoitu tuomiokirja ja sitä säilytetään Kansallisarkistossa signumilla KO a:1. Tuomiokirja on myös digitoitu ja digitoitua aineistoa voi hyödyntää tekstijulkaisun rinnalla. Digitoitu aineisto löytyy alla olevista osoitteista:
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirj...akemisto_1.htm
http://digi.narc.fi/digi/hae_ay.ka?ay=1655256.KA
Toivottavasti työstä on hyötyä,
Henrik Nylund
Äsh, en maltakaan vielä lopettaa, kun tähän jäi tyhjää tilaa. Lakiin ja menneisyyteen liittyen löytyy Google Booksista And. Anton Stiernmanin toimittamat nidokset Alla Riksdagars och Mötens Besluth/ Samt Arfföreningar / Regements-Former, Försäkringar och Bewillningar/ Som På allmenna Riksdagar och Möten / ifrån år 1521, intil år 1727. giorde / stadgade och bewiljade äro; med the för hwart och ett Stånd utfärdade allmenna RESOLUTIONER. vuoteen 1632 asti (loppuu sivuun 840) & vuodet 1633-1680 kattava osa (s. 841-1874) & vuodet 1682-1731 (s. 1875-2766).
Saman toimittajan kokoelma Samling utaf kongl. bref, stadgar och förordningar &c. angående Sweriges rikes commerce, politie och oeconomie uti gemen, ifrån åhr 1523. in til närwarande tid. Uppå hans kongl. maj:ts nådigesta befallning on käytettävissä Jyväskylän yliopiston digitoimana.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Kulkeeko karavaani kun laiva seisoo?
SukuForumilla on Suomen Sukututkimusseuran tilanteen suhteen siirrytty allegoriseen ilmaukseen, jota on käyty katsomassa jo lähes 200 kertaa:
Ja jos olisin jäsen, en ajattelisi, että minun pitäisi olla jotenkin erityisen aktiivinen jäsen vaivautuakseni paikalle. Kun seuran toiminnasta ei kuule uutisia kuin ovenraosta, luulisi olevan entistä suurempaa innostusta saapua siihen ainoaan aikaan&paikkaan, jolloin on mahdollista pyytää vastauksia, ainakin esitettyihin asioihin.
Jos olisin jäsen harmittelisin myös sitä, että seuran sivuilta en edelleenkään löydä ajantasaista hallistuksen jäsenten luetteloa.
Nimimerkki Käppi teki erinomaisen aloitteen alkuvuodesta, sen tulokset varmaan hänelle suoraan ilmoitettu? Suomi-tietokannan mietinnät ja hallituksen päätökset jäsenten näkyvillä? Viimeisin julkinen elonmerkki asiasta taisi olla vt. puheenjohtajan viesti elokuun lopulla. Hiskistä on kannettu SukuForumilla huolta lokakuun puolella. Seuran puolelta ei tullut informatiivista eikä lupaavaa vastausta. Mikä huomioitiin Suomi24:nkin puolella.
Vali, vali, paljonkos onkaan tullut täällä SSS:n epävirallista tiedotusta hoidettua?:
Talvella katosi kapteeni vain hetki pestin alkamisen jälkeen. Konemestari kuoli keväällä. Kesän jälkeen ei ole näkynyt perämiestäkään. Pari korkeakirkollista nousee välillä kannelle laulamaan virsiä, mutta eivät oikein vakuuta.Vuosikokoukseen toivottavasti menossa isompi kööri, kunhan saavat kotiinsa painotuotteen, jossa ajankohta paljastetaan. Tuoreessa Genoksessa kyseistä ilmoitusta ei ollut ja verkkosivut eivät kerro mitään. Jos olisin jäsen niin kyllä pännisi.
Ja jos olisin jäsen, en ajattelisi, että minun pitäisi olla jotenkin erityisen aktiivinen jäsen vaivautuakseni paikalle. Kun seuran toiminnasta ei kuule uutisia kuin ovenraosta, luulisi olevan entistä suurempaa innostusta saapua siihen ainoaan aikaan&paikkaan, jolloin on mahdollista pyytää vastauksia, ainakin esitettyihin asioihin.
Jos olisin jäsen harmittelisin myös sitä, että seuran sivuilta en edelleenkään löydä ajantasaista hallistuksen jäsenten luetteloa.
Nimimerkki Käppi teki erinomaisen aloitteen alkuvuodesta, sen tulokset varmaan hänelle suoraan ilmoitettu? Suomi-tietokannan mietinnät ja hallituksen päätökset jäsenten näkyvillä? Viimeisin julkinen elonmerkki asiasta taisi olla vt. puheenjohtajan viesti elokuun lopulla. Hiskistä on kannettu SukuForumilla huolta lokakuun puolella. Seuran puolelta ei tullut informatiivista eikä lupaavaa vastausta. Mikä huomioitiin Suomi24:nkin puolella.
Vali, vali, paljonkos onkaan tullut täällä SSS:n epävirallista tiedotusta hoidettua?:
- Syyskokous pidetty (26.11.2007)
- Tulokseton miniloma (10.12.2007) Tämä taisi olla se kirjoitus, jonka kunniaksi minulle pidettiin julkinen saarna ennen erästä hallituksen kokousta. Vai valitinko hallituksessa istuessani toisenkin kerran...
- Vuosi loppu (31.12.2007) Jaa, tuossa oli piikittelyä samasta aiheesta. Toisto ei ole tyylikästä.
- Postiluukusta pudonnutta (13.8.2008) "Kuvatekstistä sivulla 49 selviää, että SSS:llä on ELKA:ssa työllistettyjä tallentamassa teollisuuslaitosten työntekijäluetteloita" Tämän olin unohtanut, onkohan julkaistu huomaamattani vai ovatkohan tulokset mahdollisesti jääneet tietosuojavaltuutetun haaviin?
- Lunta tuli ja viikonloppu meni (24.11.2008) Syyskokouksesta.
- SSS toimii(ko) (3.6.2009)
- SSS toimii osa 2 (5.6.2009)
- Verkkoarkistointi (16.11.2009) Mainostin SSS:n vanhojen sivujen olevan saatavilla. Eivät olleet kauaa.
- Uutiskatsaus (29.11.2009)
- SSS:n tiedotus, havaintoja (31.1.2010)
- Muiden ihmisten projektien edistyminen (22.2.2010)
- SSS:n suunnitellut ja aloitetut projektit (8.2.2011) Vuoden tauko valituksessa?
- Sukututkimuspäivät lähestyvät... (28.2.2011)
- Soveltavaa oppimista (20.4.2011)
- Pyhä lehmä menossa teurastamolle? (14.8.2011) Kirjoitus, joka keräsi ennätysyleisön tuntemattomia teitä.
Historia & tila
Keskiviikko oli viimeinen lokakuun sovituista arkivapaista. Iltapäiväksi suuntasin seminaariin Tilan käyttö ja täyttö keskiajan ja uuden ajan alussa.
Siellä Marko Lamberg alusti käymällä läpi perinteistä ja tuoreempaa kartan käyttöä historian tutkimuksessa. Tuoreista esimerkeistä monet olivat ruotsalaisia ja vaikuttivat mielenkiintoisilta. Dick Harrison tekee siis muutakin kuin ärsyttäviä blogitekstejä. Suomalaisesta tutkimuksesta Lamberg oli ottanut esimerkiksi Kari-Matti Piilahden väikkärin, mutta samaan hengenvetoon kritisoi suomalaista tutkimusta "yhden tyyppisellä aineistolla" operoinnista. Ehkä ymmärsin yhdistelmän väärin, Piilahden lähteet ovat mielestäni kattavat ja maantieteellinen aspekti voimakkaampi kuin kalvon esimerkkikuva antoi ymmärtää.
Kotimainen esimerkki oli myös "pelon maantiede", jossa kansanperinteessä pelottavina paikkoina mainitut sijoittuivat lähelle asutusta. Tässä vaiheessa tulee kyllä mieleen kysymys akateemisen tutkimuksen ja maalaisjärjen yhteyksistä ja eroista. Sukututkijataustalla on ollut mielekästä läiskiä paikkoja kartalle jollei alusta alkaen niin ainakin ensimmäisestä julkaisusta asti. Ellei tapahtumapaikkoja pysty hahmottamaan, ei voi ymmärtää mitä on kirjoittamassa. Siksihän kesälläkin Saarenmaallekin änkesin.
Lamberg luovutti puheenvuoron Marko Hakaselle, joka irtosi kartasta ja siirtyi fyysiseen tilaan. (Kuvainnollisesti.) Tilassa tapahtuu matkustaminen, viestintä ja kaupankäynti. Tilaa voidaan yrittää hallita. Etäältä se onnistuu vain kirjein ja satunnaisin vierailuin. Joku piirtää tilaan rajoja, syntyy alueita, kulttuureita, yhteisöllisyyttä ja identiteettejä.
Jukka Korpelan puhuessa selvisi, että hän oli kirjoittanut artikkelin kirjaan, joita oli pinossa ensimmäisellä pöydällä. Artikkelistaan hän ei halunnut puhua, joten aiheena tuntui olevan tehostettu lähdekritiikki. Oli "keskeistä" miettiä miten lähteen luontiin vaadittu informaatio oli saavuttanut dokumentoijan. Ja piti päästä yli 1800-luvulla luotujen käsitteiden. "Identiteetti" vihoviimeinen näistä. Korostettiin, ettei ole keskiaikaista yhtenäiskulttuuria eikä ylipaikallista tietoisuutta. Mitään oleellista en omaksunut, joten varmaankin meni hienoja helmiä ohi korvieni.
Saman voin sanoa Päivi Maarasen osuudesta Vallan merkit maisemassa. Hän ei myöskään käsitellyt artikkeliaan. Kuunnellessa mieleeni palautui BBC:n Coast-sarjassa demottu rannikkolinna, joka valkoiseksi kalkittuna esitettiin nimenomaan pitkälle erottuvana valloittajan reviirimerkkinä. Tuotuani tämän "huomion" keskusteluosassa esille, Maaranen totesi huomanneensa Porvoon tuomiokirkon palon yhteydessä, että kalkittujen seinien lisäksi tumma katto on kirkon osa, joka erottuu ja näkyy kauas. Tämän minäkin ymmärsin.
Ilokseni Ulla Koskinen esitti jotain, josta minäkin sain (mielestäni) tolkkua. Hän oli ottanut esiin vuodelta 1583 linnan rakennushankkeen, josta kertoo muutama kirje. Näiden kokonaisuus kertoi, että kunkun hyviksi katsomia ideoita ei rynnätty toteuttamaan, jollei huvittanut. Kuvio on tullut tutuksi 1500-luvun kirjallisuutta lukiessani, mutta tämä yksityiskohtainen juttu oli hauskaa kertausta. Seminaarin teemaan asia liittyi sillä, että jahkailevat käskyläiset vetosivat välimatkoihin ja tiedonsiirron hitauteen. Jälleen sain myös flashbackin ison yrityksen nykyajasta: hyvät(kin) ideat ylhäältä ovat torpattavissa, kun on oikeat ihmiset asialla.
Kysyin esityksen varsinaisen teeman ulkopuolelta itseäni askarruttanutta yksityiskohtaa eli sitä, miten kirjeet saatiin perille kun vastaanottajat olivat milloin missäkin. Koskinen vastasi, että kirjeenkantaja seurasi maaliaan, kunnes löytyi. Toisinaan kirjeeseen oli saatettu merkitä myös vaihtoehtoinen avaaja. Yleisön puolella tiedettiin, että sekä 1500-lukua ennen ja jälkeen oli käytetty myös tekniikkaa, jossa kirjeen kopioita lähetettiin vaihtoehtoisiin toimitusosoitteisiin.
Viimeinen esitysslotti oli Anu Lahtisen. Hän aloitti nostamalla esiin tilan ja tilallisuuden linkityksen valtaan, joka oli jo lähes joka esityksessä vilahtanutkin. Hakasen toteama etäältä hallitsemisen haaste konkretisoitui, kun Lahtinen muistutti käräjien pitäjien tulleen ja menneen. Heiltä saattoi välttyä kokonaan jäämällä kotiin. Tai epämieluisan päätöksen jättää huomiotta. Suomalaista kapinointia à la 1500-luku. Vai silkkaa anarkiaa? Paikallisella väestöllä asiantuntemus, toimintamahdollisuudet ja todellinen valta, vallanpitäjillä statistin rooli.
Lahtisen artikkeli aiheesta oli erillisenä jaossa ja muiden puhujien jutut kovien kansien välissä nimikkeessä Physical and Cultural Space in Pre-industrial Europe. Methodological approaches to spatiality. 1500-luvun viestinviennistä peruspläjäyksen saa Juhana Säteen gradusta Viestikapuloita ja kirjeenkantajia. Tiedonvälitys nuijasodassa talvella 1596-1597. 2002.
Toinen näkemys seminaarin annista tarjolla på svenska.
Siellä Marko Lamberg alusti käymällä läpi perinteistä ja tuoreempaa kartan käyttöä historian tutkimuksessa. Tuoreista esimerkeistä monet olivat ruotsalaisia ja vaikuttivat mielenkiintoisilta. Dick Harrison tekee siis muutakin kuin ärsyttäviä blogitekstejä. Suomalaisesta tutkimuksesta Lamberg oli ottanut esimerkiksi Kari-Matti Piilahden väikkärin, mutta samaan hengenvetoon kritisoi suomalaista tutkimusta "yhden tyyppisellä aineistolla" operoinnista. Ehkä ymmärsin yhdistelmän väärin, Piilahden lähteet ovat mielestäni kattavat ja maantieteellinen aspekti voimakkaampi kuin kalvon esimerkkikuva antoi ymmärtää.
Kotimainen esimerkki oli myös "pelon maantiede", jossa kansanperinteessä pelottavina paikkoina mainitut sijoittuivat lähelle asutusta. Tässä vaiheessa tulee kyllä mieleen kysymys akateemisen tutkimuksen ja maalaisjärjen yhteyksistä ja eroista. Sukututkijataustalla on ollut mielekästä läiskiä paikkoja kartalle jollei alusta alkaen niin ainakin ensimmäisestä julkaisusta asti. Ellei tapahtumapaikkoja pysty hahmottamaan, ei voi ymmärtää mitä on kirjoittamassa. Siksihän kesälläkin Saarenmaallekin änkesin.
Lamberg luovutti puheenvuoron Marko Hakaselle, joka irtosi kartasta ja siirtyi fyysiseen tilaan. (Kuvainnollisesti.) Tilassa tapahtuu matkustaminen, viestintä ja kaupankäynti. Tilaa voidaan yrittää hallita. Etäältä se onnistuu vain kirjein ja satunnaisin vierailuin. Joku piirtää tilaan rajoja, syntyy alueita, kulttuureita, yhteisöllisyyttä ja identiteettejä.
Jukka Korpelan puhuessa selvisi, että hän oli kirjoittanut artikkelin kirjaan, joita oli pinossa ensimmäisellä pöydällä. Artikkelistaan hän ei halunnut puhua, joten aiheena tuntui olevan tehostettu lähdekritiikki. Oli "keskeistä" miettiä miten lähteen luontiin vaadittu informaatio oli saavuttanut dokumentoijan. Ja piti päästä yli 1800-luvulla luotujen käsitteiden. "Identiteetti" vihoviimeinen näistä. Korostettiin, ettei ole keskiaikaista yhtenäiskulttuuria eikä ylipaikallista tietoisuutta. Mitään oleellista en omaksunut, joten varmaankin meni hienoja helmiä ohi korvieni.
Saman voin sanoa Päivi Maarasen osuudesta Vallan merkit maisemassa. Hän ei myöskään käsitellyt artikkeliaan. Kuunnellessa mieleeni palautui BBC:n Coast-sarjassa demottu rannikkolinna, joka valkoiseksi kalkittuna esitettiin nimenomaan pitkälle erottuvana valloittajan reviirimerkkinä. Tuotuani tämän "huomion" keskusteluosassa esille, Maaranen totesi huomanneensa Porvoon tuomiokirkon palon yhteydessä, että kalkittujen seinien lisäksi tumma katto on kirkon osa, joka erottuu ja näkyy kauas. Tämän minäkin ymmärsin.
Ilokseni Ulla Koskinen esitti jotain, josta minäkin sain (mielestäni) tolkkua. Hän oli ottanut esiin vuodelta 1583 linnan rakennushankkeen, josta kertoo muutama kirje. Näiden kokonaisuus kertoi, että kunkun hyviksi katsomia ideoita ei rynnätty toteuttamaan, jollei huvittanut. Kuvio on tullut tutuksi 1500-luvun kirjallisuutta lukiessani, mutta tämä yksityiskohtainen juttu oli hauskaa kertausta. Seminaarin teemaan asia liittyi sillä, että jahkailevat käskyläiset vetosivat välimatkoihin ja tiedonsiirron hitauteen. Jälleen sain myös flashbackin ison yrityksen nykyajasta: hyvät(kin) ideat ylhäältä ovat torpattavissa, kun on oikeat ihmiset asialla.
Kysyin esityksen varsinaisen teeman ulkopuolelta itseäni askarruttanutta yksityiskohtaa eli sitä, miten kirjeet saatiin perille kun vastaanottajat olivat milloin missäkin. Koskinen vastasi, että kirjeenkantaja seurasi maaliaan, kunnes löytyi. Toisinaan kirjeeseen oli saatettu merkitä myös vaihtoehtoinen avaaja. Yleisön puolella tiedettiin, että sekä 1500-lukua ennen ja jälkeen oli käytetty myös tekniikkaa, jossa kirjeen kopioita lähetettiin vaihtoehtoisiin toimitusosoitteisiin.
Viimeinen esitysslotti oli Anu Lahtisen. Hän aloitti nostamalla esiin tilan ja tilallisuuden linkityksen valtaan, joka oli jo lähes joka esityksessä vilahtanutkin. Hakasen toteama etäältä hallitsemisen haaste konkretisoitui, kun Lahtinen muistutti käräjien pitäjien tulleen ja menneen. Heiltä saattoi välttyä kokonaan jäämällä kotiin. Tai epämieluisan päätöksen jättää huomiotta. Suomalaista kapinointia à la 1500-luku. Vai silkkaa anarkiaa? Paikallisella väestöllä asiantuntemus, toimintamahdollisuudet ja todellinen valta, vallanpitäjillä statistin rooli.
Lahtisen artikkeli aiheesta oli erillisenä jaossa ja muiden puhujien jutut kovien kansien välissä nimikkeessä Physical and Cultural Space in Pre-industrial Europe. Methodological approaches to spatiality. 1500-luvun viestinviennistä peruspläjäyksen saa Juhana Säteen gradusta Viestikapuloita ja kirjeenkantajia. Tiedonvälitys nuijasodassa talvella 1596-1597. 2002.
Toinen näkemys seminaarin annista tarjolla på svenska.
torstai 27. lokakuuta 2011
Kaksi iltaa arkeologiaa
Kuva kaapattu kirjasta Mästerstycken i Statens historiska museum. Häfte 1. Tarjolla myös Andra häftet .Maanantaina kuuntelin työväenopistossa ensimmäisen osan Eero Muurimäen Arkeologian ABC:tä. Käytiin läpi kaivauksien perusteita. Minua kiinnostaneet tekniikat posotettiin sellaisella vauhdilla ohi, etten ehtinyt omaksumaan niistä mitään. Muistiin jäi kyllä maininta Googlen ilmaisten ilmakuvien käytöstä prospektoinnissa. Se palasi lähimuistiin kuunnellessani BBC:n tämän viikon Making history -jaksoa: veden alla ollut puolustus(?)rakenne erottui Googlen kuvissa vesikasvien suorana rivistönä.
Loppukysymykseeni sain vastaukseksi (monettako kertaa?), että pronssi- ja rautakauden asumusten paikantaminen on vaikeampaa kuin kivikauden, sillä merkkejä jäi vähemmän, jopa keramiikasta. Menisiköhän jo jakeluun?
Metodipuolesta poimin myös tiedon, että Suomessa ei ihmisen toiminnasta ole syntynyt vastaavia kerroksia kuin ulkomailla eli kaivauksia ei tehdä näitä tällaisia seuraten. Mutta palokerroksia sentään jossain ollut? No, tätä voin "soveltaa käytäntöön" kun Britanniasta tilatut kaivaus-DVD:t saapuvat postilaatikkooni. Vaikka maiden välillä on eroja, jotakuta voi kiinnostaa sikäläinen (=BBC) Arkeo/historiapeda verkkosivujen/pdf-tiedostojen muodossa:
- Create your own dig!
- Activity: Create an excavation
- Activity: Paper excavation
- Activity: Poos from the past
- Activity: Cress Cropmarks
- Get into the mind of our ancient ancestors
- Ancient-themed workshops
- Primary History
- Build a time capsule
- A guide to historical research
- A guide to oral history
- A guide to interpreting historical evidence
- A guide to researching the history of your high street
Ilmeisesti näillä tuoreilla tuloksilla ei ole täydennetty sivusta Kurkistuksia Helsingin kujille, jota olen myös Sundia ajatellen aikanaan hartaasti tavannut. Markku Heikkisen teksti tämän vuoden alun kaivauksista löytyy museon sivuilta. Esitelmän aloittaneen Ritaripuiston kaivauksen pikarilöydöstä on samoilla sivuilla Heini Hämäläisen kirjoitus.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Lokakuun alusta
1.10.
- Kuukausiliitteen kirjastoapurahajuttu on _mielenkiintoinen_
- "Sanoja tutkimus, kysely ja selvitys käytetään mediassa yhä useammin miten sattuu."
- Helpotuksen huokaus, taas sain kaikki Helka-lainat uusittua. Tutkimuksen tekoa voi taas venyttää.
- Tämän firman nostaman oikeusjutun takia FB:n timeline viivästyy. Hyvän näköistä sisältöä historian ystäville: timelines.com
- Nyt ymmärrän miksei mutsi referoinut mulle Höblän arvostelua ennen teatteriin menoa. Nähty mikä nähty, alkaa jo unohtua
- Postissa tuli vihdoin HAik ja yllärinä arvosteltava kirja. Lisää kirjoitettavaa...
- Historioitsijoiden kirja-arvostelut ovat ilkeydessään huvittavia. (ref Vahtola, HAik)
- Ratikalla kohti luentoa Helsingin historiasta.
- Saavuin eläkeläiskerhoon. Vai olikos tämä historian ilmaisluento? Tässä seurassa menee muisti.
- Nyt tuli joku minua nuorempi. Selvä hörhö.
- Lisää harmaahapsia hipsii sisään. Nämähän ovat eläneet 1500-luvun, luento tulee olemaan heille nuoruuden muistoja.
- Yksi tuttukin ilmaantui, hän luennoi täällä kahden viikon päästä. Ja @JPvE yli kuukauden päästä. Kaksikielisesti, se pitää kuulla.
- Eilen markkinoin muun tohinan ohessa 2 kpl ventovieraan ihmisen kirjaa, jota ei ole itse nähnyt. Omiakin voisi joskus yrittää myydä?
- Outoa katsoa&kuunnella, kun joku käyttää tuttua käyttöliittymää ja neuvoo tekemään toisin kuin itse tekee. *diootti!
- "Nettapa oli pohdiskellut esikoiskirjaansa joku ilta viitisen minuuttia ja sitten viikonloppuna kirjoittanut sen"
- Olenkohan itse joskus summeeraanut mielenkiintoisen tilaisuuden yhtä epäinformatiivisesti? Toivottavasti en.
- Beautiful words... "users’ involvement in archival description and metadata creation/reuse" ...more, please...
- A History of Violence, Edge Master Class 2011 . Taidan kuunnella toiseenkin kertaan, muutkin luennot sarjasta kiinnostaa.
- Pinker korreloi lukutaidon leviämisen väkivallan vähenemiseen. Näkyisiköhän suomalaisessa tilastoinnissa?
- Huittisissa mies oli poiminut Loimijoen pohjasta "viikinkien ajan" rannekorun.
- Mary Baloghin A Matter of class on luokiteltavissa historialliseksi romantiikaksi, mutta rakenne yllätti ja kokonaisuus toimi. Suosittelen.
- Vaihdoin [blogin] taustaa, keltainen oli aika aggressiivinen, nyt on niin rauhallista, että voisi nukahtaa
- Löytyi Gale digital collections... Näyttää lupaavalta, eiköhän pari blogitekstiä tästä irtoa.
- "Free trial available for instutions", pyh ja pah sanon minä. Yksilöiden silkkaa sortoa.
- Slate: Before Hitler, Who Was the Stand-In for Pure Evil?
- Luin arvostelukappaleen enkä keksi sanomista. Pieni ongelma.
- Lähetin tuoreen linkin ja sain vastaukseksi miniluennon spostissa. Yleensä vaan kiitetään.
- Kirjoitin kirja-arvostelun. Teemalla damning with faint praise.
- SLS:n pyytämä puheenvuoro digimatskuista alkaa hahmottua. Loppukaneettia vajaa.
- Kuunneltu bbc:n Thinking allowed. Mielenkiintoisia sukunimipointteja lapsilta.
- Aamun Hesarissa sukututkijoista oikein edustava kuva. Yhtään nuorempaa ei löytynyt?
- Tietenkin kiva että Vantaan tapahtuma sai näkyvyyttä. Olisi voinut olla kutsuvampaa.
- Ihanaa kun twiiteissä vilahtaa lapsuuden kotikunta (Kokemäki). On muillakin kartalla.
- HAikia lueskelen, aiheita blogikommentteihin runsaasti. Alkaisiko kirjoittaa vai tarkistaisiko klo 15 osoitteen kartasta?
- Huh, Merikannontie siellä missä kuvittelinkin. Eli kieppaus Töölön kirjaston kautta sopii ohjelmaan.
- Pitikö tuhannennesta twiitistä tehdä jotenkin erityinen? No, tässä menee, ihan aiheettomana.
Tampereelta ja 1800-luvulta
Hurmioitunut-blogista huomasin, että Tampereellekin on tulossa jakokaappihistoriaa, josta kesällä Helsingissä nautin. Tämän kunniaksi alla Suomen kuvalehden antia Tampereelta numeroista 173&178/1880.
Tamperetta käsittelee Petri Juutin väitöskirja Kaupunki ja vesi. Tampereeseen liittyvistä tehtaista ei ole viime aikoina löytynyt linkkejä, mutta tehtaisiin liittyy tekniikka, joten tähän väliin sen johdosta Heidi Rannan opinnäyte 1800-luvun lopun seinäpuhelimen restaurointi. Mistä päästään näppärästi Niina Aallon opinnäytteeseen Virginia - asu 1800-luvun tyyliin.
Hypäten maaseudulle on jo korkea aika mainita Valtteri Kangasmäen gradu Tilan väkeä ja naapureita : varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807-1883. Palaten kaupunkiin esille Jarkko Keskisen artikkeli Sosiaalinen pääoma porilaisessa kauppiasyhteisössä 1800-luvun alussa ja Kari-Pekka Aution gradu Ihmishahmoisia petoja ja ympäristönsä uhreja : väkivalta Helsingin johtavissa sanomalehdissä 1894-1899. Aikakauteen kuuluu myös Anja Salmelan gradu ”Varjele taivas – itsemurhanko hän tekisi?” Naisten itsemurhiin suhtautuminen Suomessa vuosina 1880–1900. Hieman yli menee Jaakko Blombergin Kitkan vesiltä Pohjanlahden sahoille : Akanlahden tukinsiirtolaitokset 1893–1929.
Turun historiallisen yhdistyksen digitoiduista artikkeleista löytyy Ellen Lehtovaaran teksti Turun asujamistoon kuuluneet ulkomaalaiset vuoden 1827 palon ja Itämaisen sodan välisenä aikana. Ruotsalaisten ylioppilaiden vierailu Suomessa 1857 rajoittui Turkuun ja Helsinkiin. D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia liikkuu laajemmalla alueella.
Tamperetta käsittelee Petri Juutin väitöskirja Kaupunki ja vesi. Tampereeseen liittyvistä tehtaista ei ole viime aikoina löytynyt linkkejä, mutta tehtaisiin liittyy tekniikka, joten tähän väliin sen johdosta Heidi Rannan opinnäyte 1800-luvun lopun seinäpuhelimen restaurointi. Mistä päästään näppärästi Niina Aallon opinnäytteeseen Virginia - asu 1800-luvun tyyliin.
Hypäten maaseudulle on jo korkea aika mainita Valtteri Kangasmäen gradu Tilan väkeä ja naapureita : varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807-1883. Palaten kaupunkiin esille Jarkko Keskisen artikkeli Sosiaalinen pääoma porilaisessa kauppiasyhteisössä 1800-luvun alussa ja Kari-Pekka Aution gradu Ihmishahmoisia petoja ja ympäristönsä uhreja : väkivalta Helsingin johtavissa sanomalehdissä 1894-1899. Aikakauteen kuuluu myös Anja Salmelan gradu ”Varjele taivas – itsemurhanko hän tekisi?” Naisten itsemurhiin suhtautuminen Suomessa vuosina 1880–1900. Hieman yli menee Jaakko Blombergin Kitkan vesiltä Pohjanlahden sahoille : Akanlahden tukinsiirtolaitokset 1893–1929.
Turun historiallisen yhdistyksen digitoiduista artikkeleista löytyy Ellen Lehtovaaran teksti Turun asujamistoon kuuluneet ulkomaalaiset vuoden 1827 palon ja Itämaisen sodan välisenä aikana. Ruotsalaisten ylioppilaiden vierailu Suomessa 1857 rajoittui Turkuun ja Helsinkiin. D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia liikkuu laajemmalla alueella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)