Wilhelmina Sofia Lindgrén (s. 6.6.1877 Kokemäki) otti passin 16.5.1903 ja sisarensa Enni Amanda Lindgren (s. 24.5.1885 Kokemäki) 17.10.1903. Enni lähti Hampurista 23.4.1904 ja saapui New Yorkiin 5.5.1904 ilmoittaen vastaanottajakseen siskonsa, joka oli ehtinyt Michiganin Sault Ste Marieen.
Lähteet:
Siirtolaisuusinstituutti passitietokanta
Kokemäki rippikirja 1881-1890 s. 1114
Ancestry.com. Staatsarchiv Hamburg. Hamburg Passenger Lists, 1850-1934 (Staatsarchive Hamburg, 373-7 I, VIII A 1 Band 154, Seite 670 (Mikrofilm Nr. K_1783, )
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1904; Microfilm serial: 15; Microfilm roll: T715_454; Line: 1; .)
lauantai 13. marraskuuta 2010
Hyys, Hyys, Hymylään?
Eilen selvisi Kirjavinkeistä, että tamperelainen Elävän Kirjallisuuden Yhdistys – ELKI ry on julistanut kaikille avoimen Arvoituskirjoituskilpailun. Töissä toivotaan näkyvän " jotain uutta yhdistettynä vanhaan tenhoon, lumoon ja kiperyyteen". Niitä odotellessa alla reilusti yli sata vuotta vanhoja arvoituksia Elias Lönnrotin toimittamasta kokoelmasta Suomen kansan arvoituksia ynnä 189 viron arvoituksen kanssa.
1. Edestä kun kerä, keskeltä kun säkki, perästä kun luudan varsi?
2. Ei vajo suureen mereen, vaan vajoo maanrakoon?
3. Altani syötiin, päältäni syötiin, itse söin ja itseäni syötiin?
4. Elävä pitää puusta, nuora puun nenässä, surma nuoran päässä, henki surman suussa, liikkuva hengen edessä?
5. Elää maailman alusta maailman loppuun asti, ei koskaan viidettä viikkoa näe?
6. Enemmän minä olen tänäpänä nähnyt kuin Jumala?
7. Ennen toista torstaita, tulevata tiistaita, silmin sokiana, käsin rampana, kolmesta kohden koukussa?
Vastaukset alla...
1. Edestä kun kerä, keskeltä kun säkki, perästä kun luudan varsi?
2. Ei vajo suureen mereen, vaan vajoo maanrakoon?
3. Altani syötiin, päältäni syötiin, itse söin ja itseäni syötiin?
4. Elävä pitää puusta, nuora puun nenässä, surma nuoran päässä, henki surman suussa, liikkuva hengen edessä?
5. Elää maailman alusta maailman loppuun asti, ei koskaan viidettä viikkoa näe?
6. Enemmän minä olen tänäpänä nähnyt kuin Jumala?
7. Ennen toista torstaita, tulevata tiistaita, silmin sokiana, käsin rampana, kolmesta kohden koukussa?
Vastaukset alla...
1. Kissa
2. Rasva, öljy
3. Akka söi puun juurella lastansa imettäissä, alla söi sammakko ruopaa juurien kolossa ja päällä orava käpyjä.
4. Onkija onkivärkkinensä, liera ja kala
5. Kuu
6. Nähnyt vertaiseni
7. Ihminen nukkuu
2. Rasva, öljy
3. Akka söi puun juurella lastansa imettäissä, alla söi sammakko ruopaa juurien kolossa ja päällä orava käpyjä.
4. Onkija onkivärkkinensä, liera ja kala
5. Kuu
6. Nähnyt vertaiseni
7. Ihminen nukkuu
perjantai 12. marraskuuta 2010
Käväisin luennolla
HY AY Hhs125 Politiikka ja diplomatia, syksy 2010
On jäänyt kaksi luentoa väliin. Viime viikon torstaina piti käyttää kyseinen aika Turun kulttuurihissan tenttiin lukemiseen (mitä en kylläkään tehnyt) ja tämän viikon tiistaina piti ihan oikeasti istua kyseinen tentti (tuli tehtyä). Tästä lusmuilusta aiheutui merkittävä tiedon puute: minulla ei ollut kirjaesseiden aiheita, jotka oli jaettu luennoilla.
Olin yrittänyt paikata tilannetta lähettämällä spostin luennoitsijalle, mutta en saanut mitään vastausta. Mille löytyi osittainen selitys eilen kun haastattelin silminnäkijätodistajan: luennoitsija oli tuottanut aiheet päästään eikä niitä ollut hänellä ylöskirjoitettuna. Silminnäkijällä onneksi oli ja hän antoi kopsata paperinsa. Tilanne oli taas hallinnassa ja olisin ehtinyt lähteä salista ennen luennoitsijan tuloa.
Mutta jäin katsomaan meininkiä. Edessä istunut poitsu antoi eniten viihdykettä: söi kaksi jugurttia, nyppi kämmeniään ja kysyi kaksi (vai oliko se kolme) kysymystä. Luennoitsija taas jutteli Ison-Britannian ulkopolitiikan ilmansuunnista kylmän sodan aikana. Länsi ja kaakko tulivat käsiteltyä ennen taukoa. Koska lähdin silloin kotiin, minulle jää ikuiseksi mysteeriksi oliko ilmansuuntia enemmän.
Jollen sitten saa tartuntaa nuorilta ystäviltäni, jotka käyttivät tauon huolella kirjoitettujen luentomuistiinpanojen kopiointiin.
Sodassa ja haudassa
SukuForumilla kyseltiin amerikkalaissuomalaisten osallistumista ensimmäiseeen maailmansotaan. Juuri nyt on erinomainen hetki miettiä sitä, sillä Yhdysvalloissa vietetään veteraanipäivää ja sen kunniaksi sotilaslähteet ovat ancestry.com:ssa ilmaiseksi käytettävissä 11.-14.11.2010. Sekä kansalaisista että muista oikean ikäisistä miehistä tehtiin 1917 kutsuntakortti ja nämä ovat hyödyllisiä lähteitä siirtolaisten etsinnässä.
Alkuperäinen kysyjä sai vastauksen, olemassa on tutkimus Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa : Venäjän, Saksan, Ison-Britannian, Ranskan, Australian, Uuden Seelannin, Etelä-Afrikan, Yhdysvaltain, Kanadan ja Neuvosto-Venäjän armeijoissa vuosina 1914-22 menehtyneet suomalaiset sekä sotaoloissa surmansa saaneet merimiehet. Lisäksi selvisi, että K-G Olin on äskettäin julkaissut kirjan, jossa hän on selvittänyt suomalaisten saamia korkeimman luokan kunniamerkkejä Yhdysvalloista. Kirjasta oli hyvä esittely Pohjalaisessa.
Yritin kontribuoida keskusteluun, mutta en päässyt loistamaan. Muistiini tosin palasi vuosi sitten löytämäni kirja amerikkalaissuomalaisesta näkökulmasta ensimmäiseen maailmansotaan. John Elenius Rantamäen "Sven-Duuva" nuorempi. Pieni romanssi suomalaisen "Nahkapojan" seikkailuista maailmansodan pyörteissä on fiktion muotoon kirjoitettu, mutta silmäilyn (en edelleenkään ole lukenut läpi) perusteella elävästi kirjoitettu. Heikki Koskelan keräämästä listasta selviää, että Rantamäki oli toimittaja ja syntynyt 9.6.1889 Laihialla. Ancestrystä löytyvä Ohio Soldiers in WWI, 1917-1918 kertoo Rantamäen astuneen armeijan riveihin 21.9.1917 ja palveluksesta: "Battery C 336 Field Artillery to Discharge Cook 22 Dec 1917. American Expeditionary Forces 27 Aug 1918 to 8 March 1919. Honorable discharge 27 March 1919." Vuonna 1923 tehdystä passihakemuksesta selviää, että John oli Yhdysvaltain kansalainen vuodesta 1906.
Mainitun kirjan kuvitusta, piirtäjä James Lavery.
Rantamäki allekirjoitti kirjansa esipuheen 11.11.1920, hieman masentavasti kutsuen sitä "välirauhan toiseksi vuosipäiväksi". Sodat jatkuivat ja hautoja on joka puolella. Englantilainen sanomalehti Guardian kertoi keskiviikkona projektista The War Graves Photographic Project, jonka tavoitteena on valokuvata jokainen sotilaan hautakivi tai muistomerkki ensimmäisestä maailmansodasta tähän päivään. Näin lukee etusivulla, eikä kovin selkeästi sanota todennäköistä (?) keskittymistä Ison-Britannian armeijaan.
Sivuston hautakivihaku on ilmainen ja haun voi tehdä myös kansalaisuuden perusteella. Isle of Manille on haudattu suomalainen siviili Arthur Valfrid Schöring, joka oli kuollut 30.4.1942 34-vuotiaana. (Lakkolistan perusteella syntynyt 6.5.1908.) Lisätietoa löytyy Merieläkeläisyhdistysten Keskusliitto ry:n äänenkannattaja El-merin numerosta 1/2008, jossa otsikolla Mansaari on erilainen Sven-Erik Nylund kirjoittaa:
Alkuperäinen kysyjä sai vastauksen, olemassa on tutkimus Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa : Venäjän, Saksan, Ison-Britannian, Ranskan, Australian, Uuden Seelannin, Etelä-Afrikan, Yhdysvaltain, Kanadan ja Neuvosto-Venäjän armeijoissa vuosina 1914-22 menehtyneet suomalaiset sekä sotaoloissa surmansa saaneet merimiehet. Lisäksi selvisi, että K-G Olin on äskettäin julkaissut kirjan, jossa hän on selvittänyt suomalaisten saamia korkeimman luokan kunniamerkkejä Yhdysvalloista. Kirjasta oli hyvä esittely Pohjalaisessa.
Yritin kontribuoida keskusteluun, mutta en päässyt loistamaan. Muistiini tosin palasi vuosi sitten löytämäni kirja amerikkalaissuomalaisesta näkökulmasta ensimmäiseen maailmansotaan. John Elenius Rantamäen "Sven-Duuva" nuorempi. Pieni romanssi suomalaisen "Nahkapojan" seikkailuista maailmansodan pyörteissä on fiktion muotoon kirjoitettu, mutta silmäilyn (en edelleenkään ole lukenut läpi) perusteella elävästi kirjoitettu. Heikki Koskelan keräämästä listasta selviää, että Rantamäki oli toimittaja ja syntynyt 9.6.1889 Laihialla. Ancestrystä löytyvä Ohio Soldiers in WWI, 1917-1918 kertoo Rantamäen astuneen armeijan riveihin 21.9.1917 ja palveluksesta: "Battery C 336 Field Artillery to Discharge Cook 22 Dec 1917. American Expeditionary Forces 27 Aug 1918 to 8 March 1919. Honorable discharge 27 March 1919." Vuonna 1923 tehdystä passihakemuksesta selviää, että John oli Yhdysvaltain kansalainen vuodesta 1906.
Mainitun kirjan kuvitusta, piirtäjä James Lavery.
Rantamäki allekirjoitti kirjansa esipuheen 11.11.1920, hieman masentavasti kutsuen sitä "välirauhan toiseksi vuosipäiväksi". Sodat jatkuivat ja hautoja on joka puolella. Englantilainen sanomalehti Guardian kertoi keskiviikkona projektista The War Graves Photographic Project, jonka tavoitteena on valokuvata jokainen sotilaan hautakivi tai muistomerkki ensimmäisestä maailmansodasta tähän päivään. Näin lukee etusivulla, eikä kovin selkeästi sanota todennäköistä (?) keskittymistä Ison-Britannian armeijaan.Sivuston hautakivihaku on ilmainen ja haun voi tehdä myös kansalaisuuden perusteella. Isle of Manille on haudattu suomalainen siviili Arthur Valfrid Schöring, joka oli kuollut 30.4.1942 34-vuotiaana. (Lakkolistan perusteella syntynyt 6.5.1908.) Lisätietoa löytyy Merieläkeläisyhdistysten Keskusliitto ry:n äänenkannattaja El-merin numerosta 1/2008, jossa otsikolla Mansaari on erilainen Sven-Erik Nylund kirjoittaa:
Nuoremmat sukupolvet eivät ehkä tiedä, että yli 400 suomalaista merimiestä internoitiin suomalaisista aluksista Mansaarelle, kun Englanti julisti sodan Suomea vastaan vuonna 1941 sen jälkeen kun Suomi oli julistanut sotivansa natsi-Saksan rinnalla. Suomalaiset olivat saarilla eri leireissä, monet yli kome vuotta. ...(Samassa valokuvakannassa oli kolmen Krimin sodan aikana kuolleen muistomerkki Ahvenanmaalla. Ainakin oletan, että "Aarland Islands British Cemetery" tarkoittaa Ahvenanmaata, Suomessa väitetään moinen joka tapauksessa olevan.)
Suomalaiset vangittiin takavarikoiduista suomalaisista laivoista, mutta leireille otettiin suomalaiset merimiehet myös ruotsalaisista, norjalaisista ja englantilaisista laivoista.
Aikaisempien tutkimusteni perusteella tiesin, että seitsemän suomalaista merimiestä kuoli saaren leirillä sairauksiin, muun muassa tuberkuloosiin. Kirjaston arkistossa oli listoja näistä Douglasin hautausmaalle haudatuista vainajista. Yhden näistä listallani olevien vainajien haudoista löysimme pienen etsinnän jälkeen Douglasin hautausmaalta. Arthur Valfrid Schöring oli kuollut tuntemattomasta syystä 30 huhtikuuta 1942 ja hänen maanmiehensä olivat hankkineet hänelle hautakiven.
torstai 11. marraskuuta 2010
Itsemurha pahempi kuin murha?
Kuuntelin tuoreen jakson ohjelmasta Släktband. Siinä kerrottiin papista, joka 1800-luvulla myrkytti ehtoollisviinin arsenikilla. Varsinaisruotsalaista meininkiä, josta ei tarvitse huolehtia, sillä Suomi ei kuulunut samaan hallintoon. Mutta toinen aihe jaksossa koski 1600- ja 1700-lukua eli kosketti myös Suomea.
Tuolloisen käytännön mukaan itsemurhan tehneet kuolivat niin syntisinä, ettei heitä voinut mikään pelastaa (tai jotain sinne päin). Sen sijaan murhaajat saivat ennen kuolemantuomiota papilta synninpäästön ja olivat näin jonossa taivaanportille (tai jotain sinne päin). Eli rationaalisesti itsemurhaa harkitsevat ihmiset päätyivät leikkaamaan kurkun viattomalta lapselta todistajien läsnäollessa, tuomittiin kuolemaan, jota ennen saivat synninpäästön ja kaikki oli "OK".
Radio-ohjelma haastatteli näitä tapauksia tutkinutta Arne Jacobssonia, joka kuvasi elävästi erästä Tukholman siltaa, jolla leikkineet lapset erityisesti joutuivat uhreiksi. Kuullosti kertakaikkiaan kamalalta, mutta kuullosti myös sellaiselta, että asiasta olisi pitänyt jotain kuulla aikaisemminkin. Google Books haku tuotti osuman kirjaan Five centuries of violence in Finland and the Baltic Area, josta sai nähdä Petri Karosen tekstiä (s. 96) sen verran, että selvisi ilmiön koskeneen ainoastaan Tukholmaa. Karosen mukaan missään muussa kaupungissa Ruotsissa (sis. Suomen) sitä ei esiintynyt. Ja mikä vielä erikoisempaa - ettei missään (ainakaan Arbogassa, Vadstenassa tai Turussa) ollut "tavallisia" murhia 1600-luvulla? Täytynee hankkia kirja kokonaisena käsiin ja oppia lisää ihmemaailmasta, jossa ei murhattu eikä raiskattu (s. 97-98).
Tuolloisen käytännön mukaan itsemurhan tehneet kuolivat niin syntisinä, ettei heitä voinut mikään pelastaa (tai jotain sinne päin). Sen sijaan murhaajat saivat ennen kuolemantuomiota papilta synninpäästön ja olivat näin jonossa taivaanportille (tai jotain sinne päin). Eli rationaalisesti itsemurhaa harkitsevat ihmiset päätyivät leikkaamaan kurkun viattomalta lapselta todistajien läsnäollessa, tuomittiin kuolemaan, jota ennen saivat synninpäästön ja kaikki oli "OK".
Radio-ohjelma haastatteli näitä tapauksia tutkinutta Arne Jacobssonia, joka kuvasi elävästi erästä Tukholman siltaa, jolla leikkineet lapset erityisesti joutuivat uhreiksi. Kuullosti kertakaikkiaan kamalalta, mutta kuullosti myös sellaiselta, että asiasta olisi pitänyt jotain kuulla aikaisemminkin. Google Books haku tuotti osuman kirjaan Five centuries of violence in Finland and the Baltic Area, josta sai nähdä Petri Karosen tekstiä (s. 96) sen verran, että selvisi ilmiön koskeneen ainoastaan Tukholmaa. Karosen mukaan missään muussa kaupungissa Ruotsissa (sis. Suomen) sitä ei esiintynyt. Ja mikä vielä erikoisempaa - ettei missään (ainakaan Arbogassa, Vadstenassa tai Turussa) ollut "tavallisia" murhia 1600-luvulla? Täytynee hankkia kirja kokonaisena käsiin ja oppia lisää ihmemaailmasta, jossa ei murhattu eikä raiskattu (s. 97-98).
Suomen metsissä on voimaa
Suomen metsien voima oli vuonna 1890 niin voimakas, että kelpasi mainosargumentiksi jopa Ruotsissa, jossa puut kasvoivat toisenlaisissa oloissa? Leike raumalaisen E. W. Grönbergin reumatiisilääkkeestä on sanomalehdestä Dalpilen 21.3.1890.
Grönberg oli varmaankin kauppias Erik Wilhelm Grönberg, joka verkkosivun perusteella on myös tislannut viinaa ja kuollut vuonna 1896. SSHY:n jäsenpuolella ei valitettavasti ole kaupunkiseurakunnan rippikirjoja 1800-luvun jälkipuoliskolta, mutta haudattujen listat löytyvät, eikä tarvinnut selata pitkälle. Kauppias Erik Wilhelm Grönberg oli syntynyt vuonna 1835 ja kuollut 18.1.1896.
Oheinen kuolinilmoitus julkaistiin Rauman lehdessä 22.1.1896 ja Rauman lehti kertoi Grönbergin hautajaisista 25.01.1896. Reumatiisilääkkeiden lisäksi mies oli ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen, merkittävimpänä saavutuksena ilmeisesti Rauman V.P.K:n aikaansaanti. Uutisen sisällöstä selviää myös syntymäpäiväksi 19.11.1835.
Mutta kun tuli otsikkoon sana metsä niin linkitystä siitä teemasta:
Grönberg oli varmaankin kauppias Erik Wilhelm Grönberg, joka verkkosivun perusteella on myös tislannut viinaa ja kuollut vuonna 1896. SSHY:n jäsenpuolella ei valitettavasti ole kaupunkiseurakunnan rippikirjoja 1800-luvun jälkipuoliskolta, mutta haudattujen listat löytyvät, eikä tarvinnut selata pitkälle. Kauppias Erik Wilhelm Grönberg oli syntynyt vuonna 1835 ja kuollut 18.1.1896.Oheinen kuolinilmoitus julkaistiin Rauman lehdessä 22.1.1896 ja Rauman lehti kertoi Grönbergin hautajaisista 25.01.1896. Reumatiisilääkkeiden lisäksi mies oli ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen, merkittävimpänä saavutuksena ilmeisesti Rauman V.P.K:n aikaansaanti. Uutisen sisällöstä selviää myös syntymäpäiväksi 19.11.1835.
Mutta kun tuli otsikkoon sana metsä niin linkitystä siitä teemasta:
- Keisarillisen Majesteetin armollinen julistus metsistä Suomen Isoruhtinanmaassa (1852)
- Vanhan metsäkirjallisuuden kokoelma Heldassa
- Finska Forstföreningens meddelanden 1-3 (1879, 1881)
sis. "Talouskirjoja Hokajärven metsälohosta Evon kruununpuistossa" s. I:99-140 - Finska Forstföreningens meddelanden 8-10 (1891, 1892)
- Finska Forstföreningens meddelanden 19-21 (1903-1905)
- Finska Forstföreningens meddelanden eli Suomen Metsänhoitoyhdistyksen julkaisuja 24 (1907)
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Tulipalo Kokkolassa 1760 ja linkkiretki Pohjanmaalle
Inrikes tidningar julkaisi 9.2.1761 Kokkolasta 16.1. lähetyn kirjeen. Paikkakunnalla oli tapahtunut ikävä onnettomuus. Seurakunnan lukkari, 75-vuotias Math. Rasmus kuoli lukkarin asuintalon palaessa. Mainio mies oli kivimäistä muokannut itselleen pellot ja kivistä tehnyt muurit peltojensa ja joidenkin niittyjensä ympärille. Ja kivistä muurannut karjasuojat.
Hiskin perusteella lukkari kuoli Kokkolan maaseurakunnassa 16.10.1760, kuolinsyynään "wådig händelse".
Kokkolasta puheenolleen...
- Kaupungin arkeologinen inventointi on ladattavissa ja luettavissa Museoviraston sivulta.
- Yleisradion uutisissa kerrottiin paikallishistorian harrastajien ja K.H.Renlundin museon yhteistyöstä. Positiivista. Keski-Pohjanmaan museoiden verkkosivuilla artikkeleita kulttuuriperinnöstä.
- Vanhoja valokuvia Kokkolasta
- Kokkolan kirjaston sivulla Annikki Wiirilinnan kirjoituksia. Ja kotiseututietokanta.
- Porstuakirjastoissa on luettavaa Kokkolan lisäksi Seinäjoen ja Vaasan ympäristöstä.
- KirjastoVirma
- Pohjanmaan historiallisen seuran sivuilla ainakin Miilu-lehden sisällysluetteloita.
- Pohjanmaan henkilöhistoriaa
- Ericus Cajanus: Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer Cronoby sokn uti Österbotn (1755)
- Sirkku Piispanen: Kansanomainen moraali. Tutkimus savolaisista ja pohjalaisista uskomustarinoista
- Tiina Hemminki: Ilmajoen ja Nordmalingin talonpoikien varallisuuden ja luottosuhteiden vertailu perukirjojen mukaan vuosina 1796-1830
- Juha Maijala: Maaseutuyhteisön kriisi : 1930-luvun pula ja pakkohuutokaupat paikallisena ilmiönä Kalajokilaaksossa
- Kalajoen Helanderit. Maankuulut messinkivalurit ja heidän tuotantonsa
- Vanha Plassi
- Timo Qvist: Kulttuurimatkailukohteena Plassi - Kalajoen vanha kaupunki
- Vanha Kälviä
- Z.S. Folktro och plägseder i mellersta Österbotten
- Nimellään paikka löydetään Pohjanmaallakin. Nimistöt ja nimistöntutkimus.
- Eija Puskala: Jurvan nikkariperinne : huonekalunvalmistuksen kehitys 1800- ja 1900-luvulla Jurvassa
- Ylivieskan asutus 460 vuotta. Ylivieskan sukututkijoiden selvityksiä ylivieskalaisten talojen historiasta
- Pauliina Pakaslahti: "Wapautta, valoa ja sivistystä kansallemme" : nuorisoseuran sivistystoiminta Ala-Temmeksellä autonomian viimeisinä vuosikymmeninä
- Vuokko Keto: Vainajan ulosveisuu Perhonjokilaaksossa : tutkimus tavan historiasta, merkityksestä ja siihen liittyvistä rooleista
- Kalevi Lämsä: Jonas Lagus (1798–1857) kasvattajana ja opettajana ? — "En siksi, että olisin opettajanne..."
- Joukkahainen
- Etelä-Pohjanmaan kartta 1550-60 [Kartta-aineisto] : kokoilemia muinaistutkinnon alalta / julkaissut J. R. Aspelin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)