Suomalaiset kaularautoihin

Kuningatar Kristiina oli 10-vuotias kun nimissään julkaistiin painettuna Sverige. Kungl. Maj:t: Placat Att alle Finske Lösdrifware skole innan Walbårgmässan Anno 1637. begifwa sigh vthur Swerige til bakar åth Finlandh., 1636. Hinkua suomalaisten palauttamisesta synnyinsijoilleen tuskin voi siis vyöryttää niskoilleen.

(Sitä kokivatko Ruotsiin lähteneet olevansa "suomalaisia" ja ymmärsivät täten määräysten koskevan heitä, voi kukin miettiä Ihan Oikeiden Historiantutkijoiden tuotoksiin nojaten.)

Plakaattiin katsottiin aihetta, sillä suuri joukko suomalaisia oli lähtenyt kotiseudultaan ja päätynyt "metsiin". Valtaapitävien oletuksena oli, että he pyrkivät välttelemään sotamieheksi joutumista, mikä ei kuullosta kaukaahaetulta selitykseltä. Plakaatti antoi määräajan kotiin lähdölle ja uhkasi sen päätyttyä ottaa irtolaiset "päästä kiinni" ja viedä kaularaudoissa pakkotyöhön kruunun linnoihin ja tiloille.

Näin siis laitettiin työttömiä kuriin lähes neljä sataa vuotta sitten. Samoja teemoja on myöhäisemmässäkin irtolaislainsäädädännössä, joten vaikka dokumentti ei ollut ennestään tuttu, ei se varsinaisesti yllättänyt.

Paitsi pienen yksityiskohdan suhteen. Rankaisu-uhkauksien lomassa todetaan, että niitä ei kohdisteta viljanpuijiin, jotka passin kanssa tulevat työhön ja keväällä palaavat Suomeen.

Tällaisesta kausityöstä en muista kuulleni. Mistä päin Suomea kannatti lähteä tällaiseen ja missä päin Ruotsia puitiin koko talvi niin, etteivät omat miehet riittäneet?

Tutkimusta keskiajalta 1500-luvulle

Tuulispää 49/1913

Otsikon aikarajauksella enimmäkseen ruotsalaisia opinnäytteitä, uudempia ja vanhempia. Joukossa muutama tuore suomalainen ja myös pari artikkelia.

• Nilsson, Kristian: Baltic-Finns and Scandinavians : Comparative-Historical Linguistics and the Early History of the Nordic Region
• Isberg, Anna: Ringspännen i Lund - Förändringar i materiell kultur i Norden under sen vikingatid och medeltid
• Edberg, Rune & Karlsson, Johnny: Isläggar från Birka och Sigtuna: En undersökning av ett vikingatida och medeltida fyndmaterial
• Nilsson, Perry: Djur i de isländska tåtarna: En studie av djurens roller och funktioner i gränslandet mellan hednisk och kristen tid 
• Jensen, Kurt: Holy War - Holy Wrath! Baltic Wars Between Regulated Warfare and Total Annihilation Around 1200
• Brömster, Jacob: Att behålla eller frige sin träl: En studie om frigivning av trälar i medeltida diplom mellan åren 1250-1335
• Tegengren, Gunilla: Sverige och Nordlanden. Förvaltning och nordlig expansion 1250-1550
• Aronsson, August: Löfte, tvist och försoning Politikens spelregler i 1300-talets Norden
• Granbom García, Joel: Det Jämtländska köket: En studie i diet i medeltida Västerhus med hjälp av kol-och kväveisotopanalyser
• Blomqvist, Carl Oliver: Flerspråkighet eller språkförbistring? : Finska segment i svenska medeltidsbrev 1350–1526 
• Berglund, Louise: Guds stat och maktens villkor Politiska ideal i Vadstena kloster, ca 1370-1470
• Lehtoruusu, Mari: Ammattikuntaveli vai kaupunkilainen? Räätälit ja veranleikkaajat osana kaupunkiyhteisöä Tukholmassa 1460–1525
• Tjällén, Biörn: Church and nation The discourse on authority in Ericus Olai's Chronica regni Gothorum (c. 1471)
• Theresia Pettersson: Stockholms stads tänkeböcker. Funktionell texthistoria 1476–1626
• Mielikäinen, Satu: Uskon lyhyt oppimäärä : Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen kalkkimaalausten välittämä raamattukuva
• Otto, Michael: Att kontrollera det heliga rummet: Sigtuna, Trondheim, Slesvig och det nordiska stadslandskapet under äldre medeltid
• Andersson Raeder, Johanna: Hellre hustru än änka Äktenskapets ekonomiska betydelse för frälsekvinnor i senmedeltidens Sverige
• Stobaeus, Per: Hans Brask. En senmedeltida biskop och hans tankevärld
• Nordin, Jonas: Från uppfostrade undersåtar till upplysta medborgare: Censur och tryckfrihet från medeltiden till 1700-talet
• Karsvall, Olof: Utjordar och ödegårdar
• Björklund, Annika: Historical Urban Agriculture Food Production and Access to Land in Swedish Towns before 1900

• Stonesjö, Pontus: Heliga Birgitta Inc.: En undersökning om historiebruket kring Europas skyddshelgon Birgitta Birgersdotter 2005-2015
• Olindersson, Angelica: I Olav den heliges fotspår. En studie av historiebruket vid fem nutida västsvenska Olavsleder
• Gruber, Göran: Medeltider samtida mobiliseringsprocesser kring det förflutnas värden

• Andersson, Martin: 1500-talets sörmländska finnar: problem och möjligheter
• Morge Vel, Elinor: ”Visa mig hur du bygger och jag ska säga dig vem du är”: en analys över 1500-talets högstatusbyggnader och dess val av positionering längs Malmös medeltida huvudgata
• Hallenberg, Mats: Den försvunna republiken - vad hände med 1500-talets öppna offentlighet?
• Klingberg, Gunnel: Jakten på 1500-tals källorna: Historiografisk undersökning av biografier om Christina av Danmark, hertiginna av Milano och hertiginna av Lothringen
• Eriksson, Tobias: Nya tidens mode: Fåfängan under ett krigshärjat 1500-tal

• Nilsson, Astrid: Johannes Magnus and the Composition of Truth : Historia de omnibus Gothorum Sueonumque regibus 
• Timonen, Sari: Martin Lutherin ja Philipp Melanchthonin kirjeenvaihto Kustaa Vaasan kanssa 1539–1551
• Schygge, Kristoffer: "Med vår gunstige willie och tillatelse": Statsmakten och gränsstäderna Kalmar och Viborg under Gustav Vasas tid
• Klas Nilsson: The money of monarchs. The importance of non-tax revenue for autocratic rule in early modern Sweden
• Aho, Janika: Isonkyrön kirkon seinämaalaukset - tilaajatutkimus reformaation ajalta
• Svensson, Johannes: Barbers and their privileges from 1571: En komparativ studie över Stockholms bardskärämbetes tjugoåtta förordningar från 1571 års skråordning med Malmös bardskärers skråordning från 1544
• Carlsson, Rasmus: Vinnare och Förlorare: En studie av gästande adelskretsar och deras politiska övertygelse på Kalmar slott, 1579-1600
• Morell, Mats: Om mått- och viktsystemens utveckling i Sverige sedan 1500-talet : vikt- och rymdmått fram till metersystemets införande
• Lindström, Niklas: Tänkandets rationalitet i Sverige på 1500-, 1600- och 1700-talen: En studie i transitionen från traditionella- till moderna tankemönster i och med den vetenskapliga revolutionen i Europa
• Kastritis, Angelos: Mapping Port-Towns from the 16th to 19th centuries: Stockholm and Thessaloniki
• Legnér, Mattias: Bilder av Norden från 1500 till 1900

Kuuntelin Släktband-kauden

Talvi on ohi ja niin myös Sveriges Radion sukututkimusohjelman Släktband kausi, jossa oli teemana irtiotot. Ohjelmat tälläkin kerralla mielenkiintoisia, vaikka omiin tutkimusaiheisiin vähäisempiä.

Suomi ja suomalaiset olivat edustettuina kahdessa jaksossa. Saimi och såren efter det finska inbördeskriget 1918 kertoi punakaartiin liittyneestä Saimi Forssista. Ensin hänestä puhuttiin kuin taistelijana - "anslutit till de rödas stridande styrkor" - mutta sitten sanottiin, että hän oli keittäjänä. Eri asia, minkä opin muutama viikko sitten kuullessani Emil Cedercreutzin museolla Tiina Lintusen esityksen väitöskirjastaan Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet.

Saimin jälkeläisen lisäksi jaksossa haastateltiin Matias Kaihovirtaa, joka väitteli tutkimuksella Oroliga inför framtiden. En studie av folkligt politiskt agerande bland bruksarbetarna i Billnäs ca 1900-1920.

Ja kun vuodesta 1918 on puhe niin pysäytyskuva filmistä Kuvia Suomesta (1918) ja muutama opinnäytelinkki:

• Pietilä, Suvi: "Työwäenwerta ja herraswäenwerta": Työläisten lukutottumuksista ja kirjastonkäytöstä Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolella 1911-1918 
• Hortlund, Cecilia: Hurtiga Vasagossar och lata pojkar: En studie av manlighet och patriotism inom Vasa Skyddskår i samband med det finska inbördeskriget 1918
• Eifrém, Marcus: "Drivfjädrarna voro inte alltid desamma" - de svenska frivilligas motiv för att delta i det finska inbördeskriget 1918

Ruotsalaisista vapaaehtoisista ei Släktband-jaksossa ollut puhetta. Sotasurmat 1918-1922 -tietokannan esittelyn jälkeen aihettä tuotiin länteen päin kertomalla ruotsinkielisestä punaisena pidetystä.

Toinen jakso, jossa suomalaiset olivat yllättävänkin paljon esillä oli Krigets härjningar drev gränsborna Olof och Anna på flykt. Sen alkupuoliskossa käsiteltiin 1600-luvun loppupuolen Tanskaa vastaan käytyä sotaa, jossa siviiliväestöä käytettiin aseena tuhoten heidän asuntojaan ja uunejaan. Esimerkkiperheenä oli Oinoset, pari sukupolvea aiemmin alueelle Suomesta muuttaneet. Loppupuoli ohjelmaa kertoi suuren Pohjan sodan pakolaisista keskittyen Ahvenanmaahan.

Suomeen osittain sovellettavissa oli vuosien 1710-11 rutosta kertonut jakso Hela Karins familj dog i pesten. Suomessa tämä kauheus jää isonvihan varjoon ja kirkonkirjojen puuttuessa monin paikoin muutenkin näkymättömiin.

Jaksossa När sillen kom flyttade Lars tvärs över landet käsiteltiin kausityötä ja mainittiin kaukana asutuksesta tehdyillä rautateillä olleen omia kirkonkirjoja. Näille pohjoisille työmaille lähti väkeä myös Suomen puolelta.

Kansallismuseon vaihtuvissa näyttelyissä

Poikkesin tänään Kansallismuseoon, sillä elättelin toivoa, että Kansallismuseossa vielä pari viikkoa esillä oleva näyttely Seikkailuja Siperiassa potkaisisi kirjaprojektini raiteilleen. Heh-heh, ei todellakaan.

Mutta minua kiinnostivat myös muut esillä olevat vaihtuvat näyttelyt. Uskontojen maailma ei kertonut mitään uutta, mutta pidin esitystavasta, jossa korostui uskontojen samankaltaisuudet. Hätkähdyttävimmin rukoushelminauhojen vitriinissä, jossa esillä oli ihan samanoloisia esineitä useista uskonnoista.

En lukenut jokaista esinekylttiä, mutta jäin käsitykseen, että aika harvassa oli ajoitustietoa. Siis edes kokoelmiin liittämispäivää. Mistä syntyy (tarkoituksella?) mielikuva uskonnollisten tapojen muuttumattomuudesta.

Vähän samaa vikaa koin metsäsuomalaisista kertovassa näyttelyssä, kunnes huomasin pidemmän seinätekstin, josta paljastui, että esineet oli vuonna kerännyt Astrid Reponen-Juvas. Hän oli tallettanut ainakin tiedot alkuperästä, sillä näyttelyssä esineistä kerrottiin paikkakunta. Joka tosin ei sanonut mitään ilman karttaa.

Eli esineitä ei voinut suhteuttaa maantieteellisesti eikä ajallisesti toisiinsa. Puhumattakaan niiden suhteuttamisesta ympäristönsä ruotsinkielisten esineistöön tai suomalaiseen (savolaiseen?) esineistöön. Eli mitä loppujen lopuksi tällä esinekokoelmalla kerrottiin tai haluttiin kertoa metsäsuomalaisista?

Esineiden lisäksi näyttelyyn kuului kapea käytävä, jossa oli tarkoitus kuunnella jotain tekstejä metsäsuomalaisista/ metsäsuomalaisilta. En valitettavasti osaa sanoa tarkemmin, sillä paikalle tuli lapsiperhe, jonka isä alkoi pitää taaperolleen pedagogista dialogia metsävalokuvasta. Voisiko sisäänkäynnissä olla kyltti, joka selventäisi myös sen, että vain suomenkieltä osaavien kannattaisi istua alas?

Kuvat Kyläkirjaston Kuvalehti 10/1898

Ovatko kaikki ruotsinsuomalaiset metsäsuomalaisia?

Viikolla tuli vastaan ruotsalaisen Amelia-sivuston juttu 25 saker som skogsfinnar tycker är fullt rimliga – hur märkliga de än må verka. Otsikko ihmetytti, sillä olen ollut siinä käsityksessä, että metsäsuomalaiset jälkeläisineen eivät enää viimeisen vuosisadan aikana ole suuremmin erottuneet Bernadottelandian valtaväestöstä.

Ingressistä selvisi, että tarkoitettiinkin Suomessa syntyneitä ja heidän jälkeläisiään, joita on ruotsinsuomalaisiksi (sverigefinnar) tavattu kutsua. Toisaalta on hienoa, että vanhalla termillä sidotaan siirtolaisuus Suomesta Ruotsiin puolen vuosituhannen jatkumoksi. Mutta toisaalta metsäsuomalainen-käsitteeseen ei välttämättä liity kovin positiivisia mielikuvia?

Tosin sitä kyllä käytetään jopa paikallisen matkailun edistämiseen. Muistaessa SukuForumilta tiedoksi, että Siirtolaisinstituutin rekisterin "Kaskisuomalaiset Ruotsissa 1500- ja 1600-luvulla" lisäksi on olemassa "huomattavasti luotettavampi" sivusto Skogsfinsk genealogi. 

SR:n Släktband-ohjelman Skogsfinnar-jaksossa arvioidaan, että vuosina 1580-1650 Ruotsin metsiin muuttaneita suomalaisia saattoi olla jopa 10 000.

Aiheesta vastaan tullutta tutkimusta:

• Hanna Bergholm: Minne och livsmönster: Skogsfinsk identitet i tre undersökta bosättningar från tidigmodern tid
• Ida Feltzin: Björnskallar och magiska bilder - Skogsfinsk religion och folktro i materiella källor
• Malmberg, Jennie. Lika, Olika?: en materiell studie av skogsfinska bosättningar i Sverige
• Persson, Jimmy: Skogsfinnen inför tinget 
• Welinder, Stig: Skogsfinnarna i den svenska maktstaten : Lokalhistoria, etnicitet och landskap
• Bladh & Olausson: ”Vandra hit som andra finnar att söka sin föda” : Om en rannsakningslängd över inhysesfolket i Fryksdalen 1674
• Bladh, Myhrvold & Persson: Skogsfinska släktnamn i Skandinavien

Lehmä metsälaitumella ei ole metsäsuomalaisten alueelta, mutta Bernadottelandiasta kuitenkin. RAÄ, Flickr Commons.

Henrik Klaunpojan antia

Olof Ångerman -projektin puitteissa kannoin kirjastosta kotiini Kaarlo Blomstedtin kirjan Henrik Klaunpoika Horn - ajankuvaus. I Kustaa Vaasan ja Juhana herttuan palveluksessa. Selauslukemisella siitä löytyi aineksia Olofin elämään, mutta muutakin hauskaa tai hyödyllistä.

Heti kirjan toisesta alaviitteestä (s. 7-8) sain kokea sielujen sympatiaa C. A. Gottlundin kanssa. Hän oli Otava I:n sivulla 487 todennut "Pahuus kuin ei niissä Vapa-Huoneen kirjoissa nimitetäk minkän perustuksen peällä hyö ovat näitä puheita kirjaan pistäneet."

Blomstedt ei ole syyllistynyt moiseen viitteettömyyteen. Sivulta 17 löysin tutun Pahkavuoren, Spurilan Jägerhorneja kuvaavassa kappaleessa, jossa sanotaan "... Anna Kristerintytär, joka omisti Uskelan Pahkavuoren, meni naimisiin rälssittömän Eskil Krämerin kanssa. Pojista kolmas, Olavi, oli elossa 1549." Tämän jälkeisen lähdeviitteen "Hornien paperit Ericsbergin sukutilan arkistossa: IX, n:o 6" voisi olettaa viittavan koko perhekuvaukseen, eikä pelkästään viimeiseen lauseeseen?

Viimeinen historian perusopintojen tentti jäi kevätflunssan takia väliin enkä ole kerrannut kapinoivia talonpoikia. Mutta kirjallisuudesta on silmiin osunut kapinaa pienimuotoisempaa veroniskurointia ja tätä myös Blomstedtilla sivuilla 94-95:

Niinpä Loimaalla Satakunnan Alisessa kihlakunnassa tuomittiin v. 1543 kolme talonpoikaa kukin 40 markan sakkoihin "niskottelusta ja tottelemattomuudesta" kuninkaan kirjettä vastaan, "joka koski koko Kokemäenkartanon läänissä v. 1541 pidettävää uutta veronpanoa". Vouti Maunu Niilonpoika oli haastanut heidät kuninkaan eteen 40 markan sakon uhalla, mutta "he eivät tahtoneet suinkaan tulla tänne vastaamaan". Toukokuussa 1544 kuningas kirjoittaa samalle voudille kahdesta talonpojasta, jotka paikkakuntansa verotuskysymyksessä olivat käyttäytyneet perin sopimattomasti. Nämä rauhanhäiritsijät ("säller") olivat esiintyneet "sellaisella ilkimielisyydellä, kapinahengellä ja levottomuudella (skallhet och mytterie och wille) rahvaan keskuudessa ja pyrkineet herättämään heidän joukossaan riitaa ja eripuraisuutta", että kuningas käski ankarasti puuttumaan asiaan, haastamaan heidät käräjiin ja laillisen tuomion jälkeen lähettämään heidät Tukholmaan, jossa he saisivat olla pakkotyössä, kunnes kuningas päättäisi, miten heidän suhteensa oli edelleen meneteltävä.

Niin sitä pitää, satakuntalaiset!

Sivun 285 paikkeilla on suhteellisen laaja alaviite suomalaisten muutosta Ruotsin puolelle 1500-luvun alussa. Metsäsuomalaisiin en ole edelleenkään tarkemmin perehtynyt, mutta tässä yhteydessä puhutaan muustakin muuttoliikkeestä. Västeråsin piispa Petrus Magnin runossa todetaan suomalaisten olevan perin hedelmällisiä ja lähettävänsä lapsensa Tallinnaan ja Riikaan, kun parempi suunta olisi ollut Tukholma ja Gävle! Kyllä me työvoimaksi kelpaamme, kun siitä pulaa on.

Metsäsuomalaisia linkkejä

Siirtolaisuusinstituutin sivuilla käydessäni huomasin heillä nyt olevan "tietokanta, jossa on tietoja yli 1 500:sta Ruotsin ns. kaski- eli metsäsuomalaisesta 1500- ja 1600-luvuilta."

Tämän kunniaksi internetistä löytyneet kaksi vanhaa kirjaa aiheesta:

• Gustaf Schröder: Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa. Kuvauksia Ruotsin suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä Wermlannin ja Taalain metsäseuduilla
• Petrus Nordmann: Finnarne i mellersta sverige (1888)

ja hyödyllistä tietoa lienee myös sivustolla Finnsam - Finnbygder i Samverkan

Ruotsin radiossa lähetettiin vuonna 1938 ohjelmasarja Lort-Sverige, jossa päiviteltiin alkeellisissa oloissa eläviä ihmisiä. Ote radio-ohjelmasta tehdystä kirjasta:

Jag frågade alltså min förste interlokutör, ingenjör och affärsman och sydsvensk, vi sitta på radiostationen i Luleå, en kall, blåsig majsöndags eftermiddag:

Du, som farit på skidor och sportat och rest omkring så mycket i dessa trakter, frågade jag till en början, du har väl en hel del minnen från landet och folket här?
- Nå, det sitter nog kvar en del, som man har fått se under årens lopp, och jag kan väl tala om lite för dig. Jag minns, en gång var en god vän och jag ute på en långtur på skidor, vi hade skidat hela natten och kom på morgonen till en isolerad finnbygd. Vi var ganska trötta, och vi ville ha litet nya krafter på morgonen, så vi gick till en av de bästa gårdarna och knackade hövligt. Ingen svarade. Vi klev in - dörren var öppen - och satte oss, som seden är häruppe i översta Lappmarken, tyst och stilla vid dörren. Ja, det var ju ingen, som observerade oss, fastän dom nog märkte, att vi kom in, utan först om en tio-femton minuter, då rörde det sig i de bäddar, som var placerade runt stugans golv, och rätt som det var, kastades en stor fårskinnsfäll undan, och en kvinna steg upp, klädd i en ganska unik nattkostym, tyckte jag, åtminstone på den tiden. Hon var nämligen klädd i en stickad yllekjortel, röd var den så det skrek i ögonen på mig, och för övrigt hade hon ingenting på sig. Fötterna var bara, och överkroppen var bar. Ja, vi hälsade förstås, »päive päive», goddag goddag, då märkte hon oss och hälsade tillbaka, och så framförde vi våra önskemål att få köpa litet kaffe. Och det gick ju så småningom riktigt bra.
- Nå, men säg mig, ligger dom alltså nästan nakna i dessa fårskinnsfällar?
- Ja, i de flesta fall, kan man säga. Dom ligger i sina underkläder, det vill säga karlarna ligger i sina underkläder och kvinnorna har en del av sina underkläder på sig under fårskinnsfällarna.
- Det vill säga: karlarna i kalsongerna och fruntimmerna i underkjolarna.
- Ja, just det!
- Och det är alltsamman?
- Ja, och det är säkert varmt och gott.

Aasinsiltoja

Eilisessä Hesarissa oli Ulkomaat-etusivulla iso juttu metsäsuomalaisista. Jäi vähän epäselväksi miksi - maininta George Bushin juurista on tuskin tässä vaiheessa hänen presidenttikauttaan uutinen. Mutta minulle jutussa oli kyllä uutta. En nimittäin koskaan ollut sijoittanut metsäsuomalaisia oikeaan kulmaan Ruotsia ja kuvituksena ollut kartta auttoi huomattavasti.

Kartoista puheenolleen... Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistoon oli äskettäin tullut Simo Lahtelan gradu Espoon pitäjän kylät nuoremmilla geometrisilla kartoilla 1691-1706, josta voisi kuvitella olevan iloa paikallis-, suku- tai kartoitushistorian ystäville. Gradun tutkimuskysymyksenä tiivistelmän mukaan oli "selvittää, kuinka nuorempia geometrisia karttoja voidaan käyttää hyväksi verohistoriassa sekä tutkittaessa maanomistusoloja".

Espoosta vielä... Jari Sedergren kirjoitti blogissaan vuonna 2004 Espoon kestikievareista. Historian makuun Espoossa pääsee museoiden lisäksi Bembölen kahvituvassa, jonka päärakennus on ainakin osaltaan vuodelta 1737.