Palkittuja opettajia vuonna 1904

"Maria Sandström, työmiehen vaimo Kruununkylästä, synt. 1822. Perheen äidin ja kutojatoimensa ohella hän on 40 vuoden ajan pitänyt yksityistä koulua, jossa on antanut lukutaidon ensimäisiä alkeita. Leskeksi jouduttuaan 40 vuoden ikäisenä hän ryhtyi tähän toimeen, ja jatkaa sitä vieläkin muutamia kuukausia joka vuosi. Muuta palkkaa ei hän ole siitä saanut kuin lasten kuukausimaksut. Hän on toisissa naimisissa mutta on köyhissä oloissa."

Ilmeisesti kysessä torpparin tytär Maria Johansdotter, joka meni Kruunupyyssä 19.3.1848 Sandbackan tai Skepparnabban mäkitupalaisen Eric Hanssonin kanssa. Lapsen kasteen yhteydessä vuonna 1850 mies oli suutari Kokkolassa.

"Kaisa Mustiaisluoma, torpparinleski Parkanosta, synt. 1822. Kahdeksan vuotiaana orpotyttönä sai opetusta luvussa ja pari vuotta sen jälkeen alkoi itse opettaa tätä taitoa muille, osaksi Parkanossa, osaksi Ikaalisissa, missä hän eli 12:sta ikävuodestaan naimisiin joutumiseensa saakka. Opetuksestaan hän sai erittäin kiittäviä arvosteluja varsinkin papistolta, ollen paikkakunnalla halutuimpia ja usein ainoa lastenopettaja. Vaikka hän oli köyhä, opetti hän kuitenkin köyhäin lapsille aakkosia usein ilmaiseksi."

Mustiasluoman torppa on rippikirjoissa useimmiten Mustiainen. Siellä 1800-luvun lopussa asuava Kaisa Jacobsdotter oli syntynyt Ikaalisissa 23.11.1822 Jacob Thomasson Punapään tyttäreksi. Avioliitto toi Kaisan Mustiaisiin vuonna 1858. (RK Ikaalinen 1822-1829, RK Parkano 1857-1863, 1863-1870, 1871-1880 , 1881-1890 s. 548, 1891-1900 s. 713)

"Eva Maria Alopaeus, leski Orimattilan pitäjän Niemen kylässä, synt.1824, on 24:stä ikävuodestaan opettanut mainitussa kylässä paikkakunnan lapsille lukemisen ensimäisiä alkeita. Hän nauttii tosi kristillisen vaatimattoman ja auttavaisen mielenlaatunsa vuoksi suurta kunnioitusta naapuriensa ja pitäjäläistensä keskuudessa."

Orimattilan kappalaisen Johan Adolf Alopaeuksen (1817-1899) sukulainen? 

"Adonika Eevantytär Somerniemen Oinasjärven kylässä, synt. 1827, on 42 vuoden ajan opettanut lapsia lukemaan ja kristillisyyttä tuntemaan. Nyt on vanhus jo kovin riutunut, mutta siitä huolimatta hän vielä viime kesänä vanhaan tapaansa lapsille opin alkeita jakeli."

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 15.1.1904
Tunnelmakuva: Kaarlo Karin piirros. Tuulispää 18.9.1903
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto

Kustaan sotaan jääneet

Kustaan sotaan jääneitä on tullut ennenkin näissä uutisleikepostauksissa esiteltyä, tällä kertaa tarjolla kolme tapausta:
Viimeinen havainto sotilaasta Johan Mört oli vuodelta 1788 Ruotsin ja Venäjän välisestä taistelusta Valkealan "Kaipiaismalmilla". Pakko oli päätellä hänen joko siellä kaatuneen tai joutuneen venäläisten vangiksi. Vaimo Lisa Axeldotter ei jaksanut ihan loputtomiin odottaa selvyydeen saamista vaan oli menossa uusiin naimisiin, minkä vuoksi sanomalehdessä Inrikes tidningar julkaistiin ylläoleva kuulutus 15.5.1795. Asiasta jotain tietävien sopi ilmoittautua varapastori Peter Henric Boismanille, joka tuolloin oli vs. kirkkoherra Orimattilassa.

Strömforsin ruukin veitsiseppä Johan Forster karkasi vaimonsa mielestä Venäjälle vuonna 1789. tai paremminkin Venäjän sotaan, sillä uskottavien kertomuksien mukaan Johan kuoli Systerbäckissä. Mutta kertomukset eivät riittäneet vapauttamaan Catharina Elisabeth Hansdotteria uuteen avioliittoon, joten miehen kohtaloa kuulutettiin kolmatta kertaa ylläolevalla ilmoituksella sanomalehdessä Inrikes tidningar 19.1.1798. Asiat taisivat hoitua Catharinan mielen mukaisesti, sillä Ruotsinpyhtäällä vihittiin Hiskin mukaan 3.6.1798 "Sågk. Salomon Hammarström " ja " Smed.änk. Cath: Elisab: Hansdr".

Itsellinen Johan Bök liittyi armeijan riveihin Kustaan sodan alussa, eikä sen jälkeen antanut kuulla itsestään vaimolleen ja lapsilleen Hailuodossa. Torppari Hindric Kipinä halusi mennä vaimon kanssa naimisiin ja edellisen miehen kohtaloa täten kuulutettiin kolmatta kertaa sanomalehdessä Posttidningar 2.8.1800. Onnelliseen loppuun viittaa Hiskin mukaan 5.6.1801 Hailuodossa vihityt "Enkl. Henr. Klemetss. Kipinä" ja "Enk. Caisa Simonis Berni el. Bök".

Hämäläinen retkiraportti (1/2)

Viikonloppu hurahti Suomen muinaistaideseuran bussiretkellä. Aloitimme Mäntsälän Frugårdista, josta sain irti jokseenkin saman kuin viime kesänä. Sen jälkeen suuntasimme Orimattilan Luttalan/Luttilan kuppikiveä katsomaan. Käppäilimme pusikkoon, oppaat mutisivat "täällä se jossain oli", "pahasti on umpeen kasvanut", mutta löysivät vihdoin (tiskiharjalla ehostetun) kiven.
Kuunneltuamme standardiselitykset uhraamisesta eräs ryhmäläinen totesi nähneensä vastaavia kiviä Afrikassa, jossa niillä pelataan pelejä. Eli ehkä uhripaikkojen sijaan kasinoita? Tervetuloa esihistorian kiinnostavaan maailmaan.

Sitten Orimattilan Myllykoski, Suomen vanhin radiohiiliajoitettu asutuspaikka. Sen näin viime vuonna vain etäältä. Lähempänä oli hyttysiä.

Sitten Renkomäen Ristola, jossa oli kivikautinen kvartsikaivos. Kuva kertonee loput.

Lounas Lahden Upseerikerholla. Meikäläinen retkivetimissä ja lenkkareissa, vaarini (HRR:n upseeri) kääntyi kuvainnollisesti haudassaan. Lahdesta jatkoimme Heinolaan, jossa majoittumisen jälkeen kuuntelimme Jaana Riikosen esityksen muinaispukujen koristelun symbolisesta merkityksestä. Riikosen mukaan naisten vaatteiden koristelu m.m. sukukypsyyteen liittyvillä ruumiinalueilla ei ollut tarkoitettu viehättämään silmää / herättämään ajatuksia vaan symboliseksi suojaksi. Mainitsinko jo kertaalleen, että esihistoria on mielenkiintoista?

Esityksen jälkeen meidät päästettiin katsomaan Heinolan kalevalaisten naisten muinaispukujen kokoelmaa valtuustotalon ala-aulassa. Riikosen lisäksi esittelyyn osallistui Riitta Lavonius ja oli ihana kuunnella molempien aitoa innostusta tekstiileihin.