Kuulutettu perintö Varsinais-Suomessa

Nauvon seurakunnan rippikirjan 1784-1789 sivulla 201 on Storskog nimisessä torpassa Henrik Mårtensson ja vaimonsa Maria Johansdotter. Seuraavaan rippikirjaan (1790-1795 s. 204) Marialle on saatu kirjattua syntymäpäivä, mutta Henrikille ei.

Se, että Henrikistä puuttui muutakin tietoa, selviää, kun hänen kuoltuaan 23.4.1796 oli tarve sanomalehtikuulutukselle, jonka Inrikes tidningar julkaisi 16.8.1796. Sen mukaan Henrikin arveltiin syntyneen Rymättylän Pulkkalassa. Mahdollisten sukulaisten pitäisi ehtiä 24.9.1796 pidettävään perunkirjoitukseen.

Hautauskirjauksen mukaan Henrik oli kuollessaan 64-vuotias eli syntynyt vuoden 1732 paikkeilla. Pulkkalassa on kaksi taloa isoavihaa edeltävällä ajalla SAY:n mukaan ja vuonna 1736 aloitetussa rippikirjassa niissä ei näy Mårtenia eikä Mårtenin poikaa.

Jos perukirja on tallella, se kertoisi perunkirjoitukseen ilmaantuneiden nimet. Ehkä Henrikin suku jäi silloinkin yhtäläiseksi mysteeriksi kuin nyt.

Ruotsalaisin Suomen Belin

Kiinnostukseni Belineihin alkoi Forsbyn takia Thure Belinistä, jonka aiempi elämä Kalannissa toi mukaan Magnus Julius Belinin. Ruotsalaisten keskustelupalstaviestien kautta tuli tietoon myös Nauvoon parikymmentä vuotta myöhemmin ilmaantuva Petter Johan Belin.

Hänen vuosina 1722, 1723 ja 1727 syntyneet kolme poikaansa löytyvät FamilySearchiin indeksoiduista ruotsalaisista kasteista. Niiden perusnäkymässä on seurakunnasta vain tieto "Tukholma", mikä on lähes käyttökelvoton. Hetken kiroiltuani älysin poimia korttinäkymän oikeasta reunasta mikrofilmin numeron (GS Film number). Sitten valitsin yläreunan alavalikosta haun kohteeksi katalogin (Catalog). Syöttämällä filmien numerot sinne sain tietää, että kaikki kolme oli kastettu tykistörykmentin seurakunnassa.

Petter Johan oli siis armeijassa ennen Nauvoa? Lisätietoa saadakseni kipitin Kansallisarkistoon käyttämään SVARia. Poikien kasteet sain helposti esille. Petterin titteleistä en saanut tolkkua, mutta kummilista tuotti iloisen yllätyksen. Pehtoori Magnus Belin oli kummina 6.5.1722 ja pehtoorit Thure ja Magnus Belin 28.8.1723.

Kummisuhde ei jäänyt yksipuoleiseksi, sillä kun joulukuussa 1730 Thuren ja Magnuksen lapset kastettiin Kalannissa oli molempien kummina Petter Belin. Ei varsinainen todiste sukulaisuudesta, mutta aika vahva viite siihen suuntaan.

Petterin kolmen pojan äiti oli Maria Sophia Ringstedt, joka kuoli 11.2.1738. Kun hänen perukirjaansa tehtiin samana vuonna Tukhomassa todettiin Petterin olevan päällysmies Fagerholmissa Turun tienoilla. Ja Nauvon Fagerholmissa oli tosiaan vuoden 1738 alussa ehditty henkikirjoittaa sekä Petter että Maria.

Petteriä ei näy Nauvon Fagerholmissa henkikirjoituksissa 1739 ja 1740, mutta on siellä jälleen vuonna 1741. Jälleen vaimon nimi on Maria, mutta nyt Maria Mattsdotter, joka synnytti Fagerholmissa Petterille tyttären 17.2.1741. Avioliitto päättyi Petter Johanin kuolemaan melko pian tämän jälkeen, sillä Maria hakee Turun maistraatilta lupaa avioitua uudelleen helmikuussa 1744.

Mitä teki päällysmies Fagerholmilla? Nauvon yllättävän kapea pitäjänhistoria ei sisältänyt paikannimihakemistoa eikä selailu tuottanut tulosta. Verkkosivun mukaan saarella on 1700-luvun alkupuolella rakennettu kivinen tullitalo. Kansallisarkiston digitoinneissa Luotsi- ja majakkalaitos > Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto > Merimerkit > Fagerholm; loisto kalliolla (Uabb:984) näyttää tältä

 

Matka saaristomaisemiin lauantaina

Lauantaina oli aika perinteiselle kesäyliopiston bussiretkelle. Järjestäjät olivat vaihtuneet ja me veteraanit kyselimme toisiltamme "Kuis ny tällee?". Monet kaipasivat aiemmin jaettua paperista kohdeselostusta, joka teki retkestä hieman kurssimaisemman.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Paraisten kirkko, jossa saimme opastusta sekä paikalliselta (papilta?) että retkemme paikaallisoppaalta Aaro Söderlundilta. Molemmat kyseenalaistivat monipuolisin perustein Markus Hiekkasen "yhden päivän" vierailun perusteella tekemän ajoituksen 1400-luvusta ja kannattivat 1300-lukua.

Kirkko ei ollut aivan suorakulmainen ja rakennusvaiheita oli mutkista tulkittu. Söderlundin mukaan rakennustyöt olivat topanneet 1480-luvun islantilaiseen tulivuorenpurkauksen aiheuttamiin sääilmiöihin. Tästä täytyy joskus hakea lisätietoa.

Sisällä oli todella hienoa tiilityötä, joka oppaiden mukaan viittaa pohjoiseen Saksaan. Maalauksista vain osa oli säilynyt, mutta näyttivät hienoilta nekin.

Simonkylän lukuisista haudoista tarkistimme pronssikautisen röykkiön Kiuasvuorella. Söderlund selitti nimen juontuvan kesäpäivän lämmittämien kivien vesihöyrystä iltasateessa. Minä olen luullut, että pelkkä kiuasmainen ulkonäkö riittäisi. Muuta Söderlund ei röykkiöstä (kuulleni) sanonutkaan vaan käsitteli ilmastonhistoriaa esihistorian käänteiden selittäjänä.

Nauvon vierassatamassa nautitun lounaan jälkeen ehdin omatoimisesti tutustua Nauvon merenkulkutaloon. Sen kesänäyttely kertoi Operaatio Pinatovasta, jossa Suomen ja Neuvostoliiton rauhanteon jälkeen Neuvostoliitto vaati käyttöönsä pieniä (pienehköjä?) aluksia saadakseen sotilaita ja varusteita Hiidenmaalle ja Saarenmaalle, jotka edelleen olivat saksalaisten hallussa. Yksityishenkilöiltä takavarikoitiin aluksia ja suomalaiset kuljettivat ne Viroon, jossa sitten tekivät vaadittuja kujetuksia. Ainakin kerran saksalaisten tulittaminakin. "Moni laiva ei palannut Hankoon ja useita miehistön jäseniä kuoli operaation aikana."

Merenkulkutalo, jossa oli myös perusnäyttely merenkulun historiasta, oli aivan Nauvon kirkon vieressä. Tässäkin kirkossa osaavalla opastuksella rakennusvaiheet erottuivat seinistä.

Jatulintarhan muoto antoi Söderlundille ponnahduslaudan kansainvälisyyteen ja hän kertoi meille linja-autossa lyhyen version Gilgamesh-tarusta, jonka vedenpaisumustarinan Nagu voisi olla Nauvo?! Jos tunnetumman Mustanmeren maakannaksen tuhoutumisen tilalle otettaisiin Itämeri ja Tanskan salmet. Ottikohan joku tämän tosissaan? Ainakin Söderlundin kuvainnollinen ilmaisu (?) aiemmin päivällä Thomas Malthusin käynnistä Suomessa herätti hämmennystä.

Päivän viimeinen kohde oli Kaasivuori, jonka kansainvälisesti vaatimattomasta 64,3 metrin korkeudesta näki kymmenien kilometrien päähän. Söderlund kertoi lähietäisyyden saaresta värikästä merirosvotarinaa, jonka alku ja ajoitus jäi minulta kuulematta. Italialaisen matkaajan latinaksi kirjoittama selostus oli löytynyt jonkun lattian alta?

Vanha kunnon retkipruju kirjallisuusviittein olisi tehnyt luotettavamman vaikutuksen.

Palkittuja opettajia vuonna 1911

"Suutarinleski Sofie Karolina Gröning Tenholasta, synt. 1832 ja neljäkymmentä vuotta hiljaisuudessa toiminut pienokaisten alkuopettajana;"

"Nauvon meripitäjässä asuva 77 vuotias itsellisnainen Helena Grandell joka jo 25 v. ikäisestä tähän saakka on uskollisesti työskennellyt lastenopettajana;"

"Laivurintytär Edla Karolina Holm (synt. 1838) Inkoon Bjursin kylästä, lapsista saakka rampa, aikaisista nuoruudesta tähän asti uupumaton kotiseutunsa lasten opettaja;"

"Mäkitupalaisen leski Maria Yrjöntytär Kujanpää Ikaalisten Kurkela kylästä, synt. 1842, hänkin yli 50 vuotta toiminut palkattoman lastenopettatajan raskaassa, mutta siunausrikkaassa työssä;"

"Itsellisnainen Kreeta Juhontytär Vakkolan kylästä Askulassa, missä jo kauan ennen kierto- ja kansakouluja opettanut lapsukaisia; itse jo 81 vuoden ikäinen ja hyvin virkavapautensa ja kunniapalkinnon ansainnut."

"Torpanmies Heikki Savolainen (synt. 1839) Nilsiän Halunasta, kuudettakymmentä vuotta häärinyt lasten alkuopetuksessa, sen lisäksi pyhäkoulun ja virsikanteleen soiton opettajana;"

"Kyläkoulunopettaja Amanda Maria Haglund, 68 vuoden ikäinen neljänkymmenen vuoden kuluessa ohjannut pienen Getan serakunnan melkein koko nykyisen sukupolven opin teille ja sillä ansainnut armoa koko Ahvenanmaalla."

Tekstilainaukset: Helsingin Sanomat 14.1.1911
Tunnelmakuvana Daniel Nyblinin mv-valokuva Albert Edelfeltin maalauksesta Kalastamassa
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto

Hylesaarella

Yllä on kuva Suomettaresta 31.08.1855. Esittää Hylesaaren sairashuonetta, josta on kuvausta alapuolella. Hetken kesti tavata ennenkuin tajusin, että kyse oli Seilistä.

Väkiluvun enentyminen, sanomatta muita syitä, niinkuin ylellistä väkeväin juomain nautintoa, Jumalan pelon puutetta j. n. e., enennytti myös hullujen paljoutta maassamme, ja Hylesaaren sairashuone määrättiin nyt heikkopäisten varsinaiseksi asumasiaksi. Kruununkylän sairashuoneessa hoideltiin heitä myös, mutta kuin Lapinlahden hulluhuone rakennettiin Helsinkiin, heitettiin sairashuone edellämainitussa paikassa hylylle ja asetuksen kautta helmikuun 4 p:stä 1840 määrättiin Hylesaari olopaikalsi semmoisille heikkopäisille, joiden parannuksesta ei ole mitään toivoa. Lääkäriä ei sinne siitä syystä asetettu ollenkaan; ainoasti yksi pappi pantiin huolla pitämään hullujen hengellisestä tilasta ja yksi hoitaja katsomaan heidän ruumiillisia tarpeita. Nykyiset rakennukset Hylesaaren sairashuoneessa ovat tehdyt v:na 1802 ja viimevuosikymmenillä on huoneita lisätty, niin että siinä nyt saatetaan pitää 60 hullua. Vuonna 1848 holhottiin siinä 53, joista 12 samana vuonna kuoli, ja kaikki kustannukset, jyvät, vaatteet, ruoka, juoma, elatus ja hoito yleisesti, tulivat maksamaan noin 2,100 ruplaa hopeassa. Hylesaaren sairashuoneella on oikeus, niinkuin muillakin tämänlaatuisilla laitoksilla, periä siihen lunastettuin hulluin jälellejääneen omaisuuden. Ilman maksuta ei siihen oteta ketään; seurakunnat saavat siihen lunastaa köyhät hullunsa, niinkuin sukulaisetkin, ja jokaisesta hullusta suoritetaan kerrassansa kaikki maksu, joka nousee vähintäin 240 ja korkeittain 500 ruplaan paperirahassa.

En tiedä onko oikein tuon tekstin jälkeen laittaa linkkejä lääketieteen historiasta, mutta vähän samantasoisia hoitojuttuja näissäkin taitaa olla:

Jenni Liikala: Harmittomat hullut ja järjestyksen järkyttäjät : mielenheikkoihin suhtautuminen sisäsuomalaisen paikallisyhteisön ajatusmaailman kuvaajana 1700-luvun jälkipuoliskolla
Heli Haiminen: Keuhkotauti Tampereen terveydellisenä ongelmana 1850-luvulta 1910-luvulle.
Arno Forsius: lääketiedettä — kulttuuria — ihmisiä — kuvauksia historiasta
Heikki S. Vuorinen:Lepran nousu, kukoistus ja tuho
Eeva-Liisa Viitala: ”Että estää kaikenlaisia Eläinten tauteja ja kuolemata”
Yrttien käyttö kansanlääkinnässsä ja muut parantamisen muodot
Hostmedicin på gammalt vis del I.
Otto Edvard August Hjelt : Svenska och finska medicinalverkets historia, 1663-1812 (1892) (1. osa, 2. osa, 3. osa )

Vanhoja tekstejä:
Elias Lönnrot: Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri
Kristfrid Ganander: Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheeki (1788)
Johan Gabriel Bergman: Neuwo -- kuinga tawalliset kulku- ja tarttuwaiset taudit -- taitawat estetyxi ja paratuxi tulla. (1775)
Haartman: Carjan Taudista Suomesa ja sen parannuxesta ja estämisestä.(1770)
Haartman: Neuwo ja Julistus, kuinga Eläinden Rutto eli tartuwainen Ambu-tauti Suomesa taitaan estettää ja parattaa. (1774)
Lyhykäinen Neuwo ja Opetus kuinga pitä itsens käytettämän Norin- eli Karjan taicka Eläinden Ruton-aikana.(1786)
Neuwo, Kuinga Karjan Rutto Parhain tutaan, estetään, hillitetään ja parataan. (1799)