Naisten rahat hameentaskussa

Sattuneesta syystä tein sanomalehtiin hame-haun, joka tuotti lukuisten ham-lyhenteiden ja Häme-uutisten ohessa myös oikeaakin asiaa. Näiden joukossa oli kolme osumaa poliisiuutisista:

• tietä antoi neitsy Maria Rosendal, asuva Sahakosken öljy-tehtaassa, että hän käydessänsä Nikolain- ja uuden-torin välillä, oli hameensa lakkarista kadottanut rahakukkaron, jossa löytyi 6 ruplaa 3 kop. rahaa erinäisissä seteleissä (Porin Kaupungin Sanomia 22.2.1862)
• kauppatorilla varastettiin sepän-tyttären Maria Lovisa Stenforsin, Kokemäeltä, hameen plakkarista liina, johon oli kääritty 8 rupl. 35 kop. rahaa (Porin Kaupungin Sanomia 26.4.1862) 
• ilmoitti merimiehen vaimo Edla Grönholm, että hameensa plakkarista Aleksanteritorilla oli otettu musta silkkikukkaro jossa oli rahaa 3 ruplan paikoille 3 ja 1 markan seteleissä (Sanomia Turusta 9.1.1863)

Johtopäätöksiä:

• Aviosäädystä riippumatta naisilla vuosien 1862-63 paikkeilla läntisessä Suomessa saattoi olla käteistä rahaa hallussaan.
• Raha varastettiin/katosi torien läheisyydessä joko siksi, että naiset kuljettivat rahaa yleensä kyseisessä ympäristössä ja/tai että siellä se todennäköisemmin varastettiin.
• 66% naisita tiesi kopeekan tarkkuudella paljonko heillä oli rahaa taskussaan. 33% oli mahdollisesti mennyt sekaisin rahan arvosta valuuttamuutoksessa.

Kuvat: Peoples of All Nations Vol. 3B. Esthonia to France (~1920)

Kolmen naisen perinnöt

Vanhoissa sanomalehdissä ilmoitettiin testamenteista ilmeisesti siksi, että mahdollisilla lähisukulaisilla olisi mahdollisuus ne kiistää.

Maaliskuussa 1783 kuollut Johanna Charlotta Rothow (s. 1727) oli asunut useampia vuosia Lahdentaan tilalla. Vähän ennen kuolemaansa hän oli tehnyt kirjallisen testamentin neiti Charlotta Margareta Boijen ja talousneidin Anna Christina Cedersonin hyväksi.

Ilmoituksen mukaan Lahdentaka oli Hämeenlinnan lähellä. Adelswikin perusteella tarkemmin sanottuna Tyrvännössä, jossa Charlotta Margareta (s. 1776) meni naimisiin vuonna 1800.  Rippikirjan 1781-86 perusteella veikkaan, että toinen perinnönsaaja oli sukunimeltään oikeasti Söderberg. Neiti Rothow asui Lahdentaassa jo paronin ensimmäisen vaimon eläessä (RK 1772-1777, RK 1779-80) mikä mahdollisesti selittää kyseisestä avioliitosta syntyneen tyttären suosimista.

Peltisepän leski Christina Helena Sahlberg kuoli 23.1.1790 Viaporissa. Häneltä ei jäänyt rintaperillisiä. Testamenttinsa kuulutettiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 12.4.1790. Sen mukaan neiti Sophia Maria Mannercrantzin tuli saada pari hopeisia kynttilänalusia ja varuskunnan seurakunnan kullatusta hopeasta tehtyjä ehtoollisastioita, jotka hankittaisiin kuolinpesän varoista. Sisarpuoli Anna Maria Babelin saisi 33 riikintaaleria ja 16 äyriä, jotka vainaja oli hänelle velkaa. Viaporin koululle jäisi jotain ja loput sisarpuolen tyttärelle Eva Sophia, jonka aviomies nimeltä Frimodig oli kuninkaallisen laivaston suomalaisessa eskadroonassa.

Viaporissa oli elänyt myös taloudenhoitaja Anna Catharina Holm, joka kuoli siellä 7.5.1806. Hänen 27.10.1802 tekemästään testamentista ilmoitettiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 22.7.1806. Kuten ylläolevissakin, perinnönsaajana oli taas aatelisneiti. Tällä kertaa vapaaherratar Eva Ottiliana Amalia Pechlin.

Life-lehden kuvia ja juttuja Suomesta (kertauksena)

Blogin alkuaikoina(kin) ymmärsin kuvien vetovoiman ja julkaisin sunnuntaisin kuvalöytöjä. (Myönnetään, tarkoituksena oli myös tuottaa postauksia ilman suurempaa vaivannäköä.) Näissä oli mukana (runsaasti) Googlen julkaisemia Life-lehden kuvia, jotka hämmästyksekseni ovat edelleen verkossa samassa osoitteessa.

Marraskuussa 2008 olin todennut "Etusivulta ei löydy käyttöoikeuksista kovin selvää tekstiä." Ei löydy edelleenkään. Jos käyttää alareunassa neuvottua Googlen rajattua kuvahakua ja kokeilee läpi käyttölupasuodattimen arvot, joutuu huomaamaan, että nämä ovat "saa katsoa, ei koskea" varianttia. Mutta eipä ole kukaan tullut seitsemään vuoteen valittamaan.

• Life-lehden kuvia, joissa tunnisteena Euro Finland Various Incl. Types
• Life-lehden kuvia tunnisteella Euro Finland Various Incl. Types
• Life-lehden kuvia tunnisteella Euro Finland Various Incl. Types
• Life-lehden kuvia tunnisteella Euro Finland Various Incl. Types
• Life-lehden jokseenkin mystisiä kuvia tunnisteella Euro Finland Various Incl. Types
• Kolme näkymää Helsinkiin
• Life-lehden kuvia Helsingistä tunnisteilla Top Euro Finland Helsinki ja Euro Finland Various Incl. Types
• Viitetietojensa mukaan Carl Mydansin valokuvia Life-lehdelle Viipurista vuonna 1940, pommitusten jälkeen.

Sotakuvia, kuten lotta kenttäpuhelimen kanssa, en ole poiminut ja muutakin mielenkiintoista voi vielä löytyä. Hakemalla.

Artikkeleita, joissa kuvia on voitu hyödyntää, on myös digitoitu ja listasin niitä syyskuussa 2009. Värikkäämmästä päästä on Marimekon esittely, josta tekijänoikeuksia kiistatta rikkoen ohessa aukeama kuvitukseksi.

Saamelaisten esihistoriaa ja keskiajan kuninkaita

Eli miten vietin eilen illalla kolme tuntia työväenopiston Opistotalolla.

Eero Muurimäen esitelmä saamelaisten kieli- ja esihistoriasta (Saamelaiset H161507) veti salin niin täyteen, että tuolit loppuivat. Kielihistorian teorioissa en pysynyt kärryillä, mutta tuli selväksi, että täällä pohjoisessakaan ei ollut mitään tyhjiötä, jonka suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvat olisivat voineet täyttää vaan kieliä on vaihdettu tai entiset asujat ajettu pois tai tapettu.

Arkeologiassa viikinkiajan staalopaikat, joita saamelaiset eivät (?) pidä ominaan, olivat jotain ihan uutta, mutta yleinen löydöttömyys ei yllättänyt. Metsien kulttuuriperinnöstä jäi fiilis, että saamelaista jäämistöä oli melko vähän. Mutta sitä on nyt sentään Suomessa inventoitu, Ruotsissa otsikko kuului marraskuussa 2015 Samiska fornlämningar riskerar att försvinna nimen omaan siksi, että inventointia ei ole tehty. (Toinen ruotsalainen radiojuttu kertoi saamelaisista, jotka asuivat keskisessä Ruotsissa vielä 1700-luvulla. Mitään vastaavaa ei Suomessa?)

Muurimäen mukaan aiheessa on "huono kirjallisuustilanne". Kielihistorian osalta hän viittasi Jaakko Häkkisen artikkeleihin Muinaistutkijassa 1&2/2010. Arkeologiasta mainitsi englanninkielisen kirjan, jota ei suositellut helppolukuiseksi. Hän ei maininnut googlailuuni osunutta kirjaa Ealli Biras, jossa arvostelun perusteella on arkeologian esitystäkin. (Kuva kirjasta The Children's Fairy Geography: or, a Merry Trip ... Eighth thousand' via British Library/Flickr Commons) 

Seppo Aallon sarja Kuninkaat ja kansa Ruotsin ajan Suomessa H161509 alkoi yrityksellä käydä vajaassa kahdessa tunnissa läpi Ruotsin keskiajan kuninkaat. Heistä jotain joskus lukenut ymmärtää, että tehtävä oli lähes mahdoton. Kun siihen vielä lisäsi "osallistuvan" yleisön... (Oma osallistumiseni oli mutinaa ja naaman vääntelyä. Kakarana osasin pitää pokan joka tilanteessa ja miten tuota taitoa kaipaankaan.)

Aallon keskiajalla suomalaiset käännytettiin miekan voimalla, ensimmäinen ristiretki toteutettiin tai ainakin "tosiasiahan on että Henrik jäi tänne". Kuninkaita oli mielekästä käydä läpi, vaikka "Suomessa ei vaikuttanut kuninkaat vaan kirkko."

Minusta mielekkämpää sisältöä oli mietintä saagojen kuvaamien valtataistelujen ja verikostojen vertaamisesta Skotlannin klaanien välienselvittelyihin 1700-luvulla. Tai todeta, että keskusvallaton Pohjola keskiajan kynnyksellä oli vähän niinkuin Lähi-idän kaaos nyt. Väkivalta on valtaa.

Teatterielämää Helsingissä alkuvuonna 1857

Julius Krohn kirjoitti vanhemmilleen 12.2.1857

Muuten emme ole olleet missään huveissa, paitsi kerran teatterissa nähdäksemme erään uuden kappaleen, jonka eräs ylioppilas oli sepittänyt, ja ollaksemme mukana — viheltämässä. En eläissäni ole nähnyt niin naurettavaa skandaalia. Kappale oli näet kurja ja sitä näyteltiin kurjasti. Ylioppilaat tiesivät, että tekijän, erään professorin pojan, sukulaiset olivat joukolla saapuneet teatteriin varta vasten taputtaakseen hänelle käsiään, vieläpä aikoivat julkisesti painaa kruunun hänen päähänsä. Estääkseen sitä olivat ylioppilaat vallanneet koko paratiisin, sitä paitsi suuren osan muitakin paikkoja. Useita liikuttavia kohtauksia säestettiin yleisellä naurulla, ja heti kun suosionosoituksia alkoi kuulua, tukahdutettiin ne vihellyksiin. — Vihdoin näytelmä oli lopussa, — mutta yleisö jäi kuin kiinninaulattuna paikoilleen, ikäänkuin se olisi vielä odottanut jotakin. Lopulta, onnettomuutta ennustavan väliajan jälkeen, alkoivat tilatut kättentaputtajat tehdä käskettyä työtään, mutta heille vihellettiin, ja kun he eivät tahtoneet vaieta, alkoi kuulua hirveää jalkojen töminää ja vihellystä, aivankuin paratiisi olisi muuttunut Tartarukseksi. Joku kaikeksi onnettomuudeksi keksi huutaa tekijän esille; hän saapuikin heti täysissä tamineissa kulissien takaa, mutta hänet otettiin niin helvetillisellä melulla vastaan, että hän taas vetäytyi nopeasti pois. — Myöhemmin on kappaletta kahdesti esitetty, tosin viheltämättä, mutta vain puolelle huoneelle.

Haravoin sanomalehtiä tammikuun ja helmikuun ajalta. Lupaavimmalta näytti oheinen 29.1.1857 ilmoitus Finlands Allmänna Tidningissä, joten googlasin sanalla Terzerola. Esiin tuli SLS:n Daniel-tietokannan tietue, jonka mukaan näytelmä oli valmistunut 1855, jolloin se piti myös esittää. Ensiesitystä oli ensin siirtänyt keisari Nikolain kuolema ja sitten Krimin sodan vuodet. Ensiesitys siis vuonna 1857 Helsingin teatterissa.

Kirjoittaja Wilhelm Gabriel Lagus oli tuolloin ylioppilas ja isänsä vielä professori, joten eiköhän tämä ollut Krohnin kirjeen aiheena. Varmennusta on aikakauslehdessä Lördagsqvällen 12/1897, jossa kerrotaan Laguksen saaneen hopeisen tammenlehtiseppeleen, johon oli kaiverrettu

Liksom fordom, uti Grekland,
Murgrön var talangens pris,
Så må eklöf, nu i Finland,
Användas på samma vis.

Siis Laguksen mainitsema julkisesti päähän painettu kruunu.

Papin tyttären pojantytär

Viime viikolla Kansallisarkistosta tilausta odotellessani silmäilin läpi SKS:n Suomi-sarjan 1900-luvun osia. Kielitieteen lomassa on historiaa, josta löytönä esittelyyn Anja Aallon Samuel Roos - Suomalainen sanaseppä. Suomi 108:2. 1959.

Nimi Samuel Roos kutitteli muistiani ja pian tekstistä palautuikin mieleeni, että meillä on yhteinen esi-isä Petrus Ercovius. Roosin elämänkertaa hyödyntävästä Y. S. Koskimiehen Genos-artikkelista olin poiminut talteen muistitietoa tästä papista.

Aalto käytti samaa peruslähdettä. Toisin kuin Koskimies hän mainitsee, että

"Samuel lähetettiin joulun edellä 1795 veljensä mukana "Faster Marian" luokse, joka siihen aikaan piti lastenkoulua Eurajoen Rikantilassa. Kun hänellä oli aivan erikoinen kyky käsitellä lapsia ja lisäksi harvinaisen kaunis lauluääni, hän sopi hyvin opettajaksi kouluunsa, jossa lukutyön ohella myös laululla ja leikillä oli runsas sijansa." (s. 14)

Samuel kävi Maria-tätinsä koulua viisi talvea. Opetussuunnitelmaan kuului ainakin suomenkielinen katekismus ja aapinen.

Kuka oli tämä opettajatar? Luntaten Iiro Karin sukutaulustosta Maria oli 4.8.1754 syntynyt Eurajoen Rikantilan Nurkin isännän Johannes Åkenpojan esikoinen, jonka yhdestä pikkuveljestä tuli talon seuraava isäntä sekä Samuelin isä ja toisesta pikkuveljestä Turun akatemian käynyt kirkkoherra.

Maria meni 4.2.1777 naimisiin räätälinpoika Johan Henrikssonin kanssa. He asuivat Rikantilan kylässä (Eurajoki RK 1777-82, 1783-88). Johan kuoli jo vuonna 1785 ja kahden lapsen kanssa jäänyt Maria lienee tämän jälkeen aloittanut koulunpidon elatuksekseen. Hän meni uudestaan naimisiin vasta 20.10.1801. (Eurajoki RK 1789-1794, 1795-1800, 1801-1806)

Mistä talonpojan tytär oli saanut tiedot ja taidot opetukseen? Aapinen ja katekismus eivät ehkä paljoa vaatineet, mutta kotoaan hän on voinut saada sekä tietotaitoa että mallia. Koskimiehen Roosin elämäkerrasta saamien tietojen mukaan Marian isän vanhemmat Åke Åkenpoika Tumulin (1700-1769) ja (kirkkoherra Petruksen tytär) Valborg Ercovius (1702-1742) nimittäin molemmat olivat toimineet Eurajoella opettajina. Isänisänsä kuollessa Maria oli 15-vuotias.

Ajan koulutuksen kuvitukseksi leike Kruunupyyn kirkkoherra Erik Juveliuksen vuonna 1781 julkaistun kirjasen En liten barna-bok. Yxi pieni lasten-kirja kannesta.

Rakennuspiirroskatsaus maistraateista

Tuoreimpiin Arkistolaitoksen digitointeihin kuuluu Porin maistraatin rakennuspiirrustuksia. Toistaiseksi niitä on vasta I ja II kaupunginosasta, jossa minulla ei ole yhteyksiä, joten satunnaisotannalla valitsin yhden... ja sain eteeni Porin teatterin!

Porin maistraatti : Porin maistraatin arkisto (TMA) : Porin maistraatin rakennuspiirustukset : II kaupunginosa, tontti 51 (II:51) 1882-1899 (II:51)

Porissa siis haku kaupunginosan ja tontinnumeron perusteella. Nämä saa tarvittaessa paikannettua esim. vuoden 1897 asemakartasta: Kaupunkikartat (kokoelma) : Kaupunkikartat (kokoelma) : Porin kartat : Porin kaupungin asemakartta. (Pori Iph* 8/- -)

Blogiarkeologian perusteella ensimmäinen kaupunki, jonka yksityisten rakennusten piirroksia Arkistolaitos digitoi oli Hämeenlinna. Möykkäsin näiden käytettävyydestä syyskuussa 2009. Kunkin korttelin alle on ryhmitelty kartat, joiden nimikkeessä on tontin numero. Hämeenlinnan numerointiin minulla ei ole Porin kaltaista tuntemusta ja kartoissa korttelinumerointi tuntuu vaihtuvan ja missään tonttinumerot eivät stemmanneet kokeeksi digitaaliarkistosta valitsemaani. Kaupunkia tunteville toivottavasti helpompaa.

Turun maistraatin piirroksen esittelin kesäkuussa 2011. Turun vanhemmissa piirroksissa on vapaamuotoisesti ilmoitettu tontin numero ja haltijan nimi. Suluissa myöhempi tonttinumero? Turun paloa edeltävä kartta on Kaupunkikartat (kokoelma) : Kaupunkikartat (kokoelma) : Turun kartat : Charta öfver Åbo stad. (Turku Itu* 37/- -).

Hämeenlinna ja Turku olivat rehellisesti sanottuna blogitekstien jälkeen unohtuneet. Mutta vaikka en ole varsinaista blogipostausta Viipurin maistraatin rakennuspiirrustuksista tehnyt, niitä ei voi unohtaa. Sillä niitä on tullut uutuuslistaan kauan ja paljon.

Viipuri isonvihan jälkeen on minulle niin tuntematon alue, etten tunnistetietojen käytettävyyttä osaa arvioida. Kuvitusesimerkiksi

valitsemani Viipurin maistraatti : Viipurin maistraatin arkisto : Julkiset rakennukset : Asuinrakennuksen ja ulkorakennuksen piirustukset ja tonttikartta 1892-1892 (Icd:9) on itse piirrustuksessa olevan tekstin mukaan "Ritning till ett boningshus och ett uthus af trä att uppföras å tomten N:o 29 i Repola stadsdel af Wiborg stad". Totisen etsijän pitää siis avata sellaisiakin piirrustuksia, joiden nimet eivät vaikuta lupaavilta.