Peipohjan Ratalan Katilan torppari antoi 17.6.1881 syntyneelle pojalleen komeat etunimet Victor Rudolf. Niiden kanssa, isänsä kuoltua, poika lähti Kokemäeltä Valkjärvelle 1897. Arvatenkin muutaman mutkan jälkeen hän astui Kööpenhaminassa laivaan Hellig Olav ja saapui New Yorkiin 8.2.1911 suuntanaan Fitchburg.
Victor löytyy seuraavan kerran Ranskan satamasta Boulogne Sur Mer, josta lähteneellä laivalla Rotterdan hän saapuu vaimonsa Edla Marian kanssa 26.4.1930 Halifaxiin. Molemmat olivat Suomen kansalaisa ja ilmoittivat aikovansa jäädä Kanadaan. Heillä oli vastaanottajanaan ystävä Ontariossa.
Lähteet
Kokemäen kastetut, rippikirja 1881-1890 s. 564, 1891-1900 s. 705
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. Canadian Passenger Lists, 1865-1935
lauantai 5. marraskuuta 2011
Ruotsin kuninkaallisista juttuja
Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 168 "Kokka-tarinoita III" seuraavat kaksi tarinaa, jotka eivät tunnu suuremmalla lämmöllä Ruotsin vallan aikaa muistelevan.
Turussa v. 1743 päätetyn rauhan-liiton säännöstä tuli yksi osa Mändyharjun pitäjätä kuulumaan Ruotsille, toinen taas Venäjälle. Koska pitäjäläisillä ei ollut varaa sentähden rakentaa toista kirkkoa, täytyi siis papin esirukouksessa muistaa sekä kuninkaallisen Ruotsalaisaen että keisarillisen Venäläisen huoneen. Kerta Kustaa III, matkustaissansa näillä tienoilla, poikkesi pappilaan. Pilkaten kysyi hän provastilta, ketä hän ensin esirukouksessaan mainitsi, Venäjän keisarinnaa eli Ruotsin kuningasta. Levollisesti ja hymysuin vastasi provasti viekkaasti: "Keisarinnaa ensin, kuinka muuten; naisihmisiä kohtaan täytyy aina olla säädyllinen."Jälkimmäisessä Marie Antoinette -henkeä?
Ruotsin aikana oli usein, milloin katovuosia rasitti sitä maata, Suomessa hyvä tulo, niin että meidän maamme kutsuttiinkiin Ruotsin juvä-aitaksi. Ikivanhuudesta oli myös Suomalaisten olut kiitetty. Tuli toki kerran, kuninkaatar Kristiinan hallitessa, Suomeenkin suuri katovuosi. Valituskirjan tästä lähetettyä hoville, sanoi tuo sukkela mutta keviämielinen kuninkaatar naurahdellen: "Suomalaiset, mikä niillä on hätänä; onhan heillä leipää ja olutta!"
perjantai 4. marraskuuta 2011
Lokakuun puolelta
11.10.
19.10.
23.10.
- Kuinka lähellä filologia voi olla historiantutkimusta?
- Ylen Areenassa "Arkiston lumoissa Mikkelissä"
- Taas eläkeläisten kanssa odottamassa luennon alkua. Ihmiset, joilla ei kiire tulevat etuajassa.
- Luennolle tuli ei-eläkeläis-tuttu, kiva että sai hiukan rupatella.
- Kuulin, että blogini merkittävä liikennelähde toiselle blogille. Pienet luvut?
- BoD lähetti kirjalaskelmat. 3kk, 6 kirjaa myyty, 30 euroa ansaittu. Joisko kahvit pullan kera?
- Katselin PohjalaisSuvut-viestejä Jaakko Ilkan Suku ry saa uusista sivuistaan sapiskaa. Sisällön, ei käytettävyyden johdosta.
- Taas tehtiin Fb-nostot toisten jutuista. Pian lakkaan kirjottamasta. Ihan pian.
- Arkeopedassa tuttuja kasvoja ja verkkotutuille fyysisiä hahmoja.
- Pohjoismaisen 7v sodan Baltian rintamasta 10 sivun lukeminen vaati pitkän tauon. Joka aika lopettaa. Nyt.
- Ruotsissa väitelty torpan muuntumisesta sisutettavaksi kesämökiksi. Väikkärin tekstiä ei toistaiseksi netissä. [Nyt on.]
- Ruotsista löytyi 5 alle 30v sukututkijaa! Perustivat yhdistyksen, johon kelpaavat äänioikeutetuiksi alle 35-vuotiaat.
- Turhaantunut sisällöntuottaja piristyi retwiitistä. Kiitos @AnniSairio !
19.10.
- Sain palautetta. Lyhyestä kirjasta olin kirjoittanut liian lyhyen arvostelun. Jasso.
- Että ei taida meikäläisestä olla tilauskirjoittajaksi kun tosta pahastuu.
- Luin @philschwarzmann in kirjan. Hissaa vain viimeisellä sivulla. Mutta aika hyvä silti.
23.10.
- Coast 1 6-jakso menossa, sillä olisi muutakin tekemistä.
- Coast 11-jakso menossa. Just oli replika 4000v vanhasta veneestä. Nyt kalapuikkoja.
- Päiväkirjoja vanhan tavaran liikkeessä ping ruotsinkielisen kulttuurin pelastamisesta kiinnostuneet
- Tänään pännii kun ei oo telkkaa, AD 1790 kiinnostaa
- Minä 6.10. ja YLE 22.10. Ja kumpaa linkattiin FB:hen... Täytyy harjoitella räväkämpää otsikointia.
- Blogini viettää 4v-synttäreitä: "haluaa tehdä asioita itse, saada kiitosta ja myönteistä huomiota onnistumisista."
- Eka arkeologian yleisöluento ei antanut suurempaa elämystä. Runsaasti eläkeläisiä.
- Ilo ja onni on tekstilinkki blogiin, kiitos @marikoo !
- Sekavia reaktioita eilisillan TV-sarjaan: #anno1790 #Anno1790 . Televisiottomana joudun odottelemaan oman tuomioni anatmista.
- P*n työpäivän jälkeen relaus esitelmää kuunnellen. Arkeologiaa, tänäänkin.
- Porukat hakee avoin yo kansioita kuin eivät hyödytöntä kevytkartonkia olisi nähneet.
- Ip oli 4 tunnin semma tilasta&historiasta. Yks tai kaks blogitekstiä, saa nähdä.
- Kirjastosta Sukuseikkailu. Tosi kivan oloinen lastenkirja, yksi blogiteksti.
- Postista ameriikanAmazonin kirjoja. Ekana aukeaa The Wilder Life, joka sivuaa päivän semmaa. Kai.
- Blogin rss-syötteen tilausluvut hipovat jo 140:ää. Täytyy harkita jonkinasteista tyytyväisyyden tilaa. Vertailulukujen hakemisen sijaan.
- Kirjallisuusblogeja nostettu esin kaupallisesti
- Kirjallisuusblogistit saivat tunnustuspalkinnon
- Kohti Kannelmäkeä ja vesitekniikan historiaa. Huhtamies @ työväenopisto
- Yleisössä esiintyjä, joka ei ole minä.
- Jos lukee "ei kopiointilupaa" niin miksi tarjotaan tulostusmahdollisuus? Eikö se ole kopiointia??
- "ei kopiointilupaa" ja copy+pastekin karttakuviin pelittää. Johdonmukaisuutta, pliis
- Vielä kylpytakissa, puolentoista tunnin päästä kirjamessuilla. Toivottavasti.
- Poistuin ratikasta. Kuten kaikki muutkin. @messukeskus
- Eka jakso Time team dig katsottu. Vau!
- Lisää brittikaivauksia dvd:ltä, ihanaa, joskin kovin hätäilevää.
Synkkämielinen Perander
Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Juhana Julius Fritiof Perander. Hänen kuvansa vasemalla on Kyläkirjaston Kuvalehdesta 1.6.1886.Tämän kasvatustieteen professorin arvatenkin ensimmäinen muistokirjoitus toimitettiin Uuden Suomettaren numeroon 29.12.1885 sellaisella kiireellä, että teksti alkoi "Meillä ei ole tällä hetkellä saatavissa tarkempia tietoja vainajan elämänvaiheista." Nykyaikana perustiedot löytyvät esimerkiksi Filosofia.fi-sivustolta, jossa todetaan hieman erikoisesti "Hänet tunnettiin syrjäänvetäytyjänä, joka kuitenkin tutustui läheisesti näyttelijä Ida Aalbergin kanssa." Uuden Suomettaren versio samasta teemasta kuuluu:
Vainaja oli synkkämielinen. Hän ei muiden seuraa etsinyt ja harva häntä oikein ymmärsi. Mutta se, jonka kerran oli onnistunut puhkaista se kuori, johon Perander simpsukan tavalla vetäytyi, hän tenhovoimalla kiintyi tähän jaloon mieheen, jonka aatokset aina tähtäsivät siihen, mitä maailmassa oli ylevätä ja suurta.Tässä blogissa puolestaan keskitytään lillukanvarsiin eli huomioidaan se, että kirjoitushetkellä Wikipedia ilmoittaa miehen syntymäpaikaksi Leistijärven, mutta nootissa lukee "SKS:n kirjailijamatrikkelin mukaan Peranderin syntymäpaikka olisi Lohtaja." Syntymisestä en tiedä, mutta ainakin kaste tapahtui Lestijärvellä.
torstai 3. marraskuuta 2011
Sukunimiä, -haaroja ja muuta älyttömyyttä
Kyllä on ilo lukea ammattilaistekstiä. Siis todella. Niinkuin tätä YLE:n sivuille Ari Mölsän tuottamaa höpötystä Sukunimien brändäys yleistyy vapautumisen myötä.
Mutta tarkoitetaan siis sitä, että avioparit ottavat uuden nimen. Vähän niinkuin 1900-luvun alussa läntisessä Suomessa lapset saattoivat ottaa eri sukunimen kuin vanhempansa ja sisaruksilla olla eri nimi. Olipa niitäkin, jotka ehtivät eläissään käyttää kahta tai kolmeakin sukunimeä. Hui!
Juttu oli herättänyt useita kommentteja. M. Virtanen lopettaa "Kuka nyt ylipäätään nykyään ihailee "sukua" tai on siitä edes kiinnostunut? Humpuukia." Zor on linjoillani sukuhaaran määrittelyn suhteen: "Ehkä " Aatami ja Eeva" voivat uskotella itselleen että tämä on joku " uusi " suku. Ei ne sukulaisuussiteet äidin ja isän kautta taaksepäin mihinkään katoa enkä oikein ymmärrä kuka tällaisen suvun hyväksyy uudeksi?" Vallu muistuttaa, että ruotsinkielisiä nimiä on oettu aikanaan käytännön pakosta. Yksi monista historia-aspekteista, jotka itse jutusta eivät tulleet esiin.
Vielä miesmuisti sitten oli selvää, että nainen ottaa avioliittoon mennessään miehen sukunimen.Miehen muisti on siis alle 100 vuotta. Sillä yleissivistyksellä varustetulle ihmisellehän on selvää, että Suomen sukunimikäytäntö oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa hyvin erilainen kuin itsenäisyyden jälkeisen lainsäädännön myötä.
Uusinta uutta Suomessa on kokonaan uusien sukuhaarojen perustaminen.Niin. Siis. Sukuhaaroja syntyy joka perheestä, jolla on lapsia. Tosi uutta.
Mutta tarkoitetaan siis sitä, että avioparit ottavat uuden nimen. Vähän niinkuin 1900-luvun alussa läntisessä Suomessa lapset saattoivat ottaa eri sukunimen kuin vanhempansa ja sisaruksilla olla eri nimi. Olipa niitäkin, jotka ehtivät eläissään käyttää kahta tai kolmeakin sukunimeä. Hui!
Moni haluaa palauttaa sukunimensä sellaiseksi, mikä se oli ennen nimien suurta suomalaistamista Snellmanin päivänä 1905. Ihmiset haluavat palata siihen vanhaan alkuperäiseen sukuunsa. ... Näin saamme taas arkikäyttöön historiassa tallaantuneita ruotsalaisia ja venäläisiä nimiä.Tämä lainausta professori Urpo Kankaalta, jota juttuun oli haastateltu. "Alkuperäinen suku" on sadan vuoden takainen? En tiedä venäläisistä. mutta eiköhän Suomessa ollut käytössä ruotsinkielisiä eikä ruotsalaisia nimiä?
Juttu oli herättänyt useita kommentteja. M. Virtanen lopettaa "Kuka nyt ylipäätään nykyään ihailee "sukua" tai on siitä edes kiinnostunut? Humpuukia." Zor on linjoillani sukuhaaran määrittelyn suhteen: "Ehkä " Aatami ja Eeva" voivat uskotella itselleen että tämä on joku " uusi " suku. Ei ne sukulaisuussiteet äidin ja isän kautta taaksepäin mihinkään katoa enkä oikein ymmärrä kuka tällaisen suvun hyväksyy uudeksi?" Vallu muistuttaa, että ruotsinkielisiä nimiä on oettu aikanaan käytännön pakosta. Yksi monista historia-aspekteista, jotka itse jutusta eivät tulleet esiin.
Salaneuvoksen yöastiat
Niin. Silloin kauan sitten (tarkistin, helmikuussa 2009) lähetin Hämeenlinnan maakunta-arkistoon tiedustelun salaneuvos A. L. Bornin perukirjasta ja sain vastauksen, ettei löytynyt. "Olen tarkastanut Helsingin tuomiokunnan, Helsingin pitäjän ym. käräjäkunnan perukirjaluettelot v. 1887-1891 Ec1:5-6, eikä niistä valitettavasti löydy tiedustelemaannne henkilöä."
Vähän ihmettelin, kun ei ukko varattomana suinkaan kuollut. Mutta asia oli Flachsenius-tutkimuksessa aika sivuseikka ja annoin olla. Mies ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan ja perukirjakin palasi ajatuksiini. Kuten täällä jo mainitsinkin, aloitin metsästyksen alkuvuodesta uudestaan m.m. kovaäänisillä tiedusteluilla Kansallisarkistossa. Onneksi päästäni löytyy toisinaan myös järkeä. Eli en jäänyt räyhäämään Rauhankadulle vaan ... tekstiä editoitu 9:00 pyynnöstä... kysyin osaavammalta henkilöltä ja sain kuvat perukirjasta postiluukkuuni.
Perukirjassa oli 1800-luvun tapaan koko kämpän irtaimisto, pottia myöden. Näistä ja Brages pressarkivetin kakkoskäynnillä Espoo-niteestä löytynein lehtileikkein saisi salaneuvoksesta elävän tekstin. Tarvitsisi vaan kirjoittaa.
Tavaralistat eivät olleet alkuperäinen tiedontarpeeni. Axel Ludvigin kaksi veljeä hävisi Helsingistä Ruotsiin ja minua kiinnosti tietää oliko heihin pidetty yhteyttä eli keitä löytyi perikunnasta. Lyhykäisyydessään: veljenpoika Karl Otto Born Espoosta, veljenpoika puutarhamestari Robert Born ja leskirouva (ilm. veljentytär) Amanda Ljungberg (o.s. Born). Kaksi jälkimmäistä asuivat Ruotsissa ja ovat todennäköisesti sinne lähteneiden jälkeläisiä.
Eli olipa kerran perhe Born (lähdeviitteet ja lisätiedot kirjassani Flachsenius, muistiinpanoja)
Kuvitukseksi sopisi salaneuvoksen yöastioiden säilytyspaikka eli Espoon Gunnars. Testasin pitkästä aikaa Arkistolaitoksen karttahakua, joka ei ole suosikkejani. Edelleenkään. Laittamalla kenttään 'Alue' sanan Espoo sain ulos kolme talon tyyppipiirrustusta. En jaksa miettiä miksi. Kenttä 'Aihe' ei tuottanut mitään. Tuloksellisin (oikea?) ratkaisu oli '*Espoo*' kentässä 'Nimeke'. Sekä venäläisessä topografikartassa että senaatin kartastossa Gunnars erottuu kartanomaisena ympäristönä.
Vähän ihmettelin, kun ei ukko varattomana suinkaan kuollut. Mutta asia oli Flachsenius-tutkimuksessa aika sivuseikka ja annoin olla. Mies ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan ja perukirjakin palasi ajatuksiini. Kuten täällä jo mainitsinkin, aloitin metsästyksen alkuvuodesta uudestaan m.m. kovaäänisillä tiedusteluilla Kansallisarkistossa. Onneksi päästäni löytyy toisinaan myös järkeä. Eli en jäänyt räyhäämään Rauhankadulle vaan ... tekstiä editoitu 9:00 pyynnöstä... kysyin osaavammalta henkilöltä ja sain kuvat perukirjasta postiluukkuuni.
Perukirjassa oli 1800-luvun tapaan koko kämpän irtaimisto, pottia myöden. Näistä ja Brages pressarkivetin kakkoskäynnillä Espoo-niteestä löytynein lehtileikkein saisi salaneuvoksesta elävän tekstin. Tarvitsisi vaan kirjoittaa.
Tavaralistat eivät olleet alkuperäinen tiedontarpeeni. Axel Ludvigin kaksi veljeä hävisi Helsingistä Ruotsiin ja minua kiinnosti tietää oliko heihin pidetty yhteyttä eli keitä löytyi perikunnasta. Lyhykäisyydessään: veljenpoika Karl Otto Born Espoosta, veljenpoika puutarhamestari Robert Born ja leskirouva (ilm. veljentytär) Amanda Ljungberg (o.s. Born). Kaksi jälkimmäistä asuivat Ruotsissa ja ovat todennäköisesti sinne lähteneiden jälkeläisiä.
Eli olipa kerran perhe Born (lähdeviitteet ja lisätiedot kirjassani Flachsenius, muistiinpanoja)
Carl Born (s. 24.1.1766 Helsinki k. 30.10.1805)Sain Hämeenlinnasta myös Oton perukirjan. Siinä ei tunnettu yhtäkään sukulaista, jolla olisi ollut osuutta pesään.
avioliitto: Hedvig Charlotta Mejer (s. 3.6.1769, k. 19.10.1836), vht: Eric Petter Mejer ja Hedwig Charlotta Elfving
Lapsia:
- Carl s. 12.9.1793 k. 30.6.1845 Porvoo. Avioliitto 13.10.1833: Johanna Maria Ståhlhane (s. 21.10.1799)
- Hedvig Elisabet s. 15.7.1795, k. 16.3.1839 Helsinki
- Erik s. 4.3.1797 . Avioliitto 15.10.1833: Hedvig Maria Gustava Carolina Kurtén (s. 1803 k. 1897 Espoo). Poika: Otto s. 1840 k. 1918 Espoo
- Johan Adolph s. 23.10.1798, muutti Helsingistä Ruotsiin
- Robert Gustaf s. 19.7.1800, muutti Helsingistä Ruotsiin
- Axel Ludvig s. 20.2.1803 Leppävirta k. 1887 Espoo
Kuvitukseksi sopisi salaneuvoksen yöastioiden säilytyspaikka eli Espoon Gunnars. Testasin pitkästä aikaa Arkistolaitoksen karttahakua, joka ei ole suosikkejani. Edelleenkään. Laittamalla kenttään 'Alue' sanan Espoo sain ulos kolme talon tyyppipiirrustusta. En jaksa miettiä miksi. Kenttä 'Aihe' ei tuottanut mitään. Tuloksellisin (oikea?) ratkaisu oli '*Espoo*' kentässä 'Nimeke'. Sekä venäläisessä topografikartassa että senaatin kartastossa Gunnars erottuu kartanomaisena ympäristönä.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Lehtileikkeiden pinosta
Hesarin kuukausilliitteen 11/11 artikkelia Peruspersu on varmasti luettu monella tavalla. Itse kiinnitin huomiota Suomen historian maisterin työllistymisprosessiin ja alkupuolen omituisuuteen:
Hesarissa oli 9.10. juttu hotelli Tornista. Siinä kiinnitti huomioni loppukaneetti, jossa haastateltu Pentti Lehtola oli kommentoinut infolaattaa, jossa mainittiin valvontakomission aika, mutta ei Wehrmachtin vuosia. Joista en ollut koskaan kuullutkaan.
Postiluukustani tuli Maanmittauslaitoksen asiakaslehti Tietoa maasta 3/2001. Siinä kerrottiin tulossa olevan taustakarttasarja, joka voi aikanaan olla maksutonkin. Samassa lehdessä selostettiin ilmakuvien digitointia, joka on ollut käynnissä vuodesta 2009.
Vihreässä langassa oli 21.10. sarjakuvastrippi Ötzistä, joka pysähtyi tupakkatauolle. Ymmärsinköhän vitsin oikein? Kirjain 1/2011 ingressissään toteaa "Pertti Jarlan mukaan historian kuvaamiseen liittyy aina valtavasti jälkiviisautta. Hauskoja vitsejä menneiden vuosikymmenten hahmoista silti irtoaa."
Yhteishyvässä 11/11 (s. 48-53) sukellettiin Helsingin alla oleviin tunneleihin ja käytiin myös Kansallisarkiston kellareissa. Tarina arkistoon vahingossa lukitusta tutkijasta tämän jutun mukaan tosi. Mistä lisätietoa?
Suomen kuvalehden 34/2011 Hän oli arkeologi Ria Berg, joka kertoi lapsuuudestaan: "Kun muut leikkivät nukeilla, rakensin raunioita tyynyistä."
Kalevalaisten naisten liiton kulttuuri- ja jäsenlehti Pirta 2/2011 sujahti kassiini kirjamessuilla. Siitä löytyi juttu Katri Valan Ilomantsin vuosista, Jaanan Kourin kuvausta Kustavin Lypyrtin kyläkirjan teosta sekä Anna Kortelaisen kolumni, jossa hän kuvaa parhaillaan käynnissä olevan kirjoitustyön arkistolöytöjä. Naiskeittäjät armeijassamme kersantin vakansseissa 1920-luvun alussa.
Vai olisiko kevyen rupattelun taito sittenkin synnynnäistä? Suomenruotsalaista sukua?Mitä ihmettä Unto Hämäläinen on tässä halunnut sanoa? Ruotsinkielinen sukunimi 1900-luvun alussa ei kerro mitään perheen kielitaustasta, mutta silti on pitänyt antaa ymmärtää? En totisesti haluaisi itsestäni nähdä henkilöartikkelia, jossa kirjoitettaisiin:
"Sukunimemme oli alun perin Lönnroos. Se muutettiin Terhoksi vuonna 1906 heti nimien suomalaistamisen ensimmäisessä aallossa."
Sampo Terholle ruotsin kielen opiskelu on kuitenkin ollut jo koulupojasta hyvin vastenmielistä.
Vai olisiko kevyen rupattelun taito sittenkin synnynnäistä? Suomenruotsalaista sukua?Kyseinen nimenvaihtaja esivanhempineen oli Kokemäeltä, joka on historiallisen ajan ollut pysyvän västönsä olasta 100%:sti suomenkielinen.
"Sukunimemme oli alun perin Forsby. Se muutettiin Kyläkoskeksi vuosisadan vaihteessa, jo ennen vuoden 1906 suurta nimien suomalaistamisen aaltoa."
Kaisa Kyläkoskelle ruotsin kielen opiskelu oli kuitenkin kouluaikoina enimmäkseen vastenmielistä.
Hesarissa oli 9.10. juttu hotelli Tornista. Siinä kiinnitti huomioni loppukaneetti, jossa haastateltu Pentti Lehtola oli kommentoinut infolaattaa, jossa mainittiin valvontakomission aika, mutta ei Wehrmachtin vuosia. Joista en ollut koskaan kuullutkaan.
Postiluukustani tuli Maanmittauslaitoksen asiakaslehti Tietoa maasta 3/2001. Siinä kerrottiin tulossa olevan taustakarttasarja, joka voi aikanaan olla maksutonkin. Samassa lehdessä selostettiin ilmakuvien digitointia, joka on ollut käynnissä vuodesta 2009.
Vihreässä langassa oli 21.10. sarjakuvastrippi Ötzistä, joka pysähtyi tupakkatauolle. Ymmärsinköhän vitsin oikein? Kirjain 1/2011 ingressissään toteaa "Pertti Jarlan mukaan historian kuvaamiseen liittyy aina valtavasti jälkiviisautta. Hauskoja vitsejä menneiden vuosikymmenten hahmoista silti irtoaa."
Yhteishyvässä 11/11 (s. 48-53) sukellettiin Helsingin alla oleviin tunneleihin ja käytiin myös Kansallisarkiston kellareissa. Tarina arkistoon vahingossa lukitusta tutkijasta tämän jutun mukaan tosi. Mistä lisätietoa?
Suomen kuvalehden 34/2011 Hän oli arkeologi Ria Berg, joka kertoi lapsuuudestaan: "Kun muut leikkivät nukeilla, rakensin raunioita tyynyistä."
Kalevalaisten naisten liiton kulttuuri- ja jäsenlehti Pirta 2/2011 sujahti kassiini kirjamessuilla. Siitä löytyi juttu Katri Valan Ilomantsin vuosista, Jaanan Kourin kuvausta Kustavin Lypyrtin kyläkirjan teosta sekä Anna Kortelaisen kolumni, jossa hän kuvaa parhaillaan käynnissä olevan kirjoitustyön arkistolöytöjä. Naiskeittäjät armeijassamme kersantin vakansseissa 1920-luvun alussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)