Kirjasesta Hyvää tarkoittavia varoituksia Viinaa vastaan sekä Kertomus juopomuksen onnettomista seurauksista, muutamissa totisissa tapauksissa esiin asetettuja (Lukemisia Kansalle 95) painettiin "Uusi, lisätty painos" Turussa 1859. En pystynyt verifioimaan "totisia tapauksia", mutta luotan vaihteeksi kirjoittajan rehellisyyteen. Jos keksit tavan saada kiinni alkoholin väärinkäyttäjäksi kuvatun identiteetistä, kommentti olisi kiva lukea.
Antti ja Pietari Braski, kaksi veljestä, palvelivat yhtä isäntää. Nämät olivat hurskailta vanhemmiltansa hyvin kasvatettuja nuorukaisia. Kauvan aikaa eläen muiden pahanelkisten renkien seurasta eroitettuina, viettivät he joutohetkiänsä jumalisten ja muiden hyödyllisten kirjojen lukemisella ja jumalisuuden harjoituksissa.
Vihdoin onnistui muutamille ympäristöllä asuville juopotteleville renkeille houkuttelemaan Pietarin myötänsä kapakkaan. Hän kyllä totisesti lupasi vanhemmalle veljellensä, joka veljellisesti antoi hänelle hyvin-ansaituita nuhteita sekä, yöjuoksusta että juopumudesta, ei milloinkaan sen erän perästä seurata näitä houkuttelijoita heidän harhateillänsä.
Mutta Antin täytyi isäntänsä asioissa lähteä matkaan, jolla ajalla nämät ilkiät konnat saivat Pietarista täydellisen ja esteettömän vallan. Siis rupesi hän tuntemaan huvitusta ja hauskuutta tässä renttumaisessa seurassa, ja katsoi veljeänsä toraiseksi ja nurjaksi ihmiseksi, joka ei lähimäisellensä suonut yhtään iloista hetkeä. Kerran kuin hän aamupuolella palajasi jälleen hyvin juovuksissa kotiin ja veli häneltä kysyi, millä tavoin hän nyt oli isäntänsä kohtaava, vastasi hän: ”häntä kirveellä ja sinua veitsellä, jos et voi pitää suusi kiinni.”
Kaikista veljensä varoituksista huolimatta, vietti hän tätä hävytöntä elämätä edellensä, vähintäkään Jumalata eli ihmisiä häpeämättä. Kaikki hänen vaatteensa olivat jo, osittain viinassa, osittain korttipelissä, menetetyt. Vihdoin ajettiin hän palveluksestansa, ja kuin ei kukaan enää tahtonut ottaa hänen rengiksensä, ollen kaikilta hurjamaiseksi ja paranemattomaksi juopoksi tutun, joutui hän kruunun mieheksi. Vietäessänsä määrättyyn paikkaan, tunsi hän vasta onnettomuutensa koko sen suuruudessa. Itkusilmin jätti hän veljellensä hyvästi, kiittäen häntä kaikista hänen ystävällisistä varoituksistansa ja neuvoistansa, joita hän aivan pahasti ja hävyttömästi käyttänyt ja noudattanut oli. – Siitä päivästä ei ole hänestä mitään kuultu – lienekö hän kovata onneansa parannettu, taikka pahan elämänsä pitkittynyt?
