Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lukemisia kansalle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lukemisia kansalle. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. syyskuuta 2026

Juomaan houkuteltu renki

Kirjasesta Hyvää tarkoittavia varoituksia Viinaa vastaan sekä Kertomus juopomuksen onnettomista seurauksista, muutamissa totisissa tapauksissa esiin asetettuja (Lukemisia Kansalle 95) painettiin "Uusi, lisätty painos" Turussa 1859. En pystynyt verifioimaan "totisia tapauksia", mutta luotan vaihteeksi kirjoittajan rehellisyyteen. Jos keksit tavan saada kiinni alkoholin väärinkäyttäjäksi kuvatun identiteetistä, kommentti olisi kiva lukea.

Antti ja Pietari Braski, kaksi veljestä, palvelivat yhtä isäntää. Nämät olivat hurskailta vanhemmiltansa hyvin kasvatettuja nuorukaisia. Kauvan aikaa eläen muiden pahanelkisten renkien seurasta eroitettuina, viettivät he joutohetkiänsä jumalisten ja muiden hyödyllisten kirjojen lukemisella ja jumalisuuden harjoituksissa. 

Vihdoin onnistui muutamille ympäristöllä asuville juopotteleville renkeille houkuttelemaan Pietarin myötänsä kapakkaan. Hän kyllä totisesti lupasi vanhemmalle veljellensä, joka veljellisesti antoi hänelle hyvin-ansaituita nuhteita sekä, yöjuoksusta että juopumudesta, ei milloinkaan sen erän perästä seurata näitä houkuttelijoita heidän harhateillänsä. 

Mutta Antin täytyi isäntänsä asioissa lähteä matkaan, jolla ajalla nämät ilkiät konnat saivat Pietarista täydellisen ja esteettömän vallan. Siis rupesi hän tuntemaan huvitusta ja hauskuutta tässä renttumaisessa seurassa, ja katsoi veljeänsä toraiseksi ja nurjaksi ihmiseksi, joka ei lähimäisellensä suonut yhtään iloista hetkeä. Kerran kuin hän aamupuolella palajasi jälleen hyvin juovuksissa kotiin ja veli häneltä kysyi, millä tavoin hän nyt oli isäntänsä kohtaava, vastasi hän: ”häntä kirveellä ja sinua veitsellä, jos et voi pitää suusi kiinni.” 

Kaikista veljensä varoituksista huolimatta, vietti hän tätä hävytöntä elämätä edellensä, vähintäkään Jumalata eli ihmisiä häpeämättä. Kaikki hänen vaatteensa olivat jo, osittain viinassa, osittain korttipelissä, menetetyt. Vihdoin ajettiin hän palveluksestansa, ja kuin ei kukaan enää tahtonut ottaa hänen rengiksensä, ollen kaikilta hurjamaiseksi ja paranemattomaksi juopoksi tutun, joutui hän kruunun mieheksi. Vietäessänsä määrättyyn paikkaan, tunsi hän vasta onnettomuutensa koko sen suuruudessa. Itkusilmin jätti hän veljellensä hyvästi, kiittäen häntä kaikista hänen ystävällisistä varoituksistansa ja neuvoistansa, joita hän aivan pahasti ja hävyttömästi käyttänyt ja noudattanut oli. – Siitä päivästä ei ole hänestä mitään kuultu – lienekö hän kovata onneansa parannettu, taikka pahan elämänsä pitkittynyt?

perjantai 14. elokuuta 2026

Varakas rusthollari T:n pitäjästä

Kirjasesta Hyvää tarkoittavia varoituksia Viinaa vastaan sekä Kertomus juopomuksen onnettomista seurauksista, muutamissa totisissa tapauksissa esiin asetettuja (Lukemisia Kansalle 95) painettiin "Uusi, lisätty painos" Turussa 1859. En pystynyt verifioimaan "totisia tapauksia", mutta luotan vaihteeksi kirjoittajan rehellisyyteen. Jos keksit tavan saada kiinni alkoholin väärinkäyttäjäksi kuvatun identiteetistä, kommentti olisi kiva lukea. Myös siinä tapauksessa, että teksti paljastuu käännökseksi ulkomaisesta julkaisusta.

Matti Stormi, eräs varakas rusthollari T—n pitäjäässä, oli rehellinen, kunniallinen ja uuttera mies, hyvänä pidetty kyläläisiltänsä, rakastettu talonväeltänsä ja kunnioitettu kaikilta vallasihmisiltä, jotka eivät katsoneet sitä arvoansa alentavaksi, että pitivät hänen kanssansa seuraa. Tämä hänen onnensa, jonka pitkittämiseen ja säilyttämiseen hän ei etsinyt vahvaa ja pysyvää perustusta Jumalassa, teki hänen ylpeäksi ja pöyhkeäksi, josta syntyi halu loistamaan ja korskeilemaan sekä (niin kuin hän tavallisesti sanoi) elämään herroiksi. 

Koska hänen luonnosta antelias mielenlaatunsa piti hänen huoneensa avoinna kaikille ihmisille, niitä järellisesti valitsematta, niin kokountui hänen tykönänsä alituiseen vieraita, jotka elivät hyvästi hänen kustannuksellansa. Hänellä oli tapana, koska hän viinassa eli muilla viiniisillä (spirituösa) juotavilla kestitti niitä, jotka hänen luonansa kävivät, itse maistaa ensin, taikka, niinkuin sanotaan, juoda vierasten muistoksi. Tällä tavalla tottui hän vähitellen taipumukseen väkeviin juomiin, jonkatähden hän myös alinomaa, aamusta alkaen iltaan asti, nähtiin viinapöydässä. 

Hänen maanviljelys työnsä heitettiin leväperään tahi lyötiin peräti laimin. Tästä joutui hänen taloutensa tukkunaan häviöön. Kaikki rehelliset ihmiset, joilta hän ennen oli voittanut kunnioitusta ja rakkautta, rupesivat nyt välttämään hänen taloansa, joka lopuksi muuttui renttumaisuuden luolaksi ja sulain juoppojen sekä muiden irstasten ihmisten kokous-pesäksi. 

— Hän joka pirteytensä ja pidettäväisytensä aikana, oli ensimäisiä miehiä, jotka kyläkunnasta kaikkinaisiin pitoihin kutsuttiin, vaipui niin syvälle, ett’ei häntä enää voitu pyytää vieraaksi ristiäisiin, häihin taikka maahan-paniaisiin, koska kaikki hävesivät ollaksensa seurassa juoppolallu Matin” kanssa, joksi häntä nyt yleiseen nimitettiin. 

Tällä lailla muutaman vuoden viinaveljestensä kanssa kuleskittuansa, jotka joko varastivat häneltä, joko pettivät hänen, tuli hän periköyhäksi. Hänen vaimonsa, joka, tullessansa hänelle naiduksi, oli tuottanut runsaan tavaran myötänsä taloon, kuoli murheesta ja harmista, ja lapset joutuivat pitäjään vaivaisiksi. Itse oli hän vanhoina päivinänsä pakoitettuna vaeltamaan ympäri kyläkuntia, kerjäläisen sauva kädessä, ja sillä tavalla kurjuudessansa elättämään itseänsä. Katkerimmat oman tunnon vaivat saattoivat hänen elämänsä vielä ilkeämmäksi, koska hänen nyt täytyi kärsiä puutoksia ja kovia vastuksia, joita hän hyvässä voimassa ollessansa ei nimeksikään tuntenut.

sunnuntai 31. toukokuuta 2026

"Jonkun vuoden uutterasti luettuansa, pääsi yli-oppilaiseksi"

 Kirjasesta Hyvää tarkoittavia varoituksia Viinaa vastaan sekä Kertomus juopomuksen onnettomista seurauksista, muutamissa totisissa tapauksissa esiin asetettuja (Lukemisia Kansalle 95) painettiin "Uusi, lisätty painos" Turussa 1859. En pystynyt verifioimaan "totisia tapauksia", mutta luotan vaihteeksi kirjoittajan rehellisyyteen. Jos keksit tavan saada kiinni alkoholin väärinkäyttäjäksi kuvatun identiteetistä, kommentti olisi kiva lukea.

Muutamia vuosia takaperin eli eräässä Suomen maan, B. nimisessä, kaupungissa köyhä mutta rehellinen käsityöläinen eli hantvärkkäri, jonka monein lasten seassa oli poika, joka erinomaisella halullansa ja taipuvaisuudellansa kirjan lukemiseen etenkin näytti itsensä oivakunnolliseksi. Alituisesta ja ahkerasta rukouksestansa panivat vanhemmat hänen kouluun, josta tuli se, että hän, jonkun vuoden uutterasti luettuansa, pääsi yli-oppilaiseksi (tutentiksi). Huokeasti on ajateltava, mikä ilojuhla se oli äidille, koska hän kuuli hänen saarnaavan kaupunkin kirkossa. Hellä äiti katsoi itseänsä yltäkyllin palkituksi niistä unettomista öistä, joina hän oli oman levähyksensä hylännyt rakastetun poikansa tulevan parhaan puolesta. 

Mutta Fredrikki — se oli tämän nuorukaisen nimi — joutui pahojen kumppanien seuraan, jotka viinaa rakastivat. Kaikkiin niihin muistutuksiin ja varoituksiin, joita hän vanhemmiltansa sai, luopumaan tästä pahasta ja irstaisesta seurasta, vastasi hän aina itsehensä luottamisella: ”ei yhtään vaaraa — kyllämähän eteeni katson.” 

Mutta vaara oli kuitenkin suurempi ja lähempänä, kuin hän itse uskoikaan. Jokapäiväisestä tottumisesta viinan ja muiden väkeväin juotavien nautitsemiseen, kääntyi hän vihdoin oikeaksi juopoksi. Monenlaisissa vaiheissa ja seikoissa elämätänsä vietettyä ja vanhempainsa jo murheella alas hautaan mentyä, otti hän värvinkin, tuli sotamieheksi, karkasi palveluksesta, saavutettiin (saatiin kiini) ja ylönantoi henkensä, kärsiessänsä sitä rangaistusta, johon hän sota-oikeudelta oli karkaamisesta tuomittu. Niin tuli tämä paljon toivoa itsestänsä antava nuorukainen, joka aikaa myöten olisi voinut nousta suureksi ja kuuluisaksi mieheksi maakunnassa, niin hyvin omaksi kuin vanhempainsa surmaajaksi.


lauantai 14. huhtikuuta 2018

Lisää Lukemisia kansalle

Pari vuotta sitten kävin läpi ja esittelin Lukemisia kansalle -sarjaa. Ilmeisesti tartuin epäolennaisuuteen, sillä julkaisusarjan digitoinneissa Turussa kirjastoalan ammattilaiset eivät ole nähneet tarpeelliseksi merkitä julkaisusarjaa kuvailutietoihin. Joten vain omasta mielenkiinnostani haravoin listan esiin käsityönä.

(Ilahduttavasti osa näistä osui katsaukseni digitointikatveeseen.)

P. S. Jos haluaisi kirjahistoriaa oikeasti ymmärtää, voisi avata Tuija Laineen tuoreen kirjan Kirjahistorian perusteet ja tutkimus. Hän esitteli julkaisun taustaa blogitekstissä.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Lukemisia kansalle: osat 162-183

Lukemisia kansalle läpikäynti päättyy tänään.
162. Yhteinen ihmiskunnan historia. III. Kuningas Kaarle XII, selwästi kuwattu. 1862.
163. Tukholman weri-sauna eli Kuningas Kristiani II hirmu-työt Ruotsissa w. 1520. 1862
164. Yhteinen ihmiskunnan historia. IV. Wenäjän Keisari Pietari Suuren wilpitön elämä-kerta. 1862
165. Yhteinen ihmiskunnan historia. V. Pröyssin Kuningas Fredrikki II, kutsuttu ainoaksi. 1862
166. Kokka-tarinoita. I. 1862
167. Kokka-tarinoita. II. 1862
168. Kokka-tarinoita. III. 1862
Näistä Kokka-tarinoista olen tehnyt blogiin muutaman noston (Kaksi kokkatarinaa, Laulun voima, Vielä lisää kokkatarinoita Suomesta, Lisää kokkatarinoita Suomesta, Ruotsin kuninkaallisista juttuja, Kokkatarinoita Suomesta, Pappitarinoita ) ja tässä vielä kaksi juttua:
Itku silmissä tuli Antti (suuri veitikka muutoin) toverinsa Heikin vastaan. Tämän nauraessa hänen itkuansa, sanoi Antti: "syytä on kyllä itkeäni. Ystävämme Matti rukka, tuo oiva poika, paras poika koko naailmassa, tuomittiin eilän vitsan-alaiseksi." - Noh, mitä pahaa on hän sitten tehnyt? Ei mitään sen pahempaa, kuin kukin muu olisi tehnyt hänen tilassansa; hän näki suitset maantiellä ja korjasi ne. - Voi, huusi Heikki, nyt vasta tuomarit ovat tulleet peräti hulluiksi! Tuomita ihmistä vitsoihin suitsien ylös otosta! Tämä on todella aivan kovaa. - "Sanoakseni totuuden, lisäsi Antti, oli suitsien toiseen päähän sidottu hevonen." 
Eräs hajamielinen, vanha herra tuli kadulla ristipojallensa vastaan, joka hänen kysymykseen vastasi menevänsä kouluun. "Se on hyvä, vallan hyvä - lausui vanhus - sinä olet kiltti poika; tässä saat puolen ruplaa; toivon vielä elää niin kauvan, että saan kuulla sinun pitävän ruumissaarnani."

169. Yhteinen ihmiskunnan historia. VI. Wapaus-sota Pohjois-Amerikassa w. 1773-1783 ja yhdistettyin wapaawaltain nykyinen tila ynnä lyhy wälikertomus Benjami Franklinista. 1862
Viimeisessä osassaan "Yhteinen ihmiskunnan historia" siis ponnisti Euroopan ulkopuolelle
179. Wirolainen. 1862.
171. Kertomuksia. 1862
172. Franzén, Frans Mic[ael], suom. Abrah. Engblom: Saarna Oikiasta autuaaksi tekewäisestä uskosta esiin asetettu 2.na sunnuntaina paastossa. 1862
173. Leikkiä ja Totta eli kolme tapausta meidän maasta. 1862
Kolmesta yhden kirjoitin puhtaaksi tänne blogiin, kaksi muutakin voivat olla hauskoja. Mutta nyt on kaikki hauskuus lopussa, sillä viimeiset osat ovat raamatunhistoriaa, raittiusaatetta ja kristinuskoa.
174. Carlsson, Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta VII. 1863.
175. Carlsson, Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta VIII. 1863.
176. Carlsson, Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta IX. 1863.
177. Suom. Engblom, Abraham: Penttinen ja Anni. Seurattawa tarina rakkaudella ja hywyydellä wäkewäin juomain nautinnosta ja peliraiwosta parannetusta miehestä. 1863
178. Carlsson, Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta X. 1865.
179. Carlsson, Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta XI. 1865.
180. Carlsson, Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta XII. 1865.
181. Carlsson, Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta XIII. 1865.
182. Carlsson, Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta Alkulehti. Ainehisto. 1865.
183. Carlsson, Wilh[elm]: Ewangeliumin ja uskon puolustus. 1865
 Koulupojan kuvan tarjosi Nasjonalbiblioteket, Flickr Commons.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Lukemisia kansalle: osat 150-161

Lukemisia kansalle...
150. Äkillinen kihlaus. Leikki-näytelmä yhdessä näytöksessä. 1861
151. Uusia suomalaisia wirsiä. 3. Suomentanut -t-t-t. 1861.
152. Palmqwist, P[er]: Lutheri luostarissa. W[ilhelm] C[arlsso]n suomentama. 1861
153. Kaksi kertomusta ihmiskunnan historiasta. 1861
154. Yhteinen ihmiskunnan historia. I. Frankkien kuningas, Roomalainen Keisari Kaarle suuri ja ruhtinas-sukunsa. 1861
155. Hengellisiä tarinoita. 1. Suomentama. 1862
156. Yhteinen ihmiskunnan historia. II. Paawi Gregorius VII ja Saksan Keisari Henrikki IV. 1862
Yhteinen ihmiskunnan historia ei myöhemmissäkään osissa eksy kauaksi Euroopasta.
157. Hagberg, K[arl] P., suom. Aaprah. Engblom: Jesus rauhantekiänä eteenasetettu saarnassa joulupäivänä. 1862
158. Akan ilma-matkustus. Tosi tapaus Turun tienoilta v. 1838. 1862
Akan ilma-matkustuksen referoin tänne blogiin vuosia sitten.
159. Roslöf, G.: Tämän elämän wiheliäisyys ja Ijankaikkisen elämän autuus, ymmä kehoitus tätä elämää halwaksi arwaamaan ja ijankaikkista arwossa pitämään. 1862
G. Roslöf oli "Lasten-opettaja Eurajoella"? Lienee Kansallisbiografian "Roslöf, Kustaa (1831 - 1898)"
160. Koipeliinin linnustus. III. 1862
161. Koipeliinin linnustus. IV. 1862
Osa I oli julkaistu Lukemisia kansalle osana 102 ja II osana 103. Reijo Valta on selostanut tätä Suomen ensimmäiseksi sarjakuvaksi laskettua tarinaa blogissaan. Esimerkkikuva

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Lukemisia kansalle: osat 140-149

Lukemisia kansalle...
140. Kotieläimet ja kotitarwekaswut. Mukailema 1861
Tämä yllätti. Kyse ei ollut 1800-luvun Suomen kotieläimistä vaan kotieläimien historiasta maailmanlaajuisesti. Kuvan kanssa mukana myös "kameli ja dromedari".
141. Carlsson, W[ilhelm]: Kutsumus pahoille ja hywille. Saarna. Toinen painos. 1866
142. Kaksi nais kuningasta: Englannin Elisabeth ja Skotlannin Maria Stuart. Kappale ihmiskunnan historiasta.. 1861
143. A[hlqvist], F[r].: Muutamia waroitus ja lohdutus sanoja merimiehille. Mukailemalla kirjoittanut F. A. 1861
144. Kertomuksia. 1861
145. Pikkuinen kertomus seitsemästä uni-kekosta. Suomentanut V. F-s. Toinen painos. 1865
146. Neljä huwittawaa ja sukkelaa juttua. Suomentanut V. F-s. 1861
Jutut ovat ulkomailta ja sieltä on ehkä saatu niiden kuvituskin. Kuvitusta on mukana myös Wilhelm Carlssonin historiaesityksissä.
147. Carlsson Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta. IV. 1861
148. Carlsson Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta. V. 1861
149. Carlsson Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta. VI. 1861
Ajatus Raamatusta lähteenä heprealaisten vaatetukseen yms. arkitodellisuuteen on viehättävä. Mahtoiko olla Carlssonin oma?

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Lukemisia kansalle - osat 137-139

Itsenäisyyspäivän tunnelmaan ei varsinaisesti istu Lukemisia kansalle -sarjassa vuorossa oleva
137. Hyvin kaunis ja huvittawainen Juttu Neljästä Pekasta ja Kuningas Laurista, jotka erinomaisen aikaisin meniwät maailmaan, heidän kummallisen elämänsä waiheistansa ja Pekan tappeluksesta kolmen noidan kanssa, joilla yhteensä oli 30 päätä eli Laiwasta, Miekasta ja suuresta Mallaspanoksesta. 1861
Mutta ehkä paremmin?
138. Suomen maan kaiwajat. 1861
No jaa, käsittelee eläimiä, jotka kaivavat maata. Tämän paljasti jo kansikuva, joita kirjasissa harvemmin on.
Tämän jälkeen julkaistiin
139. Wapaus ja seuraelämä. Suomentama. 1861
Sen alkukappale istuu itsenäisyyspäivän henkeen paremmin kuin hyvin:
Jokaisella ihmisellä, ylhäisellä eli alhaisella, köyhällä eli rikkaalla löytyy jonkunlainen itsenäisyyden tunto, tarve olla itsevaltainen, olla vapaa ja oman mielivaltansa jälkeen saada elää ja käyttää parhaamman ymmärryksen ja vakuutensa mukaan, saada seurata omaa luontoansa ja omia myötäsyntyneitä parempia taipumuksiansa ja sielun lahjojansa, niiden kautta olematta esteeksi eli vahingoksi ja haitaksi muille ihmisille. Siitä seuraa myöskin, että ihminen on syntynyt vapauteen, eikä millään muotoa mahtavan mielivallan orjuuteen. 

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lukemisia kansalle - osat 88-136

Eteenpäin kolmannessa Lukemisia kansalle -sidoksessa, jonka Google on digitoinut Harvardin yliopistosta.
88. M[annine]n, A.: Pikku suo-wiljelijä. Muutamia yhteisiä neuwoja suo- ja niitty-wiljelyksessä. 1858
89. Wastaus tähän tärkeään kysymykseen: Mitä minun pitää tekemän, autuaaksi tullakseni? [1858]
Ei, prkle - loppuja ei ole mukana eli digitoinnissa on mennyt jotain vikaan. Ja luvassa oli "huwittawaisia" ja "hupaisia" juttuja, nyyh. Alla listattujen osalta pitänee odottaa, että Kansalliskirjasto työntää pienpainatteidensa mikrokortit johonkin automaattiin.
[90]. Uusia suomalaisia wirsiä. Suomentanut [l.] 1858
91. Katsola. [1859]
92. Lähteistä. 1859
93. Hagberg, K[arl] P., suom. Aaprah. Engblom: Lihan halu on kuolema. 1859
94. Hagberg, Karl P., suom. Aaprah Engblom: Saarna. Rakkaudesta Jumalaan. 1859
95. Hywää tarkoittawia waroituksia wiinaa wastaan [etc.] Uusi, lisätty painos. 1859 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
96. Kiinalaisista. 1859 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
97. Hagberg, Karl P., suom. Aaprah. Engblom: Saarna. Tuomiosunnuntaina. Suomentanut Aaprah. Engblom. 1859
98. Näkymätöin todistaja. 1859
99. Yksi nainen ja kolme naipaa. 1859
100. Sellergren, P. L., suom. Aaprah. Engblom: Saarna. Jesuksen ylönkatsottua rakkautta. 1859
101. Franzen, Fredrick Michael, suom. Aaprah. Engblom: Saarna. Moni on köyhä suuressa [etc.]. 1859
102. Koipeliinin linnustus. I. 1859
103. Koipeliinin linnustus. II. 1859
104. Kolmenkymmenen wuotinen sota Saksassa. 1859 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
105. Laulun woima. Murhe-tarina itä suomesta. 1859 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
106. Suomen suuriruhtinaskunnan Maanopas. Toinen painos. 1864
107. Luonnon oppia I. Toinen painos. 1861
108. Luonnon oppia II. Toinen painos. 1861
109. Luonnon oppia III. Toinen painos. 1861
110. Mannin, A.: Wuoroviljelyksestä. 1859
111. Eräkäs ja mykät tyttärensä. 1859
112. Yrjö Neumark. Suomennettu. 1859 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
113. Mannin[en], A.: Johdatuksia pehtuorille ja työwoudille. [1859]
114. Johdatus tarkkaan määrämän teuraseläinten painoa mittaamisella. Suomennettu. 1860
115. Suomen historia lyhykäisesti kerrottu. 1860
116. Kosta paha hyvällä! 1860 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
117. Kahden kihlatun orpanan surma erään julman lain johdosta. 1860
118. Benjamin Franklinin elämäkerta. 1860 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
119. A[hlqvist], F[r].: No, nauretaanpas nyt. Hupaisia tarinoita nuorisolle kokoellut F. A-st. Toinen painos. 1866
120. Uusia suomalaisia wirsiä. Suomentanut. 2. 1860
121. Ahlqvist, Fr.: Pikku Janne. Suomensi Fr. Ahlqwist. 1860
122. Enon opettawaisia kertomuksia lapsille. Mukaillut Fr. Ahlqwist. 1860
123. Sisarukset. 1860
124. Matkustawa kisälli. 1860
125. Kaksi kummallista ja huwittawaista juttua. 1860
126. Kaksi huwittawaista juttua. 1870
127. Kiwiastiat wettä ylen täynnä [etc.] Suomennos. 1860
128. Ryle, J[ohn C[harles]: Uskon walitsemus. Saarna. Suomennettu. 1860
129. Katariina von Bora, Matti Lutherin puolison lyhy elämä-kerta. 1860 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
130. Muutamia pieniä juttuja lasten sivistykseksi. Ruotsista suomennettu. 1860
131. Suomen maan rahkasiivet. 1860
132. Carlsson, Wilhe[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta, [etc.] I. 1860
133. Carlsson, Wilhe[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta, [etc.] II. 1860
134. Carlsson, Wilhe[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta, [etc.] III. 1860
135. Johto-torni merellä. Suomensi Fr. A[hlqvi]st [1860]
136. Pilasäkkinen, Eero: Tummasti tutkiwa, wakaasti wastaawa Ukko. 1860
Tunnelmakuva kirjasta Love Lyrics and Valentine Verses, for young and old. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Lukemisia kansalle - osat 57-87

Lukemisia kansalle -sarjan osia, jotka oli painettu 1850-luvun lopulla oli myynnissä vielä syksyllä 1890, jolloin julkaistusta Turun kuvalehden 43/1890 numerossa niitä mainostettiin oheisin sanoin. Mainitsematta alkuperäistä julkaisuajankohtaa.
57. Wiattoman rukous ja Naiminen sillin tähden. (Kaksi kertomusta) 1856
58. Toimellinen ja taitawa juuston tekiä. 1857 - Kuinka Englannissa juustoa valmistetaan (pidempi). Juuston valmistus Mustialassa (lyhyempi).
59. [Manninen, A.]: Oikea illan-wietto eli kortti-pelin muuttamisesta kirjan lukemiseksi. 1857
Pelien sijaan kirjojen lukua... tässä on jotain tuttua. Mannisen loppusanojen mukaan "Kortti-peli on Suomessamme, - erittäinkin toisissa paikkakunnissa, missä viinan juontikin on suuressa voimassa -, saanut yleisen vallan."

Tämän jälkeen julkaistiin useita luonnontieteellisiä tekstejä, joiden kirjoittaja(t) jää tuntemattomaksi. Painovoiman eli putoomisen lain selvittämiseen ilmaantuu jo ainakin kahdessa aiemmassa kirjassa esiintynyt Mikkola.
60. Muurahaiset. 1857
61. Toimellinen ja taitawa metsän hoitaja. 1857
62. Pääskyset. 1857
63. Putoomisen laki. 1857
64. Tulipallot ja lentotähdet taiwaalla. 1857
65. Toimellinen ja taitawa sonnan hankkia. 1857
Uskontoakaan ei toki unohdettu tai muuten jätetty pois julkaisuohjelmasta. Väliin jää Neuwoja yhteiselle kansalle lainoppineelta, joista voisi olla iloa sukututkijallekin.
66. Ewangeliumista. 1858
67. Neuwoja yhteiselle kansalle lainoppineelta. Suomennus. 1858
68. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Pyhän Hengen wirasta. 1858
69: [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Rikkaasta miehestä. 1858
70. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Muutama sana henkein koettelemisesta. 1858
71. Franzén, F[rans] M[ichael], suom. Aaprah. Engblom: Saarna 1:nä sunnuntaina Kolminaisuuden päivästä, osottava Sitä yhteyttä eli järjestystä, joka synnin ja kuoleman wälillä on. 1858
72. Todistus Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta. 1858
73. Franzén, Frans Michael, suom. Aaprah. Engblom: Saarna sunnuntaina seksagesima: Jumalan sanasta ja sen vaikutusta estävistä syistä. 1858
74. Pyhityksestä. 1858
75. Schilling, suom. Engblom, Abraham: Herran rukous tapauksissa. 1858
76. Mikä on parannuksen tekeminen? 1858.
77. Jumalan wahwa perustus. 1858
78. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Waimon siemenestä. 1858.
79. Lepopäiwän wäärin käyttämisen seurauksista. Toinen painos. 1866
80. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Kristus, totinen palwelia. 1858
81. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Jumalan ilmestyminen lihassa. 1858
82. Ystäwäni perhe-kunta. 1858
83. H. J. N. Wiisi jumalista ja hengellistä wirttä. 1866
84. Luominen. 1858
85. [Ahlsman, Jakob]: Jesuksen Kristuksen sotamies. Kolmas painos. 1865.
86. Luonnollinen ihminen. 1858.
87. Wanha taikina. 1858

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Lukemisia kansalle - osat 43-56

Taas Lukemisia kansalle
43. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Zarpathin leski. 1855
44. Kristillisiä lauluja. Weisattawia Kirkko-Wirsien nuoteilla. Toinen painos. 1860.
45. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Waimon siemen. Toinen painos. 1860
46. Kaffe ja tupakki. 1855
Kahvin historia oli tässä mukavasti kerrottu, mutta digitointi on jättänyt niin paljon sanoja katveeseen, etten saanut lainausta irti.
Martin LaBar. CC BY-NC 2.0
47. Toimellinen ja taitawa apilan wiljeliä. Toinen painos 1861
48. Toimellinen ja taitawa ojittaja. Toinen painos. 1855
Ensiksi mainittu hyödyntää kerronnallista otetta kuten lampaanhoidollinen julkaisu aiemmin. Lisäksi se on ottanut päähenkilön toisesta aiemmin julkaistusta tarinasta Mikkolan torppa. Kerronnan lisäksi tietoa apilan viljelyksestä välitetään dialogilla. Ojittamisesta kirjoittanut taas on valinnut hyvin kuivan ja oppikirjamaisen tyylin sekä rakenteen.
49. Kristillisiä lauluja. Weisattawia sekä Wirsi-kirjan että omilla nuoteilla. 1855.
50. Kuun pinta. 1855
Kyllä, kuun pinnasta oli tuolloin tietoa jaettavaksi kahdeksan sivun verran.
51. Kuinka nuoresta waimosta tuli kelpo ihminen. 5 painos. 1864
Tuttu tarina, sillä kirjoitin sen puhtaaksi sanomalehdistä. Tuolloin olin löytänyt myös tiedon, että kirjoittaja saattoi olla Gustaf Erik Eurén.
52. [J. L. Runeberg]: Joulun ilta luutsin majassa. Kertomus. [1856]
53. Raision kirkon rakentaminen. (Satu.)  1856
54. Kolme muinaisajan satua. Suomentamia. 1856
55. Neljä uutta hengellistä wirttä. Kolmas painos. 1871
56. Orrdén, Carolina: Rauha-laulu. 1856
Kuka oli Carolina Orrdén, "murhettivainen ja väsytetty vaimohenki"? Sanomalehtihaku ei auta. Hiskissä sukunimi esiintyy Suomusjärvellä, jossa elää ja lisääntyy pitäjän nahkuri Tobias Orrdén 1830-, 40- ja 50-luvuilla. Salanimi?

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Sota-Lauluja eli Lukemisia kansalle - osa 42

Koska kutsuu Ruhtinaamme
Suomen poikaa sotimaan,
Rupee silloin rintojamme
Rohkeuskin liikuttaan,
Sydän syttyy riemustansa,
Käsi käypi aseissansa....

Suomen poika miekallansa
Tappelee kuin puoletoin,
Tuima on hän kedollansa
Luonnoltansa pelvotoin;
Aura, lapio jäädä saapi
Tappeluun hän kiiruhtaapi....
Näin alkaa 42. osa sarjassa Lukemisia kansalle eli Sota-lauluja (1855). Ainakin viimeisen lauluista on laatinut "Isak Lindberg, Kemiön kaivannon vartia". Ja ensimmäinen oli julkaistu arkkiveisuna jo edellisenä vuonna nimikkeenä "Sota-laulu :, omistettu Suomen maantiloille jaetuille sota-sankareille, isänmaan ystäwältä. Ensimmäisen kerran laulettuna Rauman kaupungissa heinäkuun 24 p. 1854". Tämä on digitoitu Kuopion lyseon kokoelmista. Ajankohdan perusteella inspiraatio on todennäköisesti saatu Krimin sodasta.

Suomettaressa 23.12.1859 julkaistussa kirjoituksessa "Suomalaisesta lehtikirjallisuudesta" mainitaan tämä 42. osa  ja tarjotaan katsaus muuhun ajan painotuotteisiin
Viime aikoina on kuitenki Turusta, mistä nämä arkkiviisut ehkä enimmäksi osaksi ovat levinneet, annettu muita parempia lehtikirjoja, joista h:ra I. W. Lilljan "Lukemisia kansalle" ovat erikseen Mainittavat. Tosin on niidenki joukossa muutamia lauluja, joita olisi paremmin sopinut painamatta antaa "murhettivaisille, väsytetyille vaimohengille" laulettaviksi, niinkuin esm. n:rot 42 ja 56 , mutta yleisesti ovat ne kutakuinki hyviä.  Virsistä on erikseen merkittävä ja liitettävä n:ro 90 "Uusia suomalaisia virsiä, suomentanut — t-t— t". Toivottava olisi että muutki kirjapainot ja kustantajat siinä seuraisivat h:ra Lilljan esimerkkiä, ettei enään ilmaantuisi senkaltaisia kuin "Sibillan ennustuskirja","sana aikanansa", "Hobergin äijä", "veisu Riddar Sanet Yrjänästä", "juttu kahdesta huovi-junkkareista" j. m. s. ohdakkeita, joita sanomalehtien tulisi ajoissa kitkeä ja nyhtää pois, vaikka se tosin on hyvin vaikeaa nyt enään saada kaikki semmoset nyhtämällä hävitetyiksi, sillä niiden juuret ovat jo syvässä. Painolupaa antaessa saattaisi asianomaisetki estää kaikkein senkaltaisten kirjain painamista, jotka loukkaavat kirjallisuuden arvoa, sillä niiden ilmaantuminen on rikos kauneuden lakia ja kirjallisuuden kunniaa vastaan.
Sellaisten joukkoon ovat myös luettavat ne innolliset laulut, jotka vuosina 1854 - 1856 ilmaantuivat ja joita saattaa nimittää "sota-kirjallisuudeksi". Siihen aikaan ei suinkaan Suomen Runotar levännyt. Sodan pauhina herätti hänen levostaan niinkuin hän entisinäki sota-aikoina on ollut valveilla, ilo-lauluilla ylistäen sotasankarien urhoollisuutta. Mutta Runottaren ääni ei milloinkaan ole kaikunut niin usein ja väsymättömästi kuin viime sodan aikana. Pari kymmentä eri laulua, toinen toista — huonompi, todistavat hänen väsymätöntä ja innollista isänmaanrakkauttansa. Suomen runokirjallisuus on siitä ajasta säilyttävä seuraavaiset nimet: Johan Rännäri, Johan Leman, I. Fr. Gutzén, Niemelä, Isak Lindberg, P. Mansikka. D. Savolainen, Carolina Orrdén, Lintulan Karolina, Eva Takala, Kalkkimaan poika, Malbergin pojat y. m.
Lopussa mainituista nimistä ainakin Carolina Orrdén tulee vastaan kun Lukemisia kansalle -läpikäynti etenee.

Sotilaaksi pukeutunut poika hieman myöhemmältä ajalta. Gösta Olof Bengs, 1910-luku. Ebeneser-säätiön kokoelmat, Flickr CC BY 2.0.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lukemisia kansalle - osat 33-41

Sunnuntai eli jatkan sarjan Lukemisia kansalle läpikäyntiä
33. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Syntisen kääntyminen ja parannus, kuwattu tuhlaaja-pojassa [1854]
34. Suom. Engblom, Aaprah.: Isäntä ja palwelija. Siweys-opillinen Tarina erästä rikkaasta, pahuuden tieltö jumalisuuteen hurskaalta palwelijaltansa saatetusta nuorukaisesta. 1854
35. Kussa olet? Toinen painos. 1859
36. Elmlund, Swen, suom. Engblom, Aaprah.: Hengellisen morsiamen tahi uskowaisen sielun ikäwöitseminen taiwaasen, mihinkä hänen ystäwänsä Jesus on mennyt edelläpäin; selitetty kristillisessä saarnassa helatuorstaina. 1854
37. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Kristus on kuolleista nousnut! Toinen painos. 1860
38. Hagberg, K[arl] P., suom. Engblom, Aaprah: Saarna 21:nä sunnuntaina kolminaisuuden päivästä, osoittawa Että totinen jumalanpelko saattaa kotoperheellisen onnellisuuden. Toinen painos. 1860
39. Suom. Aulin, Jaakob: Jumalaisia ajatuksia totisesta kääntymisestä Kristukseen ja Alinomaisesta pysymisestä Kristuksessa. 1854
40. Suomen kielen lukemisen opetus, Kaikille opettajille toimitettu. 1854
Vokaalit tässä yksinkertaisessa kielioppaassa "ääntäväiset" ja konsonantit "ääntyväiset".
41. Mikkolan torppa. Toinen painos. [1854]
Tästä kertomuksesta opimme, että
Suomen vaimoväki ei olekkaan aivan arkaluontoista; hamasta nuoruudesta tottuvat vaimot Suomessa käymään ulkotöissä ja tämä tulee viimein tavaksi. Useassa maakunnassa tekevät vaimot aivan samoja töitä kuin miehetkin; he luovat ja ajavat sontia, kylvävät ja kyntävät peltoa, kaivavat ojia j. n. e. Miesten omat ovat usein ainoastaan kirvestyöt. Tämä suomalaisen vaimon miehuullisuus pelastaa monet perheet nälästä. Jos mies sairastuu eli kuolee ja ei palkollisia jakseta saada, on leski miehenä pellolla ja niitulla. Kaupungissa on paljo miehiä, jotka panevat viinaan koko ansionsa; vaimo käy työssä joka päivä ja elättää niin kolme neljä lasta, joista nuorin useinki vielä vaatii rinnasta ravintonsa.
Lisäksi alaviitteessä on ilmeisesti tositarina, jossa pappilaan oli tullut kuulutuskirjaa hakemaan "kaksi ihmistä, mies noin 20 vuotinen, vaimo jo yli 60:nen". Ei ollut läpihuutojuttu vaan
Erittäin kyseli kirkkoherra mieheltä kuinka hän itsensä taitaisi sitoa tuommoiseen vanhaan ämmään, joka hänelle olisi sopinut äitinäitiksi. Poika sanoi aivan vakavasti: "tällä vaimolla on peräti hyvä ja suuri sontatunkio, jota se on koonnut monet vuodet; minun peltoni ovat peräti laihat; kyllä se, hyvä kirkkoherra, niin on."  
 Kuva Ampiainen 10/1910

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Lukemisia kansalle - osat 13-32

Viime sunnuntaina aloitettu läpikäynti jatkuu
13. [Hedberg, Fredrik Gabriel]: Kristuksen rakkaus syntisiin. Toinen painos. 1864
14. Etsijä. Saarna F. W. Krummacherilta. Ruotsinkielestä. 1852
15. [Ahlgrén, Johan Ephraim (suomennus?)]: Awiosäädylle. Waimosta ja miehestä. 1853
16. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Wanhempain kunnioittamisesta. 1853
17. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Lasten kaswatuksesta. 1853
18. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Palkollisille niin myös Isännille ja Emännille. 1853
19. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Herran ehtoollisesta. Toinen painos. 1859
20. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Ainoa tie autuuteen. 1853
21. Äänestä. Opetuksia suomalaisille. 1853
Ensimmäinen luonnontieteellinen julkaisu! Alkaa katekismustyyliin:
Kuinka syntyy ääni? Joku kappale pannaan värisemään; kappale saattaa ilman värisemään; ilmassa syntyy niin väreitä eli aaltoja, jotka kulkevat ja sattuvat korvaamme. Korvassa tunnemme äänen.
Ennen seuraavaa yksi uskonnollinen julkaisu.
22. [Ahlgrén, Johan Ephraim (suomennus?)]: Philippus Samariassa. 1853
23. Lyhykäinen Kertomus Taivaasta ja Maasta, Kuusta ja Tähdeistä ja n. e. Omistettu Kunnioitettavalle Talonpojan säädylle Ruotsin maalla ja nyt Suomeksi käätty kunnioitettavain Maanmiestemme hyödyksi. Toinen lisätty painos. 1853
"Planeetit elikkä maat ovat saaneet kukin nimen - eroittaaksemme heitä toisistansa - ne kulkevat auringon ympäri, toinen ulkopuolella toista..." Laaja aihe vaati 24 sivua käsittelyynsä.
24. Frans Michael Franzén, suom. Abrah. Engblom: Ewa ja Maria niin kuin kaksinainen peili waimolle, Marian ilmestyspäiwänä kristillisessä saarnassa esiin asetettu. 1853
25. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Epistolan saarna Tuomio-sunnuntaina. Toinen painos. 1860
26. Lammasten ruokkoomisesta, eli taitawa ja ymmärtäwäinen Lammas-ukko. Ruotsin kielestä. Toinen painos. 1853
Tässä ohjekirjassa on valittu nykyäänkin suositeltu kerronnallinen ote. Kirjoittajan isä (vai "isä"?) on 50 vuotta aiemmin miettinyt ja kehittänyt lampaanhoitoaan. Selvyyden vuoksi neuvonsa on esitetty myös numeroituna listana.
27. Hagberg, [Karl P.], suom. Aaprah. Engblom: Saarna Jumalan sanan woimallisesta waikutuksista ihmisen sydämessä. 1853
28. Krummacher, F[riedrich] W[ilhelm], suom. F. F. G-a-d: Rukouksesta Jesuksen nimeen. 1854
29. [suom. Aaprah. Engblom]: JESUKSEN Nimessä! Kuritetun kristityn uskaliaisuutta luetellessansa ja julistaessansa Herran tekoja elämässä ja kuolemassa esiin asetettu Lyhyessä Ruumissaarnassa ja Elämänkertomuksessa hengellisesti heränneestä ja aiwan nimikuulusta Merikarwian talonpojan tyttärestä Anna Rogelista joka wuoteenomaisena neljätoista ajastaikaa ja kaksi kuukautta saarnaten ja hengellisiä wirsiä weisaten ylisti Herran kunniaa. 1854
30. Jumalan Wapaa Armo, kirkastettu William Millsin kääntymisen kautta, joka, murto-warkaudesta kuolemaan tuomittu, mestattiin Edinburg'issa 21 p. Syyskuuta 1785. 1854
31. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Wanha riita eli tuhlaaja-poijan wanhempi weli. 1854
32. Ansgario. Suomentama. Toinen painos. 1864
Tämän eksoottisen kuuloisen nimikkeen ovat vapaaehtoiset kirjoittaneet puhtaaksi. Se on kertomus kristinuskon tulosta Ruotsiin ja päähenkilön nimi tutumpi muodossa Ansgar. Siis historiaa!

Kuva Twee schapenkoppen en een kop van een lam, Anthony Oberman, 1809. Rijksmuseum.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lukemisia kansalle - osat 1-12

Muutamia vuosia sitten Googlen digitoimista kirjoista löysin yhteen sidottuna sarjaa Lukemisia kansalle. Selasin eteeni saamat ja ihmettelin niiden monipuolisuutta. Tein muutamista blogipätkiä, mutta en vaivautunut selvittämään mistä julkaisusarjassa oli oikein kyse. Aika paikkaukselle.

Johon verkko ei anna kovin rikkaita eväitä. Fennicaan näitä lehtisiä ei ole kattavasti luetteloitu. Ensimmäinen hyödyllinen osuma oli Menec-antikvariaatin FB-päivitys
'Lukemisia kansalle' oli J. W. Lilljan ja G. W. Wilénin eri aikoina omistaman turkulaisen kauppahuoneen komea aikaansaannos 1800-luvun puolivälin tienoilla. Julkaisumäärä lähenteli kahtasataa ja suuressa osassa oli mukana legendaarinen kansanvalistusmies Gustaf Erik Eurén. Kirjasten koko oli vaatimaton mutta aiheet usein uraauurtavia
Nimiä hakuun lisäten tulee hausta BLF-artikkeli Lilljasta, jossa todetaan
Den finskspråkiga litteraturens ämnesområden kringskars betänkligt av 1850 års censurförordning. Lukemisia Kansalle var en serie folklig läsning i förordningens anda. Under Lilljas aktiva tid utkom 183 nummer i denna serie. Många av dem redigerades av G. E. Eurén, som hjälpte till med det redaktionella arbetet.
Ilmeisesti olisi siis kannattavaa julkaista pieniä kirjasia kansalle? Numerointi olisi nykyaikana osa markkinointia - kerää koko sarja - mutta lienee tässä yhteydessä perua lehdistä.

Vaikka yksittäisessä kirjasessa on pääsääntöisesti vain 16 sivua eli melko vähän, on julkaisutahti ollut vauhdikas. Lainauksissa mainittujen nimien lisäksi tekstiä on tuottanut painettavaksi isompia määriä Johan Ephraim Ahlgrén.

Ja mitä nämä kirjaset olivat. Sitä käydään läpi seuraavat sunnuntait...
1. Zionin oikea kuningas. 1852
2. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Jumalan waltakunta ei ole puheessa, waan woimassa. 1852
3. Kristillisiä lauluja. Weisattawia Kirkko-Wirsien Nuoteilla. 1852
4. Synnistä Pyhää Henkeä wastaan. 1852
5. Kristillisiä lauluja. Weisattawia sekä Wirsi-kirjan että omilla nuoteilla. 3. painos 1866
6. Halullisen Rippi Lapsen Wiisi Wirttä. 1852
7. Kristityn ahdistuksesta. Saarna neljäntenä Sunnuntaina Loppiaisesta. Suomentanut G[ustaf] D[ahlberg]. 1852
8. Kaksi uutta hengellistä virttä. 1852
9. Kaksi hengellistä wirttä. Ensimmäinen: Kristuksen Kärsimisestä ja Kuolemasta ... . 1852
10. Kaksi hengellistä wirttä. Ensimmäinen: Jumalalle olkoon kiitos. 1852
11. Kolme wirttä, Jumalan Ijakaikkisesta Rakkaudesta Kristuksessa Jesuksessa, Sitä langennutta ja kuoleman ala joutunutta Ihmisen Sukukuntaa kohtaan. 1852
12. Yksi nuorukaisten sydämmellinen laulu. 1852
Ensi ajatukseni oli, että tämä sydämmellinen laulukin olisi kristinuskoa. Helpotuksen huokaus, kun ensimmäinen säkeistö kuuluu
Flikka kaunis, suloinen
Sydämmessään iloinen,
Noukki kedolt' kukkaisia
Kranssiks Sulhaselleen
Laulu ei ole kovin pitkä - tässä vihkosessa on vain neljä sivua.

Tyttö Pohjanmaalta kirjasta Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Entisajan papista tositarina


Lukemisia kansalle -sarjan N:o 173 julkaistiin vuonna 1862 otsikolla Leikkiä ja Totta, eli kolme tapausta meidän maasta. Kolmas otsikon tapauksista oli Paisti-reisu Palsinalla, joka alla uusjulkaisuna. Kirjoittaja tuntematon. Palsina on kylä Kuorevedellä, liekö sitä tarkoitettu? (Yllä ote kartasta Kuorevesi (2233 02 Ia.* -/- -) )
Papeista on paljon puhuttu,
Mahdottomiaki mainittu,
Ahneutensa innosta
Erittäinkin otissansa;
Taitaa olla tottakin tuo
Suomalainen sanan parsi:
"Pohjatoin kuin papin säkki."
Tässä säädyssä suuressa,
Pappein joukossa jalossa
Löytyy kyllä lempiöitä,
Miehiäkin mahtavia
Sopivia saarnaajoiksi,
Papiksi luotuja Luojalta.
Saanko sanoa suorahan
Sanan selvän suomalaisen:
Paljon on oikein pappejakin,
Mutt' on pappi parkojakin.

Jouduin kerran kulkemahan
Papin kanssa kappelilla,
Saataviensa saannossa,
Joulu-kaasia kokoomassa;
Kuljettiin pitkin kulmia,
Erämaita matkusteltiin,
Päästiin viimeinkin perille,
Yksinäiseen asuntohon,
Talon-pojan talohon.
Isäntä parka pakkasessa
Lakki kourassa kokotteli,
Kirkkoherraa kumarteli,
Käski sitte kamariinsa.
Mutta katsos kuinka kävi sitte
Pappi pani palveliansa
Isännän kanssa aittahan,
Jyviä säkkiin säälimään;
Meninpä minäkin muassa,
Pussineni pivossani,
Sain sielt' suuret saatavani,
Kokonaista kaksi kappaa,
Kukutellut kukkupäälle;
Sopiihan siihen jo tytyä.
vaan ei nyt osannut olemaan
Talossä tuota tarvittavaa,
Laillisesti laitettua,
Mitta-kappaa kruunattua,
vaan tuo vanha vatunen,
Kerin-vakka vaivanen,
Jolla piti mitattaman,
Kaikki säkkiin saatettaman.
Pappi tuosta parjaamahan,
Isännälle ilmoittamaan:
"Ei tuo taida täyttääkään,
Laita nyt kohta laillinen,
Mitta kappa kruunattu." .
Isäntä kohta kulkemahan,
Toiseen taloon talsimahan,
Hakemaan sielt' haluttua,
Mitta-kappaa kruunattua.
Tuli sieltä takaisin,
Mitta-kappa kainalossa,
Mutta koska koeteltiin,
Asia oikein arveltiin,
Niin papin harmiksi havattiin
Että olikin isompi,
Koko joukon runsahampi
Tuo talon vanha kerin-vakka,
Kuin toisen talon mitta-kappa.
Pappi tämän nähtyänsä,
Isännällen ilmoittamaan:
"Saa nyt sentään mitataksi
Sillä vanhalla vakalla."
Mutt'ei enää suostunutkaan
Isäntä papin esityksiin,
vaan sillä mitalla mittaskin,
Mink' oli pappi pyytänytkin.
Pois sitt' piti lähdettämän,
Toiseen taloon kuljettaman
Sana viel' oli sanomista,
Papiltamme puhumista:
"Entäs ne pienet parseelit."
Isäntä vastasi vakaisesti:
"Ei nyt passaa Palsinalta,
Tällä erää enempätä,
Kuin olette saanut säkkihinne."
Pappi ärjäsi äkisti,
Huusi hänelle huikiasti:
"Huomen-aamulla aikaisin
Lähetän tänne lautamiehen,
Käskeen sinua keräjiin,
Mitastas mitättömästä,
Kelvottomasta kapastas,
Jota ei ole kruunattu,
Kolmen vuoden kuluttua,
Saatpa suuresti sakkoa,
Koko kymmenen kolikkoa."

Itku pääsi isännältä,
Kovin hänestä hämmästyi,
Rukoukseen rupesi,
Armoa häneltä aneli:
"Älkäi kirkkoherra kulta,
Minua keräjiin käskekö,
Kyllä kaikki kuittaelen,
Suosiolla sovittelen,
Yksin pienet parseelitkin,
Ilman isota riidata."

Yöksi mentiin toiseen taloon,
Lepohon siellä laskimme,
Koko päivän kuljettua.
Tulipa aamulla aikaisin
Talon ehtoisen emäntä,
Kaunis kantamus käsissä,
Panipa kohta Papille
Kaksi lampaan lennätintä
Kynttiliä, pellavia,
vielä muutakin muassa,
Sai tuost' osan lukkaritkin
Lampaan käpän kumpanenkin
Kynttilä soirosen sivussa
Pellaviakin päälliseksi.
Eipä enää enempätä,
Kuulunut koko asiasta
Kaikki suosiolla sovittihin
Ja paistilla paikattihin.
Kah kuin minä kummastelin,
Itsekseni ihmettelin,
Enkä uskois olevankaan
Opettajissa ollenkaan
Niin ilkiän voiton pyytäjää;
vaan tämä on tosi tapaus.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Pappitarinoita

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 168 "Kokka-tarinoita III". Näiden joukossa seuraavat kolme, joissa mukana kirkonmies:

Nuori kunnioitettu talollinen tuli tervehtimään pastoriansa, jolle hän muutaman kirjoituksen palkinnoksi toi eväitä. Pastori tarjoi talolliselle pienen ryypyn, jonka tämä ensin vähän kursaillen pani pohjaan. Koska talollinen oli viisas ja puhelias mies, rupesi pastori hänen kanssa haastamaan sitä ja tätä. Neljänneksen tuntia mentyä, tarjoi pastori toisen eli piiskaryypyn. Kieltämättä otti talonpoika tämän vastaan ja joi sen myös kursailematta pohjaan. Vielä viipyi hän muutaman minuutin, mutta jo lähtemällänsä pyysi hän kolmannen ryypyn sanoen: "yksi ryyppy on liian paljo, mutta kaksi on liian vähä."

Eräs vanha, yksinkertainen pappismies ylämaasta, joka ei paljon ollut ottanut osaa uudenaikaisen maailman menoista, tuli kerran ravintohuoneeseen, jossa hän seuraten ruoka-listaa söi järjestänsä monta ruokalajia. Koska hän oli ehtinyt noin puolen listaa oli hän jo liiaksi ravittu ja väsynyt. Hän kävi siis ravintohuoneen isännän tykö valittaen mahdottomaksi syödä kaikki se ruvat, joita lista osoitti. "Mutta - lisäsi pappi - tahdon minä sittekin maksaa koko listasta, kun vaan pääsen tästä peevelin pulasta."

Eräs kirkkoherra toivoi tulevaisilla tohtori-vihkiäisillä saavansa Pyhän Raamatun tohtorin arvonimeä ja sitä seuraavaa hattua. Kerta ihmetteli hän kappalaisensa terveyttä, kysyin kuinka tämä hoiteli ruumistansa, kun hän itse, tarkallakin varovaisuudella, aina oli kitulias ja pahoilla mielin. Kappalainen vastasi: "tuo suuri eroitus terveydessä tulee siitä, että teillä on hattu ajussa mutta minulla vaan päässä. Eli toisilla sanoilla: teillä on hattu sisäpuolella päätä, minulla vaan ulkopuolella."

Kuvissa esiintyvät papit eivät liity (tiettävästi) tarinoihin. Daniel Nyblin mv-valokuvaamat maalaukset:
Isak Brenner 1661
Johannes Gezelius vanhempi ja nuorempi 1839 (taiteilija Johan Erik Lind)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kaksi kokkatarinaa

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 167 "Kokka-tarinoita II", joita tänne jo aiemmin kopioin. Siitä ja III-osasta seuraavat kaksi tarinaa.
Aatelis-kartanossa oli kauvan ollut riita kyökki-piijan ja ohjillisen välillä taaleen tuomisesta kahvepöytään. Saatuansa tiedon tästä, kutsutti herra eräänä aamuna molemmat tykönsä, saadaksensa kuulla, mitä heillä oli sanomista. Valittaen sanoi piika: "tämä ohjillinen oleskelee joka aamu kyökissä vetäin laiskat jalkansa edes takaisin, mutta niin poaha on hän luonnostansa, ettei vaan viitsi auttaa minua taaleen tuomisella, ehkä hän kyllä näkee, minulla olevan työtä yltäkyllin." - Tähän vastasi ohjillinen, semmoista ei kuuluvan hänen toimiinsa. - "Olkoon niin - sanoi herra - mutta mitä siis luulet niihin kuuluvan?" - Pitää huolta hevosista, puhdistaa ja ajaa vaunut. - "Oikein vastattu - sanoi herra - enkä minä tahdo sinulta enempää työtä, kuin sinun tulee tehdä; sen vaan tahdon minä, että sinä tästä edes, joka aamu ennen kahveen aikaa, panet hevoset vaunuin eteen ja ajat tämän toverisi, kyökkipiijan rieska-kamarille. Toivon tämän kuuluvan sinun toimiisi."

Tolppari määrättiin isännältänsä viemään naapuriherralle kirje ynnä kopallinen krapuja. Päivän kuumasta paisteesta väsynyt, nukkui hän koiviston varjoon. Kuka osaa kuvailla hämmästystänsä, kun herättyänsä näki korin tuiki tyhjänä ja krapu-joukon päässeen karkuun. Veipä toki tyhjän kopan ja kirjeen määrä-paikkaan. Naapuriherra sanoi, luettuansa kirjeen: "No, ystäväni, onpa kirjeessä krapujakin?" Ilosta lyöden käsiänsä yhteen lausui tolppari: "Jumalan olkoon kiitos, että ovat siellä; luulin minä heidän jo päässeen karkuun."

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Laulun voima

Vasemmalla Antti Puhakasta kuva, joka julkaistiin Suomen Kuvalehden näytenumerossa 1.12.1872 sekä varsinaisessa numerossa 2.1.1873. Näissä kerrottiin talonpoikaissäädyn 1863 keskustelupöytäkirjoista löytyvän Puhakan runo ja epäiltiin tämän olleen ainutkertainen ilmiö ja jäävän sellaiseksi. Siis ainutkertainen ilmiö kansanedustuslaitoksessa, ei suinkaan Puhakan tuotannossa, josta toimittaja toteaa m.m. "Paras kaikista hänen monista pilkkarunoistaan, se, jonka kautta Puhakka on ympäri koko Suomen kuuluisaksi tullut, on Tuhman Jussin Juttureissu." Julkaistu kirjassa Mansikoita ja mustikoita II kuten toinenkin miehen runo.

Suomen Kuvalehdessä on enemmänkin tietoa Puhakan elämästä ja vaikuttaa varsin varmalta, että vuonna 1862 vihkosessa 167 "Kokka-tarinoita II" julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestynyt tarina kertoo samasta kontiolahtelaisesta. Alla kokonaisuudessaan.

Puhakka, suomalainen runoseppämme, näki itsensä kerran pakotetuksi käymään lakia pellostansa. Kyläläinen, jonka pelto koski Puhakan peltoon, oli muuttanut väliaidan, jota hänen oli hoitaminen, ison kappaleen Puhakan pellon puolelle. Koska tämä riita ei taittu hyvillä sanoilla ja sovinnolla ratkaista, annettiin se siis oikeuteen. Puhakka oli jo voittamallansa, koska eräs herrasmies, joka aina oli häntä katsonut nurjilla silmillä, lupasi ryhtyä asiaan ja laillisesti näyttää toteen, että raja ennenkin oli käynyt niin, kuin Puhakan naapuri oli sen asettanut.
Puhakka kävi herrasmiehen luoksi ja kysäsi, oliko todella hänen aikomus pitää naapurin puolta, ajaen väärrää asiata. Antamatta suoraa vastausta lisäsi alvokaatti vielä senkin ennustuksen, että Puhakan, kulunkit maksaaksensa, pian oli luopuminen koko pellosta, ja että hän, paitsi tätä, vielä menettäisi hyvän nimensäkin.
- "Ettekö siis pidä väliä, vaikka puhutte vakuutustanne vastaan ja teette väärän valan?" lausui Puhakka.
- Mielitteko opettaa minulle velvollisuuksiani? - kuului tuo pilkallinen ja pöyhkiä vastaus.
- Luulette osaavanne pimittää hyvin kiitettävän oikeuden silmät ja toki itse päästä koskematta?
- Kahta siitä. Oikeuden silmät kääntyvät helposti, mihin viisaus vaan heidät kääntää.
- Jahka olisitte kunnian mies, ette suinkaan tahtoisi keltään riistää laillisen omaisuutensa....
- Olen kuullut kyllä - ärjäisi alvokaatti. - Menkäät nyt tiehenne, koskei teillä ole mitään muuta sanomista.
Silloin, sanotaan, välähtelivät Puhakan silmät. Koiramaisilla, sukkelilla silmillä sanoi hän: "Odottakoot, minä teen teistä runon!"
Herrasmies kavahti tuoliltansa, huutaen:
- Älkäät, Jumalan tähden! Naapurinne ajakoot itse asiansa. Siitä minä en enää pidä huolta - lisäsi hän, kohteliaasti seuraten Puhakkaa ulos.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Ruotsin kuninkaallisista juttuja

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 168 "Kokka-tarinoita III" seuraavat kaksi tarinaa, jotka eivät tunnu suuremmalla lämmöllä Ruotsin vallan aikaa muistelevan.
Turussa v. 1743 päätetyn rauhan-liiton säännöstä tuli yksi osa Mändyharjun pitäjätä kuulumaan Ruotsille, toinen taas Venäjälle. Koska pitäjäläisillä ei ollut varaa sentähden rakentaa toista kirkkoa, täytyi siis papin esirukouksessa muistaa sekä kuninkaallisen Ruotsalaisaen että keisarillisen Venäläisen huoneen. Kerta Kustaa III, matkustaissansa näillä tienoilla, poikkesi pappilaan. Pilkaten kysyi hän provastilta, ketä hän ensin esirukouksessaan mainitsi, Venäjän keisarinnaa eli Ruotsin kuningasta. Levollisesti ja hymysuin vastasi provasti viekkaasti: "Keisarinnaa ensin, kuinka muuten; naisihmisiä kohtaan täytyy aina olla säädyllinen."

Ruotsin aikana oli usein, milloin katovuosia rasitti sitä maata, Suomessa hyvä tulo, niin että meidän maamme kutsuttiinkiin Ruotsin juvä-aitaksi. Ikivanhuudesta oli myös Suomalaisten olut kiitetty. Tuli toki kerran, kuninkaatar Kristiinan hallitessa, Suomeenkin suuri katovuosi. Valituskirjan tästä lähetettyä hoville, sanoi tuo sukkela mutta keviämielinen kuninkaatar naurahdellen: "Suomalaiset, mikä niillä on hätänä; onhan heillä leipää ja olutta!"
Jälkimmäisessä Marie Antoinette -henkeä?