Kokemäeltä lähtenyt Vaino Estonen (s. 1892) otti passin 11.4.1911. Vermontin St. Albansiin saapui Kokemäeltä lähtenyt ja siellä syntynyt 19-vuotias "Vieni Ertonen" laivalla Empress Of Ireland 28.4.1911. Ilmeisesti molemmissa merkinnöissä on kyse Kokemäellä 24.2.1892 syntyneestä Ala-Paturin työmiehen Erland Ertosen pojasta Weini Matias.
Lähteet:
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Kokemäen kastetut ja rippikirja 1891-1900 s. 162
lauantai 22. lokakuuta 2011
Hyvin tiivistettyä historiaa
Kaupunginkirjaston historiahyllyjen luona seisominenkin saattaa tuottaa iloisia yllätyksiä. Testi jokin aika sitten tuotti lähivuosina ilmestyneitä kirjoja, joita en ollut aiemmin tavannut.
Pertti Rajalan Aikojen alusta nykyaikaan - Euroopan ja maailman historiaa selkokielellä (2008) on juuri sitä mitä otsikko sanoo. Mikä sopii selkokieliseen kirjaan. Kirjoitin tänne ruotsalaisista selkokielisistä kirjoista, jotka sekoitin lastenkirjallisuuteen - todennäköisesti piirrettyjen kuvien vuoksi. Rajalan teksti sopii sekä aikuisille, että lapsille, myös niille, jotka selviävät selkokieltä monimutkaisemmasta tekstistä. En lukenut kuin alun kolmasosan, mutta uskallan suositella.
Heikki Rantatuvan, Matti Rautiaisen ja Jukka Jokisen Atlas - Suomen historia (2. uudistettu painos 2008) on käteen sopiva katsaus Suomenhistoriaa karttojen kautta. Tallaa siis osin samoja polkuva kuin historiallinen kartasto, mutta jostain syystä tästä tuli heti sympaattisempi olo.
Ostan omaan hyllyyni kappaleen, jos jossain eteen tulee. Selailun perusteella reilussa kahdessa sadassa pienessä sivussa katetaan Suomen historiaa monipuolisesti ja kartoilla onnistutaan konkretisoimaan esim. Lönnrotin ja Castrenin tutkimusretkiä sotien ja yhteiskuntakehityksen ohella. Kunkin kartan ohessa on tiivis teksti.
Pertti Rajalan Aikojen alusta nykyaikaan - Euroopan ja maailman historiaa selkokielellä (2008) on juuri sitä mitä otsikko sanoo. Mikä sopii selkokieliseen kirjaan. Kirjoitin tänne ruotsalaisista selkokielisistä kirjoista, jotka sekoitin lastenkirjallisuuteen - todennäköisesti piirrettyjen kuvien vuoksi. Rajalan teksti sopii sekä aikuisille, että lapsille, myös niille, jotka selviävät selkokieltä monimutkaisemmasta tekstistä. En lukenut kuin alun kolmasosan, mutta uskallan suositella.
Heikki Rantatuvan, Matti Rautiaisen ja Jukka Jokisen Atlas - Suomen historia (2. uudistettu painos 2008) on käteen sopiva katsaus Suomenhistoriaa karttojen kautta. Tallaa siis osin samoja polkuva kuin historiallinen kartasto, mutta jostain syystä tästä tuli heti sympaattisempi olo.
Ostan omaan hyllyyni kappaleen, jos jossain eteen tulee. Selailun perusteella reilussa kahdessa sadassa pienessä sivussa katetaan Suomen historiaa monipuolisesti ja kartoilla onnistutaan konkretisoimaan esim. Lönnrotin ja Castrenin tutkimusretkiä sotien ja yhteiskuntakehityksen ohella. Kunkin kartan ohessa on tiivis teksti.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Testauksessa Muistaja.fi
Kuten viime viikkoisen seminaarirapsan yhteydessä totesin olen jossain määrin tuskastunut Suomen joka kulmaan perustettuihin museokantoihin, jotka näyttävät kaikki erilaisilta ja paikallisesta luonteestaan huolimatta on nimetty hyvin geneerisesti. Yksi lista näistä löytyy Kari Hintsalan blogin oikeasta alakulmasta.
Ajattelin saada kaksi näistä käsiteltyä yhdessä tekstissä, mutta avattuani Keski-Uudenmaan museoiden, Hyvinkään kaupungin museon, Keravan museon, Mäntsälän museotoimen ja Nurmijärven museon, yhteisen julkisen kokoelmatietokannan Muistajan...
Ensimmäinen huokaus kuului kun huomasin, että jokaiseen aineistotyyppiin on oma hakunsa. Olin edellisenä päivänä seikkaillut Stockholmskällanissa, jossa haun voi kohdistaa yhdeltä sivulta kaikkialle tai tarkasti johonkin. Sillee niinku käyttäjäystävällistä. Vähän niinkuin sekin, että Stockholmskällanissa yksittäisen asiakirjan saa auki ruudulla. Muistajan arkistohakua testatessani tulokset tulivat esiin lupaavasti
mutta kun yhden näistä otti "tarkemmin" esiin, ei skannattua sivua saanut lukukelpoisessa koossa eteensä. Myöskään metadataa ei tullut juuri enempää esiin. Puuttumaan jää m.m. VUOSI, jonka minä ja muutama muu SLS:n kyselyssä priorisoi melko korkealle.
Kirjahaku, joka näyttää tarjoavan kokotekstihaun, vaikuttaa lupaavalta. Sana Hyvinkää ei tuota ulos mitään, eikä myöskään Virtanen tai Matti. Alla olevista ohjeista vinkkiä ottaen, Keravan syölsi ulos yhden nimekkeen, jonka nimeke alkaa "Keravan". Jää siis epäselväksi, kohdistuuko kokotekstihaku yhtään mihinkään.
Esinehaussa on myös jätetty vuosi turhana pois. "Kerava*" tuottaa muutaman osuman, joita avaten tulee esiin vesileimamerkitty kuva ja suhteellisen runsas lisätieto, josta löytyy myös valmistus- ja käyttöaika. Liekö nämä sitten syötetty vapaatekstinä, kun ei hakukriteerinä pääse käyttämään?
Kuvahaku tuottaa testihaulla "Hyvink*" 2505 osumaa, joten tähän osioon lienee työnnetty eniten materiaalia. Jälleen puuttuu aikarajaus, jolle tuhansien osumien haravoinnissa olisi totisesti käyttöä. Nimimerkki Huoleton testaaja avaa ensimmäisen osuman, jonka kuvaus kuuluu "Eino Pilvi nojaamassa aitaa vasten ilm. Rajamäellä Hyvinkää-Hanko-radan varressa, 14.3.1927." Mukavan oloinen mies voisi sopia kuvitukseksi useampaankin yhteyteen, mites täällä saa hankittua kuviin käyttöoikeudet?
Jostain muusta palvelusta (Arjen historia?) oli "muistilista" tuttu ja painettuani siihen kuvan tallentavaa linkkiä päädyin sivulle, jossa lukee "Muistilistan kautta voit antaa palautetta tai tehdä tilauksen haluamistasi valokuvista. Kuva voidaan toimittaa tilaajalle joko vedoksena tai digitaalisena versiona. Kuva on maksullinen." Seuraavalla klikkauksella pääsee tilaukseen, mikä on aika lupaavaa. Mutta miinusta tulee siitä, että vain kahden museon hinnasto on käyttöliittymässä esillä.
Tällainen käyttökokemus nurinkurisesti sivustolla seikkaillen. Jos olisin lukenut aluksi etusivun huolellisesti, olisin tiennyt, että kirjoja oli tietokannassa vain yksi.
Paikallisesta historiasta kiinnostuneet ehkä innostuneestikin kuvia (10654 kpl) selailevat. Kuinka moni "ulkopuolinen" jaksaa kaikissa näissä palveluissa käydä tekemässä hakuja, on sitten eri asia. Tuloksetonta moinen toiminta ei välttämättä ole, "Kokemä*" kuvahaku tuotti ulos 4 kuvaa Sirkus Sariolan käynnistä Kokemäellä vuonna 1952.
Ajattelin saada kaksi näistä käsiteltyä yhdessä tekstissä, mutta avattuani Keski-Uudenmaan museoiden, Hyvinkään kaupungin museon, Keravan museon, Mäntsälän museotoimen ja Nurmijärven museon, yhteisen julkisen kokoelmatietokannan Muistajan...
Ensimmäinen huokaus kuului kun huomasin, että jokaiseen aineistotyyppiin on oma hakunsa. Olin edellisenä päivänä seikkaillut Stockholmskällanissa, jossa haun voi kohdistaa yhdeltä sivulta kaikkialle tai tarkasti johonkin. Sillee niinku käyttäjäystävällistä. Vähän niinkuin sekin, että Stockholmskällanissa yksittäisen asiakirjan saa auki ruudulla. Muistajan arkistohakua testatessani tulokset tulivat esiin lupaavasti
mutta kun yhden näistä otti "tarkemmin" esiin, ei skannattua sivua saanut lukukelpoisessa koossa eteensä. Myöskään metadataa ei tullut juuri enempää esiin. Puuttumaan jää m.m. VUOSI, jonka minä ja muutama muu SLS:n kyselyssä priorisoi melko korkealle.Kirjahaku, joka näyttää tarjoavan kokotekstihaun, vaikuttaa lupaavalta. Sana Hyvinkää ei tuota ulos mitään, eikä myöskään Virtanen tai Matti. Alla olevista ohjeista vinkkiä ottaen, Keravan syölsi ulos yhden nimekkeen, jonka nimeke alkaa "Keravan". Jää siis epäselväksi, kohdistuuko kokotekstihaku yhtään mihinkään.
Esinehaussa on myös jätetty vuosi turhana pois. "Kerava*" tuottaa muutaman osuman, joita avaten tulee esiin vesileimamerkitty kuva ja suhteellisen runsas lisätieto, josta löytyy myös valmistus- ja käyttöaika. Liekö nämä sitten syötetty vapaatekstinä, kun ei hakukriteerinä pääse käyttämään?
Kuvahaku tuottaa testihaulla "Hyvink*" 2505 osumaa, joten tähän osioon lienee työnnetty eniten materiaalia. Jälleen puuttuu aikarajaus, jolle tuhansien osumien haravoinnissa olisi totisesti käyttöä. Nimimerkki Huoleton testaaja avaa ensimmäisen osuman, jonka kuvaus kuuluu "Eino Pilvi nojaamassa aitaa vasten ilm. Rajamäellä Hyvinkää-Hanko-radan varressa, 14.3.1927." Mukavan oloinen mies voisi sopia kuvitukseksi useampaankin yhteyteen, mites täällä saa hankittua kuviin käyttöoikeudet?
Jostain muusta palvelusta (Arjen historia?) oli "muistilista" tuttu ja painettuani siihen kuvan tallentavaa linkkiä päädyin sivulle, jossa lukee "Muistilistan kautta voit antaa palautetta tai tehdä tilauksen haluamistasi valokuvista. Kuva voidaan toimittaa tilaajalle joko vedoksena tai digitaalisena versiona. Kuva on maksullinen." Seuraavalla klikkauksella pääsee tilaukseen, mikä on aika lupaavaa. Mutta miinusta tulee siitä, että vain kahden museon hinnasto on käyttöliittymässä esillä.
Tällainen käyttökokemus nurinkurisesti sivustolla seikkaillen. Jos olisin lukenut aluksi etusivun huolellisesti, olisin tiennyt, että kirjoja oli tietokannassa vain yksi.
Paikallisesta historiasta kiinnostuneet ehkä innostuneestikin kuvia (10654 kpl) selailevat. Kuinka moni "ulkopuolinen" jaksaa kaikissa näissä palveluissa käydä tekemässä hakuja, on sitten eri asia. Tuloksetonta moinen toiminta ei välttämättä ole, "Kokemä*" kuvahaku tuotti ulos 4 kuvaa Sirkus Sariolan käynnistä Kokemäellä vuonna 1952.
Erik Sjögrénin kuolemaan johtanut työtapaturma
Erik Salomon(sson) Sjögren oli renki avioituessaan Virolahdella 29.2.1843 haminalaisen Anna Lovisa Sillbergin kanssa. Lasten kasteissa (Anna Greta s. 23.11.1843, Maria Lov: 22.6.1845, s. Johannes s. 22.6.1847, Johannes s. 21.12.1848) hänen tittelinään on brännmäst tai Bränvins bränn: ja perheen asuinpaikkana Harjun kartano.
Kartanonisäntä Beckmanille ei riittänyt alkoholin valmistus kotitarpeisiin vaan hän oli syksyllä 1857 aikeissa rakentaa varsinaisen olut-tehtaan (Sanan-Lennätin 3.10.1857). Kymipediasta selviää, että "Talossa ollut viinanpolttimo muutettiin olutpanimoksi, jonka mäski syötettiin karjalle. " Erikin titteli viittasi siis viinanpolttoon.
Oluttehdas valmistui ja Suomen Julkisia Sanomia kertoi 7.3.1859 Virolahdelta:
P.s. Kymipedian lisäksi Kymenlaaksosta on verkkotietoutta mukavan pelin muodossa. Ja monimuotoisesti sivustolla Finnica Kymenlaakso. Kotkan alueelta vielä linkitettävissä Sirkka Takalan opinnäyte Ruotsinsalmen linnoituksen ruutikellari nro 84 : restaurointisuunnitelma.
Kartanonisäntä Beckmanille ei riittänyt alkoholin valmistus kotitarpeisiin vaan hän oli syksyllä 1857 aikeissa rakentaa varsinaisen olut-tehtaan (Sanan-Lennätin 3.10.1857). Kymipediasta selviää, että "Talossa ollut viinanpolttimo muutettiin olutpanimoksi, jonka mäski syötettiin karjalle. " Erikin titteli viittasi siis viinanpolttoon.
Oluttehdas valmistui ja Suomen Julkisia Sanomia kertoi 7.3.1859 Virolahdelta:
Täällä tapahtui 8 p. helmikuuta surkea tapaus. Herra luutnantti Beckmanin uudessa olut-tehtaassa kaatui oluen keittäjä ( ei tämä ollu päämestari, työmies vaan) yksinäisyydessänsä suureen kiehuvaan olut-kattilaan. Kuin miestä ruvettiin etsimään, löydettiin se palaneena ja kurttuun kiehuneena olut-kattilasta. Näin surkeasti kuoltuansa, jäi vainajalta vaimonsa ja 7 lasta häntä suremaan. Vainaan vanhinko arvellaan tapahtuneen siten, että, kuin oli mies muka istunu kattilan vieressä ja vaski-kolalla hämmentäny kiehuvaa kattilaa, niin kola luiskahti hänen kädestänsä kattilaan ja hän, sitä kukatiesi tavottaessansa, meni päilleen kattilaan. Olkoon tämäkin surkea tapaus varoitukseksi kaikile senlaisissa työpaikoissa oleville.Työntekijät varokoot, työnantajilla ei ole mitään vastuuta. Kirkonkirjoissa Erikin kuolemansyy noteerattiin sanoilla "drunknad i ölkittelln". Mies oli 51-vuotias.
P.s. Kymipedian lisäksi Kymenlaaksosta on verkkotietoutta mukavan pelin muodossa. Ja monimuotoisesti sivustolla Finnica Kymenlaakso. Kotkan alueelta vielä linkitettävissä Sirkka Takalan opinnäyte Ruotsinsalmen linnoituksen ruutikellari nro 84 : restaurointisuunnitelma.
torstai 20. lokakuuta 2011
Pimentyvien iltojen iloksi videoita ja lähdekritiikkiä
Itselleni ei tullut sadepäivää, jolloin olisin katsonut läpi kesällä linkittämäni verkkovideot, DVD-kasaan on tulossa lisäkorkeutta postissa, mutta linkitetään nyt kuitenkin kaiken varalta vähän lisää...
Amerikkalaisen "Ylen" eli PBS:n sivuilta voi katsella kokonaisia jaksoja sarjasta History Detectives (yksi testattu ei lähtenyt pyörimään, mutta toinen lähti). Muutaman olen joskus katsonut, eivätkä olleet aivan kehnoja. Monipuolisia lähteitä ja ongelmia. Jaksojen juttuja myös YouTuben puolella, ainakin Slave Songbook, Moon Museum, Josh White Guitar
Two nerdy history girls promosi Ab Fab-tekijöiden historiaan sijoitettua sarjaa, josta laillisesti tai laittomasti on lukuisia jaksoja Youtubessa. Samaisessa blogissa on linkitty muitakin historiallisia hupivideoita. Sieltä löysin sketsisarjan, jossa Henrik VIII elää nykypäivässä.
Family Search avasi jokin aika sitten oman You Tube -kanavansa. Tarjoavat hyvää perussukututkimustietoa ja voivat olla avuksi erityisesti siirtolaisia Amerikasta hakevalle (?). Jos olet joskus ihmetellyt, miltä MAP-kirkon isoin sukututkimuskeskus Utahissa näyttää, virtuaalikierros tarjolla.
Myös amerikkalainen National Genealogical Society on perustanut kanavan, mutta sen videoita en ole vielä katsonut ollenkaan.
Family History Show -kanava ei valitettavasti ole hyvän alun jälkeen päivittynyt.
The History Blog oli poiminut esiin kokonaisuuden The History of English in Ten Minutes. Kielen historiaa, ei kansan.
Superasiallisia videoita voi katsoa Yalen yliopiston sivuilla, jossa on tarjolla luennot m.m. kursseista Early Modern England: Politics, Religion, and Society under the Tudors and Stuarts, European Civilization, 1648-1945 ja Epidemics in Western Society Since 1600. Lisää luentoja löytyy YouTuben kautta ja sivustolta Academic Earth.
Yksittäisiä luentoja löytyy sieltä sun täältä ja niihin pitää tietenkin soveltaa samaa lähdekritiikkiä kuin elävänäkin kuultuihin puhuviin päihin. Äskettäin kuuntelin itse tyytyväisenä (tosin en 100%:sesti keskittyen) Steven Pinkerin luentoa A History of Violence. Koska olin pitänyt puhujan kirjoittamaa kovakantista kirjaa taannoin käsissäni (liittyen kesän teksteihin kulttuurievoluutiosta 1, 2, 3 & 4) en laittanut täyttä kritiikkifiltteriä päälle. Sen sijaan historiantutkija, jolle lähetin kyseisen linkin, vilaisi vain tekstin alkua ja totesi:
Amerikkalaisen "Ylen" eli PBS:n sivuilta voi katsella kokonaisia jaksoja sarjasta History Detectives (yksi testattu ei lähtenyt pyörimään, mutta toinen lähti). Muutaman olen joskus katsonut, eivätkä olleet aivan kehnoja. Monipuolisia lähteitä ja ongelmia. Jaksojen juttuja myös YouTuben puolella, ainakin Slave Songbook, Moon Museum, Josh White Guitar
Two nerdy history girls promosi Ab Fab-tekijöiden historiaan sijoitettua sarjaa, josta laillisesti tai laittomasti on lukuisia jaksoja Youtubessa. Samaisessa blogissa on linkitty muitakin historiallisia hupivideoita. Sieltä löysin sketsisarjan, jossa Henrik VIII elää nykypäivässä.
Family Search avasi jokin aika sitten oman You Tube -kanavansa. Tarjoavat hyvää perussukututkimustietoa ja voivat olla avuksi erityisesti siirtolaisia Amerikasta hakevalle (?). Jos olet joskus ihmetellyt, miltä MAP-kirkon isoin sukututkimuskeskus Utahissa näyttää, virtuaalikierros tarjolla.
Myös amerikkalainen National Genealogical Society on perustanut kanavan, mutta sen videoita en ole vielä katsonut ollenkaan.
Family History Show -kanava ei valitettavasti ole hyvän alun jälkeen päivittynyt.
The History Blog oli poiminut esiin kokonaisuuden The History of English in Ten Minutes. Kielen historiaa, ei kansan.
Superasiallisia videoita voi katsoa Yalen yliopiston sivuilla, jossa on tarjolla luennot m.m. kursseista Early Modern England: Politics, Religion, and Society under the Tudors and Stuarts, European Civilization, 1648-1945 ja Epidemics in Western Society Since 1600. Lisää luentoja löytyy YouTuben kautta ja sivustolta Academic Earth.
Yksittäisiä luentoja löytyy sieltä sun täältä ja niihin pitää tietenkin soveltaa samaa lähdekritiikkiä kuin elävänäkin kuultuihin puhuviin päihin. Äskettäin kuuntelin itse tyytyväisenä (tosin en 100%:sesti keskittyen) Steven Pinkerin luentoa A History of Violence. Koska olin pitänyt puhujan kirjoittamaa kovakantista kirjaa taannoin käsissäni (liittyen kesän teksteihin kulttuurievoluutiosta 1, 2, 3 & 4) en laittanut täyttä kritiikkifiltteriä päälle. Sen sijaan historiantutkija, jolle lähetin kyseisen linkin, vilaisi vain tekstin alkua ja totesi:
Valitettavasti nämä muiden tieteenalojen tutkijoiden innostuneet yritykset löytää historian "totuuksia" kompastuvat yleensä varsin yksinkertaisiin tulkintaongelmiin. Jotenkin historia ilmeisesti vaan tuntuu niin helpolta. En minä kyllä uskaltaisi lähteä yrittämään psykologian pariin yhtä heppoisin perustein.Pitäisiköhän lähdekritiikin lisäksi ottaa oppia ensimmäisen kappaleen lopusta? Pysyä virallisen koulutuksen rajoissa? Eli jättää kvantitatiivisen datan analyysi data-analyysiin koulutetuille, kuten minulle?
Lukaisin tekstin alun ja siinä on jo melkoisia kömmähdyksiä. Vaikkapa tuo tilasto esihistorian aikana tapetuista. Tilastoissahan pitäisi aina jättää ääripäät pois laskuista varmuuden vuoksi, ja ilman noita paria muinaista verilöylyä tapettujen ihmisten määrä supistuu jo huomattavasti. Eipä silti, ei juuri kukaan enää nykyään kiistä etteikö keräilijä-metsästäjien parissa olisi ollut paljon väkivaltaa, mutta mistä se kertoo? Pienyhteisöjen parissa väkivalta koskee kaikkia, kun taas valtioissa vain osaa väestöstä. Mutta tarkoittaako se, että sotia ja väkivaltaa on vähemmän? Eikö se tarkoita vain, että on enemmän ihmisiä, jotka ovat siltä (yleensä) turvassa Se taas ei sinällään vielä kerro paljoakaan itse yhteenottojen yleisyydestä.
Tilastosulkeisissa
Kahden ensimmäisen tiistain Helsinki-luennoilla olo oli kuin eläkeläiskerhossa ja tunsin itseni kerrassaan nuoreksi. Tällä viikolla täytyin täti-fiiliksellä, kun kuunneltavana ja katseltavana olivat (muistiinpanojeni mukaan) suloiset ja sympaattiset poj... nuoret miehet: Juha-Matti Granqvist ja Sampsa Hatakka. Heidän aiheenaan oli Helsingin ja Viaporin väestö.
Tädillisyyttäkin täynnä tilastonipo puoleni pääsi hetkellisesti pinnalle. Molemmat puhujat esittivät piirakkakuvat perustuen vuoden 1805 väestötilastoon. Näitä selitettiin suurella hartaudella, mutta kuulijalle (ainakin minulle) jäi epäselväksi mikä oli yksikkö. Ilmeisesti ruokatalous, minkä olisi voinut merkitä piirakan reunaankin selvyyden vuoksi.
Kirjailin prosenttilukuja paperille, mutta kiinnostuin vain yhdestä. Itsenäisiä naisia (eli naisen johtamia talouksia?) oli Helsingin puolella 10% ja muistini perukoilta löytyy näkemys, että sata vuotta myöhemmin 10% Helsingin naisista oli prostituoituja. Muistankohan aivan päin mäntyä? Pojat eivät maininneet ammattihuoria kummankaan taajaman väestön osana. Mutta Hatakka totesi yleisökysymykseen vastatessaan, että Viaporin sotilaat olivat kaupungin oikeuspöytäkirjoissa esiintyneet lähinnä salavuoteusjuttujen syytettyinä.
Väestötilastojen lisäksi väestömääriä oli selvitelty säilyneistä rippikirjoista ja henkikirjoista normaalein rajaehdoin. Erikoisempi ongelma oli, että henkilö saattoi asua toisen kirjanpidon mukaan Viaporissa ja toisen mukaan kaupungissa. Minua (mutta ei todennäköisesti muuta yleisöä) olisi kiinnostanut kuulla lisää. Maaseudullahan rippikirjat olivat henkikirjan pohjamateriaalia enkä eroavaisuuksia ole havainnut kuin pitäjän sisällä. Millä tiedonkeruulla henkikirjat muodostettiin Helsingissä 1700-luvun lopulla? Milloin henkikirjoittajat aloittivat?
Monien lukujen keskellä aloin kaivata vertailutietoja ja surffasin kännykällä wikipediasta esiin Suomenlinnan nykypopulaation: 800 henkeä. Pari sataa vuotta sitten asukkaita oli 4500 ja saarilla pitkin ja poikin puurakennuksien pihapiirejä ryytimaineen. Tätä Hatakka kutsui kaupunkimaiseksi asumiseksi, missä vertailukohtana ilmeisesti kotimaamme kaupungit tuohon aikaan?
Konkreettisuuden kaipuussani mieleni hyppäsi Sveaborg-blogin kertomuksiin retkistä, joissa molemmat luennoitsijat ovat olleet mukana. Ja sain ai-van lois-ta-van idean. Pojathan voisivat puuveneellä ja kokopuisin airoin soutaa Helisngin satamasta Suomenlinnaan (ja/tai toisin päin). Vielä ehtisi hyvin ennen jäiden tuloa ja syystuulesta tulisi lisätunnelmaa kaksoiskaupungin (liikenne)yhteyksiin...
Tädillisyyttäkin täynnä tilastonipo puoleni pääsi hetkellisesti pinnalle. Molemmat puhujat esittivät piirakkakuvat perustuen vuoden 1805 väestötilastoon. Näitä selitettiin suurella hartaudella, mutta kuulijalle (ainakin minulle) jäi epäselväksi mikä oli yksikkö. Ilmeisesti ruokatalous, minkä olisi voinut merkitä piirakan reunaankin selvyyden vuoksi.
Kirjailin prosenttilukuja paperille, mutta kiinnostuin vain yhdestä. Itsenäisiä naisia (eli naisen johtamia talouksia?) oli Helsingin puolella 10% ja muistini perukoilta löytyy näkemys, että sata vuotta myöhemmin 10% Helsingin naisista oli prostituoituja. Muistankohan aivan päin mäntyä? Pojat eivät maininneet ammattihuoria kummankaan taajaman väestön osana. Mutta Hatakka totesi yleisökysymykseen vastatessaan, että Viaporin sotilaat olivat kaupungin oikeuspöytäkirjoissa esiintyneet lähinnä salavuoteusjuttujen syytettyinä.
Väestötilastojen lisäksi väestömääriä oli selvitelty säilyneistä rippikirjoista ja henkikirjoista normaalein rajaehdoin. Erikoisempi ongelma oli, että henkilö saattoi asua toisen kirjanpidon mukaan Viaporissa ja toisen mukaan kaupungissa. Minua (mutta ei todennäköisesti muuta yleisöä) olisi kiinnostanut kuulla lisää. Maaseudullahan rippikirjat olivat henkikirjan pohjamateriaalia enkä eroavaisuuksia ole havainnut kuin pitäjän sisällä. Millä tiedonkeruulla henkikirjat muodostettiin Helsingissä 1700-luvun lopulla? Milloin henkikirjoittajat aloittivat?
Monien lukujen keskellä aloin kaivata vertailutietoja ja surffasin kännykällä wikipediasta esiin Suomenlinnan nykypopulaation: 800 henkeä. Pari sataa vuotta sitten asukkaita oli 4500 ja saarilla pitkin ja poikin puurakennuksien pihapiirejä ryytimaineen. Tätä Hatakka kutsui kaupunkimaiseksi asumiseksi, missä vertailukohtana ilmeisesti kotimaamme kaupungit tuohon aikaan?
Konkreettisuuden kaipuussani mieleni hyppäsi Sveaborg-blogin kertomuksiin retkistä, joissa molemmat luennoitsijat ovat olleet mukana. Ja sain ai-van lois-ta-van idean. Pojathan voisivat puuveneellä ja kokopuisin airoin soutaa Helisngin satamasta Suomenlinnaan (ja/tai toisin päin). Vielä ehtisi hyvin ennen jäiden tuloa ja syystuulesta tulisi lisätunnelmaa kaksoiskaupungin (liikenne)yhteyksiin...
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Virsikirjasta ja Kainuusta
Tapahtumaraportoinnin jalkoihin on jäänyt mediaelämysten kuvaus. Vetenskapsradion Forum jaksossaan 10.10. esitteli Håkan Möllerin virsikirjatutkimusta tavalla, joka vaati lisätiedon etsintää. Radio-ohjelmassa Möller selitti vuoden 1695 virsikirjan olleen kansaa/valtakuntaa yhdistävä teos, josta tuli ensimmäinen laajasti levinnyt kirja. Höristelin korviani kuullakseni mainintaa valtakunnan täysin integroidun itäosan tilanteesta. Ei tietenkään sanaakaan.
Ev. lut. kirkon verkkosivuilta löytyi tiedonnälkään asiallisen oloinen sivu suomalaisista rippikirjoista. Siitä selviää, että
Mielenkiintoista. Voi vaan toivoa, että Suomessakin olisi (enemmän?) radio-ohjelmia, joissa puhutaan tavallisella nuotilla ja tuoreesta tutkimuksesta. Nii-tä oh-jel-mi-a, jois-sa tei-ti-tel-lään ja pu-hu-taan tus-kal-li-sen hi-taas-ti, en jak-sa kuun-nel-la. Kuten olen tainnnut jo muutamaan kertaan täällä todeta.
Parhaillaan käynnissä olevan Kainuun tuntemattomien suuruuksien sarjan ohjelmissa puhutaan kiitettävän normaalia puhetta. Myöskin sisältönsä puolesta kolme ekaa jaksoa jättivät verenpaineeni normaalitasolle. Jos jätetään huomiotta "Lång-sotilassuku"...
Kainuusta puheenollen:
Ev. lut. kirkon verkkosivuilta löytyi tiedonnälkään asiallisen oloinen sivu suomalaisista rippikirjoista. Siitä selviää, että
Huolimatta ulkoisista yhtäläisyyksistä Ruotsin ja Suomen virsikirjojen välillä, suomalainen virsikirja ei missään tapauksessa ole ruotsinkielisen suomennos. Virsimäärä ja osastojako ovat samat, ja se lienee riittänytkin tarkastajille, sillä suomenkielinen kirja on muuten varsin itsenäinen.Liekö suomeksi käännettyjen virsien joukkoon sitten eksynyt näitä Möllerin tutkimia. Kyseisissä virsissä oli "omituisuutena" ylellisyyden ja erityisesti peruukkien kritisointi. Eli virsistä löytyi säkeitä kuten ”Een qwinna i främmand drägt hon går,/ Ehwad thet månde kosta” ja "En man nu drager qwinno håår". Ulkomaiset ja uudet tavat uhkasivat kansallista yhtenäisyyttä eli teksteissä oli myös vahva poliittinen vire. Katolista uskoa oli edelleen tarve vastustaa.
Mielenkiintoista. Voi vaan toivoa, että Suomessakin olisi (enemmän?) radio-ohjelmia, joissa puhutaan tavallisella nuotilla ja tuoreesta tutkimuksesta. Nii-tä oh-jel-mi-a, jois-sa tei-ti-tel-lään ja pu-hu-taan tus-kal-li-sen hi-taas-ti, en jak-sa kuun-nel-la. Kuten olen tainnnut jo muutamaan kertaan täällä todeta.
Parhaillaan käynnissä olevan Kainuun tuntemattomien suuruuksien sarjan ohjelmissa puhutaan kiitettävän normaalia puhetta. Myöskin sisältönsä puolesta kolme ekaa jaksoa jättivät verenpaineeni normaalitasolle. Jos jätetään huomiotta "Lång-sotilassuku"...
Kainuusta puheenollen:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)