Kokemäeltä Amerikkaan, osa 110

Kokemäen Haistilan Ala-Härkälän valtoimen pojaksi 19.7.1892 syntynyt Valto Villiam otti sukunimellä Raitti passin 28.4.1913. Tavanomaisesta poiketen hänelle löytyy tulomerkinto kahdesta satamasta. Bostonin satamaan hän tulee 30.5.1913 laivalla Arabic Liverpoolista. Vastaanottajakseen ilmoitti Syne Stenvallin osoitteessa "Old Fellows Hall, Worcester, Mass." New Yorkin satamaan päivää myöhemmin Liverpoolista lähteneellä Cedric-laivalla (matkustusluettelossa yliviivattu nimi Arabic) . Vastanottajan etunimi on muuttunut Signeksi. (Porilainen Signe Stenvall oli saapunut maahan vuonna 1911)

Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täyttäessään Valto asui Massachutessin Worcesterissa ja ansaitsi elantonsa räätälinä. Hän ilmoitti elättävänsä vanhempiaan sekä vaimoa ja yhtä lasta.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja, 1891-1900 s. 1143
Siirtoilaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com. Boston Passenger and Crew Lists, 1820-1943
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Worcester County, Massachusetts; Roll: 1674502; Draft Board: 2.)

Lisää kokkatarinoita Suomesta

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 166 "Kokka-tarinoita", joita jo muutaman tänne aiemmin kopsasin. Vielä kaksi lisää:

* Suomen talonpoika on, monien avujensa keralla, valitettavasti, sangen taipuvainen lainkäymisiin ja riitoihin, usein niin vähäpätöisistä asioista, että itse voittajakin tule tuhlaamaan aikansa ja rahansa, jotka hiljaisesti vierivät asianajajain eli alvokaattein plakkariin.

Aikanansa eli maanmmittari, joka huvittavain tapainsa ja monen kokka-puheensa varten sai lisänimen: Hullu-Heikki. Jakaissansa tilukset kahden talonpojat välillä, tuli toinen hänen tykö ja sanoi, näyttäin kartalla:
- Jos te ja'atte niin, että minulle tulee osaksi tuo pelto-palanen, ehkä se ei ole kahden tynnyrin alan maata suurempi, maksan minä teille sata riksiä.

Maanmittari silmäillen karttaan vastasi:
- Anomukses, Tervonen, on kartan jälkeen likimittäin vilpitön. Annan siis sen pelto-palasen sinulle.

Maanmittarin pitäissä sanansa, sai hän myös Tervoselta luvatun makson. Mutta Tervosen naapuri, Yrjölä, ei saanut mieleensä, tämän asian oikein käyneen, jonkatähden lähetti valituskirjan asianomaiselle oikeudelle. Oikeus, nähden valituksen ei juuri perättömäksi, lähetti toisen maamittarin tutkimaan jakoa. Tämä uusi jakaja päätti asian tuiki toisin, niin että Yrjölä sai pelto-palansa takaisin. Kun tästä päätöksestä ei enää kelvannut aplierata, tuli Tervonen vihastuneena ja murheellisena Hullu-Heikin tykö, ja pyysi sata riksiänsä takaisin. - "Kuules, Tervonen, etkös sinä luvannut minulle sata riksiä, jos minä sinulle antaisin tuon peltokappaleen. Minä jaoin sen sinulle; enkö minä puolestani sitä sinulle antanut? Mutta sinä, miks' ett'et pitänyt sitä?"

* Eräs talonpoika tuli liki-asuvaisen lakimiehen tykö, sanoen tulleensa suureen pulaan onnettomasta, äsken tapahtuneesta kohtauksesta. - Yhden teidän häristänne on minun sonnini pahasti puskenut. Olisin iloinen, kun saisin tietää, minkä palkinnon saisin tarita. - "Te olette kunnian mies, sanoi advokaatti - ette suinkaan pidä sitä sopimattomana, jos minä toivon teiltä soisen härjän, haavoitetun siaan." - "Tämä ei ole muuta kun oikein, mutta - huomasi talonpoika - kuinka olen sanonut? Todella sanoin väärin, teidän sonninnehan se oli, joka puski minun härkäni kuolijaksi." - "Onko niin", haastoi alvokaatti - "tämä tekee asian toiseksi. Minun täytyy likemmin tiedustella koko seikka, jos...." Mikä jos? - katkaisi talonpoika hänen puhettansa - koko asia olisi tullut päätetyksi ilman tuota sanaa jos, kun vaan te herra sihtieri oisitte yhtä valmis antamaan toisille oikeutta, kuin olette sitä toisilta vaatimaan."

Espoo = frustraatio

A. Aloitetaan positiivis-negatiivisesti. Sain vihdoin vastauksen Espoon kaupunginmuseolta (alkuperäinen tiedustelu syyskuussa 2009, toisto 19.8.2011) koskien A. L. Bornin Espoolle lahjoittamaa hopeakannua.

K: 20.03.1880 Helsingfors Dagblad no 77 raportoi (sivu 2) Espoossa pidetyistä juhlallisuuksista, joiden osana kotiseutuneuvos Born lahjoitti pitäjälle hopeakannun vuodelta 1638 käytettäväksi tulevissa juhlissa. Missä kannu on nyt?

V: Meillä ei ole tietoa k.o. kannun sijainnista. Kunta on todennäköisesti myynyt sen ennen museon perustamista 1958. Jos se on tapahtunut enne vuotta 1933, siihen liittyvät asiakirjat ovat saattaneet tuhoutua kunnantalon tulipalossa. Valitettavasti meillä ei ole tämän enempää tietoa tarjottavana.

B. A. L. Bornin perukirjaa en myöskään onnistunut paikantamaan vuonna 2009. Nyt se on Hämeenlinnasta tiedonantajani mukaan löytynyt. Hienoa! Mutta milloinkahan saan vastauksen Arkistolaitokselle viralliseen osoitteeseen lähettämääni spostiin, josta tuli tällainen automaattivastaus 22.8.2011. Huom! ei luvata vastausta eikä muutakaan toimintaa.

Kiitos yhteydenotostanne, Arkistolaitos on vastaanottanut viestinne. Mikäli tarvitsemme lisätietoja, otamme yhteyttä sähköpostitse.

C. Juha-Matti Granqvist oli taas käynyt Sveaborg-hengessä retkeilemässä ja bongannut Espoonkartanon sillan pielestä kaiverruksen "Warsam och Försiktig /Alla kunna ike alt / E. Wahlberg". Jonka kirjoittaja olisi ollut kiva saada selville, mutta Hiski-haku ei löytänyt yhtään lasta, jolla olisi ollut tuon niminen isä. Yksi syy tulokseen saattaa olla se, että Hiskiin ei ole tallennettu Espoon kastettuja.

D. Wahlbergia googlaillessa saavuin selvitykseen Soldater och dragoner i socknarna Håtuna och Håbo-Tibble i Upplands-Bro kommun, josta löytyi "HOLM Hans Hindrik Johansson född 1788 i Esbo Nyland, Illimäki församling". Unohdin Wahlbergin ja ryhdyin (Hiskin tuotettua pettymyksen) tarkistamaan Espoon kastettujen luetteloa alkuperäisestä. Kyseiseltä vuodelta Hansin kastetta ei löytynyt, mutta olisi voinut olla jossain lähiympäristössä.

Jäljittämiseen tarjoaisi johtolankaa vielä "Illimäki". En moista nimeä koskaan kuulleeni ja ottaen huomioon, että Espoo oli ruotsinkielistä aluetta pitkälle 1900-luvulla en suuresti hämmästynyt, että haku Kansalaisen karttapaikassa tuotti nollatuloksen. Myöskään Hiski ei tunnista kyseistä paikannimeä.

Eli E. Wahlberg jäi selvittämättä ja käsiin jäi myös Hans Henrik. Espoolaiset miehet ovat hankalia. Tai sitten minäkään en osaa kaikkea.

Todetakseni jotain marginaalisesti mielenkiintoista (?): Hans Henrikin tiedoissa oli merkintä "på sjukhus i Kiel 1814" eli hän varmaankin osallistui Ruotsin toiseksi viimeiseen sotaan. Se viimeinenhän ei ole Suomen sota vaan sotaretki Norjaan 1814.

Assosiatiivinen kuvatrio

Oheinen pulskan oloinen mies on Kaarle Fredrik Mennander ja kuvansa Kyläkirjaston Kuvalehdestä 30.4.1889. Ennenkuin aloin kirjoittamaan, että kuuluu sarjaan miehiä, joista en ole koskaan kuullut mitään, älysin tehdä tekstihaun tämän blogin sisältöön.

Toukokuussa 2009 olen poiminut esiin sanomalehtikirjoitussarjan, jossa osa "Männäinen - Mennander. Sanomia Turusta 24.9.1884 no 223". Saman vuoden kesäkuussa raportoin Turusta ja viittasin Mennanderin kirjeenvaihtoon. Johon palasin marraskuussa, sillä Mennander oli osallistunut Sursill-suvun selvittelyyn.

Jo sen meriitin pitäisi riittää muistijälkeen. Lisäksi kuvalehden tekstistä selviää, että Mennander on kääntänyt raamattua, tutkinut historiaa, miettinyt kansantaloutta ja harrastanut kasvitiedettä. Huh, kaikkea sitä ihmiset ehtivät ennen TV:tä ja internetiä.

Sursill-ihmisten iloksi vielä toinenkin keräilykuva eli piispa Juhana Terserus poimittuna Kyläkirjaston Kuvalehdestä 30.9.1888, jossa ei kyllä puhuta mitään hänen jälkipolville merkityksellisimmästä suorituksestaan sukutietojen keruussa.

Terseruksen olen aiemmin maininnut täällä kiukutellessani sukututkimuksen juhlavuodesta ja kehuessani Tuure Vierroksen trilogiaa (jonka olen sittemmin onnistunut saamaan omaan kirjahyllyyni)

Trilogia, jonka yhden osan aiheena...

Pietari Brahe, minkä kunniaksi kuva myös hänestä (patsaana), lähteenä Kyläkirjaston kuvalehti 31.7.1890. Kreivin ajan miehen muistavat tietenkin kaikki Suomessa koulunsa käyneet. Jollei, perustietoja voi etsiä sivustolta I grevens tid, joka on varsinaisesti kylläkin tarkoitettu tukemaan ruotsin opetusta lukiossa. Monta historia-aiheista tekstiä, esim. Malin och Grels - en soldat från Satakunta och hans familj unders trettioåriga kriget. (Olen muuten ollut uskossa, että Satakunta on Satagunda ruotsiksi. Niin se ainakin kirjoitettiin Inrikes tidningarin uutisessa 14.12.1761.)

Brahe mukana myös Hikipediassa, minkä noteerasin täällä aikanaan. Olen myös raportoinut hänen sanojaan suomalaisista sekä julkaissut hänestä täällä aiemminkin kuvan.

P.S. Kaksi pappia ja kaksi 1600-luvulla elänyttä toivat mieleen (*) Ville Nymanin opinnäytteen Yhtenäisyyden pyhä ideologia. Yhteisön rakentuminen 1600-luvun ruotsalaisessa kirkollisessa kansankasvatuksessa.

(*) No ei oikeesti. Löytyi linkkivarastosta 1600-luvun kohdalta.

Dickensin toimituksia

Syksyssä on hyviäkin puolia, seuraamani ulkomaalaiset historiaradio-ohjelmat ovat aloittaneet kautensa. BBC:n Making Historyn ensimmäisestä jaksosta kuulin, että Dickensin aikanaan toimittamaa lehteä on digitoitu ja parhaillaan vapaaehtoisten toimesta oikoluetaan. Pelkästään koneluetustakin tekstistä voi kokemukseni mukaan olla iloa, joten ei kun hakuja tekemään. Tuloksia:

Household Words 5.5.1854 sisältää pikkuartikkelin Poetry of Finland. Samassa lehdessä 29.9.1855 runo Ghost-Music, joka sijoittuu Suomeen lähelle paikkaa "Rupes Nova". Artikkeli Finnish Mythology löytyy 27.3.1858 julkaistusta numerosta.

Lehdessä All the Year Around kerrottiin 15.8.1863 Viron rannikon merihirviöstä ja Suomi oli salakuljettajien tavaroiden lähde. Saman lehden numerossa 22.4.1865 otsikon Antlers alla todetaan

And for their height, since I came into England, I have read Dr. Schrcederas, his chemical dispensatory, translated into English by Dr. Rowland, where he writes, 'that when he lived in Finland under Gustavus Horn, he saw an elke that was killed and presented to Gustavus his mother, seventeen spans high.

All the Year Around 17.10.1863 sisälsi artikkelin Eatable ghosts, joka käsitteli Viron rannikon ruotsalaista väestöä, nimeltään tässä "Eibo-folk". Suomalaiset esiintyvät tekstissä taikojina:

The Finns are born conjurors, which certainly does not seem to be the case with the Eibo-folk ; and hence it is but natural that in the legends of the latter, magical victories over the plague are ascribed to their more astute neighbours. A Finnish servant-girl at Kertell contrived to lock up the plague in an empty stable, but a stupid slut would sleep in the stall in spite of all warnings, and not only perished herself, but let loose the malady. So large a space as a stable was not required, for on another occasion the same Finnish girl bored a hole in the door-post, into which she thrust the pestilence, and then stopped up the aperture with a peg of juniper, which kept the prisoner fast for seven years, seven months, and seven days.

Kertomusta Oolannin sodasta Hangon kohdalla löytyy lehdestä Household Word Narrative vuonna 1855, myös toiseen otteeseen. Sodan suomalaisia vankeja esiintyy myös edellisen vuoden lehdessä:

The officers are stout-built, powerful men, but the soldiers have that thin lathy appearance which is seen in our workhouses and prisons. There was not a single robust looking man among them, and their hard, spare forms contrasted strangely with those of our well-fed sailors. The prisoners brought by the Termagant are for the most part young men, and have little about them of that military air and carriage which the nations of the west inseparably associate with the profession of arms. They were scantily clad, having no undercoats. The stripes indicating grades of ranks or good conduct, instead of being upon the arm, are on the lapel ; the number of the regiment is marked upon the band of the forage caps, but not in metal, and facings seem used as in other European services. One half of the prisoners belonged to a Russian corps, and wore red facings ; the other were Finnish Chasseurs, and had blue facings. During the voyage they held entirely aloof from each other, the Finlanders disclaiming the idea of being considered Russians, and the Russians probably equally jealous of being confounded with the Finlanders.

Kun tietoa ei niellä sellaisenaan, kolme esimerkkiä

1. Löysin taannoin kartan, jossa minusta luotettavan oloisesti esitettiin Ruotsin rantaviivan kehitys menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Lähetin linkin (> Beställ karta > Tema: Strandnivå & Karta: ...) tuttavalleni, joka tutkii merta ammatikseen. Hän huomasi ensimmäiseksi kartan väittävän hänen ahvenanmaalaisen lomasaarensa olevan edelleen veden alla. Sitten hän kiinnitti huomioita siihen, ettei tarjolla ollut mitään tietoa mallinnustavoista. Oliko otettu huomioon pelkästään maankohoaminen vai myöskin valtamerien pinnan vaihtelut? Ööö... valtameren...?

2. FamilySearch laittoi FB-sivulleen esille videon Letters from Estonia. Ensimmäinen kommentoija totesi "Don't watch this without a tissue! " Tarina oli liikuttava, mutta minä en tapaillut nenäliinaa vaan keskityin mainintaan talvisodasta, lavastettuun mitalinjakoon sekä lähikuvaan "urheus"mitalista. Tuntuivat vaativan tarkempaa tarkastelua ja alistin ne Agricolan keskustelupalstan käyttäjien katseille. Sana talvisota tehosi otsikossa ja parissa tunnissa selvisi, että mitali oli virolaisille järjestetyn upseerikurssin tunnus ja kyseinen kurssi pidettiin talvi- ja jatkosodan välissä. En tiedä haluaisiko filmissä esiintynyt amerikkalainen oikeasti tietää isoisänsä sodankäynnistä vai pitää utuisen kuvansa sukutarinoista. Varmaan ainakin kurssista olisi arkistoissa jotain tietoa jäljellä.

3. Viimeviikkoisessa FB-keskustelussa tutun tuttu muisteli kuulleensa Turun linnan oppaalta, että Kustaa Vaasa jakeli alushousuistaan kuivattuja hedelmiä. Ensimmäisenä tuli mieleen muistivirhe, mutta pienellä googlailulla löytyi muutaman vuoden takaisen erikoiskierroksen kuvaus, jossa todellakin todetaan:

Kustaa Vaasan tiedetään olleen hyvin komea ja suosittu naisten keskuudessa. Kalukukkarossaan hänellä oli tasku, jossa oli aina kuivattuja taateleita ja viikunoita. Niitä hän jakeli ympärillään oleville naisille.

Tekstistä Kustaasta ja 1500-luvusta jotain ymmärtävä tuttavani totesi "no voi tsiisös", minkä tulkitsin tarkoittavan epäuskoa. Itse aloin kelaamaan, voisiko olla jotain lähdettä, josta tällainen käsitys voisi saada alkunsa, ja mitä kautta välittynyt Turun linnan kierroksen suunnittelijoille. Ensimmäiseen kysymykseen teoreettinen vastaus olisi kai lähinnä yksityinen kirje. Toiseen yritin saada vastausta ruotsinkielisellä googlailulla, mutta epäonnistuin. Englanniksi löytyi Googlen digitoimien kirjojen joukosta Edouard de Beaumontin Sword and Womankind Being an Informative History of Indiscreet Revelations, jossa sivun 131 alaviitteessä:

And it was considered polite, when at table, to offer fruits that had been kept some time in this cod'piece, as to the present day some men offer fruits from their pocket.

Tämä lainausta Louis Gyonin tekstistä Diverse Leçons (bk. LIV, ch. VI *), joka kuvasi ranskalaisen hovin tapoja. Siellä Kustaa ei tietääkseni käynyt vaikutteita hakemassa?

*) Kirjailijan perustiedot ja kirjasarjan täydellisempi nimi löytyvät en français tästä. Mies oli syntynyt vuoden 1527 paikkeilla.

Sotaisia uutisia touko-kesäkuulta 1712

Tapahtui noin 299 vuotta sitten...

Venäjän armeijan saapumista Viipuriin ei London Gazette hakujeni perusteella huomioinut ollenkaan. Ensimmäiset uutiset Suuresta Pohjan sodasta Suomen aluetta koskien löytyivät vasta toukokuussa 1712. Tuolloin numerossa 1.5.1712 julkaistiin kirje Pietarista päiväyksellä 12.4. Siinä raportoidaan suurista valmisteluista, kun 14 000 miestä oli lähdössä kohti Turkua.

Lehteen 6.5.1712 ehti Danzigista 30.4.1712 päivätty kirje. Sinnekin oli ehtinyt kirje Pietarista "We have advice from Petersburg, that the Preparations which the Czar is making for a Descent into Finland are still continu'd with Vigour"

Hampurissa oli eri kalenteri kuin Lontoossa ja 20.5. päivätty tiedote ehti saman päivän lehteen: "It is reported here, that the Czar has sent Orders for a Bedy of his Troops, consisting of Fifteen or Sixteen thousand Men to March by tho way of Ingermerland in Finland to attack the Fortress of Abo."

Seuraava Hampurin raportti on päivätty 3.6. ja ilmestyi myös saman päivän lehdessä. Väite maan valloitukselta tuntuu ennenaikaiselta, mutta juttu on samalla sivulla kuin lehden päiväys, joten on uskottava näin tosiaan käsitetyn. Että enää Turku oli valloittamatta. "We have Advice from Petersburg of the Twenty-eighth of the last Month, that in all probability his Czarish Majesty would not arrive in Germany, so soon as he had at first designed, because he had since taken a Resolution to go in Person with his Transports into Finland, to make the Siege of Abo, which is the only Place that remains under the Swedish Dominion in that Province."

Hampurissa 28.6. päivätty raportti löytyy 20.6.1712 lehdestä. "His Czarish Majesty has a Body of fifteen thousand chosen Men in Finland, under the Command of the Admiral Apraxin, and it is expected that they shall undertake something of great Importance."

Ja tähänhän tämä ei lopu.