Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

Tukholman suomalaisessa seurakunnassa ottivat 18.2.1775 kuulutukset Sauvossa syntynyt 26-vuotias hiustenlaittaja Gabriel Sandström ja 28-vuotias Maria Judith Bergman. Elättelin toivoa, että pariskunnasta olisi ollut valmis tietopaketti Kustaa H. J. Vilkunan matrikkelissa Ruotsin peruukintekijät 1648–1810. Mutta mikään nimimuoto ei tuonut sopivaa henkilöä esille Tukholman osasta.

Tämä lyhyt esittely on osa sarjaa, jonka henkilöt on poimittu Tukholman suomalaisen seurakunnan kuulutuksista vuosilta 1774-1777. Alkuunkaan kaikkia mahdollisia lähteitä henkilöiden elämän selvittämiseksi ei ole käytetty.

5 keskiaikaista kirkkoa, kaivos ja linnanraunio (1/2)

Avoimen yliopiston retki lähti torstaiaamuna liikkeelle syksyisessä säässä katsomaan osin samoja paikkoja kuin kurssin aiheena olleet Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliset tutkimusretket. Ensimmäinen kohteemme oli Perniön kirkko. (Ajomatkalla meitä viihdytettiin tarinalla 1600-luvun penkkiriidasta. Seurakunnan muistakin ristiriidoista voi lukea Seppo Kärpäsen gradusta Esivalta, pappi ja paikallisyhteisö : Pernion kirkkoherrat Perniön pitäjäyhteisössä 1645-1700.)

Kirkossa oli ihailtavana säilyneet holvimaalaukset, jotka näyttivät ensin pelkältä ornamentiikalta, mutta joukossa on (kai tunnistettaviksi tarkoitettuja) ihmishahmoja. Tuntuu järjettömältä vaivannäöltä, kun heikommassa valaistuksessa jäävät väistämättä näkymättömiin. Eli kyse lienee minulle tavoittamattomasta uskonnollisesta ajattelusta aivan kuten (muistiin palanneet) Milanon tuomiokirkon katon sadat pikkupatsaat, jotka eivät näy kadulle ollenkaan.

Kuorin lattiassa oli jäljellä hienoja hautakiviä.

Kirkkolaiva on saanut ympärilleen vitriinin, sillä hyvin varovaisesti ja nimeämättömiin asiantuntijoihin vedoten sitä arveltiin Suomen vanhimmaksi säilyneeksi. Sen mainittiin jo vuoden 1752 inventaariossa ja laivatyypiltään edustaa 1500- ja 1600-luvuilla käytettyä kravellia.

Osa kirkon veistoksista kuuluu nyt Museovraston kokoelmiin, mutta jäljellä on krusifiksi ja kaksi pientä värinsä menettänyttä hahmoa.

Seuraava kirkko oli Kemiön, joka oli 1781 palanut niin, että lattiassa olleet hautakivetkin olivat säpäleinä. Pari oli koottu paljon myöhemmin asehuoneen seinälle.

Sisätilassa oli siis keskiaikaa enää muoto, jonka korostamiseksi 1960-luvun korjauksessa oli purettu urkulehteri ja sen maalaukset oli koottu entistä muistuttaen.

Kemiön askeettisuuden jälkeen esteettisesti rikas - taidehistoriallisen tutkimusretken silmissä katolisen näköinen - Sauvon kirkko teki vaikutuksen

Paikalliset ovat rikkauteen ilmeisesti tottuneet, sillä pyhän Yrjänän hevosen jalkojen viereen oli jätetty virsikirja ja käsidesipullo, jotka siirsimme valokuvauksen tieltä pois. Itse kuitenkin näköjään otin kuvan niin, että kyseiset esineet näkyvät pöytäliinalla varustetulla pöydällä. Taustalla rekonstruoitu piispanistuin.

 Hautajaisvaakunoita on säilynyt runsaasti.

Holviornamentiikkaa

Komea ovi, jonka ajoitusta en selvittänyt.

Ruumisvaunut olivat esillä olevan kirkkoneuvoston pöytäkirjan lainauksen perusteella vuodelta 1912.

Seinämaalauksista oli jäljellä ympäri kirkkoa suurikokoisia kohtauksia, joissa (lähes?) kaikissa oli puhekuplaa muistuttava teksti.

Tämä piru on nykyisen lasten leikkinurkkauksen vieressä.

Neljä naimatonta sisarusta

Kirjoituksen lopussa selviävästä syystä tutustuin Sophia Catharina Printzin elämään. Hänet kastettiin Kempeleessä 14.4.1735. Isänsä Carl Printz oli Matti Wallan virkamiesmatrikkelin mukaan Savon ja Kymenkartanon läänin lääninsihteeri vuosina 1728–1734.

Carlin vaimo Barbara Sofia von Ganschau synnytti Sophian lisäksi tyttären Elisabet sekä pojat Georg Jacob (s. 14.3.1731), Carl (s. 9.12.1737 Kempele) ja Kristoffer Henrik (s. 17.1.1742 Maksamaa). Carl kuoli Maksamaalla 22.6.1748. Joitakin vuosia myöhemmin leskensä Barbara Sofia asui Kempeeleen vuonna 1756 aloitetun rippikirjan mukaan vanhempiensa luona.

Dahlströmin kortistosta löytyneen lainauksen perusteella Barbara Sofia osti vuonna 1761 Salomon Möllerin perikunnalta Sauvosta Paddaisten kartanon. Omistus ei kestänyt ilmeisesti kauaa, sillä Museoviraston tietojen mukaan kartanon päärakennuksen 1760-luvulla rakennutti Daniel Gadolin. Kirkonkirjoissa Paddaisten kohdalla Barbara lapsineen ei esiinny. Onkohan tullut joku sekaannus? Leski nimittäin päätyy Karunaan, joka on osa Sauvoa.

Karunan kirkko on nykyään Seurasaaressa. Kuva BishkekRocks, CC BY-SA 3.0, Wikimedia

Ulrika Juselius on löytänyt lesken seuraavaksi Karunan Strömsböhlestä (suomeksi Raumala), jossa Barbara, leskeksi jäänyt äitinsä ja lapset Sophia Catharina (s. 11.4.1737), Elisabet (s. 20.5.1742), Carl (s. 10.12.1739) ovat kirjoilla ilmeisesti vuodesta 1767, Monien muuttojen myötä Sophian ja Carlin syntymävuodet ovat heilahtaneet parilla vuodella ja näin lienee myös Elisabetin kohdalla.

Lapset jäivät täysikasvuisiksi orvoiksi kun Barbara kuoli Karunassa 3.11.1774. Jossain vaiheessa Karunaan päätyy myös sisarussarjan Kristoffer Henrik, jolla on siellä lippumiehen puustelli vuonna 1776 ja luutnantin puustelli 1779. Vuosina  1781-87 hänellä oli kapteeniluutnantin puustelli Kaarinassa. Kristoffer Henrik kuoli kapteenina Karunan Savisalossa 6.6.1791.

Kolme sisarustaan käyvät Strömsböhlestä käsin ehtollisella vielä 1797. Ylioppilasmatrikkelin mukaan Carl oli tilanomistaja vuoteen 1796 ja kyseessä lienee ollut juuri Strömsböhle. Vahvistus tälle löytyy sanomalehdistä. Åbo Tidningarissa 4.2.1793 Karunan Savisalossa asuva vänrikki Printz (Carl oli eronnut armeijasta vänrikkinä) tarjosi ostettavaksi kahta karakteerirakennusta, jotka olivat siis siirrettävissä toisaalle. Joko nämä eivät tehneet kauppaansa tai saatu summa ei auttanut taloudellisessa ahdingossa. Sillä Åbo Tidningar julkaisi 24.10.1796 ilmoituksen vänrikki Printzin konkurssihuutokaupasta, jossa oli myytävänä Savisalon lisäksi Strömsböhle ja Handböle.

Sisarukset ovat seuraavassa rippikirjassa Karunan Kärkkisen säterissä, josta Carl kävi ehtoollisella vielä 1804. Hän jätti sitten Karunan ilman muuttokirjaa ja päätyi Kauhajoelle, jossa kuoli 26.7.1806. Kauhajoella haudattiin samana vuonna myös Capit:n o. Ridd:n Georg Jacob Printz ja Enk. Fru Capit:sk:n Martha Greta Printz (f. Freidenfelt). Kapteeni ja ritari oli Printz-sisarussarjan ainoa naimisiin mennyt.

Jo ennen Carlin muuttoa Elisabet kuoli vanhuuteen 60-vuotiaana 24.5.1802. Hän jätti testamentillaan kaiken omaisuutensa Sophia-sisarelleen (Åbo Tidning 14.5.1803).

Sofiaakin taisi vaivata vanhuus. Hän oli anonut ja saanut kuninkaalta täysivaltaisen ihmisen oikeudet, mutta tekemistään taloudellisista sitoumuksista syntyi sellaisia ongelmia, että hän luopui oikeuksistaan ja sai holhoojan. Tämä ilmoitettiin Åbo Tidningissä 22.9.1802 ja tästä erikoisemmasta ilmoituksesta syntyi mielenkiintoni perhettä kohtaan.

Carlin tapaan Sophia poistui muuttokirjatta Kärkkisen sivulta. Hautauslistan mukaan hän kuoli Karunan Kaskilahdella 3.4.1816, mutta en löytänyt häntä tilan rippikirjan sivuilta.

Urkurin tila Sauvossa

Olipa kerran Ahvenanmaan Sundin urkuri Malachias Hedenberg, joka meni Turussa 5.5.1765 naimisiin neito Maria Getelian kanssa. Heidän lapsistaan Maria Sophia (s. 29.12.1767), Margaretha Elisabetha (s. 29.12.1767), Beata Christina (s. 30.5.1769) ja Malachias (s. 15.6.1770) kastettiin Turussa ja jo tuolloin Malakias oli Sauvon seurakunnan urkuri.

Sauvossa kastettiin vasta lapset Regina Charlotta (s. 15.11.1771), Johanna Magdalena (s. 6.1.1773), Jacob Johan (s. 22.8.1777) sekä kaksoset Malackias ja Andreas (s. 18.10.1778). Rippikirjassa 1774-77 Kirkonkylän viimeisellä sivulla, 1777-82 samoin. Ensimmäisen vaimon kuoltua vuonna 1781, Malakias meni Turussa 13.6.1782 naimisiin Margareta Areniuksen kanssa. Tämä on leskenä rippikirjassa 1797-1805 Kirkonkylän Mellangårdissa.

Sinne hän ei saanut jäädä, sillä Livalan rusthollari Benjamin Christiansson oli ostanut augmenttitilansa perintöoikeuden. Christiansson ajoi asiaansa syyskäräjillä 1805, mutta asia mutkistui sillä Hedenbergin poika Jacob Johan oli tavoittamattomissa. Tämän vuoksi julkaistiin kuulutus sanomalehdessä Posttidningar 18.1.1806:

Puutarhasta haravoitua

1) Yllä oleva hieno kuva puutarhatyökaluista on vuonna 1690 (!) painetusta kirjasta Rålamb, Åke: Adelig öfningz fiortonde tom, medh behörige kopparstycken. Puutarhanhoidon lisäksi siinä on ruokatietoutta.

Ruotsissa on digitoitu myös Carl von Linnén kirjat

• Flora oeconomica, eller Hushålls-nyttan af de i Swerige, wildt wäxande örter (1749)
• Oeconomia naturae, eller, Skaparens allvisa inrättning på vår jord, i agttagen vid de skapade tingens betraktande i de tre naturens riken, till deras fortplantning, vid magthållande och undergång (1750)

2) Toisaalla on digitoitu suomeksi käännetty opas

• Eneroth, Olof: Kaswutarha-kirja rahvaan hyödyksi (1860)

3) Oulun maakunta-arkisto on julkaissut verkkonäyttelyn Kasvimaalta keittiöön - yli vuosisata pohjoissuomalaista puutarhaa, kasvimaata ja kotitaloutta. Se kertoo Nora Pöyhösestä ja Haapaveden kasvitarha- ja keittokoulusta, joihin törmäsin viime vuonna etsiessäni mainintoja lehtikaalista.  

4) Kirjoitettuani omenaesiintymistä Kotuksen blogissa ilmestyi Maria Lehtosen teksti Sanasatoa omenoista, perunoista ja päärynöistä.

5) Opinnäytteitä

• Malinen, Bettina: Pyhät puut Kansanrunousarkiston aineistossa 1909-1939
• Keljo, Hanna: Historiallisten puutarhojen suunnittelun, saneerauksen ja hoidon ongelmakohtia : Käytännön vinkkejä historiallisissa kohteissa työskentelyyn

6) Puutarhurit olivat liikkuvaisia ja heistä löytyy kuulutuksia Ruotsin ajan sanomalehdistä.

Ruotsissa syntynyt Hatanpään puutarhuri Lars Magnus Sjöberg kuoli lokakuussa 1786 ilman perillisiä ja perintöä. Käyttövaatteidensa myynti ei kattanut hautajaisten kuluja. (Inrikes tidningar 11.2.1788)

Ruotsissa syntynyt puutarharenki Er. Joh. Sweckstedt oli tullut Mikonpäivänä Pohjoisen tilalle Hauhoon ja kuoli varattomana 29.12.1804. (Inrikes tidningar 15.3.1805)

Saksassa syntynyt puutarhurimestari Reinhard tuli Ruotsista Sauvoon 1811. Pari vuotta myöhemmin hän aikoi avioliittoa Anna Lotta Dahlbomin kanssa, mutta ei pystynyt todistamaan estettömyyttään. Joten ilmoitus sanomalehteen Inrikes tidningar 3.6.1813.

Hiskin perusteella Sauvossa vihittiin 22.4.1814 "Ungk. träg.mest. Leonhard Christ. Reinhard " ja "pig. Anna Lotta Dahlbom", joten tällä ilmoituksella oli iloisempi lopputulos kuin ylläolevilla, jotka korkeintaan kertoivat jollekin sukulaiselle omaisen kuolemasta

Sisarussarja hukassa

Sauvossa kuoli (ilmeisesti) vuonna 1804 korpraali Erik Palmroth, joka oli 4.4.1794 kirjoittamallaan testamentilla jättänyt omaisuutensa vaimolleen Catharina Elisabeth Möller. Jotta tämä saisi testamentin lainvoimaiseksi, oli tarpeen tavoittaa kaikki kuolinpesän osakkaat. Tätä varten julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar ilmoitus 24.8.1805.

Siitä käy ilmi, että Möllerillä oli varsin hämärä käsitys aviomiehensä aiemmasta (ensimmäisestä?) avioliitosta syntyneiden lasten elämästä. Avioliittonsa solmittiin 8.12.1774, jolloin monet lapsista, elleivät kaikki, jo pois muuttaneita.

Christina Holm (s. 1713) on Hiskin perusteella synnyttänyt Erik Palmrothille (s. 1721) lapset Anna Cath. 1.1.1745, Hedvig 31.3.1749 ja Arfvidus 4.4.1752. Rippikirjoissa 1748-63 ja 1758 perheessä on myös vuonna 1747 syntynyt Otto ja vuonna 1738 syntynyt Erikintytär, Greta? Göteborgista kotoisin oleva Christina oli mennyt Erikin kanssa naimisiin Sauvossa 20.11.1744.

Äitipuoli Möller tiesi, että Arvid oli perämies kauppalaivalla, Anna Kaisa naitu kankaankutoja Blomille ja Hedvig jäänyt leskeksi oltuaan naimisissa ruukinseppä Jäwertin kanssa. Otosta hän ei joko tiennyt mitään tai oli varma tämän kuolemasta?

Kumpaakaan mainittua avioliittoa ei HisKin perusteella solmittu Sauvossa enkä löydä niitä muualtakaan Suomesta. Myös haut kasteissa tuottavat vesiperän. Kaikki lähtivät Ruotsin puolelle? Anna Kaisa, Otto ja Hedvig on vedetty yli rippikirjasta 1759-64 ilman selityksiä. Jäljellä olleet perheenjäsenet on vedetty yli seuraavassa rippikirjassa, varmaankin Erikin sotilaspestin päättyessä.

Puhuttiinko Sauvossa suomea?

SukuForumilla kysyttiin Puhuttiinko Sauvossa 1800-luvulla Suomea? Jos olisin ehtinyt vastaamaan, olisin ohjannut kysyjän paikallishistorioiden ääreen tai Christer Kuvajan artikkeleissaan ja esityksissään mainitseman 1800-luvun alussa tehdyn tiedustelun perään.

Kysyjä sai onnekseen kuitenkin asiallisemman vastauksen, jossa yksinkertaisesti linkitettiin rippilapsien luetteloon, jossa kieli on selvästi merkitty. Muistan nähneeni kielimerkintöjä joskus rippikirjoissa, mutta näitä luetteloita en ole missään seurakunnassa avannut.

Opittua. Seurakunnan kielisuhteista ja yksittäisten ihmisten ensisijaisesti käyttämästä kielestä voi löytää kiistatonta tietoa 1800-luvun arkistoista. Ja oman tutkimuspitäjän seurakunnan arkisto kannattaa käydä kokonaisuudessaan läpi.

Seurakuntien arkistoista puheen ollen palaan vanhaan aiheeseen eli niiden lähdeviitteisiin. Äskettäin amerikkalainen Randy Seaver on käyttänyt digitoituna suomalaisia muistuttavia norjalaisia aineistoja. Hän muotoili lähdeviitteeksi kuolin/hautaustiedolle:

Voss (Vangen) Parish Church (Voss, Norway), Voss: 1823-1837, Ministerialbok A 12, Deaths and Burials, Page 324, item 93, Anna Sjursdtr of Gjelle; digital images, Artkivverket DigitalArkivet Scanned Church Records (http://www.arkivverket.no/URN:kb_read : accessed 12 December 2013).

Jos jokainen kaste, vihkiminen ja kuolema suomalaisissa sukutauluissa olisi vastaavasti lähteistetty, sukutaulujen tulosteista tulisi aika pitkiä.

Kuva kirjasta The Children's Fairy Geography: or, a Merry Trip ... Eighth thousand', British Library, Flickr.

Naisten työlläkin jotain arvoa

Turun viikko-sanomat kertoi syksyllä 1829 "niistä palkinnoista ja kunniamerkeistä kuin Keisarillinen Suomen Huonenhallitus Seura on antanut ja määränyt ansainneille Maanmiehillen edesmenneinä vuosina." Enemmistö palkituista on miehiä, joten helpompaa naputtaa tähän esiin palkitut esimerkilliset naiset:

• "Merimiehen leskelle Anna Helena Westmannille, Pietarsaaren kaupunkissa, joka kiitettävällä ahkeruudella ja menestyksellä 30 ajastaikaa on lapsia opettanut ja viellä nyt sitä työtä harjoittaa vaikka hän on jo 80 ajastajaan ikäinen: - yksi kullattu hopealusikka." Westmanin muori jäi historiaan myös siksi, että hän opetti J. K. Runebergia. Muorin mökki on säilynyt ja on avoinna vierailijoille museona.
• "Talonpojaan Tyttärelle Maria Wahlsten, Savon Pitäjästä joka on kutonut hyviä ja pieniä kangaita: - Yhden hopealusikan." Lienee Sauvon Finskylästä löytyvä Maria, joka on syntynyt 17.6.1809 Kemiössä.
• "Pijalle Erika Nordman, samassa Pitäjästä, joka, ehkä nuori ja ennen ei viellä harjaantunut tämmöisiin töihin, on kuitenkin kotona kasvanneista pellavista kutonut hyvin kauniista liinaa: - Myöskin Hopealusikan."
• "Talonpojaan Tyttärelle Helena Catharina Antintytär, Savosta myöskin, samaten pienten kangasten edestä: - Hopealusikan."
• "Piialle Maria Heikintytär, joka palvelee Herraa Kappalaista Perdéniä Wirdoisissa, ja on paitsi aivan kauniista prima (parasta) liinaa kutonut myös erinomaisen pieniä ja kauniita nenäliinoja: - Hopealusikan " 12.12.1789 syntynyt Maria löytyy kappalaisen taloudesta Virroilla. Syntymäpaikka näyttää Keuruulta.

Tapporahaakin maksettiin joskus naiselle, Suomettaresta 24.04.1865:
"Hausjärvellä Turkhaudan kylässä Lemonkalmon torpan vaimo Kreeta jäi huhtikuun 8 p. kotiin, koska kaikki miesväki oli lähtenyt metsään. Susi tuli haaskalle, joka talvikauden oli sitä vierasta odottanut. Vaimo otti pyssyn, mutta ei saanut laukeemaan, josta susi arvattavasti suuttui ja lähti pois. Ei hän kuitenkaan malttanut kauan viipyä poissa ja vaimokin katseli tarkemmin pyssyä, niin että taisi oikein ampua. Haulit kävivät suorastaanm sydänkarsinaan, niin että susi paikalla kuoli. Hyvä nahka ja 22 ruplaa tapporahaa on tämän miehullisen vaimon palkkio."

Alla sudenajajia Savosta vuodelta 1831