Keitolla vahvistettuna virtuaaliretkelle Savoon

Petter Wilhelm Aurénin kirja Risto Rytkönen on alaotsikkonsa mukaan Kertomuksia Pohjois-Savosta vanhoilta ajoilta. I. Siinä tarinoidaan seuraavasti:

Sitte kun keitto oli tarkoin maistettu ja kypseksi tunnettu, ammennettiin se kapustalla lihoinensa lieminensä isoon pöydälle asetettuun pahkakuppiin, jonka ympärille kestivieraat ynnä talonväki Lassi, Jussi ja Risto istuivat. Itsekukin leikkasi omalla puukollansa kupista lihapalasen ja nosti viisihaaraisella kahvelilla eteensä pöydälle, jossa se pienenneltiin suunmukaisiin palaisiin.

Risto tosin oli huomauttanut isäänsä että kestissä Uudellamaalla ja kaupungeissa käytettiin "taltrikkia" ja "kahvelia", joita voisi tehdä, taltrikkiä vahvasta tuohesta, ja kahvelia katajasta eli kuivan kuusen oksista. Vaan Lassi vastasi: "sellaisia joutavia herrastelemisia ei tarvitse, pyytömiehet ovat ennenkin pitäneet kestinsä samalla lailla ja siihen on jokainen tyytyväinen kun vaan keitto on makia ja kun siihen saapi viinaryypyn alle. Minulla on vielä senverran viinaa, että saatan tarjota vieraille ja setällesi; sinä et saa ottaa ryyppyä, viina ei piisaa. Tässä tuonnoin ostin savotan Eerikalta putelin viinaa, siitä meni kaksi jänestä vaikka on hän noita — se Eerikka saattaa niin paljon ottaa viinasta".

Savostakin raportoitiin uutisia Ruotsin sanomalehtiin. Vasemmalla leike sanomalehdestä Inrikes tidningar 24.8.1761. Muuta kertynyttä:

Keväällä auenneessa Saranat-sivustossa on esillä Varkaus, Heinävesi, Joroinen, Leppävirta ja Pieksämäki sekä Keski-Savon perinne- ja kulttuurimaisemat.

Mikkeli-seuran sivulla Mikkelin alueen ja rakennusten historiaa.

Savo-Karjalaisten oppiwaisten toimittamia Lukemisia Suomen kansan hyödyksi 3. (1847) sisältää kertomuksen "Muuan pyhä-ilta ukko Hannon talossa", jolla mainostettiin kinkeri-kouluja.

Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen Savo ja Savonlinna on tuoreehko lisäys Project Gutenbergiin.

Koitar. Savo-karjalaisen osakunnan albumi I (1870) kertoo Savolaisten sijasta Suomen asutus-historiassa ja sisältää kuvaelmia kansan elämästä Salmin kihlakunnassa.

Viipurin kirjallisuusseuran toimittamassa Kirjallisessa aarreaitassa on "Muutamia sanoja Juvan pitäjästä" vuodelta 1869.

Pohjois-Savon muistin verkkonäyttelyissä mm. Vanhoja kuvia Riistavedeltä ja Hääkutsuja 1840-luvulta nykypäiviin.

Wikiaineistossa Savon savupirteistä

Kartta vuodelta 1700: Savolax lähn : Sysmä, Hardola, Hirvensalmi, St Michels, Jockas, Sulkava, Menduharju, Christina, Pumala socknar och capeller

Alla ylioppilaskunnan kansatieteellisten kokoelmien savolaisia. (Helsingin Wiikko-Sanomia 29.12.1882)

Lyhyt linkkiretki Savoon

Ylä-Savon NettiAviisissa Jaakko Hynynen kirjoitti nokareen paikallishistoriaa jatkosodan aikaisesta saksalaisten sahalaitoksesta.

Mitä joutavia Hynynen tuommoisia asioita penkoo? No, otinpa tieten tahtoen Kause Oy:n esimerkkitapauksena vähälle huomiolle jääneestä kansainvälisestä teollisesta toiminnasta Ylä-Savossa 1940-luvun alkupuolella. Onhan se myös rippunen paikallista kotiseutuhistoriaa, joka odottaa nykyistä ponnekkaamman tutkimuksen kohteeksi pääsyä.

Kuulutus tuotti lisää tietoa aiheesta. Hynynen oli kirjoittanut myös muistoja talvisodasta, Matti Klingen kirjasta Iisalmen ruhtinaskunta yhden ja toisenkin tekstin, Raappanasta yhden ja toisenkin tekstin, Ilomantsin evakoista, Sakari Simeliuksesta yhden ja toisenkin tekstin.

Ilomantsi kun tuli mainittua niin linkitetään tähän Jukka Kokkosen julkaisu Villiä itää, kesytöntä länttä – Ylä-Koitajoen alueen ja Ilomantsin historiaa.

Mutta Savosta vielä... Gutenberg.org tarjoaa Kauppis-Heikin tuotannosta kirjat

• Aliina
  
• Kirottua työtä. Kuvaus Savon kansan elämästä
  
• Laara. Kuvaus Savon kansan elämästä
  
• Mäkijärveläiset . Kuvaus Savon kansan elämästä
  
• Viija. Kuvaus Savon kansan elämästä
  

Gutenbergistä löytyy myös Kaapro Jääskeläisen kertomus Savon ukon Helsingissä käynti, siihen aikaan kun Savoon ei vielä ollut
rautatietä. Tahvo Taskisen itsensä kertoma. (Kokoelmassa Iloisia juttuja I)

Savon kielen seuran sivuilta voi lukea lehteään Aakusti, jossa on myös historiaa esitteleviä juttuja.

Vastuu jää lukijalle.

Savolaisen Akka Talvivaatteissaan oikealla on vuodelta 1828 ja löytyi Kansalliskirjaston Helmi-kokoelmasta.

Ja kun ei minua savolaiset kovin suunnattomasti kiinnosta, jätän sikseen Savolaisia sukuja ja suurmiehiä -juttusarjan metsästyksen ja paljastan tähänastiset löydökset:

20.01.1903 Mikkelin Sanomat no 7 aloitus + osa 1 Duncker
05.02.1903 Mikkelin Sanomat no 14 osa 2 Poppius, Juvalta
24.02.1903 Mikkelin Sanomat no 22 osa 2 Poppius, Juvalta
05.03.1903 Mikkelin Sanomat no 26 osa 2 Poppius, Juvalta
08.09.1903 Mikkelin Sanomat no 101 osa 4 Collan
12.09.1903 Mikkelin Sanomat no 103 osa 4 Collan
08.10.1903 Mikkelin Sanomat no 114 osa 5 Berner
10.10.1903 Mikkelin Sanomat no 115 osa 5 Berner
03.11.1903 Mikkelin Sanomat no 125 osa 6 Yleisimmät suvut
05.11.1903 Mikkelin Sanomat no 126 osa 7 Brunou
14.11.1903 Mikkelin Sanomat no 130 osa 8 Munck
05.12.1903 Mikkelin Sanomat no 139 osa 8 Munck
21.01.1904 Mikkelin Sanomat no 7 osa 9 Tawast
26.01.1904 Mikkelin Sanomat no 9 osa 9 Tawast
19.04.1904 Mikkelin Sanomat no 43 osa 10 Grotenfelt
21.04.1904 Mikkelin Sanomat no 44 osa 10 Grotenfelt
28.04.1904 Mikkelin Sanomat no 47 osa 11 Fabritius
07.05.1904 Mikkelin Sanomat no 51 osa 11 Fabritius
19.05.1904 Mikkelin Sanomat no 55 osa 12 von Becker
31.05.1904 Mikkelin Sanomat no 59 osa 12 von Becker

Näkymiä karsikkoon

Taikatapoja Savosta ja Karjalasta... "Kirkolle vietäissä tehtiin vainajalle karsikko. Petäjäpuusta karsittiin alempaa oksat, jätettiin vaan, jos vainaja oli nainut, kaksi oksaa käsivarsiksi metsään päin, mutta naimattomalle yksi oksa tielle päin. Toiset silittivät petäjän kylkeä ja leikkasivat siihen vuosiluvun tai valitsivat tien vierestä suuremman petäjän, johon löivät mustan kohon muotoisen lautasen ja panivat siihen vuosiluvun ja vainajan nimimerkit. Sitten laulettiin joko värssy tai ryypättiin viinaa työn päätteksi. Kuten tunnettu on, tehdään karsikko myöskin sille, joka ensi kerran on jollain matkalla. Silloinkin jätetään naineelle kaksi ja naimattomalle yksi oksa käsivarsiksi. toiset jättävät oksan viisariksi mistä päin härkämies on kotoisin. Karsikon tehtyä juodaan silloin härkäkannut." (Uusi Suometar 23.12.1878 )

Sananen vanhanaikaisista hautajaismenoista ..."Sitä varten, että kuollut saisi rauhan haudassansa ja ei pääsisi kerrotuita vaelluksiansa tekemään, tehdään karsikko joka estää vainajan palaamisen, sillä sitä paikka etemmäksi, johon karsikko on tehty, ei vainajan haamu pääse, vaan on sen palajaminen leposijallensa. Karsikko tehdään ruumista vietäessä jonkun vastamäen eli tien risteyksellä kasvavaan petäjään eli kuuseen, se on lyödään laudan palanen, johon on piirretty vainajan syntymä- ja kuolivuosi ja joskus hänen nimensäkin, puuhun rautanauhalla tahi sidotaan nauhalla kiinni. Tämmöisiä puita tavataan vielä useassa paikassa maassamme kyläkuntien teiden varsilla, jotka ovat näitä karsikkolappuja aivan täynnä. Voidaan myös, jos ei ole tämmöistä erityistä paikkaa, tehdä karsikko nuoren männyn latvaan karsimalla. Karsikon tehtyä jaellaan jokaiselle saattajalle viinaa, että karsikko paremmin vaikuttaisi." (Mikkelin Sanomat 3.9.1885)

"Viitasaaren sydänmaan taloista kirkolle menevien teiden varsilla näkee vielä paljon n. s. "karsikoita" Tapana on näet vanhoista ajoista asti ollut, että kun ruumista on hautaan kuljetettu, niin on sen muistoksi johonkin tien viereiseen puuhun tehty kaivertamalla vuosiluku. Senpä tähden onkin enimmin liikutuiden teiden varsilla olevat isommat petäjät melkeinpä järjestään vuosiluvuilla merkityt, joten sellaista tietä matkustaessa tuntuu, kuin kuljettaisiin kalmistossa. Tosin ovat viime vuosina säälimättömät tukinostajat paljon näitä muistomerkkiä kuljettaneet liikemaailmaan, muuhun tarkoitukseen käytettäviksi." (Tampereen Sanomat 8.5.1893)

"Suuri tukki, metsän mahtava eläjä, oli viime viikolla taipaleella Äyskosken kautta kohden tuntemattomia maailmoita. Mahtava oli puu ja tuntuivat tukkimiehet sen historiastakin tietävän hiukkasen. Puu kuuluu syntyneen ja kasvaneen Pielaveden Kirkkosaaressa. Monet taikajuustot ja muut sovinto-uhrit kuulutaan sen juurelle kätketyn ja monta karsikkoakin kuuluu paksusta tyvessään tallentaneen. Puuta on tyvetty, mutta vieläkin se on tyvestä satasen sm. paksu; yksi karsikkokin on jälellä, jossa on kaksi vuosilukua ja kahdet nimikirjaimet." (Uusi Savo 17.8.1895 )

K. H. Hornborgin artikkeli karsikoista Virittäjässä 1886.
Karsikkolautojen kuva Pohjois-Savon ympäristokeskuksen sivulla.
Puunrunkoon tehty merkintä kuvattu sivulle 15 Aakusti-lehden 2/07 numeroon.
Karsikot esiintyvät myös Ulla Härkösen gradussa Totta vai tabua? Kuolemanrituaalit, kuoleman paikat ja kuoleman asema kulttuurissamme
Taivaankannen takoja kirjoitti karsikoista heinäkuun lopussa

Naisten työlläkin jotain arvoa

Turun viikko-sanomat kertoi syksyllä 1829 "niistä palkinnoista ja kunniamerkeistä kuin Keisarillinen Suomen Huonenhallitus Seura on antanut ja määränyt ansainneille Maanmiehillen edesmenneinä vuosina." Enemmistö palkituista on miehiä, joten helpompaa naputtaa tähän esiin palkitut esimerkilliset naiset:

• "Merimiehen leskelle Anna Helena Westmannille, Pietarsaaren kaupunkissa, joka kiitettävällä ahkeruudella ja menestyksellä 30 ajastaikaa on lapsia opettanut ja viellä nyt sitä työtä harjoittaa vaikka hän on jo 80 ajastajaan ikäinen: - yksi kullattu hopealusikka." Westmanin muori jäi historiaan myös siksi, että hän opetti J. K. Runebergia. Muorin mökki on säilynyt ja on avoinna vierailijoille museona.
• "Talonpojaan Tyttärelle Maria Wahlsten, Savon Pitäjästä joka on kutonut hyviä ja pieniä kangaita: - Yhden hopealusikan." Lienee Sauvon Finskylästä löytyvä Maria, joka on syntynyt 17.6.1809 Kemiössä.
• "Pijalle Erika Nordman, samassa Pitäjästä, joka, ehkä nuori ja ennen ei viellä harjaantunut tämmöisiin töihin, on kuitenkin kotona kasvanneista pellavista kutonut hyvin kauniista liinaa: - Myöskin Hopealusikan."
• "Talonpojaan Tyttärelle Helena Catharina Antintytär, Savosta myöskin, samaten pienten kangasten edestä: - Hopealusikan."
• "Piialle Maria Heikintytär, joka palvelee Herraa Kappalaista Perdéniä Wirdoisissa, ja on paitsi aivan kauniista prima (parasta) liinaa kutonut myös erinomaisen pieniä ja kauniita nenäliinoja: - Hopealusikan " 12.12.1789 syntynyt Maria löytyy kappalaisen taloudesta Virroilla. Syntymäpaikka näyttää Keuruulta.

Tapporahaakin maksettiin joskus naiselle, Suomettaresta 24.04.1865:
"Hausjärvellä Turkhaudan kylässä Lemonkalmon torpan vaimo Kreeta jäi huhtikuun 8 p. kotiin, koska kaikki miesväki oli lähtenyt metsään. Susi tuli haaskalle, joka talvikauden oli sitä vierasta odottanut. Vaimo otti pyssyn, mutta ei saanut laukeemaan, josta susi arvattavasti suuttui ja lähti pois. Ei hän kuitenkaan malttanut kauan viipyä poissa ja vaimokin katseli tarkemmin pyssyä, niin että taisi oikein ampua. Haulit kävivät suorastaanm sydänkarsinaan, niin että susi paikalla kuoli. Hyvä nahka ja 22 ruplaa tapporahaa on tämän miehullisen vaimon palkkio."

Alla sudenajajia Savosta vuodelta 1831